Joulupukki - yksi suurimmista salaliitoista

Salaliittoja, salaliittoja kaikkialla!

Hiljattain tuli vastaan Jonathan Pageaun (The symbolic world) kanavalla tuubassa varsin mielenkiintoista materiaalia salaliitoista ja salaliittoteorioista. Tämä teksti siis perustuu osittain hänen näkemykseensä, jonka kanssa huomasin olevani varsin samoilla linjoilla. Salaliittoa ja salaliittoteoreetikkoa pidetään nykyään lähinnä leimakirveenä ja keinona varmistaa, ettei tolkun ihminen vaan lähde tutkimaan asiaa yhtään tarkemmin, samalla kun netti on pullollaan julki tulleita ja vahvistettuja salalittoja. Salaliitto olisi siis määritelmänsä mukaan salassa tapahtuva useamman ihmisen liitto, jonka seurauksena tapahtuu juttuja jotka eivät kestä päivänvaloa. Teoreetikko taas henkilö, joka niitä sitten tutkii ja kehittää saatavilla olevien tietojen pohjalta teorioita asiasta. Kumpaakaan näistä määrityksestä ei media tietenkään käytä, vaan ne ovat mediassa lähinnä synonyymejä sanoille höpöhöpöä ja hullu hörhö. Kyllä, monet teoreetikot kehittelevät varsin korkealentoisia teorioita asioiden kulusta ja yleinen näkemys tuppaa olemaan se, että jossain norsunluutornissa joukko ihmisiä suunnittelee pahoja asioita ja heidän lakeijansa sitten toteuttavat niitä salassa. Voihan niinkin toki olla, mutta jokapäiväiset salaliitot ovat varsin toisenlaisia ja niissä on mukana lähes joka ikinen ihminen ainakin jossain välissä elämäänsä.

Aloitetaan siitä ehkäpä kaikista suurimmasta, johon lähes kaikki länsimaiset ihmiset osallistuvat ainakin jossain vaiheessa elämäänsä: Joulupukki. Tiedäthän, punanuttuinen mukava tyyppi, joka jakaa lahjoja lapsille. Valtaosa on siinä mukana, valtioita myöden. Ja mitä he tekevät? He valehtelevat lapsille, että pitää olla kiltti tai pukki ei tuo lahjoja! Valtiolliset toimijat toimittavat lasten kirjeet ”pukille”, joka sitten lähettää vastauksen takaisin. Kaikki toimii salassa, sen kerrotaan olevan yhteiseksi hyväksi ja joku sillä tienaa, eli mikä muukaan silloin on kyseessä ellei salaliitto?! Kukaan ei tarvinnut ohjeita tässä mukana leikkimiseen, jokainen porras tietää miten homma toimii ja lähes kaikki mukana olijat hyötyvät siitä suoraan joten miksi ihmeessä he menisivät rikkomaan hiljaisuuden? Yksi yhteinen tarina johon kaikki osallistuvat, vaikka tietävätkin asian olevan kyseenalainen motiiviltaan - valehdellaan lapsille, että he olisivat kilttejä. Mikä siis estäisi vastaavien salaliittojen olemassaolon?

Kun putkimies kysyy että haluatko kuitin, jokainen tietää mistä on kysymys. Tämä suuri salaliitto, veronkierto, on ihan jokaisella tiedossa, jokainen tietää että se on laitonta ja silti lähes kaikki kaivavat käteistä lompuukista ja kiittävät hyvästä palvelusta. Agenda 2030 ja Covid menevät samaan kastiin - kaikki tiesivät missä raha piilee ja menivät sen mukana. Jokainen, joka haluaa olla ”oikealla” puolella, tietää miten käyttäytyä - aivan kuten Joulupukin kanssa. Kyllä, näissä jälkimmäisissä on pieni ryhmä, joka antaa isoja suuntaviivoja asiaan, mutta valtaosa siitä käytännön salaliiton ylläpidosta tapahtuu tavallisten ihmisten toimesta ja ennen kaikkea niiden, jotka huomaavat saavansa siitä itse jotain hyötyä. Mitä enemmän asiassa on rahaa liikkeellä, sitä varmemmin kollektiivinen hiljaisuus vallitsee ja nämä salaliitot saavatkin usein lähes kultinomaisen liikehdinnän taakseen. Mitä sielä piilossa, suljettujen ovien takana oikein tapahtuukaan, sitä meille ei kerrota ja näissä kahdessa esimerkissä ne tarkoitusperät ovat ainakin joidenkin teorioiden mukaan varsin synkät. Suurin osa kuitenkin uskoo ihmisten hyvyyteen ja eiväthän ne nyt niin tekisi, että kansalle valehdellaan harvojen edun vuoksi, vaikka se nyt on siellä kapitalistisen järjestelmän ytimessä oleva aate.


Kolme suurinta

Keskuspankit ja koko pankkijärjestelmä - moniko oikeasti nykypäivänä tietää, miten rahaa luodaan? Veikkaisin, että periaate on kohtuullisen yleistä tietoa, mutta ymmärrys sen todellisesta merkityksestä on taas pahemman kerran hakusassa. Pieni joukko ihmisiä tekee päätöksiä asiasta suljettujen ovien takana ja varsin harva ihminen todella hyötyy siitä tavasta, millä rahaa luodaan tyhjästä ja sitten kansalle kerrotaan kuinka se on ainoa oikea tapa. Vaarallista salaliittoteoriaa on se, että lukee heidän omista tiedoistaan kenen hallussa ne painokoneet ovat ja menee sen lausumaan julki. Kaikki mukana olevat kyllä tietävät, että ei se nyt kyllä taida olla oikeen kansanvaltainen ja tavan kansalaisten etua järjestelmä, mutta se nyt vaan on ainoa oikea tapa joten maksahan kiltisti verosi tai valtion väkivaltakoneisto tulee sinulta ottamaan osansa. Eipä tainnut olla ihan demokraattinen päätös käyttää nykyistä mallia, vaan se päätös tehtiin suljettujen ovien takana ja harvojen eduksi, mutta olet hullu hörhö jos epäilet että mitään vilunkipeliä olisi tapahtunut.

Politiikka noin yleensä ja ns. länsimainen demokratia - vain äänestämällä voit vaikuttaa! Eihän tämä täydellinen järjestelmä ole ja niin edelleen, mutta olet paha ihminen jos et tee kansalaisvelvollisuuttasi eli vapaaehtoisesti luovutat valtasi korkeammassa asemassa olevalle taholle, joka saa tehdä sitten mitä lystää sillä vallalla. Suljettujen ovien takana varsin moraalittomia päätöksiä, mutta olet taas paha ihminen jos edes epäilet asiaa ja muuta vaikka sinne hevon kuuseen jos ei kelpaa! Valtaosa ihmisistä uskoo siihen, että kun paperiin on kirjoitettu ”laki”, se oikeuttaa jonkun tahon tekemään niin sinulle, kuin kenelle tahansa toiselle lähes mitä tahansa vaikka itse et saisi asiaa tehdä missään tapauksessa. Ketään ei tarvitse erikseen neuvoa asiasta, jokainen tietää asemansa vaikka se valta joka kerrotaan kansalla olevan, on vain muutaman tahon käsissä. Se harvainvaltakin kyllä tiedetään ja tunnustetaan, mutta jos haluat leikkiä mukana, et kyseenalaista asiaa millään tavalla. Joku olisi kertonut mitä ne salaiset sopimukset olivat, koska salaliitot ja salaiset sopimuksen paljastuvat aina vain muutamassa hetkessä, kun mukana on paljon ihmisiä, eikös?

Kirkot ja lähes kaikki järjestäytyneet uskonnot - evankiloiminen ei sinänsä ole salaisuus, mutta kaikki sitä tekevät uskonnot ovat ajamassa omaa salaliittoaan. Se salaliitto on käännyttää kaikki ihmiset siihen omaan lahkoonsa. Korkealla tehdään suunnitelmia, ne valuvat alaspäin suorittavalle portaalle ja aina kansan riveihin saakka, missä sitten ihmiset taistelevat keskenään kenen uskomus on oikea ja mikä on vääräoppisuutta. Vaikka organisaatio onkin yleensä hierarkinen, kuka tahansa voi edistää asiaa omalla kohdallaan ja tämä tapahtuu usein vapaaehtoisesti. Suunniteltiinko näitä keinoja suljettujen ovien takana salassa? Totta helvetissä ja keinot ovat olleet varsin kyseenalaisia vuosien saatossa. Valuivatko ne piilossa tehdyt suunnitelmat kansan tietoisuuteen? Käytännön asioista osa, toki, mutta ne yhtään isommat suunnitelmat säilyvät salassa vuosisadasta toiseen. Miksi? Koska kaikki osalliset siitä hyötyvät, tai ainakin uskovat hyötyvänsä.


Mikä muka estäisi muiden vastaavien salaliittojen olemassaolon?

Kun Bilderperkeleet ja vastaavat tapaavat salassa, kuuluuko heidän keskuudestaan vuodettuja salaisia sopimuksia ja asioita? Osalliset tuppaavat tuntemaan velvollisuudekseen pitää päänsä kiinni ja jos jotain joskus vuotaa, se voidaan leimata höpöhöpöksi ja hörhöjen satuiluksi eikä siihen tavan tallaaja kiinnitä mitään huomiota. Tutkimukset salaliitoista siellä virallisen tahon suunnassa kun perustuvat oletukseen, että mukana olevat ihmiset alkaisivat tuntea jotain tunnontuskia tekemisistään, minkä vuoksi ne tulisivat julki varsin nopeasti. On mahdotonta ajatella, että sadat tuhannet ihmiset tekisivät kyseenalaisia asioita kanssaihmisille ja joku toisi kuitenkin epäkohdat julki joka tapauksessa, mikä tekisi salaliitot mahdottomaksi. Mutta entä jos kukaan ei pidä tekemäänsä kyseenalaisena vaan kokevat velvollisuudekseen noudattaa suunnitelmaa? Entä jos jokainen mukana oleva uskoo hyötyvänsä asiasta, mikä motiivi heillä olisi paljastaa niitä salaisia asioita joita pitävät oikeana?

Kun nämä samat verkostot, jotka kokoustavat suljettujen ovien takana sitten omistavat lähestulkoon kaikki mediat, mitä luulet paljastaisiko niistä yksikään asioita, jotka vaarantaisivat sen median olemassaolon? Kun oma palkka riippuu ymmärtämättömyydestä, ei kannata pohtia asioita liian syvällisesti. Konsensus on selvä - omalla puolella ei ole pahoja salaliittoja, ainoastaan viholliset ja pahat syntiset niitä tekevät. Media kuvittelee olevansa oikealla asialla ja näkevät heidän viestinnästään poikkeavat asiat syntinä, joten miksi ihmeessä he muuttaisivat kantaansa? Joka ikinen toimija on palkattu tehtäväänsä niiden toimesta, jotka on palkattu tehtäväänsä korkeamman tahon hyväksynnästä. Ruokkivaa kättä aniharva lähtee puremaan, etenkin kun niistä jotka ovat menneet lipsauttamaan vääriä asioita on tehty varoittavia esimerkkejä. Ja näin maailma pyörii: eri verkostot kilpailevat ja tekevät yhteistyötä keskenään, salassa suljettujen ovien takana. Joka olisi sen sanan määrityksen mukaan sitä itseään: salaliitto.

Ei siis ole ihme, että kaikki virallisesta tarinasta poikkeava on ”äärimmäisen vaarallista sille omalle ryhmällemme”. Kyllä, sielä taustalla voi hääriä ties mitä porukkaa ties millä motiiveilla, mutta sen tuleminen julki on lähestulkoon mahdottomuus, koska kaikki mukana olevat tuntevat hyötyvänsä asiasta… tai pelkäävät tulla julki lynkkauksen uhan vuoksi. Kun nämä suljettujen ovien takana tehdyt sopimukset tuodaan kansan eteen julki, ne ovat yhteiseksi hyväksi ja juuri sinun turvallisuutesi vuoksi. Ja ainoastaan pahat ja hullut salaliittoteoreetikot kyseenalaistavat niitä suunnitelmia, koska joku olisi kertonut ja tuonut julki jos sielä jotain pahaenteistä olisi. Kannattaako näitä asioita sitten edes yrittää tuoda julki, koska enemmistö ei siihen tule koskaan uskomaan? Kyllä, koska he joutuvat sitten muokkaamaan viestintäänsä tai kiristämään otettaan - kiusa se on pienikin kiusa. Voiko maailmaa muuttaa sitten sillä kertomisella? Ei, ellei pysty vastaamaan resursseillaan sitä virallista tarinaa ja kääntämään sitä hyötyä siihen vastakkaiseen suuntaan. Ja se, että taustalla hyörisi ”hyviksiä” joilla oikeasti olisi paukut niin tehdä, on salaliittoteoriaa… Eikös sekin olisi paljastunut koska joku olisi kertonut, vai kuinka se menikään?

No mikä sitten muka tilalle, anna parempi vaihtoehto!

Vuosisatojen koottu tieto yhteen twiittiin

Jos menet vihjaamaan, että äänestäminen ei ehkä ole tie ulos tästä montusta niin lähes poikkeuksetta siihen saa vastauksen tyyliin ”no mikäs sitten jos ei tämä kelpaa?!” Miten äänestämättömyydellä voidaan vaikuttaa on esimerkiksi vaaliboikotti, josta löytyy tietoa netin syövereiden lisäksi tietoa myös tästä linkistä. Se mitä tilalle ja tapa millä tämä ”anna parempi vaihtoehto sitten tilalle” esitetään onkin sitten taas toinen soppa - jos asia esitetään puhtaasti kysymyksenä, eli jos nykyinen malli ei toimi niin mitä tilalle, tähän vastauksena suosittelen jatkamaan tämän tekstin lukemista. Jos taas tämä kysymys naamioidaan vasta-argumentiksi, kuten usein tehdään, siinä törmätään ongelmaan: jos sinä väität, että kannattaa äänestää koska se on ainoa tapa vaikuttaa ja aina pitää yrittää, johon minä saattaisin vastata vaikkapa että eikö ne 100 edellistä vuotta samaa ”oikein äänestämistä riittänyt?”, ei se ”no mitäs sitten tilalle” ole vastaus argumenttiin vaan yritys kääntää keskustelu toisaalle ja todistustaakka pois itseltä. Tämä nykyinen järjestelmä on jo tosin sillä tasolla, että ”mikä sitten tilalle” on sama kuin kysyisi ”Mitä muuta kuin kissanpaskaa me muka voisimme syödä?”

