Tekoäly pakottaa ”Suuren Nollauksen”?

Kapitalismin kriisi

Kun toisen maailmansodan aikana ja sen jälkeen Jenkeissä verot paukkuivat 90:n pinnan hujakoilla, pelättiin kauheasti punaista sosialismia vaikka itse asiassa siinä oltiin pelastamassa kapitalistista järjestelmää. Sota itsessään toki ratkaisi osan ongelmasta, jonka tuottavuuden kasvu oli aiheuttanut teollistumisen myötä - puolet miehistä laitettiin rintamalle ja toinen puoli tekemään aseita ja varusteita heille. Mutta miten ihmeessä tuottavuus olisi muka ongelma, sehän on hyvä juttu? Toki, paitsi kapitalistisissa järjestelmissä, koska niissä voitot siirtyvät omistavan luokan taskuun sen sijaan että hyödyttäisivät kaikkia. Jos joltain ihmiseltä menee tunti tehdä jokin työ ilman konetta ja vain puoli tuntia koneen kanssa, sen sijaan että tämä tuottavuuden kasvu parantaisi ihmisen oloja, voitot siirretään omistavan luokan taskuun ja jos ennen siihen haluttuun tulokseen tarvittiin kaksi ihmistä, nyt siihen riitti yksi. Tämän seurauksena jengi siis potkittiin pellolle mieluummin kuin että he tekisivät vain vähemmän tunteja, jos haluttiin tuotanto pitää samana. Kasvun aikana tuotantoa yleensä halutaan lisätä ja kun kaikki oli pistetty sodan vuoksi paskaksi, sotaa seuranneet vuodet pitivät tuottavuuden kasvusta huolimatta ihmiset töissä vielä kiinni, ainakin osittain.

Korkea verotus oli tietenkin sitä pahaa sosialismia ja rapakon takana sitä ei hyvällä katsottu, joten miksi ihmeessä siihen suostuttiin? Rikkailta verottaminen nähtiin ainoana keinona ratkaista sen hetkinen ongelma, joka osin oli toki rahan puute, mutta pääosin se ongelma oli ne lukemattomat työttömät, joille ei enää ollut tarvesta. Eikä edes vielä se määrä työttömiä, koska kapitalistisessa järjestelmässä jokainen on oman onnensa seppä, eli työttömyys oli omaa syytä, vaan siksi että ne menivät järjestäytymään ja vaatimaan muutosta asiaan. Mitä siitäkin tulisi jos työläiset saisivat tuottavuuden kasvun hedelmistä oman osansa eikä vain omistava luokka? No, jenkit verottivat rikkaita ja yrityksiä ja alkoivat maksaa sosiaalitukia kansalle työttömyyskorvauksiin ja vastaaviin. Ammattiliitot ja vastaavat hiljennettiin eikä ilmaista leipää saaneet duunarit enää kapinoineet. Kriisi onnistuttiin siis välttämään ja veroissa palattiin vanhaan toimivaan ratkaisuun, eli keskiluokka maksaa verot josta he syyttivät köyhiä. Omistava luokka nauroi matkallaan pankkiin ja kaikilla oli mukavaa.

Neljäs teollinen vallankumous eli suuri nollaus on kuitenkin tuloillaan. Rankimmat arviot ennustavat useiden satojen miljoonien työpaikkojen katoavan kuin tuhka tuuleen tekoälyn myötä. Vuosisadan puoleen väliin mennessä ehkäpä jopa puolet työpaikoista on korvattu tekoälyllä, joko pelkästään datamuodossa tai sitten robottina. Putkimiehiä ja vastaavia luovaa ongelmanratkaisua tarvitsevia sekä tarkkaa ja nopeaa käsityötä tekeviä ihmisiä varmasti vielä tarvitaan pitkään, mutta toimistoissa papereita millään tavalla pyörittelevät ihmiset saavat väistyä chatbottien tieltä aivan kuten teollisuudessa koneet hitsaavat ja ruuvaavat laitteet lähes täysin alusta loppuun. Tuottavuus kasvaa tekoälyn käyttöönotossa räjähdysmäisesti ja jos tuhannen taalan tietokone korvaa yksistään tusinan toimistotätejä, mitä luulet kummalle näytetään ovea? Kun 24/7 ilman tunteita toimiva asiakasbotti vastailee varsin ihmismäisesti asiakkaiden kysymyksiin, muutos nähdään jopa positiivisena… paitsi tietysti jos se oma duuni meni alta sen botin tähden. Elämä on siis menossa monella viemäriin duunin menetyksen myötä joka saattaisi aiheuttaa liittojen voimistumisen ja työväen yhdistymisen jota kukaan ei halua, joten miten asiaa ehdotetaan korjattavaksi?


UBI

Universal Basic Income, eli perustulo. Sosiaalitukien sijaan kaikille maksetaan sama summa kuukausittain tilille, täysin ilman kyselyitä. Jokainen saa yhtä paljon, joten se on tasa-arvoista ja silleen. Oikeistopuolueet tulevat purnaamaan ilmaisesta rahasta, jolloin heille esitetään tutkimukset jotka todistavat ettei se oikeasti vähennä tuottavuutta vaikka ilmaista rahaa jaetaan. Vasemmisto taas tulee vaatimaan että se raha otetaan tekoälystä hyötyviltä, mikä kasvattanee heidän suosiotaan työväen keskuudessa kun paska on osunut tuulettimeen. Jos järjestelmä olisi demokraattinen, ei ole vaikea arvata kumman aatesuunnan taakse kansa menisi, mutta koska järjestelmämme ei ole lainkaan kansanvaltainen vaan kapitalistinen, tarkemmin sanottuna neoliberaali, merkitsee se vain sitä että sillä ei ole paskaakaan väliä onko johdossa oikeisto vai vasemmisto, koska taustalla on se sama iso raha. No miksi ihmeessä iso raha haluaisi itseään verotettavan? Aivan samasta syystä kuin vuosikymmeniä sitten jenkeissä… se raha tekee vain ylimääräisen kierroksen ennen kuin se ehtii omistavan luokan taskuihin.

Perustulo kun lisää kulutusta ja tämä on yleensä hyväksi bisnekselle. Vaikka isot firmat joutuvatkin maksamaan kovia ”tekoälyveroja”, se summa menee isolta osin kulutukseen joka kohdistuu heidän tuotteisiinsa. Pienet ja keskisuuret yritykset kun eivät voi millään kilpailla isojen kanssa, koska saadakseen lainsäädännön läpi joka mahdollistaa korkean tekoälyveron, hallinto ”joutuu” tekemään kovia päätöksiä ja säädännöllä tappamaan pienyritykset lähes kokonaan koska he eivät kykene hyödyntämään tekoälyä samassa mittakaavassa vaan joutuvat tyytymään nykyisiin lihasäkkeihin joita ihmisiksikin kutsutaan. Jos merkit pitävät paikkansa, tämä uusi vaihe on jo nyt vauhdissa kun Klasusetä WEF:n lihaksin vääntää perustuloa näille nykyisille marioneteille. Edellisellä kerralla sodalla korjattiin vinoumaa työväestössä… toivotaan että niin ei tällä kertaa kävisi, vaikka eiväthän ne nyt tahallaan sotaa ajaisi… eiväthän?

Ei siinä, perustulo olisi varmaankin ihan hyvä idea JOS se yhdistettäisiin tasaisesti jakautuvaan työpanokseen. Sen sijaan että osa istuisi kotona syljeskelemässä kattoon ja osa edelleen vääntäisi duunia niska limassa, kaikki hyötyisivät tekoälystä hoitamassa duunit saaden paljon lisää vapaa-aikaa ja työskentelemällä vaikka vaan muutamia tunteja viikossa. Sehän olisi varsin helppoa, kun et omista mitään ja olet onnellinen! Hetkonen, missäs mä olen tuon lauseen… ai niin, Klasu. Ei siinä, vähemmän työtä kun koneet hoitaa hommat ja kansalla olisi vapaa-aikaa kuulostaa hyvältä, eikö totta? Ihmisethän voisivat keskittyä parantamaan omaa tilannettaan ja vaikuttamaan omiin asioihinsa niin lähipiirissä kuin myös vaikkapa politiikassa. Mutta oikeasti, kuka sitä haluaisi?! Kansa jolla on aikaa ajatella ja resurssit elää luppoisaa elämää tekemällä vain vähän töitä josta saattaisivat vieläpä pitää?! Kuulostaa joltain kauhuelokuvalta nykypäivän poliitikoille: kansa, joka oli perillä asioista. Onneksi perustuloon voidaankin laittaa yksi jos toinenkin koukku Kiinasta opittuna: vain oikeaa mieltä omaaville se maksetaan täysmääräisenä ja sillä digirahalla ei voi ostaa kuin valtion määrämiä hyödykkeitä... toki, eiväthän ne nyt niin tekisi?


Tyranniaa pukkaa utopian sijasta?

Toinen pikkuboonus jonka tekoälyn markkinoijat tulevat tässä samalla saamaan on lähes täydellinen propagandakattavuus kaikilla alueilla. Kun se heidän oma wokeäly on jokaisessa firmassa asiakaspalvelijana, jokaisessa lehdessä uutisten kirjoittajana ja taho joka ikisen televisiosarjan käsikirjoittajana, mitä luulet kuinka ”väärää mieltä” oleville siinä käy? Kun jo nyt lähes syljetään päälle jos on jostain isosta asiasta väärää mieltä, wokeäly joka ikisessä laitteessa tulee tekemään kaikkensa manipuloidakseen ihmisiä yhteen muottiin sopivaksi kuluttajaksi. Mainokset, näytettävät postaukset somessa ja kaikki ne paikat jotka algoritmilla päätetään mitä sinulle näytetään, tullaan jo hyvinkin lähitulevaisuudessa personoimaan juuri sinun ajattelutapaan parhaiten tehoavaksi. Sen lisäksi niille muille syötetään loputtomasti satuja pahasta disinformaatiosta, vaarallisista salaliittoteoreetikoista ja terrorismiksi laskettavasta vihapuheesta niin johan on mukava olla wokeälyä vastaan sillä väärällä puolella…

Ja millä kansa saadaan mukaan tähän kaikkeen tyranniaan? Pelolla, tietenkin. Misinformaatio pilaa kaiken, vihapuhujat ovat terroristeja, terminaattorit tulevat pihaan ja pahojen ihmisten tekemät tekoälyt manipuloivat sinua huomaamattasi! Onneksi meillä on siihen pelastus! Viisaat ja oikeudenmukaiset johtajamme tulevat säätämään uusia lakeja ja sääntöjä yhteiseksi hyväksi ja juuri sinun turvallisuutesi vuoksi. Koska muutoin joka ikinen tavan tallaaja tulee terrorisoimaan kansaa ostamalla 10.000 näytönohjainta sisältävän supertietokoneen joka soluttautuu kaikkialle… eikun sori, se olikin jo olemassa, ei vaan tavan tallaajan käsissä. Kyllä, koneet ja ohjelmistot tulevat kehitymään, mutta ainoastaan valtiollisilla toimijoilla ja suuryrityksillä on resurssit tehdä hommaa isosti ja heillä on yksi pieni ero lainkuuliaiseen kansalaiseen nähden: he eivät piittaa niistä säännöistä pätkääkään. Tiedustelupalvelut ovat osoittaneet sen kerta toisensa jälkeen, mutta sitä Penttiä kellarissaan open source tekoäly koneellaan pitää pelätä ja säätää uusia lakeja ettei hän vaan tee murto-osaa siitä, mitä valtiot tekevät.

Maailma tulee joka tapauksessa muuttumaan radikaalisti tekoälyn vaikutuksesta. Yhteiskuntarakenne tulee muuttumaan ja ne tahot, joilla on hyppysissään ne kaikista laajimmalle julkistettavat tekoälyt tulevat omaamaan entistä enemmän valtaa. Jo nyt hehkutetaan ideaa siitä, kuinka tekoälyllä voidaan opettaa kenet tahansa osaksi ilmastokulttia ja uskomaan tutkittuun ja turvalliseen, yhteiseksi hyväksi tietenkin. Mitä sille voisi sitten tehdä? Saada ihmiset tietoiseksi asiasta ja nostettua myös poikkeavat näkökulmat julkiseen keskusteluun. Ja miten se tehdään? Valtamedialla tietenkin, eli ne toimittelijat jotka ovat vuosikymmeniä ajaneet tätä nykyistä mallia yht'äkkiä kasvattaisivat selkärangan ja alkaisivat ajattelemaan! Sillä aikaa kun opetellaan lehmien lentämisen alkamista, sanoisin että paras tapa tehdä asialle jotain on elää omaa elämäänsä mahdollisimman hyvin ja onnellisesti. Ehkäpä tutkia miten wokeäly toimii ja miten sitä ajetaan eteenpäin, samoin kuin noin muutenkin kuulostella tätä hulluutta. Mutta muutoin antaa sen edetä tahtiaan, koska sielä takana puhutaan triljoonien taalojen resursseista. Tietoisuutta on hyvä lisätä, mutta se tarvitsee näkyvyyttä - parhaallakaan argumentilla kun ei ole mitään merkitystä ihmisten ”heräämisen” kannalta. Koko sirkus kun loppuisi kun kansa lakkaisi tottelemasta herrojensa käskyjä. Toki siitä seuraisi se kauhia anarkia, jolloin vahvin kaappaisi vallan ja tekisi miten lystää! Aivan kuten koko nykyinen järjestelmämme jo toimiikin.

———
ChatGPT:n mukaan yllä olevaan tekstiin pitää suhtautua tälleen: ”On tärkeää huomata, että teksti sisältää kirjoittajan henkilökohtaisia näkemyksiä ja kriittisiä tulkintoja, eikä se välttämättä edusta yleispäteviä faktoja tai laajasti hyväksyttyjä totuuksia. Teksti tarjoaa pohdintaa ja näkökulmia, jotka voivat herättää keskustelua ja ajatuksia aiheen ympärillä.”

Närkästyksen hallinta

Siksi mikään ei muutu

Lukemattomat eri ihmiset ovat jo vuosituhansia (ensimmäisiä kirjoitettuja mainintoja Kreikasta jo ~400 eKr.) pohtineet sitä, miten ihmeessä vallanpitäjät onnistuneet pitämään kansat kurissa vaikka meno on välillä ollut varsin hurjaa. Étienne de La Boétie kirjoitti helpot ohjeet viitisensataa vuotta sitten kuinka se tyrannia saadaan loppumaan ja Vaclav Havel osoitti vain joitain vuosikymmeniä sitten millä tavalla kansa voi puhaltaa pilliin kun vallanpitäjien meno lähtee keulimaan liikaa. Ja siltikin jengi ihmettelee miksi ihmeessä meno ei muutu vaikka Michael Sandelin kaltaiset nykypäivän oikeudenmukaisuudesta puhuvat tahot vuodesta toiseen kertovat suurelle yleisölle kuinka maailmasta saataisiin parempi paikka? Hiljattain vastaan tullut käännös (vaikkakin jo vuodelta 2015) Saksasta, Kiel:in yliopistosta, avasi asiaa mielestäni varsin hienosti. Käännös kulkee nimellä: ”Why do the lambs remain silent? On democracy, psychology, and the ruling elite's methods for managing public opinion as well as public indignation” - Prof. Rainer Mausfeld, vapaasti kääntäen ”Miksi lampaat pysyvät hiljaa? Demokratiasta, psykologiasta ja hallitsevan eliitin keinoista yleisen mielipiteen ja närkästyksen hallintaan.” Tämä teksti siis perustuu osin Mausfeldin esitykseen, jonka kuitenkin suosittelisin kaikkien itse kaivelemaan ja lukemaan jos lontoo tahi saksa sujuu.

