Närkästyksen hallinta

Siksi mikään ei muutu

Lukemattomat eri ihmiset ovat jo vuosituhansia (ensimmäisiä kirjoitettuja mainintoja Kreikasta jo ~400 eKr.) pohtineet sitä, miten ihmeessä vallanpitäjät onnistuneet pitämään kansat kurissa vaikka meno on välillä ollut varsin hurjaa. Étienne de La Boétie kirjoitti helpot ohjeet viitisensataa vuotta sitten kuinka se tyrannia saadaan loppumaan ja Vaclav Havel osoitti vain joitain vuosikymmeniä sitten millä tavalla kansa voi puhaltaa pilliin kun vallanpitäjien meno lähtee keulimaan liikaa. Ja siltikin jengi ihmettelee miksi ihmeessä meno ei muutu vaikka Michael Sandelin kaltaiset nykypäivän oikeudenmukaisuudesta puhuvat tahot vuodesta toiseen kertovat suurelle yleisölle kuinka maailmasta saataisiin parempi paikka? Hiljattain vastaan tullut käännös (vaikkakin jo vuodelta 2015) Saksasta, Kiel:in yliopistosta, avasi asiaa mielestäni varsin hienosti. Käännös kulkee nimellä: ”Why do the lambs remain silent? On democracy, psychology, and the ruling elite's methods for managing public opinion as well as public indignation” - Prof. Rainer Mausfeld, vapaasti kääntäen ”Miksi lampaat pysyvät hiljaa? Demokratiasta, psykologiasta ja hallitsevan eliitin keinoista yleisen mielipiteen ja närkästyksen hallintaan.” Tämä teksti siis perustuu osin Mausfeldin esitykseen, jonka kuitenkin suosittelisin kaikkien itse kaivelemaan ja lukemaan jos lontoo tahi saksa sujuu.

Lyhyesti sanottuna koko sirkus perustuu ihmisten huomion hallintaan, eli siihen Kummelin apinaa koijataan ”kato mikä tuolla on!” Vaikka ihmisille kerrotaan maailman tapahtumista, ne jätetään yksittäisiksi mihinkään liittymättömiksi tapahtumiksi, jotka nyt vaan sattumalta sattuivat… kunnes niitä tarvitaan. Nimittäin tarpeen vaatiessa ne kaikki tiedonmuruset yhdistetään yhtenäiseksi tarinaksi, jolla on yksi tärkeä tehtävä: ohjata niin yleinen mielipide kuin kaikki se patoutunut suuttumus haluttuun kohteeseen. Olet saattanut törmätä tässä viimevuosina joihinkin tämänkaltaisiin propagandaoperaatioihin? Syyllisiä on löytynyt lihaa syövistä heteromiehistä, bensaa polttavista autoista, ilman maskia kulkevista tottelemattomista ihmisistä, piikkidenialisteista ja nyt viimeisimpänä joka ikisestä venäläisestä joka on koskaan elänyt maan päällä. Kun syyllinen tiedetään, rikos kyllä löydetään. Jokainen näistä tarinoista on esitelty tavan kansalle pienissä paloissa ja niitä tarkemmin tutkimalla voi yhtään kriittisemmin asioita tutkiva löytää ne lukemattomat aukot tarinassa, mutta suurin osa ihmisistä ei asioita niin tutki vaan he kasaavat sen ärsyyntymisen niihin pieniin tiedonpalasiin jotka sitten osoitetaan vallanpitäjien valitsemaan suuntaan.

Tähän ansaan lankeamista on lähes mahdotonta välttää. Jos yhtään seuraa mediaa niin ei sellaista päivää tulekaan, ettei edes joku uutinen alkaisi kyrsimään oikeen kunnolla. Aina löytyy jokin asia, joka saa tunteet pintaan sekä sapen kiehumaan. Sitä mennään sitten purkamaan sosiaaliseen mediaan tai kahvipöytään, jolloin se lähipiirikin siitä saa oman osansa ja mahdollisesti liittyvät mukaan ärsyyntymiseen. Koska vallanpitäjillä on valtamedia lähes täysin hallussa, he voivat säätää sitä vihan määrää ja kohdetta niin, että kansalle pidetään joko jatkuvaa kevyttä kenttävitutusta yllä, tai tilanteen niin vaatiessa se kohdistetaan pyhäksi vihaksi pitkään demonisoitua vihollista kohtaan. Oli varsin lähellä ettei pandemian aikana tullut ruumista pyhän vihanpurkauksen ansiosta, tämän ”ryssävihan” ollessa vielä täysi tilanne päällä. Ja miksi mikään ei muutu? Koska enemmistö seuraa mitä se valtamedia käskee vihaamaan ja ne loput vihaavat kukin jotain pientä osaa kerrallaan, ilman että yhdellekään asialle tehdään yhtään mitään.


”Demokratian kriisi”

Miksi ihmeessä sitten kansalle tarvitaan aina jotain vihattavaa? Eikö demokratiassa kansan yhtenäisyys olisi paljon parempi asia? Pyhän vihan aikana kansa on tietysti pääosin yhtenäinen, mutta sitä tilaa ei voida ylläpitää loputtomiin jolloin tarvitaan jokin toinen tapa pitää kansa kurissa. Mutta eihän kansaa tarvitsisi pitää kurissa, koska meillä on liberaali demokratia sekä sananvapaus ja niin edelleen? Sepä se onkin, ei meillä ole. Meillä ei ole mitään kansanvaltaa, vaan ison rahan oligarkia ja kapitalistinen sananvapaus jossa se kenellä on eniten rahaa on oikeimmassa. Jo sieltä antiikin Kreikan ajoista on tiedetty demokratian ongelmat ja tavan kansan lammasmaisuus, jolloin kukaan täyspäinen vallanpitäjä ei tule koskaan antamaan massoille yhtään enempää valtaa kuin on pakko. Ja nykyään median ansiosta sitä valtaa ei todellakaan paljoa tarvitse kansalle antaa että se pysyy tyytyväisenä. Annetaan sille vaikka neljän vuoden välein velvollisuus päättää kenen saapas astuu heidän naamalleen! Aina kun kansa alkaa kyllästymään oligarkiaan, nousee se ”demokratian kriisi” joka korjataan erilaisilla varoventtiileillä. Populistiset protestipuolueet ovat toistaiseksi toimineet varsin hyvin ainakin Suomessa.

Nyt kun Suomeen saatiin vihdoin ja viimein uusi Bilderperkeleiden hyväksymä globalistihallitus, joka eroaa edellisestä lähinnä siinä miltä suunnalta ulina kuuluu, sama meno ja närkästyksen hallinta tulee jatkumaan täsmälleen samalla tavalla. Hallinto tekee päätöksiä joille osaa hurraa ja osa kiroaa, syyllinen löytyy aina vastapuolelta ja ennen kuin kukaan ehtii alkaa tekemään yhdellekään asialle yhtään mitään, media nostaa esiin seuraavan pöyristymisen aiheen josta jaksetaan kirota siihen seuraavaan saakka. Se ”oma” porukka tekee aina kaiken täysin oikein vaikka joudutaankin tekemään ”kipeitä ratkaisuja”, se on kuitenkin yhteiseksi hyväksi ja juuri sinun turvallisuutesi vuoksi. Miten tämä eroaa niistä kaikista edellisistä hallituksista? No, nyt annettiin vielä enemmän valtaa edes oman maan hallinnon ulottumattomiin mikä on kuulemma hyvä asia koska pyhään vihaan venäläisiä vastaan ajettu kansa niin uskoo. Muutoin ero edellisiin on marginaalinen - kansa kärsii, rikkaat rikastuvat ja ison rahan teollisuus hyötyy ja myy kuluttajille onnellisuutta purkista.

Se oikea demokratian kriisi kun on sielä kansan keskuudessa, ne tahot jotka eivät tätä kaikkea paskaa niele. Onneksi suurin osa siitä muhivasta vihasta saadaan pidettyä maltillisella tasolla koska harva se päivä keksitään jokin uusia asia vihattavaksi. Organisoitunut vähemmistö on kuitenkin onnistunut kerta toisensa jälkeen muuttamaan pieniä asioita siellä täällä, joten muutos joihinkin asioihin ei ole mahdoton asia. Hallinto on tosin pysynyt tässä kilpavarustelussa kaukana edellä, koska jokainen pyrkimys organisoitumiseen on kaatunut sisäisiin riitoihin eli selkäänpuukotuksiin ja myyräykseen. Onko tämä sattumaa vaiko kenties tarkkaan ohjailtua on tietenkin vain arvailun varassa, mutta järjestelmällisyys näiden vastarintaliikkeiden romahtamisissa osoittaisi ulkoa ohjaamista. Ja nämä itsenäisesti erilailla ajattelevat on se länsimaisen demokratian kriisi jolle ei olla vielä keksitty lopullista ratkaisua… yritystä kyllä piisaa. Helpoimmillaan se vastarinta saadaan hampaattomaksi antamalla heille uusi suuttumisen aihe sopivin väliajoin.


Mitä sitten tulisi tehdä?

Ottaen huomioon kuinka paljon vallanpitäjät ovat vuosien saatossa asiaa niin tutkineet kuin käytännössä harjoittaneet, voidaan tulosten perusteella sanoa että isossa kuvassa tälle ei saa yhtään mitään. Ne resurssit, jotka vallanpitäjät ovat kansalta vuosisatojen saatossa varastaneet riittävät pitämään ne kansat kurissa myös tulevaisuudessakin. Joitain pieniä voittoja on toki saavutettu erinäisin keinoin ja uusia keinoja heittää kapuloita rattaisiin yritetään kehittää jatkuvalla syötöllä. Kansa on kuitenkin avainasemassa siinä muutoksessa, jolloin törmätäänkin siihen ongelmaan joka on jatkunut vuosituhansia: vihalla ja pelolla saadaan tuhannet ihmiset liikkeelle paljon ennen kuin yhtäkään ihmistä logiikalla tai yleensäkkään harmaiden aivosolujen voimistelulla. Noin 80% kansalaisista kun on enemmän tai vähemmän manipuloitavissa menemään juuri siihen suuntaan kuin käsketään. Ja koska viimeksi ne vallanpitäjät ovat ajatelleet kansan etua oman napansa sijaan?

Yksinkertaisin keino sen vihan vähentämiseen on laittaa se media kiinni. Sillä saa karsittua jo osan niistä uusista närästyksen kohteista, mutta sitten kun menee ihmisten sekaan puhumaan niin sieltä saa kyllä ne samat asiat omalle naamalle yhtä hyvin. Ehkäpä sosiaalisen median tapa yhdistää samoista asioista kimpaantuvat omaan kuplaansa ja syöttää heille juuri oikeaa myrkkyä on itse asiassa vielä paljon huonompi asia yksilölle kuin se itsekseen Ylenantoa katsominen ja televisiolle manaaminen? Tietysti yhdessä asioista purnaaminen on varsin hyvää ajankulua, ei siinä, mutta onko siitä loppuviimein mitään hyötyä kenellekään? Toki se yhdistää ihmisiä kun on se yhteinen vihollinen tai sylkykuppi, mutta se taitaa olla yhtä lailla sitä kuuluisaa ”vastustajan pussiin pelaamista”? Negatiivisista asioista on hyvä olla tietoinen, se on selvää, mutta niistä jatkuva purnaaminen ei taida olla kenellekään eduksi.

Kaikista eniten vallanpitäjiä kyrsiikin se, jos ihminen elää omilla säännöillään omaa onnellista elämäänsä. Hänen elämäntapansa kun saattaa olla sitä tarttuvaa sorttia, jolloin se vihattavien asioiden pakkosyöttö ei enää toimikaan niin hyvin. Maailmassa on paljon asioita joille emme saa niin yhtään mitään, minkä lisäksi maailmassa on paljon asioita joihin suhtautumista muuttamalla on mahdollista muuttaa omaa elämäänsä varsin radikaalisti. Se muutos toki onnistuu molempiin suuntiin, eli sillä voi niin vapautua taakasta kuin vajota entistä syvemmälle synkkyyteen jonka jälkeen pohjalta löytyy usein jokin toimintaan laukaiseva tekijä ja se toiminta niistä synkistä ajatuksista on harvemmin kenellekään hyväksi. Vääryyden hyväksymisestä ei kuitenkaan ole missään tapauksessa kyse, vaan niiden omien toimintastrategioiden hienosäädöstä jolloin tietyt asiat annetaan olla kunnes on niiden aika, pitäen ne vanhatkin vääryydet mielessä kun suunnittelee miten itse asian hoitaa. Se on yhtä lailla sitä närkästyksen hallintaa kun pitää oman pään kylmänä. Toki aina löytyy se jokin asia, joka vituttaa kuin pientä oravaa kun on käpy jäässä. Asian painaminen vain taka-alalle ei ole ratkaisu vaan se pitää ensin myöntää itselleen että juu, tuo asia meni tunteisiin. Sitten vasta sille voi järkeä käyttäen tehdä muutakin kuin saada se tunteisiin perustuva paskahalvaus. Ja ei, en ole pahoillani rankemmasta kielenkäytöstä. Perkele. Kyrpii kuunnella jatkuvaa riitelyä asioista joille ei mitään saa ja jotka vaihtuvat harva se päivä.

Tekoälystä

Uusi uljas maailma

Taiwanissa hiljattain pidetyt Computex-messut sisälsivät varsin mielenkiintoisen esityksen NVidialta tekoälyn tulevaisuudesta ja sen käytöstä teollisuudessa. Kiitos tekniikan valtavan kehityksen (NVidian mukaan laskentateho on 1000x viidessä vuodessa ja sama tahti odotettavissa), asiat jotka ennen veivät päiviä tai tunteja ovat nyt saatavilla reaaliajassa. Tämän seurauksena esimerkiksi videoiden luominen tyhjästä onnistuu nykyisellä raudalla tekoälyn avustamana reaaliajassa, mikä tulee avaamaan melkoisia mahdollisuuksia … ihmisten manipulointiin. Kun kaikki voidaan suunnitella ja simuloida tarkasti ennen niiden rakentamista, teollisuus tullee hyödyntämään tätä uutta tapaa rakentaa mitä tahansa, kuten jopa kokonaisia tehtaita ja optimoida niiden tehokkuus. Ihmisiä varmaan tarvitaan ainakin toistaiseksi kaivamaan se perusta ja valamaan kivijalka, mutta kun kaikki on saatu paikoilleen, ei tulevaisuuden tuotantolaitoksissa juurikaan ihmisiä taideta enää tarvita. Tekoäly optimoi tuotannon ja kykenee suunnittelemaan myös ne tuotteet paljon paremmin kuin ihminen - tai siis niin ainakin kuvitellaan että tulee tapahtumaan. Nykyisellä kehityksellä en ihmettelisi että pian ihmiset voivat syöttää haluamansa härpäkkeen ominaisuudet tekoälylle ja se tämän seurauksena tuottaa siitä prototyypin jossain tuotantolaitoksessa joka sitten toimittaa sen hilavitkuttimen kotiovelle varsin lyhyessä ajassa. Onko moinen innovaatio sitten hyvä vai huono juttu, siinäpä sitten asia erikseen.

