Tekoäly pakottaa ”Suuren Nollauksen”?

Kapitalismin kriisi

Kun toisen maailmansodan aikana ja sen jälkeen Jenkeissä verot paukkuivat 90:n pinnan hujakoilla, pelättiin kauheasti punaista sosialismia vaikka itse asiassa siinä oltiin pelastamassa kapitalistista järjestelmää. Sota itsessään toki ratkaisi osan ongelmasta, jonka tuottavuuden kasvu oli aiheuttanut teollistumisen myötä - puolet miehistä laitettiin rintamalle ja toinen puoli tekemään aseita ja varusteita heille. Mutta miten ihmeessä tuottavuus olisi muka ongelma, sehän on hyvä juttu? Toki, paitsi kapitalistisissa järjestelmissä, koska niissä voitot siirtyvät omistavan luokan taskuun sen sijaan että hyödyttäisivät kaikkia. Jos joltain ihmiseltä menee tunti tehdä jokin työ ilman konetta ja vain puoli tuntia koneen kanssa, sen sijaan että tämä tuottavuuden kasvu parantaisi ihmisen oloja, voitot siirretään omistavan luokan taskuun ja jos ennen siihen haluttuun tulokseen tarvittiin kaksi ihmistä, nyt siihen riitti yksi. Tämän seurauksena jengi siis potkittiin pellolle mieluummin kuin että he tekisivät vain vähemmän tunteja, jos haluttiin tuotanto pitää samana. Kasvun aikana tuotantoa yleensä halutaan lisätä ja kun kaikki oli pistetty sodan vuoksi paskaksi, sotaa seuranneet vuodet pitivät tuottavuuden kasvusta huolimatta ihmiset töissä vielä kiinni, ainakin osittain.

Korkea verotus oli tietenkin sitä pahaa sosialismia ja rapakon takana sitä ei hyvällä katsottu, joten miksi ihmeessä siihen suostuttiin? Rikkailta verottaminen nähtiin ainoana keinona ratkaista sen hetkinen ongelma, joka osin oli toki rahan puute, mutta pääosin se ongelma oli ne lukemattomat työttömät, joille ei enää ollut tarvesta. Eikä edes vielä se määrä työttömiä, koska kapitalistisessa järjestelmässä jokainen on oman onnensa seppä, eli työttömyys oli omaa syytä, vaan siksi että ne menivät järjestäytymään ja vaatimaan muutosta asiaan. Mitä siitäkin tulisi jos työläiset saisivat tuottavuuden kasvun hedelmistä oman osansa eikä vain omistava luokka? No, jenkit verottivat rikkaita ja yrityksiä ja alkoivat maksaa sosiaalitukia kansalle työttömyyskorvauksiin ja vastaaviin. Ammattiliitot ja vastaavat hiljennettiin eikä ilmaista leipää saaneet duunarit enää kapinoineet. Kriisi onnistuttiin siis välttämään ja veroissa palattiin vanhaan toimivaan ratkaisuun, eli keskiluokka maksaa verot josta he syyttivät köyhiä. Omistava luokka nauroi matkallaan pankkiin ja kaikilla oli mukavaa.

Neljäs teollinen vallankumous eli suuri nollaus on kuitenkin tuloillaan. Rankimmat arviot ennustavat useiden satojen miljoonien työpaikkojen katoavan kuin tuhka tuuleen tekoälyn myötä. Vuosisadan puoleen väliin mennessä ehkäpä jopa puolet työpaikoista on korvattu tekoälyllä, joko pelkästään datamuodossa tai sitten robottina. Putkimiehiä ja vastaavia luovaa ongelmanratkaisua tarvitsevia sekä tarkkaa ja nopeaa käsityötä tekeviä ihmisiä varmasti vielä tarvitaan pitkään, mutta toimistoissa papereita millään tavalla pyörittelevät ihmiset saavat väistyä chatbottien tieltä aivan kuten teollisuudessa koneet hitsaavat ja ruuvaavat laitteet lähes täysin alusta loppuun. Tuottavuus kasvaa tekoälyn käyttöönotossa räjähdysmäisesti ja jos tuhannen taalan tietokone korvaa yksistään tusinan toimistotätejä, mitä luulet kummalle näytetään ovea? Kun 24/7 ilman tunteita toimiva asiakasbotti vastailee varsin ihmismäisesti asiakkaiden kysymyksiin, muutos nähdään jopa positiivisena… paitsi tietysti jos se oma duuni meni alta sen botin tähden. Elämä on siis menossa monella viemäriin duunin menetyksen myötä joka saattaisi aiheuttaa liittojen voimistumisen ja työväen yhdistymisen jota kukaan ei halua, joten miten asiaa ehdotetaan korjattavaksi?


UBI

Universal Basic Income, eli perustulo. Sosiaalitukien sijaan kaikille maksetaan sama summa kuukausittain tilille, täysin ilman kyselyitä. Jokainen saa yhtä paljon, joten se on tasa-arvoista ja silleen. Oikeistopuolueet tulevat purnaamaan ilmaisesta rahasta, jolloin heille esitetään tutkimukset jotka todistavat ettei se oikeasti vähennä tuottavuutta vaikka ilmaista rahaa jaetaan. Vasemmisto taas tulee vaatimaan että se raha otetaan tekoälystä hyötyviltä, mikä kasvattanee heidän suosiotaan työväen keskuudessa kun paska on osunut tuulettimeen. Jos järjestelmä olisi demokraattinen, ei ole vaikea arvata kumman aatesuunnan taakse kansa menisi, mutta koska järjestelmämme ei ole lainkaan kansanvaltainen vaan kapitalistinen, tarkemmin sanottuna neoliberaali, merkitsee se vain sitä että sillä ei ole paskaakaan väliä onko johdossa oikeisto vai vasemmisto, koska taustalla on se sama iso raha. No miksi ihmeessä iso raha haluaisi itseään verotettavan? Aivan samasta syystä kuin vuosikymmeniä sitten jenkeissä… se raha tekee vain ylimääräisen kierroksen ennen kuin se ehtii omistavan luokan taskuihin.

Perustulo kun lisää kulutusta ja tämä on yleensä hyväksi bisnekselle. Vaikka isot firmat joutuvatkin maksamaan kovia ”tekoälyveroja”, se summa menee isolta osin kulutukseen joka kohdistuu heidän tuotteisiinsa. Pienet ja keskisuuret yritykset kun eivät voi millään kilpailla isojen kanssa, koska saadakseen lainsäädännön läpi joka mahdollistaa korkean tekoälyveron, hallinto ”joutuu” tekemään kovia päätöksiä ja säädännöllä tappamaan pienyritykset lähes kokonaan koska he eivät kykene hyödyntämään tekoälyä samassa mittakaavassa vaan joutuvat tyytymään nykyisiin lihasäkkeihin joita ihmisiksikin kutsutaan. Jos merkit pitävät paikkansa, tämä uusi vaihe on jo nyt vauhdissa kun Klasusetä WEF:n lihaksin vääntää perustuloa näille nykyisille marioneteille. Edellisellä kerralla sodalla korjattiin vinoumaa työväestössä… toivotaan että niin ei tällä kertaa kävisi, vaikka eiväthän ne nyt tahallaan sotaa ajaisi… eiväthän?

Ei siinä, perustulo olisi varmaankin ihan hyvä idea JOS se yhdistettäisiin tasaisesti jakautuvaan työpanokseen. Sen sijaan että osa istuisi kotona syljeskelemässä kattoon ja osa edelleen vääntäisi duunia niska limassa, kaikki hyötyisivät tekoälystä hoitamassa duunit saaden paljon lisää vapaa-aikaa ja työskentelemällä vaikka vaan muutamia tunteja viikossa. Sehän olisi varsin helppoa, kun et omista mitään ja olet onnellinen! Hetkonen, missäs mä olen tuon lauseen… ai niin, Klasu. Ei siinä, vähemmän työtä kun koneet hoitaa hommat ja kansalla olisi vapaa-aikaa kuulostaa hyvältä, eikö totta? Ihmisethän voisivat keskittyä parantamaan omaa tilannettaan ja vaikuttamaan omiin asioihinsa niin lähipiirissä kuin myös vaikkapa politiikassa. Mutta oikeasti, kuka sitä haluaisi?! Kansa jolla on aikaa ajatella ja resurssit elää luppoisaa elämää tekemällä vain vähän töitä josta saattaisivat vieläpä pitää?! Kuulostaa joltain kauhuelokuvalta nykypäivän poliitikoille: kansa, joka oli perillä asioista. Onneksi perustuloon voidaankin laittaa yksi jos toinenkin koukku Kiinasta opittuna: vain oikeaa mieltä omaaville se maksetaan täysmääräisenä ja sillä digirahalla ei voi ostaa kuin valtion määrämiä hyödykkeitä... toki, eiväthän ne nyt niin tekisi?


Tyranniaa pukkaa utopian sijasta?

Toinen pikkuboonus jonka tekoälyn markkinoijat tulevat tässä samalla saamaan on lähes täydellinen propagandakattavuus kaikilla alueilla. Kun se heidän oma wokeäly on jokaisessa firmassa asiakaspalvelijana, jokaisessa lehdessä uutisten kirjoittajana ja taho joka ikisen televisiosarjan käsikirjoittajana, mitä luulet kuinka ”väärää mieltä” oleville siinä käy? Kun jo nyt lähes syljetään päälle jos on jostain isosta asiasta väärää mieltä, wokeäly joka ikisessä laitteessa tulee tekemään kaikkensa manipuloidakseen ihmisiä yhteen muottiin sopivaksi kuluttajaksi. Mainokset, näytettävät postaukset somessa ja kaikki ne paikat jotka algoritmilla päätetään mitä sinulle näytetään, tullaan jo hyvinkin lähitulevaisuudessa personoimaan juuri sinun ajattelutapaan parhaiten tehoavaksi. Sen lisäksi niille muille syötetään loputtomasti satuja pahasta disinformaatiosta, vaarallisista salaliittoteoreetikoista ja terrorismiksi laskettavasta vihapuheesta niin johan on mukava olla wokeälyä vastaan sillä väärällä puolella…

Ja millä kansa saadaan mukaan tähän kaikkeen tyranniaan? Pelolla, tietenkin. Misinformaatio pilaa kaiken, vihapuhujat ovat terroristeja, terminaattorit tulevat pihaan ja pahojen ihmisten tekemät tekoälyt manipuloivat sinua huomaamattasi! Onneksi meillä on siihen pelastus! Viisaat ja oikeudenmukaiset johtajamme tulevat säätämään uusia lakeja ja sääntöjä yhteiseksi hyväksi ja juuri sinun turvallisuutesi vuoksi. Koska muutoin joka ikinen tavan tallaaja tulee terrorisoimaan kansaa ostamalla 10.000 näytönohjainta sisältävän supertietokoneen joka soluttautuu kaikkialle… eikun sori, se olikin jo olemassa, ei vaan tavan tallaajan käsissä. Kyllä, koneet ja ohjelmistot tulevat kehitymään, mutta ainoastaan valtiollisilla toimijoilla ja suuryrityksillä on resurssit tehdä hommaa isosti ja heillä on yksi pieni ero lainkuuliaiseen kansalaiseen nähden: he eivät piittaa niistä säännöistä pätkääkään. Tiedustelupalvelut ovat osoittaneet sen kerta toisensa jälkeen, mutta sitä Penttiä kellarissaan open source tekoäly koneellaan pitää pelätä ja säätää uusia lakeja ettei hän vaan tee murto-osaa siitä, mitä valtiot tekevät.

Maailma tulee joka tapauksessa muuttumaan radikaalisti tekoälyn vaikutuksesta. Yhteiskuntarakenne tulee muuttumaan ja ne tahot, joilla on hyppysissään ne kaikista laajimmalle julkistettavat tekoälyt tulevat omaamaan entistä enemmän valtaa. Jo nyt hehkutetaan ideaa siitä, kuinka tekoälyllä voidaan opettaa kenet tahansa osaksi ilmastokulttia ja uskomaan tutkittuun ja turvalliseen, yhteiseksi hyväksi tietenkin. Mitä sille voisi sitten tehdä? Saada ihmiset tietoiseksi asiasta ja nostettua myös poikkeavat näkökulmat julkiseen keskusteluun. Ja miten se tehdään? Valtamedialla tietenkin, eli ne toimittelijat jotka ovat vuosikymmeniä ajaneet tätä nykyistä mallia yht'äkkiä kasvattaisivat selkärangan ja alkaisivat ajattelemaan! Sillä aikaa kun opetellaan lehmien lentämisen alkamista, sanoisin että paras tapa tehdä asialle jotain on elää omaa elämäänsä mahdollisimman hyvin ja onnellisesti. Ehkäpä tutkia miten wokeäly toimii ja miten sitä ajetaan eteenpäin, samoin kuin noin muutenkin kuulostella tätä hulluutta. Mutta muutoin antaa sen edetä tahtiaan, koska sielä takana puhutaan triljoonien taalojen resursseista. Tietoisuutta on hyvä lisätä, mutta se tarvitsee näkyvyyttä - parhaallakaan argumentilla kun ei ole mitään merkitystä ihmisten ”heräämisen” kannalta. Koko sirkus kun loppuisi kun kansa lakkaisi tottelemasta herrojensa käskyjä. Toki siitä seuraisi se kauhia anarkia, jolloin vahvin kaappaisi vallan ja tekisi miten lystää! Aivan kuten koko nykyinen järjestelmämme jo toimiikin.

———
ChatGPT:n mukaan yllä olevaan tekstiin pitää suhtautua tälleen: ”On tärkeää huomata, että teksti sisältää kirjoittajan henkilökohtaisia näkemyksiä ja kriittisiä tulkintoja, eikä se välttämättä edusta yleispäteviä faktoja tai laajasti hyväksyttyjä totuuksia. Teksti tarjoaa pohdintaa ja näkökulmia, jotka voivat herättää keskustelua ja ajatuksia aiheen ympärillä.”

Ajatusharjoitus lokalistisesta järjestelmästä

Globalismi on tullu tiensä päähän

Pohditaampas oikein pitkän kaavan mukaan tätä nykyistä globalismia ja jos sitä ruuvattaisiin tuonne lokalistiseen suuntaan? Vaikka edelleenkin suuri joukko ihmisiä pitää tästä vallanpitäjien esittämästä utopistisesta yhdestä yhdistyneestä maailmasta, jossa et omista mitään ja olet onnellinen, alati kasvava joukko on nähnyt sen hyvin todennäköiset seuraukset. Nimittäin sen, että ainoa tapa luoda moinen järjestelmä on luoda siihen yläpuolelle keskusjohto, jolla on valta ihmisen kaikilla elämänalueilla hänen ylitseen. Vapaa ajattelu ja omien asioiden ajaminen ei ole yleensä yhteensopiva ”yhteisen hyvän” kanssa, joka tässä kollektivistisessa mallissa halutaan. Peliliikkeitä tätä ”suurta nollausta” ja sitä seuraavaa uutta maailmanjärjestystä tehdään jatkuvasti, kuten esimerkiksi vallan antaminen terveydenhuollosta WHO:lle tai päätäntävallan sotimisesta NATO:lle. Isoa pelottavaa mörköä mennään piiloon isomman mörön taakse niin ollaan turvassa. Näinköhän siinä vaan kävisi että se suurempi mörkö ajattelisi sitä yksilöä ja välittäisi hänestä, kun kollektivismin perusidea on edelleen se, että yksilö on aina uhrattavissa yhteisen edun vuoksi. Kollektivismin kannatus on sitä suurempi, mitä suurempi tahto ihmisellä on hallita muita ja usko siihen, että itse ei koskaan joudu kollektiivin edun eteen uhrautumaan on vahva.

