”Propagandan lyhyt oppimäärä” - Kirjan esittely

Ensiteos

Books on Demand (.fi) pääsi sitten oikeen kunnolla yllättämään ja kirja ilmaantui heidän verkkokauppaansa alle vuorokaudessa tiedostojen lähetyksestä. Saatavilla tulee olemaan kolme eri versiota: kovakantinen 25€, pehmeäkantinen 12€ ja E-kirja 4.99€ (ensimmäiset 8 viikkoa 2.99€). Hinnat on laskettu niin, että ostamalla minkä tahansa version kirjasta BoD:n omalta sivulta, tarjoat minulle kaffet ja mistä tahansa muualta pienen kahvin tai tikkarin.

Tästä taitaa olla kolme kuukautta kun asiasta ensikerran mainitsin ja nyt painokone jyllää yhtä kopiota kerrallaan tilaajille - kirjasta ei siis ole painosta vaan jokainen tulostetaan palvelussa erikseen, mistä seuraa toki melkein kahden viikon toimitusaika mutta samalla (lähes) nollariski julkaisijalle. Ja minulle, se meinasi hyvää hintaa kun teki itse kaiken alusta loppuun.

Kirjoittaminen on tabletilla helppoa, mutta taitto vanhoilla romutietokoneilla ei niinkään. Räpellyksen ja useiden kokeilujen ja erehdysten jälkeen toivoisin, että opus on edes auttavasti luettavassa kunnossa. Kielenkäyttö on kuitennii samaa kuin täällä blogissa, joten ... kukin päätelköön itse onko se etu vai haitta jonka perusteella tekee ostopäätöksen suuntaan tai toiseen.


Uutta ja ihmeellistä

Tiedostossa oli 164 sivua, joista reilu 150 tekstiä täynnä. Parisenkymmentä sivua on osin tai soveltaen napattu suoraan vanhoista teksteistä, mutta loput, eli valtaosa on kokonaan uudelleen kirjoitettuna - samoista asioista, joista olen jo vuosia naputellut tännekin. Mitään uutta tai ihmeellistä ei siis wanhoille lukijoille ole luvassa ja samat tiedot saa raavittua kasaan lukemalla ne aikaisemmat 170+ tekstiä propagandasta.

Tarkoitus olikin tiivistää se tähänastinen pohdinta propagandasta yksiin kansiin, yhdeksi edes jotenkuten tunnistettavaksi kokonaisuudeksi. Kuinka hyvin tämä onnistui, se on kuitenkin jokaisen lukijan itsensä päätettävä.

Laitan tässä kun ehtii julki myös erratan, mihin voi käydä kommentoimassa jos löytyy jotain korjattavaa tai parannettavaa. Sieltä voi siis käydä katsomassa uusimman korjatun version. Linkki errataan löytyypi tämän tekstipätkän takaa.


Jatkoa

Blogi jatkuu ja jos kirja jengiä kiinnostaa niin saatan raapustaa jotain tästä meidän ”demokratiastamme” kirjan muotoon, samaan tapaan kuin tuo propagandakirja. Googlesta hakemalla tuolla kirjan nimellä saattaa myös vastaan tulla Vastavalkeassa julkaistu samalla nimellä kulkeva teksti - kyllä, se on myös samaa käsialaa. Muualta ei kannata etsiä tuotoksiani, niitä ei enää muualla juurikaan ole.

Koetan keskittyä nyt taas enemmän siihen tiedon hankkimiseen ja käsittelyyn, joten tekstin tuottaminen pysyy... sattumanvaraisena. Bloggerin käyttöliittymän ”päivittyminen” aiheutti ongelmia nykyisillä laitteillani, joten kikkailemisen vuoksi ei oikeen hirvittävästi huvita julkaista...

Joka tapauksessa, esikoisteos on nyt ulkona. Hurja tilanne, ei voi muuta sanoa. Mitään kiinnostusta nousta ”julkisuuteen” ei kuitenkaan ole eikä taida tullakaan... Lukekaa siis täältä blogista, näkemykseni aiheesta kuin toisestakin kun jo löytyy. Näillä mennään.