Jos siis esitit kysymyksen argumenttina, koittaisit edes yrittää argumentoida omaa kantaasi etkä vain kääntää huomiota toisaalle, jookosta? Mutta vilpittömään kysymykseen ”mutta mitäs sitte jos ei tämä?” on vastauksena… se riippuu. Ei ole olemassa yhtä oikeaa vastausta moiseen kysymykseen, vaan se riippuu lukemattomista eri asioista jotka on syytä ottaa huomioon. Jos haluaa lyhyen ja ytimekkään vastauksen niin lainataan Platoa: Paras on Aristokratia, toisena Timokratia, kolmantena Oligarkia (olemme tässä vaiheessa), neljäntenä Demokratia ja viimeisenä Tyrannia, johon olemme matkalla käymättä demokratiaruudussa. Auttoiko? Plato ei tosin tainnut kertoa miten sinne parhaaseen päästäisiin vaan enemmänkin kuinka sieltä luisutaan alas, mutta sitäkin voitaisiin toki pohtia miten saisimme tämän demokratiaksi naamioidun tyrannian esiasteella olevan oligarkian käännettyä ihmisten parhaaksi, ei vain harvojen parhaaksi. Tyrannien kaatamisen keinot on tiedetty jo vähintään viisi vuosisataa, mutta jostain syystä nyt kuvitellaan että se tapahtuu juuri päinvastaisella toiminnalla, eli leikitään mukana äänestämällä ”oikein”. Esitänkin kysymyksen: missä menee raja vastuullisen kunnon kansalaisen uudelleen yrittämisen ja Einsteinin hulluuden määritelmän (toistaa toimimatonta ja odottaa eri tulosta) välissä?

Takaisin riippumiseen, eli mistä se vastaus riippuu mikä on ”paras” vaihtoehto. Se riippuu arvoista, eli jokaisen yksilön omasta näkemyksestä mikä on hyvää ja mikä pahaa, haluttavaa tai halveksuttavaa. Ihmiset eivät tosin turhaan moisia pohdi, mikä paljastui hiljattain käydyssä keskustelussa hieman huvittavalla tavalla. Arvot olivat ”vapaus” ja ”individualismi” (eli kollektivismin vastakohta). Arvoissa ei mitään vikaa, mutta mitä haluttiin? Nykyinen ”demokraattinen tasavalta”, mutta vaan oikeilla tyypeillä vallassa. Ongelma: tasavalta, missä jotkut ovat vallassa muiden yli ei ole vapautta. Perustuslaillisen Tasavallan ideana olisi yksilön oikeuksien puolustaminen enemmistöltä sekä valtiolta, mutta se ei ole vapautta vaan oikeuksien, tarkemmin sanottuna väliaikaisten etuoikeuksien kannattamista. Väliaikaisten, koska valtio voi ne oikeudet viedä pois koska tahansa. Toisekseen, jos kannattaa demokratiaa, kansanvaltaa, silloin yksilö ei ole ensin vaan yhteisö, eli kyseessä on kollektivistinen, ei individualistinen, aate. Rahvaanvalta ei suojele yksilöä enemmistön tyrannialta minkä vuoksi ”sivistyneissä” maissa on päädytty tasavaltaan demokratian sijaan. Roomasta siis kopioitiin malli, ei Ateenasta.


Siis mitä oikeasti tilalle, ei enää kiertelyä!

Arvot siis ovat selvillä, nyt päästään käytännön puoleen asiassa. Ensiksi, täytyy ottaa huomioon lähtötilanne. Kansa ei tiedä, ei ymmärrä eikä sitä kiinnosta politiikka. Kun asiat ovat riittävän hyvällä tasolla, purnauksen lisäksi muutosta ei edes haluta koska se pelottaa. Tehdään siis pelkkiä pieniä viilauksia nykyiseen? Virkamieshallitusta on ehdotettu, missä alan parhaat ammattilaiset palkataan tehtäväänsä, eli johtamaan tätä maata. Kuka ne valitsee ne ”parhaat” onkin taas aivan toinen asia. Entäpä jos jatketaan samalla mallilla, mutta annetaan kansalle oikeus vaikuttaa suoraan vaikkapa RIC:n suoran demokratian kautta? Media sanelisi siis maan suunnan edelleen, eli jatketaan potkimista. Entä jos poliitikot laitettaisiin oikeudelliseen vastuuseen lupauksistaan sekä tekosistaan ja kansa oikeasti sitten ”valitsisi oikein”? Media ja sofistit ottaisivat vallan, nukkehallinto siis jatkuisi. Osa taas rummuttaa konstitutionalismia, eli olisimme perustuslaillinen tasavalta. Muuten hyvä, mutta maamme perustuslaista tietääkseni puuttuu niin sen valvonta kuin sen rikkojien rangaistukset, eli se perustuslaki olisi kirjoitettava uudelleen ja se ei vaatinut kuin… 5/6 enemmistön eduskuntaan? Äänestäkää todella tarkasti oikein, jos se on suunnitelmana!

Mutta jos ei tyydytä purkkapaikkaukseen vaan aloitetaan… jos ei puhtaalta pöydältä niin tilanteesta, missä ihmisiä oikeasti kiinnostaisi yhteinen ”hyvä”. Olisiko Platon luokitus oikein, eli harva johtaa muiden yli? Jos olisi, olisiko nämä johtajat synnynnäisesti, koulutuksensa mukaan vaiko kenties kansan suosion perusteella vallassa? Useissa elokuvissa tämä on maalattu dystopiaksi, jossa suuri sankarijohtaja “pelastaa” kansan ja luo ympärilleen armeijan suojaksi ja tyrannin ottein säännöt, jotka kieltävät kaiken väärän. Voimmeko siis luottaa harvaan, vai pitäisikö olla suurempi joukko vallassa jotka yhteistuumin sitten tekevät oikeita ratkaisuja? Deliberatiivinen radikaali demokratia, mutta siltikin edustuksellinen, esimerkiksi antaen jokaiselle edustajalle hänen kannatuksen verran painoa äänestyksissä? Ehkäpä vielä päälle kansalle vaihtoehtoiset tavat ajaa omat aloitteensa sinne eduskuntaan? Ehkä, ehkä…

Mutta kuuluuko kansalla olla valta? Joukko on tyhmä ja oikukas, keskiverto ihminen vain keskinkertainen, miksi hänellä pitäisi olla mitään valtaa päätöksentekoon? Rahvaanvallassa se massa määrää kaikesta ja jos se haluaa että jokin asia tapahtuu, se tapahtuu vähemmistön purnauksesta riippumatta. Siksi ”demokratia” nähtiin alempiarvoisena jo kauan sitten. Mutta entä jos se keskiverto ei olisi enää keskinkertainen? Jos kansalle kerrottaisiin heti pienestä pitäen miten asiat ovat, heille opetettaisiin hyveelliset arvot jo kehdosta lähtien ja ennen kaikkea, media kertoisi totuuksia, voisiko kansalle sittenkin antaa vallan? Olisiko ihmiskunta jo siinä vaiheessa, että se kykenisi unohtamaan itsekkäät ajatuksensa ja puhaltamaan yhteen hiileen ja oikeasti sen totuuden puolesta? Ensin pitäisi varmaan selvittää se totuus, jonka ihan jokainen tietää varmasti mistä sen löytää: *kaikki huutamassa samaan aikaan eri asiaa*. Ahaa, just just… ei taidettu viisasten kiveä vieläkään löytää? Ehkä se tulisi ratkaista heittämällä mikä tahansa kivi niiden päähän, jotka näkivät asian väärin? Niinhän ihmiskunta on tähänkin saakka ratkaissut kuka on oikeassa…


Vaikeaan kysymykseen helppo vastaus

Niin kauan kun joku kuvittelee olevansa oikeutettu valtaan muiden yli, on turha kuvitella luotavan ”reilua” järjestelmää. Kilpailu, eli yksi perimmäisistä syistä tälle ilmiölle, ei ole mikään ”luonnon laki” vaan ainoastaan paniikkireaktio kun jostain havaitusti tärkeästä asiasta on pulaa ja se oma tarve täytyy tyydyttää muilta ottamalla. Luonto hakee symbioosia, eri elämänmuotojen harmonista yhteiseloa. Samat tahot, jotka kertoivat vahvimman oikeuden olevan se luonnon laki ovat muuten samojen sukujen esi-isiä, joiden jälkikasvut nyt istuvat suuryritysten johdossa ja vetelevät naruista haluamallaan tavalla. Mutta se on tietenkin puhdasta sattumaa, että oikeutuksen vallalleen kertovat olisivat hyödyntäneet sitä tarinaa päästäkseen ja pysyäkseen vallassa. Pois se meistä, emmehän me epäilisi virallista tarinaa siitä, että hierarkia on ainoa oikea tapa rakentaa yhteiskunta?

Siksi haukumme esimerkiksi ”vastustajiamme” sosialisteiksi ja kommunisteiksi, kun julistamme olevamme individualisteja… siinä samalla kun kerromme demokratian ja pohjoismaisen hyvinvointivaltion olevan hyviä asioita. Siksi jotkut haukkuvat natseiksi niitä, jotka eivät halua juuri sitä sen hetkistä totalitaarista mallia vaan tahtoisivat saada edes joitain vapauksia tai edes niitä etuoikeuksiaan takaisin, joita silloin joskus he muistavat olleen vielä olemassa. Ja ne, jotka käsitystämme termeistä ja asioiden oikeasta laidasta manipuloivat, nauravat jälleen kerran matkallaan pankkiin, joka tulostaa kansalle monopolirahaa että saavat tapella keskenään kaikkien niiden kanssa, jotka näkevät asiat väärin. Salaliittoteoriaa? Ei, vaan karu todellisuus jota sinun ei haluta tietävän, koska siinä kohtaa kun alat epäillä yhtä osaa koneistosta, saatat alkaa epäilemään myös niitä perususkomuksiasi, joista yksi esimerkiksi kertoo kuinka maailma pelastuu kunhan vaan kaikki äänestävät oikein.

Mutta meillä kaikilla on vapaa tahto, jolloin voimme valita mihin uskomme. Voimme uskoa universumin parasta hallitusta, jonka mukaan yhteiskuntamme kehityksen huipentumana on muovipussiin paskominen ja kylmässä nälän näkeminen. Voimme myös uskoa että kyllä se tällä kertaa muuttuu kunhan vaan kaikki äänestävät oikein, vaikka valtamediaa myöten kaikki toistavat samaa tarinaa. Voimme uskoa, että se oma idolimme kyllä korjaa asiat eikä suinkaan jää vain koneiston hampaisiin jos niin pitkälle urallaan etenee. Voimme myös alkaa pohtimaan ja kyselemään vaikeita kysymyksiä niin itseltämme kuin muilta. Jokainen on myös oikeutettu nostamaan vaan jalat pöydälle ja katsomaan kuinka maailma palaa ja ihmiset ovat toistensa kurkuissa kiinni koska… syyt. Ainoa ihminen johon voimme todella vaikuttaa on kuitenkin se oma itse. Ei ne muut, ei edes ne omat läheiset. Itse. Mutta se mitä me teemme tai jätämme tekemättä, mitä sanomme tai jätämme sanomatta, se kaikki vaikuttaa itsemme lisäksi myös kaikkiin muihin. Hyvin vähän, epäsuorasti, toki, mutta vaikuttaa. Jokainen voi olla suuri ”muutosjohtaja” omalla esimerkillään. Niin suuri, että muuttaa oman elämänsä paljon paremmaksi ja saa muut toimimaan samoin. Tai sössii koko oman juttunsa, siihenkin on meillä vapaa tahto vaikkemme itse ehkä sitä tahtoisikaan. Mieti, se ei ole laitonta… vielä.

Kulttuurivallankumous

Menneiden virheistä oppimista…

Voisi luulla, että Maon kulttuurivallankumousta pidettäisiin edes jollain tavalla negatiivisena asiana, mutta kun katsoo mihin suuntaan maailma on menossa, vaikuttaa siltä että virheistä ei olla lainkaan opittu ja niitä toistetaan päivästä toiseen. Mark Dice kirjassaan ”Hollywood Propaganda” (2020) nostaa esiin lukemattomien esimerkkien kautta kulttuurin vaikutusta yhteiskunnassa ja yli 900 lähdeviitteen listan perusteella voisi sanoa, että asiaan on todella pureuduttu. Kuinka tärkeää ne yksityiskohdat sitten loppuviimein ovat, se on toinen asia, mutta jos liberaalina itseään pitävien kulttuurivallankumouksen yksityiskohtaiset esimerkit kiinnostavat, Hollywood Propaganda on kelpo teos asiasta. Jos taas Trump on mielestäsi pahin olento maan päällä (heti Putinin jälkeen), kannattaa kirja jättää hyllyyn.

Kansakunnan ohjaamiseen (lue: orjuuttamiseen) tarvitaan neljä tärkeää osaa: ravinto, terveydenhuolto, tieto ja säännöt. Näitä kaikkia kuitenkin yhdistää niiden ohjauksesta vastuussa oleva osa yhteiskunnassa, eli kulttuuri. Käsite itsessään on tietysti kovin laaja ja se voi merkitä lähes mitä tahansa asiaa, mutta asia voidaan nähdä myös niin että kulttuuri on levittäytynyt niin laajalle alueelle että se vaikuttaa lähes kaikkeen. Kun kyltyyriala käy kumartamassa vallanpitäjiä, se lähettää vahvan signaalin koko kansalle sen oman idolin näyttäessä mallia. Ennen pidettiin merkkinä totalitarismista, kun kyltyyriväki täytyi saada valtiolta hyväksyntä toiminnalleen että se taide jota kansalle tuotettiin oli normien mukaista. Nykyään se nähdään positiivisena asiana, kun kaikki ”hyvä taide” on yhteisönormien mukaista eli vallanpitäjien siunaamaa ja paha syntinen taide halutaan kieltää ja sensuroida.

Niin hullulta kuin se ajatus täydellisestä hallinnasta kulttuurin kautta kuulostaakin, voi niitä esimerkkejä katsella ympäriltään ja huomata kuinka arkisia asioita käytetään jatkuvasti ohjailemaan ihmisiä haluttuun suuntaan. On niin ruokaympyrää sekä tutkittua ja turvallista piikkiä, siinä kun muistutetaan päivittäin kuinka vihapuhe (puhe, jota vallanpitäjät vihaavat) johtaa seuraavaan totalitarismiin. Valtamediaa seuraavalle ei ole yhtä ainoaa päivää jolloin niitä valtion haluamia yhteisönormeja ei pönkitettäisi useaan kertaan. Ja kun se pommitus on jatkuvaa, se otetaan vastaan normaalina asiana ilman pienintäkään kyseenalaistusta. Etenkin kun lähes päivittäin muistutetaan, kuinka ne väärää mieltä olevat toisinajattelijat ovat suuri uhka yhteiskunnalle ja moiset pahat syntiset on suljettava ulos kaikkialla. Jännä juttu, kuinka historiantunneilla opetetaan myös siitä, kuinka ne pahat tyrannit tekivät juuri tuolla tavalla orjuuttaessaan kansaansa mutta jostain syystä se ”meidän” orjuutus on vaan niin paljon parempaa koska se on oikeamielistä eikä lainkaan tyranniaa, vaikka juuri hetki sitten kerrottiin kuinka se entisaikojen tyrannikin näki toimintansa oikeutettuna.


Vaiko toimivien strategioiden kopioimista?