Kuten jo John D. Rockefeller totesi, että kilpailu syntiä, pyrkii tämä uusi maailmanjärjestys korvaamaan nykyisen, neoliberaalin järjestelmämme. Neoliberalismi, eli kilpailu ratkaisee kaikki ongelmat, on onnistunut pakkaamaan kaiken vallan ja varallisuuden harvojen käsiin ja nyt nämä samat tahot haluavat päästä eroon kilpailusta, koska ovat tähän saakka olleet voittamattomia. Sen sijaan kilpailu sallittaisiin ja teoreettinen mahdollisuus näiden oligarkkien kaatamiseen kilpailun keinoin olisi olemassa, he ovat päättäneet kieltää kilpailun ja julistaa itsensä maailman johtajiksi joilla on valta kaikkien muiden yli. Nämä YGL:t ja muut vastaavat lakeijat ovat vain hyödyllisiä psykopaatteja, jotka kuvittelevat saavansa palan sitä valtaa itselleen. Ja toki, kyllähän niillä paikallisilla pikkujohtajilla tulee olemaan jonkin verran valtaa alamaisistaan, mutta todellinen valta on hyvin kaukana heidän ulottuviltaan. Kun he nyt osoittavat olevansa täysin herrojensa alistettavissa, kuvittelevatkohan he että heitä tullaan arvostamaan isommissa piireissä kun ovat jo kerran todistaneet olevansa ihan täysin heittopusseja jotka nauttivat muiden kiduttamisesta? Jauhojengi ei tule koskaan saavuttamaan mitään arvostusta keneltäkään, ei ylhäältä eikä alhaalta. Mutta sen pienen hetken he saavat kyllä olla näennäisesti vallassa, koska kansa täytyy alistaa ennen kuin se hyväksyy täydellisen orjuuden.

Tätä ongelmaa ei myöskään helpota se, että neoliberaali kapitalistinen järjestelmämme on vääristänyt kielemme niin pahasti, että ne termit joilla mitään lokalistista tai demokraattista järjestelmää voitaisiin kuvata ovat välittömästi pöyristyttäviä ihmisten mielissä. Loistavana esimerkkinä tästä on pienpuolueiden vahvasti kannattamat vapaus ja individualismi, joka ilmentyy sillä että kansallistetaan perusinfra ja ”luonnolliset monopolit”… mikä on koko ns. pohjoismaisen mallin ydinaate, toiselta nimeltään ”sosiaalidemokratia”. Tämä sosialismin muoto toki on vahvasti kapitalistinen, koska kaikki muut alat olisivat edelleen kilpailun alaisia, mutta ne tietyt asiat, yhteiskunnan toimivuuden kannalta kriittiset monopolit olisivat kuitenkin sosialisoitu kansalle. Eli sosialismin ydintä, samalla kun sosialismia itseään pidetään järkyttävänä aatteena, pahana kollektivismina, joka ratkaistaan sillä että päästetään ne pienet ryhmät valtaan muiden yli kuten tasavalta toimiikin. Pysyäkseen kasassa, tämä nykyinen järjestelmä kun vaatii kaikkien puhaltavan yhteen hiileen koneiston suojelemiseksi. Eli tehkää miten käsketään, sillä kuka käskee ei ole niin väliä, koska todellinen valta kykenee aina ohjaamaan niitä kansan käskyttäjiä. Kansanedustajat kun eivät ole mitään kenraaleja, vaan alikessuja voimiensa tunnossa, puoluejohtajien ollessa siitä muutamaa askelta korkeammalla…


Lokalistinen talousjärjestelmä

Kokonaisen talousjärjestelmän hahmottelu vaatisi paksun kirjan verran tekstiä, mutta ajattelin heitellä joitain ajatuksia ilmaan joista jokainen saa lähteä pohtimaan mahdollisia ratkaisuja sen uudemman uuden järjestelmän luomiseksi. Lähtöoletus on kuitenkin se, että malli olisi kansanvaltainen ja mahdollisimman hajautettu, kuitenkin omaten tiettyjä keskitettyjä ominaisuuksia mutta mahdollisimman vähän keskusjohtoisuutta. Karu totuus on se, että Suomi on jo itsessään aivan liian suuri yksikkö mihinkään kansanvaltaiseen yksikköön sopimisesta. Kansanvalta toimii silloin, kun on olemassa pieni ryhmä, yhteisö, joilla kaikilla on se oma lehmä ojassa juuri siinä kohtaa, mutta ei juurikaan sitä suuremmalla alueella. Kaupunki alkaa olla siinä rajoilla onko siinäkään enää mahdollista saada aikaiseksi kaikille hyödyllistä konsensusta kompromissien sijaan, mutta se olisi varmaankin hallinnollisesta näkökulmasta se pienin itsenäinen yksikkö, jota kansanvaltaisesti johdettaisiin. Ne ”luonnolliset monopolit” olisivat siis näiden yksiköiden hallinnassa, mutta niiden riippuvuuksien niiden ”naapurien” kanssa johdosta, olisi jonkinmoinen keskitetty valvonta myös oltava olemassa. Yhden alueen sähköverkon kaatuessa naapurien tulisi reagoida nopeasti avustamaan, näin esimerkkinä. Olisi myös hyvä jos kiskot olisivat saman levyiset joka paikassa, ettei tarvitsisi vaihdella junaa joka rajalla. Yhteiset standardit tiettyihin asioihin ovat siis sujuvuuden kannalta merkittäviä.

Yhtenäinen perustuslaki olisi varmaankin myös syytä olla, joka takaisi tietyt oikeudet ihan jokaiselle. Velvollisuudet taas määräytyisivät sen yhteisön mukaan missä kukin sattuu oleskelemaan. Erilaisten hallintomallien ja tapojen sillisalaatti olisi alkuun varmasti haasteellinen, mutta vuosien saatossa epäilisin tiettyjen tyylien nousevan yleisimmiksi läpi koko maan. Olisiko se sitten tasavaltainen järjestelmä vaiko jokin radikaalin demokratian muoto, vaiko pienimuotoisia monarkioita, sitähän on mahdoton ennalta tietää. Toiset mallit tulevat olemaan vetovoimaisia, siinä kun huonosti toimivat kuihtuisivat ajan saatossa pois. Perustuslaki kuitenkin suojaisi yksilöä rahvaan mielivallalta, täten varmistaen ettei täysin mielivaltaisia asioita pääsisi tapahtumaan, kuten nyt tässä meidän nykyisessä mallissa on päässyt käymään koska perustuslailla ei ole mitään otetta tasavaltamme päättäjiin. Paikallinen lainsäädäntö tulisi mahdollisesti aiheuttamaan samanlaisia erikoisuuksia kuin jenkeissä, mutta ovathan he sielläkin onnistuneet asian sumplimaan ainakin auttavasti?

Ehkäpä se suurin muutos lokalistiseen järjestelmään nykyisen globalistisen sijaan olisi se, miten omistus ja hallinta tulisi hoitaa. Nykyinen malli, missä muutama omistaa kaiken ja massat taistelevat jämistä on juurisyynä sille, miksi elämme tässä nykyisessä neoliberaalissa orjuudessa. Ennenvanhaa, kun omistus oli rajattu siihen mitä pystyi valvomaan, saavutettiin se selvä etu että omistaja oli itse osa sitä yhteisöä eikä vaan jossain norsunluutornissa pötköttelevä taho, jonka alamaiset ja heidän alamaiset pyörittävät valtavaa omaisuutta. Tulisiko noista ajoista oppia ja määrätä, että et voi omistaa mitään sen oman rajatun alueesi ulkopuolelta? Jos omistat tehtaan, asut sen kyljessä niin että se tehtaan viemäriputki kulkee puutarhasi läpi? Kummasti saattaisi ne ympäristöasiat alkaa kiinnostamaan kun oma henki ja terveys riippuisi omista päätöksistä, eikä vastuuta voisi siirtää ”viranomaisvalvontaan” tahoille, joita voi itse sitten vielä ohjailla kuten nykyään? Jos omistaa sitten vaikkapa huvilan toisaalla, tulisi myös osallistua senkin alueen kehittämiseen. Kyllä, tämä kaikki romuttaisi nykyisen tavan rahoittaa teollisuutta ja aiheuttaisi suuria ongelmia, tuoden samalla suuria etuja. Mutta koska kyseessä on ajatusharjoitus, ei mallin tarvitse olla ”täydellinen” vaan ajatuksia herättävä. Miten sinä estäisit varallisuuden ja vallan pakkautumisen ja laittaisit vallanpitäjät vastuuseen? Sosialismi, eli työn tekijät omistavat tuotantovälineet oli yksi ratkaisu…


Sääntöpohjainen vs. kokonaan uusi ajattelumalli?

Tähän saakka ajatusharjoitus on kuitenkin pysynyt suhteellisen lähellä nykyistä mallia, jonka ihmiset tuntevat tutuksi ja turvalliseksi. Kyllä, se järjestelmä kusee kansaa silmään, mutta median ansiosta ihmiset uskovat sen olevan vain sadetta eivätkä halua siihen muutosta. Suuri raha sanelee miten lait säädetään ja muutama hyötyy kaikkien muiden kustannuksella. Hajauttaminen ja paikalliseen hallintoon siirtyminen paikkaisi osan niistä ongelmista, mutta se ei poistaisi sääntöpohjaisen ajattelun ongelmia. Hyvät ihmiset eivät tarvitse lakeja toimiakseen oikein, pahat ihmiset osaavat kiertää ne lait, tehtiin ne kuinka tahansa… tai vaan yksinkertaisesti eivät niitä noudata. Ihmiset eivät tule koskaan onnistumaan siinä, että ne lait olisivat reiluja ja oikeudenmukaisia joka ikisessä kohtaa, koska ne eivät voi ottaa huomioon asioiden monimutkaisuutta. Ei saa tappaa on yksinkertainen laki, mutta entäs jos puolusti itseään? Tai esti sillä suuremman pahan? Tai se tapahtui vahingossa? Mikä on oikein ja mikä on väärin ei ole niinkään itsestäänselvä asia ja kun niitä sääntöjä luodaan hyllymetreittäin, ei niissä pysy perässä kuin ne, jotka osaavat pelata järjestelmää omaksi edukseen. Ateenan aikoina ”juristi” oli kielletty ammatti - jokaisen oli vastuussa itsestään ja omasta lain noudattamisesta ja noudattamattomuudesta.

Itse en ole tarkemmin tutkinut miten ne ei-sääntöpohjaiset mallit sitten käytännössä toimisivat. Olisiko syytetyllä aina valamiehistö edessään ja yhteisö päättäisi tapauskohtaisesti miten mikäkin asia ratkaistaisiin? On puhetta, että tällöin moraali ohjaisi ihmisten toimintaa mikä on toki totta, mutta loppuviimein se moraalikin on usein vain kirjoittamattomia sääntöjä siinä kyseisessä yhteisössä, eikä mikään universaali oikean ja väärän mitta. Ei sitä nytkään missään laissa lue, että nurmikko on oltava leikattuna ja lehdet haravoituna, mutta kovasti siinä nenää nyrpistellään jos joku ei ole sitä velvollisuuttaan tehnyt kuten muilla on ollut tähänkin saakka tapana. Ulkopuolelta katsottuna monet yhteisöjen tavat ovat hieman pölhöjä, mutta jokaiselle yhteisössä olevalle ne ovat se ainoa oikea tapa olla ja elää. Globalismi yrittää taas päästä näistä paikallisista tavoista eroon, koska vasta silloin jokainen ihminen on vain yksi vapaasti vaihdettavissa oleva ratas koneistossa ja hänet voidaan korvata toisella samanlaisella käden käänteessä. Kulttuuriset erot ja yhteisöjen eroavaisuudet ovat yksi suuri este globalismin utopiassa…

Monelle tämä nykyinen malli on kuitenkin riittävän hyvä, eikä muutosta edes haluta koska mikä tahansa muutos pelottaa eikä sitä voi koskaan tietää että paraneeko vai heikkeneekö se oma asema siinä uudessa maailmanjärjestyksessä. Suuret muutokset ja mullistukset tulevatkin siksi vain kahdella tavalla, katastrofin aiheuttamana tai jonkin ryhmittymän niin haluamana. Jos ryhmällä on riittävästi valtaa ja resursseja, voidaan yhteiskuntaan ajaa kerralla suurikin muutos läpi. Kansalla olisi lähes rajattomat ihmisresurssit ja niiden kautta valta muuttaa mikä tahansa haluamakseen, mutta koska yleinen mielipide luodaan aivan toisaalla kuin kansan keskuudessa, se muutos ei tule tapahtumaan kansannousun seurauksena. Katastrofit taas ovat joko luonnon itsensä aiheuttamia, tahi sen jonkun järjestäytyneen pienen ryhmittymän, jolla on resurssit ja valta aiheuttaa se katastrofi - heillä on sitten tarjota välittömästi ratkaisu itse luomaansa ongelmaan. Aina kun kansa on alkanut organisoitumaan, verkostoitumaan ja ajamaan muutosta, on jokin ryhmittymä puuttunut peliin ja kääntänyt kansan huomion haluamaansa asiaan. Muutos on kyllä tullut, mutta harvemmin kuten kansa olisi halunnut. Värivallankumoukset ovat tästä hieno esimerkki. Mutta eihän sitä koskaan tiedä, jos kansa viisastuisi ja ottaisi sen vallan itselleen, muuttaisi maailman haluamakseen. Ei siis pyytäisi ja kumartaisi, ”saisimmeko vallan”… vaan ottaisi?

Brändätty maailmamme

Neoliberaali tausta asiassa

Mielikuvamarkkinoinnista olen jo aikaisemmin raapustellut, mutta Naomi Klein kirjassaan ”No Logo” pureutuu paljon syvemmälle mielikuvien maailmaan ja etenkin sen symboleihin, joita luodaan valtavalla mainoskoneistolla ympäri maailmaa. Vaikka kirja onkin jo yli kaksi vuosikymmentä vanha, eivät asiat siitä ainakaan paremmaksi ole muuttuneet. Joitain vuosia ”No Logo”-teoksen jälkeen Kleinin kirjoittama ”Tuhokapitalismin nousu” soisi olla jokaisen koulun pakollisen lukemisen listalla, mutta varmasti ihan sattumalta tämä neoliberalismin karun todellisuuden avaava kirja löytyy lähinnä alelaareista. Olisi myös varsin suotavaa, että talousasioista puhuvat ihmiset ymmärtäisivät vallassa olevasta neoliberalismista edes alkeet, mutta se neoliberalismin kantava aate, kilpailu, on tarttunut niin vahvasti ihmisten mieliin että koko talousjärjestelmän oikeudenmukaisuutta ei kyseenalaisteta - osa voittaa, jotkut häviävät, deal with it. Klein avaakin hyvin sitä, kuinka tämä vapaana markkinataloutena myyty kapitalistinen utopia on aiheuttanut hyvin pitkälle lähes kaikki nykypäivän ihanuudet piikeistä ilmastonmuutokseen ja aina sotiin saakka.