Lyhyesti sanottuna koko sirkus perustuu ihmisten huomion hallintaan, eli siihen Kummelin apinaa koijataan ”kato mikä tuolla on!” Vaikka ihmisille kerrotaan maailman tapahtumista, ne jätetään yksittäisiksi mihinkään liittymättömiksi tapahtumiksi, jotka nyt vaan sattumalta sattuivat… kunnes niitä tarvitaan. Nimittäin tarpeen vaatiessa ne kaikki tiedonmuruset yhdistetään yhtenäiseksi tarinaksi, jolla on yksi tärkeä tehtävä: ohjata niin yleinen mielipide kuin kaikki se patoutunut suuttumus haluttuun kohteeseen. Olet saattanut törmätä tässä viimevuosina joihinkin tämänkaltaisiin propagandaoperaatioihin? Syyllisiä on löytynyt lihaa syövistä heteromiehistä, bensaa polttavista autoista, ilman maskia kulkevista tottelemattomista ihmisistä, piikkidenialisteista ja nyt viimeisimpänä joka ikisestä venäläisestä joka on koskaan elänyt maan päällä. Kun syyllinen tiedetään, rikos kyllä löydetään. Jokainen näistä tarinoista on esitelty tavan kansalle pienissä paloissa ja niitä tarkemmin tutkimalla voi yhtään kriittisemmin asioita tutkiva löytää ne lukemattomat aukot tarinassa, mutta suurin osa ihmisistä ei asioita niin tutki vaan he kasaavat sen ärsyyntymisen niihin pieniin tiedonpalasiin jotka sitten osoitetaan vallanpitäjien valitsemaan suuntaan.

Tähän ansaan lankeamista on lähes mahdotonta välttää. Jos yhtään seuraa mediaa niin ei sellaista päivää tulekaan, ettei edes joku uutinen alkaisi kyrsimään oikeen kunnolla. Aina löytyy jokin asia, joka saa tunteet pintaan sekä sapen kiehumaan. Sitä mennään sitten purkamaan sosiaaliseen mediaan tai kahvipöytään, jolloin se lähipiirikin siitä saa oman osansa ja mahdollisesti liittyvät mukaan ärsyyntymiseen. Koska vallanpitäjillä on valtamedia lähes täysin hallussa, he voivat säätää sitä vihan määrää ja kohdetta niin, että kansalle pidetään joko jatkuvaa kevyttä kenttävitutusta yllä, tai tilanteen niin vaatiessa se kohdistetaan pyhäksi vihaksi pitkään demonisoitua vihollista kohtaan. Oli varsin lähellä ettei pandemian aikana tullut ruumista pyhän vihanpurkauksen ansiosta, tämän ”ryssävihan” ollessa vielä täysi tilanne päällä. Ja miksi mikään ei muutu? Koska enemmistö seuraa mitä se valtamedia käskee vihaamaan ja ne loput vihaavat kukin jotain pientä osaa kerrallaan, ilman että yhdellekään asialle tehdään yhtään mitään.


”Demokratian kriisi”

Miksi ihmeessä sitten kansalle tarvitaan aina jotain vihattavaa? Eikö demokratiassa kansan yhtenäisyys olisi paljon parempi asia? Pyhän vihan aikana kansa on tietysti pääosin yhtenäinen, mutta sitä tilaa ei voida ylläpitää loputtomiin jolloin tarvitaan jokin toinen tapa pitää kansa kurissa. Mutta eihän kansaa tarvitsisi pitää kurissa, koska meillä on liberaali demokratia sekä sananvapaus ja niin edelleen? Sepä se onkin, ei meillä ole. Meillä ei ole mitään kansanvaltaa, vaan ison rahan oligarkia ja kapitalistinen sananvapaus jossa se kenellä on eniten rahaa on oikeimmassa. Jo sieltä antiikin Kreikan ajoista on tiedetty demokratian ongelmat ja tavan kansan lammasmaisuus, jolloin kukaan täyspäinen vallanpitäjä ei tule koskaan antamaan massoille yhtään enempää valtaa kuin on pakko. Ja nykyään median ansiosta sitä valtaa ei todellakaan paljoa tarvitse kansalle antaa että se pysyy tyytyväisenä. Annetaan sille vaikka neljän vuoden välein velvollisuus päättää kenen saapas astuu heidän naamalleen! Aina kun kansa alkaa kyllästymään oligarkiaan, nousee se ”demokratian kriisi” joka korjataan erilaisilla varoventtiileillä. Populistiset protestipuolueet ovat toistaiseksi toimineet varsin hyvin ainakin Suomessa.

Nyt kun Suomeen saatiin vihdoin ja viimein uusi Bilderperkeleiden hyväksymä globalistihallitus, joka eroaa edellisestä lähinnä siinä miltä suunnalta ulina kuuluu, sama meno ja närkästyksen hallinta tulee jatkumaan täsmälleen samalla tavalla. Hallinto tekee päätöksiä joille osaa hurraa ja osa kiroaa, syyllinen löytyy aina vastapuolelta ja ennen kuin kukaan ehtii alkaa tekemään yhdellekään asialle yhtään mitään, media nostaa esiin seuraavan pöyristymisen aiheen josta jaksetaan kirota siihen seuraavaan saakka. Se ”oma” porukka tekee aina kaiken täysin oikein vaikka joudutaankin tekemään ”kipeitä ratkaisuja”, se on kuitenkin yhteiseksi hyväksi ja juuri sinun turvallisuutesi vuoksi. Miten tämä eroaa niistä kaikista edellisistä hallituksista? No, nyt annettiin vielä enemmän valtaa edes oman maan hallinnon ulottumattomiin mikä on kuulemma hyvä asia koska pyhään vihaan venäläisiä vastaan ajettu kansa niin uskoo. Muutoin ero edellisiin on marginaalinen - kansa kärsii, rikkaat rikastuvat ja ison rahan teollisuus hyötyy ja myy kuluttajille onnellisuutta purkista.

Se oikea demokratian kriisi kun on sielä kansan keskuudessa, ne tahot jotka eivät tätä kaikkea paskaa niele. Onneksi suurin osa siitä muhivasta vihasta saadaan pidettyä maltillisella tasolla koska harva se päivä keksitään jokin uusia asia vihattavaksi. Organisoitunut vähemmistö on kuitenkin onnistunut kerta toisensa jälkeen muuttamaan pieniä asioita siellä täällä, joten muutos joihinkin asioihin ei ole mahdoton asia. Hallinto on tosin pysynyt tässä kilpavarustelussa kaukana edellä, koska jokainen pyrkimys organisoitumiseen on kaatunut sisäisiin riitoihin eli selkäänpuukotuksiin ja myyräykseen. Onko tämä sattumaa vaiko kenties tarkkaan ohjailtua on tietenkin vain arvailun varassa, mutta järjestelmällisyys näiden vastarintaliikkeiden romahtamisissa osoittaisi ulkoa ohjaamista. Ja nämä itsenäisesti erilailla ajattelevat on se länsimaisen demokratian kriisi jolle ei olla vielä keksitty lopullista ratkaisua… yritystä kyllä piisaa. Helpoimmillaan se vastarinta saadaan hampaattomaksi antamalla heille uusi suuttumisen aihe sopivin väliajoin.


Mitä sitten tulisi tehdä?

Ottaen huomioon kuinka paljon vallanpitäjät ovat vuosien saatossa asiaa niin tutkineet kuin käytännössä harjoittaneet, voidaan tulosten perusteella sanoa että isossa kuvassa tälle ei saa yhtään mitään. Ne resurssit, jotka vallanpitäjät ovat kansalta vuosisatojen saatossa varastaneet riittävät pitämään ne kansat kurissa myös tulevaisuudessakin. Joitain pieniä voittoja on toki saavutettu erinäisin keinoin ja uusia keinoja heittää kapuloita rattaisiin yritetään kehittää jatkuvalla syötöllä. Kansa on kuitenkin avainasemassa siinä muutoksessa, jolloin törmätäänkin siihen ongelmaan joka on jatkunut vuosituhansia: vihalla ja pelolla saadaan tuhannet ihmiset liikkeelle paljon ennen kuin yhtäkään ihmistä logiikalla tai yleensäkkään harmaiden aivosolujen voimistelulla. Noin 80% kansalaisista kun on enemmän tai vähemmän manipuloitavissa menemään juuri siihen suuntaan kuin käsketään. Ja koska viimeksi ne vallanpitäjät ovat ajatelleet kansan etua oman napansa sijaan?

Yksinkertaisin keino sen vihan vähentämiseen on laittaa se media kiinni. Sillä saa karsittua jo osan niistä uusista närästyksen kohteista, mutta sitten kun menee ihmisten sekaan puhumaan niin sieltä saa kyllä ne samat asiat omalle naamalle yhtä hyvin. Ehkäpä sosiaalisen median tapa yhdistää samoista asioista kimpaantuvat omaan kuplaansa ja syöttää heille juuri oikeaa myrkkyä on itse asiassa vielä paljon huonompi asia yksilölle kuin se itsekseen Ylenantoa katsominen ja televisiolle manaaminen? Tietysti yhdessä asioista purnaaminen on varsin hyvää ajankulua, ei siinä, mutta onko siitä loppuviimein mitään hyötyä kenellekään? Toki se yhdistää ihmisiä kun on se yhteinen vihollinen tai sylkykuppi, mutta se taitaa olla yhtä lailla sitä kuuluisaa ”vastustajan pussiin pelaamista”? Negatiivisista asioista on hyvä olla tietoinen, se on selvää, mutta niistä jatkuva purnaaminen ei taida olla kenellekään eduksi.

Kaikista eniten vallanpitäjiä kyrsiikin se, jos ihminen elää omilla säännöillään omaa onnellista elämäänsä. Hänen elämäntapansa kun saattaa olla sitä tarttuvaa sorttia, jolloin se vihattavien asioiden pakkosyöttö ei enää toimikaan niin hyvin. Maailmassa on paljon asioita joille emme saa niin yhtään mitään, minkä lisäksi maailmassa on paljon asioita joihin suhtautumista muuttamalla on mahdollista muuttaa omaa elämäänsä varsin radikaalisti. Se muutos toki onnistuu molempiin suuntiin, eli sillä voi niin vapautua taakasta kuin vajota entistä syvemmälle synkkyyteen jonka jälkeen pohjalta löytyy usein jokin toimintaan laukaiseva tekijä ja se toiminta niistä synkistä ajatuksista on harvemmin kenellekään hyväksi. Vääryyden hyväksymisestä ei kuitenkaan ole missään tapauksessa kyse, vaan niiden omien toimintastrategioiden hienosäädöstä jolloin tietyt asiat annetaan olla kunnes on niiden aika, pitäen ne vanhatkin vääryydet mielessä kun suunnittelee miten itse asian hoitaa. Se on yhtä lailla sitä närkästyksen hallintaa kun pitää oman pään kylmänä. Toki aina löytyy se jokin asia, joka vituttaa kuin pientä oravaa kun on käpy jäässä. Asian painaminen vain taka-alalle ei ole ratkaisu vaan se pitää ensin myöntää itselleen että juu, tuo asia meni tunteisiin. Sitten vasta sille voi järkeä käyttäen tehdä muutakin kuin saada se tunteisiin perustuva paskahalvaus. Ja ei, en ole pahoillani rankemmasta kielenkäytöstä. Perkele. Kyrpii kuunnella jatkuvaa riitelyä asioista joille ei mitään saa ja jotka vaihtuvat harva se päivä.

Viides valtiomahti

Portinvartijamme määräävät rajat

Portinvartijoista olen jo aikaisemminkin kirjoittanut ja puhunut, mutta Sitran uudehko julkaisu ”Portinvartijuus digitaalisella aikakaudella” oli varsin virkistävä ote aiheeseen. Jos unohdetaan se länsimaisen virallisen tarinan pahojen syntisten syyllisyys kaikkeen (Putin, Kiina ja äärioikeisto), tämä nelikymmensivuinen läpyskä kertoo varsin hyvin mitä portinvartijuus nykypäivänä etenkin netissä merkitsee. Jos aihe kiinnostaa, suosittelen ainakin vilkaisemaan asiaa tarkemmin, mutta tähän tekstiin ajattelin nostaa kaksi kohtaa tikun nokkaan. Ensiksi, tiivistelmästä löytyvä lainaus: ”Pohjoismaisen vahvan kansallisen mediasääntelyn ja viestintäpoliittisen ohjauksen…”, jota ei kuulemma ainakaan mediapoolin ja vastaavien suunnalta koskaan ikinä meillä tapahdu koska maailman avoin ja riippumattomin media, vai kuinka se satu menikään? Ei siinä, hyvä että asia myönnetään että meillä on valtion toimijoiden suunnalta varsin vahva kontrolli mediasta. Vaikkei muka pitänytkään olla, koska demokratia.

Palataan siihen demokraattisuuteen hieman myöhemmin, mutta se toinen lainaus on myös tekstin otsikossa. Sitran paperin mukaan itse Zukkipukki, naamakirjan isoherra Mark Zuckerberg vuonna 2019 hahmotteli: ”Ihmisten mahdollisuus ilmaista itseään nykyisessä mittakaavassa on uudenlainen voima maailmassa – ’viides valtiomahti’ muiden yhteiskunnallisten valtarakenteiden rinnalla. Ihmisten ei enää tarvitse turvautua perinteisiin politiikan ja median portinvartijoihin saadakseen äänensä kuuluville, ja tällä on merkittäviä seurauksia. Ymmärrän huolen siitä, että internetalustat ovat keskittäneet valtaa, mutta mielestäni merkittävämpää on, kuinka paljon nämä alustat ovat hajauttaneet valtaa suoraan ihmisille." (Romm 2019.) Kysymys kuuluukin, onko kansan ääni oikeasti viides valtiomahti, vaiko kenties nämä teknologiajätit joidenka tarkoissa raameissa kansa saa sitten sananvapauttaan käyttää, paitsi jos se rikkoo yhteisönormeja?

Kun neljäs valtiomahti oli se perinteinen media, olisi varsin loogista ajatella sosiaalisen median ja netin olevan se viides valtiomahti. Vaikka kansalaiset itse ovat niitä sisällöntuottajia, alustojen algoritmit määräävät varsin tarkasti sen kuka näkee ja mitä, mikä siihen sananvapauteen peilattuna ei kyllä kuulu niiden alustojen oikeuteen sitten pätkän vertaa. Osa saattaa vielä muistaa internetin ja sosiaalisten medioiden villin lännen ajan, jolloin hakukoneista saattoi löytää mitä oli etsimässä ja omassa fiidissä näkyi muutakin kuin niiden tusinan ihmisen postaukset ja ne kaikkien muiden julkaisut eivät tule koskaan vastaan. Jos nämä kaikki olisivat vain algoritmien ja mahdollisesti nyttemmin tekoälyn muodostamaa käyttäjäkokemuksen parantamista näyttämällä vain mitä ihmiset haluavat itse nähdä, kaikukammioiden vuoksi kokemus olisi jo hieman ihmisen tietoisuutta vääristävä. Mutta kun alustat ovat varsin vahvasti myöskin itse sekaantumassa siihen mitä näytetään ja mistä saa noottia, tämä ”dis/mis/malinformaatio” jota kansankielessä vihapuheeksi kutsutaan on kuulemma ihan jees syy rikkoa ihmisoikeuksia. Sananvapaus on ihmisoikeus ja se on samalla myös oikeus loukata muita ihmisiä. Samalla jokaisen oikeus sulkea omat korvansa on toki olemassa, mutta ei oikeutta tukkia muiden turpia.


Valta on kansalla, tavallaan

Mark on siinä oikeassa, että kansalla olisi mahdollisuus ihan itse omilla toimillaan päättää mihin suuntaan se yleinen mielipide maan suuntaa pakottaisi. Jos kansalaiset itse oma-aloitteisesti vaatisivat vaikkapa demokratisoitua mediaa, täydellistä sananvapautta ja alustojen tyrannian lopettamista, se enemmistön ääni olisi varsin riittävä pakottamaan ne muutokset lähes välittömästi säädäntöön. Nykypäivän portinvartijoiden iloksi kansa ei sitä tiedä, ei ymmärrä eikä edes tiedä ettei se tiedä saatikka ymmärrä, jolloin se portinvartijuus säilyy harvojen käsissä ja sitä kautta kansan yleisen mielipiteen muodostuminen on vähemmistön mielivaltaa eikä suinkaan enemmistön tahtotila, mikä olisi demokraattisen järjestelmän idea. Sen lisäksi että valtio itse manipuloi vahvasti kansan mielipidettä, kansalle tarjottava tieto puristetaan niin tarkan seulan läpi että on lähestulkoon pieni ihme, että on vielä olemassa pieni joukko ihmisiä joilla on itsenäisiä ajatuksia valtavirrasta poikkeavilla tavoilla. Valtaosa ihmisistä kun ei ole missään vaiheessa itse muodostanut mielipidettään mistään suuremmasta asiasta, vaan he toistavat ylhäältä kerrottua tarinaa täysin halutulla tavalla.

