Politiikka on vitsi, vieläpä huono sellainen

Kansanvaltaa, juu tottakai

Tieteeseen voi jokainen uskoa juuri miten itse haluaa, mutta jos pitää akateemista politiikan tutkimista edes auttavasti paikkansapitävänä, avaan hieman kahta tutkimusta männävuosilta: ”Testing Theories of American Politics: Elites, Interest Groups, and Average Citizens" - Martin Gilens and Benjamin I. Page sekä ”HIT OR MISS? THE EFFECT OF ASSASSINATIONS ON INSTITUTIONS AND WAR" - Benjamin F. Jones and Benjamin A. Olken. Ensimmäisessä puhutaan kuinka paljon vaikutusta kansalla ja muilla ryhmillä oikeasti on jenkkien (ja Suomen, koska Suomi on maailman yksi amerikkalaistuneimmista maista) järjestelmässä ja toisessa keskustellaan siitä, kuinka paljon vaikutusta on sillä, kun maan johtaja vaihdetaan vähemmän luonnollisen poistuman kautta. Keskityn pääosin ensimmäiseen tekstiin, mutta mainittakoon heti alkuun miten maan johdon poistaminen vaikuttaa oikeasti maan suuntaan: autoritäärisissä maissa tapahtuu muutos, ”demokratioissa” sillä on yhtä paljon vaikutusta kuin äänestämällä uusi johtaja valtaan… eli ei yhtään mitään. Olen tästä aiheesta saattanut kirjoittaa jo muutaman kerran aikaisemminkin, mutta kun nyt on antaa lähde oikeen Cambridgen yliopiston suunnalta, sillä on ihan saletisti aivan valtava vaikutus ihmisten mielipiteisiin. Siis vähintäänkin yhtä suuri kuin äänestämisellä… Menen siis kouluttamaan lehmiä lentämään sillä välin kun kansalaiset pääsevät juonen päästä kiinni.

Poliittisella kentällä on useita eri pelureita ja riippuen demokratian tilasta, näillä ryhmillä on vaihteleva määrä valtaa vaikuttaa maan asioihin. Tavan kansa, ne suuret massat, omaavat länsimaisissa demokratioissa vallan siitä, minkä näköiset puhuvat päät istuvat milloinkin sielä parlamentissa. Puhutaan myöhemmin siitä, kuka omaa vallan sen kansan mielipiteeseen jonka perusteella he käyttävät sitä valtaansa tuonnempana. Iso raha, ”eliitti”, on toinen merkittävä peluri joka vastaa suurelta osin miten se raha käytännössä liikkuu ja kun maailma pyörii kapitalistisessa järjestelmässä rahalla, tämä ryhmä vaikuttaa kaikkiin asioihin merkittävästi. Tämä ryhmä ei kuitenkaan ole homogeeninen, vaan jokaisella toimijalla on ne omat lehmät ojassa ja he kilpailevat keskenään useista asioista, mutta varsin monessa asiassa he liittoutuvat keskenään saaden aikaiseksi merkittäviä tuloksia. Aatteelliset ja yritysmaailman eturyhmät, kuten vaikkapa lobbarit tai ammattiliitot ja vastaavat, taas omaavat omalla alueellaan huomattavan määrän valtaa. Nämä ryhmät itsessään voivat koostua niin tavan kansalaisista tai vaikkapa täysin ison rahan ajatushautomoiden kermasta, mutta ne kaikki edustavat jotain tiettyä asiaa oman näkemyksensä mukaisesti. Mistä se näkemys tulee, se vaihtelee melkoisesti. Nämä kaikki pelurit sitten kilpailevat vallasta keskenään ja koska raha ratkaisee, kansalle jää aina vastuu ja maksajan rooli, siinä kun hyödyt uppoavat harvojen taskuun. Ja yllättyneitä oli…

Poliitikoilla itsellään on varsin vähän vaikutusvaltaa demokraattisessa järjestelmässä. Jos nimittäin leikittäisiin edes kansanvaltaa, ne poliitikot ovat sielä vain edustamassa kansaa, tekemässä todeksi kansan päätöksiä, eivät varsinaisesti siis vallassa. Mutta me elämme tasavallassa, samoin kuin jenkit, jonka tehtävä on varmistaa omistavan luokan oikeuksien vahvistaminen, kuten ne jenkkien perustavat isätkin jo kertoivat. Eri eturyhmät siis neuvovat poliitikkoja tekemään päätöksiä ja se kenellä on uskottavimmat argumentit (lue: eniten rahaa) saa yleensä tahtonsa lävitse. Puolueisiin ja yksittäisiin poliitikkoihin vaikuttaa suuri joukko eri ryhmittymiä, joista jokainen on ajamassa omaa etuaan yleensä muiden kustannuksella. Kaikki ne verkostot, jotka ovat syntyneet vuosikymmenten aikana sinne verhojen taakse (ns. kaksoisvaltio) pitää myöskin muistaa ruokkia kun isoja asioita ollaan ajamassa, mikä myöskin vaikuttaa merkittävästi mihin suuntaan milloinkin nojataan. Vaikka lähes kaikki toimijat koko pelissä ovat sieltä tavan kansan keskuudesta, siinä kohden kun leivän syönti kiinnostaa, laulujen sanat sanellaan ulkoa. Eikä se väärin ole priorisoida oman perheen etu muiden ylitse, koska jollain ne asuntolainat pitää maksaa ja silleen.


Lättymaa ja liberaali demokratia samalla viivalla

Lähes surkuhupainen yhteys näiden kahden asian välillä on se, että ”Koska se näyttää siltä, että…” on näiden molempien teorioiden vahvin näyttö. Molempia asioita on tutkittu ties kuinka kauan ja ainoa asia joka kumpaisessakin ainoana näyttönä sen paikkansapitävyydelle on, että se näyttää siltä. Miksi se näyttää siltä on toisarvoinen asia koska katso nyt itse! Asiat voidaan selittää miksi ne näyttävät joltain, mutta yksikään selitys ei tule koskaan kelpaamaan koska omiin havaintoihin luotetaan enemmän kuin niihin seikkoihin, jotka selittävät miten asia oikeasti toimii. Fysiikka ja matematiikka ovat tietysti paljon konkreettisempia tieteen aloja verrattuna valtio-oppiin, sosiologiaan tai psykologiaan, ei siinä, mutta kumpaisessakin asiassa (FE ja politiikka) se vallitseva ymmärrys ja kollektiivinen tieto asiasta osoittaa varsin vahvasti tiettyyn suuntaan. Mutta mikä ei ole yhtenevä, on se virallinen tarina näistä kahdesta asiasta. Lättymaa on virallisen tarinan mukaan höpönlöpöä (mikä on osalle todiste siitä, että maa on lätty), siinä kun länsimainen demokratia on se ainoa oikea malli virallisen tarinan mukaan ja sitä kyseenalaistavat ovat salaliittoteoreetikoita, kuten ne Cambridgen tutkijat.

Molemmista asioista voidaan toki keskustella, mutta mielipiteet ovat monella varsin paikalleen jämähtäneitä. Toki minuakin tästä jämähtyneisyydestä on syytetty lukemattomia kertoja ja olen sitä myös itse turhautuneena käyttänyt argumenttina, mikä se ei tietenkään ole. Näissä molemmissa törmätäänkin jälleen niin auktoriteetin kuin asiantuntijuuden ongelmaan: kehen voi oikeasti luottaa? Havainnot vs. jotkin todisteet, jotka eivät ole itsestäänselviä - näiden kahden välillä onkin vaikeaa päättää kumpi on oikeassa. Molempien selvittämiseen kun tarvitaan vuosien tutkiminen, tiedonkeruu ja asioiden ymmärtäminen eikä sittenkään ole mitään satavarmaa asiaa jolla voitaisiin osoittaa jokin juttu täysin kiistattomasti. ”Mutta jos ihmiset vaan tajuaisivat tämän asian, he ymmärtäisivät kuinka meitä on kusetettu ja sitten maailma korjaantuisi” toimiikin itse asiassa molempiin syyksi jatkaa asian saarnaamista… Noh, politiikan suhteen todisteet ovat tosin varsin vahvat: ei muuten muuttuisi vaikka kansa tajuaisikin, koska kansalla ei ole todellista valtaa nykyisessä järjestelmässä. Kansalla on kyllä potentiaalinen valta muuttaa koko sirkus, mutta kun vain äänestämällä voit vaikuttaa niin nyt se läsi kiinni!

Poliittiseen leikkiin ryhtyminen on toki asia, jolla voi vaikuttaa maan asioihin, mutta ei sillä tavalla kun asia yleensä ymmärretään. Organisoituminen ja sen kautta merkittävää (sanan)valtaa saamalla varsin pienikin ryhmä voi oikeasti muuttaa sen jonkin pienehkön asian suuntaa, mutta silloin pitää myös pohtia onko se sitten liioin demokratiaa, eli enemmistön näkemys asiasta? Siihen samaan soppaan kun sotketaan vielä kysymys siitä, onko kukaan oikeutettu valtaan muiden ylitse, niin johan saadaan riita aikaiseksi. Kansan enemmistö edelleenkin pitää tätä nykyistä mallia demokratiana, jossa äänestämällä kansa vaikuttaa ja sillä selvä, joten asiasta keskustelu jää usein lähinnä sille tasolle että kuinka nyt vaan kaikkien pitäisi äänestää oikein niin ongelmat ratkeaisivat. Cambridgen tutkimuksen ja lukemattomien muidenkin mukaan se nyt vaan on niin, että vaikka ihan kaikki äänestäisivät mielestään oikein, valta säilyisi edelleen sillä ”eliitillä”. Kas kun siinä on se juttu, että jo nyt kaikki äänestävät omasta mielestään oikein. Kansa ei ymmärrä tätä poliittista peliä, eikä se edes tiedä läheskään tarpeeksi että se voisi tehdä valistuneita päätöksiä yhtään isommista asioista, saatikka edes siitä kuka olisi ”hyvä ehdokas”. Ja syy siihen on myöskin selvä…


Se on se media, edelleenkin

Tavan kansan yleistä mielipidettä on ohjattu oikeastaan aina medialla. Ja se kuka omistaa median, määrää mitä sieltä tulee, vaikka tämä ottaakin usein journalisteilla henkeen. Katsos kun sinua ei oltaisi koskaan palkattu asemaasi, jos omat näkemyksesi poikkeavat vahvasti siitä median ajamasta agendasta, sori nyt vaan. Sanotaan, että ihmisten näkemykset muovautuvat kaikista eniten sen mukaan, ketkä ovat ne viisi läheisintä henkilöä joidenka kanssa vietät eniten aikaasi. Jos siis työpaikalla viettää huomattavan osan päivästään ja kaikki työkaverit ajattelevat jollain tietyllä tavalla, oma maailmankuvasikin alkaa pikkuhiljaa muistuttaa sitä samaa. Ja kun koko mediakenttä on ollut edistyksellisten kansoittama vuosikymmenten ajan, ei ole mikään ihme että media on lähes yksiääninen. Ne päätoimittajat on myöskin valittu tarkoin tehtäväänsä, joten ei tarvitse kovin kauaa etsiä yllättyneitä sille, miksi he kaikki toistavat sitä samaa virallista tarinaa, eikö totta? Ja tämän tarinan mukaan meillä on demokratia, vain äänestämällä voi vaikuttaa ja ne rikkaat eivät millään tavalla vaikuta ainaskaan mediaan!

Eri teorioita siitä voitaisiinko tämä järjestelmä sitten ”korjata” (koska se ei ole rikki vaan toimii just kuten pitääkin) esimerkiksi median kautta on useita, mutta täytyy sanoa että olen entistä epäilevämpi sen suhteen. Kyllä, sääntöpohjainen järjestelmä voitaisiin luoda merkittävästi kansanvaltaisemmaksi ja oikeudenmukaisemmaksi, mutta itse ajatusta sääntöpohjaisesta järjestelmästä pitää myös kyseenalaistaa. Se kun ei voi olla moraalinen, jolloin täytyisi keskustella myös siitä, halutaanko kylmä, tiettyjä ryhmiä hyödyttävä ja toisia haittaava järjestelmä vaan korvata toisella vastaavanlaisella? Mikä tahansa sääntöpohjainen järjestelmä kun ajan saatossa muuttuu ainoastaan totalitaarisempaan suuntaan, joka sitten joudutaan aina välillä nollaamaan kun se menee liian pitkälle. Nollaukseen voi mennä jopa vuosituhansia, mutta se tulee sieltä jossain vaiheessa. Sitten keksitään uusi oikeutus harvojen valtaan muiden yli, tai enemmistön valtaan harvojen ja itsensä yli, tai jokin muu vastaava sääntömalli missä jotkut nyt vaan ovat tasa-arvoisempia kuin muut. Orwell ei ollut lainkaan väärässä asiassa…

Mitä tästä voitaisiin siis oppia? Jos haluaa vaikuttaa, pitää ymmärtää miten peli toimii ja osata toimia sen mukaisesti. Jos taas ei halua sekaantua muiden asioihin, on hyvä ymmärtää kuinka se maailma pyörii että osaa suhtautua asioihin niin ettei se pilaa koko elämää. Itse käytin melkoisen lohkon elämästäni ymmärtääkseni järjestelmän, vuosikausia siihen että yritin siihen myös vaikuttaa ja nyt vasta ymmärsin kuinka turhanpäiväistä se vaikuttamisen yrittäminen olikaan. Samalla kun maailmankuva muuttui kohti anarkistista näkemystä, koko poliittinen sirkus ja siihen millään tavalla kommentointi saatikka sekaantuminen aiheutti lähinnä vaan turhautumista ja kasvavaa vitutusta. Ei ne herää, ei vaikka mitä tekee… mutta samalla, eihän minulla ole liioin asiaa muiden näkemyksiin vaikuttaa, koska se ei minulle kuulu. Ehkäpä juuri siksi on tärkeää perata näitä ajatuksia tekstiksi, koska se auttaa ajattelemaan asiaa selvemmin. Ja kun sen jakaa, ehkäpä siitä joku muukin saa ajateltavaa… Siispä kohti uusia pettymyksiä!

Närkästyksen hallinta

Siksi mikään ei muutu

Lukemattomat eri ihmiset ovat jo vuosituhansia (ensimmäisiä kirjoitettuja mainintoja Kreikasta jo ~400 eKr.) pohtineet sitä, miten ihmeessä vallanpitäjät onnistuneet pitämään kansat kurissa vaikka meno on välillä ollut varsin hurjaa. Étienne de La Boétie kirjoitti helpot ohjeet viitisensataa vuotta sitten kuinka se tyrannia saadaan loppumaan ja Vaclav Havel osoitti vain joitain vuosikymmeniä sitten millä tavalla kansa voi puhaltaa pilliin kun vallanpitäjien meno lähtee keulimaan liikaa. Ja siltikin jengi ihmettelee miksi ihmeessä meno ei muutu vaikka Michael Sandelin kaltaiset nykypäivän oikeudenmukaisuudesta puhuvat tahot vuodesta toiseen kertovat suurelle yleisölle kuinka maailmasta saataisiin parempi paikka? Hiljattain vastaan tullut käännös (vaikkakin jo vuodelta 2015) Saksasta, Kiel:in yliopistosta, avasi asiaa mielestäni varsin hienosti. Käännös kulkee nimellä: ”Why do the lambs remain silent? On democracy, psychology, and the ruling elite's methods for managing public opinion as well as public indignation” - Prof. Rainer Mausfeld, vapaasti kääntäen ”Miksi lampaat pysyvät hiljaa? Demokratiasta, psykologiasta ja hallitsevan eliitin keinoista yleisen mielipiteen ja närkästyksen hallintaan.” Tämä teksti siis perustuu osin Mausfeldin esitykseen, jonka kuitenkin suosittelisin kaikkien itse kaivelemaan ja lukemaan jos lontoo tahi saksa sujuu.