Mutta toisin kuin Mattias Desmet (totalitarismista kirjoittaessaan, mistä lisää jossain toisessa tekstissä), Klein ei lähde valkopesemään niitä vallanpitäjiä vaan osoittaa, kuinka tähän nykyiseen kuseen oltaisiin päästy ilman yhtäkään salaseuraa tai muuta toimijaa synkkine aatteineen. WEF:n Klasu kavereineen periaatteessa vain pelaavat sitä peliä, jossa köyhät häviävät ihan jokainen kerta. Vaikka raha itsessään ei ole valtaa vaan ainoastaan resurssi joka vaaditaan vallankäyttöön, Klein molemmissa teoksissaan piirtää hyvinkin tarkan kuvan maailmastamme ja kuinka se raha saa sen pyörimään. Ja kuten aina kilpailussa, voittaja vie kaiken ja häviäjät saavat jäädä nuolemaan näppejään. Kun niitä pelimerkkejä kertyy riittävästi yksiin taskuihin, niillä voi kääntää kokonaisten valtioiden lainsäädännön sopimaan siihen omaan liiketoimintaan. Joskus sitä oltaisiin voitu kutsua korruptioksi, mutta Suomessakin se on vain maan tapa - isot pelurit nyt vaan saavat hieman etuja ja voivat vaikuttaa lainsäädäntöön etteivät ne työpaikat pakenisi ulkomaille kuin vasta seuraavalla kierroksella. Kansa edelleenkin uskoo satuun, että globaalit yritykset tekisivät muutakin kuin maksimoivat voittonsa.

Yleensä yritykset ovat joutuneet lohkaisemaan huomattavan osan resursseistaan myydäkseen sitä seuraavaa isoa juttua sekä omaa brändiään, mutta tämä kauhia ”pandemia” toi esiin aivan uudenlaisen markkinointitavan. Valtiot ensin maksoivat yrityksille suuria summia että he voivat luoda sen tuotteen, joka hyväksyttiin sitten käyttöön ohittaen kaikki yleensä tieteen säännöillä pelattavat turvallisuustoimenpiteet ettei vaan pääsisi huono tuote markkinoille. Sen alkusijoituksen lisäksi valtiot maksoivat valtavia summia tuotteesta, jonka kehityksen itse kustansivat ja tilasivat päättömiä määriä testaamatonta tuotetta varastoon, tietäen että se menee vanhaksi eikä se ole edes tarkoituksen mukainen mutaatioiden johdosta. Ellei tämä vielä kuulostaisi riittävän pahalta, valtiot vielä pakottivat kansaa ottamaan ne tuotteet samalla kun antoivat lääkeyhtiöille täydellisen vastuuvapauden tuotteesta. Valtiot käyttivät tuotteen markkinointiin samanlaisia summia kuin ne yritykset olisivat joutuneet käyttämään omasta taskustaan, mihin vielä päälle valtio rahoitti tutkimuksia kuinka moisia tuotteita voitaisiin tehokkaammin myydä ja pakottaa kansalle. Ei uskoisi ellei itse näkisi… Kansalta varastetuilla rahoilla pakotettiin kansa ensin tuottamaan ja sitten maksamaan ylihintaa tuotteesta, jonka koko mainoskampanja rahoitettiin niistä samoista kansalta otetuista rahoista. Neoliberalismin riemuvoitto, sanoisin.


Brändien voima

Mutta sitten itse asiaan, eli brändeihin. Jokaisen yrityksen luoma mielikuva itsestään ja tuotteistaan on ollut jo pitkään paljon tärkeämpi asia, kuin ne itse tuotteet ja niiden käytännön laatu tai yleensä muutkaan ominaisuudet. Ketään ei kiinnosta ovatko ne merkkifarkut tai komeasti brändätty takki oikeasti sen moninkertaisen hintansa arvoinen ominaisuuksiensa vuoksi, vaan se kiiltävä logo, se symboli joka kertoo että ”minä olen parempi kuin te kaikki muut joilla ei ole sitä merkkiä” on paljon merkityksellisempi asia. Kun se merkki iskostetaan jo lapsesta pitäen sinne mieleen, olisi hullua edes kuvitella että joku tavallinen, vain murto-osan hinnaltaan maksava tuote kelpaisi sille äidin pikku kultsipuppelille. Ihmisten on näytettävä asemansa niillä symboleilla, koska se asema määrittää yhteiskunnallisen nokkimisjärjestyksen sekä kuinka oikeassa ihminen sattuu olemaan. Mersumiehen argumentti on aina monta kertaa parempi kuin Pirkkateslan kuskin, vai kuinka se meni? Menestys osoittaa että tietää hommat, joten kukaan ei ota persaukisen konsultin ohjeita täysin riippumatta siitä, kuka oikeasti tietäisi asiasta.

Suuryritysten brändien vaikutus kun on levinnyt kaikkialle yhteiskuntaan. Ei siis pelkästään ne merkit ja niiden arvovalta, vaan se sama aate kuinka se miten asia esitetään on tärkeämpää kuin itse asia. Politiikka on tästä hyvä esimerkki, minkä vuoksi vanhat puolueet ovat hyvin tarkkoja julkisuuskuvastaan ja jokainen jauhojengikin pitää kieputtaa voitoksi ettei tule sitä mainehaittaa. Ihmiset eivät äänestä vaaleissa ihmistä eikä puoluetta, vaan mielikuvaa siitä kyseisen paketin kokonaisuudesta. Jos ihmiset tajuaisivat tämän, he tutkisivat ensisijaisesti puolueiden historiaa ja heidän ohjelmiaan, minkä jälkeen he voisivat vetää arvalla sen ehdokkaan valitsemansa puolueen listasta koska käytännössä sillä ei ole väliä noiden vanhojen puolueiden listalla minkä puhuvan pään sieltä valitsee nappia painamaan käskystä. Mutta koska ihmiset (valtaosa, ei kaikki) eivät tee päätöstä rationaalisesti vaan puhtaalla tunteella, he astuvat siihen samaan ansaan kerta toisensa jälkeen. Tosin vähintään yhtä suuri ongelma ovat tahot, jotka uskovat siihen demokratian brändiin ja uskovat sloganiin ”vain äänestämällä voit vaikuttaa”, vaikka kyseessä on täsmälleen samankaltainen mielikuva jostain ihan muusta. Mutta kukin tavallaan…

Kun ennenvanhaan kannatti sijoittaa sen tuotteen kehitykseen ja valmistukseen, on nykyään tärkeämpää saada se tuote myytyä asiakkaalle. Toimijat siis ostavat asiakkaita, eivät niinkään myy tuotetta ja tämä on tietenkin entistä suuremmassa osassa kun ei olla myymässä fyysistä tuotetta vaan esimerkiksi ideaa tahi jotain henkilöä. Markkinointibudjetit kasvavat jatkuvasti siinä kun se kaupattavan tuotteen laatu laskee kuin lehmän häntä. Vai mitä luulit syyksi siihen, että saamme vuodesta toiseen (jätänsanomatta ettei tule vihapuheesta syytettä)-laisia poliitikkoja tuonne valtaan? Aina kun jonkin tuotteen kyljessä oleva logo on näkyvästi esillä, sinulle ollaan myymässä mielikuvaa sen brändin tuotteesta, ei niinkään sitä kilkettä itseään. Ja aina kun siihen toimintaan tulee raha mukaan ohjaamaan sitä suuntaa, voidaan miettiä sen vaikutusta asiaan…


Voitaisiinko asialle tehdä jotain?

Erilaisia yritysvastaisia aktivismeja on tehty maailman laita ja niiden vaikutus on ollut… pääosin mitäänsanomaton. Yhtenä kohtuullisen tehokkaana strategiana Klein pitää ”culture jamming” tapaa, missä kohteena olevan brändin mainoskampanjaan isketään ja sitä vääristellään niin, että sen oma voima kääntyykin sitä vastaan. Pienillä muutoksilla se sama kampanja kääntyykin brändiä vastaan esimerkiksi tekemällä se naurunalaiseksi tai muuten pilkkaamalla ja täten antamalla aivan toisenlaisen mielikuvan ihmisille. Esimerkiksi SDP:n ”Meillä taitaa olla sama suunta” lukemattomine variaatioineen sen bussin päätymisestä ties minne on hieno esimerkki tällaisesta brändin halventamisesta heidän omalla kampanjallaan. Aktivistit ovat maailmalla nostaneet monenlaisia ongelmia esiin lisäämällä tai muuten vain muokkaamalla niitä suuryritysten kampanjoita ja ovat sillä aina välillä onnistuneet saamaan muutoksen aikaiseksi - esimerkiksi lapsityövoiman käytön tai myrkyllisten kemikaalien latraamisen vähennykset voidaan ainakin osin laskea aktivismin saavutukseksi. Tosin herää kysymys, vähenivätkö ne ongelmat todellisuudessa vaiko ne osataan vaan piilottaa nykyään paremmin?

Kansoilla olisi kuitenkin mahdollisuus lopettaa suurin osa yritysten väärinkäytöksistä kuin seinään jos niin haluttaisiin. Aivan samalla tavalla kun ne tyrannitkin kaatuvat, kaikista suurimmatkin yritykset saataisiin polvilleen täsmälleen samalla tavalla: ei leikitä mukana, eli tässä tapauksessa ei osteta niitä tuotteita. Boikotointi pienessä mittakaavassa, eli omalla kohdalla, antaa jo hieman mielihyvää kun tietää että ei ainakaan siltä osin tue toimintaa jota pitää vahingollisena, mutta suuren mittakaavan boikotit pakottavat yritykset toimimaan. Suomen mittakaavassa sillä tuskin vielä pakotettaisiin jotain yritystä konkurssiin, mutta kuten tässä viimeisten kuukausien aikana on aivan loistavasti osoitettu, voidaan kansa mobilisoida boikotoimaan ja jopa vihaamaan haluttuja asioita ja vaatimaan kyseisen asian täyskieltoa. Ei nyt kuitenkin pureuduta valtion ohjaamaan ja kannustamaan rasismiin venäläisiä kohtaan sen enempää, mutta käytetään sitä näin hienona esimerkkinä siitä, kuinka kokonainen kansakunta voidaan kyllä propagandalla saada hylkäämään jokin asia.

Lompakolla äänestäminen on edelleenkin se ainoa kohta, missä sillä äänellä on mitään valtaa tässä neoliberaalissa tai hieman kansankielisemmin sanottuna kapitalistisessa järjestelmässä. Valtion pakottaminen polvilleen sillä että kansa ei enää maksaisi veroja voisi myös toimia, jos hallinto edes teeskentelisi olevansa vastuullinen toimija talousasioissa, mutta kun velkaa saa taikaseinästä ja kansa uskoo siihen propagandaan, voidaan mikä tahansa asia myydä kansalle yhteisenä hyvänä ja heidän turvallisuutensa vuoksi. Helpoin tapa pilata “länsimaisen demokratian” tai ”demokraattisen oikeusvaltion” brändi olisi lopettaa sen tukeminen (äänestämisen) samalla kun nostaa esiin sen kaikki väärinkäytökset. Mutta kun se markkinointi on onnistunut niin tehokkaasti, valtaa saarnoissaan vastustavat lisäävät varsin usein puheidensa perään ”vain äänestämällä (meitä) voit vaikuttaa!” … joka on lähes yhtä uskottava ”vastustaja” kuin Colgate-hymyn päräyttävä, Niket ja Levikset jaloissaan oleva Fjällrävenin talvitakki päällään Uberin uusimmalla iPhonellaan tilaava antifasisti on.

Neoliberalismi vs. Globaali kommunismi

Paha ja isompi paha

Tämän hetken poliittisen kentän jakaminen vasemmistoon ja oikeistoon ei anna millään tavalla oikeaa kuvaa niistä tämän hetken jakolinjoista. Lokalismi-globalismi antaa jo hieman paremman kuvan, mutta jos noita poliitikkoja ja heidän runkkurinkejään, eli puolueita, katsoo niin vanhoista puolueista kaikki ovat globalismin kannalla ja persut teeskentelevät olevansa lokalisteja äänestäjilleen, vaikka ajavatkin samaa globaalia maailmanjärjestystä missä kaikki valta keskitetään ylikansallisille organisaatioilla kuten EU, YK, WHO ja NATO. Vaikka globaali valta onkin kaikilla mielessä, se miten sinne päästään, kuka sitä johtaa ja mitä osaa kansat tulevat pelissä pelaamaan eivät ole kuitenkaan yhtenevät. Jokainen poliitikko ja puolue tietenkin tietää sen ainoan oikean ja täydellisen ratkaisun kaikkiin maailman ongelmiin, minkä esteenä ei ole kuin ne kaikki väärin äänestäneet joten ensimmäinen tehtävä on suostutella enemmistö kansasta sille ”omalle” puolelle. Tämä tietysti on hyvin vahvasti liberaalin demokratian idean vastaista, mutta eipä poliitikkoja ole ennenkään demokratia, kansanvalta, kiinnostanut - ainoastaan halutaan oikeutus valtaan kansan yli kysymällä minkä värisen saappaan alla he haluavat elää.

Jako vain kahteen eri aatesuuntaan jättää toki ne lukemattomat vivahteet huomiotta, mutta tarkoitukseni ei olekaan selittää juurta jaksaen tätä systeemiä, vaan antaa riittävästi tartuntapintaa aiheeseen että siitä voi jokainen tiedonjanoinen lähteä tutkimaan asiaa ihan itse. Mediamme, joka on täysin globalistinen, ei ole vielä ottanut vahvaa asemaa kumpaa mallia se tukee, koska molemmat päätyvät kuitenkin siihen samaan tilanteeseen: globaaliin maailmanvaltaan muutaman tahon hallitsemana. Toki tätä konseptia maalataan jatkuvasti ”hulluksi salaliittoteoriaksi”, koska asiaa ajavien tahojen suunnalta ei olla siitä avoimesti kirjoitettu kuin joitain satoja kirjoja, vasta joitain tuhansia teoksia niiden pohjalta on asiasta varoiteltu, kaikki nykypoliitikkojen puheet täsmäävät siihen ajettuun agendaan viljellen jopa samoja avainsanoja ja ”mitä ne uutta maailmanjärjestystä ajavat tahot tekisivät toisin, jos tämä nykymeno on pelkkää sattumaa?” Huomaatko, selvästi hullu salaliittoteoria, koska median omistajat eivät koskaan ja missään vaikuttaisi sisältöön palkkaamalla ”omat miehensä” niiden mediatalojen johtoon.

Mitkä ne kaksi suurinta aatesuuntaa sitten ovat, joita poliitikkomme ajavat? Yksinkertaistettuna, neoliberalismi ja globaali kommunismi. Neoliberalismi on Chicagon poikien vuosikymmenten projekti, siinä kun globaalin kommunismin riemujuhlaa julistaa WEF. Kapitalismi steroideilla vs Marxis-Leninismin keskusjohtoisuus, näin vielä tiukempaan puristettuna. Mukana sopassa on toki ns. ”Inklusiivinen kapitalismi”, joka vaikuttaa lähinnä olevan vain siirtymävaihe neoliberalismista kommunismiin, koska kommunismilla on sen verran huono maine kapitalistien oppikirjoissa. Toki kommunismi-sanan käyttö ei ole täysin oikea, vaan keskusjohtoinen totalitarismi olisi sopivampi termi. Mutta koska ”lopullisessa ratkaisussa” jota nämä tahot ajavat ei kukaan omista (paitsi tietysti se hallitseva luokka) mitään, ei sillä rahalla ole enää liioin merkitystä, joten lopputulos on hyvinkin kommunistinen. Toisaalta, neoliberalismin lopullisessa ratkaisussa ei niillä alemmilla luokilla ole liioin mitään, koska kaikki omaisuus on valunut ylöspäin vain muutaman tahon hallintaan. Valta siis valuu harvojen käsiin joko kilpailulla tai suunnitelmallisuudella. Mutta se on sitä länsimaista demokratiaa parhaimmillaan, kun saamme valita annetuista vaihtoehdoista!


