perjantai 23. joulukuuta 2016

Auktoriteettiusko

Mistä auktoriteettiusko syntyy?

Ihminen syntyessään on verrattuna moneen muuhun lajiin suhteellisen avuton olento. Ensimmäiset vuodet vierähtävätkin lähes täydellisessä avuntarpeessa. Pikkuhiljaa alkaa käsitys maailmasta muodostua ja kysymällähän sitä asiat selviävät. Mutta joskus vastauksena miksi jotain pitää tehdä onkin "koska minä sanon niin". Lapsi oppii, että on olemassa tahoja, joiden tahto ei selittelyjä kaipaa, mutta tehdäänhän tämä päätös omaksi hyväksi...

Vai tehdäänkö päätös aina toisen hyväksi vai vaan omaksi eduksi? Vallitseva kulttuuri ja yhteiskunta määrittää usein minkä verran lapsen vanhemmilla on "oikeus" puuttua lastensa elämään. Tästä poikkeavaa käytöstä usein arvostellaan, koska kyllähän yhteisiä pelisääntöjä pitää kaikkien noudattaa kun kerran niin on sanottu että niin pitää tehdä. Tapojen noudattaminen ymmärtämättä niiden tarkoitusta ei kuitenkaan eroa lapsen kohtaamasta "koska minä sanon niin" komennosta juurikaan.

Yhteiset tavat luovat toki yhteenkuuluvuuden tunteen, mikä on ihmiselle tärkeää - kuulua johonkin. Mutta jos tavat ovatkin vain käskyjä joltain auktoriteetiltä, huomaako niitä edes enää kun se on se "tavallinen" tapa? Kuitenkin vuosia vauvasta vaariin on niin monta, että voisi ainakin luulla että jossain vaiheessa kyseenalaistettaisiin edes joitain asioita. Usein ei niin kuitenkaan tehdä, joten vastausta pitää kaivella syvempää.


Nuoresta aikuiseksi

Vielä kun (useimmiten) vanhempien käskyvaltaa ei lapsi osaa kyseenalaistaa, mukaan tuodaan uusia auktoriteettejä kuten opettajat ja lääkärit. Näiden uusien auktoriteettien sana on laki, eikä päätöksiä saa kyseenalaistaa. Kaikki mikä auktoriteetin suusta tulee ulos, on totuus ja toteltava käsky. Vielä kun auktoriteetti itsekin siihen uskoo, vahvistuu kuva kaikkitietävästä yliolennosta. Todellisuudessahan kyse on ihmisistä, jotka ovat käyneet jonkun toisen auktoriteetin käskytyksessä riittävän kauan, että hänelle on annettu paperilappu joka todistaa että ainakin rimaa hipoen on jotain annetuista käskyistä ja totuuksista osattu tehdä ja toistaa riittävällä tarkkuudella.

Kapinahenki on kuitenkin ihmisessä itsessään ja jos mieli ei ole täysin vielä murrettu, saattaa ihminen nousta kapinoimaan auktoriteettejä vastaan. Koulussa tätä katsotaan pahalla ja siitä rangaistaan - yritetään siis pakottaa takaisin laumaan joka tekee kyselemättä mitä käsketään. Joskus se korkeampi taho löytyykin omasta ryhmästä, joka käyttää opittuja tapojaan käskyttää muita oman tahtonsa mukaan. Näin on vaihdettu vain uusi auktoriteetti vanhan tilalle, sen sijaan että tehtäisiin mitä itse ajattelee.

Sama kierre jatkuu monella läpi elämän - joku muu käskee mitä tehdään ja näennäisesti ottaa vastuun päätöksistä. Kuitenkin kun paska osuu tuulettimeen, on jokainen yleensä yksin vastuussa tapahtumista. Aikuisena mukaan tulee niin virkamiehet, poliisit, papit, pomot ja kaiken maailman mukajohtajat, joiden pillin mukaan tanssitaan. Kun "asiantuntija" jotain sanoo, etenkin virallisen totuuden tuutissa, on sen oltava täyttä totta "koska minä sanon niin". "Hyvä ihminen" ei vastusta auktoriteettiä, koska niin on käsketty.