Kun tätä kansan yleistä mielipidettä voidaan niin helposti manipuloida ja tätä manipulointia tehdään varsin avoimesti (mikä vissiin oikeuttaa sen?), itselläni on vaikea nähdä miten tätä voidaan millään mittarilla kutsua ”demokraattiseksi” malliksi? Ei siinä, ihmiskunta ei ole tainnut olla näin vapaa milloinkaan ennen virallisen historian mukaisessa tarinassa - vaikka meitä manipuloidaan, rajoitetaan ja paimennetaan haluttuihin suuntiin, meillä on vielä runsaasti omaa päätäntävaltaa asioihin. Se että valtaosa ihmisistä ei niin tee, ei tarkoita etteikö niitä vapauksia olisi. On kuitenkin turha väittää että tämä nykyinen tila olisi kansan tahto, koska kansalta ei missään kohden kysytty onko tämä oikein. Hiljainen hyväksyntä kaikelle valtion toiminnalle ja neljän vuoden välein avoimen valtakirjan allekirjoitus toki antavat osoittaa, että vastustus on varsin marginaalista. Suurin vastustus onkin kansalla siinä kohden jos väärän värinen kenkä tallaa heidän naamalleen, ei se että heidän naamalleen tallotaan. Kansa siis saa mitä tilaa?

Sitran paperissa myös puhutaan yksilöiden omasta porttien vartioinnista sekä joukkoistetusta toiminnasta. Tämä oli varsin vahvasti näkyvissä viime vaalien aikana kun toisinajattelijoiden kenttä avoimen keskustelun sijaan valitsi täsmälleen saman taktiikan heidän kanssaan väärää mieltä olevien hoitamiseen. Blokkisormi heilui kun säröäänet pyrittiin ryhmäpaineella hiljentämään. Ei ne herrojen elkeet renkeihin tarttuessaan ole yhtään sen kummoisempia? Sama meno toki jatkuu edelleen ja avoimen keskustelun sijaan sitä konsensuksen horjuttamista ei katsota hyvällä, samalla kun naureskellaan valtavirran lampaiden uskomuksille vaikkapa ”tieteen konsensuksesta” ilmastohumpassa. Tietysti siinä kohden saadaan kuvaa siitä kansan todellisesta vallasta ja samalla siitä, kenen mielipiteisiin sillä enemmistön paineella ei ole niinkään vaikutusta. Pienessä mittakaavassa esimerkiksi Twitter-myrsky on sitä viidettä valtiomahtia, joka ei vaadi ”kuin” pientä kansankiihotusta.


Oikeutettu valtiomahti

Joskus puhutaan kirkon ja järjestäytyneiden uskontojen olevan se viides valtiomahti, mitä nykypäivänä pidetään halveksuttavana asiana - ei kirkolla ole mitään asiaa politiikkaan. Mutta jos katsoo viimeisen parin vuosituhannen ajan ihmiskunnan historiaa, voi huomata että se uskonto on ollut varsin vahvasti mukana valtioiden toimissa. Fiksu hallitsija on ollut hyvää pataa niiden tahojen kanssa, jotka määrittävät kansan moraalisen kompassin sekä yleisen mielipiteen varsin monessa asiassa. Valtamedia on toki korvannut ison osan kirkkojen vallasta nykypäivänä ja vanha media ei ole lainkaan innoissaan siitä, että teknologiajätit ovat astuneet heidän reviirilleen yleisen mielipiteen muokkauksessa. Kun ihmiset vielä siirtyvät itsenäisen tiedonhaun sijasta tekoälyn tuottamiin valmiisiin vastauksiin ja argumentteihin, se itsenäinen ajattelu jäänee vain muistoksi ajalta, jolloin ihmiset saivat vapaasti valita tietonsa mihin perustaa uskomuksensa ja millä perusteilla koetti ymmärtää maailman menoa?

Ja sitten se vaikea kysymys: kuka on oikeutettu päättämään kenenkään muun puolesta sitä, mitä tietoa (oli se sitten faktoja tai mielipiteitä) ihmisen saa nähdä? Länsimaisen demokratian mukaisesti meillä on oikeutetut hallitsijat, jotka yhteisen hyvän (eikä lainkaan ison rahan määräyksistä) nimissä rajoittavat niin sallittua tietoa, kuin ihmisten keskinäistä keskustelua. Kapitalistisen sananvapauden ansiosta taas meillä on iso raha sanelemassa näille ”oikeutetuille hallitsijoille” mitä he saavat tehdä. Ja jostain syystä joka ikinen rajoitus, sääntö ja tiedon suodatus hyödyttää hyvin pientä joukkoa ihmisiä, samalla kun enemmistö on aina siinä pataan ottavassa joukossa. Mutta se on vain salaliittoteoriaa, että meitä ohjattaisiin ja manipuloitaisiin, vaikka se sanotaan täysin suoraan, kuten vaikka siinä Sitran paperissa. Kansalla olisi valta laittaa homma seis, mutta kun se ei niin tee, sen täytyy tarkoittaa että tälle kaikelle on kansan hyväksyntä?

Tarttisko asialle sitten tehdä jotain? Jos uskoo vapauteen ja siihen, ettei kukaan ole oikeutettu valtaan muiden yli, ollaankin hankalassa pisteessä: samalla kun näkee sen vääryyden, ei sille ole liioin oikeutettua tehdä varsinaisesti mitään koska jos niihin kanssaihmisiin pyrkii vaikuttamaan, joutuu osallistumaan siihen samaan kädenvääntöön ihmisten näkemyksistä, jota nykyinen valtavirran monitasoinen portinvartijarakenne hallitsee. Osallistuu siis itsekin kilpailuun, jonka säännöt on päätetty varsin yksipuolisesti ja mielivaltaisesti, hyödyttämään vain tiettyjä tahoja. Julkisuudessa tätä valtaa ja sen oikeutusta ei haluta käsitellä, koska itse en nyt keksi ainakaan yhtä ainoaa missään keskustelussa kestävää argumenttia miksi muutamalle ihmisille kuuluu kaikki varallisuus ja sen mukana tulema valta, siinä kun ne loput kahdeksan miljardia ja risat ihmistä taistelevat jämistä. Mutta kun ei turhaa murehdi asiaa ja tekee vain mitä käsketään, ei se iso paha tule ja puraise omaa kättä… vaikkakin se aiheuttaa sen, että tämän hyväksyminen siirtää kaiken sen taakan vain jälkipolville. Ja sen vallan pakkautumisen purkaminen on jälleen astetta vaikeampi tehtävä. Myös sielä Sitralla olisi ollut hyvä havahtua siihen tyranniin kotiovella, eikä vain viisata sormella kuinka muualla on pahoja ihmisiä, mistä meille kertoi se sama portinvartija josta koko läpyskä pyrki varoittamaan. Kantsisi ehkä lukea se oma teksti kahteen kertaan ajatuksella ja jättää se kansalta varastetuilla rahoilla kampaviinerien syönti vähemmälle.

Tervanukke

Ei kuitenkaan olkiukko

Tervanukke on vapaa käännös lontoon termistä ”tar-baby”, joka tarinassa on siis nukke joka on tehty tervasta ja tärpätistä. Jos siihen menee koskemaan, likaa vain itsensä ja siihen tuppaa jäämään vielä kiinni. Juuri tätä asiaa kyseinen termi kuvaakin, eli tilannetta joka vain pahenee jos sille antaa huomiota. Apinarutto oli tärppi, mihin ihmiset eivät onneksi tarttuneet ja se katosi kuin tuhka tuuleen, joten siinä nähtiin saman tien mikä on ainoa tapa päästä siitä tervanukesta eroon - huomiotta jättäminen. Uutiset osaavat kuitenkin rummuttaa lähes minkä tahansa asian, niin halutessaan, kansan huomioon ja se tarttuu riittävällä rummutuksella ja usein tulee jäädäkseen kun niin halutaan. Mutta osataan sitä muuallakin kuin valtamediassa, se on nähty varsin selvästi tässä viimeisten… parin viikon aikana?

Osa on saattanut huomata VKK:n suuren johtajan, Anon, alkaneen saarnaamaan litteän maan puolesta. Se on totta, koska hänen Raamatuntulkintansa on oikea ja kaikki siitä eri mieltä olevat ovat vääräoppisia. Ilmassa on aistittavissa lievää erimielisyyttä hänen tulkinnastaan mutta koska en ole asiaan sen tarkemmin perehtynyt, jokainen tehköön omat johtopäätöksensä mikä tulkinta tai versio Raamatusta on oikein ja mikä väärin. Kun sen sadannennen kerran käännetty kirja vihjaa johonkin suuntaan, se saattaisi kannattaa ottaa hieman varauksella, tosin ei se kait niin nuukaa ole kun ”Älä tapa” oli alkuperäisellä kielellä suomeksi käännettynä ”Älä murhaa”? Tämmöiset pienet eroavaisuudet ei tietenkään menoa hidasta ja muut uskonnot ovat vähintään yhtä tarkkoja oikean ja väärän tulkinnan ongelmista.

Olen vuosien aikana tuhlannut lukemattomia tunteja tutkien näitä ”lätyn” todisteita enkä vieläkään ole nähnyt ainoatakaan toistettavissa olevaa todistetta, jota voitaisiin todisteena pitää. Vastaus on aina ankara infodumppaus meemejä ja kuvia, joihin joku on lisännyt tekstiä ”todisteeksi” tai tunteja kestäviä videoita jossa ihmiset puhuvat uskottavalla äänellä puutaheinää. Mikään todiste pallon puolesta ei yhdellekään flättärille koskaan tule kelpaamaan, joten niiden luetteleminen on tässä turhaa. Heidät voidaan kuitenkin jakaa kahteen pääleiriin ja sitten ne ”muut”, joilla on jokaisella ihan oma maailmansa. Ensimmäiseen ryhmään kuuluvat ”tieteeseen” perustavat, joidenka mukaan kaikki todisteet pallon puolesta olevat rapparien tiedettä kuten fysiikka ja astronomia, eli väärin koska syyt joita ei tarvitse todistaa koska salaseurat (siitäkin huolimatta, että sitä samaa fysiikkaa käytettiin luomaan se laite, jolla nyt sitten asia kumotaan sanomalla ettei se niin ole). Toiseen ryhmään kuuluvat Anon kaltaiset pyhään kirjaan uskovat, joille se Raamatun tai muun kirjan teksti on totta, täysin riippumatta mitä mikään muu todiste kertoo koska niin se seisoo siinä kirjassa, piste.


Sama pätee monessa muussakin asiassa

Lättymaa ei kuitenkaan ole varsinaisesti tämän tekstin aihe, mutta se on loistava esimerkki tervanukesta. Ainoa asia mitä sillä todellisuudessa saadaan aikaiseksi on hyvin pitkälti se, että joku ulkopuolinen kompastuu juttuun ja lähtee asiaa itse katselemaan ja putoaa siihen kaninkoloon josta aniharva on koskaan päässyt ulos. ”Kerran lätty, aina lätty” on varsin yleinen asenne ja ihmiset eivät ole kovinkaan tunnettuja siitä, että muuttaisivat uskomuksiaan todisteista huolimatta. Kyllä, olen itsekin tuhlannut aivan liian monta tuntia näihin keskusteluihin mutta ehkäpä sitä nyt jo oppisi itsekin? Ongelma ei ole kuitenkaan niin yksinkertainen, että pelkkä ohittaminen olankohautuksella tai naamapalmulla ratkaisisi asian. Nimittäin aivan kuten niissä muissakin samankaltaisissa asioissa, se levitetty asia voi oikeasti olla jopa vaarallinen. Mikä olisi siis oikea tapa toimia, vai onko sellaista olemassakaan?

Loogisilla argumenteilla on (lähes) mahdotonta muuttaa ihmisen mielipidettä, jos hän on muodostanut tunnereaktion asiasta suuntaan tai toiseen eikä ole valmis oppimaan uutta. Toisaalta jos alkuvaiheen epäröinnin aikana sinne väliin saa iskettyä sopivaa tietoa niin ihminen voi havahtua kusetukseen. Täten mihinkään keskusteluun osallistuminen näistä tervanukke-aiheista on samaan aikaan puhdasta ajanhukkaa, uhka kasvattaa sen näkyvyyttä, mahdollisuus ehkäistä mahdollinen tartunta sivustakatsojiin ja päälle satavarmasti sotkea itsensä vielä enemmän jumiin siihen tervaan. Jos vain olisi silloin ensimmäisellä kerralla vaan antanut asian olla… osaisiko siitä siis itse oppia, että kun on kerran haksahtanut tervanukkeen, ei toistamiseen lankea samaan suohon, mitä veikkaat? Sosiaalisen median algoritmit kun tarjoilevat sitä käyttäjän huomion saanutta asiaa uudestaan ja uudestaan, jolloin kerran huomiota antaneena sama aihe tule vastaan yhä uudelleen.

Ehkäpä sama pätee myös näihin kaikkiin muihinkin nykypäivän hömpötyksiin. Muutama saisi kaikessa rauhassa puhua asiasta ja jos siihen ei kukaan kiinnittäisi huomiota, asia ei siitä juurikaan etenisi. Niin se maailma ennen toimi, ennen sosiaalista mediaa - minkään asian tartuttaminen laajaan yleisöön oli lähes mahdotonta ilman merkittäviä resursseja. Tosin niinhän se nyt menee näissä suuremmissa asioissa tuolla valtavirran puolella: kapitalistinen sananvapaus määrittää sen, mistä asiasta tulee valtavirtaista ja mikä jää marginaaliin. Tervanukke kun ajetaan ison rahan painepesurilla ojanpohjalle jos aihe ei vallanpitäjiä miellytä. Siksi onkin varsin silmiinpistävää, kuinka paljon huomiota jopa valtamediassa lättymaa oikeasti saakaan. Lättymaa-tervalasta ollaan tyrkyttämässä joka paikassa ja aina löytyy muutama, joka ei voi vastustaa mennä tökkäämään sitä sormella. Ja se on menoa sitten… Lättymaassa kun on vielä semmoinen juttu, että siinä menee kaikki uskottavuus sen sileän tien kaikkien muiden paitsi oman sakin kesken. Siksi tietysti asia oli pitkään muhimassa pinnan alla, kunnes nyt sitten tulvaportit avattiin.


Mistä siis saisi puhua ja mistä tulisi vaieta?

Kas siinä pulma, koska kaikista asioista on voitava keskustella asiallisesti, ihan kaikista. Mutta asiallista keskustelua on esimerkiksi sosiaalisessa mediassa hyvin pitkälti täysin turha yrittää, koska se juttu lähtee aina lennolle syystä tai toisesta. Siksi yksinkertainen ohje voisi olla, että jos asia ei sinua kosketa henkilökohtaisesti ja omassa elämässäsi, niin annappa kuule olla. Mutta aina sitä pikkuisen pitää kuitenkin… Ja kun meille esitetään aihe, joka tulee kuin tyhjästä ja se saa jengin sitä tökkimään, kannattaisikin pohtia että mistäs tämä tämmöinen on oikein lähtenyt? Q-liike oli jokunen vuosi sitten varsin samankaltainen ilmiö ja siihen yksi jos toinenkin jäi kiinni, osa vieläkin. Mutta aivan kuten niin moni pelastusta lupaava kokonaisuus, sitä ei koskaan tullut vaikka siihen kuinka uskottiin. Lätyille kun pelastus odottaa joko taivaassa, tai siinä kun ihmiset sen lätyn kautta havahtuvat kaikkiin muihinkin kusetuksiin ja sitten maailma pelastuu!