Lyhyesti sanottuna koko sirkus perustuu ihmisten huomion hallintaan, eli siihen Kummelin apinaa koijataan ”kato mikä tuolla on!” Vaikka ihmisille kerrotaan maailman tapahtumista, ne jätetään yksittäisiksi mihinkään liittymättömiksi tapahtumiksi, jotka nyt vaan sattumalta sattuivat… kunnes niitä tarvitaan. Nimittäin tarpeen vaatiessa ne kaikki tiedonmuruset yhdistetään yhtenäiseksi tarinaksi, jolla on yksi tärkeä tehtävä: ohjata niin yleinen mielipide kuin kaikki se patoutunut suuttumus haluttuun kohteeseen. Olet saattanut törmätä tässä viimevuosina joihinkin tämänkaltaisiin propagandaoperaatioihin? Syyllisiä on löytynyt lihaa syövistä heteromiehistä, bensaa polttavista autoista, ilman maskia kulkevista tottelemattomista ihmisistä, piikkidenialisteista ja nyt viimeisimpänä joka ikisestä venäläisestä joka on koskaan elänyt maan päällä. Kun syyllinen tiedetään, rikos kyllä löydetään. Jokainen näistä tarinoista on esitelty tavan kansalle pienissä paloissa ja niitä tarkemmin tutkimalla voi yhtään kriittisemmin asioita tutkiva löytää ne lukemattomat aukot tarinassa, mutta suurin osa ihmisistä ei asioita niin tutki vaan he kasaavat sen ärsyyntymisen niihin pieniin tiedonpalasiin jotka sitten osoitetaan vallanpitäjien valitsemaan suuntaan.

Tähän ansaan lankeamista on lähes mahdotonta välttää. Jos yhtään seuraa mediaa niin ei sellaista päivää tulekaan, ettei edes joku uutinen alkaisi kyrsimään oikeen kunnolla. Aina löytyy jokin asia, joka saa tunteet pintaan sekä sapen kiehumaan. Sitä mennään sitten purkamaan sosiaaliseen mediaan tai kahvipöytään, jolloin se lähipiirikin siitä saa oman osansa ja mahdollisesti liittyvät mukaan ärsyyntymiseen. Koska vallanpitäjillä on valtamedia lähes täysin hallussa, he voivat säätää sitä vihan määrää ja kohdetta niin, että kansalle pidetään joko jatkuvaa kevyttä kenttävitutusta yllä, tai tilanteen niin vaatiessa se kohdistetaan pyhäksi vihaksi pitkään demonisoitua vihollista kohtaan. Oli varsin lähellä ettei pandemian aikana tullut ruumista pyhän vihanpurkauksen ansiosta, tämän ”ryssävihan” ollessa vielä täysi tilanne päällä. Ja miksi mikään ei muutu? Koska enemmistö seuraa mitä se valtamedia käskee vihaamaan ja ne loput vihaavat kukin jotain pientä osaa kerrallaan, ilman että yhdellekään asialle tehdään yhtään mitään.


”Demokratian kriisi”

Miksi ihmeessä sitten kansalle tarvitaan aina jotain vihattavaa? Eikö demokratiassa kansan yhtenäisyys olisi paljon parempi asia? Pyhän vihan aikana kansa on tietysti pääosin yhtenäinen, mutta sitä tilaa ei voida ylläpitää loputtomiin jolloin tarvitaan jokin toinen tapa pitää kansa kurissa. Mutta eihän kansaa tarvitsisi pitää kurissa, koska meillä on liberaali demokratia sekä sananvapaus ja niin edelleen? Sepä se onkin, ei meillä ole. Meillä ei ole mitään kansanvaltaa, vaan ison rahan oligarkia ja kapitalistinen sananvapaus jossa se kenellä on eniten rahaa on oikeimmassa. Jo sieltä antiikin Kreikan ajoista on tiedetty demokratian ongelmat ja tavan kansan lammasmaisuus, jolloin kukaan täyspäinen vallanpitäjä ei tule koskaan antamaan massoille yhtään enempää valtaa kuin on pakko. Ja nykyään median ansiosta sitä valtaa ei todellakaan paljoa tarvitse kansalle antaa että se pysyy tyytyväisenä. Annetaan sille vaikka neljän vuoden välein velvollisuus päättää kenen saapas astuu heidän naamalleen! Aina kun kansa alkaa kyllästymään oligarkiaan, nousee se ”demokratian kriisi” joka korjataan erilaisilla varoventtiileillä. Populistiset protestipuolueet ovat toistaiseksi toimineet varsin hyvin ainakin Suomessa.

Nyt kun Suomeen saatiin vihdoin ja viimein uusi Bilderperkeleiden hyväksymä globalistihallitus, joka eroaa edellisestä lähinnä siinä miltä suunnalta ulina kuuluu, sama meno ja närkästyksen hallinta tulee jatkumaan täsmälleen samalla tavalla. Hallinto tekee päätöksiä joille osaa hurraa ja osa kiroaa, syyllinen löytyy aina vastapuolelta ja ennen kuin kukaan ehtii alkaa tekemään yhdellekään asialle yhtään mitään, media nostaa esiin seuraavan pöyristymisen aiheen josta jaksetaan kirota siihen seuraavaan saakka. Se ”oma” porukka tekee aina kaiken täysin oikein vaikka joudutaankin tekemään ”kipeitä ratkaisuja”, se on kuitenkin yhteiseksi hyväksi ja juuri sinun turvallisuutesi vuoksi. Miten tämä eroaa niistä kaikista edellisistä hallituksista? No, nyt annettiin vielä enemmän valtaa edes oman maan hallinnon ulottumattomiin mikä on kuulemma hyvä asia koska pyhään vihaan venäläisiä vastaan ajettu kansa niin uskoo. Muutoin ero edellisiin on marginaalinen - kansa kärsii, rikkaat rikastuvat ja ison rahan teollisuus hyötyy ja myy kuluttajille onnellisuutta purkista.

Se oikea demokratian kriisi kun on sielä kansan keskuudessa, ne tahot jotka eivät tätä kaikkea paskaa niele. Onneksi suurin osa siitä muhivasta vihasta saadaan pidettyä maltillisella tasolla koska harva se päivä keksitään jokin uusia asia vihattavaksi. Organisoitunut vähemmistö on kuitenkin onnistunut kerta toisensa jälkeen muuttamaan pieniä asioita siellä täällä, joten muutos joihinkin asioihin ei ole mahdoton asia. Hallinto on tosin pysynyt tässä kilpavarustelussa kaukana edellä, koska jokainen pyrkimys organisoitumiseen on kaatunut sisäisiin riitoihin eli selkäänpuukotuksiin ja myyräykseen. Onko tämä sattumaa vaiko kenties tarkkaan ohjailtua on tietenkin vain arvailun varassa, mutta järjestelmällisyys näiden vastarintaliikkeiden romahtamisissa osoittaisi ulkoa ohjaamista. Ja nämä itsenäisesti erilailla ajattelevat on se länsimaisen demokratian kriisi jolle ei olla vielä keksitty lopullista ratkaisua… yritystä kyllä piisaa. Helpoimmillaan se vastarinta saadaan hampaattomaksi antamalla heille uusi suuttumisen aihe sopivin väliajoin.


Mitä sitten tulisi tehdä?

Ottaen huomioon kuinka paljon vallanpitäjät ovat vuosien saatossa asiaa niin tutkineet kuin käytännössä harjoittaneet, voidaan tulosten perusteella sanoa että isossa kuvassa tälle ei saa yhtään mitään. Ne resurssit, jotka vallanpitäjät ovat kansalta vuosisatojen saatossa varastaneet riittävät pitämään ne kansat kurissa myös tulevaisuudessakin. Joitain pieniä voittoja on toki saavutettu erinäisin keinoin ja uusia keinoja heittää kapuloita rattaisiin yritetään kehittää jatkuvalla syötöllä. Kansa on kuitenkin avainasemassa siinä muutoksessa, jolloin törmätäänkin siihen ongelmaan joka on jatkunut vuosituhansia: vihalla ja pelolla saadaan tuhannet ihmiset liikkeelle paljon ennen kuin yhtäkään ihmistä logiikalla tai yleensäkkään harmaiden aivosolujen voimistelulla. Noin 80% kansalaisista kun on enemmän tai vähemmän manipuloitavissa menemään juuri siihen suuntaan kuin käsketään. Ja koska viimeksi ne vallanpitäjät ovat ajatelleet kansan etua oman napansa sijaan?

Yksinkertaisin keino sen vihan vähentämiseen on laittaa se media kiinni. Sillä saa karsittua jo osan niistä uusista närästyksen kohteista, mutta sitten kun menee ihmisten sekaan puhumaan niin sieltä saa kyllä ne samat asiat omalle naamalle yhtä hyvin. Ehkäpä sosiaalisen median tapa yhdistää samoista asioista kimpaantuvat omaan kuplaansa ja syöttää heille juuri oikeaa myrkkyä on itse asiassa vielä paljon huonompi asia yksilölle kuin se itsekseen Ylenantoa katsominen ja televisiolle manaaminen? Tietysti yhdessä asioista purnaaminen on varsin hyvää ajankulua, ei siinä, mutta onko siitä loppuviimein mitään hyötyä kenellekään? Toki se yhdistää ihmisiä kun on se yhteinen vihollinen tai sylkykuppi, mutta se taitaa olla yhtä lailla sitä kuuluisaa ”vastustajan pussiin pelaamista”? Negatiivisista asioista on hyvä olla tietoinen, se on selvää, mutta niistä jatkuva purnaaminen ei taida olla kenellekään eduksi.

Kaikista eniten vallanpitäjiä kyrsiikin se, jos ihminen elää omilla säännöillään omaa onnellista elämäänsä. Hänen elämäntapansa kun saattaa olla sitä tarttuvaa sorttia, jolloin se vihattavien asioiden pakkosyöttö ei enää toimikaan niin hyvin. Maailmassa on paljon asioita joille emme saa niin yhtään mitään, minkä lisäksi maailmassa on paljon asioita joihin suhtautumista muuttamalla on mahdollista muuttaa omaa elämäänsä varsin radikaalisti. Se muutos toki onnistuu molempiin suuntiin, eli sillä voi niin vapautua taakasta kuin vajota entistä syvemmälle synkkyyteen jonka jälkeen pohjalta löytyy usein jokin toimintaan laukaiseva tekijä ja se toiminta niistä synkistä ajatuksista on harvemmin kenellekään hyväksi. Vääryyden hyväksymisestä ei kuitenkaan ole missään tapauksessa kyse, vaan niiden omien toimintastrategioiden hienosäädöstä jolloin tietyt asiat annetaan olla kunnes on niiden aika, pitäen ne vanhatkin vääryydet mielessä kun suunnittelee miten itse asian hoitaa. Se on yhtä lailla sitä närkästyksen hallintaa kun pitää oman pään kylmänä. Toki aina löytyy se jokin asia, joka vituttaa kuin pientä oravaa kun on käpy jäässä. Asian painaminen vain taka-alalle ei ole ratkaisu vaan se pitää ensin myöntää itselleen että juu, tuo asia meni tunteisiin. Sitten vasta sille voi järkeä käyttäen tehdä muutakin kuin saada se tunteisiin perustuva paskahalvaus. Ja ei, en ole pahoillani rankemmasta kielenkäytöstä. Perkele. Kyrpii kuunnella jatkuvaa riitelyä asioista joille ei mitään saa ja jotka vaihtuvat harva se päivä.

Viides valtiomahti

Portinvartijamme määräävät rajat

Portinvartijoista olen jo aikaisemminkin kirjoittanut ja puhunut, mutta Sitran uudehko julkaisu ”Portinvartijuus digitaalisella aikakaudella” oli varsin virkistävä ote aiheeseen. Jos unohdetaan se länsimaisen virallisen tarinan pahojen syntisten syyllisyys kaikkeen (Putin, Kiina ja äärioikeisto), tämä nelikymmensivuinen läpyskä kertoo varsin hyvin mitä portinvartijuus nykypäivänä etenkin netissä merkitsee. Jos aihe kiinnostaa, suosittelen ainakin vilkaisemaan asiaa tarkemmin, mutta tähän tekstiin ajattelin nostaa kaksi kohtaa tikun nokkaan. Ensiksi, tiivistelmästä löytyvä lainaus: ”Pohjoismaisen vahvan kansallisen mediasääntelyn ja viestintäpoliittisen ohjauksen…”, jota ei kuulemma ainakaan mediapoolin ja vastaavien suunnalta koskaan ikinä meillä tapahdu koska maailman avoin ja riippumattomin media, vai kuinka se satu menikään? Ei siinä, hyvä että asia myönnetään että meillä on valtion toimijoiden suunnalta varsin vahva kontrolli mediasta. Vaikkei muka pitänytkään olla, koska demokratia.

Palataan siihen demokraattisuuteen hieman myöhemmin, mutta se toinen lainaus on myös tekstin otsikossa. Sitran paperin mukaan itse Zukkipukki, naamakirjan isoherra Mark Zuckerberg vuonna 2019 hahmotteli: ”Ihmisten mahdollisuus ilmaista itseään nykyisessä mittakaavassa on uudenlainen voima maailmassa – ’viides valtiomahti’ muiden yhteiskunnallisten valtarakenteiden rinnalla. Ihmisten ei enää tarvitse turvautua perinteisiin politiikan ja median portinvartijoihin saadakseen äänensä kuuluville, ja tällä on merkittäviä seurauksia. Ymmärrän huolen siitä, että internetalustat ovat keskittäneet valtaa, mutta mielestäni merkittävämpää on, kuinka paljon nämä alustat ovat hajauttaneet valtaa suoraan ihmisille." (Romm 2019.) Kysymys kuuluukin, onko kansan ääni oikeasti viides valtiomahti, vaiko kenties nämä teknologiajätit joidenka tarkoissa raameissa kansa saa sitten sananvapauttaan käyttää, paitsi jos se rikkoo yhteisönormeja?

Kun neljäs valtiomahti oli se perinteinen media, olisi varsin loogista ajatella sosiaalisen median ja netin olevan se viides valtiomahti. Vaikka kansalaiset itse ovat niitä sisällöntuottajia, alustojen algoritmit määräävät varsin tarkasti sen kuka näkee ja mitä, mikä siihen sananvapauteen peilattuna ei kyllä kuulu niiden alustojen oikeuteen sitten pätkän vertaa. Osa saattaa vielä muistaa internetin ja sosiaalisten medioiden villin lännen ajan, jolloin hakukoneista saattoi löytää mitä oli etsimässä ja omassa fiidissä näkyi muutakin kuin niiden tusinan ihmisen postaukset ja ne kaikkien muiden julkaisut eivät tule koskaan vastaan. Jos nämä kaikki olisivat vain algoritmien ja mahdollisesti nyttemmin tekoälyn muodostamaa käyttäjäkokemuksen parantamista näyttämällä vain mitä ihmiset haluavat itse nähdä, kaikukammioiden vuoksi kokemus olisi jo hieman ihmisen tietoisuutta vääristävä. Mutta kun alustat ovat varsin vahvasti myöskin itse sekaantumassa siihen mitä näytetään ja mistä saa noottia, tämä ”dis/mis/malinformaatio” jota kansankielessä vihapuheeksi kutsutaan on kuulemma ihan jees syy rikkoa ihmisoikeuksia. Sananvapaus on ihmisoikeus ja se on samalla myös oikeus loukata muita ihmisiä. Samalla jokaisen oikeus sulkea omat korvansa on toki olemassa, mutta ei oikeutta tukkia muiden turpia.


Valta on kansalla, tavallaan

Mark on siinä oikeassa, että kansalla olisi mahdollisuus ihan itse omilla toimillaan päättää mihin suuntaan se yleinen mielipide maan suuntaa pakottaisi. Jos kansalaiset itse oma-aloitteisesti vaatisivat vaikkapa demokratisoitua mediaa, täydellistä sananvapautta ja alustojen tyrannian lopettamista, se enemmistön ääni olisi varsin riittävä pakottamaan ne muutokset lähes välittömästi säädäntöön. Nykypäivän portinvartijoiden iloksi kansa ei sitä tiedä, ei ymmärrä eikä edes tiedä ettei se tiedä saatikka ymmärrä, jolloin se portinvartijuus säilyy harvojen käsissä ja sitä kautta kansan yleisen mielipiteen muodostuminen on vähemmistön mielivaltaa eikä suinkaan enemmistön tahtotila, mikä olisi demokraattisen järjestelmän idea. Sen lisäksi että valtio itse manipuloi vahvasti kansan mielipidettä, kansalle tarjottava tieto puristetaan niin tarkan seulan läpi että on lähestulkoon pieni ihme, että on vielä olemassa pieni joukko ihmisiä joilla on itsenäisiä ajatuksia valtavirrasta poikkeavilla tavoilla. Valtaosa ihmisistä kun ei ole missään vaiheessa itse muodostanut mielipidettään mistään suuremmasta asiasta, vaan he toistavat ylhäältä kerrottua tarinaa täysin halutulla tavalla.