Ei siis pidä lainkaan ihmetellä sitä, miksi niin monet nykypäivän maailmaa mullistavat asiat vaikuttavat olevan kuin suoraan historiasta opittuja asioita joita tarinan mukaan meidän olisi tullut välttää ettei historia toistaisi itseään niiltä pahoilta osiltaan. Kun Elokapina kouluttaa alakouluikäisiä lapsia aatteensa hienouksista, Mao hymyilee haudassaan kuinka hän näytti mallia ihmiskunnalle lapsien hyväksikäytöstä poliittisiin tarkoitusperiin. Koko kansan Sanna kielsi lapsensa kuvaamisen, samalla kun lehdistä löytyy lukemattomia kuvia hänen lapsestaan ”oikeassa valossa” esitetyissä kuvissa ja katsomiskulmissa (eli ei kuvattu persettä). Katsot lähes minkä tahansa ”suuren” agendan tai suuren johtajan esiintymistä tänä päivänä, niin voit löytää historiasta esimerkkejä muista vastaavista kampanjoista jotka on jostain syystä esitetty hieman eri valossa sielä vallanpitäjien tarkkaan luomassa kuvassa ihmiskunnan historiasta. Tarkoitus onkin ollut opettaa kansalle että älkää tehkö noin kuten ne entisaikojen tyrannit, koska ne temput toimivat joka ikinen kerta ja se valta on varattu vain meille, ei teille sivistymättömille moukille!

Kysymys kuuluukin, kuinka paljon sitä ihmisten manipulointia on oikeutettua käyttää sen oman oikean agendan ajamiseksi? Historiasta voidaan oppia lukemattomista eri tapahtumista kuinka yhteiskuntia on kyetty muuttamaan esimerkiksi aktivismilla, mutta missä menee se raja niiden keinojen kanssa että voi asian perustella vielä itselleen niin että saa yönsä nukutuksi? Oikeiden vallanpitäjien kohdalla tämä ei tietenkään ole mikään ongelma, koska pääosin psyko- ja sosiopaateista koostuva joukko nukkuu kuin vauva täysin riippumatta siitä, kuinka paljon kärsimystä heidän toimensa ovat aiheuttaneet muille ihmisille. Ehkäpä meidän tulisi kysyä noilta meidän sirkuksen ”päättäjiltä”, eli kansanedustajilta, että mitenkäs se uni maittaa kun on siinä tullut kustua kansan muroihin ja aiheutettu melkoinen määrä ylikuolleisuutta tässä viimeisen vuoden aikana niillä omilla toimilla? Tietysti sen tasoiset valehtelijat kykenevät valehtelemaan myös itselleen niin vakuuttavasti, että itsekin uskovat tekevänsä kaiken ”yhteiseksi hyväksi ja sinun turvallisuutesi vuoksi”?

On myös huomioitava, että nykyisen virallisen tarinan mukaan on hullua salaliittoteoriaa, että jotkut tahot ohjaisivat kokonaisia kansakuntia puhtaasti median kautta syötetyllä omaa agendaa ajavalla kyltyyripommituksella. Ei haittaa vaikka Dice kirjassaan osoittaa ihan käytännössä osaa niistä tahoista, jotka asioita lobbaavat ja sisällyttävät sitä omaa ilosanomaansa kaikkeen mahdolliseen tuotantoon. Ja miksi se ei haittaa? Koska saman tarinan mukaan tämän asian osoittavat ovat niitä pahoja syntisiä joita ei saa hyvän ihmisen kuunnella. Faktoilla ennenkään olla ihmisten mielipiteitä muutettu vaan suoraan tunteisiin vetoamalla niitä kansakuntia ohjaillaan. Sopivasti tunteisiin vetoamalla voidaan kansa pelotella kannattamaan asioita, jotka ovat heille kaikilla mittareilla haitallisia. Nykypäivän tilanne osoittaakin pelottavalla tavalla sen puoliksi vitsinä kerrotun sanonnan kuinka ”suomalainen maksaa satasen siitä että naapuri ei saa viittä kymppiä”. Meidän on maksettava satanen ettei itänaapurimme saa viittä kymppiä meiltä vaan kaksi sataa muualta, koska on tehnyt reilua kauppaa kanssamme tähän saakka. Mutta onneksi media osaa tarinan kieputtaa niin, ettei se kuulosta läheskään noin hullulta kuin se pohjimmiltaan on.


Hyvä vallankumous?

Ettei asia olisi liian yksinkertainen korjata, eli pelkästään kääntää narratiivi ”oikealla” mediatuotannolla ja hylätä ne nykyiset väärää agendaa ajavat mediat, niin mikä se ”oikea” tarina sitten olisi jos nykyinen on väärä? Itse olen edelleen täysin yksilön omaan kehittymiseen ja sitä kautta muodostuvaan holistiseen revoluutioon nojaava, mutta moinen vahvasti kilpailun vastainen ja yksilön omaa vastuuta ajava aate ilman kenenkään valtaa muiden yli ei saane kovin suurta kannatusta nykypäivänä. Suurin osa ihmisistä kun tuppaa olemaan kuitenkin niin kollektivisteja kuin konformisteja, minkä vuoksi he kaipaavat jotain selvää ja ulkoa ohjattua/saneltua ideologiaa tuekseen. Mutta kenellä on se ”oikea” aate ja mikä se semmoinen ”oikea” aate edes olisi, joka ajaisi kaikkien hyvää muutaman edun sijasta? Vallanpitäjät ovat kyllä keksineet lukemattomia eri oikeutuksia vallalleen ja kansat ovat niihin uskoneet, mutta niihin virallisiin historiankirjoihin ei ole tainnut yhtäkään yhteiskuntaa päästä, joka olisi perustanut mallinsa yhteistyöhön kilpailun sijasta. Uskon itse että niitäkin on ollut, mutta ovat jääneet jyrän alle jossain vaiheessa…

Sitä parasta ei siis ole olemassakaan missä kaikki ovat onnellisia (eivätkä omista mitään, kertoo Klasu), mutta miten olisi toiseksi paras, joka kehittyisi ja muuttuisi aina tarvittaessa? Koko demokratian idea kun olisi jatkuvasti kehittyvä ja itseään korjaava hallintomalli, missä muutokset tehdään aina tarpeeseen eikä vaan siksi että huvittaa muutoksen vuoksi sekoittaa pakkaa. Demokratiaa ei kukaan tosin halua, koska siinä se tavan kansa päättäisi itse omista asioistaan, mikä tietenkin pilaisi nykyisen vallan hierarkian ihan täysin. Kulttuurimarksismissa, mitä nämä Dicen kirjan ”liberaalit” ajavat, idea on taas tuhota kaikki vanha ja siitä syntyy automaagisesti uusi ja parempi maailma jahka se uusi hierarkia tehtäisiin oikein! Ongelmien korjaukseen ei siis tarjottaisi suoranaista ratkaisua, vaan ne ongelmat korjautuisivat itsekseen kun vallan hierarkia menisi just nappiin. Mitä muuten luulet että mikä porukka siellä hierarkian huipulla olisi asioista hyötymässä?

Omalla tavallaan idea valtahierarkian uudelleenjärjestelystä onkin pesiytynyt vahvasti lähestulkoon jokaisen millään tavalla politiikkaan pyrkivän mieleen. Kunhan vaan se minun oikea ideologia pääsee valtaan niin kaikki korjaantuu! Valta korruptoi ja absoluuttinen valta korruptoi absoluuttisesti, joten mitä toivoa on yhdelläkään hierarkisella mallilla koskaan tuoda kaikille hyvää sen harvan edun sijasta? Kyllä, moni muu hierarkia olisi varmasti parempi vaihtoehto kuin tämä nykyinen woke-maailma, missä ihmisoikeudet kuuluvat kaikille mutta toiset ovat vaan tasa-arvoisempia kuin muut. Itsensä korjaava ja jatkuvasti tilanteeseen mukautuva järjestelmä olisi siis mahdollista rakentaa kelvolliseksi malliksi lähestulkoon kaikille, mutta niin kauan kuin on olemassa ihmisiä joilla on valta muiden yli, on riski siihen vallan väärinkäyttöön jatkuvasti olemassa. Tällä pelottavalla suuntauksella missä kenelläkään ei ole valtaa muiden yli oli joskus kauan sitten oma nimikin - anarkismi - mutta kaiken maailman antifantit ja vastaavat ovat tuhonneet sen termin kielestämme… ja kas kummaa, kieli olikin yksi niistä kulttuurin hallinnan keinoista.

Liberaalit oikeudet

Ristiriitainen uskomusjärjestelmä

Siinä kun edellisessä tekstissä, "Avoin yhteiskunta", pohdittiin liberalismin ja demokratian yhteensopivuutta, funtsitaan tällä kertaa liberalismia ja sen kerrottuja kulmakiviä, vapauksia ja oikeuksia. Vaikka useat liberaalit ovatkin jo hylänneet aatemaailmansa ja vaihtaneet ne edistyksellisiin, progressiivisiin, arvoihin, on etenkin akateemisissa piireissä ja korkeammissa kouluasteissa vielä runsaasti liberaaleihin arvoihin uskovia. Ongelmaksi vaan muodostuu se, että yhteiskuntamme ei taida vielä kehittynyt siihen pisteeseen, että joidenkin oikeuksien ristiriitaisuuksia liberaalien aatteiden kanssa kyettäisiin käsittelemään käytännön tasolla. Yksi suurimmista ristiriidoista on yhdenvertaisuus, joka tunnutaan käsittävän niin, että kaikki ihmiset ovat tasa-arvoisia siitäkin huolimatta, että kaikki ihmiset ovat erilaisia.

Progressivismi eli edistyksellisyys uskottelee kuitenkin kannattajilleen, että se on onnistunut tai tulee onnistumaan mahdottomassa tehtävässä - tekemään kaikista ihmisistä samanlaisia ja silti säilyttämään jokaisen yksilöllisyyden. Harhaisuutensa lisäksi aatteen vaarallisuutta lisää vahvat Marxilaiset ajatukset vallankumouksellisuudesta, jota ei kuitenkan pidetä lainkaan uhkana oikeiden vallanpitäjien piireissä - miksi pidettäisiinkään, koska edistyksellisyys ei missään kohtaa uhkaa valtaa, vaan keskittää kaiken energiansa osoittamaan sormella milloin mitäkin kansanryhmää, jolla ei ongelmien kanssa ole juurikaan tekemistä. Hajota ja hallitse toimii edelleen aivan loistavasti ja mikä sen parempi siihen olisikaan, kuin koulujärjestelmään ujutettu aate joka jakaa ihmiset ryhmiin uusiksi päivästä toiseen?

Kirsikkana kakun päälle nämä ristiriitaiset aatteet kun väännetään yhteiskunnan säännöiksi aina lakipykäliin saakka, saadaankin semmoisia helmiä kuten "syrjintä on kiellettyä, paitsi positiivinen syrjintä". Kulttuurin muovaaminen kielen avulla on osattu ja tiedetty jo pitkään, joten tämä ongelma on ratkaistu hyvin elegantilla tavalla: kerrotaan, että positiivinen syrjintä ei ole syrjintää vaan erityiskohtelua, joten se ei ole enää syrjintää! Eli kun joku ryhmä saa positiivista erityiskohtelua, vaikka se syrjiikin näin tehdessä niitä kaikkia muita, ei sitä syrjinnäksi enää lasketa koska se on aina lakia myöten niin kirjattu. Joten pulinat pois, kaikki ihmiset ovat yhdenvertaisia (kertoo perustuslakimme), paitsi ne jotka ovat yhdenvertaisempia kuin muut! Moraalin korvaaminen lakipykälillä noin yleensäkkään ei ole välttämättä se paras ratkaisu, mutta ei siitä enempää tässä kohden.


Tasa-arvon harha

Kunnes koko ihmiskunta on enää pelkkiä klooneja samasta yksilöstä, tulee jokainen ihminen olemaan tavalla tai toisella erilainen kuin kaikki muut. Pienikin ero missä tahansa ominaisuudessa tulee tapauksesta riippuen aiheuttamaan hyötyä yhdelle ja haittaa toiselle. Tämä on väistämätön tapahtuma ja mitään keinoa, kloonaus pois lukien, ei ole, jolla kaikki ominaisuudet kyettäisiin käsittelemään niin, ettei jossain tapauksessa siitä aiheutuisi eriarvoisuutta. Toki voidaan ajatella, että pyritään vain tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta kohti, mutta täydellisyyteen ei voida koskaan päästä. Mutta kuka saa määrittää ne rajat ja mitkä ominaisuudet määrittävät ne yksilöiden erot? Edistyksellisiltä jos kysytään niin ne erot ovat ihon värissä (joka on muuten harmaa ihan kaikilla), etnisyydessä, sukupuolessa ja sukupuoli-identiteetissä.

Miksi juuri näissä ominaisuuksissa, joku saattaa ihmetellä? Pääasiassa siksi, että ihminen syntyy niiden kanssa ja jokainen on tietenkin syyllinen omiin lähtökohtiinsa! Mitäs menit syntymään valkoiseksi heteroksi? Onneksi identiteetin saa sentään määrittää itse ja sukupuolen voi aina korjata sekä kirurgin veitsellä kuin pelkästään paperilla, kyetään siinä jo saavuttamaan lähes tasa-arvo, koska kuka tahansa saa määrittää ne itse. Enää ei tarvitse kuin päätellä mitkä identiteetit ovat hierarkiassa korkeammalla tasolla kuin muut, että niistä saadaan yhdenvertaisia! Koska olisi täysin mahdoton ajatus että hyväksyttäisiin "kukin tavallaan" mentaliteetti ja jätettäisiin yksityisasiat mihin ne kuuluukin - yksityisasioiksi. Ketään kun ei ihan oikeasti kiinnosta miksi se toinen identifioituu sukupuolispektrissä, paitsi niitä, jotka kertovat kuinka niissä identiteeteissä on sortavia rakenteita keskenään ja juuri se oma taisteluhelikopterin muoto on sorretuin!

Ja juuri siinä kohtaa se liberaalien arvojen ongelmakohta paistaakin läpi näissä edistyksellisissä arvoissa. Liberaalien suurin pelko ja voimavara, kilpailu, nostaa esiin päätään ja saa yksilön tuntemaan olonsa epävarmaksi. Pelko siitä, että joku muu pärjää kilpailussa paremmin kuin itse ja kävelee niiden omien oikeuksien ja vapauksien yli on melkoinen. Tämä onkin se liberaaleja eteenpäin ajava voima, minkä edistykselliset ovat perineet aatteensa esikuvalta. Liberalismin ja edistyksellisyyden suurin ero onkin siinä, että liberaaleilla ei ole varsinaisesti mitään suuntaa sille tulevaisuudelle, koska kaikki vaan ovat vapaita kilpailemaan keskenään, kun edistykselliset tietävät mihin suuntaan maailmaa tulee ajaa: yhdenvertaisuuteen. Siis tilanteeseen, missä kaikki ihmiset ovat samanlaisia. Ei siis ihme, että kaikki eriävät mielipiteet halutaan kieltää?


Hävinnyt julistetaan voittajaksi

Jokainen kuitenkin pelaa tässä maailmassa niillä korteille, jotka on siinä jaossa sattunut saamaan. Ja aivan kuten korttipelissä, on (lähes) jokaisella mahdollisuus valita, millä tavalla ne omat kortit pelaa. Kyllä, muut pelaavat samaa peliä ja kuten liberaaleihin arvoihin kuuluu, jokainen on vapaa edistämään omaa asemaansa. Reilu kilpailu, samoin kuin "ystävällinen kilpailu" ovat kuitenkin samanlaisia harhoja kuin tasa-arvoiset ihmiset, joten ei nyt huijata itseämme tämän enempää: kilpailulla ihmisten arvon ja vallan määrittäminen tulee johtamaan joka ikinen kerta eriarvoisuuden kasvamiseen. Ja mitä isompi kilpailu, sitä suuremmaksi ne erot voivat kasvaa. Koska kilpakenttä ei ole millään tavalla tasan, yhden ihmisen "kaiken likoon heittäminen" ei paina vaakakupissa paskaakaan, kun jollain toisella on olankohautuksella heittää vastaan moninkertainen voima omaa etuaan ajamaan.