Itsenäinen ajattelu ja oma vastuu

Kuitenkin loppupeleissä jokainen on vastuussa vain ja ainoastaan itsestään. Jokainen tehty päätös ja toiminta on oma valinta. Vastuuta voi aina toki yrittää siirtää muille ja se onkin hyvin yleinen tapa. Uskomuksista riippuen vastuuta voi siirtää monelle eri taholle ja aina selitellä omat tekosensa muiden käskyjen mukaan toimineena. Joidenkin käskyjen mukaan toiminutta "väärintekijää" osa juhlii, osa taas pitää pahana. Kenen auktoriteetti on siis se kaikista korkein?

Pitää kuitenkin aina muistaa, että auktoriteetin kanssa voi myös olla samaa mieltä. Auktoriteetti voi olla täysin oikeassa ja kertoa totuuden asioista. Kuitenkin kyseessä on (lähes) aina ihminen, jolla on omat intressit ja uskomukset. Hieno titteli ja asema kertoo vain sen, että jonkun muun "ylempänä" olevan tahon mukaan tämä ihminen täytti heidän määrittämänsä kriteerit. Yksikään hieno titteli ei takaa, että tieto tämän henkilön suusta olisi millään tapaa paikkansa pitävää. Jokainen ihminen on vapaa uskomaan juuri niitä asioita mihin itse haluaa uskoa.

Mikä sitten vaihtoehdoksi? Sen sijaan että "koska minä sanon niin", selitä miksi haluat jotain tapahtuvan. Tasa-arvoisessa ja tasavertaisessa maailmassa kaikki ovat samalla viivalla, mutta toki samalla myös valtavan erilaisia. Yksi tietää yhdestä asiasta ja toinen toisesta. Yhdessä on kuitenkin ihmisten mahdollista ratkaista lähestulkoon kaikki ongelmat, mutta se ei onnistu ylhäältä alas käskemällä. Niin kauan kun kaikki kilpailevat toistensa kanssa ja joku tahtoo huipulle, muiden auktoriteetiksi, on turha olettaa ihmisten tekevän yhteistyötä yhteiseksi hyväksi. Ja niin kauan, kun ihminen uskoo tarvitsevansa auktoriteettiä kertomaan mikä on oikein ja mikä väärin, ei ihminen ole vapaa.

4 kommenttia:

  1. Tätä on tullu pohdittuu, että voisko osa iso osa ihmisistä olla sielultaan laumaeläimiä ja saaliita jo syntyessään. Onko osa sitten saaliseläimiä mut yksin viihtyviä eivätkä niin ohjeiden ja turvaa tuo ien sääntöjen perään ja pärjäävät paremmin ilman itseään ylempänä olevia jotka kertoo mitenkä. Saalistajat oma ryhmänsä tietty ja niiskin on laumaantumista ja kulkuria kuten saaliseläimis. Se auttas ymmärtään paremmin laumasieluisuutta ja orjamentaliteettiä ihmisis kun eivät sille mitään voi eikä muuttuminenkaan varmaan helppoa ja miksi muuttua,kunIhminen kykenee kuitenkin suht helposti järkeileen ton eron jotta suvaitsis erilaisuutta, eikä meistä kaikista tarttis tehhä sammoo laumoo.
    Ei voi välttyä kelalta tota kelailles että pomottaako kulkuri saalistaja vai lauma saalistaja sit kumpoo mut heidän yhteinen näkemys kuitenki että saaliinjaolle ei kaik mahu ja saaliin kuulu olla hyvin lauma henkinen saalis valppaana saalistajan suuntia myötäilemään ja turvata ettei piäse nälkiintyyn.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Laumasieluja aivan varmasti, saalis tulee siinä kaupan päälle... Tässä tekstissä hieman lisää asiasta: https://funtsittavaa.blogspot.com/2017/12/joukkomieli.html

      Poista
  2. Tietty jos ihminen lajina hoksais kehittyä, niin kaikki sieluisuudet vois toteuttaa omaa lajikäytöstään oman tahi yhteisen edun hyväksi ja saavuttaa hienoja asioita kaikille tarpeen mukaan. Täydellisen toisin kuin nykyään toimimme kun todella harvat pystyy oleen omia ittiänsä saati sietäsivät toinen toisiansa.

    VastaaPoista