Kun tätä kansan yleistä mielipidettä voidaan niin helposti manipuloida ja tätä manipulointia tehdään varsin avoimesti (mikä vissiin oikeuttaa sen?), itselläni on vaikea nähdä miten tätä voidaan millään mittarilla kutsua ”demokraattiseksi” malliksi? Ei siinä, ihmiskunta ei ole tainnut olla näin vapaa milloinkaan ennen virallisen historian mukaisessa tarinassa - vaikka meitä manipuloidaan, rajoitetaan ja paimennetaan haluttuihin suuntiin, meillä on vielä runsaasti omaa päätäntävaltaa asioihin. Se että valtaosa ihmisistä ei niin tee, ei tarkoita etteikö niitä vapauksia olisi. On kuitenkin turha väittää että tämä nykyinen tila olisi kansan tahto, koska kansalta ei missään kohden kysytty onko tämä oikein. Hiljainen hyväksyntä kaikelle valtion toiminnalle ja neljän vuoden välein avoimen valtakirjan allekirjoitus toki antavat osoittaa, että vastustus on varsin marginaalista. Suurin vastustus onkin kansalla siinä kohden jos väärän värinen kenkä tallaa heidän naamalleen, ei se että heidän naamalleen tallotaan. Kansa siis saa mitä tilaa?

Sitran paperissa myös puhutaan yksilöiden omasta porttien vartioinnista sekä joukkoistetusta toiminnasta. Tämä oli varsin vahvasti näkyvissä viime vaalien aikana kun toisinajattelijoiden kenttä avoimen keskustelun sijaan valitsi täsmälleen saman taktiikan heidän kanssaan väärää mieltä olevien hoitamiseen. Blokkisormi heilui kun säröäänet pyrittiin ryhmäpaineella hiljentämään. Ei ne herrojen elkeet renkeihin tarttuessaan ole yhtään sen kummoisempia? Sama meno toki jatkuu edelleen ja avoimen keskustelun sijaan sitä konsensuksen horjuttamista ei katsota hyvällä, samalla kun naureskellaan valtavirran lampaiden uskomuksille vaikkapa ”tieteen konsensuksesta” ilmastohumpassa. Tietysti siinä kohden saadaan kuvaa siitä kansan todellisesta vallasta ja samalla siitä, kenen mielipiteisiin sillä enemmistön paineella ei ole niinkään vaikutusta. Pienessä mittakaavassa esimerkiksi Twitter-myrsky on sitä viidettä valtiomahtia, joka ei vaadi ”kuin” pientä kansankiihotusta.


Oikeutettu valtiomahti

Joskus puhutaan kirkon ja järjestäytyneiden uskontojen olevan se viides valtiomahti, mitä nykypäivänä pidetään halveksuttavana asiana - ei kirkolla ole mitään asiaa politiikkaan. Mutta jos katsoo viimeisen parin vuosituhannen ajan ihmiskunnan historiaa, voi huomata että se uskonto on ollut varsin vahvasti mukana valtioiden toimissa. Fiksu hallitsija on ollut hyvää pataa niiden tahojen kanssa, jotka määrittävät kansan moraalisen kompassin sekä yleisen mielipiteen varsin monessa asiassa. Valtamedia on toki korvannut ison osan kirkkojen vallasta nykypäivänä ja vanha media ei ole lainkaan innoissaan siitä, että teknologiajätit ovat astuneet heidän reviirilleen yleisen mielipiteen muokkauksessa. Kun ihmiset vielä siirtyvät itsenäisen tiedonhaun sijasta tekoälyn tuottamiin valmiisiin vastauksiin ja argumentteihin, se itsenäinen ajattelu jäänee vain muistoksi ajalta, jolloin ihmiset saivat vapaasti valita tietonsa mihin perustaa uskomuksensa ja millä perusteilla koetti ymmärtää maailman menoa?

Ja sitten se vaikea kysymys: kuka on oikeutettu päättämään kenenkään muun puolesta sitä, mitä tietoa (oli se sitten faktoja tai mielipiteitä) ihmisen saa nähdä? Länsimaisen demokratian mukaisesti meillä on oikeutetut hallitsijat, jotka yhteisen hyvän (eikä lainkaan ison rahan määräyksistä) nimissä rajoittavat niin sallittua tietoa, kuin ihmisten keskinäistä keskustelua. Kapitalistisen sananvapauden ansiosta taas meillä on iso raha sanelemassa näille ”oikeutetuille hallitsijoille” mitä he saavat tehdä. Ja jostain syystä joka ikinen rajoitus, sääntö ja tiedon suodatus hyödyttää hyvin pientä joukkoa ihmisiä, samalla kun enemmistö on aina siinä pataan ottavassa joukossa. Mutta se on vain salaliittoteoriaa, että meitä ohjattaisiin ja manipuloitaisiin, vaikka se sanotaan täysin suoraan, kuten vaikka siinä Sitran paperissa. Kansalla olisi valta laittaa homma seis, mutta kun se ei niin tee, sen täytyy tarkoittaa että tälle kaikelle on kansan hyväksyntä?

Tarttisko asialle sitten tehdä jotain? Jos uskoo vapauteen ja siihen, ettei kukaan ole oikeutettu valtaan muiden yli, ollaankin hankalassa pisteessä: samalla kun näkee sen vääryyden, ei sille ole liioin oikeutettua tehdä varsinaisesti mitään koska jos niihin kanssaihmisiin pyrkii vaikuttamaan, joutuu osallistumaan siihen samaan kädenvääntöön ihmisten näkemyksistä, jota nykyinen valtavirran monitasoinen portinvartijarakenne hallitsee. Osallistuu siis itsekin kilpailuun, jonka säännöt on päätetty varsin yksipuolisesti ja mielivaltaisesti, hyödyttämään vain tiettyjä tahoja. Julkisuudessa tätä valtaa ja sen oikeutusta ei haluta käsitellä, koska itse en nyt keksi ainakaan yhtä ainoaa missään keskustelussa kestävää argumenttia miksi muutamalle ihmisille kuuluu kaikki varallisuus ja sen mukana tulema valta, siinä kun ne loput kahdeksan miljardia ja risat ihmistä taistelevat jämistä. Mutta kun ei turhaa murehdi asiaa ja tekee vain mitä käsketään, ei se iso paha tule ja puraise omaa kättä… vaikkakin se aiheuttaa sen, että tämän hyväksyminen siirtää kaiken sen taakan vain jälkipolville. Ja sen vallan pakkautumisen purkaminen on jälleen astetta vaikeampi tehtävä. Myös sielä Sitralla olisi ollut hyvä havahtua siihen tyranniin kotiovella, eikä vain viisata sormella kuinka muualla on pahoja ihmisiä, mistä meille kertoi se sama portinvartija josta koko läpyskä pyrki varoittamaan. Kantsisi ehkä lukea se oma teksti kahteen kertaan ajatuksella ja jättää se kansalta varastetuilla rahoilla kampaviinerien syönti vähemmälle.

Sata vuotta propagandaa yhteistyötä vastaan

Daavid vastaan Goliat

Pohjana tälle pohdinnolla ovat tällä kertaa Alex Careyn kirja ”Taking the Risk Out of Democracy - Corporate Propaganda versus Freedom and Liberty” ja Herbert Marcusen essee ”Repressive Tolerance” joka on kolmasosa kirjasta ”A Critique of Pure Tolerance”. Vaikka kirjoilla onkin kovin eri aihe, päätyvät ne molemmat hyvin pitkälti samaan näkemykseen: kansaa kustaan systemaattisesti linssiin. On aivan turha leikkiä mitään demokratiaa kun ne opettajien opettajatkin ovat tässä vaiheessa jo käyneet läpi sen saman mankelin, joka on Careyn mukaan saanut alkunsa 1800-luvun lopulla jenkkien ison rahan aivotuksista. Missä vaiheessa muu maailma saatiin indoktrinoitua samaan malliin, se varmasti vaihtelee maakohtaisesti melkoisen suuresti, mutta tämä meidän ”länsimainen demokratia” on hyvin pitkälti tuotosta siitä, kuinka iso raha osti koko demokraattisen järjestelmän ja käänsi sen omaa etuaan ajavaksi sirkukseksi.

Liberaalin demokratian aate on vahvistunut viimeisen sadan vuoden aikana melkoisesti. Eli siis se, että maan suunnan tulisi määrittyä kansan yleisen mielipiteen mukaan. Samassa ajassa yritysmaailma on kasvanut ja vahvistunut räjähdysmäisesti ja kuten varallisuudella on kapitalistisessa mallissa tapana, se hillo on pakkautunut hyvin harvojen käsiin. Ja siitä hillosta on lohkaistu melkoisen suuri siivu yhteen ainoaan tarkoitukseen: propagandaan, jolla varmistetaan ettei kansa sekaannu yritysten valtaan. Varovainen arvio olisi, että noin 10% siitä kaikesta varallisuudesta käytettiin alkuvaiheessa siihen mielipiteen muokkaukseen, enkä usko että se summa siitä ainakaan olisi vähentynyt vuosien saatossa. Jos siis merkittäviä summia on käytetty pitkiä aikoja kansan manipulointiin, voidaanko sitä yleistä mielipidettä pitää millään tavalla kansan mielipiteenä?

Juuri tähän manipuloinnin ongelmaan niin Marcuse kuin Carey ottavatkin kantaa. Koko idea kansanvallasta kun perustuu juuri siihen, että nämä yksilöt joilla on oikeus vaikuttaa, kykenevät itsenäiseen ajatteluun ja sen perustana on puolueeton ja faktapohjainen tieto. Jos puolueetonta tietoa ei ole saatavissa, toiseksi paras vaihtoehto on vahvasti puolueellinen tieto mutta monesta eri suunnasta katsottuna. Mutta kun joka ikinen suunta on vahvasti vääristynyt sen ison rahan propagandan ansiosta, ei järjestelmämme ole millään muilla kuin ison rahan omilla mittareilla kansanvaltainen. Eipä siinä, ei sen kuulukaan olla kansanvaltainen, koska tasavaltojahan ne kaikki ovat täällä lännessä. Oikeutus sille vallalle vaan otetaan kansalta, sen ison rahan propagandan saattelemana. Täytyy kyllä nostaa hattua sinne strategikoille, sen verran nerokas kusetus tämä kertakaikkiaan on. Yleinen mielipide ja poliitikkojen näkemykset kun ovat saman porukan ohjauksessa, voidaan sanoa että taivas on rajana mihin voidaan vaikuttaa yhteiskunnassa.


Oikeiston ja vasemmiston harha

Ennen kuin päästään pureutumaan siihen propagandaan itseensä, pitää ensin päästä kärryille poliittisen järjestelmän tavasta ohjailla sitä kansakuntaansa. Tasavallan idea sieltä jenkkien suunnasta oli alunperin se, että luodaan perustuslaki suojaamaan kansaa vallalta, mutta ei anneta valtaa kansalle koska pääpiirteittäin tavan kansa on… vähintäänkin tietämätöntä. Sen sijaan maata johtamaan valitaan ne kaikista parhaimmat, hyveellisimmät miehet, joilla on omien yhteisöjensä vankkumaton tuki takanaan koska silloin he voivat vääntää ne päätökset rautalangasta omilleen. Hyveellisyys muuttui kuitenkin propagandan ansiosta hyvin nopeasti suosiokilpailuksi ja siinä kisassa hyveet taisivat jossain vaiheessa unohtua? Tasavallasta tuli siis Idols-kisa jossa eniten huomiota saavat yleensä voittivat… eli se, kenellä oli hilloa kampanjoida. Ja missäs sitä rahaa taas olikaan jaettavaksi mielipidemuokkaukseen? Kannattaa olla oikeaa mieltä tietyistä asioista jos haluaa saada koneiston tuen itselleen.

Syy miksi ne teollisuuspohatat aikoinaan vaihtoivat kyynelkaasun propagandaan oli se, että ammattiliittojen kurissapito oli paljon tehokkaampaa iskemällä kansan yleiseen näkemykseen liitoista, kuin antaa pamppua muutamalle lakkoilijalle. Toisen maailmansodan aikana propagandaa liittoja vastaan hieman himmailtiin koska se olisi sotkenut sotapropagandaa ja punaisen pelon lietsontaa, mutta sen jälkeen lyötiin iso vaihde silmään. Yleisen mielipiteen muokkauksen lisäksi yritykset pommittivat omia työntekijöitään liittojen vaaroista kertovilla julkaisuilla ja olivathan ne liitot vaarallisia, koska niitä samaan aikaan myyrättiin kaikin keinoin ison rahan toimesta. Opposition hallinta onnistuu kuulemma parhaiten johtamalla sitä itse. Mutta aina välillä sinne liittoihin, samoin kuin tasavallan porteille pääsi niitä hyveellisiä ihmisiä sotkemaan pakkaa. Täytyi siis päästä eroon niistä hyveellisistä tyypeistä. Tai ainakin rajoittaa niiden lukumäärää indoktrinoimalla ihmiset uskomaan johonkin eri ”puoleen” tässä sirkuksessa.

Vuosisata kapitalismin ihanuutta saikin oikeiston uskomaan siihen, että kavereille antaminen kansalta ottamalla on hyvä poliittinen strategia, siinä kun vasemmisto keskittyi ensisijaisesti kansalta ottamiseen ja sitten vasta kavereille antamiseen. Jostain syystä nykyään kansa kutsuu tätä ”vihervasemmistoksi”, vaikka ei se eroa millään tavalla oikeiston ajamasta politiikasta - neoliberalismi on se kantava aate läpi koko poliittisen kentän. Toki joitain poikkeuksellisia yksilöitä vielä on olemassa, mutta heidät on niitattu uuskielen ansiosta seinään: sosialismi ja kommunismi ovat nykyään kirosanoja, ei aatteita joiden avulla tämäkin maa saatiin aikoinaan kukoistamaan (Pohjoismainen malli, eli sosiaalidemokratia). Nykyinen työväenpuolue SDP oli esimerkiksi kärjessä ajamassa sairaanhoitajien 48a pakkopykälää läpi, joten siinä nähdään kuinka sitä kansaa suojattiin vallalta. Meidän oppositio-oikeistohan on lähinnä kritisoinut hallitusta siitä, että se ei ole tehnyt tarpeeksi suuria kurituksia kansalle… Vasemmistoa, sen sanan vanhassa merkityksessä, Suomessa ei ole enää vuosiin näkynyt.


Kuka enää on sen pienen ihmisen puolella?

Meneekin jo surkuhupaisuuden puolelle, kun ihmiset jotka kertovat ymmärtävänsä koko rahan luonteen ja ongelman, eli mm. pankkijärjestelmän herkkuineen, uskovat he silti suurelta osin siihen ison rahan kertomaan tarinaan mikä on hyvää ja mikä pahaa aatetta poliittisella kentällä… ja tietenkin uskovat siihen suurimpaan vitsiin, että ison rahan säännöillä lassipallon pelaaminen on keino voittaa se iso raha omassa pelissään. Pelaajia onkin kentällä nykyään paljon ja kaikista alimmassa kastissahan tässä ovat anarkistit, koska heidän mukaansa kukaan ei ole oikeutettu valtaan muiden yli. Tämä siksi, että anarkisteja ei kiinnosta kuka pyrkii valtaan heidän ylitseen, siinä kun paljon hyödyllisempi tapa jakaa se kansa on kertoa, että ”oikeaa mieltä olevilla” on oikeutus valtaan koko kansan ylitse. Ja kun koko poliittinen kenttä uskoo siihen neoliberaalien unelmaan, eli että kilpailu ratkaisee kaikki ongelmat, saadaan keskenään kisaava joukko puolueita joiden ainoa ero on siinä, kuka se on se kaveri jonka taskuja täytetään ensimmäisenä.

Ettei tämä dystopia olisi liian helposti oikaistu, hiljaa hivuttamalla etenevän ”vihreän siirtymän” ideologia suurine nollauksineen ja digitaalisine identiteetteineen vaikuttaa olevan se ison rahan seuraava askel. Vaikka globalisaation ihanuus avasikin markkinat ja mahdollisti ennennäkemättömät voitot suuryrityksille, se avasi samalla sen suurimman uhan isolle rahalle: sananvapauden ja keinot levittää sitä sanaa välittömästi ympäri maailmaa. Itseään kovin suvaitsevaisena pitävät tahot haluavat nyt hiljentää kaikki riitasoinnut, koska ne oikeasti uhkaavat heidän valtaansa. Toki samaa sensuuria harrastavat myös ne, jotka pyrkivät valtaan omia aatteitaan ajamaan, mutta resurssien määrä tuppaa ratkaisemaan sen, kuka ja mitä saa sanoa - kapitalistinen sananvapaus on länsimaisen demokratian suurin hyve. Eli siis se, että kenellä on eniten rahaa on oikeimmassa.

