Arvojemme peili

Teleologinen maailmankatsomus

Teleologinen juontaa itsensä kreikan sanasta ”telos”, joka tarkoittaa jonkin asian merkitystä, tarkoitusta tai sen lopputulemaa ja ”maalia”. Aristoteleen filosofia perustui teleologiseen näkemykseen siitä mikä on oikein ja oikeutettua. Jokainen ansaitsi sen mikä oikeutetusti kuului ja mitä kenellekin kuului, riippui niistä hyveistä ja ominaisuuksista joita ihminen omasi ja käytti. Aristoteleen aikoihin tasa-arvo ja tasavertaisuus, joita nykyään pidetään (ainakin joidenkin mielestä) korkeimpana arvona, nähtiin varsin eri tavalla kuin nykyään… tai no, semmoisen kuvan itse olen saanut lukemistani asioista noilta ajoilta. Kansalaiset olivat tasa-arvoisia keskenään vaikkapa heidän oikeudessaan äänestää demokraattisessa päätöksenteossa, mutta kansalaiset olivat varsin pieni ryhmä niistä kaikista ihmisistä jotka asuivat jollain alueella jonka ylintä valtaa se demokraattinen järjestelmä piti. Naisilta ja orjilta ei esimerkiksi kysytty mielipidettä, koska he eivät ansainneet ääntä päätöksentekoon. Joidenkin mielestä naisille äänioikeuden antaminen oli yksi suurimmista virheistä mitä mikään demokraattinen järjestelmä on koskaan tehnyt. Itse näen asian enemmänkin niin, että jostain asiasta mitään tietämätön ja ymmärtämätön ei ehkä ole se paras päättämään kyseisestä asiasta.

Vaikka emme välttämättä haluaisi sitä itse myöntää, arvioimme muita ihmisiä niiden arvojen mukaan joita itse pidämme hyveinä sekä mitä laskemme paheiksi. Koska haitari näiden arvojen suhteen on varsin laaja sekä ihmisten suuresti poikkeavat käsitykset moraalisista valinnoista, nämä asiat yhdistettynä antavat varsin sekalaisen seurakunnan joka taas itsessään tekee koko demokraattisesta järjestelmästä melkoisen sillisalaatin. Länsimainen demokratia on pyrkinyt ratkaisemaan tätä ”ongelmaa” pakkosyöttämällä arvoja kansalle median ja propagandan kautta, mikä voitaisiin nähdä varsin moraalittomana tekona kun ihmisiä manipuloimalla luodaan yhteinen näkemys asioihin? Mutta jos kerran ihmiset arvostavat ja kunnioittavat muita hyveitä kuin oikeudenmukaisuus tai totuus, niin minkäs teet? Kaupan kassa nähdään korokkeelle nostettuna hyveellisenä ja oikeutettuna johtajana, vaikka hänen omat hyveensä eivät vuosikymmeniä sitten olisi riittäneet edes välttämättä edes kohteliaaseen nyökkäykseen tai tervehdykseen siinä kassan takana.

Teleologisen näkemyksen mukaan sillä jonkin asian tarkoitusperällä on suuri merkitys. Jos kuvitellaan että jossain yhteisössä olisi vaikkapa yksi aivan ainutlaatuisen loistava instrumentti, vaikkapa urut, kenelle kuuluisi oikeus sitä soittaa? Aristoteleen mukaan oikeus kuuluisi sille, joka olisi paras sitä soittamaan. Urkujen tarkoitus on tuottaa musiikkia ja koko yhteisön etu on tällöin se, että instrumentin parhaiten hallitseva ihminen sitä sitten kaikkien nautinnoksi soittaisi. Eli se, mikä jonkin asian tarkoitusperä on, tulisi vaikuttaa vahvasti siihen mikä määrittää kuka on oikeutettu sitä ”käyttämään” jos kyseessä on jokin rajallinen resurssi. Nykyään asia nähdään monessa kohtaa päinvastoin, kun haetaan sen lopputuloksen tasavertaisuutta - parhaalle annetaan vähiten ja huonoimmalle eniten, jolloin kaikki ovat juuri oikein jaettuna tasa-arvoisia. Joissain tapauksessa tämä voidaan tietysti nähdä oikeutettuna, kuten esimerkiksi varallisuus voitaisiin jakaa niin että kaikilla olisi yhtä paljon, mutta olisiko se sitten reilua jos kerran köyhä ei osaa pitää siitä varallisuudestaan huolta niin se menee kuin kankkulan kaivoon kun annetaan osaamattomalle jotain jota hän ei kertakaikkiaan hanskaa?