Mihinkäs se demokratia jäi?

Kansanvalta olisi tietysti vaihtoehtona näille molemmille, mutta siitäkään ei voida olla varmoja mihin se johtaa - sitä kun ei olla kokeiltu vuosisatoihin sitten antiikin aikojen Ateenan jälkeen. Ihmisten käsitys demokratiasta ja demokraattisesta järjestelmästä kun on sillä tasolla, että vuosisatojen tutkitun tiedon valossa ihmiset ovat lukeneet demokratiasta otsikon ja iskulauseen uutisesta, mutta ei mitään sieltä leipätekstistä. Akateemisissa piireissä tämä taitaa olla enemmän parhaimmin varjeltu julkinen salaisuus, koska asiaa ohitetaan aina olankohautuksella ja ”heh heh, no joo, onhan se niin ettei tämä ole kunnolla demokratiaa tai demokraattista, mutta se on paras järjestelmä mitä meillä on olemassa!” Koska sitä pyhää lehmää ei kritisoida, ettei se oma palkanjuoksu pääty siihen. Toki lukemattomia kirjoja tätä ”länsimaista demokratiaa” vastaan on kirjoitettu ja useampikin taho on asiasta koettanut saada taottua järkeä ihmisten kalloon, mutta virallista tarinaa on pönkitetty niin suurilla resursseilla, ettei ole ihme että ihmiset eivät ymmärrä olevansa totalitaarisen järjestelmän vankeja.

Kansa saa siis tässä demokraattisessa mallissamme itse valita, antaako se valtansa ylikansallisille organisaatioille vai itkee ja antaa, koska muut vaihtoehdot ovat kiellettyjä. Vanhoissa puolueissa ei ole mitään edes etäisesti oppositioksi kutsuttavaa voimaa, vaan siellä ajetaan poikkeuksetta jompaa kumpaa tapaa ottaa se kansan suosio globaalin vallan alle. Kapitalismia kannattavat pitävät sitä ”pahaa” neoliberaalia mallia hulluna salaliittoteoriana ja vihreää siirtymää kannattavat tietävät varmasti, että globaali kommunismi on yhteiseksi hyväksi ja sinun turvallisuutesi vuoksi… ja kaikki sitä epäilevät ovat hulluja salaliittoteoreetikoita. Molemmat osapuolet kannattavatkin siksi kapitalistista sananvapautta, eli se kenellä on eniten resursseja pelissä, on oikeimmassa. Sananvapaus, vaikka ihmisoikeus onkin, on molempien puolten vihaama ja halveksuma asia, jota tulee sen sananvapauden suojelemiseksi kieltää kaikilta väärää mieltä olevilta. Se oma puoli on ainoa oikeassa oleva, siinä kun vastapuoli ja ennen kaikkea jokainen tätä kahden ainoan oikean vallan hyveellisyyttä epäilevä ovat pahoja syntisiä, jotka tulee vaientaa.

Millä sen kansan sitten saisi huomaamaan tämän ongelman ja vaatimaan sitä kansanvaltaa, jonka se luulee omaavansa? Medialla ja tietysti sitä ennen koulutuksella, minkä vuoksi kouluissa opiskellaankin että hiilidioksidi on myrkkyä eikä lainkaan elämän perusedellytys. Oikeat vallanpitäjät ovat kautta aikojen tienneet kuinka tärkeää tiedon hallinta on. Kyllä, ne pahat vääräoppiset kirjat saavat pääosin olla vielä hyllyillä, koska niin harva kävelee sinne pölyisien hyllyjen viimeisille riveille kun sen sijaan voi vaan katsoa televisiosta uutiset viidessä minuutissa ja sitten mennä viihteelle tykittämään suoraan sitä virallista tarinaa takaraivoon saakka mieltäturruttavilla populaarikulttuurin teoksilla. Hollywoodin viritysten ansiosta roistosta tulee sankari kansan silmissä - kansa kyllä tietää kenelle on hurrattava kun se oikean elämän sankari on kuin suoraan siitä omasta suosikkileffasta nostettu päähenkilö. Anna Russell Crowelle kahden vastakkaisen hevosen symbolilla olevan panssarin sijaan luotiliivit ja maastopuku sekä vaihda gladiaattoririvit seisten hurraaviin poliittisiin pelleihin niin saadaan sama leffa mutta eri asetelmissa. Saakohan Ursula Wunderbaum parhaan naisoletetun pääosan palkinnon?


Onko meillä varteenotettavaa oppositiota?

Ei. Seuraava aihe…? Mitä meillä opposition sijaan on, on pienehkö joukko nykyistä menoa vastustavia mutta kaikesta muusta keskenään riiteleviä ryhmittymiä. Herrojen elkeet ovat tarttuneet renkiin ja moni pieni ”suuri johtaja” haluaa kalifiksi kalifin paikalle, eikä muuttaa koko läpimätää järjestelmää että kansanvallalla olisi edes pieni mahdollisuus. Näkyy niin konstitutionalismia kuin puhetta suorasta demokratiasta, mutta muutos haetaan saman vanhan kaavan mukaan: ihmisten pitäisi äänestää oikein, että edustaja pääsee tasavallassamme valtaan muiden ylitse. Kaikki ne nykyiset vallan verkostot jotka ovat juurtuneet yhteiskuntaamme kaksoisvaltiota myöden tuntuu unohtuvan kun se palkinto, hillotolppa, on lähes käden ulottuvilla - kunhan vaan ihmiset äänestäisivät oikein! Osa on hylännyt tosin sen äänestämällä vaikuttamisen ja vaatiikin radikaalimpaa ratkaisua - vallankumousta.

Kansannousut valtaa vastaan omaavat vain lähes poikkeuksetta sen ongelman, että se ”mitäs sitten” kohta ei ole yleensä ihan loppuun asti suunniteltu. Jos kaadat sen ”pahan tyrannin”, mikä estää vielä pahemman tyrannin valtaannousun? Kun Egyptissä Hosni Mubarakin vuosikymmenten valta saatiin lopulta kaadettua vallankumouksellisten aktivistien toimesta (juu, ei yksin heidän toimestaan, tiedetään), saatiin yksinvaltiaan tilalle Muslimiveljeskunta joka oli maltillisesti kasvattanut valtaansa vuosikymmenten aikana. Ojasta allikkoon voitaisiin sanoa, eikä valamiehistö ole vieläkään ulkona sen suhteen, että kumpi oli pienempi paha. Jos siis vallankumoukselliset voimat onnistuvat nyt kaatamaan tämän YGL-liivijengin aiheuttaman tyrannian, mikään ei estä neoliberaalien paremmistoa kaappaamasta sitä valtaa ja ajamalla samaa globalismia eteenpäin eri kautta. Suurin ongelma onkin se, että kansa ei näistä asioista tiedä, eikä se edes tiedä sitä että se ei tiedä.

Ja auta armias jos menet näistä asioista puhumaan julki kun paikalla on joko ”äänestäminen on demokratiaa” tai ”NWO on salaliittoteoriaa” jengiä. Öyhötys alkaa ja järjen jättiläiset alkavat laukomaan ”lääkkeet” tasoista argumentointiaan. Jokainenhan kuitenkin tietää tietävänsä totuuden ja että juuri heihin ei olla voitu vaikuttaa vuosikymmenten propagoinnilla ja tarkkaan luodulla koulujärjestelmällä, joka on varmistanut ettei kukaan opi miten tyrannit voitaisiin kaataa jos semmoinen pääsee valtaan tavalla tai toisella. Jako näiden kahden, eli neoliberalismin ja globaalin kommunismin välillä onkin tavallaan turha, koska ainoastaan tässä siirtymävaiheessa ne eroavat toisistaan minkä vuoksi niitä ajavatkin eri tahot. Keinot ovat kuitenkin molemmilla ryhmittymillä samat, eli samat shokkidoktriinit ovat käytössä pitämään kansa kurissa. Kansaa ei valtaan haluta, koska se saattaisi ajaa omia etujaan eikä niitä verkostojen johtajien etuja. Ja toisaalta, jos kansa ei huomaa tulleensa näin pahasti kusetetuksi, onko se kelvollinen päättämään omistakaan asioista? Somessa tulee päivittäin vastaan tapauksia, joihin ei muuta todeta kuin että onneksi kansa ei ole vallassa. Pitäisköhän asialle tehdä jotain? Jos jos pitäisi, niin mitä?

Demokraattinen radikalismi

Luomassa maailmaa omaksi kuvakseen

Suurin osa ihmisistä näkee maailman kuten he haluaisivat sen olevan, ei kuten se on. Median luoma illuusio, simulacrum, on se haavemaailma, missä ihmiset elävät uskoen ja toivoen, että tämä järjestelmämme tekee mitä se sanoo tekevänsä. Ihmiset uskovat, että Suomi on esimerkiksi ”demokraattinen oikeusvaltio”, jonka asioihin voidaan ”vain äänestämällä vaikuttaa” vaikka todisteita ei median julkaisemien ”tutkimusten” lisäksi juurikaan ole. Maailman onnellisin kansa kuitenkin tietää miten asiat ovat, koska seuraavat maailmaa herkeämättä tietäen juuri miten homma toimii - seuraamalla valtamedian uutisia. Usein käyttämäni fraasi: ”media kertoo mitä sinun halutaan tietävän, ei mitä sinun tulisi tietää”, kuvaa mielestäni hyvin tarkkaan ongelman ytimen.

On kuitenkin olemassa alati kasvava joukko, jonka mielestä se ”tolkun ihminen” on väärässä uskoessaan sitä sontaa jota valtamedia heille syöttää joka tuutista. Heistä suuri osa kuitenkin uskoo silti järjestelmään niin vahvasti, että kuvittelee muutoksen tulevan sillä äänestämisellä ja koneiston kaatamisella sen sisältä. Onko tämä mahdollista? Toki, ei tarvitse kuin uskotella jokunen miljoona suomalaista äänestämään ”oikein” niin asia korjaantuu! Vastassa siinä ei olekaan Suomessa kuin reilu satavuotias koneisto verkostoineen ja lähes rajattomine resursseineen, minkä lisäksi se rautainen tietotaito kuinka niin koneisto kuin yksittäiset ihmiset toimivat on siinä samassa nurkkauksessa. Jos tolkun ihmiset ymmärtäisivät kuinka vahvasti oligarkinen, harvainvaltainen, tämä järjestelmä on, he saattaisivat ymmärtää miksi osa kokee niin vahvasti aatteen paloa muuttaa järjestelmä demokraattiseksi, kansanvaltaiseksi.

Ajatus siitä ”demokraattisesta” utopiasta on kuitenkin monella kovin häilyvä ja se perustuu yllättävän usein siihen valtamedian luomaan illuusioon mitä demokratia tai demokraattinen edes merkitsee. Ei siinä että nykyinen mallimme olisi demokratia, saatikka edes demokraattinen, mutta seuraamalla sosiaalista mediaa ei tarvitse kovinkaan pitkään hakea esimerkkejä miksi on oikeastaan hyvä ettei järjestelmämme ole kumpainenkaan… Toisaalta taas se rahan ohjaama oligarkia ei liioin tule koskaan luomaan yhteistä hyvää, koska se ”yhteinen hyvä” sotii niin vahvasti koko kapitalismin ideaa vastaan, joka taas on nykyään maailmanlaajuinen valtauskonto lähes kaikille tolkun ihmisille. Päättäjämme tosin eivät siihen tyydy, vaan ajavat neoliberaalia mallia missä kilpailu on vedetty tappiin saakka, tai vaihtoehtoisesti neoliberalismin sijaan haluavat globaalin kommunistisen mallin Klaus Schwabin kultin mukaisesti.


Vallankumousta pukkaa ihan justiinsa?

Niitä keinoja joilla se maailma muutetaan käytiin jo pieniltä osin läpi edellisessä tekstissä ”Diktatuurista demokratiaan”, joten se mahdollinen ”miten” on jo hanskassa, mutta ”miksi” on hakusassa. Ensinnäkin vallankumous ja siitä puhuminen ei alkuunkaan istu yhtään oikeistolaiseen näkemykseen pohjautuvalle aatteelle, vaan he vaativat reformia, uudistusta. Siitä syystä ”alan” kirjallisuus painottuu hyvin vahvasti sinne vasemmalle laidalle, kommunismin ja sosialismin suuntaan. Valta on kumottava että uusi kommunistinen utopia voisi syntyä. Kunnon oikeistolainenhan ei mitään Marxistista paskaa lue, vaan hylkää ajatuksen vallankumouksesta millään muulla tavalla kuin järjestelmän saneleman kilpailun kautta! Koska kilpailun voittaminen muiden säännöillä on se maailman varmin paikka onnistua?

Mutta leikitään nyt niillä sanoilla eikä käytetä sanaa ”vallankumous” vaan uudistettiin valta kokonaan. Miltä se uusi valta sitten näyttää? Demokraattiselta, tyhmä! Aivan, aivan, mutta mitä sillä tarkoitetaan? Kansa on vallassa! No mutta niinhän se nytkin on, kansa sanoo joka vaaleissa että ”ottakaa valtamme pois ja hallitkaa meitä ja muita tahtonne mukaan!” - eikös nyt olla juuri sitä kansan tahtoa noudattamassa? Vai onko kansa syyntakeeton, koska se uskoo mitä valtamedia sille kertoo? Jos kansaan ei voi luottaa tekemään hyviä päätöksiä omaksi edukseen, miten se uudistettu malli voi toimia silti kertoen olevansa demokraattinen? Entä kuinka kansan tulisi muuttua, että siihen voisi luottaa tekemään päätöksiä omasta puolestaan? Itse kun en ole politiikkaan pyrkimässä, minulla ei tarvitse olla vastauksia noihin kysymyksiin. Mutta jos itse sinne halajat, miten on?

Nimittäin sen ”demokraattisen” utopian voi hahmottaa kahdella toisistaan vahvasti poikkeavalla tavalla. Kumpainen tapa luottaa siihen seikkaan, että kansa on valistunutta ja kunnolla informoitua. Ensimmäinen näkemys on ns. liberaalin demokratian aate, missä edustajat ovat puhtaasti tulkkaamassa kansan tahtoa säännöiksi. He eivät pyri vaikuttamaan kansaan, vaan ovat puhtaasti vain kansan palvelijoita mahdollistaen kansanvallan. Toisen koulukunnan mukaan ja miten nykyinen parlamentaarinen tasavalta oikeasti toimii on se, että edustajat ajavat täysin sitä omaa agendaansa ja saavat oikeutuksen sille agendalleen kansan äänestyksellä. Kansa siis vapaaehtoisesti antaa valtansa tietyille tahoille heidän ylitseen, mutta koska se on kansan oma valinta, on järjestelmä demokraattinen. Radikaalin demokratian kannattajat taas pitävät koko äänestystä typeränä ideana, jolla ei päästä koskaan hyvään ratkaisuun vaan ainoastaan parhaaseen annetuista vaihtoehdoista.