Mediavirus

Kirjahyllyllä taas kaivelemassa

Lukiessani Douglas Rushkoff:in kirjaa "Media Virus!" vastaan tuli termi "simulacrum", mistä välittömästi tiesin että tästä opuksesta tulee enemmänkin sanottavaa tänne blogin suuntaan. Aatteita olen jo verrannut viruksiin ja Rushkoff puhuu hyvin pitkälti samasta asiasta - meemeistä, joita mediassa leviää. Alunperin meemi tarkoitti ideaa, käyttäytymistä tai tyyliä jota ihmiset sitten kopioivat ja imitoivat. Toisin sanoen, eri termi "strategioille" kuin myös "stereotyypeille". Olisi näillä termeillä varmaan jotain eroavaisuuksiakin, mutta en ole ainakaan vielä perehtynyt niin tarkasti meemeihin, että osaisin kertoa mitä ne ovat. Mutta asiaan...

Kirja on raapusteltu 90-luvun puolen välin tienoilla, minkä vuoksi netti on vielä hyvin pienessä osassa siinä kirjassa. Nykypäivänä meemiksi taidetaan lähes poikkeuksetta tunnistaa sosiaalisessa mediassa leviävät kuvat lyhyillä teksteillä varustettuina. Niitä kuvia sitten kyllä kopioidaan ja imitoidaan, mutta niiden taustalla ei usein ole mikään niin suuri aate tai ideologia. Tai niin voisi ainakin luulla, koska syvällistä sanomaa niistä ei usein kyllä löydä etsimälläkään. Mutta juuri tämä tekeekin niistä niitä "pelottavia" mediaviruksia. Kuva + pätkä tekstiä, sekunnissa koko sanoma takaraivoon saakka! Onnistuiko virus tarttumaan ja aiheuttiko se vain oireettoman levittäjän (joku, joka jakaa kuvan mutta muutoin unohtaa asian) vaiko kenties oikean taudinkantajan (levittää ja vielä liittää sen meemin osaksi omaa uskosmusjärjestelmäänsä)?! Ei ole ihme, että virallisen tarinan kannattajat puhuvat "rokottamisesta disinformaatiota vastaan" omissa esityksissään?

Mikä tahansa mediavirus voi olla päältä yhtä ja sisältä aivan toista. Otetaan esimerkiksi parodiat poliitikoista. Päältä ne ovat vain hassuja pilailuja, mutta syvemmällä sielä sanomassa voi olla niin paljon muutakin - ehkä kyseessä on koko järjestelmän kyseenalaistaminen? Mediaviruksen leviämisen kannalta sen on oltava riittävän shokeeraava (joko suututtava tai huvittava) että se lähtee kunnolla laukalle. Toki koskaan ei voi varmasti tietää mikä sanoma ottaa tuulta purjeisiinsa, mutta kun tekee sata eri meemiä niin kyllä niistä aina osa pääsee vauhtiin - jos ne ovat riittävän hyviä. Kauneus on tietysti katsojan silmissä, joten rujoinkin meemi voi tartuttaa suuren joukon ihmisiä siinä kun ammattilaisten ison budjetin viritelmät aiheuttavat vaan "meh"-reaktion.


Mediasimulacra

Koko mediakenttä, kaikki mitä jokaisesta median tuutista pukkaa, luo yhdessä oman todellisuutensa - simulacra, kopio kaikesta niistä median omista tuotoksista muodostaen kokonaisuuden jolla ei todellisuuden kanssa ole monessa kohtaa mitään tekemistä. Tämä mediasimulacra on kaikkien ulottuvilla ja jokainen voi siitä ottaa haluamansa mukaan siihen omana todellisuuteensa. Media itsessään on hyvin tarkka siitä, että vain ne "oikeat" toimijat saavat lisätä omaa materiaaliaan tähän kokonaisuuteen, koska pahasti ristiriitaiset virukset voisivat sotkea koko tarinan. Mielenkiintoinen havainto, jonka Rushkoff kirjassaan tekee, on kuitenkin se tapa jolla mediaan vielä 90-luvulla pääsi runsaasti "vastakulttuurin" materiaalia mukaan.