Niin kauan kuin yhteiskunta kokee tarpeelliseksi aseistaa ja kouluttaa osan kansasta käskystä tukkimaan ihmisten turvat väkivalloin (poliisi ja armeija), ei tähän tilanteeseen taida tulla suurempaa muutosta. Vallanpitäjät käyttävät aina väkivaltamonopoliaan niitä vastaan, jotka uhkaavat heidän valtaansa. Oli se sitten yksittäinen väärää mieltä oleva, pieni ryhmä tai jopa kokonainen kansakunta joka uhkaa oikean vallan asemaa, ne tavan kansalaiset tulevat vuodattamaan verta herrojensa käskystä. Miksi? Koska ihmiset uskovat olevansa hyviä ihmisiä kun he noudattavat vallanpitäjien määräyksiä. Siis niiden, jotka ovat vuosisatoja ohjailleet kansoja sieltä takaa ja tuoneet ne ”suuret johtajat” keulakuvaksi, kun sille on nähty tarvesta. He kyllä nostavat sankarin jalustalle, kun kansa sitä tarvitsee. Ja sitten kertovat, kuinka kansan uhrautuminen on jälleen kerran tarpeen, yhteiseksi hyväksi ja juuri sinun turvallisuutesi vuoksi. Mitä meinaat, miksi ihmeessä se iso raha olisi propagoinut jo vuosisadan sitä vastaan, että ihmiset yhdistyisivät ajamaan oman kansan etua sen muutaman edun sijaan?

Kahden kerroksen propagandaa

Ruohonjuuresta puunlatvaan

Ruohonjuuritason propagandalla yleensä tarkoitetaan mitä kautta sanomaa levitetään, ei sitä kohdetta, mutta jos pohditaan asiaa Alex Carey:n kirjaa ”Taking the Risk Out of Democracy - Corporate Propaganda versus Freedom and Liberty” mukaellen, ruohonjuuritasolla voidaan tarkoittaa myös sitä alempaa kastia - tavan kansaa. Yleisen mielipiteen muokkaus on siis juuri ruohonjuuritason propagandaa, koska siinä pyritään niin tavoittamaan kuin vaikuttamaan mahdollisimman monen ihmisen mielipiteeseen halutulla tavalla. Massamedia on yleensä siinä tärkeässä osassa, eli televisio, radio ja isot päivälehdet ja vastaavat. Netti ja etenkin sosiaalinen media kohdistuu usein myös juuri siihen yleiseen mielipiteeseen, mutta kuten kohdistetusta mainonnasta ja manipuloinnista tiedetään, netin kautta hoidettava propaganda voidaan kohdistaa paljon tarkemmin juuri haluttuun kansanryhmään.

Yleisen mielipiteen manipulointi on koko ”länsimaisen demokratian” kulmakivi, koska se vaikuttaa itse järjestelmässä niin vaalien tulokseen kuin siihen, mitä eri säännöksiä kansa nielee purematta. Vaalien tuloksella ei kuitenkaan tarkoiteta tässä kohtaa sitä, mikä porukka sinne pääsee sisälle nappia painamaan, vaan yleistä luottamusta järjestelmään. Jos luottamus järjestelmään heikkenisi, mikä näkyy suoraan äänestysprosentista, se osoittaisi valtavirtaisen propagandan tehon heikkenemistä yleisessä mielipiteessä. Onneksi sitä vaaraa ei ainakaan Suomessa ole vaan meillä laidasta laitaan kansa uskoo satuun oikeutetusta vallasta muiden yli kunhan se luovutetaan sääntöjen mukaisesti ja oikeille tahoille. Kaikki laithan meillä tehdäänkin vain ja ainoastaan yhteiseksi hyväksi ja juuri sinun turvallisuutesi vuoksi!

Koska massamedian painopiste on siirtynyt enemmän kohti ”aivot narikkaan” tapaista viihdettä, vaikuttaminen on alkanut siirtyä entistä enemmän merkkihenkilöiden ja astroturffauksen suuntaan. Vaikuttajat ja muut julkkikset pelaavat entistä suurempaa osaa ihmisten näkemyksistä ja koska itsenäinen ajattelu ja asioiden tutkiminen on niin aikaavievää hommaa, se ajattelun ja mielipiteiden luomisen ulkoistaminen uskottavalle taholle on entistä yleisempää. Totuudellahan ei ole enää ollut pitkään aikaan merkitystä, ainoastaan uskottavuus ratkaisee. Ja mikäpä sen uskottavampi kuin ruohonjuuritason vaikuttaja, kansan keskuudesta ponnistava tavan kansalainen jolla on ”oikea” mielipide siihen omaan maailmankuvaan nähden? On rahan tuhlausta koettaa vaikuttaa tuhansiin ihmisiin erikseen, kun voi vaikuttaa muutamaan tahoon jotka sitten vaikuttavat siihen massaan. Ja siihen ”eliittiin” kohdistettavaa propagandaa Carey kutsuu puunlatvatasoksi.


Parempaa propagandaa paremmalle väelle

Jos lähdetään aivan huipulta alaspäin laskettelemaan, se kaikista hienostunein propaganda kohdistetaan niihin kaikista vaikutusvaltaisimpiin näkyvillä oleviin tahoihin. Poliitikot, päätoimittajat ja yritysjohtajat, joiden keskinäisestä yhteistyöstä sitten propaganda valuu sinne ruohonjuuritasolle saakka. Tärkeässä osassa heidän näkemyksiensä muuttamisessa on nämä suuret ja mahtavat ajatushautomot, kuten CFR ja MPS, muutaman mainitakseni. Korkeamman tason ajattelua ja korkeita arvoja pienelle ryhmälle tuottava ajatushautomo ei edes pyri vaikuttamaan yleiseen mielipiteeseen, siihen ruohonjuuritason rahvaaseen, vaan se kohdistetaan niihin silmäätekeviin tyyppeihin joita heidän alamaisensa tottelevat ja palvovat.

Samaan paremman väen propagandaan lasketaan myös propaganda eri instituutioille, tärkeimpänä koko koulujärjestelmä. Kuinka tärkeää onkaan, että yliopistojen huipulta aina lastentarhan tädille saakka nämä nuorten mieliä manipuloivat tahot noudattavatkin niitä oikeiden vallanpitäjien tahtoja. Koulujärjestelmään voidaan vaikuttaa niin suoraan opettajien opettajiin vaikuttamalla, kuin kiertotietä politiikan luomien sääntöjen kautta. Kun lähes kaikki asiaan liittyvä materiaali on peräisin hyvinkin pieneltä joukolta ja siitä levinnyt koko pedagogiikan konsensukseen, mitä veikkaat sen tekevän ruohonjuuritasolle päästyään yleiselle mielipiteelle? Mutta eiväthän ne niin tekisi, että lähtisivät vaikka koulukirjoihin muuttamaan todellisuutta kun opettajilla on se uskottavuus?

Kun koulujärjestelmä on hanskassa ja sitä kautta koko tiede, enää tarvitaan vain media ja sen toimijat tanssimaan saman pillin mukaan. No, media-alan ihmiset, markkinoinnista juurnalismiin mahtavatkin ihan sattumalta kulkea sen samankaltaisen mutta vielä tarkemmin viritetyn aivopesurin lävitse aivan kuin kaikki muutkin ihmiset. Mitä ”korkeammin koulutettu”, sitä useamman tunnin on tullut altistuneeksi niille suurille ajatushautomoiden ajatuksille joita opettajien opettajat ja heidän sääntönsä luoneet tahot ovat tavanneet. Pelkkä altistus ei tietenkään riitä ja pienehkö osa koulun penkkiä hartaasti kuluttaneista on säilyttänyt sen oman harmaan massan hallinnan, ainakin osittain, mutta konformismin ansiosta se yleinen konsensus säilyy alalla kuin alalla. Taiteen puolella sallitaan hieman suurempi hajonta yleisessä mielipiteessä, mutta jos sen rajat menee ylittämään niin ura loppuu kuin seinään. Jokaisella ryhmällä on se oma Overtonin ikkuna jonka keskellä tulee yhteiskuntaan sopivan ihmisen olla ja elää.


Merkkejä seuraamalla tulevaisuutta ennustamaan

Jos siis haluaa pysyä perillä siitä, mistä päin yhteiskunnassa tuulee, onkin syytä seurata ajatushautomoiden ja vastaavien tahojen aivotuksia. Sieltä ne trendit vuosien tai joskus jopa vain kuukausien viiveellä valuvat sitten pikkuhiljaa ruohonjuuritasolle ja mahdollisesti hieman viilattuna sitten yleiseksi mielipiteeksi. Ensiksi siis jostain asiasta kirjoitetaan, sitten siitä kokoonnutaan suurten johtajien kanssa kaviaaripöytiin puhumaan, siinä vaiheessa salaliittoteoreetikoksi haukutut ovat asiasta jo varoitelleet mutta kokousten jälkeen asiaa lähdetään pikkuhiljaa heiluttelemaan Overtonin ikkunan rajamaille ja pikkuhiljaa se onkin yht'äkkiä uusi normaali, aivan kuten varoiteltiin hyvissä ajoin mutta nyt se onkin positiivinen asia paskoa nälissään ja kylmissään muovipussiin.

Ajatushautomoiden tuotoksiin ei tavan kansa voi vaikuttaa, eikä liioin siihen puunlatvatason propagandaan noin yleensäkään, mutta ruohonjuuritasolta sen puun voisi kaataa ihan jokainen kerta. Se kun ei oikeasti olisi sen monimutkaisempi asia muuttaa koko järjestelmä kuin napsia ne latvasta asti lahot puut pois pelistä. Mutta kun kilpailun ansiosta sinne latvaan pyrkii jatkuvasti uutta väkeä sieltä ruohonjuuritasolta, ei se alempi taso pysy perässä ja vaikka yhden puun saakin kaatumaan, kymmenen uutta on jo kasvussa. Tämänkin voisi tietenkin estää, jos sille löytyisi tahtotila kansan keskuudesta, mutta se yleinen mielipide on enemmän sinne herkkutattien suuntaan, eli pidetään ihmiset pimeässä ja syötetään niille paskaa.

Voiko tässä kuitenkaan paljoa muuta tehdä kuin hymyillä ja vilkuttaa, kun ihmiskunta vetää itseään narun jatkeeksi juuri kuten ne sieltä puunlatvasta käsin haluavat ihmiset tekevän? Ainoa ihminen johon jokainen voi vaikuttaa on se oma itse ja kaikki siitä useampi tallaa muiden vapauksien päälle. Vallanpitäjät viis veisaavat muiden vapauksista, mutta onko sitten niillä jotka tämän kusetuksen on jollain tavalla hoksannut oikeutta tahi velvollisuutta muita varoittaa? Oikeus, toki, koska kaikki ovat vapaita keskustelemaan ja jakamaan ajatuksia muiden kesken… mutta velvollisuus? Ehkäpä myös sekin, mutta velvollisuus vain kertoa, ei tyrkyttää tai manipuloida muita ajattelemaan samoin. Mutta jos kaikki puhuisivat, nostaisivat äänensä esiin ja toisivat yleiseen keskusteluun mukaan sen kaiken manipuloinnin, muuttuisiko maailma vai uppoaisiko se kaikki paska edelleenkin herkkusieniin? Propagandalla, aivan kuten paskallakin, on tapana valua ylhäältä alas…

Länsimainen pragmatismi

Totuudella ei ole merkitystä

Siinä 1960-luvun alussa Daniel Boorstin pohti, mitä ”Amerikkalaiselle unelmalle” oikein tapahtui ja tuli siihen päätelmään, että totuudella ei loppuviimein ole juurikaan merkitystä, ainoastaan uskottavuudella. Tätä samaa unelmaahan Edward Bernays ja hieman myöhemmin professori Harold Lasswell kannattivat ja viimeistään toisen maailmansodan jälkeen koko läntinen arvoyhteisö, jenkit etunenässä, oli sopeutunut ajatukseen missä käytännöllisyys ajaa totuuden yli. Kaikki suuret jenkkien aikakausilehdet siitä 1900-luvun alusta lähtien julistivat pragmaattisuuden ilosanomaa ja olihan heillä runsaasti todisteita jo hyvinkin aikaisesta vaiheesta: CPI (eli Creelin komitea) oli osoittanut, kuinka kansakunnat saadaan vihaamaan ja pelkäämään hunneja, joka oli täysin sepitetty tarina saksalaisista.

Aivan samaa satuiluahan koko Mccarthyismikin oli ja on edelleenkin, mutta kuten muutkin vastaavat käsitysten ohjaukset, ei sillä totuudella ole merkitystä vaan ainoastaan sillä, miltä asiat näyttävät ja kuinka uskottava se kerrottu tarina on. Vaikka tätä uudehkoa ideologiaa arvosteltiinkin vielä 50-luvulla, esimerkiksi professori William Albigin toimesta, oli tämä juna saanut jo riittävästi liike-energiaa taakseen ettei sitä voitu pysäyttää millään totuudella. Ja eihän se nyt ole millään tavalla uskottavaa, ettäkö kokonaiset kansakunnat uskoisivat puhtaasti sepitettyihin asioihin?! Joku olisi kertonut, eiväthän ne niin tekisi ja kaikki mitä valtio tekee on aina yhteiseksi hyväksi ja juuri sinun turvallisuutesi vuoksi. Ainiin ja demokratia jossa vain äänestämällä voi vaikuttaa, sitä ei myöskään sovi unohtaa!

Karu todellisuus on kuitenkin se, että ihmiset ovat valmiita uskomaan mitä tahansa kunhan se syötetään heille oikealla tavalla. Huomasithan, etten käyttänyt sanontaa ”karu totuus”, koska totuudella ei edellenkään ole merkitystä ihmisille? Kun ennen McCarthya kommunsimin vastaiseen propagandaan poltettiin palttiarallaa sato miljoonaa taalaa vuosittain jopa vuosikymmenten ajan, mitä luulet kuinka paljon se on tuonut uskottavuutta asialle? Sillä ei ole mitään merkitystä vaikka tusina professoria asiasta varoittelisi, kun markkinointikoneisto jyllää ja jyrää alleen kaikki poikkiteloin menevät tahot ja hukuttaa heidän sanomansa siihen haluttuun ilosanomaan. Ja vaikka se pystytäänkin kiistatta todistamaan, ei se ketään kiinnosta koska ei ole uskottavaa, ettäkö kaikki olisivat mukana moisessa suuressa salaliitossa!


Ei salaliitto, vaan kulttuuri

Pragmatismi onkin se koulukunta, johon koko länsimainen demokratia näköjään nojaa. Käytännönläheinen ajattelu johti siihen toteamaan, ettei totuudella ole mitään väliä vaan se miten asiat myydään ja hyväksytään totena merkitsee paljon enemmän. Tämä idea taas sopii kuin nenä päähän propagandisteille, koska he voivat luoda totuuden sen sijaan että lähtisivät etsimään sitä. 1800-luvun lopulta lähtien tämä kehitys onkin ollut vahvasti nähtävissä ja vaikka sitä ei halutakkaan yleisesti myöntää, on tämä sama pragmaattisuus iskostunut vahvasti koko länsimaiseen yhteiskuntaan. Ja kun niin on ”aina” tehty, se on luonnollista ja normaalia. Kun kansan yhteiseksi hyväksi joudutaan totuutta hieman venyttää, se on oikeutettua koska vain lopputulos ratkaisee. Jopa niin pitkälle, että koko järjestelmä perustuu venytettyyn totuuteen, mutta uskottavaan semmoiseen koska siististi pukeutunut rivi korkeasti siihen koulutettuja ihmisiä niin kertoo.