Miksi sitten demokraattinen?

Poliittisesti aktiiviset toimijat pyrkivätkin jatkuvasti saamaan kansan rivit oman maailmankuvansa taakse. Mutta onko se silloin enää demokraattinen, jos ihmiset eivät ole itse päätyneet siihen samaan näkemykseen vaan ainoastaan valitsevat annetuista vaihtoehdoista? Kapitalistinen sananvapaus määrää sen, että mitkä sanomat ja tiedot välitetään valtaväestölle ja mitkä jäävät piiloon, jolloin kansan mielipide on ja tulee aina olemaan enemmän tai vähemmän manipuloitu mielipide. Ja se kenellä on siihen resurssit, on oikeasti vallassa. Yksikään aate, jolla ei ole ”oikean vallan hyväksymä”-leimaa, ei ole tähän päivään mennessä koskaan menestynyt, eikä näillä näkymin tule koskaan menestymäänkään. Että jokin aate voisi valtavirtaistua, on sen takana oltava suuri määrä valtaa ja voimaa.

Mutta samaan hengenvetoon, ihmismassoillahan on sekä valta että voima. Sen potentiaalisen vallan haltuunottaminen onkin toinen juttu, minkä lisäksi voidaan kysyä millä oikeutuksella kukaan voi omata niin suuren määrän valtaa? Kyllä, on olemassa ihmisiä jotka vilpittömästi haluavat vain hyvää ihan kaikille ja täten olisivat ”hyviä johtajia”, mutta heiltä usein puuttuu käytännön osaaminen mitä siihen johtamiseen myös vaaditaan. Ja tietysti se pikkuseikka, että yksikään oikeasti hyvä ihminen ei voi pärjätä siinä kilpailussa, joka tällä hetkellä on voitettava jos haluaa muutoksen saada aikaiseksi poliittisen järjestelmän kautta. Ja kun palataan alkuun, mikä olikaan se poliitikkojen yleinen aatesuuntaus? Aivan, neoliberalismi, eli kilpailu potenssiin sata. Ja kilpailussa vain kiinni jäänyt huijari huijasi, vai kuinka se meni?

Voitaisiinko siis tämä järjestelmä korjata kansanvallalla ja muuttaa kansanvaltaiseksi? Kyllä, teoriassa. Aiheesta on runsaasti kirjallisuutta, mutta niissä (lähes) kaikissa paistaa muutama huolestuttava seikka läpi. Ensiksi, ne resurssit ja organisaatiot jotka muutokseen tarvitaan vaativat niin tarkkaa hallintaa, että vain muutama ja jo nyt vallassa oleva taho siihen kykenisi. Toisekseen, niissä usein takana on aatesuuntauksia joilla ei ole ”yhteinen hyvä” lainkaan mielessä vaan maailman muuttaminen heidän omaksi kuvakseen. Ja kenellä on oikeus hallita kaikkia muita ja vaatia muita näkemään asiat samalla tavalla? Ennen sitä kutsuttiin totalitarismiksi tai jos mukana oli myös omistus, siitä puhuttiin fasismina. Toisaalta, hyvä tyranni voisi tuoda rauhan maan päälle. Sannan ja lasten mielestä Schwabin takana olevat tahot ovat juuri niitä hyviä tyranneja, jotka tietävät sinunkin asioista paremmin kuin voisit itse ikinä tietää - kaikki tapahtuu yhteiseksi hyväksi ja juuri sinun turvallisuutesi vuoksi! Ylikansallista valtaa kansanvallan yli, kuten EU ja tuleva NATO jo ovat. Mutta kas kummaa, media kyllä tietää että vallan luovuttaminen ulkopuolelle on ainoa oikea ratkaisu… Samalla kun tolkun ihminen tietää, ettei häntä kyetä etenkään propagandalla manipuloimaan.

Shokkidoktriini

Historian havinaa

Shokkidoktriini tulee kirjan nimestä ”Shock Doctrine: The Rise of Disaster Capitalism”, jonka Naomi Klein vuonna 2007 sai valmiiksi ja ulos eetteriin. ”Tuhokapitalismin nousu” on kirjan suomennoksen otsikko, josta tuo hyvinkin tärkeä shokkidoktriini on jostain syystä jätetty pois. Kun aloitin lukemaan kirjaa, heti alussa vastaan tuli useita hyvin tuttuja nimiä: Milton Friedman ja Friedrich Hayek … Chicagon koulukunta, eli MPS. Puhutaan siis neoliberalismista ja yhdestä heidän käyttämistään tavoista muuttaa maailmaa haluamaansa suuntaan: shokkidoktriini. Tässä doktriinissa käytetään hyväksi minkä tahansa katastrofin, itseaiheutetun tai luonnollisen, luomaa shokkivaikutusta, jonka avulla saadaan ajettua ”uudistuksia” läpi aivan käsittämättömällä vauhdilla. Patriot Act - 9/11, on yksi näistä lukemattomista puhtaista sattumista, missä runnotaan läpi mielivaltaisia lakeja koska se on yhteiseksi hyväksi ja turvallisuutesi vuoksi koska sillä oltaisiin voitu estää se katastrofi ihan saletisti.

Talouspuoli, se itse tuhokapitalismi, ei kuitenkaan ole se minun juttuni, vaan tutkiskellaan kirjan alussa olevia kappaleita, joissa Klein esittelee psykologista puolta shokin vaikutuksesta. Kirjaimellinen shokkihoito jonka Ugo Cerletti ”keksi” seuraamalla sikojen teurastusta perustui siis hänen havaintoihinsa siitä, kuinka siat käyttäytyivät kun niille annettiin se tainnutus sähkön avulla (näin hän itse kuvaili keksintöään 1954). Moinen suorastaan huutaa ”auttaminen” ja Hippokrateen valassa puhuttiin juuri tuonkaltaisesta toiminnasta, sanoi ei yksikään moraalinen ihminen. Onneksi juuri noin ihmisyyttä arvostavalle toiminnalle löytyy kuitenkin aina valtioiden suunnalta rahoitusta, joten ei aikakaan kun ihmisiä päästiin ”hoitamaan” CIA:n rahoittamissa tutkimuslaitoksissa. Heillä oli vaan semmoinen pikkuinen pulma, että jos se tieto toiminnasta pääsisi ulos, kansa saattaisi olla siitä pahalla päällä kun menivät sen perhanan propagandankin jo kieltämään lailla. Mutta ei hätää, hallinto teki juuri kuten moraaliset ihmiset tekevät tämmöisessä tilanteessa: he antoivat rahoituksen ulkomailla sijaitseville yksityisille tutkimuslaitoksille tehdä niitä ihmiskokeita! Kuulostaako tutulta, etenkin juuri tähän päivään peilaten?

Useiden eri projektien ympäri maailmaa kautta saatiinkin kerättyä paljon tietoa siitä, kuinka ihminen saatiin ”nollattua” shokkihoidolla. Historiaa asian suhteen tutkineet jo tietenkin tiesivät millä nimellä tämä yhteisprojekti tuttavallisemmin tunnetaan: MKUltra. Kymmeniä miljoonia taaloja kaadettiin vuosien aikana tähän projektiin, jossa sähköshokeilla ja kemikaalikoktaileilla (esim. LSD ja PCP) saatiin ihmiset … sekaisin. No, lopulta projekti haudattiin, mutta sen ”tuloksia” käytettiin varsin runsaasti sen seuraavassa käyttökohteessa: kuulusteluissa. Vankien kuulusteluun käytettiin näistä edellisistä opittua, koska tarkoitus oli murtaa ihmisen mielen puolustus ja shokkihoitoa tehokkaampaa sai hakea. Metodit, joita käytettiin, ei liioin olleet edes kidutusta, koska sen määritys oltiin muutettu niin että kidutus on ainoastaan jotain joka tuottaa tuskaa joka on verrannollista vakavaan fyysiseen vammaan. Eihän se shokki nyt voi olla niin paha, koska sitä käytettiin hoitona! Ja jälleen toiminta siirrettiin ulkomaille, koska sivistysvaltiossa ei kiduteta vankeja sitten lainkaan.


Eiväthän ne niin tekisi, taas?

Jos ei siis lasketa niitä useita ”uudistuksia”, joita ympäri maailmaa on ajettu suurten katastrofien jäljiltä läpi, voisiko olla mitenkään mahdollista että samaa shokkidoktriinia yritettäisiin käyttää koko väestöön eikä vaan paikallisesti? Ei tietenkään, vastaisi tolkun ihminen, koska eiväthän ne niin tekisi ja joku olisi kertonut! Kelpaisiko kenties suoraan hevosen suusta tulleet tunnustukset, että juuri sillä shokkidoktriinilla koetetaan muuttaa maailmaa, miten on? Tekstissä ”Ilmastopaniikki” on kuvattuna ensimmäinen esimerkki, mukaan lukien ne kirjat jotka aiheesta on kirjoitettu kannustaen juuri tähän shokkihoitoon koko kansalle. Toisesta mahtaa olla useampikin kuullut, eli ”Suuri Nollaus”, ze Great Reset, kuten Klaus Schwab itse asian lausuu ihan itse kertoo ajavansa shokkidoktriinilla (ei tietenkään käytä sitä termiä itse) agendaansa läpi. Klasun tapauksessa voidaankin kysyä, että missäs joukoissa se oikeen seisoo kun suuren nollauksen tehtävä on ajaa neoliberalismin aiheuttama talousjärjestelmä alas ja korvata se globaalilla kommunismilla, mutta se muutos ajetaan neoliberaalien kehittämällä tavalla ja nimeä aletaan sorvaamaan ”inklusiivisen kapitalismin” suuntaan?

Køronapandemia olisi voinut olla vain yksi monivuotinen flunssakausi, mutta se päätettiin nostaa median ykkösuutiseksi kahden vuoden ajaksi. Ja kas kummaa, lopputulemana olikin jo vuosia valmistelussa ollut EUid sähköinen ”passi” jota kansa vaatimalla vaatii pakolliseksi kaikkialle. Olipas taas yksi no hupsista, saatana, että ratkaisu oli valmiina jo ennen kuin katastrofi sattui ja sitten siihen asti täysin hyljeksittävä idea saikin suuren kannatuksen, koska se oli yhteiseksi hyväksi ja juuri sinun turvallisuutesi vuoksi. Jos kyseessä olisi nimittäin ollut tappava pandemia ja tarkoitus olisi ollut pelastaa mahdollisimman suuri määrä ihmisiä, oltaisiin viestintä ja toimet tehty ihan eri tavalla. Viestinnän painopiste olisi ollut pitää kansa rauhallisena ja informoituna, mutta sen sijaan päätettiin lietsoa jatkuvaa paniikkia, luoda hyvesignaloivia mutta täysin turhanpäiväisiä toimia antaakseen ”signaalivaikutuksen” jonka lisäksi ristiriitaisen tiedon jakamisesta tuli normi, sen sijaan että oltaisiin selvästi sanottu ”emme tiedä” ja pyritty rauhoittelemaan kansaa. Valittu strategia olikin, varmasti ihan puhtaasti sattumalta, täysi paniikin ja pelon lietsonta, johon ohjeistus löytyi useista eri lähteistä sotapropagandasta, sekä tietenkin jenkkien tutkimuksista kuinka pakotetaan tottelevaisuuteen. Pelkoon vetoamisesta löytyy paljon tutkimustietoa, niin siitä kuinka sillä suostutellaan kuin myös se, kuinka mahdollisesti peruuttamatonta vahinkoa se tekee kohteelleen. Mutta se on yhteiseksi hyväksi ja turvallisuutesi vuoksi, ihan saletisti.

Ja kyllä, arvannet mihin seuraavaksi puututaan… Ukrainan sota, tai erikoisoperaatio, riippuen keneltä kysytään. Lyhyt maininta etenkin uusille lukijoille on heti alkuun sanottava: itse olen täysin rauhan ja vapauden puolella, täten kaikkea sodankäyntiä vastaan. Ymmärrän kuitenkin tilanteen monimutkaisuuden ja historian (lähi kuin hieman kauemmankin) vaikutuksen konfliktiin, joten yhden osapuolen tuomitsemisen sijaan, kuten olisi hyvesignaloivan tolkun ihmisen kannan mukaan tehtävä, haistatan tasapuolisesti paskat kaikille osapuolille jotka ovat syyllisiä konfliktiin. Jos siis puhutaan tilanteesta sota-alueen ulkopuolella, shokki on melkoinen ja media tekee jälleen kaikkensa lisätäkseen niin pelkoa, kuin myös ehdottomasti vihaa sitä ”pahaa” vastapuolta, Venäjää, kohtaan. Sijaiskärsijäksi joutuvat tavalliset venäläiset, jotka eivät voi vaikuttaa syntyperäänsä eikä kotimaansa päätöksentekoon sen enempää kuin muutkaan. Mutta køronakiihkosta oltiin jo opittu, kuinka naurettavan helppoa on ajaa se valtaväestö pientä vähemmistöä vastaan joka aiheuttaa suuria konflikteja kansan keskuudessa… ja lopulta sitten joudutaan jälleen ottamaan kovat otteet käyttöön ja muuttamaan lakeja. Kas kummaa, nyt kun ruoka ja energia on siinä samalla, täysin yllättäen ja arvaamatta, ajettu kriisiin, pitää asialle tehdä jotain - Vihreä Siirtymä! Niin hallituspuolueet kuin oppositio ovat täysillä mukana, koska ”niin nyt vaan on pakko tehdä”. Kuinka sattuikaan taas niin sopivasti!


Syy, seuraus ja hoito

Jos katsotaan nykypäivää sen valossa, mitä kaikkea eteemme lyödäänkään päivittäin, ei olisi mikään ihme jos yhden jos toisenkin mieli siinä järkkyy. Paljon on puhuttu esimerkiksi massapsykoosista, mutta se on tietenkin vain hullua salaliittoteoriaa. ”Shock and awe”, shokkilamaannutus, taas on tyypillinen sotastrategia joka voidaan tehdä monella eri tavalla, puhtaasti viestinnälläkin. Viestinnän perusteella kyse on nyt niin køronan kuin Ukrainan tilanteen osalta juuri siitä shokkilamaannutuksesta, mutta sitä voidaan tietenkin pitää jälleen puhtaana sattumana. Lähes koko läntinen maailma on käyttämässä samanlaista viestintää kertoo se järjestelmällisyydestä ja tarkoituksenmukaisuudesta, mutta tolkun ihmiselle se on ainoastaan merkki totuudesta - kaikki ovat samaa mieltä eli sen täytyy olla totta, sensuuri on vain kuvitelmissasi vaikka se nyt myönnetäänkin julkisesti koska niin on pakko yhteiseksi hyväksi ja turvallisuutesi vuoksi.