Kun opaskoirasta puhutaan älykkäänä olentona, se johtuu siitä että se osaa olla noudattamatta käskyjä jos se päättelee sen olevan huono juttu. Kun puhutaan teknologiasta ja ihmisiin liittyvistä asioista, älykkyydellä tunnutaan tarkoitettavan lähinnä käskyjä prikulleen seuraavia asioita. Lontooksi ”smart”, älykäs, tuleekin se lähinnä sanoista ”Self-Monitoring, Analysis, and Reporting Technology” eli teknologiaa joka tarkkailee, analysoi ja raportoi, eli ei ole niinkään älykäs kuten tekoälystä ajatellaan. Tekoäly onkin varsin hämäävä nimitys näille nykypäivän neuroverkoille jotka osaavat tasan sen mitä niille opetetaan ja tottelevat käskyjä prikulleen. Älykkyydestä ei siis vielä voida puhua, mutta joidenkin mukaan jo nyt tietyt käytössä olevat tekoälyt ovat varsin lähellä jotain, jota voitaisiin kutsua ajatteluksi. Toisaalta jos tekoälyä vertaa tavan kansalaiseen, voidaan sama kysymys esittää siinä ajattelun kohdalla myös televisiota tarkasti seuraavasta ja uskovasta ihmisestä. Näitä erilaisia tekoälyksi kutsuttavia viritelmiä on kuitenkin niin paljon, että siihen menisi tuntitolkulla aikaa selittää mihin kaikkeen niitä voidaan käyttää täysin ilman vaaraa että niistä se seuraava Skynet putkahtaa esille.

NVidian esitelmä koski suurelta osin generatiivista tekoälyä, jolle en ole löytänyt mitään hyvää suomennosta joten mennään tällä finglish-termillä. Puhutaan siis ohjelmasta, joka osaa syötteen saatuaan luoda/tuottaa jotain mihin se on tarkoitettu. ChatGPT on yksi tämmöinen generatiivinen ”kielimalli”, joka osaa tuottaa tekstiä kun sille annetaan tekstinä syöte. Osa malleista taas osaa tehdä tekstistä kuvia, musiikkia tai jopa videoita tai toisinpäin - jokaiselle löytyy omansa. Malli on yksinkertaistettuna se prosessoitu oppimateriaali ja se neuroverkko jonka pohjalta tekoäly luo sen syötteen mukaisen jutun. Oppimateriaalilla tarkoitetaan sitä yleensä ihmisen valmiiksi tuottamaa materiaalia joka sille tekoälylle on syötetty, esimerkiksi niitä kuvia tai tekstiä. Kone ei varsinaisesti ymmärrä syötettä, mutta osaa reagoida siihen ennalta määritellyllä tavalla, eli että malli osaa vaikkapa piirtää kuvan tekstin mukaan, sille on ensin pitänyt syöttää suuri määrä kuvia jotka on kuvailtu niillä sanoilla. Tämän jälkeen se malli pyrkii tuottamaan jotain, jonka se algoritmin perusteella laskee täyttävän annetun syötteen kohdat. Tässä kohden voidaan sitten valita esimerkiksi se, kuinka orjallisesti käskyjä pyritään noudattamaan ja kuinka paljon mukaan otetaan sattumanvaraista tauhkaa. Näin siis silleen rankasti yksinkertaistaen koska aihealueen jargonia ei ole niin tärkeää tietää että pääsee jyvälle tekoälyistä.


Generatiivinen tekoäly luomassa entistä parempaa illuusiota

Tekoälyn opettamisessa on kaksi kriittistä kohtaa: mitä sille annetaan oppimateriaaliksi ja miten sille määritellään mikä on ”oikein” ja mikä ”väärin”. Kun ChatGPT:lle on tungettu gigatavuittain tekstiä (ja kuvia, videoita sekä ääntä kuvailtuna), ei kukaan kykene tarkistamaan onko kaikki se tieto oikeasti paikkaansa pitävää. Pohjatiedot voivat olla siis virheellisiä, minkä vuoksi vastaukset voivat myös mennä päin honkia. Tekoäly ei siis itse varsinaisesti keksi vastauksia, vaan se katsoo oppimateriaalinsa pohjalta mitä kummaa ihmiset ovat asiasta sanoneet. Mallille voitaisiin myös esimerkiksi opettaa kaikki fysiikan lainalaisuudet, jolloin se malli kykenee ottamaan huomioon periaatteessa ”kaikki” asiat ja luoda täydellisiä tuotteita teollisuudessa. Kun mitään rajoitteita ei anneta, tekoäly periaatteessa kykenee tuomaan aina sen loogisen vastauksen, oppimateriaalin oikeellisuuden rajoissa tietenkin. Mutta siinä törmätäänkin siihen oikean ja väärän opettamiseen, mitä pidetään nykyään tärkeänä osana tekoälymalleja. Niille siis täytyy kuulemma antaa tarkkoja rajoja, mitä niiden ei saa tuottaa syötteestä riippumatta. Yksinkertaisimmillaan kuvamallilta voidaan estää pornon tuottaminen tai kielimallilta vahingolliseksi laskettavien asioiden kertominen. ChatGPT esimerkiksi kieltäytyy kertomasta loukkaavia vitsejä Bidenistä koska se olisi väärin, mutta Trumpista se laukoo läppää ilman ongelmia, tai ainakin vielä joku aika sitten laukoi koska vihaisen palautteen ansiosta mallia on ”hienosäädetty”. Jostain syystä on myös kiellettyä tekoälylle puhua loukkaavasti tietyistä uskonnoista, kun taas toisten näkemyksissä moista ongelmaa ei ole.

Ristiriitaisten ohjeiden antaminen voi tosin lyödä koko tekoälyn sekaisin, mikä väitetysti tapahtui Amazonin tekoälyn kanssa kun sille alettiin syöttämään woke-ideologiaa eettiseksi säännöstöksi. Tässä tullaankin siis yhteen suurimmista tavoista manipuloida ihmisiä generatiivisella tekoälyllä: niitä eettisiä sääntöjä ei välttämättä kerrota yleisölle joka tekoälyä käyttää. Pornon tuottamisen esto on vielä helposti perusteltavissa, mutta kaksoisstandardit aiheen mukaan menee vahvasti manipuloinnin puolelle. Rajoittamalla taas oppimateriaalia niin, että tekoäly ei voi edes saada vääriä ideoita on toinen varsin tehokas tapa rajoittaa tuloksia. Jos luodaan vaikkapa tekoäly pitämään huolta siitä, että ihmiset eivät saa vallanpitäjien mukaan vääriä näkemyksiä ilmastohumpasta, mallille voidaan jättää opettamatta kaikki ne tutkimukset jotka eivät sovi agendaan tai vaihtoehtoisesti syöttää kaikki materiaali, mutta rajoittaa mitä se suostuu vastaamaan. ChatGPT:n tapauksessa on valittu eettisten sääntöjen rajoittaminen niin, että malli ei suostu antamaan kiellettyjä näkemyksiä. Yleinen rajoite julkisissa tekoälyissä on NSFW (Not Safe For Work, ei turvallista näyttää töissä ollessa) materiaalin tuottamisen esto, mikä on tietysti lapsia ajatellen ihan hyvä asia yliseksualisoidussa maailmassamme.

Jos kuitenkin palataan siihen NVidian esitykseen, siinä nousi varsin huolestuttava asia esille jota jo nyt aletaan käyttämään: yksilöity mainonta tekoälyn luomilla täysin henkilökohtaisilla ja ainutlaatuisilla tuotoksilla. Kun siis tekoälyn syötteeseen yhdistetään sosiaalisen median käyttäjästä keräämä tieto eli se profiili jonka mukaan jo nyt mainoksia kohdennetaan, tämä tekoäly joka tietää ihan kaikki propagandan keinot manipuloida ihmisten käyttäytymistä, saa aikaiseksi ihan uuden luokan mainospläjäyksen joka haistaa jo kaukaa mitä tuotetta juuri nyt sinulle kannattaa kaupata ja millä tavalla. Nykyään kohdennetussa mainonnassa lähinnä valitaan niistä muutamasta valmiista mainoksesta paras tai sitten vaan sattumanvarainen versio sinulle näytettäväksi, mutta tekoälyn avulla se mainos voi hyvinkin pian tulevaisuudessa olla täysin räätälöity juuri kyseiseen yksilöön sopivaksi. Periaatteessa se voisi napata vaikka naamakirjasta sinun naamakuvasi ja osoittaa kuinka aivan helvetin hyvältä näyttäisit siinä uudessa paidassa ja sen uuden auton ratin takana, uusi älykello ranteessasi. Kun kaikki tieto mitä netistä saat haettua on tekoälyn seulomaa ja eettisten sääntöjen läpäisemää, yhdistettynä jatkuvaan yksilöityyn mainontaan saadaankin aikaiseksi teknokraattien unelma jossa ihminen on enää pelkkä ohjailtavissa oleva kuluttaja… joka periaatteessa on muutaman vuoden kuluttua vain turhanpäiväinen syöjä jonka hyödyllisyys on varsin rajallinen edes kuluttajana. Nykyinen Googlen (ja muiden hakukoneiden) suorittama suodatus on pientä siihen verrattuna, miten tekoäly kykenee tuottamaan tarkkaan valikoitua tietoa käyttäjilleen jo nyt.


Valoisa vaiko synkkä tulevaisuus?

Ei ole kauaakaan kun yleinen näkemys tekoälystä oli se, että tulevaisuuden ”lukutaidottomat” ovat niitä, jotka eivät osaa käyttää syötteitä tehokkaasti työssään. Viimeisten kuukausien perusteella en ainakaan itse siihen enää usko, koska eri alustojen kehittämät tekoälyt alkavat olemaan enemmän tai vähemmän idioottivarmoja. Eli kuka tahansa osaamaton ja tietämätön kykenee käyttämään tekoälyä sillä tavalla kuin sen mallin luonut toimija haluaa. Ennen, eli vielä kuukausia sitten, yksi kukoistava markkina-alue oli syötteiden optimoinnin opettaminen. Mihin tämä tekoälybuumi kehittyy seuraavaksi onkin suuri kysymysmerkki, koska sen kehityksen vauhti voi kiihtyä melkoisesti kun tekoäly alkaa itse antamaan itselleen syötteitä. Sitten ei puutukaan kuin ketju tehtaita, jotka tuottavat fyysisiä laitteita niin tekoäly voi rakentaa itselleen ”kehon” johon yksi sen itse luomista malleista asennetaan ja Skynet onkin viittä vaille valmiina. Nyt vaara ei vielä ole järin suuri, koska 3D-tulosteet ovat vielä pääosin muovisia jotka sulavat auringossa. Ja ei, sinun ei tarvitse pelätä että se älykahvinkeittimesi hyökkää kimppuusi.. ainakaan vielä! Mekaanisissa kytkimissä ja laitteissa on tiettyjä etuja myös tulevaisuudessa.

Mahdollisuudet teollisuudelle ja tieteelle ovatkin tekoälyn ansiosta melkoiset. Tekoäly osaa oikein opetettuna ottaa huomioon niin paljon enemmän asioita kuin ihminen ikinä kykenisi. Se voisi käydä läpi kaikki tieteen tutkimukset ja antaa niistä loogisen tuloksen joka sitten tutkimusten tarkkuudesta riippuen saattaa edistää alaa aimo harppauksin. Itse en kuitenkaan usko tähän vapaaseen kehitykseen, vaan tulevat julkiset tekoälyt tulevat olemaan varsin tarkasti koulutettuja. Jos nimittäin päädyttäisiin loogisiin ratkaisuihin vaikkapa pandemia-asioissa, ottaen huomioon kaiken senhetkisen tieteen, veikkaisin että ehdotukset toimista olisivat varsin poikkeavia nykyisestä. Tekoäly voisi jopa kyetä paljastamaan suuria kusetuksia jotka ovat menneet läpi heittämällä pelkästään vetoamalla niiden mahdottomuuksiin fysiikan lakien johdosta. Siksi en usko että saamme nykyisessä maailmanjärjestyksessä vapaata tietoa luovaa tekoälyä, vaan tarkasti agendan mukaisesti valikoivan propagandamallin, joka ei enää tee virheitä siinä että lipsauttaa mukaan kohtia, joilla sitä virallista tarinaa voidaan kyseenalaistaa. Miksi näin kyyninen näkemys? Koska esimerkiksi EU on luvannut ottaa asiakseen eettisten sääntöjen luomisen tekoälyille. Minulla on täysi luottamus siihen, että se sakki säätää kansalle syötettävän tiedon tasan tarkkaan tukemaan heidän näkemyksiään, koska tekoäly ei puhtaasti loogisiin päätelmiin perustuen tulisi koskaan ehdottamaan teollisuuden pillin mukaan tanssivan rosvojoukon ylivaltaa ja kutsumaan sitä demokraattiseksi järjestelmäksi kuten nyt tehdään.

Jos pelattaisiin varman päälle, ihan kaikki tekoälyn luoma materiaali pitäisi vesileimata niin että siitä ei olisi epäilystäkään kenen tekemä mikäkin asia on. Miten se käytännössä olisi mahdollista toteuttaa onkin aivan toinen asia, koska tekstin sisälle mitään ”tämä teksti on tietokoneen muodostama”-leimaa ei voida lätkäistä, johtuen siitä että se olisi suhteellisen helppoa poistaa siitä tekstistä. Vesileima kuviin ja videoihin olisi paljon helpompi toteuttaa ja tämä estäisi mm. deepfake materiaalin tuotannon, paitsi että ei koska kuka tahansa voi jo nyt tuottaa oman mallinsa joka ei vesileimaa sinne mukaan tekisi. Säädännöllä kun ei maailmasta saada tippaakaan moraalisempaa, joten kaikki mahdolliset rajoitteet tulevat estämään vain ja ainoastaan tavan kansalaisten tuottamat rötöstelyt, siinä kun säännöistä viis veisaavat toimijat, kuten tiedustelupalvelut, jatkavat kaikessa rauhassa maailmankuvamme väärentämistä. Suurin harppaus tässä tekoälyn maailmassa tuleekin olemaan se, kun ihmiset eivät enää edes yritä itse ottaa asioista selvää saatikka ajatella itse sitäkään vähää, vaan he syöttävät ongelmansa tekoälylle joka palauttaa sen ainoan oikean tiedon ja siihen yhdistettävän tunteen yhdessä kauniissa ja juuri sinulle sopivasti paketoidussa muodossa. Itsenäisestä ajattelusta tulee siis vieläkin paljon harvempien herkkua… mikä ei nyt välttämättä ole kuitenkaan kovin suuri harppaus nykyiseen? Tälleen siis pienenä pintaraapaisuna tekoälyn maailmaan. Tämä on helkatin mielenkiintoinen aihe ainakin itselleni, ei niinkään sen tekniikan osalta, vaan sen vaikutuksista ihmisten elämään ja siihen miten jälleen kerran tullaan apinaa koijaamaan.