Yksi jos toinenkin tänäpäivänä hyvin kyseenalainen ohjelma oli sielä Musiikkitelevision (MTV) alkuaikoina vielä ihan kaikkien nähtävillä. Usein huumorin viittaan piiloutuneena, moni ohjelma kykeni lisäämään siihen mediasimulacraan paljon vastakulttuurien ajatuksia. Simpsonit olisi tästä yksi parhaita esimerkkejä, ainakin vielä 90-luvulla - myöhempää (2000-) tuotantoa en ole itse enää juurikaan seurannut. Eri vastakulttuurit pyrkivätkin sisällyttämään omia ajatuksiaan meemeinä ja mediaviruksina valtavirtaan ja he siinä osin onnistuivatkin. Mediakenttä olikin vielä 90-luvulla jonkin sortin villi länsi, jossa kuka tahansa saattoi luoda mediaviruksen ja saada sen leviämään jopa valtaväestöön saakka.

Materiaalia myös kopioitiin ja käytettiin aivan surutta omissa julkaisuissa, esimerkiksi "Zine"-muodossa (pieni omakustannejulkaisu), koska kukaan ei lähtenyt vaatimaan tekijänoikeuspalkkioita tusinasta kopiokoneella tehdystä lehdestä. Zinet olivat Ruskoffin kirjassa vain yksi esimerkki niistä lukemattomista eri tavoista, joilla sitä vastakulttuuria kyettiin levittämään. Ja netin räjähdysmäisen kasvun kynnyksellä vain taivas tuntui olevan rajana sille, miten laajalle tavan tallajan luoma mediavirus saattaisi levitä ja jättää jälkensä koko yhteiskuntaan. Vallanpitäjät siis vaviskoon, kansalla oli keino vaikuttaa omaan tulevaisuuteensa - mediavirukset!


Eipäs nyt hätäillä...

Se ilo nimittäin ei kauaa kestänyt. Yksi toisensa jälkeen vallanpitäjät keksivät miten ne väärät mediavirukset kitketään pois siitä mediasimulacrasta, jonka he itse tahtovat. Pari vuosikymmentä siihen meni, mutta nyt vuonna 2020 voidaan sanoa että vallanpitäjien virustorjunta mediakentällä on melkoisen tehokas. Kyllä, meemi toisensa jälkeen nousee yleisön tietoisuuteen ja sille nauretaan tai manataan, mutta samalla se meemin tekijä saatetaan varjobännätä lähes kokonaan tai tili katoaa alta. Ja kun maailmassa on sen miljoona eri asiaa päin persiitä, ei sitä yhtä yksittäistä mediavirusta kyetä hyödyntämään enää siinä mittakaavassa, että se leviäisi valtavirtaan saakka.

Toki poikkeuksiakin on - virus joka levisi aina valtavirtaan saakka: QAnon. Oli koko liikkeestä mitä mieltä tahansa, sen yhtäläisyydet Steve Jacksonin (GURPS:in kehittäjä) "Illuminati" ja "Cyberpunk" oikeusjutussa salaista palvelua vastaan ovat hämmästyttäviä, ainakin omasta mielestäni. Sielä takana oli siis kryptisiä viestejä BBS alustoilla, joita sitten vissiinkin seurattiin kuin leivänmurusia ikään. Cyberpunk ja illuminati olivat siis roolipelejä, joille luotiin oma simulacra jota ihmiset kykenivät seuraamaan. Puhdas sattuma, vaiko vanhasta opittu (kantapään kautta) keino saada ihmiset mukaan siihen itseohjattuun simulacrumiin? Mene ja tiedä, itsellä se pisti silmään...