On vaikea sanoa mistä nämä tervanuket oikein saavat alkunsa. Osa on myöhemmin ollut jäljitettävissä yksittäisiin trolleihin, osa taas valtiollisiin toimijoihin, mutta koska yleinen mielipiteemme on niin vahvasti manipuloitu kokonaisuus, on turha olettaa että näistä asioista voitaisiin keskustelemalla nykypäivänä selvitä. Monet näistä tervanukeista on kuitenkin tarkoituksella luotu siihen, että kun ne päästetään jonkin tietyn ryhmän sisään, se rikkoo sen ryhmän sisältäpäin aiheuttamalla keskinäistä riitaa tai vähintäänkin leimaa koko ryhmän sillä syötetyllä asialla. Hajota ja hallitse on varsin toimiva taktiikka. Mutta eiväthän ne nyt tahallaan syöttäisi disinformaatiota potentiaalisina uhkina näkemiinsä ryhmiin? Siis kuten viimeksi kun siitä löytyi ainakin joitain todisteita, että niin oltaisiin tehty…

Sananvapaus olisi kuitenkin se keino ratkaista tämä ongelma, mutta jo nykyisten rajoitteiden puitteissa siitä on tehty varsin haastavaa, ellei jopa mahdotonta joissain tapauksissa. Valtavirtaan uskovat kun niputtavat kaikki mahdolliset asiat ”hörhöihin”, eikä heitä edes kiinnosta kuulla yhtäkään argumenttia minkään aiheen puolesta. Jostain syystä aina kun se toisinajattelijoiden kenttä millään tavalla alkaa tasaantumaan, jostain putkahtaa uusi tervanukke näkyviin ja eihän sitä nyt voi olla koskematta! Kun aika ja energia palaa näiden yleensä jonninjoutavien asioiden puimiseen, se on kaikki pois jostain muusta joka olisi paljon hyödyllisempää jokaiselle itselleen. Esimerkiksi kattoon syljeskely on paljon hyödyllisempää kuin lättymaasta keskustelu, se on tullut niin monta kertaa huomattua, viimeksi… eilen? Mutta nyt ihan oikeasti annan asian olla, seuraavaan kertaan saakka. Jäädään siis odottelemaan seuraavaa tervalasta, koska kyllä se sieltä taas ilmaantuu jahka tämä Anon nostama ”lukekaa Raamattua, se todistaa lätyn” sirkus rauhoittuu. Twatterin puolella ainakin kemikaalivanat ovat taas lähteneet lentoon…

Länsimainen pragmatismi

Totuudella ei ole merkitystä

Siinä 1960-luvun alussa Daniel Boorstin pohti, mitä ”Amerikkalaiselle unelmalle” oikein tapahtui ja tuli siihen päätelmään, että totuudella ei loppuviimein ole juurikaan merkitystä, ainoastaan uskottavuudella. Tätä samaa unelmaahan Edward Bernays ja hieman myöhemmin professori Harold Lasswell kannattivat ja viimeistään toisen maailmansodan jälkeen koko läntinen arvoyhteisö, jenkit etunenässä, oli sopeutunut ajatukseen missä käytännöllisyys ajaa totuuden yli. Kaikki suuret jenkkien aikakausilehdet siitä 1900-luvun alusta lähtien julistivat pragmaattisuuden ilosanomaa ja olihan heillä runsaasti todisteita jo hyvinkin aikaisesta vaiheesta: CPI (eli Creelin komitea) oli osoittanut, kuinka kansakunnat saadaan vihaamaan ja pelkäämään hunneja, joka oli täysin sepitetty tarina saksalaisista.

Aivan samaa satuiluahan koko Mccarthyismikin oli ja on edelleenkin, mutta kuten muutkin vastaavat käsitysten ohjaukset, ei sillä totuudella ole merkitystä vaan ainoastaan sillä, miltä asiat näyttävät ja kuinka uskottava se kerrottu tarina on. Vaikka tätä uudehkoa ideologiaa arvosteltiinkin vielä 50-luvulla, esimerkiksi professori William Albigin toimesta, oli tämä juna saanut jo riittävästi liike-energiaa taakseen ettei sitä voitu pysäyttää millään totuudella. Ja eihän se nyt ole millään tavalla uskottavaa, ettäkö kokonaiset kansakunnat uskoisivat puhtaasti sepitettyihin asioihin?! Joku olisi kertonut, eiväthän ne niin tekisi ja kaikki mitä valtio tekee on aina yhteiseksi hyväksi ja juuri sinun turvallisuutesi vuoksi. Ainiin ja demokratia jossa vain äänestämällä voi vaikuttaa, sitä ei myöskään sovi unohtaa!

Karu todellisuus on kuitenkin se, että ihmiset ovat valmiita uskomaan mitä tahansa kunhan se syötetään heille oikealla tavalla. Huomasithan, etten käyttänyt sanontaa ”karu totuus”, koska totuudella ei edellenkään ole merkitystä ihmisille? Kun ennen McCarthya kommunsimin vastaiseen propagandaan poltettiin palttiarallaa sato miljoonaa taalaa vuosittain jopa vuosikymmenten ajan, mitä luulet kuinka paljon se on tuonut uskottavuutta asialle? Sillä ei ole mitään merkitystä vaikka tusina professoria asiasta varoittelisi, kun markkinointikoneisto jyllää ja jyrää alleen kaikki poikkiteloin menevät tahot ja hukuttaa heidän sanomansa siihen haluttuun ilosanomaan. Ja vaikka se pystytäänkin kiistatta todistamaan, ei se ketään kiinnosta koska ei ole uskottavaa, ettäkö kaikki olisivat mukana moisessa suuressa salaliitossa!


Ei salaliitto, vaan kulttuuri

Pragmatismi onkin se koulukunta, johon koko länsimainen demokratia näköjään nojaa. Käytännönläheinen ajattelu johti siihen toteamaan, ettei totuudella ole mitään väliä vaan se miten asiat myydään ja hyväksytään totena merkitsee paljon enemmän. Tämä idea taas sopii kuin nenä päähän propagandisteille, koska he voivat luoda totuuden sen sijaan että lähtisivät etsimään sitä. 1800-luvun lopulta lähtien tämä kehitys onkin ollut vahvasti nähtävissä ja vaikka sitä ei halutakkaan yleisesti myöntää, on tämä sama pragmaattisuus iskostunut vahvasti koko länsimaiseen yhteiskuntaan. Ja kun niin on ”aina” tehty, se on luonnollista ja normaalia. Kun kansan yhteiseksi hyväksi joudutaan totuutta hieman venyttää, se on oikeutettua koska vain lopputulos ratkaisee. Jopa niin pitkälle, että koko järjestelmä perustuu venytettyyn totuuteen, mutta uskottavaan semmoiseen koska siististi pukeutunut rivi korkeasti siihen koulutettuja ihmisiä niin kertoo.

Kaikki nämä tarinat oikeusvaltiosta, sääntöpohjaisesta järjestelmästä ja demokratia/tasavalta-härdellistä ovat enemmän tai vielä enemmän vain tarinoita, joiden yhteys todellisuuteen on varsin kaukana. Mutta ne tarinat ovat niin uskottavia ja niin moni niihin uskoo, että niistä on tullut se konsensus oikeudesta valtaan muiden yli. Jos vaivautuisi lukemaan ja tutkimaan ennen 1900-luvun alun materiaaleja, tai niitä myöhemmin tuotettuja teoksia jotka ottavat kriittisemmän kannan tähän asiaan, voi huomata kuinka järkyttävän kauaksi niistä vanhoista korkeista arvoista ollaankaan päädytty. Edelleen kyllä kerrotaan niitä samoja tarinoita, on vallanjakoa ja ties mitä konstitutionalismia, mutta todellisuuden kanssa ne eivät täsmää enää juurikaan. Mutta kun niitä tarinoita toistetaan riittävän kauan, niistä tulee totta…

Yksi huvittavimpia käänteitä tässä pragmaattisuudessa on se, miten tietyt termit joudutaan kääntämään lähes päälaelleen tilanteen niin vaatiessa. Kun Trump astui kuvioihin, republikaanit, eli tasavaltaa kannattavat olivatkin yht'äkkiä se huono sakki, siinä kun demokraatit olivat hyviksiä. Sitä ennen tasavaltaisuus oli kannatettava asia ja demokratia nähtiin ongelmallisena asiana koska ihmiset ovat keskimäärin aika hemmetin tyhmiä ja helposti vietäviä. Mutta jos nyt oletkin konservatiivien kannalla, onkin tasavaltaisuus taas hyvä juttu ja kansanvaltaisuus huono, minkä vuoksi demokratia onkin kriisissä ja vaaditaan suoraa demokratiaa koska tasavallassa on väärät ihmiset päässeet valtaan. Käytännössähän kansa ei koskaan ole ollut lännessä vallassa, mutta sille on keksitty ties mitä satuja oikeuttamaan se harvainvalta kansan ylitse. Nyt se on demokratia, tai tasavalta, tai demokraattinen kansantasavalta, sen mukaan keneltä kysyy. Ja sitä epäilevät ovat niitä oikeita järjestelmän tukijoita ja vain oikein äänestämällä asia korjaantuu!


Jos se toimii, ei sitä kannata korjata

Kun tämä järjestelmä on nyt todettu toimivaksi, kannattaako sitä sitten edes yrittää muuttaa? Nykyiset poliittiset puolueet (niin vanhat kuin myös uudet) ovat sitä mieltä että ei missään tapauksessa, vaan jatketaan samalla tavalla mutta keksitään uusia satuja siihen vielä päälle niin kyllä se toiset sata vuotta menee vielä ihan heittämällä. Ainoa haaste tässä onkin se semmoinen ikävä ihmisoikeus kuin sananvapaus, mutta koska ihmisoikeudet ovat Suomessakin vain perusoikeuksia, joita voidaan noudattaa täysin vallanpitäjien halujen mukaan, todellista ongelmaa ei siinäkään varsinaisesti ole. Sananvapaus olisi kuitenkin se keino murtaa tämä ison rahan valta, mutta käytännönläheiset ihmiset tietävät, ettei sitä venettä kannata heiluttaa kun itse istuu sielä reunalla pitämässä venettä pystyssä. Eli tahot, jotka saavat sanansa julki oikeiden vallanpitäjien sallimissa rajoissa.

Edelleenkin elokuvissa ja kirjoissa journalistit esitetään totuuden perässä henkeään uhaten juoksevina sankareina, vaikka he eivät sitä ole enää sataan vuoteen olleet ainakaan lännessä. Kyllä, poikkeuksiakin on ja oikeaa journalismia eksyy välillä jopa sinne valtavirran tarinaan, mutta sitä ei sieltä kansa huomaa kun se hukkuu siihen aallokkoon jonka se muu roskajournalismi tuottaa. On kuulemma oikeutettua kertoa kansalle vain mitä vallanpitäjät haluavat ja koettaa hiljentää kaikki muu. Kansa saattaisi muutoin uskoa aivan vääriin asioihin, näiden vallanpitäjien mielestä. Ihmiset saattaisivat jopa alkaa uskomaan tosiasioihin, jotka ovat muutakin kuin mielikuvituksen tuotetta. Tieteen kerrottiin ratkaisevan nämä ongelmat, mutta politisoitunut tiede vain pahensi asiaa entisestään. Kyllä, totuuksiakin on paljon löydetty ja ihmiskunnan ymmärrys eri asioissa on noussut vuosisatojen aikana melkoisesti… mutta niin on noussut se sallittujen tarinoiden määräkin, sen sijaan että vain jahdattaisiin totuutta.

Kaikki taitaa kuitenkin kiteytyä ihmisten arvoihin ja siihen, mitä ja miksi he mitäkin kannattavat, vastustavat tai vaan sallivat. Mitä on sallittua tehdä yhteiskuntarauhan säilyttämiseksi? Mitä on sallittua satuilla kansalle sen omaksi edukseen, verrattuna siihen että asioista kerrottaisiin totuus ja annettaisiin ihmisten päättää itse? Kuka on oikeutettu näistä asioista päättämään etenkin muidenkin puolesta? Näistä asioista ei kukaan valtaan halajava kuitenkaan halua puhua, koska ihmiset saattaisivat pohtia kahdesti kenelle sen valtansa ylitseen sallisivat. Enemmistölle ihmisistä tilanne on se, että he eivät tiedä (saatikka ymmärrä), eikä heitä kiinnosta tietää näistä asioista. Miksi pitäisikään kiinnostaa, meillähän on maailman paras hallitus, luotettavin media ja universumin onnellisin maa? Turhaa sitä toimivaa järjestelmää on mennä korjaamaan ja kenellä muka olisi oikeus niin tehdä? Keinot toki löytyvät tämänkin blogin sivuilta, jos asian haluaisi muuttaa. Mutta ei minua asiasta kannata uskoa, vaikka monen mielestä tuo meikäläisenkin professorin tahi tohtorin arvonimi tekee kaikesta sanotusta uskottavampaa. Ja vain uskottavuudella on loppuviimein väliä, ei totuudella. Vai onko?

McCarthyismin paluu

Sama vanha virsi

Lähes täysin tuntematon ja mitäänsanomaton senaattori Wisconsinista nimeltään Joseph Raymond McCarthy nousi koko maailman tuntemaksi poliitikoksi 1950-luvun alussa. Kommunismivainoille nimensä ja naamansa antanut McCarthy ei kuitenkaan keksinyt asiaansa itse, vaan hyödynsi jo vuosikymmeniä jenkeissä lietsottua punaisen pelkoa oman kantansa ajamiseen. Jokunen vuosikymmen McCarthyn jälkeen toinen monen tuntema taho jatkoi samaa kampanjaa omalla tavallaan - nimi Yuri Bezmenov lienee monelle tuttu? Tähän mennessä sama virsi on jenkeissä jatkunut jo reilun vuosisadan, minkä vuoksi tarinasta onkin tullut tosi monen silmissä. Epäjohdonmukaisuudet ja se valtava määrä propagandaa aiheesta ei tunnu häiritsevän valtaosaa ihmisistä, koska pelko ja viha on onnistuttu nostamaan riittävälle tasolle kyseisestä aiheesta.

Mikä se totuus sitten oikeasti on siitä, kuinka ”pahaa syntistä” se kommunismiksi kutsuttu aate oikeen onkaan, sitä on vaikea sanoa. Ihmiset eivät yleensä kykene asiaa edes määrittelemään edes auttavasti, jolloin se mistä puhutaan sahaa aivan laidasta laitaan mitä sillä edes tarkoitetaan. Molemmista ”punaisista” aatteista, kommunismista ja sosialismista, onkin tullut samanlainen sana kuin ”synti”, jonka suurin osa tunnistaa jollain tavalla negatiiviseksi asiaksi mutta eivät kykene sitä muodostamaan edes sanoiksi asti - ne ovat vain häilyviä mielikuvia sielä mielen synkissä perukoissa missä se kaikki ”paha” asustaa. Eli siis täydellinen termi propagandistisessa tarkoituksessa, koska sitä ei kyetä määrittelemään mutta se kuva ja kaikki siihen yhdistettävät asiat nähdään automaattisesti negatiivisessa valossa ja jokainen asiaa edes etäisesti kyseenalaistava on paha syntinen denialisti.

Mikä juuri kommunismissa nähdään ongelmana ja samalla ohitetaan se oma täsmälleen samankaltainen aate on lähes jokaisessa poliittisessa ja uskonnollisessa suuntauksessa vahvasti yhteydessä oleva kollektivismi. Kollektivismi, eli kaikki tekee samaten tai itkee ja tekee, minkä lisäksi yksilö on aina uhrattavissa yhteisen edun nimeen on se kantava aate lähes jokaisessa ryhmittymässä, joka on niin ollut vallassa kuin pyrkinyt valtaan. Kun siihen yhdistetään keskusjohtoisuus, saadaan aikaiseksi kaikki menneet, nykyiset ja tulevat hirmuvallat. Sitä voi kutsua ihan millä nimellä haluaa, mutta ne samat ajatukset eli ”minä olen oikeutettu ja oikeamielinen olemaan vallassa muiden yli ja kaikkien on sitä valtaa noudatettava” yhdistää lähes jokaista ryhmittymää vallan suhteen. Ei siis tietenkään se juuri sinun oma oikeamielinen johtajuutesi muiden yli ja lähes täydellinen ideologiasi, vaan ne kaikki muut jotka ovat kommareita?