Kaikki nämä tarinat oikeusvaltiosta, sääntöpohjaisesta järjestelmästä ja demokratia/tasavalta-härdellistä ovat enemmän tai vielä enemmän vain tarinoita, joiden yhteys todellisuuteen on varsin kaukana. Mutta ne tarinat ovat niin uskottavia ja niin moni niihin uskoo, että niistä on tullut se konsensus oikeudesta valtaan muiden yli. Jos vaivautuisi lukemaan ja tutkimaan ennen 1900-luvun alun materiaaleja, tai niitä myöhemmin tuotettuja teoksia jotka ottavat kriittisemmän kannan tähän asiaan, voi huomata kuinka järkyttävän kauaksi niistä vanhoista korkeista arvoista ollaankaan päädytty. Edelleen kyllä kerrotaan niitä samoja tarinoita, on vallanjakoa ja ties mitä konstitutionalismia, mutta todellisuuden kanssa ne eivät täsmää enää juurikaan. Mutta kun niitä tarinoita toistetaan riittävän kauan, niistä tulee totta…

Yksi huvittavimpia käänteitä tässä pragmaattisuudessa on se, miten tietyt termit joudutaan kääntämään lähes päälaelleen tilanteen niin vaatiessa. Kun Trump astui kuvioihin, republikaanit, eli tasavaltaa kannattavat olivatkin yht'äkkiä se huono sakki, siinä kun demokraatit olivat hyviksiä. Sitä ennen tasavaltaisuus oli kannatettava asia ja demokratia nähtiin ongelmallisena asiana koska ihmiset ovat keskimäärin aika hemmetin tyhmiä ja helposti vietäviä. Mutta jos nyt oletkin konservatiivien kannalla, onkin tasavaltaisuus taas hyvä juttu ja kansanvaltaisuus huono, minkä vuoksi demokratia onkin kriisissä ja vaaditaan suoraa demokratiaa koska tasavallassa on väärät ihmiset päässeet valtaan. Käytännössähän kansa ei koskaan ole ollut lännessä vallassa, mutta sille on keksitty ties mitä satuja oikeuttamaan se harvainvalta kansan ylitse. Nyt se on demokratia, tai tasavalta, tai demokraattinen kansantasavalta, sen mukaan keneltä kysyy. Ja sitä epäilevät ovat niitä oikeita järjestelmän tukijoita ja vain oikein äänestämällä asia korjaantuu!


Jos se toimii, ei sitä kannata korjata

Kun tämä järjestelmä on nyt todettu toimivaksi, kannattaako sitä sitten edes yrittää muuttaa? Nykyiset poliittiset puolueet (niin vanhat kuin myös uudet) ovat sitä mieltä että ei missään tapauksessa, vaan jatketaan samalla tavalla mutta keksitään uusia satuja siihen vielä päälle niin kyllä se toiset sata vuotta menee vielä ihan heittämällä. Ainoa haaste tässä onkin se semmoinen ikävä ihmisoikeus kuin sananvapaus, mutta koska ihmisoikeudet ovat Suomessakin vain perusoikeuksia, joita voidaan noudattaa täysin vallanpitäjien halujen mukaan, todellista ongelmaa ei siinäkään varsinaisesti ole. Sananvapaus olisi kuitenkin se keino murtaa tämä ison rahan valta, mutta käytännönläheiset ihmiset tietävät, ettei sitä venettä kannata heiluttaa kun itse istuu sielä reunalla pitämässä venettä pystyssä. Eli tahot, jotka saavat sanansa julki oikeiden vallanpitäjien sallimissa rajoissa.

Edelleenkin elokuvissa ja kirjoissa journalistit esitetään totuuden perässä henkeään uhaten juoksevina sankareina, vaikka he eivät sitä ole enää sataan vuoteen olleet ainakaan lännessä. Kyllä, poikkeuksiakin on ja oikeaa journalismia eksyy välillä jopa sinne valtavirran tarinaan, mutta sitä ei sieltä kansa huomaa kun se hukkuu siihen aallokkoon jonka se muu roskajournalismi tuottaa. On kuulemma oikeutettua kertoa kansalle vain mitä vallanpitäjät haluavat ja koettaa hiljentää kaikki muu. Kansa saattaisi muutoin uskoa aivan vääriin asioihin, näiden vallanpitäjien mielestä. Ihmiset saattaisivat jopa alkaa uskomaan tosiasioihin, jotka ovat muutakin kuin mielikuvituksen tuotetta. Tieteen kerrottiin ratkaisevan nämä ongelmat, mutta politisoitunut tiede vain pahensi asiaa entisestään. Kyllä, totuuksiakin on paljon löydetty ja ihmiskunnan ymmärrys eri asioissa on noussut vuosisatojen aikana melkoisesti… mutta niin on noussut se sallittujen tarinoiden määräkin, sen sijaan että vain jahdattaisiin totuutta.

Kaikki taitaa kuitenkin kiteytyä ihmisten arvoihin ja siihen, mitä ja miksi he mitäkin kannattavat, vastustavat tai vaan sallivat. Mitä on sallittua tehdä yhteiskuntarauhan säilyttämiseksi? Mitä on sallittua satuilla kansalle sen omaksi edukseen, verrattuna siihen että asioista kerrottaisiin totuus ja annettaisiin ihmisten päättää itse? Kuka on oikeutettu näistä asioista päättämään etenkin muidenkin puolesta? Näistä asioista ei kukaan valtaan halajava kuitenkaan halua puhua, koska ihmiset saattaisivat pohtia kahdesti kenelle sen valtansa ylitseen sallisivat. Enemmistölle ihmisistä tilanne on se, että he eivät tiedä (saatikka ymmärrä), eikä heitä kiinnosta tietää näistä asioista. Miksi pitäisikään kiinnostaa, meillähän on maailman paras hallitus, luotettavin media ja universumin onnellisin maa? Turhaa sitä toimivaa järjestelmää on mennä korjaamaan ja kenellä muka olisi oikeus niin tehdä? Keinot toki löytyvät tämänkin blogin sivuilta, jos asian haluaisi muuttaa. Mutta ei minua asiasta kannata uskoa, vaikka monen mielestä tuo meikäläisenkin professorin tahi tohtorin arvonimi tekee kaikesta sanotusta uskottavampaa. Ja vain uskottavuudella on loppuviimein väliä, ei totuudella. Vai onko?

McCarthyismin paluu

Sama vanha virsi

Lähes täysin tuntematon ja mitäänsanomaton senaattori Wisconsinista nimeltään Joseph Raymond McCarthy nousi koko maailman tuntemaksi poliitikoksi 1950-luvun alussa. Kommunismivainoille nimensä ja naamansa antanut McCarthy ei kuitenkaan keksinyt asiaansa itse, vaan hyödynsi jo vuosikymmeniä jenkeissä lietsottua punaisen pelkoa oman kantansa ajamiseen. Jokunen vuosikymmen McCarthyn jälkeen toinen monen tuntema taho jatkoi samaa kampanjaa omalla tavallaan - nimi Yuri Bezmenov lienee monelle tuttu? Tähän mennessä sama virsi on jenkeissä jatkunut jo reilun vuosisadan, minkä vuoksi tarinasta onkin tullut tosi monen silmissä. Epäjohdonmukaisuudet ja se valtava määrä propagandaa aiheesta ei tunnu häiritsevän valtaosaa ihmisistä, koska pelko ja viha on onnistuttu nostamaan riittävälle tasolle kyseisestä aiheesta.

Mikä se totuus sitten oikeasti on siitä, kuinka ”pahaa syntistä” se kommunismiksi kutsuttu aate oikeen onkaan, sitä on vaikea sanoa. Ihmiset eivät yleensä kykene asiaa edes määrittelemään edes auttavasti, jolloin se mistä puhutaan sahaa aivan laidasta laitaan mitä sillä edes tarkoitetaan. Molemmista ”punaisista” aatteista, kommunismista ja sosialismista, onkin tullut samanlainen sana kuin ”synti”, jonka suurin osa tunnistaa jollain tavalla negatiiviseksi asiaksi mutta eivät kykene sitä muodostamaan edes sanoiksi asti - ne ovat vain häilyviä mielikuvia sielä mielen synkissä perukoissa missä se kaikki ”paha” asustaa. Eli siis täydellinen termi propagandistisessa tarkoituksessa, koska sitä ei kyetä määrittelemään mutta se kuva ja kaikki siihen yhdistettävät asiat nähdään automaattisesti negatiivisessa valossa ja jokainen asiaa edes etäisesti kyseenalaistava on paha syntinen denialisti.

Mikä juuri kommunismissa nähdään ongelmana ja samalla ohitetaan se oma täsmälleen samankaltainen aate on lähes jokaisessa poliittisessa ja uskonnollisessa suuntauksessa vahvasti yhteydessä oleva kollektivismi. Kollektivismi, eli kaikki tekee samaten tai itkee ja tekee, minkä lisäksi yksilö on aina uhrattavissa yhteisen edun nimeen on se kantava aate lähes jokaisessa ryhmittymässä, joka on niin ollut vallassa kuin pyrkinyt valtaan. Kun siihen yhdistetään keskusjohtoisuus, saadaan aikaiseksi kaikki menneet, nykyiset ja tulevat hirmuvallat. Sitä voi kutsua ihan millä nimellä haluaa, mutta ne samat ajatukset eli ”minä olen oikeutettu ja oikeamielinen olemaan vallassa muiden yli ja kaikkien on sitä valtaa noudatettava” yhdistää lähes jokaista ryhmittymää vallan suhteen. Ei siis tietenkään se juuri sinun oma oikeamielinen johtajuutesi muiden yli ja lähes täydellinen ideologiasi, vaan ne kaikki muut jotka ovat kommareita?


Uusmccarthyismi

Tuntemattoman ja piilossa toimivan vihollisen jahtaaminen aiheutti tuhansien ihmisten leimaamisen ja maineen tuhoamisen McCarthyn vainojen aikaan. Todellisuudella ei ollut mitään merkitystä, vaan se kerrottu tarina ohjasi ihmisten mielikuvia ja muutti heidän näkemyksiään kanssaihmisistä. Mielipiteen tai vain oletetun mielipiteen vuoksi jokin ihminen muuttuikin ihmishirviöksi, jolla ei ollut enää edes oikeutta puolustaa itseään vaan hänet voitiin oikeutetusti syrjäyttää kaikista tehtävistään. McCarthy käytti loppuvaiheessa myös väitetysti ”myyriä” tuhoamaan kaiken vastustuksen ja luomaan tahallista eripuraa hänen aatettaan kyseenalaistavien keskuuteen. Kaikki propagandan keinot olivat käytössä ja vielä vuosikymmeniä hänen itsensä hengiltä ryyppäämisenkin jälkeen suurin osa ihmisistä edelleen uskoo niihin sepitettyihin tarinoihin ja syytöksiin niistä ”pahoista ihmisistä” jotka uhkasivat tätä meidän länsimaista demokratiaa.

Ja koska mitään ei niistä(kään) ajoista kansa oppinut, vaan uskoo edelleenkin siihen punaiseen mörköön (muiden vastaavien satujen ohessa), onko mikään ihme että samaa strategiaa käytetään jälleen kerran näissä tämän päivän propagandakampanjoissa? Ilmastohömpässä ihan itse tunnustetaan että viestintästrategia on kopioitu sotapropagandasta, zombievirus”pandemia” nosti esiin valtion käyttäytymistieteelliset projektit ja tämä Ukrainan jo vuosikausia jatkunut sota nosti vanhan kunnon punaisen pelon kaikkien huulille. Joka ikisessä pelossa joka ikinen hyvä ihminen tietää mikä on se ”hyvä ja oikeamielinen” näkemys, siinä kun kaikki siitä poikkeava on pahaa syntistä denialismia ja kommunismia. Viha ja pelko tuntematonta kohtaan on helppo kohdistaa siihen, mihin se media sormella osoittaa kuka/mikä on syyllinen. Ja kun moraaliposeerauksesta saa niin paljon huomiota ja kannustusta, hyvesignaloiva kansanosa kiduttaa itsensä vaikka hengiltä koska se on oikein…aivan kuten joka ikinen tyranni on aina kertonut itsensä uhraamisen kollektiiville olevan hyve.

Samalla huomionarvoista on se, kuinka paljon eripuraa onnistutaan lietsomaan näitä hulluuksia vastustavien keskuuteen. On tosin mahdotonta sanoa mikä osa on tahallaan usutettua myyräystä ja mikä vain ihmisten omaa vankkaa uskoa valheelliseen tarinaan ja sitä kautta oikeutettua pyhää vihaa väärää mieltä olevia kohtaan. Asiasta keskustelu ei liioin asiaan juurikaan tuo helpotusta, koska valehtelu on niin helppoa niin muille, kuin myös itselleen. Kuka sitä nyt haluaisi myöntää edes itselleen olevansa väärässä vaikka se pystyttäisiin aukottomasti osoittamaan? Etenkin, jos on vuosikausia uskonut johonkin kerrottuun tarinaan ja valtaosa muistakin ihmisistä siihen edelleen uskoo. Karu todellisuus kun on se, että yhteiskuntamme rakenteet eivät kannusta millään tavalla siihen omien uskomusten kyseenalaistamiseen vaan sen sijaan palkitsee konformismin, massan mukana menemisen. Miksiköhän?


Eikä siinä vielä kaikki

Sama strategia jonkin asian vastustamiseen kiihottamisessa on toki ollut käytössä muissakin kuin edellä mainituissa aiheissa. Esimerkiksi tämä ”sota huumeita vastaan”, jolla on aiheutettu mm. järjestäytyneen rikollisuuden räjähdysmäinen kasvu ja toiminnan kannattavuus, on yksi näitä muuttumattomia totuuksia joiden perustelut ja faktat eivät kestä tarkastelua lainkaan. Jos lähdettäisiin seuraamaan rahaa, saattaisi kansan mielipide asiasta muuttua, mutta sen sijaan että asiasta voitaisiin edes yrittää keskustella asiallisesti, omaa ihan jokainen siitä vahvan mielipiteen joka on muodostunut vuosien saatossa… mutta usein tuhlaamatta aikaa asiaan hetkeäkään. Ihmiset vain tietävät asian olevan jollain tietyllä tavalla, koska olisi täysin mahdotonta että puhdasta sontaa oltaisiin kyseenalaistamatta syötetty mediassa vuosikausia? Eiväthän ne niin tekisi…

Sivuvaikutuksena tälle virallisen tarinan yhden puolen hyveellisenä ja toisen syntisenä esittämiselle on sivistyneen keskustelukulttuurin tuhoutuminen. Mistään isommasta ja tärkeämmästä asiasta ei enää osata keskustella, koska ei niistä ole olemassa kuin se yksi oikea näkemys ja siitä poikkeava on vähintäänkin hullun horinaa, ellei sitten sitä pahaa ihmishirviön näkemystä. Kevyistä aiheista, joista saa olla vapaasti sallituissa rajoissa tiettyä mieltä, jokainen saa muodostaa itse oman näkemyksensä annetuista vaihtoehdoista. Saa valita mikä on paras urheilulaji, mikä siinä paras joukkue tai pelaaja, mutta meneppä sanomaan että se kilpailu itsessään on yksi suurimmista syistä yhteiskunnassa niin johan menee perhejuhlan ruokapöydässä herneet väärään onteloon. Siksi ihmiset eivät enää edes yritä keskustella asioista, vaan lähinnä toistetaan vuoronperään mitä se kiltti setä televisiossa hiljattain kertoi.

Vaikka yleinen näkemys mccarthyismistä onkin se, että eihän sitä enää ole ja sekin oli vain lyhyt ajanjakso jenkeissä, ne samat argumentit ja propagandan keinot on kaivettu kerta toisensa jälkeen naftaliinista esille kun jotain vallanpitäjien mielestä tärkeää asiaa halutaan ajaa kansan yleiseksi mielipiteeksi. Toki jo se, että puhuu vallanpitäjistä jonain erillisenä ryhmänä kansasta poikkeavana asiana nähdään vaarallisena näkemyksenä demokratiallemme. Koska kansahan se on vallassa ja vain äänestämällä voi vaikuttaa? Ja hullu paha näkemys olisi kertoa, kuinka tasavaltainen järjestelmämme ei ole kansanvaltaa koskaan nähnytkään. Median tiedetään myös olevan valtiomahti, mutta eihän sillä nyt siihen itseen voi olla niin suurta vaikutusta, että se olisi voinut ihan puhdasta puutaheinää onnistunut ujuttamaan siihen omaan uskomusjärjestelmään! Puheet järjestelmämme ongelmista ovat pahojen kommareiden puhetta, oikein äänestämällä kaikki ongelmat ratkeavat! Onneksi sarkasmi näkyy fontissa… muuten voisi tästäkin tekstistä saada ajattelematta kaiken irti?

Äänestämättömyydestä, taas kerran

Ketä se pelottaa ja miksi?