Mutta vielä QAnoneista - koko ilmiö on niitä harvoja nykypäivänä leviäviä mediaviruksia jotka ainakin esittävät olevansa osa vastakulttuuria. Mitä sielä pinnan alla tapahtuu, sen vain aika näyttää. Vaikka Rushkoffin kirja onkin jo 25 vuotta vanha, voidaan sieltä kuitenkin ammentaa oppeja nykypäivään ja siihen, kuinka sinne valtavirtaan voidaan yrittää ujuttaa niitä omia meemejään. Suosittelenkin kaivelemaan kyseisen opuksen ja lukaisemaan ainakin osittain läpi jos mielesi tekee päästä oikeasti vaikuttamaan siihen mediasimulacraan, josta kulttuurimme sitten osin muodostuu. Oma virukseni onkin viittä vaille valmiina... pian, hyvin pian, jos kaikki menee putkeen. Siitä lisää jahka asia varmistuu. Toivottavasti.

Koronan jälkeinen aika

Valmis suunnitelma

Voidaan sanoa, että elämme mielenkiintoisia aikoja. Ennustaminen on vaikeaa, etenkin tulevaisuuden, joten spekuloidaan vain tulevaa perustuen suurten pelurien suunnitelmiin. World Economic Forum kutsuu sitä nimellä "The Great Reset", suuri nollaus, Council on Foreign Relations taas puhuu vaan koronan jälkeisestä ajasta jossa otettiin opiksi "Improving Pandemic Preparedness - Lessons From COVID-19". Toki näinkin suuret suunnitelmat saattavat vielä mennä kokonaan uusiksi, mutta näillä korteilla edistykselliset tahtovat nyt pelata - kansalta kysymättä. Vai onko se kansan hiljainen hyväksyntä, jos kaikki suunnitelmat ovat vapaasti nähtävillä?

Kestävä kehitys, eli keskitetty kaiken hallinta ja ohjaus, tunnettiin ennen myös nimellä "teknokratia". Termiä käytetään toki edelleenkin, mutta sen saaman karvan verran dystooppisen henkäyksen vuoksi asiaa myydään ennemmin uusilla hienoilla termeillä. Tarina menee kuitenkin peruspiirteiltään niin, että nykyinen kapitalistinen järjestelmä ei oikeen pelaa ja aiheuttaa ongelmia, joista halutaan päästä eroon. Kyllä, ongelmia on vaikka ja kuinka, siitä ei ole epäilystäkään, mutta mitä asioita tulisi muuttaa näin koronan jälkijunassa?

Kaikilla pitäisi olla kivaa ja mukavaa, resurssit pitäisi jakaa tasan ja tasa-arvoa olla kaikkialla - jotenkin tähän suuntaan asiaa markkinoidaan. Korona paljasti nykyisen järjestelmän heikkoudet, eli tilanteisiin ei pystytä reagoimaan riittävän nopeasti ja eri toimijoiden erimielisyydet sekä hidastavat että haittaavat ongelmien ratkaisua. Eri maiden ja ryhmittymien suuret johtajat julistavat kuinka nyt näillä heidän keinoillaan kaikki vanhat ongelmat ratkeavat. Käytetystä propagandasta voidaankin päätellä mitkä tahot ovat täysillä mukana (eli kannattavat) ja ketkä haraavat vastaan (eli vastustavat), tosin vastaan haraavissa on myös nähtävissä miten "oppositiota" haalitaan tiettyjen tahojen alle ohjailtavaksi. Suuria mullistuksia onkin luvassa, mutta jää nähtäväksi mitä ja kenen ohjaamana.


Sehän kuulostaa hyvältä?

Jos katsotaan vaikka noita CFR:n pohdintoja aiheesta niin kyllä, ihan järkeviä sielä puhutaan. Kaikenmaailman toimijat sooloilevat, politiikka tulee mukaan vaikka puhutaan ihmishengistä ja varakkaiden maiden terveydenhuolto omaa huomattavasti enemmän resursseja köyhiin maihin nähden. Tilanteen eläessä faktat muuttuvat jatkuvasti joten ajantasaista oikeaa tietoa asiasta ei kyetä koordinoimaan ja jakamaan, mistä seuraa se että ihmiset eivät oikeasti tiedä missä mennään. Ongelmana onkin valtiolliset toimijat, joilla saattaa olla niitä omiakin lehmiä ojassa. Kaikki hyvin siis? Ongelmia, joille tarvitaan korjausta. Suuri nollaus siis tarvitaan, koko maailmaan yhdellä kertaa. Paitsi että...