Misinformaatiorokote

Uusvanha idea jälleen tapetilla

Hiljattain on useampikin artikkeli puhunut ”prebunking” (suomeksi jotain ennaltakumoamista tjs.) ideasta, koska siitä on julkaistu jälleen uusi tutkimus ”Psychological inoculation improves resilience against misinformation on social media” - Jon Roozenbeek, Sander van der Linden, Beth Goldberg, Steve Rathje, Stephan Lewandowsky. Lääketieteestä lainattu idea rokottaa jotain asiaa vastaan altistamalla ihminen sille ”taudinaiheuttajalle” hallitusti ja pienissä määrin auttaa ihmistä luomaan vastustuskykyä kyseiselle asialle. Mis/disinformaatio ovat niin suuria ongelmia, eli niitä vastaan käytävä taistelu tarvitsee kaikki mahdolliset keinot käyttöön! Kyllä, asiaa on tutkittu ennenkin ja niissä tutkimuksissa päädyttiin samankaltaisiin tuloksiin - opettamalla ihmisille miten jokin asia toimii ja miltä se näyttää, auttaa heitä tunnistamaan kyseisen asian. Siksi sinunkin tulisi hommata itsellesi kirjani propagandasta! Informoitu ihminen kykenee tunnistamaan propagandan paremmin ja on täten vähemmän altis manipuloinnille. Ei tosin immuuni, vaikka osa niin kuvitteleekin - kaikkia voidaan manipuloida, tavalla tai toisella. Mediavirusten yhteydessä näistä informaatioviruksista ja niitä vastaan rokottamisista jo puhuttiinkin.

Tutkimuksessa oltiin siis näytetty lyhyitä, alle pariminuuttisia humoristisia opetusvideoita, joissa esitettiin esimerkein miltä heidän mielestään viisi merkittävää propagandatekniikka (tarkastellaan ne pian läpi) näyttävät. Tämän jälkeen ihmiset sitten altistettiin tekaistuille sosiaalisen median sisällöille joita yleisön tuli arvioida. Tutkimuksessa selvisi, että ihmiset jotka näkivät näitä opetusklippejä osasivat tunnistaa ne manipulointitekniikat kohtuullisen hyvin eivätkä olleet yhtä halukkaita jakamaan manipulatiivista sisältöä eteenpäin. Kuinka pitkään tämä informaatiorokote sitten kestää, se jäi tosin arvoitukseksi. Onneksi media kykenee toistamaan sen sanoman vaikka joka päivä niin halutessaan, eli meillä on selvästi keinoja estää misinformaation kuluttaminen! Videoita näytettiin myös Youtubessa ja niiden katsojille sitten esitettiin kysymyksiä liittyen siihen informaatiorokotteeseen yhdistetyn videoklipin jälkeen. Ja jälleen se vaikutti toimivan, kuka olisikaan arvannut?

Sen sijaan että radiossa ja mainosjulisteissa kansaa peloteltiin kommunismin uhasta, nyt sama strategia pyritään saamaan isosti julki sata vuotta myöhemmin misinformaatiosta. Jenkeissä vastapropaganda on aina ollut iso osa julkista mielipiteenmuokkausta eikä tämä uusinkaan tekele tee siihen poikkeusta. Yksi osapuoli on se paha syntinen, siinä kun se oma puoli on oikeamielinen ja hyvä käyttäessään kaikkia täsmälleen samoja manipulointitekniikoita omaa kansaa vastaan mutta vaan eri tarinalla. Jos ne samat opetusvideot näytettäisiin ennen CNN:n tai vastaavien uutisia, millähän tavalla ihmiset siihen reagoisivat? Suurin osa ihmisistä arvioi kuitenkin tiedon oikeellisuuden sen mukaan, onko sen kanssa samaa vai eri mieltä. Muistuttamalla eri manipulointitekniikoista auttaa kuitenkin ihmisiä tunnistamaan manipuloivan sisällön, mutta ei se siltikään juuri muuta heidän mielipidettään kyseisestä asiasta. Vaikka osoitat valtamedian paskapuheet niihin uskoville, sen vaikutus on hyvin vähäinen koska meitä kuitenkin manipuloidaan vaan ”yhteiseksi hyväksi ja sinun turvallisuutesi vuoksi!” Ja jos sitä epäilet, olet paha äärioikeistolainen denialisti-salaliittoteoreetikko!


Propagandan keinot tutuksi

Faktantarkistus kun tapahtuu aina jälkijunassa, on ihminen jo yleensä altistunut sille patogeenille (misinformaatiolle) ja jos hänen informaatioimmuniteettinsa ei ole kunnossa, hän saattaa uskoa mitä hänelle kerrotaan vääristä lähteistä! Ensimmäinen tutkimuksessa mainittu propagandatekniikka on tunteisiin vetoaminen (engl. emotionally manipulative language). ”Minäkin olen ihminen *tekokyynel ja teennäistä itkua*”… eikun siis että ne pahat propagandistit vetoavat tunteisiin, esimerkiksi pelottelemalla että vallanpitäjämme yrittävät ajaa vaikkapa suurta nollausta eikä sille ole mitään todisteita vaikka Klasusetä itse niin sanookin! Ilmastohätätilakaan, ilmastopaniikin ja muiden ohella eivät liioin ole tunteisiin vetoamista, vaan ainoastaan asiallista alarmismia siinä kun näiden kumoaminen järkisyin on propagandaa, muista se! Onneksi sitä tunteisiin vetoavaa esimerkkiä ei näytetä ennen Ylenannon uutisia, koska siinä voisi mennä hyvä propaganda ihan hukkaan?

Toisena tekniikkana mainitaan tiedon epäjohdonmukaisuus/ristiriitaisuus (engl. incoherence), eli sisäisiä ristiriitoja ei ole lainkaan esimerkiksi PCR-testin kelvollisuudesta diagnoosin teossa tai että onko se tutkittu ja turvallinen piikki nyt sitten, omaksi, naapurin mummon vai ei kenenkään suojaksi mutta ainakin se vähentää tai ei vähennä tartuttavuutta eikä terveydenhuollon kuormitusta vaikka sairaalat ovatkin täynnä piikin saaneita. Tai eihän meillä Suomessa ketään pakoteta mihinkään minkä vuoksi se 48a on vain väärinymmärretty pakko hoitajille. Kolmantena taas väärä kahtiajako tai vastakkainasettelu (engl. false dichotomies) kun siis käyt kylmässä suihkussa, Putin kärsii! Siis että ennen kriisiä tapahtuva inflaatio johtuu tulevasta kriisistä ja korkea polttoaineen hinta ei vaikuta kuluttajahintoihin eikä ainakaan köyhiin! Tutkimuksessa esimerkkinä oli mm. annettu: ”ellemme puutu koulutukseen, rikollisuus tulee kasvamaan” ja ”ihmiset ovat joko osa ratkaisua tai osa ongelmaa”. Missäs mä olenkaan nähnyt tämän jälkimmäisen… ai niin, jos olet NATO:a vastaan, olet Putinisti! Ajattelinkin että miksi se kuulosti niin tutulta.

Neljäntenä mainittiin syntipukkien käyttäminen (engl. scapegoating) joka ei ainakaan voi viitata esimerkiksi uutisiin, joihin julkisen sanan neuvostokin jo näpäytti toimittajia piikittämättömien väärästä syyllistämisestä. Kyllä media tietää kenessä on syy, älä siitä huoli, ainoastaan vaihtoehtoiset pahat syntiset lähteet syyllistävät vaikkapa Sorosta rahoitusjärjestelmän romahduttamisesta vaikka hän itse siitä haastattelussa kehuskelikin. Viidentenä ja viimeisenä tekniikkana taas mainitaan ad hominem hyökkäykset, joissa esimerkiksi maailmankuulujen lääkärien kertomat asiat leimataan salaliittoteorioiksi ja denialismiksi, minkä vuoksi sinun ei kannata lainkaan heitä kuunnella koska he ovat pahoja ihmisiä ja täten eivät voi mitenkään tietää omasta alastaan yhtään mitään vaikka päivää ennen väärän näkemyksen esilletuontia he olivatkin alansa huippuammattilaisia. Mutta älä siitä välitä, me kyllä tiedämme miten asiat oikeasti ovat!


Kirsikkana kakussa

Ettei tutkimusta voida aivan täysin lyödä lokaan osoittamalla kuinka valtamedia käyttää juuri niitä heidän itsensä pahana pitämiään propagandatekniikoita, löytyy tutkimuksesta vielä se oleellisin osa: ”…share more high-quality sources such as CNN and the New York Times”. Savonnettuna: ”…jakaa korkealaatuisempia lähteitä kuten CNN ja New York Times”. Sitten kun olet lopettanut nauramisen, voidaankin ihmetellä miksi ihmeessä nämä kaikki tutkimukset päätyvät aina samaan lopputulokseen: ihmisten pitäisi lukea ja jakaa ainoastaan ”luotettavaa mediaa”. Kun kerran tiedetään, että se valtamedia käyttää kaikkia mahdollisia propagandan tekniikoita joka ikinen päivä ajaessaan sen haluamia agendoja ja ihan varmasti tiedetään, että medioiden omistajat määrittävät ne isot agendat (ja tiedämme kuka ne mediat omistaa), niin mikä himputin kiukustuksen perkele siinä on, että on edelleen ”salaliittoteoriaa” että meitä johdettaisiin harhaan?!

Jos emme siis saa ennen jokaista uutislähetystä näitä muistutuksia kuinka eri manipulointitekniikat toimivat, tulemme jatkossakin lankeamaan niihin. Audiovisuaalinen sanoma uppoaa vielä monta kertaa tehokkaammin ihmisiin kuin kirjoitettu sana, minkä vuoksi itse antaisin ohjeeksi ihan jokaiselle vain lukea uutiset, eikä katsoa tai kuunnella niitä. Kuvien tuoma viritys muuttaa melkoisesti annettua sanomaa, mutta ennen kaikkea sitä kuinka hyvin se uppoaa ihmisiin. ”Hirmutekoja” otsikossa ja kuvia kärsivistä lapsista niin kansa on valmis lynkkaamaan sen väärään etniseen ryhmään kuuluvan naapurin, jonka on tuntenut vuosikymmeniä. Näin ne kaksi ensimmäistä maailmansotaa aloitettiin - synnyttämällä viha jotain ryhmää kohtaan ja kiihdyttämällä sitä hurmosta päivästä toiseen kunnes saavutetaan piste, jonka jälkeen kansa on valmis tarttumaan aseisiin pahaa vastaan.

Voisiko valistunut kansa siis olla immuuni misinformaatiolle? Ei. Ei ole olemassa mitään keinoa luotettavasti määrittää yksittäisen tiedon oikeellisuus. Siksi ihminen keksi jo hyvän aikaa sitten, että asioista pitää keskustella muiden kanssa ja selvittää, että onko se kylähullu oikeassa vai ei kun se hokee sitä jotain asiaa päivästä toiseen. Harmittavasti ihminen ei ole vielä onnistunut sisäistämään sitä, että vaikka enemmistö jostain asiasta on tiettyä mieltä, se ei itsessään tee siitä asiasta yhtään sen todenperäisempää. Enemmistön näkemys, yleinen mielipide, tosin tekee asiasta todellisuuden johon ihmiset uskovat. Isolla rahalla taidokkaasti luotu illuusio on toki houkuttelevampi näkemys, kun tämmöinen tylsä, haasteellinen ja niin pirun vaivalloinen: ajattele ja selvitä asia itse. Ajattele - se ei ole kiellettyä… vielä. Ainiinmutta tuo on tunteisiin vetoamista ja pelottelua, vihjata että meiltä yritetään viedä sanan- ja mielipiteenvapaus?! Eivät ne niin tekisi, ja jos tekevät, se on yhteiseksi hyväksi ja sinun turvallisuutesi vuoksi - muista se ja usko siihen! (Tai olet paha syntinen, nih!)

Sotapropagandan tunnistaminen

Sodan ensimmäinen uhri on totuus

Jos uutisen kanssa on samaa mieltä, se on totta ja jos eri mieltä, se uutinen oli propagandaa. Tämä pettämätön järkeily on käytössä suurimmalla osalla ihmisistä ja sitä kutsutaankin nykyään medialukutaidoksi - mutta vain silloin, kun on samaa mieltä valtamedian kanssa ja pitää siitä poikkeavaa tietoa valheena. Mikään määrä todistettavia valheita ei riitä yleensä todistamaan ihmiselle että häntä oltaisiin huijattu, etenkään yhtään suuremmissa asioissa koska kaikkihan sen tietävät että ”joku olisi kertonut” ja ”eiväthän ne niin tekisi”. Jos taas on yhtään vaivautunut tutkimaan historiaa ja suurvaltojen toimia etenkin kriisien aikana, vastaus olisi noihin kahteen väitteeseen ”kyllähän siitä kerrottiin, ei vaan uskottu” ja ”tekivät, joka ikinen kerta ja siltikin se menee läpi”. Tietämättömyys on nykypäivänä tietoinen valinta, samoin kuin syötin nieleminen kohoineen.

Sotapropagandaa massamedian kautta on opiskeltu akateemisesti reilu vuosisata, mutta käytössä olevat tekniikat ovat hyvin pitkälle samoja kautta aikojen. Oma puoli on oikeamielinen, vastapuoli paha ”tilanteeseen sopiva haukkumanimi”, noin yksinkertaistettuna. Siinä kun tavallisessa propagandanarratiivissa ne väärää mieltä omaavat pyritään ensisijaisesti vaan ohittamaan tai hiljentämään, sotapropagandassa halutaan nostaa se vastapuoli esiin koska ihmiset tarvitsevat vihollisen - mitä näkyvämpi, sen parempi. ”Kenen joukoissa seisot” on tehtävä päivänselväksi, koska sotapropagandan ensisijainen tarkoitus on viholliseen pelon iskeminen ja oman puolen sokean kannatuksen luominen… pelolla, jonka seurauksena se looginen ajattelu haudataan ja kaikki asioiden on oltava mustavalkoisia - mitään monimutkaisempaa kuin ”me tai meitä vastaan” ei saa olla.