Shokin luomat traumat voivat olla jopa pysyviä, mikä varsin hyvin myös tiedetään. Silti samaa shokkihoitoa annetaan kansalle päivittäin. Ei siis tarkasti lääkärin valvonnassa ja shokin jälkeen terapiaa psykiatrin kanssa, kuten shokkiterapiaa taidetaan nykyään antaa, vaan tykitetään joka tuutista kotisohvalle asti ja annetaan yleisen mielipiteen muhia siinä kaikessa pelossa ja vihassa, jonka jälkeen kerrotaan se syyllinen siihen kaikkeen: pahat vääräuskoiset. Jokainen tolkun ihminen kuitenkin tietää olevansa immuuni sille, koska osaa tunnista propagandan täydellisesti eikä häneen pystytä vaikuttamaan ulkoa. Ne eri mieltä olevat ovat vaan pahoja hulluja harhaoppisia, joille ei ihmisoikeudet kuulu! Massapsykoosi onkin enemmän vain korkeamman tason termi sille kaikelle mitä tapahtuu, koska ketä se nyt oikeasti kiinnostaa tietää mitä tiedämme psykologiasta mitä tulee yksilön mielen manipulointiin? Shokkidoktriini, toimi se ihan mistä syystä tahansa, on kuitenkin toimivaksi todettu ja todistettu lukemattomia kertoja - katastrofia seuraa suuri muutos, joka yleensä oli lähes valmiina jo ennen katastrofia. Mutta se on aina puhdasta sattumaa, eiväthän ne niin tekisi, taas? Ja muista varoa myös hulluja salaliittoteoreetikoita, he koettavat selittää asiat ottamalla historiasta otettuja faktoja väärin ja vain me täällä luotettavassa valtamediassa kerromme miten asiat OIKEASTI ovat.

Ongelmahan tässä on se sama kuin niin monessa muussakin tapauksessa kun se mieli järkkyy: syy ei ole itsessä, vaan ainoastaan muissa! ”No mutta niinhän sinäkin syytät nyt muita etkä katso itseäsi vaan peiliin koska valtio pitää meistä huolen!” Juu, niin pitää, oikein helvetin hyvää huolta kuten historia todistaa lukemattomia kertoja. Jokainen on tietenkin vapaa uskomaan, että meistä pidetään huolta eikä valehdella lainkaan, mutta siitä tuppaa olemaan hyvin vähän todisteita jos vaivautuu yhtään tutkimaan. Ongelman myöntäminen on siis ensiaskel, tosin se myöntäminen ei välttämättä ole se mistä kannattaa aloittaa. Järkytyksen jälkeen olisi hyvä ottaa lunkisti, huilata rauhassa ja ottaa etäisyyttä siihen ”suureen maailmaan” ja koettaa keskittyä niin itsestä hyvin pitämiseen (ravinto, lepo yms.) kuin läheisten kanssa olemiseen. Kodin tai kaveripiirin tukijoukot ovat niitä harvoja asioita, joilla luonnon lisäksi se mieli voi palata normaaliin olotilaansa. Luonnolla on nimittäin ihmeellinen vaikutus (siksi ne hallituksen "lukitse itsesi kotiin" ovat puhdasta sattumaa) ja pelkästään päivittäinen kävely (joka on itsessään yliarvostettua, mielestäni) luonnon helmassa auttaa mieltä rauhoittumaan ja palautumaan omaan normaaliin tilaansa. Oli se normaali sitten kuinka sekaisin tahansa… En tietenkään ole lääkäri, eikä neuvojani tule ottaa totuutena - jokaisen on itse päätettävä asiasta omalla kohdallaan, ehkäpä neuvoa kysyen ”oikeilta” asiantuntijoilta. Tämä parin vuoden helvetti tulee jättämään valtavat traumat koko ihmiskuntaan, se on kuitenkin varmaa ja jos asialle ei mitään tehdä, se ”uusi normaali” ei tule olemaan mikään utopia jossa kaikilla on kivaa.

Liberaalin demokratian nousu ja tuho

Tuhoon tuomittu idea

Liberaalin demokratian syvimpiä arvoja ovat yleiseen mielipiteeseen perustuva poliittinen päätäntä sekä jatkuva kehitys, koska ihmiskunta niin tunnetusti senkun vaan kehittyy ja viisastuu. Hallinto joko yksinkertaistuu tai monimutkaistuu, mutta kehitystä ei voida estää ja lopulta saavutetaan juuri sille kansalle sopiva täydellinen järjestelmä, vaikkakin kansoissa ei niin suuria eroja ole koska aate kansojen eroista on nationalismia, ei liberalismia. Korruptio ja hyvä-veli verkostojen muodostuminen on harmittava, mutta täysin luonnollinen osa liberaalia demokratiaa, koska valta nyt vaan on tuppaantunut pakkautumaan ja sen pakkautumisen jälkeen yleensä sen vallan väärin käyttäminen helpottuu kummasti. Tämä kaikki siis tiedettiin ihan satavarmasti siinä kohtaa, kun päätettiin lähteä liberaalin demokratian valitsemaa tietä parlamentaarisen tasavallan keinoin kulkemaan. Kyllähän se itsensä korjaa ennen kuin korruptoituu täysin pilalle, eikös?

Sinänsä aate on ainakin melkein looginen kun se perustuu siihen olettamaan, että kansa saadessaan vapautta alkaa kehittämään itseään näin mahdollistaa poliittisen järjestelmän jatkuvan edistyksen. Jäikö se tahallaan vaiko tietämättään huomiotta, sitä voidaan vaan veikkailla, mutta taisi se kansan kehittymisen nopeus tulla pahasti yliarvioitua verrattuna valtaan halajavien kehittymiseen? Kansa kun saatiin aina unohtamaan se oma kehitys osoittamalla sormella ja huutamalla ”hei, kato mitä tuolla on!”, mikä oli tietenkin koko liberaalin demokratian syntyaikoina vielä suuressa mittakaavassa hyvin resursseja runsaasti kuluttava toimi. Massamedia muutti kuitenkin tämän aivan täysin, minkä ansiosta se tavan kansan kehitys tyssäsikin pahemman kerran ja muuttuikin taantumukseksi kun idioottilaatikko saatiin jokaiseen olohuoneeseen.

Sinänsä liberaalin demokratian ajatus eri aatteiden vapaasta kilpailusta on ymmärrettävä ja sen voisi ainakin kuvitella tuovan eniten yhteistä hyvää ja onnellisuutta, koska kilpailu tunnetusti on aina ollut kaikkien etua ajatteleva asia, ei vain voittajien. Eri aatteet siis tuovat omat mallinsa sen hyvän ja onnellisuuden saavuttamiseksi pöytään ja niistä yhdistämällä syntyy utopia. Kansa seuraa muun muassa silmä kovana miten sitten ne eri aatteet onnistuvat tässä tehtävässään ja valistuneena osaavat äänestää niitä kaikista parhaita aatteita, jotka he kykenivät tunnistamaan sen onnellisuuden lisääntymisen syyksi. Heeeeeei, ei saa nauraa, niin se piti mennä ja liberaali demokratia piti ratkaista kaikki teollisen vallankumouksen tuomat ongelmat ja sopeutua kaikkiin niihin muutoksiin joita maailmassa tapahtuu ja tulee tapahtumaan! Jos asia ei naurattanut ja uskot asioiden menevän edelleenkin juuri tuolla tavalla kohti utopiaa, oletko aivan varma että olet seurannut mitä maailmalla tapahtuu vaiko vaan katsonut mitä televisio kertoo siitä mitä tapahtuu?


Konsensuspolitiikkaa

Toimiessaan juuri kuten tarkoitettukin, valistuneet ihmiset kykenevät eri aatteiden sillisalaatista valitsemaan ne kaikki parhaat osat, rusinat pullasta, muodostamaan sen hallinnon. Hegelin tai jonkun muun dialektiikalla kyetään jokaisen aatteen toimivat osat erottamaan itse aatteesta ja muodostamaan niiden kaikkien yhdistelmästä toimivan kokonaisuuden. Jokainen aate itsellään, sosialismista nationalismiin ja tuhokapitalismiin kun tarjoilee sen omanlaisensa utopian tietyille ryhmille, mutta ei koskaan kaikille, jolloin ottamalla vain ne juuri oikeat osat niistä kaikista aatteista saadaan se täydellinen malli luoduksi. Lännessä se täydellinen malli löytyikin, nimittäin neoliberalismi. Fabianistien idea sudesta lampaan vaatteissa näkyykin hyvin siinä, kuinka neoliberalismi onnistuikin kaappaamaan lähes koko lännen poliittisen kentän. Neoliberalismi pystyi soluttautumaan jokaiseen mahdolliseen muuhun aatteeseen niin paljon, että konsensusta eri aatteiden eri puolueiden kesken aina löytyykin se sula sopu - niistä yhteisistä osista jotka näihin aatteisiin on päässyt soluttautumaan.

Neoliberaalit eivät kuitenkaan olleet ainoita, jotka osasivat poliittisen pelin ja aatteiden hivuttamisen mukaan muihin aatteisiin. Klaus Schwab ja kumppanit ovat onnistuneet ajamaan omaa globaalia kommunismiaan nimittäin niin tehokkaasti eteenpäin tässä viimeisinä vuosikymmeninä, että neoliberaalin ”vapaan” kilpailun aikakautta on jo ennustettu päättymään minä hetkenä hyvänsä. Ehkä se on vain yhtä suurta nollausta vaille valmiina, jonka jälkeen se konsensus poliitikkojen keskuudessa vaihtaakin kelkkaa globalismin tarjoilemaan utopiaan, yhden maailmanhallinnon lämpimässä syleilyssä. Kiinassa tämä malli onkin nyt testattu ja todistettu luomaan maksimaalisen määrään onnellisuutta kansalle! Anteeksi, korjaan: siis onnellisuutta muutamalle ja uskomattoman määrän turhanpäiväistä krääsää kaikille muille, jotka saatiin luulemaan sen krääsän määrän ja laadun olevan onnellisuuden mittari. Kilpailuun perustuva maailmanjärjestys oli toki jo Rockefellerinkin mukaan syntiä, eli ehkä suuren uskonpuhdistuksen jälkeen se utopia saavutetaankin - ihmisten vain tarvitsee antaa kaikki vapaus ja päätäntävalta ulkopuoliselle taholle! Näyttäisi tosin siltä, etenkin tällä hetkellä, että sitä utopiaa ennen joudutaan sotimaan oikeen kunnolla ja Suomessa kansa vaatimalla vaatii että se sota päättämään kaikki sodat tulisi tapahtua oman maan kamaralla.

Jatkuvan kehityksen ja kriittisen tarkastelun yhdistelmän luoma edistyksellinen politiikka törmäsikin pahemman kerran pysäyttämättömään voimaan, joka jyräsi kaikki vanhat poliittiset aatteet alleen. Massamedia ja sen mahdollistama ihmisten manipulointi nosti neoliberalismin ohi kaikista muista aatteista, mutta kilpailu pelkän kilpailun vuoksi puolestaan herätti uuden mutta samalla ikiaikaisen megalomaanisen ajatuksen täydestä yhden tahon maailmanhallinnasta voimiinsa. Journalisteista tuli hyvin pian aktivisteja, joista jokainen tiesi sen oman aatteensa olevan kaikista paras ja ne sadut ”riippumattomasta ja puolueettamasta” objektiivisesta mediasta upposi kansaan ja muutti median kokonaisuutena lähes samaan asemaan kuin uskonnot. Television uutistenlukijasta tulikin pappi, joka julisti pyhää sanaa suuresta lähteestä, joka tällä kertaa kerrotun pyhän sijaan olikin tekopyhä rahan kyllästämä valta, joka oli kilpailulla päässyt asemaansa. Kansan konsensusta ei enää määrittänyt kollektiivinen älykkyys vaan median kertoma tarina, jonka epäilijät ovat pahoja vääräuskoisia syntisiä, jotka tulee viedä roviolle.


Vanha aate uusissa vaatteissa

Sen sijaan että pyörää oltaisiin keksitty uudelleen, on tämä nykyinen globalistien aatemaailma hyvinkin tuttu lähihistoriasta, tosin aivan uudelle tasolle vedettynä. Fasismi, eli kaikki päätäntävalta ja omistus on yksissä käsissä, on se globalismin aate. Omistuksesta voidaan aina luistaa, koska vain päätäntävallalla on oikeasti merkitystä - voit omistaa mitä tahansa, mutta se kuka määrää mitä ja miten sitä omaisuuttasi saat käyttää on oikeasti vallassa. Totalitarismi sopii myös kuvaamaan sitä mallia, eli on sinänsä se ja sama kutsuuko sitä globaalia utopiaa totalitaariseksi vai fasistiseksi, koska kumpikaan niistä tietenkään sovi täydellisesti tätä megalomaanista kaiken vallan keskittämistä kuvaamaan. Tietysti juuri tämä on nykyisen uuskielen tarkoituskin - asioista kun ei voida puhua jos niille ei ole annettu nimeä jota kaikki käyttävät samalla tavalla.

Jokainen valistunut kansalainen kuitenkin tietää, ettei mikään moinen suuri salaliitto voisi koskaan olla mahdollinen, koska joku olisi kertonut eivätkä ne nyt niin tekisi kansalleen. Noin vahvaa argumenttia ei tietenkään voi kumota edes sillä, että se kaikki on dokumentoitu julkisesti niin neoliberalismista sinne globalismin suureen nollaukseen ja narratiiviin saakka. Jokainen noin valistunut kansalainen tietää myöskin valtamedian kertovan totuuden ja olevansa itse täysin informoitu kaikista maailman asioista. Siksi vain hullut salaliittoteoreetikot eli pahat syntiset poikkeavat tarinasta. Ehkäpä se suurin mullistus kuitenkin tässä liberaalissa demokratiassa on tullut sen massamedian oman aikakauden aikana. Muutos oli asteittainen, mutta joku voisi sanoa vääjäämätön. Yhden totuuden kansalle asia on tietenkin itsestäänselvä, mutta sen luulisi laittavan kylmiä väreitä kaikkien selkänahkaa pitkin… mistä siis puhun?

Siitä ajatuksesta, että joku voi määrittää ”hyvän” ja ”pahan” (kaikkien) muiden puolesta. Kirkolla oli ennen siinä monopoliasema, mutta kun massamedia ajoi heittämällä kirkon vallan ohitse, alkoi muodostumaan uusi ja kovin kieroutunut näkemys oikeasta ja väärästä, joka määritti sen mitä kansan tuli tietää. Nähtiinkin nimittäin oikeutetuksi ja hyväksi se, että asioista ei edes yritetä kertoa kokonaisuutta, vaan tasan yksipuolinen kuva oli riittävä kun kyseessä oli ”päivänselvästi paha vastustaja”. Ennenmuinoin tutkivat toimittajat etsivät ne tarinoiden toiset puolet, jotka paljastivat usein mitä kauheimpia hirmutekoja. Mutta jos se oma puoli oli absoluuttinen hyvä ja vastapuoli paha, ne omat hirmuteot täytyikin piilottaa koska se mahdollisti sen ”yhteisen hyvän” ja jälleen kerran paha kukistettiin. Kyllä, hyvä ja paha sisältävät sanoina paljon enemmän (kuten aikaisemmin olen kirjoittanut), mutta rämä yksinkertaistus sallittaneen tässä kohtaa. Kun ”me” taistelemme vihollista vastaan, kaikki heidän tekonsa ovat tuomittavia ja kaikki meidän tekomme ovat hyväksyttäviä. Voittaja kirjoittaa historian ja me olemme sankareita, vaikka siellä vastapuolen kirjoittamassa tarinassa olisimmekin olleet se suurin hirviö. Siksi liberaali demokratia on oikeudenmukaisuuden riemuvoitto - verhon taakse ei sallita katsottavan sitä valtavaa ruumiskasaa, jonka ”hyvät päättäjämme” ovat oman kansansa riveistä luoneet. Kaikki hyvin, ei mitään nähtävää, hajaantukaa! Jos totuus tulisi julki, Nürnberg 2,3,4 ja niiden jatko-osat olisivat kansalle viihteenä seuraavat vuosikymmenet. Ei ihme että toimittelijat ovat niin hiljaa…

Muutosvoimaa ja -halua kyllä löytyy

Suuntakin tiedetään…

Elämme mielenkiintoisia aikoja. Suuret yhteiskuntia ravistelevat muutokset alkavat näyttää päivä päivältä entistä varmemmilta, mutta koska ennustaminen on vaikeaa, etenkin tulevaisuuden, jääkin nähtäväksi mihin suuntaan se kelkka kääntyy. Voisimmeko sitten tutkimalla menneitä arvioida sitä mahdollista suuntaa? Muutosvoimaa ja halua muutokseen on yltäkyllin, niin kansan mielissä kuin sielä muutosta ajavien tahojen resurssien suunnassa, mutta se yhteinen suunta on melkoinen arvoitus. Turvallinen vedonlyönti mihin mennään olisi panostaa sinne, missä takana on eniten rahoitusta. Poliitikkomme ovat kautta koko vallassa olevan puoluekentän selvästi laittaneet pelimerkkinsä sinne ison rahan utopiaan, eli globaaliin kommunismiin. Poliitikot kai luulevat, että myytyään kansansa heistä palkitaan muutkin kuin vain ne aivan huipulla olleet? Sööttiä… kansansa pettäneet ovat yleensä roikkuneet sielä narun jatkona, riippumatta siitä mikä osapuoli voitti.