Ratkaisuksi nimittäin ehdotetaan mm. WHO:n tai vastaavan toimijan pönkittäminen ja mahdollisesti oikeuksien antaminen yli paikallisten hallintojen, tai ainakin oikeuden komentaa niitä paikallisia hallintoja. Paikallisille hallinnoille taas kaivataan entistä enemmän valtaa ja oikeuksia kävellä yli semmoisista pikkujutuista kuin ihmisoikeudet, koska kerran suojellaan ihmisiä ja heidän ... oikeuksiaan? Eli siis luodaan yksi keskitetty valta, jolla on oikeus käyttää lähes rajatonta valtaa terveysasioissa, koska globaalissa pandemiassa se on ainoa oikea ratkaisu, tai niin ainakin väitetään. CFR ei siis vaadi ihan kaikkea yhden hallinnon alle, mutta hivuttamalla se yksi maailmanhallitus jota WEF taas ajaa olisi askeleen lähempänä.

Suuri nollaus nimittäin vaatisi kaikkien järjestelmien yhdistämistä "yhteiseksi hyväksi", koska muutoin maailma tuhoutuu ilmastokriisin vuoksi. Kertarysäyksellä ei moista voida tietenkään tehdä, joten pieniä osasia on ajettu jo pidemmän aikaa yhteiskuntaan "normaaliksi tavaksi" toimia - kuten esimerkiksi käteisvapaa yhteiskunta. Yhdistämällä lukemattomia eri "kestävän kehityksen" projekteja toisiinsa ollaan ajamassa aivan käsittämätöntä valvonta- ja hallintayhteiskuntaa, jossa tavan kansa ei ole muuta kuin vaihdettavissa oleva ratas isosta koneistosta.


Hullua salaliittoteoriaa!

Kuten se hullu salaliittoteoria valtaeliitistä, tämä suuri nollaus, jota osa kutsuu myös uudeksi maailmanjärjestykseksi, on valtaväestölle siltikin hullu salaliittoteoria. Ettäkö joku tai jotkut tahot ajaisivat maailmaa, missä pieni ryhmä (tai tekoäly) ohjaisi kaikkien ihmisten kaikkia toimia. Sehän olisi täysin mahdotonta, kyllähän meille kerrottaisiin! Ja kyllä, juuri näin on - meille kerrotaan, päivästä toiseen, ihan sieltä tutusta ja turvallisesta televisiosta käsin. Katso vaikka. Harva se päivä kerrotaan uusista muutoksista, toimista jotka on pakko tehdä yhteiseksi hyväksi. Mikä siis enää puuttuu? Suostumus.

Mutta siihenhän propaganda soveltuu kuin nenä päähän. Propagandaa on aina käytetty luomaan suostumusta ja oikeutusta ties mille toimille, eikä tämä suuri koronan jälkeinen nollaus poikkea siitä juuri muutoin kuin mittakaavaltaan - nyt halutaan maailmanlaajuinen muutos, ei vain maakohtaisia asioita. Siitä syystä median kontrolli ja sananvapauden rajoittaminen ovat nousseet aivan omaan arvoonsa - se joka hallitsee tarinan, hallitsee kansan syvät tunnot ja kykenee luomaan oikeutuksen kaikille toimille. Monet edistykselliset tahot kuvittelevat pääsevänsä sinne "johtoon", palkkiona hyvästä työstään, mutta voin melko suurella varmuudella sanoa, ettei kanssaihmisensä niin halvalla pettäviä tarvita enää sielä uudessa maailmassa. Toistaiseksi he ovat kyllä hyödyllisiä (idiootteja) pelureita, joille ovet ovat avoinna suurille areenoille.