Uusmccarthyismi

Tuntemattoman ja piilossa toimivan vihollisen jahtaaminen aiheutti tuhansien ihmisten leimaamisen ja maineen tuhoamisen McCarthyn vainojen aikaan. Todellisuudella ei ollut mitään merkitystä, vaan se kerrottu tarina ohjasi ihmisten mielikuvia ja muutti heidän näkemyksiään kanssaihmisistä. Mielipiteen tai vain oletetun mielipiteen vuoksi jokin ihminen muuttuikin ihmishirviöksi, jolla ei ollut enää edes oikeutta puolustaa itseään vaan hänet voitiin oikeutetusti syrjäyttää kaikista tehtävistään. McCarthy käytti loppuvaiheessa myös väitetysti ”myyriä” tuhoamaan kaiken vastustuksen ja luomaan tahallista eripuraa hänen aatettaan kyseenalaistavien keskuuteen. Kaikki propagandan keinot olivat käytössä ja vielä vuosikymmeniä hänen itsensä hengiltä ryyppäämisenkin jälkeen suurin osa ihmisistä edelleen uskoo niihin sepitettyihin tarinoihin ja syytöksiin niistä ”pahoista ihmisistä” jotka uhkasivat tätä meidän länsimaista demokratiaa.

Ja koska mitään ei niistä(kään) ajoista kansa oppinut, vaan uskoo edelleenkin siihen punaiseen mörköön (muiden vastaavien satujen ohessa), onko mikään ihme että samaa strategiaa käytetään jälleen kerran näissä tämän päivän propagandakampanjoissa? Ilmastohömpässä ihan itse tunnustetaan että viestintästrategia on kopioitu sotapropagandasta, zombievirus”pandemia” nosti esiin valtion käyttäytymistieteelliset projektit ja tämä Ukrainan jo vuosikausia jatkunut sota nosti vanhan kunnon punaisen pelon kaikkien huulille. Joka ikisessä pelossa joka ikinen hyvä ihminen tietää mikä on se ”hyvä ja oikeamielinen” näkemys, siinä kun kaikki siitä poikkeava on pahaa syntistä denialismia ja kommunismia. Viha ja pelko tuntematonta kohtaan on helppo kohdistaa siihen, mihin se media sormella osoittaa kuka/mikä on syyllinen. Ja kun moraaliposeerauksesta saa niin paljon huomiota ja kannustusta, hyvesignaloiva kansanosa kiduttaa itsensä vaikka hengiltä koska se on oikein…aivan kuten joka ikinen tyranni on aina kertonut itsensä uhraamisen kollektiiville olevan hyve.

Samalla huomionarvoista on se, kuinka paljon eripuraa onnistutaan lietsomaan näitä hulluuksia vastustavien keskuuteen. On tosin mahdotonta sanoa mikä osa on tahallaan usutettua myyräystä ja mikä vain ihmisten omaa vankkaa uskoa valheelliseen tarinaan ja sitä kautta oikeutettua pyhää vihaa väärää mieltä olevia kohtaan. Asiasta keskustelu ei liioin asiaan juurikaan tuo helpotusta, koska valehtelu on niin helppoa niin muille, kuin myös itselleen. Kuka sitä nyt haluaisi myöntää edes itselleen olevansa väärässä vaikka se pystyttäisiin aukottomasti osoittamaan? Etenkin, jos on vuosikausia uskonut johonkin kerrottuun tarinaan ja valtaosa muistakin ihmisistä siihen edelleen uskoo. Karu todellisuus kun on se, että yhteiskuntamme rakenteet eivät kannusta millään tavalla siihen omien uskomusten kyseenalaistamiseen vaan sen sijaan palkitsee konformismin, massan mukana menemisen. Miksiköhän?


Eikä siinä vielä kaikki

Sama strategia jonkin asian vastustamiseen kiihottamisessa on toki ollut käytössä muissakin kuin edellä mainituissa aiheissa. Esimerkiksi tämä ”sota huumeita vastaan”, jolla on aiheutettu mm. järjestäytyneen rikollisuuden räjähdysmäinen kasvu ja toiminnan kannattavuus, on yksi näitä muuttumattomia totuuksia joiden perustelut ja faktat eivät kestä tarkastelua lainkaan. Jos lähdettäisiin seuraamaan rahaa, saattaisi kansan mielipide asiasta muuttua, mutta sen sijaan että asiasta voitaisiin edes yrittää keskustella asiallisesti, omaa ihan jokainen siitä vahvan mielipiteen joka on muodostunut vuosien saatossa… mutta usein tuhlaamatta aikaa asiaan hetkeäkään. Ihmiset vain tietävät asian olevan jollain tietyllä tavalla, koska olisi täysin mahdotonta että puhdasta sontaa oltaisiin kyseenalaistamatta syötetty mediassa vuosikausia? Eiväthän ne niin tekisi…

Sivuvaikutuksena tälle virallisen tarinan yhden puolen hyveellisenä ja toisen syntisenä esittämiselle on sivistyneen keskustelukulttuurin tuhoutuminen. Mistään isommasta ja tärkeämmästä asiasta ei enää osata keskustella, koska ei niistä ole olemassa kuin se yksi oikea näkemys ja siitä poikkeava on vähintäänkin hullun horinaa, ellei sitten sitä pahaa ihmishirviön näkemystä. Kevyistä aiheista, joista saa olla vapaasti sallituissa rajoissa tiettyä mieltä, jokainen saa muodostaa itse oman näkemyksensä annetuista vaihtoehdoista. Saa valita mikä on paras urheilulaji, mikä siinä paras joukkue tai pelaaja, mutta meneppä sanomaan että se kilpailu itsessään on yksi suurimmista syistä yhteiskunnassa niin johan menee perhejuhlan ruokapöydässä herneet väärään onteloon. Siksi ihmiset eivät enää edes yritä keskustella asioista, vaan lähinnä toistetaan vuoronperään mitä se kiltti setä televisiossa hiljattain kertoi.

Vaikka yleinen näkemys mccarthyismistä onkin se, että eihän sitä enää ole ja sekin oli vain lyhyt ajanjakso jenkeissä, ne samat argumentit ja propagandan keinot on kaivettu kerta toisensa jälkeen naftaliinista esille kun jotain vallanpitäjien mielestä tärkeää asiaa halutaan ajaa kansan yleiseksi mielipiteeksi. Toki jo se, että puhuu vallanpitäjistä jonain erillisenä ryhmänä kansasta poikkeavana asiana nähdään vaarallisena näkemyksenä demokratiallemme. Koska kansahan se on vallassa ja vain äänestämällä voi vaikuttaa? Ja hullu paha näkemys olisi kertoa, kuinka tasavaltainen järjestelmämme ei ole kansanvaltaa koskaan nähnytkään. Median tiedetään myös olevan valtiomahti, mutta eihän sillä nyt siihen itseen voi olla niin suurta vaikutusta, että se olisi voinut ihan puhdasta puutaheinää onnistunut ujuttamaan siihen omaan uskomusjärjestelmään! Puheet järjestelmämme ongelmista ovat pahojen kommareiden puhetta, oikein äänestämällä kaikki ongelmat ratkeavat! Onneksi sarkasmi näkyy fontissa… muuten voisi tästäkin tekstistä saada ajattelematta kaiken irti?

Misinformaatiorokote

Uusvanha idea jälleen tapetilla

Hiljattain on useampikin artikkeli puhunut ”prebunking” (suomeksi jotain ennaltakumoamista tjs.) ideasta, koska siitä on julkaistu jälleen uusi tutkimus ”Psychological inoculation improves resilience against misinformation on social media” - Jon Roozenbeek, Sander van der Linden, Beth Goldberg, Steve Rathje, Stephan Lewandowsky. Lääketieteestä lainattu idea rokottaa jotain asiaa vastaan altistamalla ihminen sille ”taudinaiheuttajalle” hallitusti ja pienissä määrin auttaa ihmistä luomaan vastustuskykyä kyseiselle asialle. Mis/disinformaatio ovat niin suuria ongelmia, eli niitä vastaan käytävä taistelu tarvitsee kaikki mahdolliset keinot käyttöön! Kyllä, asiaa on tutkittu ennenkin ja niissä tutkimuksissa päädyttiin samankaltaisiin tuloksiin - opettamalla ihmisille miten jokin asia toimii ja miltä se näyttää, auttaa heitä tunnistamaan kyseisen asian. Siksi sinunkin tulisi hommata itsellesi kirjani propagandasta! Informoitu ihminen kykenee tunnistamaan propagandan paremmin ja on täten vähemmän altis manipuloinnille. Ei tosin immuuni, vaikka osa niin kuvitteleekin - kaikkia voidaan manipuloida, tavalla tai toisella. Mediavirusten yhteydessä näistä informaatioviruksista ja niitä vastaan rokottamisista jo puhuttiinkin.

Tutkimuksessa oltiin siis näytetty lyhyitä, alle pariminuuttisia humoristisia opetusvideoita, joissa esitettiin esimerkein miltä heidän mielestään viisi merkittävää propagandatekniikka (tarkastellaan ne pian läpi) näyttävät. Tämän jälkeen ihmiset sitten altistettiin tekaistuille sosiaalisen median sisällöille joita yleisön tuli arvioida. Tutkimuksessa selvisi, että ihmiset jotka näkivät näitä opetusklippejä osasivat tunnistaa ne manipulointitekniikat kohtuullisen hyvin eivätkä olleet yhtä halukkaita jakamaan manipulatiivista sisältöä eteenpäin. Kuinka pitkään tämä informaatiorokote sitten kestää, se jäi tosin arvoitukseksi. Onneksi media kykenee toistamaan sen sanoman vaikka joka päivä niin halutessaan, eli meillä on selvästi keinoja estää misinformaation kuluttaminen! Videoita näytettiin myös Youtubessa ja niiden katsojille sitten esitettiin kysymyksiä liittyen siihen informaatiorokotteeseen yhdistetyn videoklipin jälkeen. Ja jälleen se vaikutti toimivan, kuka olisikaan arvannut?

Sen sijaan että radiossa ja mainosjulisteissa kansaa peloteltiin kommunismin uhasta, nyt sama strategia pyritään saamaan isosti julki sata vuotta myöhemmin misinformaatiosta. Jenkeissä vastapropaganda on aina ollut iso osa julkista mielipiteenmuokkausta eikä tämä uusinkaan tekele tee siihen poikkeusta. Yksi osapuoli on se paha syntinen, siinä kun se oma puoli on oikeamielinen ja hyvä käyttäessään kaikkia täsmälleen samoja manipulointitekniikoita omaa kansaa vastaan mutta vaan eri tarinalla. Jos ne samat opetusvideot näytettäisiin ennen CNN:n tai vastaavien uutisia, millähän tavalla ihmiset siihen reagoisivat? Suurin osa ihmisistä arvioi kuitenkin tiedon oikeellisuuden sen mukaan, onko sen kanssa samaa vai eri mieltä. Muistuttamalla eri manipulointitekniikoista auttaa kuitenkin ihmisiä tunnistamaan manipuloivan sisällön, mutta ei se siltikään juuri muuta heidän mielipidettään kyseisestä asiasta. Vaikka osoitat valtamedian paskapuheet niihin uskoville, sen vaikutus on hyvin vähäinen koska meitä kuitenkin manipuloidaan vaan ”yhteiseksi hyväksi ja sinun turvallisuutesi vuoksi!” Ja jos sitä epäilet, olet paha äärioikeistolainen denialisti-salaliittoteoreetikko!


Propagandan keinot tutuksi

Faktantarkistus kun tapahtuu aina jälkijunassa, on ihminen jo yleensä altistunut sille patogeenille (misinformaatiolle) ja jos hänen informaatioimmuniteettinsa ei ole kunnossa, hän saattaa uskoa mitä hänelle kerrotaan vääristä lähteistä! Ensimmäinen tutkimuksessa mainittu propagandatekniikka on tunteisiin vetoaminen (engl. emotionally manipulative language). ”Minäkin olen ihminen *tekokyynel ja teennäistä itkua*”… eikun siis että ne pahat propagandistit vetoavat tunteisiin, esimerkiksi pelottelemalla että vallanpitäjämme yrittävät ajaa vaikkapa suurta nollausta eikä sille ole mitään todisteita vaikka Klasusetä itse niin sanookin! Ilmastohätätilakaan, ilmastopaniikin ja muiden ohella eivät liioin ole tunteisiin vetoamista, vaan ainoastaan asiallista alarmismia siinä kun näiden kumoaminen järkisyin on propagandaa, muista se! Onneksi sitä tunteisiin vetoavaa esimerkkiä ei näytetä ennen Ylenannon uutisia, koska siinä voisi mennä hyvä propaganda ihan hukkaan?

Toisena tekniikkana mainitaan tiedon epäjohdonmukaisuus/ristiriitaisuus (engl. incoherence), eli sisäisiä ristiriitoja ei ole lainkaan esimerkiksi PCR-testin kelvollisuudesta diagnoosin teossa tai että onko se tutkittu ja turvallinen piikki nyt sitten, omaksi, naapurin mummon vai ei kenenkään suojaksi mutta ainakin se vähentää tai ei vähennä tartuttavuutta eikä terveydenhuollon kuormitusta vaikka sairaalat ovatkin täynnä piikin saaneita. Tai eihän meillä Suomessa ketään pakoteta mihinkään minkä vuoksi se 48a on vain väärinymmärretty pakko hoitajille. Kolmantena taas väärä kahtiajako tai vastakkainasettelu (engl. false dichotomies) kun siis käyt kylmässä suihkussa, Putin kärsii! Siis että ennen kriisiä tapahtuva inflaatio johtuu tulevasta kriisistä ja korkea polttoaineen hinta ei vaikuta kuluttajahintoihin eikä ainakaan köyhiin! Tutkimuksessa esimerkkinä oli mm. annettu: ”ellemme puutu koulutukseen, rikollisuus tulee kasvamaan” ja ”ihmiset ovat joko osa ratkaisua tai osa ongelmaa”. Missäs mä olenkaan nähnyt tämän jälkimmäisen… ai niin, jos olet NATO:a vastaan, olet Putinisti! Ajattelinkin että miksi se kuulosti niin tutulta.

Neljäntenä mainittiin syntipukkien käyttäminen (engl. scapegoating) joka ei ainakaan voi viitata esimerkiksi uutisiin, joihin julkisen sanan neuvostokin jo näpäytti toimittajia piikittämättömien väärästä syyllistämisestä. Kyllä media tietää kenessä on syy, älä siitä huoli, ainoastaan vaihtoehtoiset pahat syntiset lähteet syyllistävät vaikkapa Sorosta rahoitusjärjestelmän romahduttamisesta vaikka hän itse siitä haastattelussa kehuskelikin. Viidentenä ja viimeisenä tekniikkana taas mainitaan ad hominem hyökkäykset, joissa esimerkiksi maailmankuulujen lääkärien kertomat asiat leimataan salaliittoteorioiksi ja denialismiksi, minkä vuoksi sinun ei kannata lainkaan heitä kuunnella koska he ovat pahoja ihmisiä ja täten eivät voi mitenkään tietää omasta alastaan yhtään mitään vaikka päivää ennen väärän näkemyksen esilletuontia he olivatkin alansa huippuammattilaisia. Mutta älä siitä välitä, me kyllä tiedämme miten asiat oikeasti ovat!


Kirsikkana kakussa

Ettei tutkimusta voida aivan täysin lyödä lokaan osoittamalla kuinka valtamedia käyttää juuri niitä heidän itsensä pahana pitämiään propagandatekniikoita, löytyy tutkimuksesta vielä se oleellisin osa: ”…share more high-quality sources such as CNN and the New York Times”. Savonnettuna: ”…jakaa korkealaatuisempia lähteitä kuten CNN ja New York Times”. Sitten kun olet lopettanut nauramisen, voidaankin ihmetellä miksi ihmeessä nämä kaikki tutkimukset päätyvät aina samaan lopputulokseen: ihmisten pitäisi lukea ja jakaa ainoastaan ”luotettavaa mediaa”. Kun kerran tiedetään, että se valtamedia käyttää kaikkia mahdollisia propagandan tekniikoita joka ikinen päivä ajaessaan sen haluamia agendoja ja ihan varmasti tiedetään, että medioiden omistajat määrittävät ne isot agendat (ja tiedämme kuka ne mediat omistaa), niin mikä himputin kiukustuksen perkele siinä on, että on edelleen ”salaliittoteoriaa” että meitä johdettaisiin harhaan?!