Globaali kommunismi, joksi itse tätä mallia kutsun, on siis se WEF:n ja lukemattomien muiden eri ryhmittymien ajama ”uusi maailmanjärjestys”, jota media pitää salaliittona koska siitä ei julki puhu kuin ihan kaikki aina omaa presidenttiämme myöten. Suoraan siihen kommunistiseen utopiaan eli täysin luokkavapaaseen järjestelmään missä edes rahaa ei enää tarvita tuskin vielä tässä seuraavassa iteraatiossa päästään, mutta se Star Trekin federaatio näyttää olevan se lopputulos. Ennakoivaa ohjelmointia, ehkä, mutta moinen utopistinen maailma missä kaikki kansakunnat ovat yhtenäisiä ja kaikki puhaltavat yhteen hiileen on ollut monella mielessä. Miten sinne päästään onkin sitten ollut aivan toinen juttu. Mutta tämä kansainvälinen suuri liittouma ei ole kaikkien mieleen, koska sen saavuttamiseksi vaaditaan niiden juurien repiminen irti siitä maasta… isänmaasta, voitaisiin sanoa.

Koska ”fasismi” on yleisesti nähtynä ”paha” asia, on sana jouduttukin määrittelemään uudestaan. Jos sanan alkuperäistä merkitystä nimittäin käyttäisi, tämä ajettu agenda olisi sitä fasismia aivan puhtaimmillaan. Siksi siinä ollaankin lyöty kaksi kärpästä yhdellä iskulla kun sana on määritetty uudelleen ”palingeneettiseksi ultranationalismiksi”. Eli siis vahvaan johtajaan nojaava kansallismielisyys. Pitää huomata, että ”kansallismielisyys” voi määrityksestä riippuen olla epätarkka termi ja nationalismi tai patriotismi olisivat sopivampia, mutta se soppa on taas ihan oman pohdintonsa aihe. Niin kauan kun ihmisillä on juuret maassa kiinni missä asuvat, ovat syntyneet tai ylipäänsä näkevät omana kotinaan, se yhtenäisten kansakuntien utopia on vaarassa. ”Oma koti kullan kallis” ei käy lainkaan päinsä vaan kaikki ihmiset tulee nähdä ”maailman kansalaisina”, eli koneiston rattaina jotka voidaan keskenään vaihtaa koska tahansa.


Mutta se ”miten” puuttuu

”Suuri nollaus” on yksi mahdollinen tiekartta sinne utopiaan, mutta vastaavia suunnitelmia löytynee monesta eri ajatushautomosta ja vallan keskittymästä. Tulevatko nämä keskittymät sulassa sovussa sitten jakamaan maailman vai kuinka se käytännön kansan paimentaminen sitten tapahtuu, siitä en osaa sanoa. Lopputulos on siis aika selvä mitä lähdetään hakemaan, mutta miten sinne päästään on hienoinen mysteeri ja kivinen tie lähes väistämättä. Mahtaakohan Klasukaan itse tietää miten Sanna ja lapset sinne utopiaan kansansa tulevat johdattamaan, vai onko kenties suunnitelma samankaltainen kuin nykytieteessä, missä haluttu tulos tiedetään ennalta ja enää puuttuu todisteet että niin asia on? Utopia jossa kaikilla kansoilla on yhtä kivaa on siis se maali.

Mutta juuret maassa asti olevilla näkemys on ”hittoako me muista, oma kansa/heimo/perhe tulee olla ensisijainen huolenaihe!” Historiasta ollaan opittu, että näitä aatteita on useampikin populistinen johtaja hyödyntänyt kiihottaessaan kansaa oman näkemyksensä taakse. Todisteita sen puolesta, että tämä ”minä ensin, sitten vasta muut” olisi ihmisen kehityksen kannalta se ”oikea” tie, mutta sitähän on vaikea sanoa onko se todella niin. Se on yksi teoria, siinä kun se WEF:n utopia todellisen onnellisuuden avaimien olevan se oman identiteetin kadottamisesta on toinen päinvastainen teoria. Moni puhuu sen oman voiman, itsensä löytämisestä ja valjastamisesta, joka mahdollistaa entistä paremman pohjan sitten ihmisten väliselle kanssakäynnille joka on kuitenkin pakollinen osa ihmisen elämää. Tietysti siinä utopiassa ei sitäkään enää tarvita, koska ihmiset voidaan tuottaa eikä enää syntyä luonnollisesti kahden vastakkaista sukupuolta olevan ihmisen liitosta.

Mutta siinä kun se WEF:n utopian tiekartta saattaa olla vaan piilossa, se yksilöiden ensin oma ja sitten yhdessä yhdistyvä polku tuntuu olevan vain ajatus tai haave jossain kaukaisuudessa ilman konkreettista suunnitelmaa. Toisaalta niitä pieniä kalifeja jotka tietävät satavarmasti sen heidän oman näkemyksensä olevan se ainoa oikea tuntuu nousevan kuin sieniä sateella. Näitä se paremmisto pitää semmoisina pahoina fasisteina, koska sanan uudelleenmääritys täsmäisi sen kanssa. Nyt käytävä kilpailu siitä, kenen henkilökultti nousee riittävän suureksi haastamaan sen nykyisen vallan, onkin melkoisen värikästä ja samalla outoa. Halutaanko sitä vahvojen itsenäisten yksilöiden liittoumaa, vaiko vaan sitä omaa näkemystä pakolla muiden kurkusta alas? Mitään merkittävää uhkaa sille oikealle vallalle nämä pikkukalifit eivät kuitenkaan muodosta, ainakaan vielä. Mutta aina on mahdollista, että sieltä nousee se seuraava Napoleon tai Mao, joka yhdistää kansan ja muodostaa sen oman utopian, tai dystopian.


Uusi järjestys kaaoksesta?

Yksi mahdollinen skenaario toki on se, että paska osuu kunnolla tuulettimeen ja ne jäljelle jääneet sitten ”jotenkin” vaan rakentavat yhteiskunnat uusiksi kaaoksen rauhaannuttua. Otetaanko siis takapakkia mihin asti, kenties feodaalijärjestelmään missä ne pienet muodostuneet yhteisöt alkavat kasvaa syömällä pienempiä naapureitaan joko sulauttamalla ne osaksi itseään tai moppaamalla ne pois edestä? Siitä sitten useamman reformin kautta valistutaan, vapaudutaan, sosialisoidaan ja kuitenkin kilpaillaan koko aika, jolloin se sama romahtaminen tulee toistumaan kerta toisensa jälkeen. Noh, toimiihan se sekin, tavallaan - ihmiskunnan edelleen maan päällä sitkuttelu sukupuuton sijaan on todiste siitä, että kilpailusta huolimatta aina joku selviää.

Siihen nähden se utopia missä kukaan muu kuin se hallitseva joukko ei omista mitään onkin realistinen keino kadottaa se kilpailu, joka on ajanut ihmiskunnan nykytilaansa. Hyvinkin avoimesti puhutaan jo siitä, kuinka neoliberalismi, joka on siis kilpailua vietynä äärimmilleen, on johtanut tähän nykyiseen katastrofaaliseen tilanteeseen. Kansalle asia esitetään niin, että heidän paha syntinen elämänsä ja kulutus on syynä tähän katastrofiin joka on nimetty ”ilmastonmuutokseksi”, siinä kun ne todelliset ongelman aiheuttaneet (ei, en puhu ilmastonmuutoksesta ongelmana) esittäytyvät nyt maailmaa pelastavina filantrooppeina uuden teknologian tuomine käärmeöljyineen. Itsenäisesti ajatteleva yksilö, saatikka kansa, on tälle tarinalle se suurin vihollinen, minkä vuoksi kansat kaikkialla on jouduttu tyhmentämään jatkuvalla pelottelulla. Pelko kun nappaa semmoiset 15 pinnaa mitattavasta älykkyydestä, mikä näkyy varsin kouriintuntuvasti etenkin sosiaalisessa mediassa.

Itse en ainakaan ole nähnyt yhtäkään realistista mallia sille, miten tämä nykyinen järjestelmä voitaisiin ”demokratisoida” niin että se todella palvelisi kansoja niiden orjuuttamisen sijaan. Olisiko se demokratisointi edes oikea tapa, koska keskivertoihmisen keskimääräinen näkemys maailmasta ei välttämättä ole lähelläkään sitä optimaalista ”yhteistä hyvää”? Osa nykypäivän profeetoista saarnaakin jo suurta heräämistä, joka johtaa suurempaan valistukseen kuin koskaan ennen. Galaksit räjähtävät ja Keinonen laskeutuu rankaisemaan kaikkia! Eikun se olikin tuomiopäivä… jonka voi nähdä haluttavana uuden aikakauden alkuna, koska uskonnot ovat vääristäneet sen sanan merkityksen kuvaamaan loppua, sen aidon merkityksen eli uuden alun sijaan?! Mene ja tiedä, elämme joka tapauksessa mielenkiintoisia aikoja ja kuten aina, tämän(kin) taistelun voittajat tulevat kirjoittamaan ne historiankirjat uusiksi.

Demokratian historiaa - Liberaali demokratia

Klassinen liberalismi

Liberaalin demokratian ydin voitaisiin kiteyttää hyvin pitkälle samaan, kuin miten Tocqueville määritteli asian: hallinnon tehtävä ei ole sanoa kansalle miten tulee ajatella, vaan hallinto tulkitsee kansan syvät tunnot ja tekee sen mukaan ratkaisunsa. Valtion ja sen hallinnon tehtävä EI ole sanoa miten ihmisten tulee olla ja ajatella vaan päinvastoin - hallinto on kansaa varten, palvelemassa ei ohjaamassa. Miten ne kansan tunnot saadaan selville, siihen on useampikin keino joista tietenkin yksinkertaisin on äänestäminen. Tarkkaa tulosta se harvemmin antaa, joten erilaiset mielipidetutkimukset saattaisivat olla kunnolla tehtynä parempi ratkaisu. Jos tätä määritystä käytettäisiin siis liberaalista demokratiasta, voidaan sanoa että paljoa kauempana siitä emme voisi enää olla. Äänestys nykypäivänä kun ei ole kansan tahdon kysymistä vaan suosiokilpailu eri ryhmittymien välillä, jossa parhaiten itseään myyvät voittavat. Tästä ei toki voida syyttää täysin niitä poliitikkoja, jotka vain käyttävät kansaa hyväkseen - kansa on yhtälailla vastuussa järjestelmästä, joka ei ole palvellut heidän tahtoaan enää vuosikymmeniin… jos silloinkaan?

Tietysti liberaali ajatus hallinnosta on se, että maailma muuttuu ja hallinto sen mukana. Jos kansa haluaa missikisat ja hallinnon erillään niistä puhuvista päistä niin sitten niin tehdään. Liberaali ajatus siitä, mikä on taas hyvää ja oikein tai sitten ei ole muodostuu tarkkaan harkitun väittelyn ja keskustelun lopputulemasta jonka kanssa kansa on sitten vielä samaa mieltä. Sama pätee tietenkin myös tieteen ohjaamaan päätöksentekoon - tarkka harkinta ja pitkällinen sekä avoin keskustelu antavat mahdollisuuden tehdä oikeasti tieteeseen perustuvia päätöksiä. Kontrasti tähän länsimaiseen näkemykseen liberaalista demokratiasta senkus kasvaa, sanoisin. Puheet siitä kuinka julkinen keskustelu on ajatusten markkinapaikka jossa parhaat vaihtoehdot voittavat onkin liberalismin ytimessä. Sananvapaus olisi siihen ainoa ratkaisu, mitä nykypäivän kapitalistinen sananvapaus taas tallaa kaksin saappain.

Liberaali demokratia olisi siis jatkuvassa muutoksen tilassa eikä se koskaan olisi valmis. Kyllä, niin toimisi oikeasti toimiva ja elinvoimainen yhteiskunta antaen kaikille mahdollisille näkemyksille mahdollisuuden koettaa voimiaan. Toisaalta liberaali näkemys ei välttämättä sovi niin hyvin yhteen demokratian kanssa, koska enemmistödiktatuuri kykenisi poistamaan kaikki mahdolliset liberaalit käytännöt. Vaikka se siirtyminen siihen olisi siis liberaalien ajatusten mukainen, mutta se lopputulos ei sitä todellakaan olisi. Tähän tavallaan kiteytyykin se liberalismin ongelma ja samalla syy miksi edistyksellinen maailmankuva käytti juuri tämän kortin ajaessaan liberalismin ulos politiikasta. Poliittinen liberalismi on siis mennyttä aikaa, liberaalit moraaliset käsitykset vielä koettavat pitää pintansa mutta liberaali talousajattelu jatkaa voittokulkuaan… demokratian kustannuksella.