Kuten aikaisempia tekstejäni lukeneet jo tietävätkin, olen muutamaan otteeseen raapustanut demokratiasta ja äänestämisestä. Yksi jos toinenkin podcast ja livekin on asiasta tullut höpistyä, mutta minään auktoriteettina minua ei voida asiasta pitää koska eihän ne vuodet asiaa tutkineena tai avointen yliopistojen kurssit semmoiseksi ketään tee - ainoastaan median esiin nostamat ”asiantuntijat” ovat oikeita auktoriteetteja. Ei siinä, ei minua kannata tässä tai muissakaan asioissa uskoa, vaan jokaisen tulisi itse tutkia näitä asioita ihan itse. Aniharvalla on siihen kuitenkaan aikaa, joten aidan yli mennään siitä mistä se rima on matalin, eli kiltti ja luotettava uutisjuontaja televisiossa kertoo totuuden äänestämisestä. Aivan kuten hän kertoi totuuden ilmastonmuutoksesta, zombie-viruksesta, NATO:sta ja nykyisestä sotatilanteesta sekä siitä, kuinka monta sukupuolta voi synnyttävällä oikeasti olla. Tiedäthän, niitä elämän suuria ja muuttumattomia faktoja, suoraan kotisohvalle toimitettuna.

Liberaalin demokratian ideaan kuuluisi ”ajatusten markkinapaikka”, missä eri näkemyksiä punnittaisiin avoimesti ja ennen kaikkea julkisesti. Länsimaiseen demokratiaan taas kuuluu tarkkaan valittu yksi virallinen näkemys kaikista asioista, joista poikkeavia näkemyksiä käsitellään tilanteeseen sopivalla tavalla. Jos edellä mainituista suurista asioista sinulla on se ”oikea” näkemys, olet hyvä ihminen ja kunnon kansalainen. Mutta auta armias jos edes hetkeksi viihdytät ajatusta, että edes pieni osa siitä tarinasta ei täsmääkkään, olet paha syntinen joka tulisi vaientaa keinolla millä hyvänsä. Kun vaan nyökyttelee muiden mukana, ei tule karhatuksi pois mistään ryhmästä ja moni onkin valinnut lauhkean ”kyllä-miehen” aseman yhteiskunnassa, koska hän sopii kaikkiin asemiin ja tilanteisiin ärsyttämättä mitään tahoa. Näiltä tyypeiltä kun kysyt näkemystä mistä tahansa asiasta, he osaavat välittömästi antaa oikean, ennalta ulkoa opetellun vastauksen… esimerkiksi: Vain äänestämällä voit vaikuttaa, äänestämättömyys pelaa vain vastapuolesi pussiin!

Yhteinen asia näissä kaikissa aiheissa on myös se, että niiden markkinoinnissa käytetään sotapropagandaa. Yksistään jo tämä seikka pitäisi osoittaa vilunkipelin olevan meneillään, mutta koska sotapropagandalla on tarkoitus saada ihmiset siinä samalla pelkäämään, ei se järjenjuoksu onnistu enää kun on jännäkakka pultussa. Vallanpitäjiä siis äänestämättömyys pelottaa melkoisesti, sen näkee propagandan tasosta ja määrästä, mutta miksi ihmeessä sitten näitä pienpuolueita se sama asia nyt pelottaa? Varmaankin siksi, että he olettavat sen oman näkemyksensä kannatuksen löytyvän kaikista niistä, jotka eivät kannata nykyisiä puolueita - jokainen äänestämätön on siis potentiaalinen kannattaja vaihtoehtoisille näkemyksille! Paitsi että moniko nykyisiin puolueisiin tyytymätön oikeasti haluaa jonkun muun paketin niiden sijaan? No, sehän nähdään tietenkin vaaleissa, koska kaikkihan sen tietää että vain äänestämällä voi vaikuttaa ja äänestämättömyys pelaa vain vastapuolen pussiin!


Boikotti vai ”oikein” äänestäminen vaikuttamisen keinona?

No mutta mitä hittoa äänestämättömyydellä muka voisi saavuttaa? Länsimainen demokratiahan toimii niin, että äänestämättömien ääniä ei oteta laskuun ollenkaan, joten lain mukaan, jos yksikin menee äänestämään, se tulos on sitova. Ja kun ne tapademarit menevät kuitenkin äänestämään niin aina tapa vastustaa niitä vanhoja puolueita on mennä äänestämään jotain muuta. Päällisin puolin argumentti kuulostaa toki ihan loogiselta, koska käytännössähän se antamaton ääni ei ole minkään arvoinen ja ainoastaan ne ”oikeaa” tahoa äänestäneet ovat aidosti sitä toista ”väärää” näkemystä vastaan. Periaatteellisista syistä äänestämättömyys (esim. ei valtaa kenellekään muiden yli) on aina asia sinänsä erikseen, mutta käytännön näkökulmasta jokainen käyttämätön ääni on kuin hukkaan heitetty, koska se ei vaikuta tulokseen millään tavalla. Tavallisissa vaaleissa, tavallisessa tilanteessa, näin toki onkin - yhtäkään tyhjää lippua tai antamatonta ääntä ei huomioida laskuun millään tavalla ja ainoastaan ne annetut äänet vaikuttavat - eli vain äänestämällä voi vaikuttaa on todistettu! No, ei nyt ihan…

Siihen vaalitulokseen se äänestys saattaa vaikuttaa (jos siis oletetaan, että vaalit olivat ääntenlaskussaan rehelliset), mutta kuinkas se D'Hondtin matematiikalla menikään se tulos? Paikat pakkautuvat suurille listoille sekä ehdokkaille ja pienet ohitetaan tyystin. No mutta siksihän me tehdään vaaliliittoja! Siis liittoja, joiden vuoksi äänestäjä ei voi millään tietää kuka hänen äänellään menee läpi, ei edes puoluetta, mutta okei. Jos ajatus olisi pelkästään vastustaa niitä vanhoja puolueita, silloinhan jokainen ääni toisaalle on etu, mutta jos edes leikitään demokraattista päätöksentekoa, pitäisi äänestäjän tietää mitä puoluetta siinä edes tukee kun äänensä antaa. Siihen päälle vielä kun otetaan se seikka, että vaikuttamiseen tarvitaan enemmistö siitä tasavallan eduskunnasta, ei ne valtapuolueiden tyhjät vaalilupaukset taida siitä ”opposition” lupauksista juurikaan erota, jos kerrotaan että vaikutetaan johonkin päätökseen. Soinin luoma populistinen valeoppositio osoitti aikoinaan sen lähestulkoon ainoan keinon päästä isoihin pöytiin syömään, mutta sekin onnistui ainoastaan vallan siunaamana… ja tietysti kansan avustamana, koska kansa tiesi että se ainoa tapa vaikuttaa politiikkaan oli äänestäminen.

Äänestämättömyydellä kun ei voi vaikuttaa, senhän kaikki tietää! Pienessä mittakaavassa, ei voikkaan. Aivan kuten demokraattiseen järjestelmään kuuluu - marginaaliset ja pienet näkemykset ohitetaan, koska enemmistö on vallassa. Tämä ”enemmistö vallassa” on toki lähinnä vain vitsi, josta puhuin podin jaksossa 258, mutta enemmistöllä, jos se olisi nykyistä valtaa vastaan, on kuitenkin yksi keino osoittaa sen hetkiselle vallalle tyytymättömyytensä: Vaaliboikotti. Koska numerot kertovat tilanteen, voisi edes jotain valtaa omaava oppositio hyödyntää ne järjestelmän hylänneet omalle kannalleen todisteena, eli boikotoida vaaleja. Jokainen antamaton ääni olisi siis nykyistä järjestelmää vastaan sekä opposition puolesta, täysin riippumatta miksi ei äänestä tai mitä oikeasti haluaisi tilalle. Se mitä tilalle päätettäisiin myöhemmin, ensin olisi näytettävä tyytymättömyys järjestelmään itseensä. Suomen tilanteessa siinä on vaan semmoinen ihan pienenpieni ongelma, miksi tämä(kään) ei onnistu.


Mikä oppositio?

Sen lisäksi, että suomalaisista noin 70% kannattaa järjestelmää itseään ja ovat tyytyväisiä siihen neljän vuoden välein tapahtuvaan sirkusklovnien vaihtoon, meidän ”oppostio” tälle ei ole oppositio kuin siinä mielessä, että he eivät ole hallituksessa. Kyllä, maailmalla on tehty vaaliboikotteja useaan otteeseen ja välillä siinä on onnistuttukin, saaden jopa merkittäviä enemmistöjä valtaa vastaan, mutta vain aniharvoin siitä on seurannut järjestelmän muutos. Miksi näin? Aivan samasta syystä kuin Suomessakin - oppositio ei vastusta järjestelmää itseään, vaan haluaa vain itse valtaan muiden yli. Historiasta kun ei löydy tietääkseni yhtäkään esimerkkiä siitä, kuinka jokin tasavallassa valtaan noussut ryhmä olisi antanut vallan kansalle ja astunut sivuun valtaan päästyään. Jokainen koneiston itsensä sisään noussut ryhmä on jäänyt valtaan ja muutokset on tehty pönkittämään sitä omaa asemaansa. Vaaliboikotti autoritäärisissä maissa taas johtaa usein tyrannian tiukentumiseen, mutta onneksi semmoisia ei koskaan tai missään lännessä ole, eikös?

Jos edes teeskenneltäisiin liberaalia demokratiaa, mitään tämmöistä vallan kumoamista ei edes tarvittaisi, koska ihmiset saisivat elää rauhassa omalla tavallaan ilman sitä valtion jatkuvaa paimentamista. Asioista päätettäisiin yhdessä ja ne joille se päätös ei kelpaa, sovittaisiin myös se tapa jolla tilanne ratkaistaisiin heidän osaltaan. Maan suuntaa ohjailisi kansan tahto, eikä millään taholla olisi oikeutta manipuloida sitä yleistä mielipidettä. Mutta meillä ei mitään liberaalia demokratiaa ole, vaan länsimainen tasavalta, jossa kansa antaa valtansa neljän vuoden välein jollekin porukalle, joka tekee just kuten heitä käsketään korkeammilta tahoilta tekemään ja kansa jää ihmettelemään miksi taaskaan ei asiat korjaantuneet vaikka jokainen äänestikin mielestään oikein. Ja sama toistuu vuodesta toiseen, hieman eri tavalla ja eri lippuja heilutellen keskenään kilpailevat puolueet ylläpitävät sitä demokratian illuusiota pystyssä.

Mutta kyllä se tällä kertaa muuttuu, kunhan kaikki äänestävät oikein! Aivan kuten joka ikinen kerta tähänkin saakka. Jokainen toki tekee sen valinnan ja päätöksen itse, perustuen omiin tietoihin ja niihin omiin lehmiin ojassa - kenelleppä se hillotolppa ei kelpaisi? Jos on sitä mieltä, että jonkun on oltava vallassa muiden yli ja tämä nykyinen tapa ratkaista kuka siihen on oikeutettu on ihan jees, niin ehdottomasti kannattaa mennä äänestämään joka ikinen kerta. Enemmistö eduskunnassa ja koko kaksoisvaltion virkamieskoneisto uusiksi niin taivas on rajana kuinka järjestelmän voi muuttaa! Mitä, sanoitko ettei se aatteesi omaakkaan kansan syvissä riveissä selvää enemmistöä? Milläs oikeudella sinä silloin lähdet mitään muuttamaan, kun kerran järjestelmä oli demokraattinen, eli kansan tahdon mukainen? Ei, ei tasavalta ole koskaan ollut sama asia kuin demokratia ja demokraattinenkaan se ei ole kuin tarkasti valituilla mittareilla. Ei, vaikka se television kiltti setä toista väittääkin. Äänestäessä on siis syytä pohtia mitä kannattaa ja mitä oikeasti vastustaa. Koneistoa et voi vastustaa antamalla sille tukesi, mutta niitä ”pahoja” väärän puolueen tyyppejä toki voi siinä vastustaa. Mihin sillä voi käytännössä vaikuttaa onkin taas aivan #eriasia.

Misinformaatiorokote

Uusvanha idea jälleen tapetilla

Hiljattain on useampikin artikkeli puhunut ”prebunking” (suomeksi jotain ennaltakumoamista tjs.) ideasta, koska siitä on julkaistu jälleen uusi tutkimus ”Psychological inoculation improves resilience against misinformation on social media” - Jon Roozenbeek, Sander van der Linden, Beth Goldberg, Steve Rathje, Stephan Lewandowsky. Lääketieteestä lainattu idea rokottaa jotain asiaa vastaan altistamalla ihminen sille ”taudinaiheuttajalle” hallitusti ja pienissä määrin auttaa ihmistä luomaan vastustuskykyä kyseiselle asialle. Mis/disinformaatio ovat niin suuria ongelmia, eli niitä vastaan käytävä taistelu tarvitsee kaikki mahdolliset keinot käyttöön! Kyllä, asiaa on tutkittu ennenkin ja niissä tutkimuksissa päädyttiin samankaltaisiin tuloksiin - opettamalla ihmisille miten jokin asia toimii ja miltä se näyttää, auttaa heitä tunnistamaan kyseisen asian. Siksi sinunkin tulisi hommata itsellesi kirjani propagandasta! Informoitu ihminen kykenee tunnistamaan propagandan paremmin ja on täten vähemmän altis manipuloinnille. Ei tosin immuuni, vaikka osa niin kuvitteleekin - kaikkia voidaan manipuloida, tavalla tai toisella. Mediavirusten yhteydessä näistä informaatioviruksista ja niitä vastaan rokottamisista jo puhuttiinkin.

Tutkimuksessa oltiin siis näytetty lyhyitä, alle pariminuuttisia humoristisia opetusvideoita, joissa esitettiin esimerkein miltä heidän mielestään viisi merkittävää propagandatekniikka (tarkastellaan ne pian läpi) näyttävät. Tämän jälkeen ihmiset sitten altistettiin tekaistuille sosiaalisen median sisällöille joita yleisön tuli arvioida. Tutkimuksessa selvisi, että ihmiset jotka näkivät näitä opetusklippejä osasivat tunnistaa ne manipulointitekniikat kohtuullisen hyvin eivätkä olleet yhtä halukkaita jakamaan manipulatiivista sisältöä eteenpäin. Kuinka pitkään tämä informaatiorokote sitten kestää, se jäi tosin arvoitukseksi. Onneksi media kykenee toistamaan sen sanoman vaikka joka päivä niin halutessaan, eli meillä on selvästi keinoja estää misinformaation kuluttaminen! Videoita näytettiin myös Youtubessa ja niiden katsojille sitten esitettiin kysymyksiä liittyen siihen informaatiorokotteeseen yhdistetyn videoklipin jälkeen. Ja jälleen se vaikutti toimivan, kuka olisikaan arvannut?

Sen sijaan että radiossa ja mainosjulisteissa kansaa peloteltiin kommunismin uhasta, nyt sama strategia pyritään saamaan isosti julki sata vuotta myöhemmin misinformaatiosta. Jenkeissä vastapropaganda on aina ollut iso osa julkista mielipiteenmuokkausta eikä tämä uusinkaan tekele tee siihen poikkeusta. Yksi osapuoli on se paha syntinen, siinä kun se oma puoli on oikeamielinen ja hyvä käyttäessään kaikkia täsmälleen samoja manipulointitekniikoita omaa kansaa vastaan mutta vaan eri tarinalla. Jos ne samat opetusvideot näytettäisiin ennen CNN:n tai vastaavien uutisia, millähän tavalla ihmiset siihen reagoisivat? Suurin osa ihmisistä arvioi kuitenkin tiedon oikeellisuuden sen mukaan, onko sen kanssa samaa vai eri mieltä. Muistuttamalla eri manipulointitekniikoista auttaa kuitenkin ihmisiä tunnistamaan manipuloivan sisällön, mutta ei se siltikään juuri muuta heidän mielipidettään kyseisestä asiasta. Vaikka osoitat valtamedian paskapuheet niihin uskoville, sen vaikutus on hyvin vähäinen koska meitä kuitenkin manipuloidaan vaan ”yhteiseksi hyväksi ja sinun turvallisuutesi vuoksi!” Ja jos sitä epäilet, olet paha äärioikeistolainen denialisti-salaliittoteoreetikko!