Ihmisten väliset valtasuhteet ovatkin kasvaneet globalisaation johdosta niin suureksi, että yksittäiset ihmiset voivat laittaa jopa kokonaisia valtioita polvilleen, samalla kun jossain perustuslaissa on raapusteltu sanoja kuten "tasavalta" ja "yhdenvertaisuus". Siinä kohtaa kun kyetään silmänräpäyksessä tuottamaan ja toimittamaan geenimuunnospiikki jokaisen ihmisen perseeseen, mutta ei olla kyetty vuosikymmenien aikana viemään lasillista puhdasta vettä jokaisen ihmisen pöytään, luulisi hieman hitaammankin ymmärtävän pelin hengen. Se kenellä on eniten taaloja kiinni siinä pelissä on oikeimmassa... sehän se liberaalien mukaan ratkaisee? Mutta kyllä ihan varmasti se valkoinen perunajauhomakkaraa hiiligrillillä lämmittävä kaljamahainen mies on tässä kisassa korkeimmassa asemassa.

Ehkä kuitenkin kuvaavinta näiden liberaalien oikeuksien kannalta on se, että on kuulemma oikeutettua estää kaikki väärät näkemykset kun se uhkaa sitä omaa bisnestä. Jos sananvapaus on ihmisoikeus, jakamaton ja kaikille kuuluva, miten ihmeessä sitä voidaan rajoittaa täysin yksipuolisesti? Ehkäpä siksi, ettei se lain mukaan ole kuin perusoikeus, joita voidaan rajoittaa täysin vapaasti? Vaiko siksi, että sananvapaus haittaa joidenkin vapauksia kilpailla haluamallaan tavalla? Onkin jännä juttu kuinka ihmisoikeuksista puhuvat ja liberaaleja arvoja niin korkealla pitävät tahot kuitenkin kannattavat täysin rinnoin tätä totalitaarista lääketeollisuuden tyranniaa (joka toki on vain pieni, mutta perin näkyvä osa tätä suurta ongelmaa). Melkein kuin ihmisten arvo mitattaisiinkin vallan määrässä, eikä jalkojen välistä löytyvästä kalustosta ja kuinka sinut niiden kanssa on? Mutta mistäs minä tietäisin, kun olen etuoikeutettu... vissiinkin siksi, että en purematta niele kaikkea sitä vallanpitäjien paskaa. Miten on, identifioidutko sinä vapaaksi ihmiseksi vai herkkusieneksi? Vapaitahan emme kukaan ole, koska valta on aivan muualla. Tyranneista tosin pääsee aina eroon...

Konsepti, termi vai sana?

Pilkunviilausta, pyh!

Jos otsikon kolmikon ero kuulostaa pilkun viilaamiselta ja typerältä aiheelta edes pohtia niiden eroja, suosittelen lopettamaan tämän artikkelin lukemisen tähän. Ja niille molemmille lukijoille, jotka moisesta välittävät, eikö olekin ärsyttävää kun ihmiset puhuvat asioista aivan väärillä nimillä? Nomenclature, termistö, on aihe josta olen jo muutamaan kertaan puhunutkin. Että asiasta voidaan puhua, on sille annettava nimi. Toki se nimi itsessään ei ole tärkeä - se voisi olla vaikkapa pelkkä numeroiden ja kirjaimien yhdistelmä, joka erottuu kaikista muista ja antaa siis yksilöidyn termin sille konseptille, josta halutaan puhua. Tilanne onkin usein sama keskusteluissa, kuin lähtisi varaosaluettelon numeroisarjojen sijaan tilaamaan puuttuvia osia "no se semmoinen ruuvi".

Konsepti tai käsite on usein jokin häilyvä ja hieman epämääräinen asia, luonnos, jota pyritään sitten määrittämään ja tarkentamaan. Ettei eri konseptit sekoittuisi keskenään, ne tulee erottaa toisistaan - tämä tapahtuu antamalla sille yksilöllinen nimi, eli termi. Termiksi voitaisiin valita tosiaan mikä tahansa tunnistettavissa oleva symboli tai useamman yhdistelmä, mutta niin muistamisen kuin esittämisen kannalta usein päädytään käyttämään kirjaimia ja niiden yhdistelmiä. Ja koska kirjaimien yhdistelmiä on rajaton määrä, helpointa olisi antaa jokaiselle konseptille oma ja ainutlaatuinen termi. Mutta silloin ihmisten pitäisi muistaa lukemattomia eri termejä, termistössä vähän oikaistaan ja käytetäänkin yksilöllisten termien sijaan jo valmiita kirjainten yhdistelmiä - sanoja.

Mutta sanojen käytössä termistönä on useampikin perustavaa laatua oleva ongelma... Paitsi niiden mukaan, jotka lopettivat tämän artikkelin luvun alun kehotuksesta - suurin osa ohittaa tämän joskus hyvinkin kriittisen keskusteluongelman olankohautuksella. Kaikkihan sen nyt tietää mitä mikäkin sana tarkoittaa! Kyllä, kaikki tietävät ainakin jollain tasolla käyttämiensä sanojen merkityksen itselleen, mutta kun muut voivat käyttää täsmälleen samaa sanaa terminä jollekin aivan toiselle konseptille, on riita valmis. Sanojen uudelleen määrittäminen, uuskieli, onkin yksi vallankäytön keino. Tällä voidaan estää tietyistä konsepteista puhuminen tai automaattisesti lyödä leimakirveellä toista heti keskustelun alkajaisiksi pelkästään käyttämällä sanaa, jolla on vahva painolasti jo valmiiksi.


Politiikan jargoni, josta kukaan ei ole samaa mieltä

Vasemmisto ja oikeisto ovat ehkä kaksi parasta sanaa, joista kummatkin kuvaavat tiettyjä aatteita, mutta myös konsepteja jotka ihan jokainen määrittää eri tavalla kuin muut. Tällöin on siis turhaa sanoa, että ne olisivat termejä, mutta keskusteluissa niillä kuitenkin kuvataan hyvin tarkkarajaisia asioita eli ne ovat kuin termejä. Termejä, joiden määritystä ei kannata lähteä etsimään yhdestäkään sanakirjasta, koska juuri sillä sanakirjan tavalla niitä termejä ei juuri kukaan kuitenkaan käytä. Valtaosa ihmisistä kuitenkin kykenee automaattisesti tunnistamaan sen "oikeistolaisen" ja "vasemmistolaisen" niin itsessään, kuin kaikissa muissa havaitsemissaan asioissa. Mutta riippuen siitä kumpaan "leiriin" kuuluu, se oikeisto/vasemmisto-"laisuus" on joko hyvä tai paha asia - yleensä se oma puoli on "hyvä"...

Oikeistolaiset ovat vasemmistolaisille natseja tai fasisteja, siinä kun vasemmistolaiset ovat oikeistolaisille kommareita tai sosialisteja. Ja siinä saadaankin sitten seuraavat neljä sanaa joiden takana olevat konseptit ovatkin sitten aivan oma matosoppansa. Oikeistolaiset ovat siis kansallissosialisteja tai kannattavat valtion tai vastaavan täyttä hallintaa kaikesta, vaikka oikeistolaisuuteen yleensä liitetään asioita kuten markkinaliberalismi ja yksityisomistus. Mutta koska uuskieli on muuttanut nämä termit, molemmat tarkoittavat ainoastaan "kansallismielistä" tai mitään siihen viittaavaa. Palingeneettinen ultranationalismi tai ur-fasismi on "fasismia" ja "natseja" ovat kaikki jotka kannattavat mitään mitä yksikään persu kannattaa. Ymmärtämällä mitä konsepteja kuvataan näillä kahdella sanalla, saa huomattavasti selvemmän kuvan siitä, mitä konseptia tämä natsifasistiksi haukkuva henkilö oikeasti halveksuu.

Oikeistolaisten sanastossa kommariksi ja sosialistiksi haukkuminen on tosin samanlaista uuskielistöä, mutta siellä taustalla on sentään joitain historiallisia yhtäläisyyksiä niihin termeihin sekä konsepteihin, joita näillä sanoilla alunperin kuvattiin. Suurin väärinkäsitys on kuitenkin siinä, että Suomea väitetään kommunistiseksi tai sosialistiseksi maaksi, vaikka kyseessä on sosiaalidemokraattinen maa, ns. "Pohjoismainen malli". Sosiaalidemokratia on kapitalistinen malli, jossa tietyt toiminnot tehdään kansalta varastetuilla (verotus) rahoilla, ettei yksityisten yritysten tarvitse itse huolehtia työvoiman koulutuksesta, terveydenhuollosta tai infrastruktuurista, jolla niitä omia tuotteita kärrätään pitkin ja poikin maailmaa. Jos siis vastustaa "pahaa sosialismia" kun Ylen Areena jakaa "ilmaiseksi" suoratoistona televisio-ohjelmia kansalle, on syytä vastustaa julkista terveydenhuoltoa ja koulujärjestelmää että pysyy se kokonaisuus "sosialismista" kasassa. Sillä "pahalla" osalla kun saattaa olla ihan oma nimikin, ettei tarvitse kaikkea heittää sen pesuveden mukana pois...


Eihän se nyt noin mene, tyhmä!

Niin, nämä määritykset ja termit sekä sanat joita käytin kuvaavat niitä tiettyjä konsepteja, joiden avulla itse määritän omassa nupissani niitä asioita. Ja kuten taisin jo mainita aikaisemmin, jokainen määrittää asiat sillä omalla tavallaan, joka usein poikkeaakin niistä toisten tavoista hahmottaa tätä maailmaa. Ja kun sitten asioista keskustelee, voidaan käyttää täsmälleen samoja sanoja, mutta aivan toisista asioista. Ja mistäs se sitten johtuu? Mahdollisesti eri ryhmien välisestä valtataistelusta, koska se joka määrittää sen yleisesti ymmärretyn version tavallisesti käytettävistä sanoista, määrittää samalla sen mitkä konseptit sallitaan ja missä valossa ne tulisi nähdä. Ja koska rakkaalla lapsella on monta nimeä, näille ryhmille jotka vallasta taistelee on lukuisia eri nimiä. Yleisnimitys niille voidaan kuitenkin helposti antaa - ne ryhmät ovat: "me" ja "muut".

Yksi suurimmista syyllisistä näihin oikeiston ja vasemmiston, kuin myös niin monen muunkin "me vastaan muut" ryhmittymän kahakkaan löytyy semmoisesta asiasta kuin kollektivismi. Moni aate, kuten esimerkiksi kommunismi ja fasismi, ovat kollektivistisia eli yhteisön etu ajaa yksilön edun edelle. Yksilö voidaan uhrata yhteisen hyvän vuoksi. Ja kun kaksi kollektivistista näkemystä ovat vastakkain, saadaan se "me vastaan muut" molemmille puolille. Siihen päälle vielä kumpainenkin ryhmä määrittää ne omat terminsä eri tavoilla ja ohittavat sen seikan, että pohjimmillaan kumpainenkin on usein lähestulkoon samaa pienillä vivahde-eroilla, kuten esimerkiksi ovat nykyvasemmisto ja -oikeisto. Kummatkin haluavat omat tyyppinsä kalifiksi kalifin paikalle, ajamaan omaa etua.

Keskustelu jää kuitenkin yleensä vaan sinne sanojen tasolle ja niitä konsepteja niiden sanojen alla hautautuneena ei yleensä edes pyritä nostamaan esiin siihen keskusteluun. Tietysti semmoinen syvällisten asioiden pohtiminen ja niistä keskustelu ei istu kahvipöytäkeskusteluun (saatikka nettipalstoille) joten olemme jumissa löyhästi määriteltyjen termien ja väärinkäytettyjen sanojen maailmassa. Media taas lisää soppaan mukaan jos jonkinmoiset mielikuvat yleisesti käytettäville sanoille, jolloin nämä median maalaamat sanat ovat lähes käyttökelvottomia niiden alkuperäisessä merkityksessä. Koitappa esimerkiksi mennä selittämään oikeistolaiselle että ei tämä nykyinen systeemi ole sosialismia, tai vasemmistolaiselle että ei ne persut ole fasisteja... yhtään sen enempää kuin se teidän kannattama kollektivismi. Kuinka paljon helpompaa olisikaan, jos puhuttaisiin asioista samoilla sanoilla ja termeillä, onnistuen selittämään ne konseptit joista haluaisi keskustella muille tarkasti sekä selvästi?

Uuskieli tutuksi - Fabianismi

Susi lampaan vaatteissa

Kun ryhmällä oli aikaisemmin vaakunassaan susi lampaan nahkaan pukeutuneena, ei välttämättä kannata odottaa sitä kaikista rehellisintä sakkia? Fabian Society on vähän huomioitu, mutta mahdollisesti yksi vaikutusvaltaisimmista toimijoista poliittisella kentällä. On vihjattu, että jopa CFR tanssii tämän porukan pillin mukaan, mutta näiden vallanpitäjien verkostojen todellista laajuutta ja hierarkiaa on lähestulkoon mahdotonta ulkoa tarkastella ja sisälle ei kenelläkään tavan kansalaisella ole mitään asiaa. Tutkitaan siis pääosin niitä osia, jotka he haluavat kaikkien itsestään tietävän.

Fabian Societyä kuvaillaan sosialismiin suuntautuneena intellektuellien liikkeenä, jonka tavoitteena on rakentaa yhteiskunta uudelleen korkeampien moraaliperiaatteiden mukaisesti. Tärkeänä osana Fabian Societyä on heidän perustama "London School of Economics and Political Science" (LSE), joka taas on kouluttanut myös Suomen poliittista kermaa, mukaan lukien A. Stubb ja Ilkka-Pohjalaisen päätoimittaja Mantila. Strategiana tällä porukalla on heidän roomalaisen esikuvansa Fabius Maximuksen strategiat, eli hiljaa hyvä tulee. Jos pitää hivuttamista hitaana tapana vaikuttaa, nämä sukupolvia kestävät yhteiskunnan muutokset joita Fabianistit ajavat, antavat hivuttamiselle aivan uuden määritelmän "hitaasta muutoksesta".

Tarkoituksena on siis esimerkiksi saada ne "omat miehet" kaikkiin valta-asemiin kaikissa organisaatioissa jotka nähdään merkittävänä yhteiskunnan ohjauksen kannalta: koulutus, kulttuuri ja media. Politiikkaan voidaan sen jälkeen lähteä soluttamaan sopiviin puolueisiin jäsen kerrallaan niitä omia pelureita, kunnes saavutetaan haluttu määrä valtaa. Ja minkä verran valtaa nämä jantterit haluavat? Kaiken. En osaa sanoa tukevatko he suurta nollausta vai inklusiivista kapitalismia, vaiko kenties jotain vieläkin "parempaa" mallia, mutta vallanhimo tuntuu olevan rajoittamaton... No mutta sehän on selvää että he haluavat hallita maailmaa, hehän ovat sosialisteja!


