Monday, May 1, 2017

Olemisen sietämätön keveys?

Millään ei mitään väliä

Kun millään omalla teolla ei ole enää mitään väliä, voidaan puhua nihilismistä. Nykyään kyseessä on kuitenkin useammin opittu avuttomuus ja epätoivo tulevasta. Vaikka mitä tekee itse, ei millään ole väliä ja sitä tyhjyyttä koetetaan paikata ajan hengen mukaisella, opetetulla ja virallista totuutta noudattavalla, palvonnalla - kuluttaminen. Media kertoo miten hyvän orjan tulee käyttäytyä tullakseen tyytyväiseksi ja täyttämään elämänsä tarkoituksen, eli tekemään turhaa työtä muiden hyväksi ja saamaan ajastaan mitättömän korvauksen jolla voi esittää muille orjille olevansa menestyvä ja hyvä kansalainen.

Osalle taas kaikki on paskaa ja millään ei ole mitään väliä, paitsi oma etu. Keinoja kusettaa muita ja pelata omaan taskuun on lähes rajattomasti ja kun vain itsellä on väliä, on jälki sen mukaista kaikille muille. Näitä yhteiskunnan kannalta tuhoisimpia ihmisiä löytyy yleensä kaikista korkeimmilta palleilta, koska omaa etuaan ajava tahtoo valtaa vallan vuoksi. Kärkipoliitikot, suurfirmojen johtajat ja muut "huippuosaajat" ovat lähes poikkeuksetta päässeet huipulle omalla röyhkeydellään ja muiden päälle tallomisella. Kilpailu siitä, kuka kukkulan kuninkaaksi pääsee onkin ainut hieman hillitsevä voima - joku muu, vielä häikäilemättömämpi, voi tunkea puukkoa selkään koska tahansa.

Entä ne, jotka ovat saaneet oman palapelinsä hahmoteltua? Huomaamalla kuinka totaalisen sekaisin maailma onkaan, ei välttämättä ole positiivista vaikutusta ihmiseen. Tietoisuus kuinka paljon ei tiedä ja kuinka sekaisin maailma oikeen onkaan johtaa myös helposti luovuttamiseen. Kun sen tuhannennen kerran huomaa, ettei ne muut ymmärrä kuinka vakava tilanne oikeen onkaan, syö se pahasti sisältä sitä eteenpäin ajavaa voimaa. Mutta mitä sitte? Kusessa ollaan joka tapauksessa... Vai ollaanko?


Kaikellä väliä

Entä jos ottaa asian päinvastoin? Kaikella, mitä teet, on merkitystä. Jokainen pienikin teko on merkityksellinen ja voi johtaa lähes mihin tahansa. Asian voisi käsittää kaaosteoriana, missä perhonen aiheuttaa tsunamin toisella puolella maailmaa. Mutta jos ei mennä ihan niin kauaksi syy-seuraus suhteista, vaan tarkastellaan sitä maailmaa paljon lähempänä omaa napaa. Kaikki tekemisesi ja tekemättä jättämisesi, etenkin kun teet sen tietoisesti, vaikuttaa ympäristöösi. Et voi suoraan vaikuttaa kuinka laajasti ja vahvasti, etkä voi liioin olla varma mitä kaikkia seuraamuksia toimillasi onkaan, mutta kaikella on vaikutusta ja kaikki liittyy kaikkeen.

Yksi hymy tuntemattomalle voi pelastaa toisen päivän, minkä seurauksesta tämä ihminen taas vuorostaan jakaa iloa toisille. Tärkeän tiedon jakaminen yhdelle voi ketjun päätteeksi muuttaa maailman. Sama toimii myös toisinpäin - pilaamalla toisen päivän ja jakamalla haitallista sanomaa voi tuhota maailman. Kenen vastuulla asia sitten lopulta onkaan? Kaikkien asianomaisten, jokaisen omalta osaltaan. Esimerkkinä voidaan hyvin pitää vaalien "väärää" tulosta, missä kukaan ei halua ottaa vastuuta, vaikka syy on kaikkien osallistuneiden.

Mitä ikinä ihminen tekeekään tai jättää tekemättä, vaikuttaa yleensä oman itsensä lisäksi myös lukemattomiin muihin. Kun ottaa omista teoistaan vastuun, se ei kuitenkaan tarkoita että on syyllinen kaikkeen pahaan tai että voisi ottaa kunnian kaikesta hyvästä. Asiat voi toki yrittää selittää itselleen ja muille, siirtäen vastuuta pois omalta kontoltaan. Mielestäni parempi on kuitenkin myöntää tehneensä sen virheen, selvittää syyt miksi niin tapahtui ja oppia niistä virheistä seuraavaa kertaa varten. Sanotaan, että toistamalla sama virhe uudelleen ja odottamalla eri lopputulosta on merkki hulluudesta, mutta pidän sitä itse lähinnä merkkinä tietämättömyydestä ja ymmärtämättömyydestä - kaksi tyypillistä ihmisen ominaisuutta. Jos taas tietää ja ymmärtää tekonsa seuraukset ja silti valitsee oman edun ja muiden haitan, lähestytään asiaa jota voitaisiin kutsua "pahaksi".


Valitse taistelusi

Mihin sitten se oma energia tulisi sijoittaa? Oikeaa ja väärää vastausta ei taida siihen olla. Mitä vahvempi ote yhteiskunnan aivopesulla on ihmiseen, sitä vähemmän energiaa on yksilöllä tehdä asioita, joilla parantaa oloja itselleen ja muille. Koska kaikki vaikuttaa kaikkeen, voi jokin merkityksettömältä vaikuttava asia olla isommassa mittakaavasta hyvinkin merkityksellinen ja sama tietysti myös päinvastoin. Yksi yksinkertaisimmista massamanipulointitekniikoista on huomion kiinnittämisen ohjailu - media kertoo mistä asiasta milloinkin pitäisi vetää herne nenään on juuri tätä tahallista huomion ohjaamista turhiin asioihin.

Ensiaskel on kuitenkin saada se oma pakka kuntoon. Pitää tuntea itsensä, omat voimansa ja rajoitteensa. Ottaa vastuu omasta elämästään, omista päätöksistään, eikä sysätä kaikkea vaan muiden piikkiin. Ymmärtää, ettei ole vastuussa muista ihmisistä eikä heidän päätöksistään. Löytää se juuri oma polku, se oma juttu. Onnellisuus ja ilo löytyy kaiken sen takaa, ehkä hieman järkeäkin tähän muuten hulluun maailmaan. Antaa arvo asioille joita arvostaa, koska ilman arvoja ei millään ole mitään arvoa eikä sen takia väliä.

Itse olen vielä ensimmäisen askeleen vaiheessa. Tiedän etten tiedä paljoa paskaakaan, mutta yritän korjata tilannetta kykyjeni mukaan. Kirjoittaminen ja asioiden funtsiminen on osa tätä pitkällistä prosessia, mikä tullee jatkumaan läpi koko elämän. Ehkä "se juttu" minulle onkin saada edes muutama muukin ajattelemaan ja etsimään mahdollisia ratkaisuja ... kaikkeen. Kompuroiden eteenpäin, jatkuvasti omia kantoja muokaten ja samalla ihmetellen, miten sekaisin maailma oikeen onkaan. Koska muita ei voi pakottaa muuttumaan, voi omaa suhtautumistaan muihin aina tarvittaessa korjata - se auttaa kummasti tuomaan selvyyttä nykymaailman menoon.

No comments:

Post a Comment