Propagandan keinot tutuksi

Faktantarkistus kun tapahtuu aina jälkijunassa, on ihminen jo yleensä altistunut sille patogeenille (misinformaatiolle) ja jos hänen informaatioimmuniteettinsa ei ole kunnossa, hän saattaa uskoa mitä hänelle kerrotaan vääristä lähteistä! Ensimmäinen tutkimuksessa mainittu propagandatekniikka on tunteisiin vetoaminen (engl. emotionally manipulative language). ”Minäkin olen ihminen *tekokyynel ja teennäistä itkua*”… eikun siis että ne pahat propagandistit vetoavat tunteisiin, esimerkiksi pelottelemalla että vallanpitäjämme yrittävät ajaa vaikkapa suurta nollausta eikä sille ole mitään todisteita vaikka Klasusetä itse niin sanookin! Ilmastohätätilakaan, ilmastopaniikin ja muiden ohella eivät liioin ole tunteisiin vetoamista, vaan ainoastaan asiallista alarmismia siinä kun näiden kumoaminen järkisyin on propagandaa, muista se! Onneksi sitä tunteisiin vetoavaa esimerkkiä ei näytetä ennen Ylenannon uutisia, koska siinä voisi mennä hyvä propaganda ihan hukkaan?

Toisena tekniikkana mainitaan tiedon epäjohdonmukaisuus/ristiriitaisuus (engl. incoherence), eli sisäisiä ristiriitoja ei ole lainkaan esimerkiksi PCR-testin kelvollisuudesta diagnoosin teossa tai että onko se tutkittu ja turvallinen piikki nyt sitten, omaksi, naapurin mummon vai ei kenenkään suojaksi mutta ainakin se vähentää tai ei vähennä tartuttavuutta eikä terveydenhuollon kuormitusta vaikka sairaalat ovatkin täynnä piikin saaneita. Tai eihän meillä Suomessa ketään pakoteta mihinkään minkä vuoksi se 48a on vain väärinymmärretty pakko hoitajille. Kolmantena taas väärä kahtiajako tai vastakkainasettelu (engl. false dichotomies) kun siis käyt kylmässä suihkussa, Putin kärsii! Siis että ennen kriisiä tapahtuva inflaatio johtuu tulevasta kriisistä ja korkea polttoaineen hinta ei vaikuta kuluttajahintoihin eikä ainakaan köyhiin! Tutkimuksessa esimerkkinä oli mm. annettu: ”ellemme puutu koulutukseen, rikollisuus tulee kasvamaan” ja ”ihmiset ovat joko osa ratkaisua tai osa ongelmaa”. Missäs mä olenkaan nähnyt tämän jälkimmäisen… ai niin, jos olet NATO:a vastaan, olet Putinisti! Ajattelinkin että miksi se kuulosti niin tutulta.

Neljäntenä mainittiin syntipukkien käyttäminen (engl. scapegoating) joka ei ainakaan voi viitata esimerkiksi uutisiin, joihin julkisen sanan neuvostokin jo näpäytti toimittajia piikittämättömien väärästä syyllistämisestä. Kyllä media tietää kenessä on syy, älä siitä huoli, ainoastaan vaihtoehtoiset pahat syntiset lähteet syyllistävät vaikkapa Sorosta rahoitusjärjestelmän romahduttamisesta vaikka hän itse siitä haastattelussa kehuskelikin. Viidentenä ja viimeisenä tekniikkana taas mainitaan ad hominem hyökkäykset, joissa esimerkiksi maailmankuulujen lääkärien kertomat asiat leimataan salaliittoteorioiksi ja denialismiksi, minkä vuoksi sinun ei kannata lainkaan heitä kuunnella koska he ovat pahoja ihmisiä ja täten eivät voi mitenkään tietää omasta alastaan yhtään mitään vaikka päivää ennen väärän näkemyksen esilletuontia he olivatkin alansa huippuammattilaisia. Mutta älä siitä välitä, me kyllä tiedämme miten asiat oikeasti ovat!


Kirsikkana kakussa

Ettei tutkimusta voida aivan täysin lyödä lokaan osoittamalla kuinka valtamedia käyttää juuri niitä heidän itsensä pahana pitämiään propagandatekniikoita, löytyy tutkimuksesta vielä se oleellisin osa: ”…share more high-quality sources such as CNN and the New York Times”. Savonnettuna: ”…jakaa korkealaatuisempia lähteitä kuten CNN ja New York Times”. Sitten kun olet lopettanut nauramisen, voidaankin ihmetellä miksi ihmeessä nämä kaikki tutkimukset päätyvät aina samaan lopputulokseen: ihmisten pitäisi lukea ja jakaa ainoastaan ”luotettavaa mediaa”. Kun kerran tiedetään, että se valtamedia käyttää kaikkia mahdollisia propagandan tekniikoita joka ikinen päivä ajaessaan sen haluamia agendoja ja ihan varmasti tiedetään, että medioiden omistajat määrittävät ne isot agendat (ja tiedämme kuka ne mediat omistaa), niin mikä himputin kiukustuksen perkele siinä on, että on edelleen ”salaliittoteoriaa” että meitä johdettaisiin harhaan?!

Jos emme siis saa ennen jokaista uutislähetystä näitä muistutuksia kuinka eri manipulointitekniikat toimivat, tulemme jatkossakin lankeamaan niihin. Audiovisuaalinen sanoma uppoaa vielä monta kertaa tehokkaammin ihmisiin kuin kirjoitettu sana, minkä vuoksi itse antaisin ohjeeksi ihan jokaiselle vain lukea uutiset, eikä katsoa tai kuunnella niitä. Kuvien tuoma viritys muuttaa melkoisesti annettua sanomaa, mutta ennen kaikkea sitä kuinka hyvin se uppoaa ihmisiin. ”Hirmutekoja” otsikossa ja kuvia kärsivistä lapsista niin kansa on valmis lynkkaamaan sen väärään etniseen ryhmään kuuluvan naapurin, jonka on tuntenut vuosikymmeniä. Näin ne kaksi ensimmäistä maailmansotaa aloitettiin - synnyttämällä viha jotain ryhmää kohtaan ja kiihdyttämällä sitä hurmosta päivästä toiseen kunnes saavutetaan piste, jonka jälkeen kansa on valmis tarttumaan aseisiin pahaa vastaan.

Voisiko valistunut kansa siis olla immuuni misinformaatiolle? Ei. Ei ole olemassa mitään keinoa luotettavasti määrittää yksittäisen tiedon oikeellisuus. Siksi ihminen keksi jo hyvän aikaa sitten, että asioista pitää keskustella muiden kanssa ja selvittää, että onko se kylähullu oikeassa vai ei kun se hokee sitä jotain asiaa päivästä toiseen. Harmittavasti ihminen ei ole vielä onnistunut sisäistämään sitä, että vaikka enemmistö jostain asiasta on tiettyä mieltä, se ei itsessään tee siitä asiasta yhtään sen todenperäisempää. Enemmistön näkemys, yleinen mielipide, tosin tekee asiasta todellisuuden johon ihmiset uskovat. Isolla rahalla taidokkaasti luotu illuusio on toki houkuttelevampi näkemys, kun tämmöinen tylsä, haasteellinen ja niin pirun vaivalloinen: ajattele ja selvitä asia itse. Ajattele - se ei ole kiellettyä… vielä. Ainiinmutta tuo on tunteisiin vetoamista ja pelottelua, vihjata että meiltä yritetään viedä sanan- ja mielipiteenvapaus?! Eivät ne niin tekisi, ja jos tekevät, se on yhteiseksi hyväksi ja sinun turvallisuutesi vuoksi - muista se ja usko siihen! (Tai olet paha syntinen, nih!)

Vuosisata propagandaa

Joko oltaisiin opittu?

Pian tulee sata vuotta täyteen siitä, kun Edward Bernays kirjoitti kirjansa ”Propaganda”. Jo ensimmäisellä sivulla hän vääntää rautalangasta sen, kuinka ihmismassoja todellisuudessa hallitaan ja ohjataan - propagandalla. Näkymätön käsi lääppii massoja juuri haluamaansa suuntaan, mutta se näkymätön käsi ei ole läheskään sama, kuin se maaginen näkymätön käsi joka pitää kapitalismin ruodussa taloustieteilijöiden mukaan oikein on. Ei, tämä propagandan näkymätön käsi on se valtava koneisto, joka pyörittää yleistä mielipidettä haluamallaan tavalla ja kansa vaatii lisää, sen sijaan että edes hetkeksi pysähtyisi miettimään ajaakohan se kaikista varakkain sakki oikeasti sen tavan tallaajan etua, vaiko vaan omaansa. Koneisto on täysin tietoinen ja tarkoituksenmukainen viestinnässään, mutta johtuen ihmisten erilaisuudesta, se ei kykene kaikkien mielipidettä muokkaamaan haluamallaan tavalla. Mutta ei sen tarvitsekaan, koska meillä on ”demokratia” joka saa oikeutuksensa enemmistön yleisestä mielipiteestä ja sitä laumaa voidaan propagandalla ohjata mennen tullen ja palatessa.

Voisi tosin kuvitella, että ihmiskunta olisi valveutunut tähän näkymättömään voimaan kun siitä ollaan pian se sata vuotta kirjoitettu? Jos nyt ihan tarkkoja ollaan, asiasta on kirjoitettu vielä paljon pitempäänkin, mutta ennen Bernayssin aivotuksia, tätä näkymätöntä voimaa joka paimentaa kansaa pidettiin enemmänkin negatiivisena asiana, koska se kykeni vaikuttamaan yleiseen mielipiteeseen demokraattisessa järjestelmässä, vaikka koko demokratian idea on täysin päinvastainen: yleinen mielipide ohjaa hallintoa, ei niin että hallinto ohjaa yleistä mielipidettä. Tämä kriittinen ero on nykypäivänä unohtunut aivan täysin ja sen sijaan että kansalle annettaisiin lisää ääntä ja sitä kautta valtaa, kaikkialla maailmassa kehitys on täysin päinvastainen. Keksitään ties mitä vihapuhelakeja, luodaan järjestelmiä jotka valvovat kaikkea sanottua ja rangaistaan välittömästi niitä, jotka uskaltavat siitäkin huolimatta kertoa oman näkemyksensä julki. Sen kauemmaksi demokratiasta tai demokraattisesta järjestelmästä ei voida enää paljoa päästä, mutta se sama yleistä mielipidettä ohjaava näkymätön käsi on helposti onnistunut myymään tämän ”uuden” idean demokratiasta koko kansalle. Ja kaikki sitä uhmaavat ovat pahoja syntisiä hulluja salaliittoteoreetikoita, siitäkin huolimatta että asiasta on vuosisatoja kirjoitettu ja Bernays väänsi sen rautalangasta aikoinaan.

Eipä siinä, kollektiivinen tieto vallanpitäjien suorittamasta manipuloinnista kuin siitä, miten sen voisi lopettaa kuin seinään on jo vuosisatoja vanhaa. Ihmisten tottelevaisuus vallanpitäjien käskyihin ei tietenkään ole mikään uusi ilmiö, mutta voisi tosiaan luulla että näin informaation aikakautena kun ne sadat hyllymetrin alan kirjallisuutta ovat lähes kaikkien saatavilla, näkisimme edes hieman enemmän organisoitunutta vastarintaa sille yleistä mielipidettä orjanaan pitävälle koneistolle? Onhan niitä toki pienessä mittakaavassa vaikka ja kuinka paljon, siis ihmisiä jotka tästä puhuvat ja kirjoittavat, mutta kuten kaikessa propagandassa, jos sitä viestiä ei saada suuresti näkyviin, sen vaikutus on lähes mitätön. Kyllä, yhtä kerralla ihmisiä herää tähän suureen kusetukseen mutta se häviävän pieni vähemmistö ei isossa kuvassa ainakaan vielä saa mitään lommoa aikaiseksi koneistolle. Itse näen ehkäpä suurimpana ongelmana tälle sen, että niin suuri osa ”heränneistä” kyllä kovasti puhuu tajuavansa tämän manipuloinnin mutta ehdottaa korjaukseksi tukea sitä koneistoa kannustamalla muitakin sitä oikeuttamaan. Historiasta jos oltaisiin opittu niin tiedettäisiin, ettei se niin toimi. Mutta kukin tavallaan, tietysti.


Kettu kuittaa

Loikataampa sitten sata vuotta eteenpäin noista Bernayssin ajoista nykypäivään ja siihen, miten meillä täällä Suomessa asiat hoidetaan. Jo aikaisemmin raapustelin ja nauhoitin edellisestä vastaan tulleesta ”tunnustuksesta” kuinka kansaamme manipuloidaan, eli ”Vaikuttavat valinnat päätöksenteon tukena”. Hiljattain tuli vastaan siihen samaan jatkumoon näissä käyttäytymistieteellisissä projekteissa: härpäke nimeltään ”Kettu”, eli ”käyttäytymistieteellinen ennakointi ja tieto tulevaisuuden hallinnossa”, joka päättyy vuoden 2022 lopussa. Jos sinne asti selvitään ja se tutkimus saadaan julkiseksi, raapustetaan siitä sitten uudelleen loppuraportin lukemisen jälkeen. Mutta onhan sielä jo nyt paljon hienoa materiaalia valmiina kaikkien ihailtavaksi. Jälleen on siis koottu pieni ryhmä asiantuntijoita eri aloilta kehittämään ja kokeilemaan erilaisia strategioita siihen, kuinka kansalle syötetään lääketeollisuuden paskaa isolla lusikalla väkisin ja kuinka kansa syö sen hymyssä suin, täysin omasta turvallisuudesta ja terveydestä välittämättä. Miksi ihmeessä kansa niin tekisi?! Koska se kaikki tehdään ”yhteiseksi hyväksi ja juuri sinun sekä rakkaimpiesi turvallisuuden vuoksi!” Ja kaikki jotka puhuvat asiasta vastaan, ovat pahoja vääräuskoisia.

Tarkoituksena näillä projekteilla on, heidän omien sanojensa mukaan: ”suostutteluun, jonka avulla pyritään vaikututtamaan kansalaisten asenteisiin ja uskomuksiin, sosiaalisen kontekstin merkitystä korostaviin toimenpiteisiin ja suoriin ihmisten käyttäytymiseen vaikuttaviin toimiin”. Eli pyritään kaikkiin niihin toimiin, joilla valta kertoo kansalle kuinka toimia, ei niinkuin pitäisi eli kansa kertoo vallalle kuinka toimia. Koska kaikessa ajatellaan aina kansan parasta, ”Turvallisuuden tunnetta edistää erityisesti mahdollisuus toimia itse aktiivisesti oman tilanteensa hyväksi. Tätä käyttäytymisilmiötä kannattaisi jatkossa hyödyntää paremmin osana rajoitustoimien kokonaisuutta. Epävarmuutta poistavat parhaiten selkeät, yksinkertaiset viestit, ohjeet ja säännöt, jotka eivät jätä tulkinnan varaa.” Eli suomeksi, kansan tunnetta asiasta tulee manipuloida, toimilla ei tarvitse olla käytännössä mitään hyötyä (kuten ei olekaan, paljon haittaa tosin) kunhan asia vaan saadaan myytyä kansalle selkeästi. Odottelen innolla loppuraporttia…

Kun oma palkka riippuu ymmärtämättömyydestä, saadaan aikaiseksi runsaasti tämmöisiä ”hyvien tolkun ihmisten” tekemiä projekteja jotka ovat tarkemmin tarkasteltuna kuin suoraan jonkun dystooppisen elokuvan käsikirjoituksesta. Varmasti siellä mukana on myös psyko- ja sosiopaatteja, jotka nauttivat siitä vallasta joka heille sallitaan manipuloida muita ihmisiä, mutta veikkaisin suuren osan tähän osallistuvia olevan ihan ”tavan kansaan” kuuluvaa akateemista (aivopestyä) porukkaa. Päälle vielä narsistiset johtajat, joilla ei ole pienintäkään tunnontuskaa vaikka tapattaa oma kansa kunhan itse näyttää siinä hyvältä niin lopputulos onkin taattu: helvetti maan päällä ja kansa hurraa sille. Sen sijaan että näitä asioita pyrittäisiin korjaamaan, kehitetään kaikenmoisia digi-ID:tä joihin voidaan tallentaa kansalaisten tottelevaisuuspisteet tulevia leirityksiä varten. Mutta eiväthän ne niin tekisi, taas?