Jos emme siis saa ennen jokaista uutislähetystä näitä muistutuksia kuinka eri manipulointitekniikat toimivat, tulemme jatkossakin lankeamaan niihin. Audiovisuaalinen sanoma uppoaa vielä monta kertaa tehokkaammin ihmisiin kuin kirjoitettu sana, minkä vuoksi itse antaisin ohjeeksi ihan jokaiselle vain lukea uutiset, eikä katsoa tai kuunnella niitä. Kuvien tuoma viritys muuttaa melkoisesti annettua sanomaa, mutta ennen kaikkea sitä kuinka hyvin se uppoaa ihmisiin. ”Hirmutekoja” otsikossa ja kuvia kärsivistä lapsista niin kansa on valmis lynkkaamaan sen väärään etniseen ryhmään kuuluvan naapurin, jonka on tuntenut vuosikymmeniä. Näin ne kaksi ensimmäistä maailmansotaa aloitettiin - synnyttämällä viha jotain ryhmää kohtaan ja kiihdyttämällä sitä hurmosta päivästä toiseen kunnes saavutetaan piste, jonka jälkeen kansa on valmis tarttumaan aseisiin pahaa vastaan.

Voisiko valistunut kansa siis olla immuuni misinformaatiolle? Ei. Ei ole olemassa mitään keinoa luotettavasti määrittää yksittäisen tiedon oikeellisuus. Siksi ihminen keksi jo hyvän aikaa sitten, että asioista pitää keskustella muiden kanssa ja selvittää, että onko se kylähullu oikeassa vai ei kun se hokee sitä jotain asiaa päivästä toiseen. Harmittavasti ihminen ei ole vielä onnistunut sisäistämään sitä, että vaikka enemmistö jostain asiasta on tiettyä mieltä, se ei itsessään tee siitä asiasta yhtään sen todenperäisempää. Enemmistön näkemys, yleinen mielipide, tosin tekee asiasta todellisuuden johon ihmiset uskovat. Isolla rahalla taidokkaasti luotu illuusio on toki houkuttelevampi näkemys, kun tämmöinen tylsä, haasteellinen ja niin pirun vaivalloinen: ajattele ja selvitä asia itse. Ajattele - se ei ole kiellettyä… vielä. Ainiinmutta tuo on tunteisiin vetoamista ja pelottelua, vihjata että meiltä yritetään viedä sanan- ja mielipiteenvapaus?! Eivät ne niin tekisi, ja jos tekevät, se on yhteiseksi hyväksi ja sinun turvallisuutesi vuoksi - muista se ja usko siihen! (Tai olet paha syntinen, nih!)

Viides kolonna

Historian havinaa

Termi ”Viides kolonna” on mitä todennäköisimmin lähtenyt Kenraali Emilio Molan kynästä Espanjan sisällissodan aikana 1936. Kolme kuukautta Francon vallankumouksen jälkeen Madrid oli edelleen vastustajan hallussa ja vain tunteja ennen hyökkäyksen alkua Mola julisti, että heillä oli neljä kolonnaa valmiina kaupungin ulkopuolella hyökkäämään, mutta viides kolonna oli jo keskuudessanne! Ilman tunnuksia ja uniformuja, Francon kannattajia piileksi Madridissa valmiina osallistumaan taisteluun ja he valmistelivat jo tulevaa taistelua varten. Lopputulos? Täysin oletetun kaltainen: paniikki ja kaaos sekä vihollisen etsintä omien keskeltä. Mola otti kuitenkin hyökkäyksessä pataan eikä mitään viidettä kolonnaa koskaan osallistunut taisteluun, mutta niin termi kuin pelko soluttautuneesta vihollisesta jäivät elämään niin Espanjan tilanteessa kuin myös myöhemmin kaikkialla maailmassa aina näihin päiviin saakka. Eikä se pelko viidennestä kolonnasta taida olla mihinkään menossa tulevaisuudessakaan? ”Viides kolonna” on siis pääosin psykologista sodankäyntiä, mutta linjojen takana käytävä sota on ihan tyypillistä sodankäyntiä. Suurimmalle osalle ihmisistä termi tarkoittaa vain sitä ”petturia keskuudessamme”, mutta asia on paljon moniulotteisempi tarkemmin tarkasteltuna. Paljastetaan tekstin lopussa vielä eräs suuri salaisuus asiasta…

Viidennessä kolonnassa ja sen sanomassa on syytä erottaa kaksi toisistaan eroavaa tapaa viestiä asiasta. Kenraali Mola kertoi tarinan muodossa: ”Meillä on teidän linjojen takana sotilaita”, siinä kun sanoma nykypäivänä on yleensä syytös väitetylle viholliselle: ”teillä on meidän linjojen takana sotilaita”. Molemmissa kyseessä on hyökkäykseen tarkoitetusta sotapropagandasta, mutta Mola käytti sanomaansa vihollisen puolella olevien keskuuteen levitettävänä sanomana, siinä kun jälkimmäinen, nykyään yleinen sanoma kohdistetaan omalle kansalle. Ero onkin valtava sodankäynnin kannalta, koska siinä sen linjojen takana toimivan sotilaan tehtävä poikkeaa suuresti. Onko tarkoitus saada se siviiliväestö taistelemaan sen hyökkääjän puolella, vaiko saada siviiliväestö antautumaan hyökkääjälle… vaiko tuhota koko siviiliväestö. Kaaoksen ja sekasorron, sekä pelon ja paniikin lietsonta ei ole koskaan hyväksi puolustavalle osapuolelle, ainoastaan hyökkääjälle. Molalla ei viidettä kolonnaa koskaan ollut, mutta Neuvostoliitto solutti jenkkeihin ja muualle maailmaan yhden jos toisenkin agentin toimimaan linjojen takana. Yuri Bezmenovin kertoma tarina on ehkä se kuuluisin asiaan liittyvä kertomus soluttautumisesta, mutta sen paikkansapitävyydestä olen itse hieman eri mieltä.

Parhaiten tutkittu mutta silti suurilta osin salassa pysyvä ja lähes varmasti edelleen toiminnassa oleva viides kolonna löytyy kuitenkin paljon lähempää kotoa: Operaatio Gladio on suurin viides kolonna historian saatossa, kohdistuen kymmeniin maihin ja määrältään puhutaan kymmenistä, ellei sadoista tuhansista ”gladiaattoreista”. Tämä NATO:n viides kolonna tekee mm. terrori-iskuja, joko poistaakseen kohdistettuja henkilöitä pelistä tai aiheuttamalla kaaosta ja paniikkia sattumanvaraisilla tai ainakin siltä vaikuttavilta iskuilla. Jälleen tullaankin siihen, mikä on niiden piilossa olevien sotilaiden tarkoitus. Gladiolla se oli aina tuhota kaikki kansallismielinen liikehdintä mutta tukea maan (näkyvää) johtoa, eli hallinto hyvä, yhtenäinen kansa paha. Gladio oli aina tukemassa fasistisia (”oikeistolaisia”) hallintoja. Tämä paha yhtenäisyys selitettiin kertomalla sen olevan Marxilaisuutta, kommunismia tai sosialismia, mitä se varmasti usein olikin etenkin Gladion alkuvaiheessa. Nykyään? Jokainen päätelköön itse mikä on se kohde tässä ”hybridisodassa”.


Valtava ero propagandassa

Kyttää naapuriasi, pidä silmällä tuttaviasi ja käräytä vanhempasi niin olet hyvä ihminen! Neuvostopropagandaa täydellisesti, mitä myös Suomen lehdistö oli täynnä toisen maailmansodan aikana. Hiljaa piti olla kaikesta ja vain valtion virallista tarinaa piti toistaa. Hetkonen, missäs mä olen tämän kuullut ihan hiljattain… ai niin, Suomen uusi valmiuslaki! Kansaan ei voi luottaa, viestintä (ja sähköt, tuet, ruoka jne…) katkaistaan kriisitilanteessa ”yhteiseksi hyväksi”, koska mikään ei vahvista kansan puolustustahtoa kuin pitää se kylmässä ja nälässä sekä autuaan tietämättömänä mitä oikeasti tapahtuu! Viidennelle kolonnalle se pelkäävä ja hätää kärsivä kansa kun on aivan loistava alusta ajaa omaa asiaansa, mikä se sitten onkaan. Siksi voitaisiinkin kysyä mitä sillä valmiuslailla ollaan oikeasti ajamassa, koska hyökkäyksen alla olevan kansan etua se ei aja. Valtion etua kylläkin, mutta eikö se valtio pitänyt olla kansan vuoksi, ei toisinpäin? Jostain syystä se ei kuitenkaan häiritse kuin pientä vähemmistöä kansasta, että oman maan johtajat tekevät sääntöjä jotka eivät tee mitään muuta kuin ampuvat kansaa omaan nilkkaan.

Ja se syy on juuri se täsmälleen sama, kuin miksi se alkuperäinenkin viidennen kolonnan tarina tehosi niin hyvin: pelko. Tarinan mukaan vihollinen on jo keskuudessamme ja he ovat niitä, jotka eivät tottele käskyjä. Ulkoisia tunnusmerkkejä on hyvä käyttää, koska ne pystyy kuka tahansa havaitsemaan ja tunnistamaan sen avoimesti vihamielisen vihollisen! Naamarätillä kerrottiin olevan signaalivaikutus ja juuri siitä olikin kysymys - sillä tunnistettiin avoimesti ja julkisesti valtaa vastustavat. Mutta ne vielä pahemmat ja salakavalat tahot tekivätkin sitten sitä kauheaa disinformaatiota ja järjestivät mielenosoituksia yms. Hyökkääjä käytti siis samaa retoriikkaa kuin viimeisen sadan vuoden aikana on tutkitusti ja todistetusti käytetty. ”Heillä on meidän linjojen takan pahoja soluttautujia, varokaa!” Kriisiviestinnässä moisen tarinan käyttäminen olisi sulaa hulluutta, koska sanoman pitäisi rauhoitella ihmisiä ja saada heidät toimimaan järkevästi.

Mutta edes auttavasti toimiakseen, se viidennen kolonnan propagandan käyttämiseen tarvitaan keino saada se viesti sille halutulle kohteelle ja mieluusti estää se vastapuolen vastapropaganda. Oikeasti soluttautuneet joukot eivät halua että heihin kiinnitetään mitään huomiota, koska epäily heitä kohtaan ei auta heidän agendaansa kovinkaan usein. Jos siis ajatellaan Suomen tilannetta, ainoastaan valtion siunaamilla tahoilla on mahdollisuus saada viesti levitettyä riittävän laajalle, mikä osoittaa sen propagandan tulevan pääosin sieltä ”lännestä”. Mitään todisteitahan ei ole koskaan esitetty sitä väitettyä viidettä kolonnaa vastaan, mikä todistaa kyseessä olevan sotapropagandan temppu pelotella kansaa. Ja tämä siis samaan aikaan, kun todistettavasti se ”länsi” on käyttänyt vuosikymmeniä omaa viidettä kolonnaansa tukahduttamaan kaikki heidän valtaansa vakavasti vastustavat tahot.


Vihollinen keskuudessamme

Moni varmasti on kuullut seuraavan lainauksen: ”Pahimmat vihollisemme ovat omassa keskuudessamme ne, jotka itsekkäistä syistä ovat valmiit uhraamaan kansakunnan elinedut ja ne, jotka jatkuvasti ja toistuvasti julistavat totuutena sitä, minkä tietävät valheeksi.” - Risto Ryti. Lainaus tietenkin perustuu nationalistiseen poliittiseen ajatteluun, missä oma kansa (ja maa) on etusijalla. Toisin tästä ajattelevat ovat siis tällöin takinkääntäjiä ja pettureita, eli se vihollinen keskuudessamme. Kyse ei siis ole niinkään viidennestä kolonnasta, koska pettureilla ei välttämättä ole sitä toista herraa jota he palvelevat ja jonka käskystä he toimivat. Minkä lisäksi kyseessä ei ole useinkaan mikään salainen kolonna, vaan ihan julkisesti vieraan vallan asiaa ajavia ihmisiä, kuten Sanna/WEF. Tällä näkyvällä taholla voi toki päälle olla vielä salainen armeija taustalla, joka tuhoaa kansan yhtenäisyyttä… vai meinaatko, että ”eiväthän ne nyt niin tekisi”?

Toimiakseen kunnolla se viides kolonna täytyy olla organisoitunut, motivoitunut, koulutettu ja hyvin varustettu. Moiseen ei kykene kuin muutama valta nykypäivänä, joilta nytkin lohkeaa muutama miljardi käden käänteessä lahjoittaa aseisiin ”hyvän aatteen” puolesta. Vielä kun tunnustavat ihan avoimesti pitäneen Gladiota elossa ja aseistettuna vuosikausia ei tunnu saavan kansaa ihmettelemään että mitä kummaa maailmalla oikein tapahtuu. Miksi näin? Propaganda. Maailman tehokkain propagandakoneisto jo yli sadan vuoden ajan on pitänyt huolen siitä, että se virallinen tarina miten maailma toimii ei heilu. Vaikka lukemattomia eri todisteita on tullut julki, kuinka muutamat tahot ovat pakottaneet kansakuntia tiettyyn muottiin, se ei sitä tavan kansaa juurikaan heilauta. Kansa käy kiltisti antamassa valtansa kerta toisensa jälkeen sille seuraavalle hallitsijalle, vaikka mitään todellista muutosta ei tapahdukkaan. Syy miksi muutosta ei todellisuudessa tapahdu on se, että se seuraava porukka peittelee vain edellisten rötökset ettei koko vyyhti vaan lähde purkautumaan.

Ja sitten vielä se suuri paljastus: se, että on jotain asiaa vastaan ei tarkoita, että olisi vastakkaisen asian puolella. Wow, mind. Blown. Eikö? Ettäkö näiden asioiden nostamisen esille voisikin tarkoittaa sitä ettei sallisi kenenkään toimivan niin?! Mutta siihenhän se koko maailman ”paha” perustuukin, kun ”me” olemme oikeutettuja tekemään pahaa muille koska se on yhteiseksi hyväksi, siinä kun vastapuolen tekemänä se asia olisi tuomittavaa. Ja vastakkaisien puolien vastakkaisissa tarinoissa ”me” olemme aina sankareita ja ”muut” ovat hirviöitä. Jos ihmiskunta ei kykene estämään ”pahaa” niin vastapuoleltaan kuin omiltaan, sama meno jatkuu loputtomasti… tai kunnes ihmiskunta tuhoaa itse itsensä. Sananvapaus ja yhteistyö olisivat tässä se ratkaisu, mutta koska luottamus puuttuu, ei yhteistyöhön kyetä. Kysymys kuuluukin, johtuuko se epäluottamus siitä, että uskot jonkun tahon tarinaan viidennestä kolonnasta, vaiko siihen, että olet tekemisissä sen viidennen kolonnan kanssa? Valtamedian kertoma tarina kun luottaa niiden yhdistelmään - sekä propagandaan pettureista, että oikeista salaisista toimijoista. Todisteet vaan tuppaavat nojaamaan yhteen suuntaan, mutta ei anneta faktojen pilata hyvää tarinaa, eihän?

Missä välissä enemmistöstä tuli intersektionaalisia feministejä?

Pöyristyminen on riittävä todiste

Aloitetaan lainauksella Daniel Nylundin kirjasta Uhriutumisen kulttuuri: ”Uhriutumiskulttuuri on luomassa uutta ja aika erikoista sankarityyppiä. Se on täysin riippumaton sankarin henkilökohtaisista ominaisuuksista tai käytöksen moraalisuudesta. Riittää, että häntä on kohdeltu väärin ja hän on uskaltanut kertoa siitä maailmalle sellaisella tavalla, että maailma hoitaa kostamisen hänen puolestaan.” (Sivuhuomautuksena: tämä teksti on kirjoitettu välittömästi tuohon lainaukseen päästyäni kyseisestä kirjasta) Maailmanlaita on ihmiskunta sotinut jossain päin maailmaa lähes tauotta, enkä tiedä koska viimeksi olisi vallinnut maailmanrauha niin, ettei vähintään pientä rajakiistaa ole ollut jossain päin palloamme. Täällä lännessä, moraalisen ylemmyyden kehdossa, ei hetkeen olla kunnolla rähisty, mutta pienempiä häiriöitä on ollut ihan riittämiin ja päättäjämme ovatkin tehneet aivan loistavaa työtä varmistaakseen sen, että olemme ”Ruotsin tiellä” saamassa lieveilmiöitä siitä tehdystä politiikasta.