Ongelma ei ole se sosialismi, vaan...

Poliittinen kollektivismi, joka on pesiytynyt läpi koko yhteiskunnan kaikkiin poliittisiin suuntauksiin. Kyllä, myös siihen juuri sinun tukemaasi puolueeseen. Mistäkö sen tiedän? Haluaako puolueesi päästä valtaan ja määräämään muita oman tahtonsa mukaisesti? Jos vastaus on kyllä, myös se oma puolueesi noudattaa niitä samoja kollektivismin oppeja aivan kuin ne Marxis-Leninistiset kommunistit, Eurostoliiton kannattajat sekä neoliberaalit kapitalistit jotka itseään liberaaleiksi tai libertaareiksi kutsuvat. Monien etu ajaa yksilön edun edelle, joten oikeutettu johtaja saa liiskata täysin viattomankin yksilön jos yhteinen etu sitä vaatii. Sehän kuulostaa hyvältä?

Fabian Society ei suinkaan keksinyt kollektivismia, mutta he ovat ajaneet sitä täydellä teholla alusta alkaen. Yhteinen etu, tässäkin tapauksessa se omistavan luokan etu, ajaa kaiken muun edelle. He kyllä kutsuvat itseään sosialisteiksi tai sosiaalidemokraateiksi, mutta nimestä huolimatta heidän strategiansa ei eroa oikeastaan millään tavalla neoliberaalien kapitalistien harvojen edun ajamisesta. Länsimaiseen demokratiaan kuuluukin vahvasti valinnanvapaus annetuista vaihtoehdoista, joten tarjoamalla ainoastaan samaa paskaa eri paketissa, onnistuu kansa aina valitsemaan paskan vaihtoehdon. Mutta tämä on sitä "demokratiaa", missä enemmistö tunkee sen paskan myös vähemmistönkin kurkusta alas, halusi se sitä tai ei. Demokratia kun ei ole muuta kuin enemmistön diktatuuri - tosin harvojen ohjaamana.

Jotkut pitävätkin tätä Fabianismia yhtenä vaarallisimmista ideologioista, koska se toimii piilossa kulissien takana sen sijaan että menisi yleisön eteen räyhäämään oman aatteensa erinomaisuutta. Kommunistiksi tai sosialistiksi haukkuminen ei heitä liioin haittaa, koska nehän ovat vain aatteen puhtainta muotoa johon ei koskaan edes pyritä - niissä kun kansa olisi vallassa ja sitä ei yksikään kollektivisti missään tapauksessa halua. He haluavat vain ja ainoastaan kalifiksi kalifin paikalle, mutta sille valtaanpääsylle tarvitaan jokin näennäinen oikeutus, eli kerrotaan olevansa "vasemmistoa" vaikka kollektivismillä ei niiden vanhojen vasemmistolaisten ajatusten kanssa ole juuri mitään tekemistä. Tämä toki kuulostaa oudolta, koska kaikki vasemmistolaisethan ovat ajaneet kollektivismiä?! Niin ovat, kertoen että he ajavat sosialismia vaikka eivät koskaan niin tehneetkään.


Uusikieltä vai uutta kieltä?

Monelle Fabianismi on uutta kieltä - uusi termi jota ei juuri missään tule vastaan. Onko se sitten yllätys, ettei nimi tule vastaan kun heidän jäsenensä ovat jo reilun vuosisadan olleet mukana määrittelemässä sanojen merkityksiä ja ohjailemassa kulisseista sitä virallista tarinaa? Demokraattinen sosialismi, jota myydään samana asiana kuin sosiaalidemokratia (vaikkei ne sitä olekaan), onkin yksi näistä Fabianismin hienouksista - aatetta myydään niin sosialismina, kuin vapaan markkinatalouden rinnalla hienosti toimiva järjestelmänä, vaikka kyseessä ei ole mikään kuin keskusjohtoinen kollektivismi.

Ei olekaan mikään kovin suuri yllätys, että aatteen hienouksia ajetaan kaikkialla - kukapa valtaan pyrkivä ei haluaisi olla siellä pyramidin huipulla komentamassa kaikkia muita? Näille valtaan pyrkiville pikkufasisteille saattaa tosin tulla suurena yllätyksenä, että kun se suuri muutos, mikä onkaan, on saatu ajettua maaliinsa, ei näitä välimallin "johtajia" enää tarvita mihinkään. Kaikki valta on optimitilanteessa yhden tason hallussa, mutta todennäköisesti siihen tarvitaan vielä useampikin vuosikymmen ja välillä saadaan vielä jokin eri kilpailevien aatteiden maailmanjärjestys. Pääsevätkö nämä ryhmät sopuun ilman sotaa, se jää nähtäväksi... ehdottaisin kuitenkin näiden aatteiden muodostamien supervaltojen nimiksi Oceania, Eurasia ja Eastasia. Orwell ainakin tykkäisi siitä, hän kun varoitteli näistä Fabianisteista jo aikoinaan...

Jos siis tosissaan haluaa vastustaa niitä "pahoja sosialisteja", pitää muistaa vastustaa Fabianistien ajatusta kollektivismista. Tämä siis merkitsee sitä, että vastustaaksesi sitä pahaa sosialismia, olisi vaadittava koko "länsimaisen demokratian" purkamista. Tähän poliittiseen sirkukseen, jota demokratiaksi jotkut leikkimielisesti tai tietämättään kutsuvat, kuuluu erottamattomasti Fabianistien ajatus pienen ryhmän oikeudesta hallita ja määrätä kaikkia muita ja oikeuttamalla se kertomalla sen olevan "kansan tahto". Ja kenelle se valta kuuluu Fabianistien mukaan? Omistavalle luokalle, oligarkeille ja vastaaville. Mutta sitähän ne neoliberaalitkin haluavat, eli oikeisto ja vasemmisto ovat poliittisella kentällä itse asiasta täysin yksimielinen! Ihanan fasistista, eikö?

Mikälietaarinen ismi maatamme vaivaa?

Nomenclature, muttei kuitenkaan

Että asiasta voidaan puhua, sille on annettava nimi. Nomenclature, eli termistö, määrittelisi siis mitä mikäkin sana tarkoittaa ja millä nimellä asiaa tulisi kutsua. Käytännössä jokainen ihminen määrittelee ne sanat itse ja ymmärtää asiat monasti jopa täysin vastakkaisella tavalla kuin se "vastapuoli" väittelyssä, joten lopputulos on aina hyvin samankaltainen: väitellään eri asiasta luullen että molemmat ottavat kantaa samaan asiaan. No mutta sehän vaan johtuu näkökulmasta ja jokainen ihminen näkee maailman vain omasta vinkkelistään! Juu, tietysti, mutta jos kuvitellaan että kaksi ihmistä näkee jonkin asian ja kutsuvat sitä näkemäänsä toisistaan poikkeavilla termeillä niin eihän siitä tule yhtään mitään muuta kuin riitaa. Yksinkertaistettuna: jos kuvittelet kiinteän sylinterin, joka on yhtä pitkä kuin sen halkaisija on ja loistat siihen valoa "päältä" ja "sivulta", sen varjot ovat neliö ja ympyrä. Yhdelle siis varjo on "ympyrä" ja toisaalta katsoen "neliö", mutta jos esine jota minä kutsuin sylinteriksi olikin oikeasti pyramidi, niin mitä ihmettä se ympyrän nähnyt oikein selittää?

Toivottavasti epäselvä esimerkkini antoi kuitenkin kuvan sille, kuinka tärkeä on ymmärtää käsitteiden perusteita vaikka ne sitten omassa näkemyksessä eriävätkin muiden näkemyksistä? Mutta itse asiaan, eli ismeihin ja aatteisiin joiden ansiosta tai syystä nykymaailmamme on niin päin prinkkalaa. Ensiksi on siis huomattava, että maailmasta ei löydy kahta ihmistä jotka määrittelevät nämä eri aatteet ja ismit samalla tavalla. Sen lisäksi että määritykset poikkeavat, jokaisen omasta katsomiskannasta riippuen ne termit vieläpä saavat toisistaan eriävät nimitykset. Eli oikeistolle kaikki vasemmistolaisuus on kommunismia ja vasemmistolaiselle oikeistolaisuus on fasismia... mutta kumpikaan ei kykene edes sopimaan mitä oikeistolaisuus ja vasemmistolaisuus merkitsee.

Näistä lähtökohdista onkin sitten hyvä päästä itse aiheeseen, eli mitkä natsit onkaan päästetty nyt valtaan ja kenen syytä se on. Olen useammankin eri määrityksen eri aiheista kirjoittanut, mutta yksinkertaistuksen vuoksi viittaan nyt ainoastaan neoliberalismin määritelmääni ja loput vedetään vain lonkalta siihen suuntaan, kuten tapana eri ismeistä puhuttaessa onkin. Väitän, että koko talousjärjestelmämme perustuu neoliberalismin ajatelmiin, eli kilpailu ratkaisee kaiken ja vahvimman oikeudella johdetaan. Kansalle asia voidaan myydä minkä tahansa muun ismin viitassa, mutta sielä alla on aina se yksi ja sama aate: kilpailu. Se myydään maailman luonnollisimpana asiana, vaikka luonnossa kilpailua tapahtuu ainoastaan silloin, kun jostain resurssista on pulaa. Ihminen on aivan loistava luomaan keinotekoisia puutteita, joita sitten paikataan kunhan kansa vaan antaa valtansa juuri sille oikealle ismille.


Niin että mille ismille?

Suomessa "tolkun ihminen" tietää tasan tarkkaan, että vain äänestämällä voi vaikuttaa ja ne ääripäät ovat aina pahasta. Oikeisto kertoo omaa tarinaansa, missä vasemmiston paha sosialismi ja kommunismi aiheuttavat kaikki ne ongelmat. Vasemmisto taas tietää ongelman olevan oikeiston luomasta epätasa-arvosta, jolloin oikeistoa tulee kutsua fasistirasistinatsikapitalistiksi, tilanteen mukaan. Huvittavaa onkin, että molemmat osapuolet ovat täysin oikeassa - koska määrittelevät ne termit omalla tavallaan. Molemmat myös määrittelevät ne termit toisistaan poikkeavalla tavalla, joten näiden "ääripäiden" kannattajat eivät puhu lainkaan samoista asioista huudellessaan toisilleen.

Kansan suunnalta katsottaessa nousevat taas termit totalitarismi ja autoritarismi, kuvaten nykyistä mallia johtaa kansaa. Totalitarismi, eli kaikki mahdolliset asiat yhden tahon/aatteen alla taitaa kuitenkin olla liioiteltu, koska saammehan sentään äänestää uudet puhuvat päät valtaan eri puolueiden listoilta. Mutta autoritarismi, eli itsevaltainen hallinto soveltuu nyt etenkin korona-aikana kuvaamaan tätä hallintomme tapaa johtaa maata. Kansalta ei kysytä yhtään mitään vaan kaikki sanellaan ylhäältä. Toki tolkun ihminen ymmärtää kuinka tärkeää on kuunnella niitä auktoriteetteja koska ne kerran on itse sinne valtaan oikeuttanut. Muille, itsenäisesti ajatteleville, meno kuitenkin vaikuttaa järin omituiselta, koska kerrottu tarina ei täsmää lainkaan määräyksiin eikä täten oikeuta toimia joita ympäri maailmaa on tehty "pandemian" vuoksi. Muualla se vastustus on jo ehtinyt kunnolla kadulle saakka, mutta Suomessa tolkun ihmiset eivät edes ongelmaa huomaa ja muille nyt on jo aivan liian kylmä mennä kadulle asiasta miekkaroimaan.

Kun katsotaan mitä on tapahtunut tämän "pandemian" oikeuttamana, on kyse lähinnä sielä piilossa tapahtuneiden asioiden nousemisesta nähtäville. Nimittäin sama autoritaarinen johtajuus ja eri toimijoiden saumaton yhteistyö on jatkunut jo hyvän aikaa. Asiaa voitaisiin kutsua fasismiksi aivan oikeaoppisesti, kuin myös (Marxis-Leninistiseksi) kommunismiksi, joten niin oikeiston kuin vasemmiston väite on sinällään oikein. Suuryritykset lyövät kättä päälle keskenään ja valtioiden nukkehallitukset tekevät työtä käskettyä, eli ohjaavat tavan kansan omaisuuden harvojen käsiin. Eli siis juuri sitä, mikä on kapitalistisen hallinnon päätehtävä... siis neoliberalismia. Mutta kun sitä nyt tehdään vasemmistohallituksen toimesta, se on vissiin vaan kommunismia ja sitä vastustavat taas fasismia.


Kritiikitöntä toimintaa, kun "me" sitä teemme

Itse tämä teksti on kuitenkin lähtöisin juuri lukemastani kirjasta "Luokkavallan vahtikoirat : miten suomalaiset toimittajat auttavat eliittiä pysymään eliittinä" - Emilia Kukkala & Pontus Purokuru. Ei toki suoraan kirjasta, vaan sen innoittamana. Voidaan sanoa, että kirja kiteyttää tämän ongelman lähes täydellisesti, tosin se ei sen tarkoitus tainnut olla. Sinänsä hyvinkin purevaa mediakritiikkiä sisältävä teos osoittaa täydellisesti niin oikeiston kuin vasemmiston ongelman: niin kauan kuin se oma puoli saa päättää mitä tehdään ja se oma valta kasvaa, kaikki on hyvin. Ainoastaan "vastapuolen" sitä omaa valtaa haittaavat asiat nähdään ongelmana. Molemmat puolet tahtovat kalifiksi kalifin paikalle ja kuten kaikki tietävät, fasismi on se ainoa oikea tapa johtaa maailmaa - kaikki yhden vallan alla.

Ja tämän kaiken mahdollistaa mediamme omertan laki, josta median toimijat itse ovat myös hyvin tietoisia. Yllä mainitussa kirjassa asiaa puidaankin huolella, mutta ongelmaksi nähdään ainoastaan se vastapuolen tekemä manipulointi siinä kun omien näkemysten kanssa samaa tarinaa kertovat ovat "hyvien puolella". Ainoastaan niitä pahoja asioita, joita se vastapuoli tekee, tulee vastustaa ja se oma fasismi on aina hyvästä. Niille oikeille vallanpitäjille tämä oikeisto/vasemmisto riitely on tosin täysin yhdentekevää, koska molemmat osapuolet ovat täysin halukkaita kusemaan kansan muroihin surutta, kunhan vaan itse pääsevät hillotolpalle ja valtaan.