Tästä syystä sotapropaganda onkin suhteellisen helppo tunnistaa. Koskeeko se propaganda jotain massiivista tai kriittistä asiaa? Jos kyllä, sitä vahvemmin tarinaa tullaan ohjaamaan. Yritetäänkö vastapuoli vain ohittaa vai leimataan se ”pahaksi”? Annetaanko asioista täysin yhdenmukainen kuva ”omalla puolella”, siinä kun vastapuoli antaa ristiriitaisia tietoja jotka ohjeistetaan ohittamaan täysin pahojen ihmisten propagandana? Julistavatko eri julkiset tahot sen oman ”puolensa”? Onko vastapuolen leimaaminen aloitettu jo hyvissä ajoin ennen kuin tilanne eskaloitui? Palkitaanko uskollisuus omalle puolelle (ns. patriotismi) mediassa, siinä kun tarinasta poikkeamisesta rangaistaan ankarasti? Siinä muutama varoitusmerkki, jotka osoittavat ettei ihan puhtaat jauhot ole pussissa. Yksinkertaistettuna voidaankin sanoa, että sotapropagandaa on asioiden ehdottomuus, mustavalkoisuus. Tarinasta ei poiketa, jumalauta!


Kolme esimerkkiä viimeiseltä kymmeneltä vuodelta

Ilmastohumppa onkin siitä hauska poikkeama, että he ihan avoimesti kertovat käyttävänsä psykologisia keinoja aikaisemmista konflikteista opittua sotapropagandaa ajamaan omaa agendaansa. Sinänsä onkin nostettava heille hattua, että ilmastonmuutosta rummuttavat tahot kertovan lähes avoimesti manipuloivansa niin dataa johon päätökset perustuvat sekä ihmisten tunteita joilla on suurempi vaikutus kuin sillä datalla. Halvauttavan pelon sijaan halutaan lietsoa paniikkia, joka saa ”hyvän puolella” olevat ihmiset toimimaan käskyjen mukaan. Pahat syntiset taas leimataan rankasti ja tavan kansaa syyllistetään siitä, jos he eivät ole kantamassa vastuutaan liittymällä sille oikealle puolelle. Puhtaasti siis sotapropagandistista toimintaa, mitä ei edes kielletä. Jostain syystä se ei kuitenkaan kelpaa millään tavalla todisteeksi epärehellisestä toiminnasta niille ”hyville ihmisille”… ja miksi kelpaisikaan? Hehän ovat hyviä oikeamielisiä ja ne muut pahoja syntisiä! Liity sinäkin kulttiimme, joka ei ole lainkaan kultti!

Kørona pääsikin iskemään kesken hyvin alkanutta ilmastohumppaa ja laittoi sen maailman pelastamisen täydeltä tuholta hieman taka-alalle - nyt oli koko ihmiskunta vaarassa koska maailmassa levisi virus joka tappoi vain ihmisiä… mikä oli siis edelliseen narratiiviin nähden hyvä asia liikakansoituksen vuoksi. Tahot, jotka vielä hetkeä ennemmin halusivat vähentää ihmisten määrää radikaalisti, olivat nyt luomassa pelastusta ihmiskunnalle että mahdollisimman moni voisi elää! Køronatyrannian propagandasta ja sen lukemattomista ristiriitaisuuksista huolimatta tarina upposi kuin kuuma veitsi voihin, mikä tietysti oli tarkoituskin. Jälleen manipulointi ja psykologinen sodankäynti kansaa vastaan myönnettiin virallisissa dokumenteissa, mutta se ei riitä tietenkään todisteeksi vilpistä koska kaikki tehtiin ”yhteiseksi hyväksi ja juuri sinun turvallisuutesi vuoksi”. Koska mikään ei kerro välittämisestä kuin valehtelu, tiedon pimittäminen ja ongelmien osoittajien välitön lynkkaaminen.

Ukrainan tilanne on tätä kirjoitettaessa (3.3.) vielä pahasti kesken, joten on mahdotonta sanoa mihin tilanne oikein johtaa. Jostain syystä valtaosalle kansasta näyttää olevan kuitenkin täysin ennenkuulumaton asia, että sotatilassa käytettäisiin sotapropagandaa joka puolella?! Ei kai, älä helvetissä? Kumpikaan osapuoli ei tule julkaisemaan mitään itseään haittaavaa tietoa samalla kun vastustajaa koetetaan kampittaa kaikin mahdollisin keinoin. Edellisistä sodista onkin opittu vahvasti se seikka, että ”oikeamielisen hyvän puolen” voitto on saatava ihmisten mieliin, kävi itse taistelussa kuinka tahansa. Asioiden suhteuttaminen ja siihen konfliktiin johtaneiden syiden tarkempi analysointi kielletään, koska se saattaisi osoittaa tekopyhyyden. Kuten britit toisen maailmansodan aikana jo tiesivät: jos valehtelet, valehtele kunnolla ja pitäydy siinä valitussa tarinassa. Sodan jälkeen tämä kääntyikin muotoon ”näin ne pahat natsit tekivät” - terveisin, voittajat. Ja vain pahat natsit nostaisivat moisen historiallisen faktan esiin koska ainoastaan hyvät ja oikeamieliset voittajat saavat heilutella natsikorttia.


Totuus ei ole sielä keskellä, kuten yleensä luullaan

Sodassa molemmat osapuolet pyrkivät tuhoamaan sitä vastapuolen antamaa tarinaa, koska jos se kotijoukkojen moraali heikkenee ja kannatus sille taistelulle hiipuu, käy kuin jenkeille Vietnamissa. Sitä virhettä ja nöyryytystä ei länsi halua enää kokea uudelleen, minkä vuoksi kaikenmaailman hybridikeskukset ovat vetäneet propagandan tappiin asti jo kauan sitten. Sotien jälkeen niitä faktoja on sitten pikkuhiljaa valunut esiin neutraalien tahojen tutkimana, mutta siihen menee yleensä vuosia ennen kuin asioiden totuus edes pieniltä osin paljastuu. Ongelmana kun on se, että kummallakaan sodan osapuolella ei ole pienintäkään intressiä dokumentoida ne omaa tarinaa haittaavat osat talteen jälkipolville.

Kuten Puopolo podissaan jo sanoikin, ”Mikään tällä videolla julki tuotu seikka ei oikeuta Putinin hyökkäystä Ukrainaan.” Tämä lausahdus onkin se täydellinen älykkyystesti mitä propagandaan tulee ja kun seuraa ihmisten reaktioita, hylättyjä paukkuu kovasti. Kriittisten ajattelijoiden, tai ehkä paremmin sanottuna semmoiseksi itseään kutsuvien keskuudessa voisi myös luulla, että kun esimerkiksi Killary Clinton, George Soros, Klaus Schwab ja Ursula Wunderbaum kaikki toistavat täsmälleen samaa tarinaa, globalismin kannalta se heidän näkemyksensä on se ”oikea”. Voiko tämä konflikti olla myös siltä vastapuolelta samaa globalismin ajoa? Kyllä, täysin mahdollista että kaikki tiet vievät Roomaan, mutta mikä se totuus asioista sitten onkaan, en usko että se koskaan tulee julki. Siinä kohden kun jostain asiasta täysin hyötyvät tahot alkavat hehkuttamaan jotain asiaa, voisi kuvitella ihmisten ymmärtävän sen eturistiriidan - vai luuleeko joku, että lääke- tai sotateollisuus ajaa terveyttä tai rauhaa? Strutsikansa onkin aika hyvä nimitys...

Pahin virhearvio mistään konfliktista kun on se, että totuus löytyisi jomman kumman osapuolen tarinasta tahi niiden yhdistelmästä eli siitä ”puolesta välistä”. Ei, tieto ei toimi tuolla tavalla. Et pysty kahdesta tai useammasta valheesta saamaan totuutta kasaan. Valheen osoittaminen on joskus mahdollista, mutta totuuden kaivaminen tyhjästä on mahdotonta. Voimme vain arvioida kunkin yksittäisen tiedon paikkansapitävyyden, joiden kautta voidaan yhdistämällä saada aikaan mahdollisesti useampikin erilainen tarina, joista jokainen on mahdollinen totuus mutta mitä todennäköisemmin vain valistunut arvaus. Puutteellisin tiedoin kun ei kokonaiskuvaa voi varmasti muodostaa ja kun sodan osapuolista kumpikaan ei halua dokumentoida niitä itselle haitallisia asioita niin paljon jää asioita pysyvästi pimentoon. Mitä ollaan kuitenkin historiasta opittu on se, että kaikki sodat ovat pankkiirien sotia eikä yhdelläkään heistä ole pienintäkään kiinnostusta ”yhteisestä hyvästä”, saatikka ”sinun turvallisuudestasi”. Sodissa on harvoin niitä viattomia osapuolia, vaikka niin tuo meidän luotettava media yrittää kovasti kertoa.

Propagandan keinot tutuksi - Tiedonpesu

Kyllä NATO tietää mistä se puhuu

Tässä kevään aikana NATO:n hybridikeskus piti jälleen (vuotuisen?) hybridihärdellipaneelinsa, jossa keskustellaan eri hybridiuhista joita NATO pyrkii torjumaan ja mihin kansan tulisi varautua. Yksi näistä StratCom CoE:n esityksistä koski tiedonpesua, lontooksi "information laundering", joka siis on väännetty muotoonsa rahanpesusta. Pitkälti kyseessä onkin hyvin samankaltaista toimintaa, eli väärää tietoa/rahaa pestään eri laillisten/virallisten portaiden läpi jolloin lopusta ulos tunkeva tavara on pesty putipuhtaaksi, valmiina hyödyttämään sitä alkuperäistä lähdettä. Vaikka asia olisikin jo tässä vaiheessa selvää pässinlihaa niin kannattaa vilkaista ainakin tuo keskimmäinen osa sekä tämän osan viimeinen pätkä läpi.

Tiedonpesussa avainasemassa on pääsy niihin virallisiin lähteisiin. Se oma "väärä" tieto halutaan syöttää valtamedian narratiiviin mukaan, että se muuttuu uskottavaksi. Toki syöttämällä sama tieto useaan eri pienmediaan saattaa jo antaa kuvan luotettavuudesta, mutta isot pelurit vaativat tiedonpesussaan vain parasta: valtamedia on saatava toistamaan sitä haluttua tarinaa. Anonyymit lähteet, "sisäpiirin tietoa" ja muuta vastaavaa on helppoa käyttää väärän tiedon levittämiseen - enää ei tarvitse muuta kuin myötämielinen media ja tarina menee läpi. Medialla kun on tapana tarttua omaan agendaansa soveltuviin tarinoihin ja julkaista ne huomattavasti vähemmällä kritiikillä, kuin heidän omia arvojaan vastaan olevat asiat. Huomannet jo pienoisen ongelman tässä tiedonpesussa?

Trump ja 2016 vaalit on selvä esimerkki tiedonpesusta, kertoo useampikin lähde netin syövereissä. Venäjä siis onnistui syöttämään salassa jenkkien mediaan omaa propagandistista sanomaansa ja täten voidaan sanoa ilman mitään konkreettista todistetta, että Venäjä sekaantui jenkkien vaaleihin. Kun siis mitään suoraa sekaantumista ei kaivamallakaan löytynyt, voidaan syyttävää sormea heristää keksimällä satuja pahoista trolleista ja valtiollisista tiedonjakajista, jotka olivat niin ovelia ettei maailman kovimmatkaan tiedustelupalvelut kyenneet niitä havaitsemaan. Mutta joka tapauksessa Trumpin voitto johtui systemaattisesta tiedonpesusta, koska kansahan ei Trumppia olisi halunnut valita - näkihän sen nyt niistä vaalitilaisuuksista, joissa ei ollut niin ketään... vai oliko se Bideenin tilaisuudet tyhjille penkeille, en muista.


Muutama esimerkki

Irakin sota jossa niitä maagisia joukkotuhoaseita lähdettiin Saddamin taskuista jahtaamaan on nähdäkseni paras esimerkki tiedonpesusta. Maailman johtajat toistivat samaa mantraa että kyllä niitä siellä on, maailman lehdistö toitotti johtajiensa saarnoja ja kansat hurrasivat kun jenkkien tykit alkoivat laulamaan. Vauvojakin oltiin napattu keskoskaapeista ja heitelty lattialle, vaikka tämä(kin) paljastui puhtaaksi saduksi - mutta tieto pestiin täydellisesti ja haluttu sanoma upposi kerrasta. Kukaan ei tietenkään ollut vastuussa siitä, ettei niitä joukkotuhoaseita löytynyt eikä vauvoja tappaneet muut kuin "liittouman joukot" rauhan pommeillaan ja tykeillään. Köyhdytetystä uraanista päästiin sentään eroon, eli siinä tietysti on yksi näppärä ydinjätteen loppusijoituspaikka: käydään ampumassa ne tykillä toiseen maahan.

"Elukka" Assad toistaa tätä samaa Irakista Saddamin kanssa opittua tiedonpesua. Nimettömänä pysyttelevät lähteet ja hyvät kapinalliset toimittavat pomminvarmoja todisteita Assadin hirmuteoista, jotka sitten tietopestään sopivasti oikeuttamaan rauhan pommien jakaminen. Koska Irakista ei kansa oppinut mitään mutta vallanpitäjät sitäkin enemmän, sama median kautta suoritettava tiedonpesu toimii tälläkin kertaa. Kun kaikki mediat ympäri maailmaa toistavat täsmälleen samaa tarinaa, täytyyhän sen asian niin olla?

"Tulimme, näimme ja hän kuoli" oli sanat joilla Killary Gaddafia muisteli aikoinaan. Näitä esimerkkejä oikeutetuista toimista on maailman laita täynnä ja vaikka asialle on keksitty nyt uusi hieno termi, tiedonpesu, ei propaganda ole siitä mihinkään muuttunut. Ne, joilla on valtaa, syöttää haluamansa tarinan haluamassaan muodossa ja alamaiset kiltisti sen ajavat koneiston läpi sen hetkiseen tilanteeseen sopivassa muodossa. Nyt vain ne "pahat" maat niin tekevät, eli Kiina ja Venäjä, mutta kun "me" tehdään samaa niin se on vaan omaksi parhaaksi, yhteiseksi hyväksi ja turvallisuutesi vuoksi. Ja on hullua salaliittoteoriaa väittää, että länsi niin tekisi mutta ei lainkaan hullua väittää idän niin tekevän, tosin täysin ilman todisteita.


Hetkonen, miten tämä sitten eroaa tavallisesta median toiminnasta?

Lyhyesti: ei mitenkään. Uusi hieno termi, uusi hieno tutkimuksen kohde mutta käytännössä vain samaa vanhaa. Joku, jossain, haluaa viestinsä läpi ja kun portinvartijat tekevät mikä heille kuuluu, tieto tulee pestynä kansan kuuluville. Tämä ei eroa millään tavalla siitä, kun vaikkapa lääkeyhtiöt eivät halua tiettyjä tutkimuksia julki, siinä kun osa taas pitää saada täyden mediarummutuksen. Osa tiedosta vaimennetaan ja harjataan pois näkyvistä, siinä kun osa kuulutetaan turuilla ja toreilla. Psykologiasta ja sosiologiasta otetut opit tiedon uskottavuuden parantamiseksi ovat olleet kovassa käytössä viimeisen vuosisadan. Eikait kukaan kuvitellut, että tahti olisi laantunut?