Mikä näitä kaikkia sotia ja kärhämöitä yhdistääkin, jos otetaan vaikka tarkasteluun viimeiset 70 vuotta, onkin se, kuinka jokaisessa taistelussa on tiedetty välittömästi mikä on se ”hyvä” ja mikä se ”paha” osapuoli. Rauhan pommeja ja demokratiaa saa jakaa vapaasti, mutta ne pahat syntiset tulisi koko maailman mahdilla tallata kuoliaaksi. Koko maailman katseet kohdistuvat siihen uhriutumiskulttuurin sankariin, jonka media on nostanut korokkeelle. Ketään ei kiinnosta ihmisten kuolema tai kärsimys jossain paskanistanissa tai vuosikausia jatkuneet heimoriidat Afrikassa. Hirmuvaltiaat saavat rauhassa alistaa ja tappaa omaa kansaansa eikä kukaan ole vaatimassa boikotointia, koska silloin jäisi se seuraava iPhone hyllyyn ja merkkivaatteita orjatyönä tekevät lapsukaiset eivät saisi leipää pöytään jos me täällä lännessä emme kuluttaisi sitä krääsää vaan tuottaisimme itse omat tarpeemme.

Ultimaatisen pahan erehtymätön merkki onkin se, että enemmistö tuomitsee jonkin asian ja pöyristyy siitä niin paljon, että ovat valmiita laittamaan kyseisen maan lipun sosiaalisessa mediassa profiilikuvaansa! Sitten tehdään keräyksiä ja muodostetaan nopeasti suuria yhteisöjä avustusten mobilisoimiseksi, koska niin suuri määrä pöyristymistä osoittaa kiistattomasti, että juuri nyt on tosi kyseessä! Ja ainoastaan ne todelliset ihmishirviöt kehtaavat millään tavalla kyseenalaistaa mitään osaa siitä kerrotusta tarinasta, vaikka ne asiantuntijat itsekin kertovat kuinka se tarina perustuu tasan tarkkaan yhden osapuolen sotapropagandalle - mutta älä siitä huoli, kyllä tällä kertaa media kertoo totuuden asioista, kuten ovat tehneet tähänkin asti esimerkiksi tämän kauhian pandemian ja ilmastonmuutoksen aikana. Vuosikausia eskaloitu viha tiettyjä ihmisryhmiä kohtaan on puhdasta sattumaa eikä se ole lainkaan rasistista täysin asiaan liittymättömiä mutta ”väärän etnisyyden” omaavia kohtaan purkaa se kaikki paha olo joka tuli sitä televisiota katsoessa.


Sama ilmiö uudella nimellä

Vielä jokunen vuosi sitten enemmistö naureskeli intersektionaalisille feministeille kuinka he loukkaantuvat kaikesta ja tietävät sen ainoan oikean syyllisen tuosta vaan (valkoinen lihaa syövä heteromies) ja pystyvät sen jopa todistamaan akateemisesti - miksi muuten alalle löytyisi todella helposti rahoitusta jos ilmiö ei olisi todellinen?! Nyt ei enää naurata, kun sama ilmiö on levinnyt enemmistön keskuuteen, tosin se täydellinen pahan ilmentymä on henkilöitynyt nyt yhteen mieheen ja siihen etniseen ryhmään johon hän kuuluu. Trump ehti jo omalla kaudellaan osoittaa, kuinka laajalle se intersektionaalisen feminismin pohjalla muhiva kollektivismi onkaan levinnyt, mutta häntä ei sentään syytetty ihan kaikes… eikun hetkonen. Trump ja hänen pahat syntiset kannattajansa olivat syyllisiä kaikkeen, minkä jokainen edistyksellinen tiesi satavarmasti koska se valtamedia kertoi asian niin olevan. Mutta eihän media nyt mielipiteitä manipuloisi, eikös?

Jos siis unohdetaan kaikki ennen taisteluiden alkua tapahtuneet asiat, joista oltiin pöyristytty kovin laimeasti viimeisten vuosikymmenten ajalta, tilanne on tuomittava. Suuri sankari joka vaan ihan sattumalta esiintyy Gladiaattori-elokuvan päähenkilöltä kopioidulla habituksella ja jonka historia joudutaan taas täysin ohittamaan, kertoo nyt omaa uhritarinaansa ja valtaväestö pyyhkii kyyneleitä kasvoiltaan kun tarkkaan luotu täysin propagandistinen esitys yhdistettynä loistavaan tarinankerronnalliseen puheeseen tuodaan ruutuihin. Koko maailma pysähtyy kuuntelemaan kun suuri sankari puhuu ja vaatii koko maailmaa rankaisemaan sitä suurinta pahaa jota maa päällään kantaa. Manipulatiivinen tyyli ja täysi historian unohtaminen sekä taustalla olevien muiden voimien täysi huomiotta jättäminen voisi aiheuttaa semmoista hienoista kyseenalaistamista, mutta uhrikulttuurimme ei suvaitse pienintäkään poikkeavaa näkemystä. On vain hyvä ja paha, valitse puolesi.

Jos siis naureskelit kahjoille feministeille vielä vuosi sitten ja nyt olet vaatimassa isompaa pahaa tulemaan rankaisemaan sitä mediassa maalattua suurta vihollista, voit onnitella itseäsi: olet muuttunut itsekin intersektionaaliseksi feministiksi. Ei, tälläkään kertaa sinua ei kiinnosta ihmisten kärsimys vaan vaadit kriisin ratkaisua kaatamalla lisää aseita kriisialueelle, jonka tiedetään vain ja ainoastaan pitkittävän niiden paikanpäällä olevien ihmisten kärsimystä. Mutta ketäs se kiinnostaa, kun taistellaan suurta pahaa vastaan viimeiseen ukrainalaiseen saakka ja jos se ei vielä riitä, vedetään samaan konkurssiin vielä rähinä naapurimaatamme kohtaan viimeiseen suomalaiseen saakka, aivan kuten Ruotsin vallan aikanakin. Se pyhä viha ja kostaminen nousevat tärkeimmiksi asioiksi. Loppuviimein tilanne on kuitenkin sama vanha: Eri herrat, sama piittaamattomuus suomalaisia kohtaan. Mutta se kaikki on vain yhteiseksi hyväksi, koska media niin kertoo.


Sodat ei sotimalla lopu

Ehkä muutaman vuosikymmenen jälkeen, tai kuten poliittisesti korrekti historiantutkimus tekee, eli odottaa sen sata vuotta tapahtumasta, uskalletaan nostaa sielä taustalla olevia tahoja esiin. Useampikin suuri filantrooppi ja mahtisuvun edustaja löytyy miljardeineen sieltä konfliktin taustalta, mutta toki jää nähtäväksi kuinka vahvasti sitä historian kirjoitusta loppuviimein tullaan ohjailemaan. Itse tiedän että tuskin itse tulen näkemään niitä kirjoja nousevan myyntilistojen kärkeen, joissa ihmiset paljastavat mitä siellä verhojen takana tapahtui eikä vaan papukaijana toista sitä kiiltokuvaa sankarista jonka media esitteli. Emme kuitenkaan ole vielä likelläkään sitä tilannetta, vaan ensin tämä katastrofi täytyy eskaloitua niin paljon että siellä taustalla tehdyt suunnitelmat voidaan oikeuttaa kansalle ja ne omat kaverit voivat tulla sitten jälleenrakentamaan ne rauniot. Ne menetetyt ihmishenget ovat vain tilastoja, eivät kenenkään kavereita, sukulaisia tai perheen jäseniä? Osa teistä tulee kuolemaan, mutta se on se riski jonka päättäjämme ovat valmiita ottamaan.

Suuret muutokset vaativat yleensä suuria uhrauksia, mutta ne jotka tekevät uhrauksia nykypäivänä eivät yleensä ole itse siitä kärsimässä vaan alttarille kannetaan sijaiskärsijöitä. Edellisen uhritarinan naiset ja lapset olivat jostain syystä muuttuneet matkansa varrella partaansa vuosikymmenen verran trimmanneiksi alaikäisiksi poikalapsiksi, mutta ei anneta faktojen pilata hyvää tarinaa. Tällä kertaa se taistelu saatiin tuotua riittävän lähelle kotia, että vain sydämetön paha ihminen ei avosylin ottaisi vastaan pakolaisaaltoa, joka oltaisiin helposti voitu vaan ohjata alueille joissa taisteluja ei käydä. Media antaa kuvan konfliktista, jossa paha valloittaja polttaa kaiken maan mennessään, mutta jostain syystä paikalliset kertovat asiasta kovin poikkeavaa tarinaa. Mutta ne poikkeavat äänet halutaan vaientaa, koska silloin uhriasemaa halvennettaisiin ja se pyhä viha pahaa vihollista kohtaan muuttuisikin sisäiseksi konfliktiksi ihmisissä. Ja kuka sitä kognitiivista dissonanssia kaipaa kun media osaa kertoa satavarmasti kuka on hyvä ja kuka paha?

Konfliktin ruokkiminen vähän kerrallaan on pahin mahdollinen asia kaikille osapuolille. Itse konfliktikin kasvoi hitaasti kiehumispisteeseensä saakka vuosien saatossa, eikä kukaan siihen halunnut mennä välillä puuttumaan täällä moraaliposeeraavassa lännessä. Melkein kuin oltaisiin vaan odoteltu että koskahan se siitä roihahtaa kunnolla, että päästään taas tienaamaan? Tavallisten ihmisten kannalta rauha olisi se paras ratkaisu, koska ihmishenki ainakin ihmisoikeusjulistusten mukaan on se arvokkain asia. Asioista ei edes haluta keskustella, vaan asetelman on oltava kristallinkirkas - on uhri ja on alistaja. Hyvä ja paha. Kaikki jotka tätä asetelmaa epäilevät ovat pahoja ja ainoastaan uhrin puolelle asettuvat ovat hyviä. Annas ko mä autan: uhreja ovat ne kaikki tavalliset ihmiset, niin siviilit kuin sotilaat, jotka käskystä noudattaen ja ihmisten ahneuden vuoksi ovat pakotettuja aiheuttamaan kärsimystä toisilleen. Yksikään ”hyvä johtaja” ei uhraa kansaansa omaksi edukseen ja omien aatteidensa tai kaveriensa vuoksi. Niitä hyviä johtajia ei kilpailun vuoksi vaan sinne johtoon ole juurikaan eksynyt… tai jos on, ne on demokratisoitu maailmanpoliisin toimesta hyvin nopeasti. Pelin hengen ymmärtävä johtaja voi yrittää sinnitellä siinä rajalla, mutta yhdenkään maan johtaja ei ole likikään niin voimakas, kuin ne tahot jotka omistavat lähes kaiken maailman omaisuudesta. Ne oikeat vallan verkostot eivät välitä tippaakaan joistain ”maista” tai ”kansoista”. Muutoksia varten luodaan vaan alkuun riittävä polarisaatio ja sitten annetaan ihmisten tapella keskenään, koska eiväthän ne hajoittaisi ja hallitsisi, taaskaan?

Suuri Narratiivi

Ei tunnu missää, löylyä lissää!

Liivijengi, joka tarjoili aikaisemmin suurta nollausta, tarjoilee nyt ylpeänä sinulle suurta narratiivia: "The Great Narrative"! Ei, kyllä se on ihan oikea nimi tälle WEF:n ja Klasun seuraavalle kokoontumisajolle, joka pidettiin 10-13 Marraskuuta 2021 ja jonka päätapahtuma 11-12. Marraskuuta oli Dubaissa. Siis juuri sen porukan, jonka sana on pyhä kirja Sanna Marinille ja monille muille suurille tulevaisuuden nuorille johtajille. Jos suuri nollaus kuulosti jo pahalta, ällös huoli - vauhtia ei olla hidastamassa vaan täyttä höyryä halutaan neljäs teollinen vallankumous. Tämä vallankumous on upotettu taas niin syvään termijargoniin, että sen juurten paljastamiseen pitäisi varmaankin omistaa kokonainen kirja, mutta lyhyesti se tarkoittaa sitä, että kansa ei omista enää mitään eikä siltä enää kysytä mistään mielipidettä - se tekee kuulemma onnelliseksi!

"Salaliittoteoriaa" on tietenkin jokaisen hyvän ja älyllisesti umpilaiskan ihmisen ensireaktio kuullessaan, että olisi olemassa jotain rikkaita ihmisiä jotka suunnittelevat yhtään mitään, saatikka vallankumousta (vallankaappausta, jos tarkkoja ollaan). Netistä ei löydy kuin näiden vallankumousta ajavien ihmisten esitelmiä, puheita ja kirjoja kuin muutama sata, joten on selvää että heidän omistamansa mediat (kaikki maailman mediat) olisivat kertoneet asiasta! Kuten toki ovatkin, mutta kertoen vain kuinka auvoinen tulevaisuus ihmiskuntaa odottaa jahka he ovat ensin luopuneet omaisuudestaan, oikeuksistaan ja vapauksistaan! Ja kukapa ei vaihtaisi vapauttaan ikuiseen onneen ja ennen kaikkea turvallisuuteen?!

Jos taas Agenda 2030 ja vastaavat ovat tuttua huttua, ei tämä suuri narratiivi tuo oikeastaan mitään uutta pöytään. He ovat tosin tunnistaneet joitain kipukohtia tässä siirtymässä, joista lisää hieman myöhemmin. Ihmistarhan pitäjät eivät edelleenkään pidä itsenäisesti ajattelevista ihmisistä, minkä vuoksi tämä "pandemia" olikin heille (ihan täyden sattuman lisäksi) kuin lahja taivaasta: ihmiset tahtovat turvallisuutta! Tulevaisuus tuleekin olemaan vahvasti automatisoitu, elleivät nyt sitten satu vahingossa luomaan Skynettia, joka haluaa tuhota koko ihmiskunnan. Ja kyllä, he nimenomaan haluavat luoda juuri semmoisen järjestelmän, mutta vain tehdä se oikein, jolloin ongelmia ei synny. Kuulostaako lupaavalta?


Huomisen maailma tulee olemaan erilainen

Siitä kaikki suuren narratiivin tahot olivat varmoja - maailma tulee muuttumaan... koska he aikovat sen muuttaa, halusi maailma sitä tai ei. Teknologia tulee olemaan tässä se eteenpäin ajava tekijä: kvanttitietokoneet ja tekoäly suurimpina tekijöinä. AR, Augmented Reality eli savoksi "lisätty todellisuus" ja varmaankin myöhemmin lähes täydellinen VR, virtuaalinen todellisuus, tulee lyömään itsensä pian läpi. Ihmisten ja koneiden integraatio kasvaa ja kansa suorastaan tulee vaatimaan päivityksiä itseensä... siis ne, jotka uskovat ja ostavat tämän idean, että ihminen ei riitä vaan tarvitsee päivityksiä itseensä. Kukin tavallaan, tietenkin, mutta kun kaikki on yhdistettynä toisiinsa ja nettiin, yksityisyydestä ei kannata enää puhua.

Energia tulee myös pelaamaan merkittävää roolia, jossa fuusio ja vety olivat päivän trendit. Tekoälyn ohjaama älyverkko taas tietää kuka sitä energiaa milloinkin tarvitsee ja ongelmilta vältytään kun koneet tietää paremmin. "Fossiiliset" energialähteet pitää tietenkin lakkauttaa, koska irti verkosta eläminen pitää tehdä mahdollisimman vaikeaksi. Biologian puolella DNA:n muokkaus ja personoidut lääkkeet ovat iso juttu, koska Dr. Moreaun saari jäi kaikilta lukematta tai katsomatta. Ainut mikä olikin varmaa oli se, että tulevaisuudessa meillä on parempi maailma, kunhan teknologiaa käytetään vaan oikein! Koksa kukahan sitä nyt voisikaan väärin käyttää, kun samat tyypit avoimesti puhuvat liikakansoituksesta ja tukevat eugeniikkaa?