Jatkuvaa mielipiteenmuokkausta

Hiljattain esiin nousi jälleen 2020 alunperin julkaistu WEF:n 110.000 ihmisen vapaaehtoinen informaatiosoturijengikin, kun he hehkuttelivat sitä kuinka hyvin he kykenevät hallitsemaan julkista narratiivia. Suuret massat itseään hyvänä pitäviä ihmisiä jahtaavat vääräuskoisia ilmiantaen ja hyökäten joukolla heidän kimppuunsa. Julkista tietoa, tietenkin, mutta jostain syystä media on asiasta hiljaa kuin kusi sukassa. Miksi? Omertàn laki, tietenkin - vallanpitäjien piireissä ei hiiskuta kuka perseilee mitäkin ja missä, koska kuulemma ennen oli paremmin kun ei ollut kännykameroita paljastamassa kaikkea sekoilua. Koko länsimainen propaganda perustuu yhteen perusideaan: iskekää tunteisiin. Viha, pelko, ihastus ja palvonta ovat kaikki kelvollisia asioita ja kun mukaan otetaan psykologit käyttäytymistieteineen avuksi, saadaan puhtaasti tunteella reagoiva enemmistö. Miksi tunteella, voitaisiin kysyä? Koska silloin ei järki pääse sekaantumaan mielipiteeseen.

Bernays puhui kirjassaan ”uudesta propagandasta”, eli uudesta normaalista, missä pieni joukko ihmisiä manipuloi lähes rajattomilla resursseillaan yleistä mielipidettä haluamallaan tavalla. Manipuloinnin keinot kehittyvät jatkuvasti ja vapaaehtoisia koekaniineja on television edes miljoonittain paikasta riippumatta. Valtiot käyttävät veronmaksajilta varastamaansa rahaa tutkimuksiin siitä, kuinka kansa saadaan tottelevaisemmaksi. ”Filantroopit” upottavat organisaatioidensa kautta miljardeja eri maiden viestintään ja ajamaan haluamiansa agendoja. Kaikki tämä on täysin julkista ja tunnustettua asiaa, he jopa kerskailevat saavutuksillaan, mutta enemmistö ihmisistä ei tiedä, välitä ja/tai ymmärrä kuinka heidän omat mielipiteensä ja ajatuksensa oikein muodostuvat - eli ylhäältä alas syötetyn tarinan mukaan. Mutta silti niin moni kokee tämän olevan demokratiaa…

Kun siis tiedetään, että ihmisiä manipuloidaan 24/7 harvojen toimesta ja ne harvat pystytään osoittamaan ainakin niin, että ne käytännön työtä tekevät ihmiset voitaisiin laittaa vastuuseen rikoksista ihmiskuntaa vastaan, voitaisiinkin kysyä että miksi mitään ei tehdä? Yksinkertainen selitys olisi tietenkin se, että ne samat manipuloivat tahot pitävät huolen myös siitä, ettei mitään vastarintaa pysty muodostumaan koska se yleinen mielipide on niin vahva voima yhteiskunnassa. Kukaan, joka haluaa pitää minkäänlaista ”korkeaa” asemaa yhteiskunnassa ei tule koskaan nousemaan vastaan sitä koneistoa, joka hänet on sinne korkeaan asemaan nostanut - ei kukaan. Kansa pidetään jatkuvasti tunteiden vallassa ja ikävä kyllä myös tähän kusetukseen havahtuneet reagoivat suureen osaan tästä dystopiasta tunteella. Se tunne on usein pelko, aivan kuten ne ”lampaat” tuntevat, mutta se mitä pelätään on ihan jotain muuta. Pelätään niin maailmanloppua kuin tyranniaa tai mitä tahansa, samalla unohtaen sen asian millä tämä kaikki perseily loppuisi: kun kukaan ei enää tottele, edes sitä käskyä että ”pelätkää (jotain)” ja ihmiset eläisivät vaan omaa ja mahdollisimman onnellista elämäänsä, se nykyinen valta menettäisi otteensa kansasta. Toinen vaihtoehto olisi tietysti kaataa se valta voimakeinoin, mutta silloin tarvitaan suurempi voima kuin vallalla on. Historiasta voitaisiin oppia paljon keinoja kampittaa tyrannia ja lopulta kaataa se, mutta kun ei tiedä asuvansa tyranniassa, ei sitä oikein tiedä vastustaa.

Viides kolonna

Historian havinaa

Termi ”Viides kolonna” on mitä todennäköisimmin lähtenyt Kenraali Emilio Molan kynästä Espanjan sisällissodan aikana 1936. Kolme kuukautta Francon vallankumouksen jälkeen Madrid oli edelleen vastustajan hallussa ja vain tunteja ennen hyökkäyksen alkua Mola julisti, että heillä oli neljä kolonnaa valmiina kaupungin ulkopuolella hyökkäämään, mutta viides kolonna oli jo keskuudessanne! Ilman tunnuksia ja uniformuja, Francon kannattajia piileksi Madridissa valmiina osallistumaan taisteluun ja he valmistelivat jo tulevaa taistelua varten. Lopputulos? Täysin oletetun kaltainen: paniikki ja kaaos sekä vihollisen etsintä omien keskeltä. Mola otti kuitenkin hyökkäyksessä pataan eikä mitään viidettä kolonnaa koskaan osallistunut taisteluun, mutta niin termi kuin pelko soluttautuneesta vihollisesta jäivät elämään niin Espanjan tilanteessa kuin myös myöhemmin kaikkialla maailmassa aina näihin päiviin saakka. Eikä se pelko viidennestä kolonnasta taida olla mihinkään menossa tulevaisuudessakaan? ”Viides kolonna” on siis pääosin psykologista sodankäyntiä, mutta linjojen takana käytävä sota on ihan tyypillistä sodankäyntiä. Suurimmalle osalle ihmisistä termi tarkoittaa vain sitä ”petturia keskuudessamme”, mutta asia on paljon moniulotteisempi tarkemmin tarkasteltuna. Paljastetaan tekstin lopussa vielä eräs suuri salaisuus asiasta…

Viidennessä kolonnassa ja sen sanomassa on syytä erottaa kaksi toisistaan eroavaa tapaa viestiä asiasta. Kenraali Mola kertoi tarinan muodossa: ”Meillä on teidän linjojen takana sotilaita”, siinä kun sanoma nykypäivänä on yleensä syytös väitetylle viholliselle: ”teillä on meidän linjojen takana sotilaita”. Molemmissa kyseessä on hyökkäykseen tarkoitetusta sotapropagandasta, mutta Mola käytti sanomaansa vihollisen puolella olevien keskuuteen levitettävänä sanomana, siinä kun jälkimmäinen, nykyään yleinen sanoma kohdistetaan omalle kansalle. Ero onkin valtava sodankäynnin kannalta, koska siinä sen linjojen takana toimivan sotilaan tehtävä poikkeaa suuresti. Onko tarkoitus saada se siviiliväestö taistelemaan sen hyökkääjän puolella, vaiko saada siviiliväestö antautumaan hyökkääjälle… vaiko tuhota koko siviiliväestö. Kaaoksen ja sekasorron, sekä pelon ja paniikin lietsonta ei ole koskaan hyväksi puolustavalle osapuolelle, ainoastaan hyökkääjälle. Molalla ei viidettä kolonnaa koskaan ollut, mutta Neuvostoliitto solutti jenkkeihin ja muualle maailmaan yhden jos toisenkin agentin toimimaan linjojen takana. Yuri Bezmenovin kertoma tarina on ehkä se kuuluisin asiaan liittyvä kertomus soluttautumisesta, mutta sen paikkansapitävyydestä olen itse hieman eri mieltä.

Parhaiten tutkittu mutta silti suurilta osin salassa pysyvä ja lähes varmasti edelleen toiminnassa oleva viides kolonna löytyy kuitenkin paljon lähempää kotoa: Operaatio Gladio on suurin viides kolonna historian saatossa, kohdistuen kymmeniin maihin ja määrältään puhutaan kymmenistä, ellei sadoista tuhansista ”gladiaattoreista”. Tämä NATO:n viides kolonna tekee mm. terrori-iskuja, joko poistaakseen kohdistettuja henkilöitä pelistä tai aiheuttamalla kaaosta ja paniikkia sattumanvaraisilla tai ainakin siltä vaikuttavilta iskuilla. Jälleen tullaankin siihen, mikä on niiden piilossa olevien sotilaiden tarkoitus. Gladiolla se oli aina tuhota kaikki kansallismielinen liikehdintä mutta tukea maan (näkyvää) johtoa, eli hallinto hyvä, yhtenäinen kansa paha. Gladio oli aina tukemassa fasistisia (”oikeistolaisia”) hallintoja. Tämä paha yhtenäisyys selitettiin kertomalla sen olevan Marxilaisuutta, kommunismia tai sosialismia, mitä se varmasti usein olikin etenkin Gladion alkuvaiheessa. Nykyään? Jokainen päätelköön itse mikä on se kohde tässä ”hybridisodassa”.


Valtava ero propagandassa

Kyttää naapuriasi, pidä silmällä tuttaviasi ja käräytä vanhempasi niin olet hyvä ihminen! Neuvostopropagandaa täydellisesti, mitä myös Suomen lehdistö oli täynnä toisen maailmansodan aikana. Hiljaa piti olla kaikesta ja vain valtion virallista tarinaa piti toistaa. Hetkonen, missäs mä olen tämän kuullut ihan hiljattain… ai niin, Suomen uusi valmiuslaki! Kansaan ei voi luottaa, viestintä (ja sähköt, tuet, ruoka jne…) katkaistaan kriisitilanteessa ”yhteiseksi hyväksi”, koska mikään ei vahvista kansan puolustustahtoa kuin pitää se kylmässä ja nälässä sekä autuaan tietämättömänä mitä oikeasti tapahtuu! Viidennelle kolonnalle se pelkäävä ja hätää kärsivä kansa kun on aivan loistava alusta ajaa omaa asiaansa, mikä se sitten onkaan. Siksi voitaisiinkin kysyä mitä sillä valmiuslailla ollaan oikeasti ajamassa, koska hyökkäyksen alla olevan kansan etua se ei aja. Valtion etua kylläkin, mutta eikö se valtio pitänyt olla kansan vuoksi, ei toisinpäin? Jostain syystä se ei kuitenkaan häiritse kuin pientä vähemmistöä kansasta, että oman maan johtajat tekevät sääntöjä jotka eivät tee mitään muuta kuin ampuvat kansaa omaan nilkkaan.

Ja se syy on juuri se täsmälleen sama, kuin miksi se alkuperäinenkin viidennen kolonnan tarina tehosi niin hyvin: pelko. Tarinan mukaan vihollinen on jo keskuudessamme ja he ovat niitä, jotka eivät tottele käskyjä. Ulkoisia tunnusmerkkejä on hyvä käyttää, koska ne pystyy kuka tahansa havaitsemaan ja tunnistamaan sen avoimesti vihamielisen vihollisen! Naamarätillä kerrottiin olevan signaalivaikutus ja juuri siitä olikin kysymys - sillä tunnistettiin avoimesti ja julkisesti valtaa vastustavat. Mutta ne vielä pahemmat ja salakavalat tahot tekivätkin sitten sitä kauheaa disinformaatiota ja järjestivät mielenosoituksia yms. Hyökkääjä käytti siis samaa retoriikkaa kuin viimeisen sadan vuoden aikana on tutkitusti ja todistetusti käytetty. ”Heillä on meidän linjojen takan pahoja soluttautujia, varokaa!” Kriisiviestinnässä moisen tarinan käyttäminen olisi sulaa hulluutta, koska sanoman pitäisi rauhoitella ihmisiä ja saada heidät toimimaan järkevästi.

Mutta edes auttavasti toimiakseen, se viidennen kolonnan propagandan käyttämiseen tarvitaan keino saada se viesti sille halutulle kohteelle ja mieluusti estää se vastapuolen vastapropaganda. Oikeasti soluttautuneet joukot eivät halua että heihin kiinnitetään mitään huomiota, koska epäily heitä kohtaan ei auta heidän agendaansa kovinkaan usein. Jos siis ajatellaan Suomen tilannetta, ainoastaan valtion siunaamilla tahoilla on mahdollisuus saada viesti levitettyä riittävän laajalle, mikä osoittaa sen propagandan tulevan pääosin sieltä ”lännestä”. Mitään todisteitahan ei ole koskaan esitetty sitä väitettyä viidettä kolonnaa vastaan, mikä todistaa kyseessä olevan sotapropagandan temppu pelotella kansaa. Ja tämä siis samaan aikaan, kun todistettavasti se ”länsi” on käyttänyt vuosikymmeniä omaa viidettä kolonnaansa tukahduttamaan kaikki heidän valtaansa vakavasti vastustavat tahot.


Vihollinen keskuudessamme

Moni varmasti on kuullut seuraavan lainauksen: ”Pahimmat vihollisemme ovat omassa keskuudessamme ne, jotka itsekkäistä syistä ovat valmiit uhraamaan kansakunnan elinedut ja ne, jotka jatkuvasti ja toistuvasti julistavat totuutena sitä, minkä tietävät valheeksi.” - Risto Ryti. Lainaus tietenkin perustuu nationalistiseen poliittiseen ajatteluun, missä oma kansa (ja maa) on etusijalla. Toisin tästä ajattelevat ovat siis tällöin takinkääntäjiä ja pettureita, eli se vihollinen keskuudessamme. Kyse ei siis ole niinkään viidennestä kolonnasta, koska pettureilla ei välttämättä ole sitä toista herraa jota he palvelevat ja jonka käskystä he toimivat. Minkä lisäksi kyseessä ei ole useinkaan mikään salainen kolonna, vaan ihan julkisesti vieraan vallan asiaa ajavia ihmisiä, kuten Sanna/WEF. Tällä näkyvällä taholla voi toki päälle olla vielä salainen armeija taustalla, joka tuhoaa kansan yhtenäisyyttä… vai meinaatko, että ”eiväthän ne nyt niin tekisi”?

Toimiakseen kunnolla se viides kolonna täytyy olla organisoitunut, motivoitunut, koulutettu ja hyvin varustettu. Moiseen ei kykene kuin muutama valta nykypäivänä, joilta nytkin lohkeaa muutama miljardi käden käänteessä lahjoittaa aseisiin ”hyvän aatteen” puolesta. Vielä kun tunnustavat ihan avoimesti pitäneen Gladiota elossa ja aseistettuna vuosikausia ei tunnu saavan kansaa ihmettelemään että mitä kummaa maailmalla oikein tapahtuu. Miksi näin? Propaganda. Maailman tehokkain propagandakoneisto jo yli sadan vuoden ajan on pitänyt huolen siitä, että se virallinen tarina miten maailma toimii ei heilu. Vaikka lukemattomia eri todisteita on tullut julki, kuinka muutamat tahot ovat pakottaneet kansakuntia tiettyyn muottiin, se ei sitä tavan kansaa juurikaan heilauta. Kansa käy kiltisti antamassa valtansa kerta toisensa jälkeen sille seuraavalle hallitsijalle, vaikka mitään todellista muutosta ei tapahdukkaan. Syy miksi muutosta ei todellisuudessa tapahdu on se, että se seuraava porukka peittelee vain edellisten rötökset ettei koko vyyhti vaan lähde purkautumaan.

Ja sitten vielä se suuri paljastus: se, että on jotain asiaa vastaan ei tarkoita, että olisi vastakkaisen asian puolella. Wow, mind. Blown. Eikö? Ettäkö näiden asioiden nostamisen esille voisikin tarkoittaa sitä ettei sallisi kenenkään toimivan niin?! Mutta siihenhän se koko maailman ”paha” perustuukin, kun ”me” olemme oikeutettuja tekemään pahaa muille koska se on yhteiseksi hyväksi, siinä kun vastapuolen tekemänä se asia olisi tuomittavaa. Ja vastakkaisien puolien vastakkaisissa tarinoissa ”me” olemme aina sankareita ja ”muut” ovat hirviöitä. Jos ihmiskunta ei kykene estämään ”pahaa” niin vastapuoleltaan kuin omiltaan, sama meno jatkuu loputtomasti… tai kunnes ihmiskunta tuhoaa itse itsensä. Sananvapaus ja yhteistyö olisivat tässä se ratkaisu, mutta koska luottamus puuttuu, ei yhteistyöhön kyetä. Kysymys kuuluukin, johtuuko se epäluottamus siitä, että uskot jonkun tahon tarinaan viidennestä kolonnasta, vaiko siihen, että olet tekemisissä sen viidennen kolonnan kanssa? Valtamedian kertoma tarina kun luottaa niiden yhdistelmään - sekä propagandaan pettureista, että oikeista salaisista toimijoista. Todisteet vaan tuppaavat nojaamaan yhteen suuntaan, mutta ei anneta faktojen pilata hyvää tarinaa, eihän?