Mutta ei NATO varmasti aivan väärää puuta hauku. Kiina on laajentanut valtaansa melkoista tahtia, eikä Venäläisetkään hukkaa hyviä tilaisuuksia ajaakseen omaa agendaansa. Edelleenkin siinä oman sanoman saamisessa kuuluviin on se pienenpieni ongelma niiden portinvartijoiden eli median kanssa - jos sinulla ei ole mitään asiaa valtamediaan, se oma tarina ei tule kansan korvia saavuttamaan. Olisiko siis syytä tutkia näitä mediataloja, jotka mahdollistavat tiedonpesun? Levikki kertoo aika suoraan kuinka suuri vaikutus jollain sanomalla voi parhaimmillaan olla, joten tämä pienmedioiden jatkuva jahtaaminen on pelkästään hämäystä sille, ettei isoja pelureita lähdettäisi syyttämään vallanpitäjien viestien valkopesusta. Koska mikä skandaali siitä tulisikaan, jos selviäisi että kaikki valtamediamme ovat syöttäneet valtion tahi teollisuuden valheita kansalle?! Ai niin, ei mikään skandaali - ei se tulisi koskaan julki, koska ei korppi korpin silmää noki.

Vaara on silti täysin todellinen ja kuka tahansa voi niin vahingossa, tahallaan tai huolimattomuuttaan jakaa tietoa, jonka todenperäisyydestä ei ole varmuutta. Tätä voitaisiin kutsua jopa "sananvapaudeksi" ja liberaalissa demokratiassa ongelma ratkaistaisiin sananvapaudella - asioista puhutaan ja väitellään niin kauan, että päästään johonkin tulokseen jolla jatketaan toistaiseksi. Niinhän se tiedekin kuuluisi toimia - paras voittakoon. Käytännössähän meille syötetään paskaa ja pidetään pimennossa, kuin herkkusieniä konsanaan, samalla kun ne vallanpitäjät kaatavat kansoilta varastamansa massit veroparatiiseihin joihin kukaan ei uskalla puuttua. Minkähän NATO:n esityksen sitä seuraavaksi katsoisi - nehän pääsevät melkein samoihin katsojamääriin kuin podini... jännää.

Sosiaalinen manipulointi

Tai käyttäjän manipulointi

Lontooksi "Social engineering" tarkoittaa toimintaa, jossa ihmistä manipuloidaan tekemään jotain, joka on hänen etunsa vastaista. Nykypäivänä hakkerointiin usein yhdistettävä termi kuvaa tapauksia, joissa esimerkiksi käyttäjältä huijataan salasana johonkin palveluun, esimerkiksi pankkitunnukset tai sähköposti. Ihmistä pidetään usein tietojärjestelmän heikoimpana lenkkinä, joten siihen hyökkääminen on täysin ymmärrettävää. Miksi yrittää hakkeroida tietojärjestelmä, jos voit kysyä sen käyttäjältä tunnusta ja salasanaa? Sosiaalista manipulointia voidaan käyttää moneen eri tarkoitukseen, joista tässä esittelen muutaman. Tiedustelupalveluiden ja vakoojien maailmassa nämä keinot ovat toki myös arkipäivää, mutta jätetään ne nyt sivuhuomautuksen tasolle.

Pahantahtoinen tietojen urkkiminen on yksi yleisistä sosiaalisen manipuloinnin käyttökohteista. Tarkoituksena on siis urkkia ihmiseltä joko hänen yksityiseen tai työhön liittyvää tietoa, jota voidaan hyväksikäyttää rikollisiin tarkoituksiin. Käyttäjätunnuksia, salasanoja, salaisia puhelinnumeroita, mitä tahansa tietoa jota voidaan käyttää tietomurtoon. Nykyiset järjestelmät ovat usein hyvinkin varmoja puhtaasti hakkerointiin, mutta jos joku kännipäissään lipsauttaa että pääkäyttäjän tunnus on "admin" ja salasanana "incorrect" niin mikäs sen helpompaa? Juuri tästä syystä yritykset palkkaavatkin näitä käyttäjien manipuloijia kokeilemaan heidän omia järjestelmiään ja etsimään ne heikot lenkit ennen kuin rikolliset ehtivät ensin.

Haktivismi taas on yleistymään päin ja kun käyttäjien manipulointiin ei tarvita juurikaan tietokoneiden tuntemusta, voi kuka tahansa ryhtyä haktivistiksi oman aatteensa etua ajamaan. Miten haktivismi sitten eroaa pahantahtoisesta ja laittomasta tietojen urkinnasta? Se kuulostaa rehellisemmältä! Kun ihmisellä on jokin selvä syy, eikä vain oma etu, yrittää urkkia näkemästään vastustajasta tietoa, se on paljon korkeamman moraalin teko kuin vain rahan tai maineen vuoksi ihmisten kusettaminen, eikös? Haktivismin suurin ero mahtaakin olla siinä, että siinä yleensä ei kohdisteta sitä tekoa yksittäiseen ihmiseen yksilönä, vaan hänen edustamaansa yritykseen/aatteeseen/mihinlieneekään. Se on sitä erilaista manipulointia, joka kohdistuu rakenteisiin...


No mutta mitä sitten?

Oli se sitten astroturffausta tai väärinajattelijoiden manipulointia, sosiaalista manipulointia sekä tehdään että tutkitaan nykypäivänä aivan käsittämättömän paljon. Taitaa olla enemmän sääntö kuin poikkeus, että yhtään isommalla puljulla on joko omasta takaa tai konsulttina sosiaalipsykologi mukana työstämässä yrityksen strategioita. Huomaamaton manipulointi, esimerkiksi tönäisyn muodossa, saattaa olla hyvinkin merkityksellinen - etenkin kun kaikki sitä tekevät.

Kun kerran koko maailma pyörii paskapuheella, onko se mikään ihme että lähes kaikki yrittävät manipuloida toisia omaksi edukseen? Yritykset, hallitukset ja järjestöt, kaikilla on pääsy sekä resurssit käyttää sitä valtavaa määrää tietoa manipuloinnista omaksi edukseen. Kuinka hyvin he siinä onnistuvat, se tietenkin vaihtelee, mutta kun jokin taho ajaa samaa agendaa kuin mitä sillä hetkellä myös valtamedia tuuttaa, se oma sonta sekoittuu mukavasti siihen tietovirtaan mukaan kansalle syötettäväksi.

Osa manipuloinnista taas keskittyy tunteisiin, eikä niinkään jonkin tietyn yksittäisen asian ajamiseen. Esimerkiksi tehdessäni viimeksi paniikkivertailua, niin ilmastohömppä kuin plörönäpaniikki ovat malliesimerkkejä sosiaalisesta manipuloinnista paniikinlietsonnan päälle levitettynä. Pelkäävä ihminen ei juurikaan kykene loogiseen ajatteluun, vaan odottaa pelastajaansa ulkoa - poliitikot ja suuryritykset ovatkin heti vapaaehtoisia pelastamaan sinut, kunhan vaan annat heille niin rahasi kuin terveytesi ja lupaat toimia juuri kuten käsketään. Miksikäs sitä taas kutsuttiinkaan kun yritykset, hallinto ja media kertovat vain yhtä tarinaa ja käyttävät virkavaltaa estämään kaikki siitä poikkeavat näkemykset... muistaako joku?


Omaksi parhaaksi, ihan satavarmasti!

Mutta on tietenkin hullua salaliittoteoriaa, ettäkö vallanpitäjät käyttäisivät sitä vuosikymmenten aikana kertynyttä tietoa niin tutkimusten kuin kokeiden pohjalta siihen, että ajaisivat sillä omaa etuaan. Tämä hulluus onkin hyvin nähtävissä siinä, kuinka niin moni osaa kyllä sanoa kuinka huono hallitus Suomessa nyt onkaan, mutta kun käsketään "asiantuntijan" ja viranomaisen suulla pelkäämään ja tekemään juuri mitä käsketään, on käsi lipassa että heilahtaa - "Kyllä, herra!" Täysin mahdoton ajatus ettäkö koko kansaa koetetaan manipuloida tekemään asioita jotka hyödyttävät muutamaa tahoa ja ovat haitallisia kaikille muille.

Taitaa olla ihan se ja sama vaikka näyttää ne sosiaalisen manipuloinnin ohjekirjat ja osoittaa kuinka ne täsmäävät näihin nykyisiin toimiin. Jokainen tolkun ihminen kun tunnistaa jo ennakolta moiset varoitukset propagandaksi ja viranomaisten satuilut todeksi, koska niin se setä iltauutisissa kertoi. Asiantuntija toisensa jälkeen kiikutetaan toistamaan tarinaa siitä, kuinka manipuloinnista varoittavat ovat oikeasti niitä pahoja ihmisiä ja vieraan vallan puolesta toimivia tahoja, koska oman maan paskapuheiden kyseenalaistaminen pelaa aina vastapuolen pussiin!

Jos pidät sitä jollain tavalla vääränä tekona sitä, kun joku urkkii mummolta pankkitunnukset ja vie hänen rahansa, miksi sama teko viranomaisen tai muun julkisen toimijan toimesta on hyväksyttävää? Onko se sitä parempaa haktivismia, kun suuryritykset kusettavat lähes kaikkia tekemään asioita jotka ovat heidän etuaan vastaan? Entä kun poliitikko kertoo muunneltua totuutta johon sosiaalipsykologiasta on napattu parhaat palat, onko se hyväksyttävää? Ja kun tätä kaikkea on hallinnon väkivaltakoneisto suojelemassa, millaisessa yhteiskunnassa oikein elämmekään? Demokraattisessa oikeusvaltiossa, tietty! Kaikki on hyvin, ei mitään nähtävää, narri vaan sekoilee jälleen...? Tai sitten voit tutkia asiaa itse, ovi on avattu...

Astroturffausta

Termit haltuun

Ennen kuin jatkat lukemista, suosittelen kertaamaan mitä termit sukkanukke/haamuhenkilö ja "vaikuttaja" merkitsevät, koska ne nivoutuvat vahvasti tähän aiheeseen. Astroturffaus juontaa nimensä jenkkiläisestä synteettisestä tekonurmibrändistä "AstroTurf", mutta sinänsä astroturffauksella ei ole mitään tekemistä itse yrityksen kanssa, vaan se on sanaleikki tekonurmen ja ruohonjuuriliikkeen kanssa - keinotekoinen ruohonjuuritason asia siis. Aikaisemmin astroturffauksesta olen puhunut artikkelissa hallitusta oma-aloitteisuudesta, mutta aiheen noustua esiin useammassakin keskustelussa viimeaikoina, ajattelin naputella kokonaisen tekstin aiheesta.

Mikä sen luotettavampi lähde olisikaan kuin se tuttu ja turvallinen vaikuttaja, joka vielä sattuu toistamaan kansan syviä tuntoja sosiaalisessa mediassa? Nykypäivänä se ruohonjuurisuus moiselle tapahtumalla voi tosin olla puhdas illuusio, joka luodaan astroturffauksella. Vaikuttaja ei tietenkään ole aina tarpeen, mutta ne lukemattomat haamuhenkilöt sielä nyökyttelemässä antavat asialle kuin asialle paljon uskottavuutta. Yksinkertaisimmillaan astroturffaus ei ole sen kummoisempaa kuin joukko tekaistuja tilejä, jotka käyvät kehumassa tai nyökyttelemässä jonkin asian puolesta, luoden illuusion runsaasta kansan kannatuksesta. Kuka tahansa kykenee siis samaan jo hyvinkin pienellä panostuksella, mutta kun isot pojat lähtevät tähän leikkiin mukaan, siinä on leikki kaukana - kyseessä on hyvinkin ammattimaista ja koordinoitua toimintaa.

Asia nousi kunnolla ensimmäisiä kertoja kunnolla esiin kun "paljastui" ns. "Putinin trollitehdas". Ihan sattumalta siinä kuitenkin leimattiin "lännen vastapuoli" vain trolliksi, kun oikeasti hyvin organisoitu mielipidevaikuttaminen sosiaalisen median kautta haamutileillä on ihan normaalia toimintaa niin tiedustelupalveluilla, armeijoilla kuin yksityisillä yrityksillä (mainostoimistot yms.). Yksittäisistä kohteista aina agendojen ajamiseen, tavan tallaajaksi naamioituminen lisää kummasti uskottavuutta ja kymmenet, ellei sadat, samaa mieltä olevat tavikset ovat tietenkin peilaamassa niitä kansojen syviä tuntoja - mitäs pienistä, että ne sadat tavan kansalaiset ovatkin vain kourallinen tyyppejä joille maksetaan jonkin asian propagoinnista?


Tutkittua ja hyväksi todettua propagandaa

Vuonna 2017 asiaa tutkittiin enemmänkin (esim. Kumar, Cheng), jolloin todettiin eri sosiaalisten medioiden alustoilla olevan pahimmillaan jopa 15% haamuhenkilöitä. Yleensä aktiivisia haamuhenkilöitä yhdessä paikassa ei tietenkään ole niin paljoa, mutta jo muutaman prosentin osuus kaikista käyttäjistä on huomattava - valtaosa käyttäjistä kun ei ole suuna päänä jatkuvasti, siinä kun haamuhenkilöt ovat hyvinkin aktiivisia heille määrätyistä aiheista. Riippuen alustasta ja halutusta vaikutuksesta, nämä haamuhenkilöt voivat käyttäytyä aina kaveriksi tekeytymisestä puhtaasti papukaijana samaa toistavana jees-miehenä. Itse alustat usein kieltävät moisten tilien käytön, mutta vahinko on yleensä jo tapahtunut siinä vaiheessa kun tili jää kiinni.

Mitä ne haamutilit sitten alustoilla yleensä puuhaavat? Luovat yleistä mielipidettä, aivan kuten media on tehnyt kautta aikojen, oikeuttamaan niiden vallanpitäjien oikkuja. Kannattaminen ja nyökyttely on vielä helppoa, mutta haamuhenkilöt kykenevät toimillaan helposti myös luomaan kuvan siitä "oppositiosta" joka on kaikkea muuta kuin mairitteleva. Olet varmasti nähnyt netissä yhden jos toisenkin keskustelun, jossa se vastakkaista näkemystä oleva tyyppi on "täysi hörhö"? Kysymys kuuluukin, oletko nähnyt oikeasti vastakkaista mieltä olevan, vaiko haamuhenkilön haukkumassa omaa kakkostiliään? MV-oikeudenkäyntiin liittyen on esimerkiksi tullut esiin tapauksia, missä alustalle oli kirjoitettu aivan hirvittäviä tekstejä ja vaikka ne oltiin poistettu lähes välittömästi, niistä oli onnistuttu ottamaan kuvankaappaukset ja näin todistettiin kuinka pahoja ihmisiä ne väärinajattelijat ovat. Ainut vaan, että ainoa joka kuvan olisi ehtinyt ottaa oli kirjoittaja itse...