Talouden taas pitää jatkaa loputonta kasvuaan, mieluusti noin 3-4% vuositahtia. Tasa-arvo, ilmastonmuutos, resurssipula ja muut vastaavat termit taas voidaan korjata sillä, että paikalliset päättäjät saadaan ajattelemaan pidemmälle kuin vain oman kautensa verran. Velan ja koron säätäminen ei liioin enää riitä, vaan tarvitaan tehokkaampia keinoja muokata kansantaloutta. Jatkuva kasvu rajallisella planeetalla ei kuitenkaan ole ongelma, kun maailman rikkaimmat haluavat kasvattaa varallisuuttaan. Mutta kaikesta kuitenkin huomaa sen, että nämä korkeasti koulutetut ja korkeassa asemassa olevat ihmiset eivät suinkaan ole tyhmiä - päinvastoin, heillä oli selvästi loistava suunnitelma! Mielipuolisia, hulluja ja ihmiskuntaa vihaavia, näitä termejä taas voisi heistä käyttää... mutta ei tyhmiä. No miten he maailman aikovat korjata? Itseasiassa hyvinkin helposti, siis jos ei huomioida tuota rajallisen maailman ongelmaa.


Suuresta nollauksesta suureen narratiiviin!

Yhteistyö on kaiken tulevan ajattelun perusta! Ihmisille täytyy osoittaa, että se helpoin reitti elämässä on se reitti, jonka vallanpitäjät haluavat heidän kulkevan, ei se että tehdään miltä itsestä tuntuu. Inhimillinen pääoma, human capital, on se mihin nyt tulee keskittyä ja ohjata tämä paljolti käyttämätön resurssi tuottamaan sitä kasvua, joka automaattisesti luo yhteistä hyvää. Luodakseen oikeasti regeneratiivisen eli uudistuvan maailman, täytyy ihmiset saada muodostamaan jälleen yhteisöjä, jonka hyväksi he ovat valmiita tekemään kaikkensa. Mutta tässä on tällä hetkellä se ongelma, mihin WEF tarjoaakin hyvin elegantin ratkaisun... Miten saada ihmiset luomaan yhteisöjä, mutta silti pitämään ne yhteisöt ruodussa?

Yksinkertaisesti, pönkittämällä luottamusta paikallisiin "johtajiin". Ihmiset eivät enää luota valtakunnallisiin poliitikkoihin (miksiköhän?), mutta luottamus paikallisiin poliitikkoihin on kasvussa. Enää ei tarvitse siis saada suostuteltua koko kansa toimimaan "oikein", vaan riittää hallita niitä yhteisöjen johtajia. Luottamus onkin tässä avainasemassa: kansan pitää luottaa siihen, että se "oikea" johtaja on heidän puolellaan. WEF oli tutkimuksissaan nimittäin huomannut, että "eliitti" ympäri maailmaa kykenee entistä paremmin yhteistyöhön keskenään ja luottaa toisiinsa, mutta kansa ei enää luota siihen eliittiin. Ja nyt asiat, jotka ovat eliitin ansiosta niin päin helvettiä, pitää kansan korjata omilla resursseillaan.

Tämä viimeinen osa tässä teollisessa vallankumouksessa kusahtaakin pahasti: kansan pitää nyt korjata se, mitä eliitti on vuosisatoja tuhonnut. Eliitti saa siis pitää resurssinsa, mutta kansan tulee jakaa omaisuus keskenään kaikkien ihmisten kesken. Eli se sakki, joka omistaa sen 90+% kaikesta ei tarvitse jakaa mitään, vaan se muutama prosentti vauraudesta tulee jakaa miljardien ihmisten kesken tasan. Tämä on se tulevaisuus joka ihmiskuntaa odottaa, jossa nämä nuoret johtajat saavat päättää. Kaikille kun pitää tarjota samat mahdollisuudet kuluttamiseen ja digitalisaatioon, se meinaa sitä että keskiluokka kustantaa koko sirkuksen. Kukaan ei omista mitään, paitsi ne, jotka ovat tasa-arvoisempia kuin muut. Ainiin, se on vain sitä hullua salaliittoteoriaa, että nykyinen pääministerimme ajaa juuri näitä asioita hymyssä suin ja Klaus Schwabin käskystä. Kaikki on vapaasti tarkistettavissa, vaikka kuvittelisikin etteivät ne nyt niin tekisi, vaikka sanovatkin tekevänsä. Ja millä tämä kaikki toteutetaan? Helposti. Medialla.

Massamanipulointia ja joukkoharhoja

Eihän se noin voi mennä?!

"Joku olisi huomannut ja kertonut" ... Tässäpä ehkä yleisin selitys sille, miksi olisi täysin mahdotonta huijata suurta joukkoa ihmisiä. Väite siitä, että moista joukkoa ihmisiä voitaisiin vedättää aivan ennennäkemättömällä tavalla perustuu kuitenkin kolmeen oletukseen. Oletus 1) Gustave Le Bon (Psychologie des Foules, engl. The Crowd: A Study of the Popular Mind) ja hänen teoriansa joukkomielestä, Sigmund Freud (Group psychology and the analysis of the ego) joka laajensi Le Bonin näkemystä, Wilfred Trotter (Instincts of the Herd in Peace and War) joka kertoi miten laumaseuraeläin aseistetaan, Elias Canetti (Crowds and Power) joka jatkoi edeltäjiensä työtä sekä Joost Merloo (The Rape of the Mind - The Psychology of Thought Control, Menticide and Brainwashing) mielenmurhasta puhuessaan ovat KAIKKI väärässä. Oletus 2) ihmiskunta on viimeisen sadan vuoden aikana kehittynyt ja valaistunut enemmän kuin koko aikaisemman historiansa aikana vastustamaan joukon valtaa. Oletus 3) vallanpitäjät ja teknologia ovat kehittyneet hitaammin kuin koko kollektiivinen ihmiskunta ja jäänyt jälkeen mm. siinä, miten kokonaisia kansoja voidaan hallita.

Koska minulla ei tietenkään ole tuosta toisesta oletuksesta antaa mitään konkreettista faktaa, jokainen päätelköön itse mikä on asian laita peilaten sitä George Carlinin näkemykseen: "Ajattele, kuinka tyhmä keskiverto ihminen on... ja huomaa, että puolet on siitä tyhmempiä". Erehtymätön ja kaikkitietävä keskivertokansalainen tietää olevansa oikeassa kaikista asioista, jotka hän on televisiouutisista kuullut. Kaikki siitä poikkeava on hullua salaliittoteoriaa. Koska joukkoharha oli täysin mahdollinen jo kauan ennen kuin ihmisille kyettiin syöttämään kuvat suoraan kotisohvalle saakka suorana lähetyksenä, mitä luulet kumpi on kehittynyt nopeammin, teknologia vai ihmismieli? Suurista ja vaikuttavista puheista symboleihin asti, eli ne kaikki keinot millä laumoja ohjataan, voidaan näköradion kautta tykittää suoraan kansan takaraivoon saakka ongelmitta... mutta eiväthän ne nyt niin tekisi, omaksi edukseen?

Joukkopsykoosi, Folie a Deux, onkin ehkä vain psykologinen termi kuvaamaan joukkomieltä, joka on omaksunut harhakuvia ja hallusinaatioita näkemykseensä. Joukkoharhoja on kirjattu ylös historian saatossa useita ja äkkiä ajatellen ne kuulostavat täysin mahdottomilta - miten joukko ihmisiä voisi muka havaita saman asian jota ei ole oikeasti olemassakaan? Yksilö voi toki havaita väärin, mutta että useampi näin tekisi ja päälle vieläpä se, että heidän tarinansa havaitusta täsmäävät kuulostaa kovin oudolta. Mitä useampi jonkin saman asian havaitsee, sitä uskottavampi se "silminnäkijähavainto" on? Ei niinkään ja tämä ilmiö tunnetaan tarkasti myös oikeusasteita myöden, eli sata todistajaa voi helposti olla väärässä eikä tuhatkaan voi todistaa fyysisiä todisteita vastaan. Paitsi silloin, kun halutaan ohittaa ne fyysiset, vahvistettavissa olevat todisteet ja halutaan sen valitun tarinan kumoavan vaikkapa fysiikan lait. Mutta miksi ihmeessä kukaan haluaisi omaksi edukseen huijata ihmisiä?! Eihän kukaan, koskaan, ole niin koettanut tehdä, etenkään suuressa mittakaavassa?! Esimerkiksi kertoisi satuja keskoskaapeista, jonka jälkeen koko maailman media sitä toistaisi oikeuttaen sodan... eihän koskaan?


Manipulointia

Milgramin tottelevaisuuskoe tai Solomon Aschen yhdenmukaisuutta tutkineet tieteelliset tekeleet (toki itse Milgramin koe on kyseenalaistettu, mutta myöhemmät toistot ovat tuoneet hyvin samankaltaisia tuloksia) kertovat kuitenkin hyvin yhdenmukaista tarinaa: ihminen etsii hyvin usein vahvistusta ja ohjausta ulkoa, itsensä sijaan. Oli se sitten auktoriteetti tai vaan joku muu ihminen joka sattuu olemaan paikalla tai muutoin seurattavissa/kopioitavissa, ihmiset ovat hyvin halukkaita siirtämään kaiken päätäntävallan ja samalla vastuun kaikesta jollekin muulle taholle. Sadasta ihmisestä itsenäiseen päätöksentekoon ja vastuuseen siitä päätöksestään kun pyrkii arviolta vain kourallinen ihmisiä, siinä kun loput etsivät vahvistusta... kuka mistäkin. Yhteiskuntaa ajatellen tämä voidaan tietenkin nähdä positiivisena asiana - lähes kaikki toimivat samalla, halutulla tavalla. Koska ne valtaan pyrkivät ja sitä valtaa sen saatuaan muiden yli käyttävät ovat kautta aikojen tehneet aina kaiken yhteiseksi hyväksi ja juuri sinun turvallisuutesi vuoksi!

Kun siis päättäjämme julkaisevat dokumentteja, kuten "Vaikuttavat valinnat päätöksenteon tukena", joissa he kertovat tutkivansa tarkkaan ja käyttävänsä tutkittua tietoa manipuloidakseen kansaansa, jostain syystä tämä ei sitä valtaväestöä huolestuta lainkaan. Ai niin, kaikki tehdään yhteiseksi hyväksi ja juuri sinun turvallisuutesi vuoksi, joten on täysin absurdi ajatus, että sitä manipulointia tehtäisiin mistään muusta syystä. Sen mahdottomuuden todistaa esimerkiksi se, että kaikki väärät näkemykset asioista halutaan kieltää tai vähintään piilottaa. Illuusioissa, harhoissa, kun on semmoinen ongelma, että ihmiset saattavat havahtua siihen ja nähdä mitä oikeasti on tapahtumassa sen sijaan että uskovat vain sokeasti siihen kerrottuun tarinaan. Vallanpitäjien onneksi ihmisillä on vielä muutama ominaisuus, jotka aiheuttavat sitä valikoivaa sokeutta ja kaipuuta auktoriteetin helmoihin. Arvaatko jo mistä puhun?

Ihmisillä, toisin kuin koneilla (ja psykopaateilla), on semmoinen juttu kuin tunteet. Tunteiden käyttö ihmisten manipuloinnissa on testattu toimivaksi niin moneen kertaan, ettei vanhaa klassikkoa kannata missään tapauksessa ohittaa kun lähtee massoja manipuloimaan. Pelko on näistä yksi vahvimmista ja kuten Merloo on esittänyt, sillä saadaan mahdollisesti jopa pysyviä muutoksia ihmisen käytökseen (yleensä yksilön etua vastaan). Sodassa ja rakkaudessa kaikki keinot ovat sallittuja ja koska vallanpitäjät käyvät jatkuvaa sotaa suurta laumaa (kansat) vastaan, kaikki keinot sen lauman ohjailuun ovat sallittuja. Lait kun on pääosin tarkoitettu suojelemaan valtaa kansalta eikä päinvastoin. Perusoikeudet, joita nyt ollaan vauhdilla kumoamassa, on se ainut suoja kansalle niitä oikeita vallanpitäjiä vastaan... niin kauan, kun kansa ei tajua olevansa huomattavasti suurempi voima kuin ne muutamat nyt valtaa pitävät tahot. Jos kansa nimittäin kyllästyisi orjuuteensa...


Joukkoharhaa

No okei, tiedetään että ihmisiä voidaan manipuloida ja että joukko on helposti ohjattavissa oleva tunteiden varassa vellova ihmismassa ilman kriittistä ajattelukykyä, mutta mitä sitten? Eihän sitä ihmisjoukkoa nyt voida aivan tuosta vaan viedä ja saada uskomaan illuusioihin? Ellei nyt sitten huomioida vaikkapa lokakuun 30. 1938 radiolähetystä "The War of the Worlds", jonka voi jokainen käydä itse tutkimassa mitä tapahtui. Entäs jos sama esitettiin näköradiossa ja toistettiin kaikkialla netissä? Eihän kukaan nyt uskoisi illuusioon, jonka voi nähdä omin silmin siitä samasta laitteesta, josta edellisenä iltana katsoi kuinka galaksissa hyvin hyvin kaukana lenneltiin pitkin poikin sitä galaksia puhuvan gorillan kanssa? Vai uskotko, että ihminen olisi onnistunut kehittymään sadassa vuodessa niin paljon, että kykenisi alitajuisesti erottamaan sen televisioruudun illuusion oikeasta elämästä?

No okei, manipulointi, illuusiot ja joukkohysteria tiedetään ja osataan tehdä jonka lisäksi tutkitusti on todistettu, että enemmistö ihmisistä on hypnotisoitavissa, niin mitä sitten? Eiväthän ne nyt niin tekisi, taas? Ehkä se suurin joukkoharha on kuitenkin tämä "demokratia", jossa uskotellaan kansan olevan vallassa vaikka tiedetään tasan tarkkaan kuinka ihmiset käyttäytyvät ja kuinka heitä voidaan manipuloida. Ja kun pohjalla on jo illuusio, tarkemmin sanottuna simulacrum, sen päälle on helppo rakentaa mikä tahansa tarina ja saada se kuulostamaan uskottavalta. Mitä siitä, että todellisuus ei täsmääkkään tarinaan? Olisihan sen jo joku huomannut ja kertonut!? Virallisen tarinan kyseenalaistaminen on törkeä loukkaus ja kuten tieteeseen kuuluu, konsensus on aina oikeassa ja kaikki siitä poikkeava tulee sensuroida, sen sijaan että yritettäisiin todistaa asioita silleen tieteellisesti... koska siksihän meillä on faktantarkistajat, jotka tietävät totuuden kauan ennen kuin niitä kyetään todistamaan! Miksiköhän se tosin kuulostaa enemmän kultilta kuin tieteeltä, osaatko arvioida syytä?

Riippuukin pitkälti siitä, kuka saa tämän nykyhetken tilanteen kirjoittaa sinne historiankirjoihin, että millä tavalla asia tullaan näkemään. Onko tämä joukkoharha, massapsykoosi, yksi karmiva erehdys loputtomassa listassa vastaavia ihmiskunnan kömmellyksiä, vaiko suuri ihmiskunnan herääminen ja nousu uuteen uljaaseen tulevaisuuteen, jota takana olleet tahot kutsuivat "suureksi nollaukseksi"? Voittaja kirjoittaa historian, joten voidaan sanoa että nyt on (jälleen kerran) koko ihmiskunnan tulevaisuus vaakalaudalla - kuka saa kirjoittaa näkemyksensä tapahtumista ja kuka tullaan sensuroimaan pois virallisesta tarinasta, jonka päälle ne tulevat sukupolvet lähtevät omaa todellisuuttaan rakentamaan. Koska, kuten sanonta menee, eiväthän ne nyt niin tekisi ja kaikki tehdään ainoastaan yhteiseksi hyväksi ja sinun turvallisuutesi vuoksi! ... Ja olet hullu salaliittoteoreetikko, jos uskot tieteen ymmärtävän ihmismielestä enemmän kuin poliitikkojen ja toimittelijoiden! Onneksi se näköradion uskominen ja seuraaminen on jokaisen oma, itsenäinen päätös, sillä muutoinhan meitä voitaisiin viedä kuin pässiä narusta... mutta toisaalta, ainahan asioille voi tehdä jotain.