Saammekin siis myös jatkossa lisää tätä samaa fasismia, missä "tunteella päätöksiä tekevä vasemmisto" ja "looginen oikeisto" kilpailevat siitä, kumman fasismia kansalle tarjoillaan. Ai mistä sen tietää, että molemmat ajavat fasismia? Molemmat kilpailevat siitä, keneltä ja mitä oikeuksia tulee viedä ja rajoittaa, että se oma fasismi säilyy voittajana. Väärät mielipiteet halutaan kieltää ja keskustelu tukahduttaa, mutta vain niiltä, jotka ovat väärää mieltä. Kumpikaan osapuoli ei Suomessa ole osoittanut mitään muuta kuin halveksuntaa ihmisoikeuksia kuten sananvapautta kohtaan. Ne oikeudet kun kuuluvat kaikille ja jos ne voidaan ottaa pois joko osalta tai kaikilta, ne eivät olleet oikeuksia vaan väliaikaisia etuja kunnes fasistit ne pois taas vievät. Rauhaa ja vapautta ei kukaan aja politiikassa, koska niillä ei kansoja voi johtaa. Ja se tuntuu olevan tärkeintä näille poliitikoille: päästä johtamaan, mieluiten ihan kaikkia/kaikkea. Se on sitä fasismia, tai kommunismia tai totalitarismia, valitse itse minkä haluat - rakkaalla lapsella on monta nimeä. Vai tunteeko joku olevansa oikeutettu määräämään mitä muiden tulee tehdä, ajatella ja sanoa? Itse en, mutta olenkin vaan tämmöinen narri...

Pulun kanssa shakkia pelaamassa

Tuttu tunne?

Yksi jos toinenkin keskustelu etenkin netin kautta on kuin pelaisi shakkia pulun kanssa - kun se pulu on häviöllä, mokoma kaataa kaikki napit, paskantaa laudalle, julistaa itsensä voittajaksi ja lentää pois. Eri argumentoinnin ongelmia ja eri argumentointivirheitä hienoine nimineen löytyy useasta paikasta, joten ei käydä tässä niitä (muutamaa lukuunottamatta) tarkemmin läpi. Muutaman viimeaikaisen verbaalisen kädenväännön ja yhden artikkelin jälkeen ajattelin kuitenkin tätä etenkin edistyksellisissä piireissä yleistä shakkipeliä hieman tarkemmin pohtia.

Uuskielestä olen jo useampaan kertaan kirjoittanut, mutta kuinka se kertakaikkiaan kykenee tuhoamaan mahdollisuuden keskustella asioista pistää miettimään kerta toisensa jälkeen. Nämä samat edistykselliset tahot ovat jo ainakin vuosisadan kyenneet määrittelemään miten kansat käyttävät kieltä ja näin kyenneet ohjaamaan ihmisten ajattelua. Sanojen alkuperäisillä merkityksillä ei ole mitään väliä, jos kykene kaikkien puolesta sanelemaan mitä mikäkin sana sillä hetkellä merkitsee.

Suurin osa "-ismi"-päätteisistä sanoista ovat edistyksellisten hienosäätämiä, jolloin keskustelijat hyvin todennäköisesti tarkoittavat suuresti eriävää asiaa puhuessaan jostain tietystä ismistä ja syyttäessään muita istiksi. Kannattaakin pyytää sitä vastapuolta selittämään mitä se termi milloinkin tarkoittaa, jos haluaa päästä jyvälle mistä edes puhutaan. Mitä epämääräisempi termin määritelmä on, sitä helpommin sitä toista voi tietenkin syyttää olevan se paha isti. Ja siitä päästäänkin aasinsillalla siihen artikkeliin liittyen tähän aiheeseen...


Kafka-ansa

"Kafka trap" tai "kafkatrapping" oli ainakin itselle uusi termi, joka on alkujaan Eric S. Raymondin kynästä vuodelta 2010. Noilla tiedoilla voi helposti hakea pitemmän version tästä termistä, mutta lyhennelmä riittänee useimmille. Mikä kafka-ansa sitten on? Looginen virhepäätelmä/argumentointivirhe jota paremmisto uhriutumisideologioissaan usein päätyy käyttämään. Eli siis rasismi/seksismi/sejasefobia ajatusrikoksista syytettyjen niittaamiseen. Argumentti on itsessään lähes nerokas, koska se on syyte johon ei voi puolustautua. Kieltämisesi on vahvistus syyllisyydellesi! Ansaa voidaan käyttää monella eri tavalla, mutta otetaan esimerkiksi kaksi yleisintä.

"Kieltäytymisesi hyväksyä/tunnustaa että olet syyllinen seksismiin, rasismiin, sejasefobiaan, syntiin tai mihin lieneekään, vahvistaa sen että olet juuri se rasisti/fasisti/natsi!" Kuulostaako tutulta? Kieltäytymisesi on todiste syyllisyydestäsi. Loputon juupas-eipäs ei vie asiaa eteenpäin vaan olet kieltäessäsi syyllisyytesi todistanut syyllisyytesi paremmiston syytöksen mukaisesti. Myöntäminen on tietenkin myös hyväksyttävä ja tietenkin se haluttava vaihtoehto, koska silloin voit aloittaa tehokkaan katumuksen... joka ei kuitenkaan tule koskaan päättymään jos olit syytettyjen penkillä alun pitäen.

Toinen hyvin yleinen tyyli on kuulumaasi ryhmään lankeava yleinen syyllisyys menneiltä ajoilta. Jos siis satut olemaan vaikkapa mies, valkoihoinen, hetero tai jotain muuta kauheaa, olet automaattisesti syyllinen kaikkiin niihin pahoihin tekoihin joista joitain muita syytetään. Syytös jätetään vaan roikkumaan ja olet syyllinen, automaattisesti, äläkä vahingossakaan mene kieltämään syyllisyyttäsi koska sehän oli varma todiste syyllisyydestäsi! Ainut tapa päästä ulos tästä kuopasta on kieltää jäsenyytesi kyseiseen ryhmään, mikä voi olla joissain tapauksessa karvan verran hankalaa. "Yksikään todellinen skotti"-kortti voidaan myös pelata tässä leikissä...


Voiko pulu hävitä?

Lyhyesti, ei. Useita eri strategioita millä näistä argumentaatio-ansoista voisi päästä eroon on esitetty, mutta niiden toimivuus on parhaimmillaankin tuuripeliä. Joku ehdotti, että kertomalla yleisölle moisen väitteen olevan kafka-ansa, voisi kyetä vetoamaan yleisön älykkyyteen ja logiikkaan ja täten saada ne syytteet häipymään. Netissä, vedota yleisön älykkyyteen? Juu, mikäettei... Pienessä, suljetussa ryhmässä, toki, mutta julkisessa keskustelussa taitaa saada niskaansa koko puluparven? Ehkäpä se suuren gurun viisaus toimisi? "Älä koskaan väittele idiootin kanssa vaan myönnä hänen vain olevan oikeassa." "No mutta tuohan on hullu ajatus!" "Kyllä, olet oikeassa."

Ryhmän syyllisyydessä voidaan koettaa kääntää peli käyttämällä samaa argumenttia - se vastapuolen oma viiteryhmä on myös varmasti syyllistynyt joskus/jossain johonkin kauhiaan tekoon. Jos kerran itse olet syyllinen koska sejase teki niin, niin se toinen on myös syyllinen koska sejokumuu teki silleen! Voidaanko esimerkiksi tämä nykyinen BLM häsmäkkä kääntää kafka-ansalla heitä itseään vastaan, kun idoliksi ja suureksi sankariksi on nostettu kunnon gangsteri? Toki, vajoamalla samalle tasolle... ja kuten kaikkien tulisi tietää, vaatii vähintään yhtä paljon kokemusta pelata tuolla tasolla jos haluaa sen matsin voittaa.

Mikä siis avuksi? Sananvapaus toimisi, jos semmoinen olisi vielä jäljellä. Riittävän kauan rauhallisesti keskustelemalla se pulu lähtee pakoon ja sitten ei tarvitse kuin käydä pesemässä kätensä ja pyöritellä päätä. Jos taas se vastapuoli ei ollutkaan pulu vaan jatkaa vääntöä, voi keskustelu edetä ihan mihin tahansa ja löytää mahdollisesti jonkinsortin luonnollisen päätöksen. Riittävän kauan kun jostain asiasta vääntää, saattaa päästä myös käymään niin että molemmat osapuolet oppivat jotain uutta toisiltaan, vaikka eivät samaa mieltä keskustelun päättyessä olleetkaan.

Vallanpitäjien hybridiuhkapaniikki

Kuka pelkää ja mitä pelätään?

Valmiuslaki saatiin sitten vihdoin ja viimein voimaan suojelemaan kansaa ... itseltään? Vanha laki ei kuitenkaan ole riittävä, koska se ei sisällä säädäntöä ja keinoja taistella hybridiuhkia vastaan. Monessa tapauksessa kyseessä ei ole tietenkään mikään hybridiuhka, vaan yksinkertaisesti ikävä tieto jota ei olisi saanut päästää kansan tietoisuuteen. Faktabaarin termi tälle on "malinformaatio", kunnon finglish-termillä. Totuuden jälkeinen aika ottaa vallanpitäjille koville - heidän puppunsa ei enää kelpaa ja oikeaa tietoa pääsee vielä kansan tietoisuuteen sensuurista huolimatta.

Tämä "malinformaatio" eli ikävä totuus on suuri uhka vallanpitäjien yhdelle oikealle tarinalle. Sitä kun ei voida kumota sanomalla "ei pidä paikkaansa", joudutaan keksimään jos jonkinmoisia selityksiä. Tarinan kehystäminen on tärkeä propagandan keino ja näitä ikäviä totuuksia ei siksi parane päästää ulos, koska se saattaa pilata koko tarinan. Asiantuntijoiden olisikin syytä olla paljon tarkempia lausunnoissaan, koska sanomalla "emme tiedä, ei olla tutkittu" voidaan vielä kiistää väärän tiedon antaminen, mutta sanomalla "ei se noin ole" pitäisi pystyä todistamaan. Ja siihen todisteeksi ei riitä että "koska minä sanon niin"...

Hybridiuhaksi tämä infouhka ikävien totuuksien ja vastaavien muodossa muuttuu siinä vaiheessa, kun kansa lähtee kadulle. Ranskassa näin pääsi käymään, samoin kuin monessa muussakin paikassa - keltaliivit ja heidän (vallanpitäjille ikävä) RIC-ehdotus. Onko siis ihme, että Suomessa halutaan vääntää valmiuslaki uuteen uskoon ennen kuin oikeasti se kansa herää tähän kusetukseen? Tämä nykyinen poikkeustila kun on omiaan nostamaan kansan yhtenäisesti valtaa vastaan - suuryritykset pelastettiin kansan rahalla ja pienyrittäjät kansan kera jätettiin oman onnensa varaan. Ja jos jollakulla pääsi menemään ohi, moista politiikkaa kutsutaan neoliberalismiksi.


Muutama esimerkki

Maahanmuuttokriisi, joka alkoi toden teolla sielä 2015 hujakoilla oli yksi monista viimeaikaisista vallanpitäjien hybridi-paniikkikohtauksista. Jaettiin ikäviä faktoja, paljastettiin valtamedian paskapuheita ja kehdattiin vielä jalkautua kadulle saakka?! Tämä onneksi saatiin nopeasti kuriin kertomalla että asiaan ei voi muuten vaikuttaa kuin äänestämällä ja tässä on nyt ne vaihtoehdot. Yksipuoluejärjestelmämme onnistui siis uudelleenohjaamaan kansan raivon tyhjänpäiväisiin asioihin kuten "äänestäminen". Pisteet siitä vallanpitäjille, se erä meni 100-0 heidän pussiinsa ja kansa vielä tänäkin päivänä ihmettelee että mikä meni pieleen.

Ilmastonmuutos ja sen aiheuttama paniikinlietsonta taas pääsi hyvään vauhtiin kun liikkeelle saatiin kunnon messias keltaisessa sadetakissaan. Kuinka te kehtaatte! Kadulle asti jalkauduttiinkin "oikealla tavalla", tieteen konsensus (jota ei edelleenkään ole) näytti uppoavan kansaan ja kaikenmaailman hömpötystä saatiin aikaiseksi ilman pienintäkään havaittavaa muutosta, vaikka valtamedia yrittikin vääntää kaikki ilmiöt ilmastonmuutokseksi. Tilanne näytti jo hyvältä ja melkein ehdittiin saada hengitysverokin aikaiseksi, mutta sitten tuo korona-paniikki pyyhkäisi ilmastopaniikilta jalat alta. Samalla tosin se oikean tiedon levitys painettiin jäihin, eli vallanpitäjille erävoitto tässäkin kohtaa.

CoVid-19 eli tuttavallisemmin "kaikki seis, muutoin kuollaan kaikki!" THL:n tiedotuksen ongelmien julkituominen kirvoitti nämä "faktantarkistajat" lässyttämään "malinformaatiosta". Kaikki valtamediat ovat toitottaneet kuukausikaupalla "älkää uskoko vaihtoehtoisia tietoja, ainoastaan meitä!" ja "asiantuntija" toisensa jälkeen on kumonnut "vääriä parannuskeinoja" koska rokote on ainut oikea keino. Tässä vaan on semmoinen pieni ongelma, että siihen "nämä keinot eivät toimi" pitäisi myös olla esittää todiste. Kyllä, voidaan sanoa että "näistä konsteista emme tiedä, koska ei olla tutkittu", mutta tämä "ei toimi" narratiivi saattaa vielä päästä puraisemaan persaukseen... A, C ja D vitamiineilla kun saattaa olla paljon luultua suurempi vaikutus. Jää nähtäväksi.


Hybridiuhka vallanpitäjille

Voidaankin sanoa, että paniikki on oikeutettu vallanpitäjille - talousjärjestelmä uhkaa romahtaa ja "korjaustoimet" saattavat olla viimeinen niitti kansalle. Korjaustoimet kun keskittyvät pelastamaan ne kaikista rikkaimmat, kaatamalla rahaa järjestelmään joka automaagisesti ohjaa lähes kaiken rahan suoraan rikkaimpien taskuun. Tavan kansa siis köyhtyy ja pankit "pelastavat" yrittäjiä upottamalla heidät velkaan jota eivät koskaan kykene maksamaan takaisin. Ihan perinteistä neoliberaalia talouspolitiikkaa, siis. Muutama hyötyy kaikkien muiden kustannuksella ja nyt on oikeasti vaarana että lännessä tämä paska osuu tuulettimeen kaikkien nähden.

Ei siis ole mikään ihme, että hybridiuhkia ja "Venäjän vaikuttamista" tulee nyt joka tuutista. Syyllinen omille töppäyksille pitää löytyä (Venäjä) ja kansalle syöttää yksi yhtenäinen satu siitä, että kaikki ne ikävät tosiasiat ovat vain haittallisia faktoja joita ulkoiset toimijat tahallaan yhteiskuntarauhaa pilaten tuovat julki. Ja moiseen satuun osaa jokainen agentti Smith tarttua ja mennä ulisemaan kaikkialle missä uhmataan virallista tarinaa.

Todellinen hybridiuhka vallanpitäjille olisikin jokin auktoriteetti, joka osoittaisi poikkeustilan olleen liioiteltu ja korona-epidemian vain tekosyy kansalaisten oikeuksien rajoittamiseksi. Tai sitten joku, jolla olisi riittävästi sankoja, kertoisi miten kansaa taas kustiin silmään. Oikeasti demokraattisessa oikeusvaltiossa valheelliset päättäjät potkittaisiin hus helvettiin ja sananvapaus aseenaan kansa taistelisi oikeuksistaan. Mutta nykyään sekä kansanvaltaa että sananvapautta kutsutaan hybridiuhaksi. Uuskieltä kerrakseen...