Kenellä siis oikeus valtaan ylitsemme?

Entäpä sitten politiikka, mikä siinä on oikein se tarkoitusperä? Se voisi olla vaikka se yhteinen hyvä, koko kansan etu näin esimerkkinä. Millä tämä sitten voitaisiin saavuttaa? Jostain syystä nykyään kuvitellaan, että tämä saavutetaan parhaiten suosiokilpailulla, missä yksikään ominaisuus joka mahdollistaisi niin hyveellisen kuin osaavan hallinnon ei ole minkään arvoinen. Kansa arvottaa kaunopuheisuuden, pärstäkertoimen ja saavutukset jollain täysin asiaan liittymällä alueella ylitse niiden ominaisuuksien, joilla olisi siihen hallintoon mitään merkitystä. Idolien palvonta kuvaakin tätä länsimaista demokratiaa varsin vahvasti, minkä ansiosta voidaan sanoa että kansa saa joka kerta näköisensä hallinnon koska sieltä peilistä paistaa takaisin ne arvot, joita kukin itse pitää ylivertaisena muihin ominaisuuksiin nähden. Päälle vielä se, että kansalle on jostain syystä opetettu koko tasavaltainen järjestelmä nurinkurisesti (kansa luulee olevansa vallassa) niin ei se nyt tarvitse järin suurta aivonystyröiden jumppaa tajuta miksi asiat ovat menneet varsin vauhdikkaasti alamäkeen vuosikausia.

Mutta joku olisi kertonut, jos asiat olisivat niin huonosti! Juu, niin olisi ja onkin - aiheesta löytyy hyllymetreittäin luettavaa aiheesta ja eri luennoitsijat, varsin ”suuretkin” nimet joita arvostetaan laajalti ja pidetään jopa julkkiksina alallaan ovat näistä asioista ja ongelmista puhuneet … vuosituhansia. Siksi ihmiset ovat kyllä tietoisia näistä asioista ja he kykenevät kysyttäessä kertomaan mitä asioita he arvostavat ja mitä halveksuvat, mutta monen hämmästykseksi tämä ei tunnu juuri koskaan tulkkautuvan yhteiskunnan yhteisiksi arvoiksi. Ehkäpä ennen ne asiat olivatkin paremmin, kun ihan avoimesti tiettyjä hyveitä pidettiin arvossaan ja toisia ominaisuuksia ja tekoja halveksuttiin? Kun yksi taho oli vallassa, kansa kyllä pystyi itse aistimaan sen oliko hallitsija hyveellinen vaiko kelvoton tyranni, siinä kun nykyään suuri osa kansasta hurraa täysin järjettömille päätöksille ja nostaa jalustalle ihmisiä, joiden ainoa saavutus oli ottaa kunnia taustalla kansalle haitallisia asioita tekevien puolesta.

Jos nimittäin näiden vallassa olevien tekoja lähdettäisiin ruotimaan yksi kerrallaan ja vaatimaan selityksiä asioista, moni saattaisi ihmetellä että kuinka kaukana oikeudenmukaisuudesta ja moraalisesta päätöksenteosta oikeen ollaankaan. Mutta nämä kaksi asiaa eivät ole niitä hyveitä, joita nostetaan kansan tietoisuuteen jonka perusteella kansa sitten päättää kenelle valtansa antaa pois. Mitkä sitten olisivat ne hyveet jotka oikeuttaisivat kenenkään nousta valtaan muiden ylitse? Onko esimerkillinen osaaminen jollain tietyllä alueella riittävä syy antaa tälle kyseiselle ihmiselle päätäntävalta muiden ylitse siitä tietystä asiasta, saatikka kaikista asioista kuten parlamentaarisessa järjestelmässä tehdään? Jos joku ”puhuu fiksuja” ja inspiroi kuulijoitaan jonkin asian puolesta tahi toista asiaa vastaan, kuuluisiko tämmöisen ”kansankiihottajan” päästä pitämään puheita niin että kaikki ne kuulevat? Moni vastaisi ”kyllä”, hyvät puhujat tulisi päästää puhumaan eturiviin… mutta miksi? Se, että osaa kertoa asiansa niin että se koskettaa kansaa, ei kerro vielä yhtään mitään niistä asioista joista puhutaan. Ja jos nyt ihan tarkkoja ollaan, meillä on ollut jo pitkään tämä karismaattisuus ehkäpä suurimpana hyveenä johtajia valittaessa - Merkel ja Obama olivat loistavia esiintyjiä. Kuis meni, noin niinku omasta mielestä?