Talousliberalismi kukoistaa

Laissez-faire, eli ”antakaa tehdä”, on yksi tärkeimmistä ajatuksista vapaassa markkinataloudessa. Adam Smithin ”näkymätön käsi” ohjaa kohti yhteistä hyvää, koska markkinat osaavat hoitaa itsensä ilman että siihen sekaantuu. Kauniita ajatuksia ja ne tavallaan toimivat rajattoman kasvun aikana ja kilpailu pitää huolen järjestelmän reiluudesta. Klassisen liberalismin aatteita siis, eli hitaasti mutta varmasti oikeaan suuntaan jatkuva kehitys. Siinä vaan on muutama ongelma, jotka tuskin yllätyksenä aatteiden kannattajille aikoinaan tulivat. Nykyään koko kapitalistinen ideologia on itsestäänselvyys, jonka vastustajat ovat pahoja sosialisteja ja kommareita, koska kapitalismi on tuottanut kaikista eniten hyvää maailmaan ihan saletisti! Kysy vaikka keneltä tahansa, joka on kuullut saman väitteen samoilta tahoilta kuin kaikki muutkin…

Aivan kuin klassinen liberalismi, talousliberalismi kehittyi nopeasti ja täysin tarkoituksenmukaisesti paremmaksi versioksi itsestään: neoliberalismiksi. Kilpailu nousi keskiöön ja ”antakaa tehdä” muuttuikin muotoon ”antakaa meidän tehdä, kieltäkää se muilta”. Neoliberalismi tunnusti täysin vapaan ja rajoittamattoman markkinatalouden ongelmat, mutta sen sijaan että se olisi pyrkinyt korjaamaan niitä, kilpailun säännöt käännettiin täysin omaksi eduksi. Reilu kilpailu kun oli haastavaa, mutta kun kykenit itse määräämään sen säännöt, mahdollisuutesi voittaa paranivat kummasti. Poliitikkojen ohjailu nousikin tärkeään asemaan ja mitä enemmän jollain taholla oli resursseja sijoittaa järjestelmän muovaamiseen omaksi eduksi, sitä suuremmat ne palautukset siihen sijoitukseen olivat. Ja sehän oli liberaalia, koska kilpailu ja oman edun tavoittelu oli hyve ja tarkoitus koko asiaan. Samalla se liberalismia eteenpäin ajava voima nousi kovin selvästi esiin: pelko siitä, että joku muu vie sen mitä haluat.

Rankasti yksinkertaistettu tapa selittää nykypäivän talousjärjestelmän ongelma on verrata sitä vanhaan lautapeliin: ”Monopoly”. Jokainen tietänee sen säännöt, joten niitä en lähde selittämään. Joka kerta kun se uusi sukupolvi aloittaa pelin, sen sijaan että lauta nollataan ja kaikki aloittavat alusta, ne edellisen kierroksen voittajat saavatkin pitää rahansa ja omistuksensa. Ja sama jatkuu uudelleen ja uudelleen. Kilpailu on siis reilu ja kaikille sama, sillä erotuksella että osa aloittaa sen hieman eri kohdasta. Tämän lisäksi kilpailun sääntöjä voidaan muokata lahjomalla tuomarit, mutta yksi osapuoli on aina kaikkia muita edellä eikä koskaan voi hävitä: pankki. Jos joku taho voi luoda tyhjästä loputtomasti rahaa, ei kilpailu voi koskaan olla edes etäisesti reilua. Mutta liberaalia se toki on, koska ei kielletä yhden osapuolen loputonta rahanluontia.


Liberalismin ja demokratian ristiriita

Jo pelkästään klassinen liberalismi onkin vaikeuksissa kansanvallan kanssa. Jos kansa haluaa päästä eroon liberaaleista säännöistä, onko liberaaleilla oikeuttaa estää kansaa niin päättämästä? Ajatus jatkuvasta kehityksestä kohti alati vapaampaa yhteiskuntaa on toki kaunis, sitä ei käy kieltäminen, mutta käytännön kannalta liberalismi on pahemman kerran vaikeuksissa. Liberalismiin kuuluu ajatus jokaiselle vapaus ajaa omaa asiaansa eteenpäin, mutta jos haluaa ajaa omaa asiaansa pakolla tai manipuloimalla (media) niin onko siihen oikeus puuttua ja jos on niin kuinka? Jos ajettu aate ei ole lainvastainen, miten ihmeessä liberaali voi vastustaa jonkin aatteen edistämistä koska asioiden täytyy antaa kehittyä rauhassa itsekseen? Onko siis ihme, että liberalismi muuttui edistyksellisyydeksi ainakin osittain orgaanisesti? Se loppu oli tosin kaukana orgaanisesta muutoksesta, vaan oli juuri sitä manipuloivaa yleisen mielipiteen muokkaamista esimerkiksi median kautta.

Moraalisesti ja poliittisesti liberalismi ja demokratia ovatkin vielä jollain tavalla sovitettavissa, mutta talousliberalismi ajaa sen yhteenliitoksen kielekkeeltä alas välittömästi. Varallisuuden pakkautuminen ja sen mukana tuoma valta ei ole missään kohtaa, millään mittarilla, soviteltavissa demokratian kanssa yhteen. Tämä on tiedetty jo antiikin ajoista lähtien eikä se siitä ole mihinkään muuttunut. Kansalla on oltava pääpiirteittäin yhtä paljon valtaa joka ikisellä, jos järjestelmän tarkoitus on olla kansanvaltainen, demokraattinen. Kapitalismi, vapaa markkinatalous, miksi sitä haluaakaan sitten kutsua on tästä täysin päinvastainen ideologia ja niiden sovittaminen samaan lauseeseen (kapitalismi ja demokratia, selvennyksenä) vaatii niin runsasta älyllistä epärehellisyyttä, että vain aito neoliberaali tai edistyksellinen siihen kykenee. Ja kun se sama jengi myy sen tarinansa kansalle, se on oikeutettua valtaa kaikkien muiden yli.

Eniten ehkä tässä modernissa liberalismissa kuitenkin itseäni ihmetyttää se käsittämätön sotahulluus, mikä tässä viimepäivinä on tullut julki monesta suunnasta. Kaksinaismoralismi kukkii ja vain tietyillä elämillä on väliä, kunhan kaikki vaan tottelevat sitä yhtä ja samaa länsimaisen liberaalin demokratian pyhää jumalaa: rahaa. Kapitalistinen sananvapaus sanelee mitä ihmisten tulee ajatella ja kaikki siitä poikkeava on pahaa syntistä ajattelua. Ja sitten moraaliposeerataan ja laitetaan maan lippu profiilikuvaan ja ollaan niin rauhaa rakastavia liberaaleja ettei uskoisikaan. Säälittävää kollektiivista ajattelemattomuutta, mikä on monilta osin niitä liberaaleja arvoja vastaan: ajattelu, väittely ja eriävät mielipiteet sekä individualismi ovat niitä liberaaleja aatteita. Edistykselliset eivät tietenkään näe tässä ongelmaa ja konformistinen kansa seuraa sokeana johtajiaan. Ehkä onkin onni liberalismin oppi-isille, että he eivät näe nykypäivää jossa heidän visioimansa utopia on käännetty päälaelleen pellemaailmaksi.

Suuri Narratiivi

Ei tunnu missää, löylyä lissää!

Liivijengi, joka tarjoili aikaisemmin suurta nollausta, tarjoilee nyt ylpeänä sinulle suurta narratiivia: "The Great Narrative"! Ei, kyllä se on ihan oikea nimi tälle WEF:n ja Klasun seuraavalle kokoontumisajolle, joka pidettiin 10-13 Marraskuuta 2021 ja jonka päätapahtuma 11-12. Marraskuuta oli Dubaissa. Siis juuri sen porukan, jonka sana on pyhä kirja Sanna Marinille ja monille muille suurille tulevaisuuden nuorille johtajille. Jos suuri nollaus kuulosti jo pahalta, ällös huoli - vauhtia ei olla hidastamassa vaan täyttä höyryä halutaan neljäs teollinen vallankumous. Tämä vallankumous on upotettu taas niin syvään termijargoniin, että sen juurten paljastamiseen pitäisi varmaankin omistaa kokonainen kirja, mutta lyhyesti se tarkoittaa sitä, että kansa ei omista enää mitään eikä siltä enää kysytä mistään mielipidettä - se tekee kuulemma onnelliseksi!

"Salaliittoteoriaa" on tietenkin jokaisen hyvän ja älyllisesti umpilaiskan ihmisen ensireaktio kuullessaan, että olisi olemassa jotain rikkaita ihmisiä jotka suunnittelevat yhtään mitään, saatikka vallankumousta (vallankaappausta, jos tarkkoja ollaan). Netistä ei löydy kuin näiden vallankumousta ajavien ihmisten esitelmiä, puheita ja kirjoja kuin muutama sata, joten on selvää että heidän omistamansa mediat (kaikki maailman mediat) olisivat kertoneet asiasta! Kuten toki ovatkin, mutta kertoen vain kuinka auvoinen tulevaisuus ihmiskuntaa odottaa jahka he ovat ensin luopuneet omaisuudestaan, oikeuksistaan ja vapauksistaan! Ja kukapa ei vaihtaisi vapauttaan ikuiseen onneen ja ennen kaikkea turvallisuuteen?!

Jos taas Agenda 2030 ja vastaavat ovat tuttua huttua, ei tämä suuri narratiivi tuo oikeastaan mitään uutta pöytään. He ovat tosin tunnistaneet joitain kipukohtia tässä siirtymässä, joista lisää hieman myöhemmin. Ihmistarhan pitäjät eivät edelleenkään pidä itsenäisesti ajattelevista ihmisistä, minkä vuoksi tämä "pandemia" olikin heille (ihan täyden sattuman lisäksi) kuin lahja taivaasta: ihmiset tahtovat turvallisuutta! Tulevaisuus tuleekin olemaan vahvasti automatisoitu, elleivät nyt sitten satu vahingossa luomaan Skynettia, joka haluaa tuhota koko ihmiskunnan. Ja kyllä, he nimenomaan haluavat luoda juuri semmoisen järjestelmän, mutta vain tehdä se oikein, jolloin ongelmia ei synny. Kuulostaako lupaavalta?


Huomisen maailma tulee olemaan erilainen

Siitä kaikki suuren narratiivin tahot olivat varmoja - maailma tulee muuttumaan... koska he aikovat sen muuttaa, halusi maailma sitä tai ei. Teknologia tulee olemaan tässä se eteenpäin ajava tekijä: kvanttitietokoneet ja tekoäly suurimpina tekijöinä. AR, Augmented Reality eli savoksi "lisätty todellisuus" ja varmaankin myöhemmin lähes täydellinen VR, virtuaalinen todellisuus, tulee lyömään itsensä pian läpi. Ihmisten ja koneiden integraatio kasvaa ja kansa suorastaan tulee vaatimaan päivityksiä itseensä... siis ne, jotka uskovat ja ostavat tämän idean, että ihminen ei riitä vaan tarvitsee päivityksiä itseensä. Kukin tavallaan, tietenkin, mutta kun kaikki on yhdistettynä toisiinsa ja nettiin, yksityisyydestä ei kannata enää puhua.

Energia tulee myös pelaamaan merkittävää roolia, jossa fuusio ja vety olivat päivän trendit. Tekoälyn ohjaama älyverkko taas tietää kuka sitä energiaa milloinkin tarvitsee ja ongelmilta vältytään kun koneet tietää paremmin. "Fossiiliset" energialähteet pitää tietenkin lakkauttaa, koska irti verkosta eläminen pitää tehdä mahdollisimman vaikeaksi. Biologian puolella DNA:n muokkaus ja personoidut lääkkeet ovat iso juttu, koska Dr. Moreaun saari jäi kaikilta lukematta tai katsomatta. Ainut mikä olikin varmaa oli se, että tulevaisuudessa meillä on parempi maailma, kunhan teknologiaa käytetään vaan oikein! Koksa kukahan sitä nyt voisikaan väärin käyttää, kun samat tyypit avoimesti puhuvat liikakansoituksesta ja tukevat eugeniikkaa?

Talouden taas pitää jatkaa loputonta kasvuaan, mieluusti noin 3-4% vuositahtia. Tasa-arvo, ilmastonmuutos, resurssipula ja muut vastaavat termit taas voidaan korjata sillä, että paikalliset päättäjät saadaan ajattelemaan pidemmälle kuin vain oman kautensa verran. Velan ja koron säätäminen ei liioin enää riitä, vaan tarvitaan tehokkaampia keinoja muokata kansantaloutta. Jatkuva kasvu rajallisella planeetalla ei kuitenkaan ole ongelma, kun maailman rikkaimmat haluavat kasvattaa varallisuuttaan. Mutta kaikesta kuitenkin huomaa sen, että nämä korkeasti koulutetut ja korkeassa asemassa olevat ihmiset eivät suinkaan ole tyhmiä - päinvastoin, heillä oli selvästi loistava suunnitelma! Mielipuolisia, hulluja ja ihmiskuntaa vihaavia, näitä termejä taas voisi heistä käyttää... mutta ei tyhmiä. No miten he maailman aikovat korjata? Itseasiassa hyvinkin helposti, siis jos ei huomioida tuota rajallisen maailman ongelmaa.


Suuresta nollauksesta suureen narratiiviin!

Yhteistyö on kaiken tulevan ajattelun perusta! Ihmisille täytyy osoittaa, että se helpoin reitti elämässä on se reitti, jonka vallanpitäjät haluavat heidän kulkevan, ei se että tehdään miltä itsestä tuntuu. Inhimillinen pääoma, human capital, on se mihin nyt tulee keskittyä ja ohjata tämä paljolti käyttämätön resurssi tuottamaan sitä kasvua, joka automaattisesti luo yhteistä hyvää. Luodakseen oikeasti regeneratiivisen eli uudistuvan maailman, täytyy ihmiset saada muodostamaan jälleen yhteisöjä, jonka hyväksi he ovat valmiita tekemään kaikkensa. Mutta tässä on tällä hetkellä se ongelma, mihin WEF tarjoaakin hyvin elegantin ratkaisun... Miten saada ihmiset luomaan yhteisöjä, mutta silti pitämään ne yhteisöt ruodussa?

Yksinkertaisesti, pönkittämällä luottamusta paikallisiin "johtajiin". Ihmiset eivät enää luota valtakunnallisiin poliitikkoihin (miksiköhän?), mutta luottamus paikallisiin poliitikkoihin on kasvussa. Enää ei tarvitse siis saada suostuteltua koko kansa toimimaan "oikein", vaan riittää hallita niitä yhteisöjen johtajia. Luottamus onkin tässä avainasemassa: kansan pitää luottaa siihen, että se "oikea" johtaja on heidän puolellaan. WEF oli tutkimuksissaan nimittäin huomannut, että "eliitti" ympäri maailmaa kykenee entistä paremmin yhteistyöhön keskenään ja luottaa toisiinsa, mutta kansa ei enää luota siihen eliittiin. Ja nyt asiat, jotka ovat eliitin ansiosta niin päin helvettiä, pitää kansan korjata omilla resursseillaan.

Tämä viimeinen osa tässä teollisessa vallankumouksessa kusahtaakin pahasti: kansan pitää nyt korjata se, mitä eliitti on vuosisatoja tuhonnut. Eliitti saa siis pitää resurssinsa, mutta kansan tulee jakaa omaisuus keskenään kaikkien ihmisten kesken. Eli se sakki, joka omistaa sen 90+% kaikesta ei tarvitse jakaa mitään, vaan se muutama prosentti vauraudesta tulee jakaa miljardien ihmisten kesken tasan. Tämä on se tulevaisuus joka ihmiskuntaa odottaa, jossa nämä nuoret johtajat saavat päättää. Kaikille kun pitää tarjota samat mahdollisuudet kuluttamiseen ja digitalisaatioon, se meinaa sitä että keskiluokka kustantaa koko sirkuksen. Kukaan ei omista mitään, paitsi ne, jotka ovat tasa-arvoisempia kuin muut. Ainiin, se on vain sitä hullua salaliittoteoriaa, että nykyinen pääministerimme ajaa juuri näitä asioita hymyssä suin ja Klaus Schwabin käskystä. Kaikki on vapaasti tarkistettavissa, vaikka kuvittelisikin etteivät ne nyt niin tekisi, vaikka sanovatkin tekevänsä. Ja millä tämä kaikki toteutetaan? Helposti. Medialla.