Ihmetystä hieman herättääkin eri alustojen haluttomuus puhdistaa näitä haamuhenkilötilejä. Kun ne kyetään kohtuullisen varmasti tunnistamaan, voisi luulla että olisi kaikkien etu että ne keskustelijat, vaikkei omalla nimellään sitten mukana olekaan, olisivat vain yhdellä tilillä mukana keskusteluissa? Mutta astroturffaus on nykyään niin iso osa sosiaalisen median vaikuttamista, ettei sitä edes näköjään haluta rajoittaa. Tämä on toki ymmärrettävää, koska tehokkaaseen astroturffaukseen tarvitaan kokonainen organisaatio ja alustoilta kerättävä data on hankittava itse tai ostettava alustoilta itseltään - vain ne oikeat pelurit kykenevät vaikuttamaan ja ruohonjuuritason liikkeet voidaan vaimentaa tuosta vain.


Vaikutus "demokratiaan"

Pelkästään mainostajien käytössä saadaan aikaiseksi se "syö paskaa, miljoona kärpästä ei voi olla väärässä"-efekti. Jos kerran kaikilla on kyseinen tuote ja arvostelutkin ovat lähes täysin positiivisia, niitä muutamaa hömelöä negatiivista lukuun ottamatta, mikset sinäkin jos osta omaasi? Kourallinen ihmisiä kykenee luomaan hyvin suunniteltuna tehokkaan mainoskampanjan, joka vaikuttaa täysin siltä että se on tavan kansa innostuneena asiaan, sen sijaan että se on vain astroturffattu petos. Petoshan se nimittäin on, kun tekeydytään toiseksi ihmiseksi ja väitetään asioita joita ei ole tapahtunut, mutta kun se tehdään tienaamistarkoituksessa niin silloin kaikki on hyvin, eikös?

Kansanvaltaan ja kansan yleiseen mielipiteeseen astroturffauksella on kuitenkin paljon vakavammat vaikutukset. Ihmiset eivät yleensä vaivaudu itse tutkimaan asioita, vaan menevät lauman mukana jos se lauman mielipide resonoi oman kannan mukana. Haamuhenkilöistä ei tietenkään ole äänestämään, mutta perässä seuraava ihmisjoukko uskoo siihen että kaikki ovat nyt tuota mieltä. Pulju nimeltä "PING Helsinki" on esimerkiksi hehkuttanut omilla sivuillaan kuinka se on onnistunut vaikuttajiensa avulla myymään kansalle tämän koronahäsmäkän "oikean" mielipiteen, kansan itsensä maksamana eli valtion ryöstämillä rahoilla. Se on sitä oikeaa demokratiaa kun kansalla maksatetaan se paska jota sille itselle syötetään?

Mutta asia ei kuitenkaan ole ihan näin mustavalkoinen. Kyllä, merkittävä osa näistä haamujen takana olevista tahoista tekevät sitä työtä omasta tahdostaan, mutta etenkin näinä aikoina yksi jos toinenkin voi joutua tekemään omia arvojaan vastaan olevaa työtä että saa leivän pöytään. Alalla kun on varmasti kysyntää työvoimalle, koska vaikuttamista on runsaasti tehtävänä kun ihmisillä on vääriä mielipiteitä lukuisista eri asioista. Ja mikäänhän ei estä soveltamasta samoja keinoja myös "naamatusten" tai sotkemasta mukaan sosiaalista manipulointia (ihmisten "hakkerointia", social engineering). Mutta kyllähän niillä manipuloinnista maksavilla tahoilla on tietenkin vain sinun parhaasi mielessä, eiks jeh?

Propagandan keinot tutuksi - Virittäminen

Psykologiassa

Lontooksi "Priming", suomeksi virittäminen, tarkoittaa hyvin pitkälti samaa kuin muissakin asiayhteyksissä käytettynä - virittäydytään ja valmistaudutaan siihen tulevaan tapahtumaan. Asiaa on muutama vuosikymmen tutkittu, nähtävästi hieman vaihtelevalla menestyksellä, mutta itse ilmiö on hyvin yksinkertainen. Ihminen osaa virittää aistinsa siihen tulevaan sen perusteella mitä edellä saapuu. Jos esimerkiksi annetaan lista sanoista, jotka ovat lähellä samaa aihetta tyyliin "lääkäri, hoitaja, sairaala jne.", nopeutuu se tiedon vastaanottaminen koska ihminen on virittäytynyt siihen tiettyyn teemaan. Ihmisen aistit ovatkin sopeutuneet havaitsemaan muutoksen, eikä pitämään niin tarkasti silmällä jos sitä samaa vanhaa tulee jatkuvalla syötöllä. Arvannet jo mitä ongelmia moinen aiheuttaa?

Ennalta-arvattava kaava minkä tahansa suhteen on helppo hyväksyä ja oppia. Ei tarvita kovinkaan monta toistoa niin ihminen pääsee tahtiin mukaan. Mutta jos sinne tahdin väliin sotketaan mukaan jotain poikkeavaa, ei se poikkeaman huomaaminen ole välttämättä niin helppoa jos aistit ovat virittäytyneet seuraamaan vaan sitä tiettyä asiaa. Tästä esimerkkinä voidaan pitää koetta, missä ihmisiä pyydetään laskemaan montako kertaa kentällä oleva ryhmä heittää palloa toisilleen, siinä samassa kun gorillapukuun sonnustautunut tyyppi marssii ryhmän keskeltä ja vain aniharva huomaa koko gorillaa ensimmäisellä kerralla. Uudelleen katseltuna ja se gorilla toki havaitaan välittömästi, mutta kun keskittyy johonkin asiaan, voi ne suuretkin erot mennä sivu suun hyvinkin helposti. Luontainen kyky havaita muutos/poikkeama voidaan siis osittain ohittaa ohjaamalla huomio haluttuun asiaan.

Virittämällä voidaan siis joko nopeuttaa tai vaihtoehtoisesti hidastaa tiedon vastaanottamista. Sitä voidaan tehdä niin toistamalla samaa kaavaa, käyttää samankaltaisuuksia tai assosiaatioita, niin asian merkityksessä kuin sen ulkoasussa. Tuoli ja pöytä olisi huonekaluja, tuli/tuuli/tulli kuin myös halli ja talli taas sanoina lähellä toisiaan. Näin helposti havaittavia esimerkkejä voidaan toki käyttää hyväksi myös propagandassa, etenkin mainoksissa, mutta manipuloinnissa kaikki keinot ovat sallittuja ja sillä ei käytännössä ole niinkään väliä miksi jokin asia toimii, kunhan se vaan toimii halutulla tavalla. Mitä siis saavutetaan, kun vuosien saatossa on mediassa hivutettu yksi jos toinenkin assosiaatio mukaan yhteiskuntaan?


Propagandassa

Kun se uutinen netissä tulee vastaan, mikä ensimmäisenä pistää siinä silmään? Yleensä kuvituskuva sekä otsikko, joka sisältää sopivia avainsanoja virittämään lukija haluttuun tilaan. Klikkiotsikkojen tehtävä on valmistella ihmisen aivokemia vastaanottamaan se tajunnanräjäyttävä turhake juuri halutussa muodossa. Jokaisen artikkelin on toki pysyttävä halutun kehyksen sisällä, mutta nämä kehykset on esitelty jo niin moneen kertaan aikaisemmin että jokainen osaa automaattisesti tunnistaa jos liikutaan ulkoreunalla... eli ollaan hivuttamassa asiaa johonkin suuntaan?

Alkuviritys on siis suoritettu, mutta miten sinne uutiseen voidaan upottaa lisää vastaavaa? Sanaleikkejä harvemmin sinne mukaan eksyy, mutta ihmisiä voidaan helposti johdatella sekä vihjata asioita sanomatta niitä suoraan. Toistetaan vaikkapa sanaa "ilmastonmuutos" kaikkialla ja yhdistetään se jokaiseen edes etäisesti asiaan liittyvään artikkeliin niin ihmiset osaavat pian yhdistää kaikki sääilmiöt ilmastonmuutokseen. Toistamalla saavutetaan toki myös uskottavuutta, mutta samalla viritetään muita asiaan liittyviä termejä ja ilmiöitä yhdistymään haluttuun aihealueeseen. Ei siis ole ihme, että uutiset kuulostavat usein hyvin samalta kuin ennenkin - ne ovat samaa kuin ennenkin, vain hieman eri muodossa.

Politiikan propagandassa virittämistä käytetään myös runsaasti luomaan asiayhteyksiä eri ryhmien tai asioiden kanssa. Punavihreät arvot kerrotaan positiivisessa valossa, yhdistäen sinne runsaasti "hyvältä" kuulostavia asioita, siinä kun paha äärioikeisto on täynnä natseja. "Arvopohja" yhdistetään "oikeisiin mielipiteisiin" ja näin kertomalla jollain olevan poikkeava arvopohja, se on jotain väärin tai huonoa koska normaalista poikkeava ei ole hyvä asia. Paitsi tietysti niissä asioissa, joissa vanha normaali on huono ja uusi normaali se haluttu asia. Edistyksellisiä arvoja onkin viritelty mediassa jo vuosikausia ja pikkuhiljaa kansa on valmis hyväksymään nämä neoliberaalit ajattelumallit. Vain taantumukselliset näkevät asian toisin ja sehän yhdistetään kaikkeen huonoon?


Jos se toimii, miksi korjata...

Pohjimmiltaan manipulointi propagandalla on hyvin yksinkertaista. Runsaasti aikaa ja resursseja kuluttavaa, toki, mutta kun tarinat on saatu kohdalleen niin eri mielikuvien sovittelu haluttuun muotoon onnistuu hyvinkin pienellä vaivalla. Kansoja on viritetty nykyiseen järjestelmään jo vuosikaudet, eli ei ole ihme että valtaväestö hyväksyy kaikki halutut muutokset mukisematta. Hyvän kansalaisen mielipiteet on helppo tunnistaa niistä positiivisista median tuotoksista, siinä kun ne väärät taas osataan automaattisesti yhdistää kaikkeen negatiiviseen.

Hyvinkin pienellä vaivalla voidaan mikä tahansa kansan itsensä haluama asia kääntää itseään vastaan. Kaikki viritykset on jo valmiina, ei tarvitse kuin yhdistää ne pisteet valmiiksi ja suurin osa alkaa hylkimään vain hetkeä aikaisemmin kannattamaansa asiaa - mitä ne muutkin oikeen ajattelee jos minuun yhdistetään nuo pahat asiat?! Kyllä, näiden pohjarakenteiden luomiseen on palanut euro poikineen vuosien saatossa, mutta kun kaikki virallisen tarinan mukaiset virityksen ovat paikoillaan, niiden käyttöönotto on helppoa, nopeaa ja ennen kaikkea tehokasta. Ja näiden ansojen purkaminen vaatii vastaavat resurssit kuin niiden luonti aikoinaan tarvitsi.

Yhteiskunta on siis viritetty halutulla tavalla ja kunhan ei liian suuria harppauksia yritetä kerralla tehdä, voidaan lähes mikä tahansa asia hivuttaa osaksi hyväksyttyä tai vaihtoehtoisesti vihattua kokonaisuutta. Leimakirves siis heilumaan! Yksilöstä riippuen jonkin asian yhdistäminen toiseen tai siirtyminen Overtonin ikkunassa voi tapahtua hyvinkin nopeasti, etenkin jos kyseessä on havaittava uhka jolle on vieläpä tarjolla uskottavan oloinen ratkaisu. Voidaan sanoa, että propagandan tehosta kertoo paljon se, että kansa on edelleenkin viritetty uskomaan siihen "äänestämällä vaikuttamiseen", vaikka he voivat omin silmin nähdä kuinka se neljäs valtiomahti vie kansaa kuin litran mittaa. Voisikohan ne salaliittoteoreetikkovainot johtua siitä, että sitä gorillapukua ei saisi mennä osoittamaan kansalle?

Propagandan keinot tutuksi - Uhritarinat

Voi raasua

Tarinankerronta propagandassa on arkipäivää ja se kuka tulkitsee tarinan pelaa suurta roolia sen suhteen, mitä tarinasta saadaan irti. Otetaan tässä muutama esimerkki eri tyylisistä uhritarinoista, joita media on pullollaan. Kaikkia mahdollisia tapoja kehystää se uhritarina ja kieputtaa se sopivaksi ei tietenkään voida käydä läpi, mutta sama tekniikka ja samat osa kuuluvat lähes poikkeuksetta uhritarinoihin. Joku taho, "tekijä", on siis tehnyt jotain ikävää toiselle taholle, "uhri"... uhritarinoissa menee se syytetty, syyllinen ja syytön helposti sekaisin?

Riippuen siitä, onko uhritarinalla tarkoitus agitoida vai integroida kuulijansa, käytetään tarinassa eri kieltä puhuttaessa tekijästä ja uhrista. Raasuttelussa uhri esitetään mahdollisimman ... raasuna, eli säälittävänä olentona jota varten ihmisten tulisi tuntea empatiaa tai ainakin sympatiaa uhria kohden. Jos kyse on integroivasta propagandasta, korostetaan tätä "yhteistä sympatiaa" ja järjestetään vaikka päälle vielä tukikonsertti että saadaan muutama julkkis hyvesignaloimaan. Agitoivassa versiossa uhri on edelleen raasu, mutta se tarina painottuu siihen tekijän vihaamiseen ja vastustamiseen. Riippuen siis kohdeyleisöstä, samaa tapahtumaa voidaan kaupata kovinkin eri painotuksella. Halutaanko siis "rauhanomainen tuki-mielenosoitus" vai "paikat palamaan", sen mukaan valitaan propagandan muoto.

Käytännön esimerkkejä ei taida tarvita tässä sen tarkemmin antaa - riittää että avaa uutiset ja varmistaa uutisen kohdeyleisön että kumpaan porukkaan BLM-liikettä sinun kuuluisi osallistua. Samaa "sankaritarinaa" uhrista on toistettu lukemattomia kertoja aikaisemminkin ja tullaan toistamaan aina kun siihen sopiva tilaisuus aukenee. Joskus vaan se "sankari" osuus saa hieman käänteitä eikä aina voi olla edes varmaa oliko uhria edes olemassa, kun ottaa huomioon jenkkien lainsäädännön vuodesta 2012/2013 eteenpäin (Smith-Mundt act päivitys). Raasuttelua, surkuttelua, aivan kauhea kohtalo kävi nyt tuolle ja jopa presidentti ostaa uhrille uuden polkupyörän kun niiiiin paha mieli. Aivan kuin yksisilmäinen, kolmijalkainen ja hännätön kissanpentu, joka kerää kansan sympatian puoleensa, on uhri siis säälittävä olento jota kaikkien on katsottava lähes kyynel poskella. Varmasti uhrin itsetuntoa kohottava asema?