Uuskieli tutuksi - Fasismi

Historian havinaa

Sana "fasismi" juontuu sanasta "fasces" (latinaa) joka tarkoittaa nippua keppejä (tai vihtaa ja vihtakirvestä) mistä taas saadaan Italian kielen sana "fascio" joka tarkoittaa ryhmää tai nippua. Sanan juurella ja sen kohtuullisen alkuperäisellä määrityksellä onkin hyvin läheinen yhteys - niputtaminen. Vallan niputtaminen yhdeksi yksiköksi joka vastaa kaikesta. Totalitarismi on hyvin lähelle samaa asiaa ja diktatuurikaan ei kauaksi mene fasismista. Yksipuoluejärjestelmä missä koko kansa on samaa mieltä tai itkee ja on samaa mieltä - se on fasismia. Fasismilla tarkoitetaan lähes poikkeuksetta jotain negatiivista asiaa.

Usein tähän valtio määrää kaikesta yhdistetään myös "valtio omistaa kaiken", jolloin sitä kutsutaan joidenkin määritelmien mukaan sitten sosialismiksi tai kommunismiksi. Kansallissosialisteja eli natseja kuvataan myös fasistiseksi, mikä näillä määrityksillä on ihan ymmärrettävää. Fasismiksi lasketaan myös se, että valtio määrää kaikesta ja joku ulkoinen taho, kuten esimerkiksi suuryritykset, komentavat näitä "päättäjiä" toimimaan heidän etujensa mukaisesti. Kuitenkin sanan idea, yksi käskee ja muut kumartaa, säilyy samana. Periaatteessa mikään ei estäisi kutsumasta järjestelmää, missä valtio määrää kaikesta ja kaikilla on siellä oikeasti hyvä olla, fasismiksi, mutta sanan negatiivinen painolasti antaisi hieman väärän kuvan utopiasta.

Nykyaikaisempi määritys fasismille on taas "palingeneettinen ultranationalismi" eli uudelleensyntynyt kansallismielisyys jossa yleensä on yksi vahva johtajahahmo, jolla on lähes mystisiä ominaisuuksia. Paha kansallismielisyys on fasismia, eli kun oma maa ja kansa on parempia kuin muut ja siitä syystä ovat oikeutettuja enempään. Hyvä kansallismielisyys on sitten patriotismia, missä ollaan ylpeitä omasta maasta mutta ei missään tapauksessa tehdä sitä väärin, koska silloin se muuttuukin fasismiksi. Kuka sen rajan sitten saa vetää fasismin ja patriotismin väliin? Se, joka hallitsee kulttuurin, siispä...


Nykyinen määritys

Edistykselliset tahot ovat tällä hetkellä sanelemassa kulttuurin suunnan ja sanojen merkitykset, tai siihen he ainakin pyrkivät. Heidän mukaansa fasismi tarkoittaa kaikkea mahdollista negatiivista asiaa joka liittyy millään tavalla politiikkaan. Fasisti on henkilö joka kannattaa näitä (heidän mielestään) negatiivisia asioita ja natsi on taas siitä vielä astetta pahempi haukkamasana, mutta merkitsee samaa huonoa ja pahaa tyyppiä. Yleensä se siis merkitsee kaikkea, mikä ei ole globalismia tukevaa. Globalismi on siis fasismin vastakohta?

Fasismin pahuus taas perustuu aivan loistavaan kehäpäätelmään: Fasismi on pahaa. Fasistit tekevät näitä asioita X,Y ja Z joten X,Y ja Z ovat pahoja asioita tehdä. Ja koska X, Y ja Z ovat pahoja asioita, niitä tekevät tahot ovat fasisteja. Näin asia selitetään "Äärioikeisto Suomessa" teoksessa, joten mikäs minä olen siitä vastaan sanomaan. Opus on täysin looginen, jos unohdetaan tuo kehäpäätelmä tai edes yritetään sanoa mikä niissä X,Y ja Z asioissa on vikana - sitähän ei tarvitse selittää koska teot ovat fasistisia ja fasismi on pahaa! Ja olet samalla myös natsi jos edes kuvittelet tekeväsi niitä fasistisia asioita...

Samalla logiikalla tämäkin teksti kai on vähintäänkin fasistinen? Niputtamista siinä uudessakin määrityksessä toki on, eli jos teet edes yhtä niistä pahoista X,Y tai Z asioista, kuulut siihen fasistien joukkoon. Samalla toki siinä kirjassa varoitellaan, että ei saa yleistää eikä niputtaa asioita keskenään koska silloin ei asioita pystytä käsittelemään, mutta tämä ajatus heitetään romukoppaan pian sen jälkeen. Jos olet millään tavalla eri mieltä yhdenkään edistyksellisen asian kanssa, olet fasisti tai natsi, sen mukaan kumpi sillä hetkellä kuulostaa paremmalta loukkaukselta. Äärioikeisto, joka on kattotermi kaikille fasisteille saa joskus myöhemmin oman tekstinsä...


Mikä siis on fasismia?

Poliittisen epäkorrekti määritys fasismille voisikin olla siis seuraava: "Ulinaston nimitys väärälle totalitarismille." Fasismiin kuuluu vahvasti myös ideologia, missä sääntöjä noudattavat ihmiset ovat parempia kuin sääntöjä rikkovat, joten tottelevaisilla on enemmän oikeuksia ja etuja. Kääntäen siis sääntöjä rikkovilta voidaan rajoittaa oikeuksia, mukaan lukien ihmisoikeuksina pidettyjä oikeuksia. Tässä tullaankin edistyksellisten paradoksaaliseen käsitykseen fasismista - heidän vastapuolensa on fasistinen, joten näiltä fasisteilta pitää viedä ihmisoikeudet pois etteivät he pysty levittämään sanaansa... mutta juuri tämä ryhmän leimaaminen ja oikeuksien rajoittaminen on juuri sitä itseään, eli fasismia.

Olisikin syytä jättää tuo natsifasisti-leimaaminen vähemmälle ja keskityttävä itse ilmiöihin. Otetaan vaikkapa tämä nykyinen "demokratia" Suomessa tarkkailuun. Lähestulkoon yksipuoluejärjestelmä, jossa tietyillä ryhmillä on etuoikeuksia ja taas toisilta ryhmiltä evätään oikeuksia. Järjestelmää ei saa arvostella ja koko valtamedia tanssii tasan tarkkaan samaan tahtiin. Järjestelmää vastaan nousevat lynkataan ja mielistelijät palkitaan ruhtinaallisesti. Suuryritysten voittojen maksimointi on avainasemassa päätöksiä tehtäessä samalla kun työväki kuristetaan veroilla ja säännöillä orjan asemaan. Sananvapaus, eli se ainoa ihmisoikeus, on enää vain muisto ja senkin rippeitä ollaan maalittamassa...

Onko siis ihme, että uuskielessä sanaa "fasismi" ei haluta käyttää missään yhteydessä kuvaamaan asioita, joita sillä alunperin kuvattiin? Totalitaarinen järjestelmä missä kaikki valta on yksissä käsissä - poikkeuksetta jollain aivan muulla kuin kansalla. Nykypäivänä voidaan myös näitä somejättejä kuvata juuri samalla tavalla, koska he omistavat kaiken tiedon yksityisistä ihmisistä ja kykenevät sanelemaan asioita haluamallaan tavalla. Vallanpitäjille fasismi onkin "hei, mutta tuohan on hyvä idea!" - kaikki valta ja kontrolli samalla taholla. Vallanpitäjille kansalaiset eivät olekaan juuri muuta kuin keppejä nipussa, joita voidaan pistää poikki ja pinoon sekä uuninluukusta sisään ihan tuosta vaan.

Uuskieli tutuksi - Sosiaalidemokratia

Ehkä se suurin sekaannusta aiheuttava termi politiikassa?

Sosiaalidemokratia kuulostaa näin äkkiseltään olevan samaa kuin sosialismi joka on vaan naitettu yhteen demokratian eli kansanvallan kanssa. Aate mielletään samalla vahvasti vasemmistolaiseksi oikeisto/vasemmisto-akselilla, vaikkakin tämän osan kyseenalaistan myöhemmin tässä tekstissä. Suomessa tätä aatetta pyrkii edustamaan vähemmän yllättävästi SDP ja osin... kaikki muutkin puolueet.

Termin "sosiaali" osa on jo itsessään runsaasti sekaannusta aiheuttava, koska aatetta ajavat poliitikot tuntuvat keskittyvän nimenomaan sosiaaliseen eikä sosialistiseen politiikkaan. Ehkä tämä olisikin se oikeampi tapa käyttää tätä sanaa, eli edistyksellistä politiikkaa demokraattisesti ajava porukka - tämä kuvaisi Suomessa Vasemmistoliittoa ja Vihreitä melkoisen hyvin. Kuitenkin termin alkuperäisessä merkityksessä kyse oli nimenomaan sosialistisessa politiikassa, eli yhteisöjen omistamissa tuotannon välineissä. Käytännössä se merkitsi valtion omistavan esimerkiksi koulut, sairaalat ja muun monopoliasemassa olevan infran kuten sähköverkot, tieverkon ja rautatiet. No mistä se demokratia siihen sitten tulee mukaan?

Tätä demokratian liittämistä tähän termiin "sosiaalidemokratia" voidaankin ihmetellä suuresti, koska se tarkoittaa pohjimmiltaan sosialismin ja kapitalismin naittamista yhteen. Ongelmalliseksi termin tekee se, että kapitalismi ja demokratia eivät sovi alkuunkaan samaan järjestelmään. Valtio siis omistaa luonnolliset monopolit ja vapaa markkinatalous on valtion hienovaraisessa ohjauksessa, muttei omistuksessa. Kuulostaa hyvältä, eikös? Valtio estää siis yksityisten yritysten kusemasta kansan muroihin samalla kun se tarjoaa elämän perusedellytykset kaikille yhdenvertaisesti. Kuinka paljon valtiolla on valtaa ja omistusta voi toki vaihdella melkoisesti, mutta tämä on se alkuperäisen termin perusidea.


No mitä ihmettä sosiaalidemokratia aatteena ajaa?

Ns. "Pohjoismainen malli", mitä sosiaalidemokratia siis on, toimi ainakin näennäisesti vahvan talouskasvun aikana sotien jälkeen. Idea sinällään onkin toimiva ja aatteena helposti perusteltavissa, mutta siinä jää se heikoin lenkki huomioimatta kokonaan. Tai no, oikeastaan kyse ei ole niinkään heikoimmasta linkistä vaan linkistä, joka haluaa ottaa ne kaikki muutkin linkit haltuunsa. Eli siis ihminen joka on sisäistänyt kapitalismin idean kokonaan. Lopputuloksena tästä saadaankin sitten kakotopinen yhteiskunta jota voidaan hyvällä omallatunnolla kutsua neoliberalistiseksi yhteiskunnaksi.

Vasemmistolaiseksi politiikaksi tätä sekamelskaa kutsutaan lähinnä siksi, että moista ajavat poliitikot ovat edistyksellisiä valevasemmistolaisia, jotka ajavat omien ryhmittymiensä etua kilpaillessaan oikeistolaisten puolueiden kanssa. Esimerkkinä tästä voidaan pitää vasemmiston maahanmuuttopolitiikkaa, mikä on kovin oikeistolaista. Maahan siis halutaan halpa/orjatyövoimaa ja hyvesignaloiville edistyksellisislle maskotteja selfiehin poseerausta varten. Yhteisomistuksen, eli sen sosialismin kanssa tämä ei tietenkään voi toimia, koska yhteisen jakaminen luvatta ei kuulu moiseen aatteeseen. Kysymättä ja luvatta muiden omaisuuden jakamista kutsutaan yleensä varastamiseksi. Mutta kapitalisti tekee mitä tahansa voittaakseen kilpailussa.

Moderni sosiaalidemokratia onkin lähinnä savuverho oikeiston ajamalle politiikalle, missä kilpailu edellä voidaan se oma kansa ajaa kuinka huonoon jamaan tahansa. Aina välillä, säilyttääkseen demokratian illuusion, Suomen yksipuoluejärjestelmä laittaa valtaan "vasemmiston", joka sitten näennäisesti parantaa sitä tavallisen kansalaisen asemaa keksimällä uusia keinoja säännöstellä kilpailua. Käytännössähän asiaa ei millään tavalla paranneta tavalliselle kansalaiselle ja esimerkiksi pienyrittäjille vaan tarkoitus on aina parantaa suuryritysten asemaa kansallisessa kilpailutilanteessa. Kun koko maa on sitten lopulta myyty eli yksityistetty, voidaan tämäkin illuusio rikkoa...


Puhutaan asioista niiden oikeilla nimillä

Paitsi että, mikä on se oikea nimi? Tämä oma tapani määritellä sosiaalidemokratia ei tunnu olevan kovinkaan yleinen, vaikka se onkin alan kirjallisuudessa useasti "pohjoismaiseksi malliksi" selitetty. Esimerkiksi Suomen maahanmuuttoa pidetään arkikielessä vasemmistolaisena, vaikka se ajaakin täysin oikeiston agendaa ja sitä vastustavat ovat taas kuulemma äärioikeistoa. Entä onko ihmisten verottaminen sosialistista, sosiaalidemokraattista vai mitä? Ja kun se verotettu raha jaetaan yritystukina ja kehitysavustuksina pois kansan ulottuvilta, mitä politiikkaa se on?

Eli kuten aina, uuskieli pitää huolen siitä että kaikki kannanotot politiikasta ovat niin oikeita kuin vääriä ja riita saadaan aikaiseksi ihan joka asiasta. Sanojen määrittely ja selvittäminen on toki tylsää koska kaikkihan sen nyt tietää mitä oikeisto, vasemmisto ja sosiaalidemokratia esimerkiksi tarkoittavat. Totta, jokainen tietää mitä itse sillä sanalla tarkoittaa. Mutta kukaan muu ei tiedä mitä se toinen sillä samalla sanalla tarkoittaa - uuskieltä parhaimmillaan.

Jos siis sosiaalidemokratia määritellään yllä mainitulla tavalla, ajaa joka ikinen puolue Suomessa sosiaalidemokraattista politiikkaa eli pyrkii ylläpitämään pohjoismaista mallia ainakin puheissaan. Syy tähän on toki selvä - kun koulujärjestelmä ja valtamedia ovat tiukasti valtion hallussa, voi sitä ohjailevat tahot saada indoktrinoitua koko kansan omalla agendallaan. Terveydenhuolto voidaan kaupata yksityiselle ja koko maahanmuuttobisnes onkin jo yksityisessä omistuksessa. Eli elämme sosiaalidemokraattisessa pahoinvointivaltiossa, missä roistot säätävät lait ja säännöt globaalien määräysten mukaisesti. Kumpaa se nyt sitten on, oikeistolaista vai vasemmistolaista? Jokainen päättäköön itse ja määritelköön sanat haluamallaan tavalla,

Uuskieli tutuksi - Kommunismi

Yksi latautuneimmista sanoista

Jos sosialismin merkityksen selvittäminen on haastavaa, voitaisiin kommunismista puhuttaessa sosialismia pitää hyvinkin selvänä tai yksinkertaisena aatteena. Tai sitten toisippäin, koska näitä kahta termiä käytetään täysin sattumanvaraisesti arkikielessä ilman pienintäkään aikomusta selittää mitä sanalla tarkoittaa - siis täydellinen uuskielen, samoin kuin kommunismin toveri, sosialismi. Riippuen keneltä kysytään, Marx piti aikanaan sosialismia kommunismin esimuotona, tai sitten samana asiana... tai sitten ihan päinvastaisena hirvityksenä. Niin siis kumpaa? Niinpä.