Ei kenelläkään ole aikaa kaikkea mahdollista miettiä

Erikoistuminen on asia, joka on mahdollistanut ihmiskunnan kehityksen usealla eri alueella. Yksittäisellä ihmisellä on varsin rajallinen määrä aikaa tutkia asioita ja ainoa tapa edistyä onkin ihmisten välinen yhteistyö, eri alojen yhdistäminen suuremmiksi kokonaisuuksiksi. Tämä erikoistuminen ja yhteistyö vapaana ja vapaaehtoisena toimintana mahdollistaakin asioita, jotka ovat täysin mahdottomia yhdeltäkään yksilöltä. Teknologia kehittyykin huimaa vauhtia kun eri alojen asiantuntijat lyövät hynttyyt yhteen. Mutta mikä helvetti siinä on, että tämä yhteinen hyvä yhteiskunnan tasolla ei tunnu edistyvän juurikaan, vaan monella mittarilla ollaan taannuttu pahemman kerran niin että joku saattaisi väittää pimeällä keskiajallakin ihmisillä olleen paremmat oltavat kuin nykyään? Yksi syy voisi toki olla maailman monimutkaistuminen, mutta ei sekään kaikkea selitä koska sillä yhteistyöllä asia voitaisiin edelleenkin ratkaista. Sielä täytyy olla jokin syvemmällä oleva syy miksi emme jo ajele lentävillä autoilla maailmassa, jossa kenelläkään ei ole puutetta elämän perustarpeista kuten ruoka, vesi ja suoja?

Mitä siis tapahtuisi, jos lukemattomat eri filosofit, sosiologit ja kaikki mahdolliset millään tavalla-logit löisivät viisaat päänsä yhteen ja pitkällisten keskustelujen jälkeen esittelisivät maailmalle ”täydellisen” järjestelmän? Veikkaisin, että tässä tulisi tapahtumaan juuri samalla tavalla kuin ”tieteen konsensus” ilmastohumpassa. Elikkä 97+% asiantuntijoista olisi asian kannalla, koska ne jotka olivat eri mieltä jätettiin pois laskusta. Maailmassa kun ei ole vielä koskaan päässyt käymään niin, että asioista on keskusteltu täysin vapaasti ja ne valtavirrasta poikkeavat näkemykset oltaisiin otettu oikeasti huomioon. Väärät näkemykset on aina siivottu pois suuren yleisön näkyviltä, koska täysin vapaa sana palvelisi ainoastaan kaikkien ihmisten etua, ei niiden joilla on valta. Ja sinne vallankahvaan kun on kerran päästy, sieltä ei ilman taistelua lähdetä. Tietysti hekin sielä vallan holveissa vain haluavat tehdä maailman omaksi kuvakseen, mikä on varsin ymmärrettävä näkemys. Ja kun sattuu olemaan resurssit sen ajamiseen niin mikäettei?

Kilpailu kaikesta, etenkin vallasta, on nähdäkseni se juurisyy miksi asiat eivät tule suuremmin muuttumaan tällä pallollamme. Oikeamielisinkään ihminen ei kykene koskaan luomaan kaikille oikeudenmukaista sääntöpohjaista järjestelmää vaan aina tulee vastaan tilanteita, joissa asia ei mene jonkun mielestä oikein. Ja kun aina on myös myös ihmisiä, joidenka mielestä heidän oikein on ainoa oikein ja muut väärin, näiden ihmisten päästessä valtaan muiden yli se väärää mieltä olevien joukko tulee kärsimään. Filosofit ovat kautta aikojen yrittäneet löytää niitä universaaleja sääntöjä, jotka olisivat ihan kaikille eduksi, mutta kuka semmoista kaipaa kun siinä ei ole selvästi yhtä voittajaa ja kilpailu on ainoa oikea tapa ratkaista kuka on oikeassa? John Rawls puhui tietämättömyyden verhosta, eli ihmisen tulisi arvioida asioiden oikeudenmukaisuutta siinä tilassa, että ei itse tiedä lainkaan omaa asemaansa yhteiskunnassa. Et siis tiedä oletko mies vai nainen, rikas vai köyhä, älykäs vai tyhmä, mutta tekemäsi päätös asiasta pitäisi olla tasavertainen kenelle tahansa, missä asemassa tahansa. Miten on, osaisitko sinä tehdä kaikille tasavertaisia ja oikeutettuja sääntöjä tietämättömyyden verhon takaa ajateltuna? Jos osaisit, mikä olisi se syy ettei näin edes yritetä tehdä nykypäivänä?