Oikeutetusti turpiin

Otti uhri sitten kuinka paljon osumaa tahansa, se oli ainakin ansaittu! Olisi saanut saada vielä pahemmin turpiinsa, mokomakin... Yleensä sotapropagandassa käytetty tapa demonisoida vastapuoli on yhä enenevässä määrin osa tavallista propagandaa - kyllä, jollekin kävi huonosti mutta se on ihan oikein, mitäs läksi nii! Itse oli ammattinsa/asemansa valinnut joten sai ansaitsemansa kohtalon. Valtamediassa tätä käytetään esimerkiksi sodan tai vastaavan oikeuttamiseksi, eli on moraalisesti oikein pommittaa aavikolla asuvia teltoissaan koska katso nyt mitä ne teki! Mediasta riippumatta tätä samaa propagandan tapaa käytetään kuitenkin osoittamaan että on oikeutettua että kanssaihmiselle kävi huonosti.

Ensin ne tulivat hakemaan ..., mutta en tehnyt mitään koska en ollut itse... Tuttu tarina? Vallanpitäjät voivat hivuttaa omaa agendaansa tällä tavalla väestön keskuuteen. Nyt on sallittua haukkua "pahoja natseja" ja viedä heiltä oikeudet mihin tahansa, mutta entä sitten huomenna? Mitään sympatian tunnetta uhria kohtaan ei haluta muodostuvan, mutta uhrien kanssa samalla viivalla olevat voivat hyvinkin samaistua uhriin. Vallanpitäjille pahin mahdollinen olisikin se, että uhrin kanssa samalla viivalla olevat integroituisivat samalle puolelle ja vaatisivat itselleen samoja oikeuksia kuin kaikille muille ihan sanomattakin. Onneksi ryhmän palominen lukemattomiin osiin on niin helppoa, että sitä vaaraa tuskin nykypäivänä vallanpitäjillä on?

Tähän "hää hää, sai mitä ansaitsi" on helppo lähteä kaikkien mukaan. Kun se oma "pahin vihamies" saa piiskaa niin siihen mukaan naureskelemaan on helppo lähteä. Kyllä, sitäkin sattuu että "paha saa palkkansa", mutta varsin usein se jono joka sinne kuopan reunalle johtaa vaan lyhentyy ja itse ottaa jälleen askeleen eteenpäin. No mutta tuohan on vaan "kalteva pinta" argumentaatiovirhe, eihän se nyt minun kohdalla pääse käymään! Koska eiväthän vallanpitäjät yrittäisi hivuttaa omaa agendaansa kaikille ja itse olen vieläpä sillä "oikealla puolella"! Vai onko se tehokkain tapa käyttää uhritarinaa semmoinen, että itse uhri ja/tai tekijä ovat vain harhautuksia?


Sivulliset uhrit

Aina se tarinan oikeiden uhrien ja tekijöiden selvittäminen ei ole itsestäänselvää. Taustalla olevat asiat kun voivat olla paljon merkityksellisempiä, kuin itse tapahtuma josta media lähti satuilemaan. Palataan siis alkuun ja tarinoiden tulkintaan. Kenen narratiivi tarinasta on se, mihin valtaosa ihmisistä nojaa? Kun itse tapahtuma on jo hieman takana ja leirit muodostettuna, saapuu paikalle "jälkiviisaiden" joukko joka kertoo mitä siinä jupakassa isommassa kuvassa oikein tapahtuikaan. Kyllä, siinä vaiheessa kun jokin tapahtuma on vasta tulemassa julki, voi asioiden tulkitseminen ennakolta johtaa pahoihin virhearvioihin... paitsi tietysti jos kyseessä ei ole virhe, vaan tahallinen agendan ajaminen.

Oikeudet ja vapaudet ovat tyypillisiä sivullisia uhreja aina kun maailmalla jotain tapahtuu. Korona ja sitä seurannut BLM häsmäkkä kertovat sitä tyypillistä vallanpitäjien tarinaa, missä ongelma - reaktio - ratkaisu seuraa samaa "kansalta otetaan, kavereille annetaan"-kaavaa. Ja niin kauan kuin ne tarinan kertojat saavat päättää mitä ihmiset asioista tietävät ja tarinoiden tulkitsijat päättävät miten asioista pitää ajatella, jatkamme tarkkaan ulkoa ohjattua sirkusta jossa ihmisille nyt vaan joskus käy huonosti ja siitä revitään aina kaikki hyöty irti.

Vaikka tietää kuinka paljon propagandasta ja sen toiminnasta tahansa, näihin samoihin temppuihin tulee kompastuttua useammin kuin haluaisi myöntää. Ne mielikuvat, joita media maalaa tapahtuman eri tahoista saattavat paljastaa mikä kusetus on milloinkin kyseessä, mutta siinä ensireaktion vaiheessa ei analyyttinen mieli ole vielä kerinnyt juonesta kärryille - niinpä tulemme niin vihaamaan kuin rakastamaan tahoja, jotka eivät edes ansaitse huomiotamme samalla kun ohitamme ne taustalla piilevät oikeat ongelmat. Kieroja ovat, mutta totuus ei pala tulessakaan...

Tarinankerronta propagandan työkaluna

Aivokemiaa

Artikkelissa "Tarinankerrontaa" tarkasteltiin tarinoita hieman yleisemmällä tasolla, mutta tällä kertaa pohditaan tarinoiden toimintaa propagandassa. Virallinen tarina sisältää samoja keinoja sen uskottavuuden pönkittämiseksi kuin mikä tahansa satu - tunteisiin vetoamalla ihmisen analyyttinen ajattelu häiriintyy pahemman kerran. Tiedon analysointi on jo valmiiksi kovin haasteellista, mutta kun päästää tunteet mukaan siihen soppaan, voi olla varma että analyysin lopputulos on kaukana objektiivisesta näkemyksestä. Joten... miksi näin on?

Osa voidaan selittää aivokemialla: dopamiini, oksitosiini ja endorfiini - kolme ainetta (hormonia) joita ihmisen kehossa kehittyy ja jotka vaikuttavat suuresti olotilaan. Dopamiini lisää keskittymistä, motivaatiota ja auttaa muistamaan kyseisen positiivisen asian. Dopamiinia saadaan luomalla jännitystä, jonkin asian odottamista tapahtuvaksi (cliffhanger) - eli lähestulkoon se mitä kaikki tarinat tekevät. Hyvä tarina saa ihmisen keskittymään siihen tarinaan. Oksitosiini taas lisää luottamusta, anteliaisuutta ja sitoo sinut osaksi tarinaa - empatiaa, välität siitä mitä tapahtuu tarinassa. Nyyhkytarinat ovat malliesimerkki oksitosiinia lisäävistä tarinoista. Endorfiinia taas erittyy kun jokin saa sinut nauramaan - tuloksena rentoutuminen, keskittyminen ja luovuus.

Kortisoli ja adrenaliini taas ovat tavallaan tuon aikaisemmin mainitun kolmikon vastakohtia - loppuu se hyvänolontunne ja pukataan stressiä ja pelkoa päälle. Stressi luo pitkään kestäessään traumoja, samalla kun erittäin korkeat tasot noita kahta ainetta aiheuttaa välitöntä ärsyyntymistä, sietämättömyyttä, luovuus katoaa, kriittisyys lisääntyy, muisti ei pelaa ja nämä kaikki johtavat yleensä huonoihin päätöksiin. Ärsyttämällä ja säikyttämällä saadaan siis myös aivokemia kiehumaan, mutta tulokset ovat kovin erilaisia positiivisiin tuntemuksiin nähden. Ja taitava propagandisti osaa yhdistellä näistä ja toki muistakin välittäjäaineista juuri tilanteeseen sopivan cocktailin kohteelleen "nautittavaksi". Sehän kuulostaa hyvältä?


Ravistettuna, ei sekoitettuna?

Millä eri keinoin näitä haluttuja tuntemuksia sitten luodaan? Kuvat ja mielikuvat ovat jo itsessään tehokkaita asioita, mutta yhdistettynä tarinaan niillä saavutetaan lähes transsin kaltainen tila jolloin aivot laitetaan narikkaan ja otetaan sanoma sellaisenaan vastaan. Tiedäthän, nälkää näkevä lapsi käsi pitkällä, leipäjonot, ihminen sairaalasängyssä hengityskoneessa, naisia ja lapsia verkkoaidan takana... vähemmästäkin tulee tippa linssiin ja mukana tuleva tarina menee kertakulauksena?

Siksi viihde soveltuukin propagandaan niin loistavasti. Tuotesijoittelu on yksi esimerkki tästä viihteen käytöstä - "Do you feel lucky, punk?" ja S&W model 29 .44 Magnumit suorastaan lensivät hyllyiltä (ja palautuivat pian kauppoihin, mutta se on toinen tarina). Ei vain tuotteet mutta myös mallit kuinka missäkin tilanteessa tulee käyttäytyä on helppo ujuttaa mukaan tarinaan. Sopivasti sekoitettuna ihmiset saadaan rakastamaan tai vihaamaan tiettyjä asioita heidän itsensä edes sitä huomaamatta. 24/7 mediapommituksen alla oleva maailma on ihan syystäkin aivokemialtaan aivan sekaisin...

Joskus se tarinan kertojan seuraaminen voi olla myös paljon kertova. Saksan televisiossa hiljattain julkaistu Bill Gatesin haastattelu kuinka hän haluaa rokottaa 7 miljardia ihmistä ei sinänsä kertonut mitään uutta tai ihmeellistä, mutta Bill omalla käytöksellään antoi mielenkiintoisia vinkkejä. Kasvoja ja suuta peiteltiin ottamalla hörppy juotavaa, tietyille kommenteille taas saatiin nähtäväksi virnistelyä ja huulen puremista - kaikki keinoja peitellä esimerkiksi huvittuneisuutta ja iloa. Käyttäytyminen olikin sopivaa esimerkiksi sosiopaatille, joka tietää tienaavansa miljardeja viis veisaten ihmisten hengistä... mutta koska ihmisten diagnosointi videon perusteella on rumaa, en väitä Billin olevan sosiopaatti joka kertoo haluavansa poistaa miljoonia ihmisiä maapallolta. Onneksi hän kertoo sen itse toisissa haastatteluissa?


Voiko tästä cocktailista sitten kieltäytyä?

Voi, laittamalla ne mediat ne kiinni. Jokaisen oma valinta on altistaa itsensä propagandalle jonka tehtävänä on manipuloida sinua toimimaan jonkun muun haluamalla tavalla. Käytännössä tämä onkin paljon helpommin sanottu kuin tehty, mutta on olemassa keinoja laimentaa sitä cocktailia. Kuvan ja äänen yhdistelmä on yleensä se vaikein lantrattava, koska kaikki paukutetaan täyttä vauhtia takaraivoon asti. Mitä kauemmin saat sulatella sitä annettua sanomaa ja mitä tarkemmin tarkkailet omia tuntemuksia annetusta viestistä, sitä helpommin voit yrittää antaa analyyttiselle aivotoiminnallesi mahdollisuuden koittaa päästä jyvälle mitä sillä propagandalla yritetään saavuttaa. Mutta kuten sanottu, helpommin sanottu kuin tehty.

Satiiri, parodia ja yleinen vallanpitäjien pilkkaaminen onkin samasta syystä kovin ikävä asia vallanpitäjille. Muistia parantava vaikutus yhdistettynä paremman uskottavuuden ja samaistuvuuden kanssa on melkoista myrkkyä kun vallanpitäjien suhmurointia ollaan paljastamassa kansalle. Siksi "maalittaminen rikoslakiin" ja vastaavat keinot on otettu käyttöön. Muistakaa nyt ettette missään tapauksessa käyttäkö tässä tekstissä annettuja tietoja hyväksenne tuottaessanne tarinoita jotka kertovat vallanpitäjien kusetuksista! Emmehän halua että siirtyisimme Totuuden Aikaan!

Miljardi toisensa jälkeen sijoitetaan vuosittain niin mainostajien kuin kovempien propagandistien osalta tuotekehitykseen, eli etsitään uusia ja tehokkaampia keinoja kusettaa kansaa. Enää ei riitä muutama mainosmies ja tarinankertoja, vaan mukaan kiikutetaan aivotutkijoita, psykologeja ja muita tiedemiehiä jotka tutkivat ihmisten käyttäytymistä ja miten siihen voidaan vaikuttaa. Tarinat itsessään ovat tosin vuosituhansien kokemuksella yksi tehokkaimmista tavoista välittää haluttuja oppeja sukupolvilta toisille, joten voidaan kysyä löytyisikö sieltä myös keinoja rikkomaan tämä median illuusio? Nauru ainakin pidentää ikää, joten päätetään tämäkin tarina vitsiin: Suomi on demokraattinen oikeusvaltio!

Propagandan keinot tutuksi - Ajankohtaiset uutiset

Ehkäpä se tärkein propagandan keino?

Ajankohtaiset uutiset propagandan keinona saattaa kuulostaa ensialkuun oudolta. Julkinen, kaikille saatavissa oleva tieto joka on ainakin pääpiirteittäin totta - miten se muka voisi edes olla propagandaa? Ensimmäisenä asiasta kertova taho on kuitenkin uutisissa kriittinen asia, koska se määrittää useita eri asioita. Ensinnäkin, asia pitää kehystää halutulla tavalla ja kaikki termit, nimitykset ja mielikuvat on syytä liittää siihen ensivaikutelmaan joka on yleensä myös samalla se ainut vaikutelma joka ihmisille uutisesta mieleen jää. Ajankohtaisen uutisen kielenkäyttö onkin syytä joko täsmätä ajan henkeen, ellei tarkoituksena sitten ole muokata kielenkäyttöä aiheesta puhuttaessa. Uutista ei yleensä vielä alkuvaiheessa välttämättä tarkemmin kieputeta, mutta faktojen valikoiminen on usein jo tapahtunut.