Kysyttiin asiaa sitten oikeistolaiselta tahi vasemmistolaiselta, on turha odottaa kahta samaa vastausta tai edes kahta samaa latausta. Kun kommunismi voidaan vaihtaa, sosialismiin, Marxismiin, Maolaisuuteen, Marxis-Leninismiin, Stalinismiin tai anarkokommunismiin kättä heilauttamalla ja lisäämällä tai poistamalla jokin kilke koko ideologiasta, voit olla varma että olet osunut sanaan jonka käyttö tulee herättämään huomioita. Mutta kumpaan suuntaan? Oikeisto näkee kommunismin pääosin pahana ja vasemmisto hyvänä, mutta kun vasemmisto ei ole vasemmistoa eikä oikeisto oikeistoa, onkin tuurista kiinni mikä kanta kysyttävällä on - mutta se on lähes varmaa, että joku mielipide kommunismista on kaikilla. Ja se on juuri se oikea näkemys, siitä ei ole epäilystäkään.

Neuvostoliittoa ja Kiinaa Maon aikana pidetään usein mallimaina kommunismista. Eli siis utopia missä kaikki ovat tasa-arvoisia, kaikilla on ruokaa ja työtä, ulkomaailma ei ymmärrä ja kapitalistit vihaavat sitä. Samalla siihen liitetään miljoonat uhrit, teloitukset, väärinajattelijoiden lynkkaukset, pakkotyöleirit, valtion järjettömyys ja kaiken hallinta, dystooppinen diktatuuri ja tietysti kapitalismin halveksunta. Ja kappas, sielä se yhteinen nimittäjä löytyikin molemmissa kannoissa joka myös on se markkinointikortti molemmille puolille - kapitalismin vastaisuus. Länsimaisen hyvinvointivaltion ehdoton edellytys, kapitalismi, on uhattuna ja siksi kommunismia on pelättävä, tai sitten syy länsimaisen hyvinvointivaltion romahdukseen, kapitalismi, on saatavat hetijust myös tänne länteen! Riippuu siis kenen mediapropagandaa ollaan myymässä.


No mitä se sana sitten merkitsi alunperin?

Luokkajaon hävittämistä ja yhteisomistusta. Eli siis sosialismi ilman yhteiskuntaluokkia... joita ei liioin sosialismissa automaattisesti olisi muutenkaan. Siis sama asia, pienin lisäyksin tai vähennyksin, noin pääpiirteittäin. Mutta se, miten tätä yhteistä on tarkoitus omistaa ja ohjata, siinä onkin sitten melkoinen sillisalaatti ideologioita jotka kaikki ovat mielestään oikeassa ja toisinajattelijat väärässä. Ymmärrettävistä syistä kommunismiin ei haluta yleensä sekoittaa sosialismia, koska kansallissosialismi sai lievähkön mainekolauksen 1940-luvulla. Ei sinänsä, kommunismiksi itseään kutsuvien järjestelmien maine ei ole juuri sen mairittelevampi, mutta kommunismin idea sielä pohjalla juontaa itsensä jo ihmisten alkuaikoihin kun suuri metsästäjä kantoi metsästämänsä hirven ruhon pöytään ja se jaettiin kaikkien kesken enemmän tai vähemmän tasan.

Missä ne erimielisyydet ja näkemyserot, samoin kuin ne käytännön ongelmat osoittautuivat, on siinä kuka määrää säännöt ja kuka saa omistaa mitäkin. Yhteinen omistus, eli yhteisön jotka sielä asuvat tahi työskentelevät vaiko valtio tai jokin vastaava elin? Entä mitkä asiat ovat yhteisomistuksessa? Näkemyseroja on aina ihan kaikesta vaikkapa pelkkään infraan, eli tiet ja sähköverkot. Ja kuka niitä yhteisiä omistuksia sitten saa käskyttää? Yksi suuri johtaja vaiko demokraattisesti ne paikalliset? Lukemattomia eri näkemyseroja joissa kaikissa omat hyvät ja huonot puolensa. Yksi suuri johtaja joka ajaa oikeasti kansansa etua voisi olla parempi vaihtoehto kuin esimerkiksi tämä nykyinen sirkus?

Kysymys onkin siis pitkälti mikä olisi se varteenotettava vaihtoehto kapitalismille ja sen aiheuttamille ongelmille, joista yksi huomionarvoisista vaivoista on sen lähestulkoon täydellinen epäyhteensopivuus demokratian kanssa. Tähän on etsitty vastausta monesta suunnasta ja jotkut kertovat löytäneensä sen kommunismista... tai sosialismista. Mutta täällä lännessä kaikki tietävät, että kommunismi ja sosialismi ovat molemmat murhanhimoisten suurmiesten tekosyy lahdata ihmisiä, aivan kuten media sen on kertonut.


Puhutaan asioista niiden oikeilla nimillä

Onko sitten maailmassa olemassa yhtäkään sosialistista tai kommunistista maata, vai ovatko kaikki vaan kapitalismin eri muotoja? Tästä ns. "pohjoismaisesta mallista" meillä suomalaisilla on niin hyviä kuin huonoja kokemuksia, mutta onko tämä malli sitten kapitalismia vai sosialismia? Olen itse viitannut ainakin Suomen mallin olevan kohtuullisen lähellä Marxis-Leninismiä, eli valtio omistaa kaiken kunnes se ei ole enää riittävän tuottoisaa jonka jälkeen se myydään vähiten tarjoaville kavereille. Eli aivan yhtä hyvin asiaa voidaan kutsua kapitalismiksi, jota valtio näennäisesti ohjaa. Tämä malli tavallaan voisikin toimia, mutta kun valtio ei tee päätöksiä vaan heidän yläpuolellaan olevat tahot joista EU on nykyään yksi merkittävimmistä kahvan kääntäjistä.

Poliitikoille tämä malli on aivan loistava kun jokainen aate voidaan myydä ihan millä tahansa nimellä ottaen siitä tarkasteluun vain juuri halutut osat. Vasemmisto voi myydä kommunistina itseään pitävälle aatteensa kommunismina, sosialistille sosialismina ja kapitalistin kanssa voidaan olla anarkokommunisteja jotka hyväksyvät vapaat markkinat. Oikeisto taas voi leimata minkä tahansa osan kommunismiksi tai sosialismiksi siitä nykyisestä sekamelskasta jota on ajettu vuosikaudet ja selitellessä sitä sitten omilleen voidaan aina vedota tasa-arvoon tai liberalismiin. Kaikille jotain, kun kukaan ei tiedä mistä puhutaan.

Ei siis voida varmasti sanoa että jokin on oikea tahi väärä määritelmä kommunismista. On monia näkemyksiä, joista osa on lähinnä vain haukkumanimiä tai sitten puhdas kuvaus jolla on tarkoitus koristella asiaa. Onko tällä sitten väliä? On, jos halutaan keskustella asiasta ja ei ole, jos tarkoitus on tapella asiasta ymmärtämättä mistä puhutaan. Luettuani useammankin opuksen aiheesta ja kaiveltuani netissä virallisen tarinan versioita kommunismista, täytyy sanoa että on tämä melkoinen kameleontti sanaksi. Kommunismi on siis joko maailman pelastus, tuhoisin ideologia koskaan tai jotain ihan muuta. Uuskieltä siis parhaimmillaan, se on varmaa.

Uuskieli tutuksi - Sosialismi

Kaikkihan sen tietää mitä sosialismi tarkoittaa

Kuten uuskielessä on tapana, kaikki kuvittelevat tietävänsä mitä sana "sosialismi" tarkoittaa, aivan kuten mitä "oikeisto/vasemmisto" merkitsee. Sinänsähän sillä ei ole väliä, että kaikki määrittävät sanan omalla tavallaan ja jokainen saa halutessaan kutsua vaikka neliötä palloksi. Mutta jos asiasta halutaan keskustella, olisi syytä sopia mitä keskustelun kriittisillä termeillä edes tarkoitetaan. Jokainen saa toki vapaasti määrittää terminsä ja sanansa haluamallaan tavalla, mutta ettei pyörää tarvitsisi keksiä uudelleen, voitaisiin myös aina välistä käyttää sanoja niillä määrityksillä, mitä ne alunperin tarkoittivat?

Lyhyesti ja ytimekkäästi, sosialismi on (yhteiskunta)järjestelmä (tai pyrkii luomaan) jossa tuotantovälineet ovat yhteisessä omistuksessa. Mutta kenen yhteisessä? Siitä lähtee jo ensimmäinen sekaannus asiaan. Työntekijöiden yhteisessä omistuksessa tai yhteisön yhteisessä omistuksessa, riippuen tapauksesta. No kuinka kauaksi tämä "yhteisö" sitten ulottuu - naapuri, kylä, kaupunki, lääni vai koko maa? Siinäpä se pulma, josta varmaan olisikin syytä keskustella laajemmin. Erona kapitalismiin on siis pääasiassa yksityis- vs. yhteisomistus. Kuka omistaa tuotantovälineen tai vastaavan.

Mitä sosialismilla sitten nykyään puhuttaessa tarkoitetaan? Sosiaalidemokraattien ja "vihervasemmiston" politiikkaa, mitä tahansa asiaa jossa mukana on nimessä mukana "sosiaali", valtion ryöstöverotusta, totalitaarista yhteiskuntaa jota johtaa Maon kaltainen diktaattori... kaikkea "pahaa", nykyoikeistolaisen maailmankuvan mukaan. Yhteisöllisyyttä, ihanuutta, turvallista ja tasa-arvoista yhteiskuntaa, monikulttuurisuutta, Marxilaisuutta, kommunismia ja kaikkea muuta lämmintä ja halattavaa, nykyvasemmistolaisen maailmankuvan mukaan. Ei siis ihan sama käsitys sanalle? Sattumaa tämä ei tosin ole ja siksi sana "sosialismi" kuuluukin ehdottomasti uuskielen edustavimpiin sanoihin.


Miksi näin?

Chomskyä mukaillen, "kapitalistille fasismi on pienempi paha sosialismiin nähden". Marxis-Leninistinen kommunismi on nykypäivänä lähes se yleisin määritelmä "sosialismille", mikä on toki hyvin kaukana sosialismista mutta toki sekin on mainittu Marxin teoriassa. Marxismin ideana oli lähinnä saada omille myytynä asia kuulostamaan aivan loistavalta järjestelmältä ja ulkopuolelta katsottaessa luomaan karsein mahdollinen dystopia mitä maa päällään kantaa - ja kutsua sitä kaikkea sosialismiksi. Nykyään sanakirjoihin asti vedetään Marxismin ja sosialismin välille yhtäläisyysmerkki, mutta niinhän siinä käy kun annetaan oiligarkkien kirjoittaa historia haluamakseen.

Politiikkaan termi "sosialismi" sopii myös kuin nenä päähän. Voidaan puhua asiasta, jonka jokainen osaa tulkita juuri sillä oikealla tavalla itselleen että muistetaan pitää vahva vastakkainasettelu käynnissä. Oikeisto näkee punaista (kuin härälle heiluttaisi punaista kangasta) heti kun sosialismi mainitaan ja samaa punaista (sydämiä ja ruusuja) näkee myös vasemmisto kun asia mainitaan. Toki myönnän että itsekin näen punaista kun sana "sosialismi" mainitaan - taas siinä pönkitetään paskapropagandaa, äläkää nyt hyvänen aika pelatko noiden valtaapitävien pussiin tuolla termin väärinkäytöllä...

Termiä siis käytetään lähinnä jakamaan ihmisiä, pilkkaamaan tahi ylistämään jotain asiaa. Samaa termisoppaa pilaamassa on toki myös kommunismi, mutta jätetään se nyt enempää huomiotta. Eli syy "miksi" näin alkaa pikkuhiljaa valkenemaan - hajota ja hallitse. Kyllä, asioita mihin nykyään sosialismilla viitataan pitävät sisällään aivan käsittämättömän haitallisia asioita ja myös useita lähes kaikkien kannattamia asioita. Kirjastot, koulut, julkinen terveydenhuolto, miksei myös poliisi ja oikeuslaitos, armeija mukaan lukien - nämä kaikki ovat myös "sosialismia". Yhteisesti omistettua ja yhteiskunnalle hyödyllisiä instansseja... tai no, ainakin voisivat olla hyödyllisiä, nykyään kun monet noista instansseista on tahallaan menty pilaamaan ja kääntämään ainakin osittain yhteisöjen haitaksi.


Yhteisöllisyyden paluu?

Kansan jakamisen lisäksi tärkeä syy sosialismin maineen pilaamiseksi on toki valtaapitävien loputon halu estää ihmisten välinen yhteisöllisyys ja yhteistyö. Nykyään ei sitä vaaraa juurikaan ole, että ihmiset tähän kusetukseen havahtuisivat ja nousisivat sortajiaan vastaan, mutta kun katsoo minkä moisia lakeja ollaan Suomessa säätämässä yhteisöllisyyden suitsimiseksi, voidaan näiden asioiden yhteyttä pitää aika vahvana. Toki monelle se on vain ihan sattumaa, että kun kansa saa keinot helposti verkostoitua ja tehdä yhteistyötä (esimerkiksi sosiaalinen media), yht'äkkiä aletaan nikkaroida lakipykäliä valvontaan ja ennakoivaan "rikollisuuden" torjuntaan.

Jos siis kuvitellaan, että saisimme jossain vaiheessa edes etäisesti tasa-arvoisen ja oikeudenmukaisen yhteiskunnan, olisi tämä pelottavan mystinen "sosialismi" saatava osaksi yhteiskuntaa. Yhteisöt omistaisivat koulunsa, terveydenhuoltonsa ja kulttuuripaikkansa joita sitten ulkopuolisillekkin voitaisiin joko kaupata tai "vaihtaa palveluita" tarvittaessa. Sen sijaan että nuoriso pistää paikat paskaksi kun "eihän se koulu kuulu kenellekään", olisi jokainen yhdessä vastuussa omasta ympäristöstään. Vanhuksistakin voidaan pitää yhdessä huolta, eikä kaataa rahaa yksityisen hoivafirman kukkaroon jonka ainut periaate on tienata rahaa sillä vanhuksella.

Tästä yhteisestä utopiasta ollaan tosin vielä kaukana, koska "vain äänestämällä voit varmistaa etteivät ne pahat sosialistit, etenkään kansallissosialistit, tule koskaan pääsemään enää valtaan". Samalla kun "ylläpitääksemme pohjoismaisen sosiaalisen järjestelmän meidän on verotettava rikkaita ja muilta viedä tuhkatkin pesästä". Niin mitäs se sosialismi taas olikaan? Ainiin, yhteistä omistamista. Ei kaikilta varastamista ja kavereille antamista. Toki jokainen saa määrittää omat sanansa kuinka itse haluavat, sehän se vasta tekee keskustelusta helppoa! Helppoa, joka tarkoittaa tässä kohtaa mahdotonta, mutta eihän se niin nuukaa ollut mitä sanat tarkoittavat?