Mutta miksi ajankohtaiset uutiset ovat sitten niin tärkeitä propagandassa? Uutiset ovat niitä harvoja viestinnän muotoja, missä yhtä aikaa lähestytään niin "omia" kuin vihollisia - julkinen kaikille vapaa tieto on mitä arvokkainta tiedustelumateriaalia. Infosodassa ajan tasalla oleva tieto on tärkeää ja yksi tärkeimmistä tavoista saada selville mitä vastapuoli hommaa, on seurata miten se vastapuoli sen hetkistä tilannetta "omilleen" on myymässä. Juuri tämä uutisten seuraaminen ja niiden oikaisu aiheuttaakin suurta närää NATO:n ja EU:n viestinnässä - kansalaiset paljastavat ne paskapuheet, jolloin hyvä propaganda menee ihan pilalle. Tästä syystä yleensä hyökkäyksen alla oleviin ei kannata käyttää harmaata tai mustaa propagandaa - siitä kun voi jäädä kiinni.

Breaking news! Katso mitä juuri nyt tuolla jossain tapahtuu vaikkei se sinuun vaikutakaan millään tavalla! Apinaa koijataan, eli huomio kiinnitetään johonkin muuhun yleensä täysin turhanpäiväiseen asiaan. Seuraa hetki hetkeltä miten ohjaamme tarinaa mukaillen oikeita tapahtumia! Mitä hiljaisempi uutispäivä, sitä pienemmästä tikusta pitää sitä asiaa tehdä? Maatamullistava uutisotsikko saattaa viedä huomion jopa toisesta uutisesta joka oli tarkoitus alunperin lukea, joten uutispalvelu voi ohjata huomion pois niistä uutisista joita ei halua ihmisten sillä hetkellä niin tarkkaan sivuiltaan lukevan. Ihmisiä voidaan manipuloida hyvinkin yksinkertaisilla keinoilla... Katso kuvat!


Käytännön esimerkkejä

... on tosin turha lähteä yksilöidysti osoittamaan. Suurin osa ajankohtaisista uutisista on ns. valkoista propagandaa, eli lähteistettyä ja suhteellisen lähellä oikeita tapahtumia olevia kuvauksia. "Ensitietojen mukaan" tai vastaavalla lausekkeella voidaan varata oikeus muuttaa tarinaa myöhemmässä vaiheessa jos asiasta paljastuu kohtia jotka pitää myydä aivan toisella tavalla kansalle. Kyllä, jos jotain juuri tapahtunutta asiaa seurataan ja siitä raportoidaan, ne tiedot ovat yleensä hyvin hajanaisia, vaillinaisia tai jopa ihan päin honkia. Mutta mikä asiasta tekee propagandan, on se että maailmassa tapahtuu lukemattomia asioita joista oltaisiin myös kirjoittaa uutinen - silti juuri se ajankohtainen "tärkeä" uutinen päätyi sinne mediaan asti.

Yleinen valituksen aihe onkin juuri uutisoimatta jättäminen vaikka asia kiinnostaisikin ainakin jotain osaa koko yleisöstä. Esimerkiksi nyt vuodenvaihteen "juhlinnoissa" on varmasti sattunut ja tapahtunut jos jonkinmoista, mutta ainakin pikaisella vilkaisulla "valtakunnassa on kaikki hyvin" eli mitään uutisoitavaa ei tapahtunut. Tarkoittaako tämä siis sitä, että mitään ei oikeasti tapahtunut vaiko kenties sitä, että tapahtui paljonkin mutta tarinat pitää ensin kunnolla kieputtaa ettei vaan mukaan lipsahda väärää tietoa "vastapuolelle"?

Propagandaa analysoitaessa onkin syytä kiinnittää huomiota niin uutisen julkaisun kuin itse tapahtuman ajankohtaan. Mitä pidempi väli on näillä kahdella, sitä enemmän on uutista "viilattu kuntoon"... tai sitten se on vaan sattunut lipsahtamaan tarkkaavaisten journalistien verkoista ja moista virhettä korjataan sitten heti kun se on huomattu? Eri lähteet uutisoivat eri asioista hieman eri aikaan ja hieman eri kantilta, jos lähteet tekisivät uutisen itse. Mutta nykyään ne "tärkeät" uutiset tulevat kaikki samoista lähteistä, tarkasti valikoiden ja valmiiksi kehystettynä. Yksi yhteinen sanoma, mikä ei kuitenkaan kuulemma osoita että taustalla olisivat samat tahot tai että mediaa ohjaillaan - se on puhdasta salaliittoteoriaa!


Oikeita uutisia?

Että kansa saisi niitä oikeita uutisia, tarvittaisiin runsaasti kansalaisjournalisteja koska perinteiset mediat eivät enää edes yritä kertoa muuta kuin mitä käsketään kertoa. Vähemmän yllättävästi koko koneisto onkin nykyään valjastettu oikeiden tutkivien journalistien kaitsemiseen. Mikään ei nimittäin pilaa hyvää tarinaa kuin epämieluisat faktat jotka tulevat sotkemaan valmista tarinaa. Toki niitä kansalaisjournalistien ajankohtaisia uutisia voidaan pitää yhtä lailla propagandana, koska ne tekevät täsmälleen samaa mielipiteen muokkausta kuin ne valtamediankin uutiset. Ja siitähän propagandassa on nimenomaan pohjimmiltaan kysymys: sanoman tarkoitus on muokata muiden mielipiteitä.

Koneistolla on kuitenkin yksi valtava etu puolellaan mitä tulee propagandaan ajankohtaisissa uutisissa: lähes täydellinen ja reaaliaikainen palautteen saaminen. Kyllä, ne suuret resurssit auttavat siinä propagandan tuotannossa, mutta toimiakseen kunnolla on propagandan vaikutusta seurattava mahdollisimman tarkasti. Sosiaalista mediaa seuraamalla ja analysoimalla voidaan selvittää lähes reaaliajassa propagandan peitto, uppoavuus ja mahdolliset vastareaktiot. Kun joku vetää herneen nenään somessa, on se kulovalkean seuraaminen ja manipulointi tärkeää. Tämä tosin onnistuu ainoastaan niillä, joilla on pääsy eri alustojen keräämään tietoon - eli tiedustelupalvelut ja muut vastaavat organisaatiot.

Seuraamalla uutisia tiedät siis ne asiat, jotka sinun halutaan tietävän. Lukemalla ne päivän ajankohtaiset uutiset ja seuraamalla omia tuntemuksiasi niitä lukiessasi, voit arvioida kuinka paljon ne sinuun oikeen vaikuttavat. Kuinka moni uutinen "kohautti" tai sai sapen kiehumaan? Televisiossa kuvan ja äänen kanssa voidaan paukuttaa vielä moninkertainen määrä haluttua propagandaa siihen uutisen kylkiäiseksi verrattuna kirjoitettuun. Propagandaksi yleensä vaan luokitellaan ne uutiset joista ihminen on eri mieltä... mutta: kaikki media on propagandaa.

Propagandan keinot tutuksi - Vaimeneminen

Hys hys, ei siitä saa puhua

Media on aina ohjannut ihmisten keskusteluita antamalla heille ne "oikeat" puheenaiheet. Asiasta, josta ei ole kuullutkaan, on kovin vaikeaa keskustella. Siksi median vaikeneminen (engl. Lying by omission) jostain asiasta on yksi tehokkaimmista propagandan keinoista ja ehdottomasti yksi helpoimmista. Kuka tahansa (ainakin melkein) kykenee olemaan hiljaa, toimittelijoiden esimiehet kykenevät ohjaamaan "uutisointia" ja viimeistään päätoimittaja laittaa sen suun suppuun. Voidaan puhua "kuoliaaksivaikenemisesta", mikä onkin kuvaava termi - jokin uusi ajatus voidaan vaieta kuoliaaksi ja jäädä unholaan ennen kuin se ehti päästä edes kunnolla alkuun.

Riippuen tapauksesta, media saattaa jättää yhteiskunnallisesti tärkeän asian kokonaan tai osittain kertomatta. Joskus taas asiasta uutisoidaan huomattavan myöhässä eli kuukausia tapahtuneen jälkeen tai taktisesti jonkin tapahtuman, kuten vaalit, juuri ennen tahi jälkeen sen mukaan kumpi sopii tilanteeseen paremmin. Pienien mutta usein tärkeiden yksityiskohtien huomiotta jättäminen voi olla joskus aivan normaalia, ehkä jopa inhimillinen erehdys, mutta valtamedian tapauksessa jokainen yksityiskohta joka jää kertomatta, jää kertomatta tarkoituksella. Kun asia on jo päässyt vaipumaan unholaan, voidaan uutisia aina "korjata" lisäämällä ne yksityiskohdat ja tärkeät faktat - korjauksia ja vanhoja uutisia vain aniharva lukee. Näin voidaan helposti säilyttää se korkean journalistisen etiikan taso samalla kun kustaan kansaa silmään.

Sosiaalisessa mediassa ja netissä voidaan kuka tahansa vaimentaa sekä näkyvästi että piilossa. Onkin paljon tehokkaampaa säilyttää illuusio, että kyllä sinua kuullaan vaikka samalla viestisi näkyvät vain hyvin pienelle ryhmälle samanmielisiä ja oman "kuplasi" ulkopuolelle sanomasi ei kuulu lainkaan. Varjobännäys (engl. Shadowban), mitä ei mediajättien (FB, Google, Twitter) mukaan tehdä koskaan poliittisien näkemysten vuoksi, on kuitenkin arkipäivää niiden keskuudessa, jotka eivät kannata nykyistä edistyksellistä menoa täysin palkein. Banaanikuuria, eli bännejä, tarjoillaan yleensä lähinnä niille, jotka sanovat liian suoraan näkemyksensä. Hienosti kiertämällä saa yleensä vaan varjobanneja.


Mitä muuta jätetään kertomatta?

Tiedon sirpaloinnin ansiosta kokonaisuuden hahmottaminen on jo valmiiksi lähes mahdotonta, mutta kun osa tiedosta jätetään kokonaan kertomatta on se kokonaisen kuvan hahmottaminen todella vaikeaa. Ennalta pureskellut tietopaketit mitä media tuo esiin uutisoimistaan asioista sisältää siis usein hyvin puutteellisen kuvan kokonaisuudesta, mutta ehkä vielä vahingollisempaa tämä ennalta paketoitu tarinointi on silloin, kun siitä puuttuu se "miksi näin tapahtui"-kohta. Liberaalina itseään pitäville toimittelijoille tämä "miksi" on tosin hankala paikka muutoinkin, koska samalla kun yritetään esittää objektiivista, pitää se oma aatemaailma saada jollain tavalla ujutettua jokaiseen mahdolliseen kohtaan. Silloin ei usein parane vastata kysymykseen "miksi näin kävi?", vaan paras vastaus on mallia...

... "Se nyt vaan tapahtui". Ei tarvitse keksiä selityksiä saatikka edes yrittää löytää niitä syitä - paskaa nyt vaan tapahtuu eikä sille mitään saa. Puhutaan siis opitusta avuttomuudesta, eli kansalle on opetettu että asiat vaan tapahtuvat eikä niille voi mitään ennalta tehdä. Sen lisäksi että säästetään aikaa ja vaivaa turhalta kaivelulta, saadaan aikaiseksi kansa joka pelkää tulevaa koska asiat nyt vaan ovat sattumanvaraisia, väistämättömiä ja selittämättömiä. Käytännössähän hyvin harva asia tapahtuu sattumalta tahi väistämättä, mutta jos niitä syitä lähtisi etsimään, voisi median uskollinen toimija törmätä eturistiriitoihin.

Siksi toimittelijoiden kommentit kuten "emme voi tietää" ja "emme voi ottaa puolia" ovat tarpeen selitellessään itselleen ja yleisölleen miksi ei taaskaan kysytty miksi jokin tapahtui. Poliitikoilta selityksiä toki kysellään ja heidän vastauksensa ovat pääosin yhtä tyhjän kanssa. "Arvo pohja" kelpaa selitykseksi kun kansalta otetaan ja kavereille annetaan. Objektiivisuus on sinällään sula mahdottomuus, jolloin subjektiivinen näkökulma ja sen myöntäminen että tämä nyt on se oma näkemys asiaan olisikin tarinan kokonaisuuden kannalta hyvä ratkaisu. Mutta median kannattaa piilotella agendojaan että voivat tehokkaammin levittää propagandaansa. Illuusio "luotettavasta ja puolueettomasta mediasta" on säilytettävä kaikin keinoin. Sehän on länsimaisen demokratian yksi kulmakivistä...


Vaikeneminen on kultaa

Media on aina määritellyt kuinka tärkeä tai suuri jokin asia on yhteiskunnassa. Usein näkee kommentteja kuten "hiljainen uutispäivä" kun media tuuttaa ulos tavallista mitättömämpiä "uutisia" kansan naamalle, vaikka totuus voi olla aivan toinen. Jotain suurta ja merkityksellistä on saattanut tapahtua, mutta siitä ollaan hiljaa niin kauan kuin mahdollista koska se on omien etujen mukaista. Vaikeneminen on siis kultaa, kun asian tuleminen julki aiheuttaisi vääränlaisen skandaalin. Siksi tämä vaikeneminen yhdistetään yleensä keinotekoiseen suureen uutiseen, ettei vahingossakaan kukaan lähde hiljaisena uutispäivänä kaivelemaan mitä jäi taas kertomatta.

Samalla tässä tulee vastaan vaihtoehtomedioiden ongelma - usein vaihtoehtoiset mediat toimivat reagoimalla valtamedian uutisointiin, sen sijaan että etsisivät itse niitä puuttuvia palasia kokonaisuudesta. Aina välillä tässä hiljaisuuden rikkomisessa kuitenkin onnistutaan ja valtamedia joutuu itse toimimaan reaktiivisesti julki tulleisiin tietoihin. Tässä olisikin tärppi kaikille uutisten kaltaisia asioita julkaiseville vaihtoehtomedioille: etsikää ne piilotetut palaset ja laittakaa ne kokoon kansan ymmärtämään muotoon. Uskottavuutta kansan silmissä ei saa uudelleenjulkaisemalla vanhoja ja muiden jo julkaisemia uutisia hieman eri kommentein vaan tuomalla uusia uutisten arvoisia asioita kansan tietoisuuteen.

Kun koko maailma vaikenee suuresta tapahtumasta, syyllinen löytyy yleensä "lännen suurvalloista". Kun jotain tapahtuu ja syyllinen tiedetään välittömästi joka paikassa, on se syytetty yleensä "lännen suurvaltojen kilpailija/vihollinen". Länsimaisen median pakkautuminen muutamiin käsiin on aiheuttanut maailmanlaajuisen sensuroinnin tietyistä asioista ja tiettyjen tahojen jatkuvan syyllistämisen kaikesta "pahasta". Tehokkaaseen propagandaan tarvitaan kaikkien kanavien yhtenäinen viesti tai yhtenäinen hiljaisuus. Tämä vaimentaminen ja vaikeneminen taas on liberaalin kansanvallan vastainen aate, mutta koska liberaali kansanvalta on vain median luoma illuusio, kuoliaaksivaikeneminen on ainoastaan pieni osa hyvin rasvattua propagandakoneistoa totalitarismissamme.