En voi kuitenkaan suositella kenellekään lukea noita CFR:n ja WEF:n materiaaleja näistä aiheista. Ne ovat pitkiä, tylsiä ja täynnä sitä unelmahöttöä jolla niitä kaupataan. Maailma pelastuu kunhan vaan annamme kaikki oikeutemme niille, jotka ovat tähänkin asti kusseet meitä silmään ja vieneet tuhkatkin pesästä. Jos käytettyjen autojen kauppias kusettaa sinua ja naapuriasi, menisitkö antamaan hänelle vielä asuntosikin myyntiin? Ai et? Silti jostain syystä monen mielestä on hyvä idea antaa niille kaikista ahneimmille omaa etuaan ajaville ne loputkin vapaudet ja oikeudet, sillä lupauksella että kyllä he tällä kertaa auttavat ihan kaikkia. Nykyistä järjestelmää vain ei tunnisteta tyranniaksi, koska meille kerrotaan sen olevan demokratiaa. Noh, koronan jälkeisessä ajassa sitä demokratiaa ei enää tarvita, koska kaikki sanellaan suoraan ylhäältä käsin. Miten se eroaa nykyisestä? Illuusio demokratiasta katoaa, mutta onneksi televisiossa kerrotaan kaiken olevan hyvin... ja olisihan se, kunhan tajuaisimme oman voimamme.

Laitonta propagandaa

Onko semmoista?

Vuoden alussa raapustelin sotapropagandasta, jota ollaan käytetty omaa kansaa vastaan nyt pian vuosikymmenen ajan. Muutoshan tapahtui 2013, kun "Smith-Mundt act" modernisoitiin, eli propagandan käyttö omaa kansaa vastaan jälleen laillistettiin rapakon takana. Laki ehti olla voimassa 1948 lähtien, jolloin jostain tuli impulssi luoda lainsäädäntöä propagandaa vastaan. Itse epäilin syyksi toisesta maailmansodasta saatuja oppeja (eli kuinka propagandalla kusetettiin kaikkia kansoja) ja siltä se entistä enemmän myös vaikuttaa - se lähtölaukaus itse lain läpimenoon ei tosin tainnut tulla jenkkien omasta aloitteesta, vaan jostain muualta, mutta juuri sodasta opittujen asioiden vuoksi.

Karl E. Mundt esitteli aloitetta tammikuussa 1945 mutta vasta 1948 se meni läpi. Mitä siis tapahtui siinä välillä? Marraskuun 3. 1947 aihetta pähkäiltiin YK:ssa: "Measures to be taken against propaganda and the inciters of a new war". Eli tarttis tehdä jotain propagandaa ja sodanlietsontaa vastaan. Kohdasta 110 löytyy tämmöinen pätkä: "1. Condemns all forms of propaganda, in whatsoever country conducted, which is either designed or likely to provoke or encourage any threat to the peace, breach of the peace, or act of aggression;" - Tuomitaan kaikki propagandan muodot, kaikkialla, joka on joko suunniteltu, tai saattaisi provosoida, uhkaamaan rauhaa, rikkoa rauhaa tai on vihamielinen teko. Noin vapaasti kääntäen. Käsittääkseni jenkkilä oli ainoa maa, joka siis tavallaan noudatti tätä lausuntoa.

"Tavallaan" onkin se avainsana, koska sen jälkeen jenkit kyllä lietsoivat sotaa kuin viimeistä päivää, mutta eivät sentään suoraan valehdelleet omalle kansalleen mustalla propagandalla, paljoa. Tietääkseni tämä laki oli kuitenkin ainoa(?) koko maailmassa, jossa propagandaan oikeasti edes jollain tavalla pureuduttiin. Nyt ei sitäkään lakia ole enää esteenä, joten valtiot voivat täysin vapaasti lietsoa vihaa ja pelkoa haluamallaan tavalla. Koska mikäettei, YK nyt lässyttää ihmisoikeuksista ja muista, mutta sotaa parempaa bisnestä ei olekaan!


Kiihottamista

Sodanlietsonta on siis ihan jees, paitsi tietysti kun puhutaan kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Suomen laki 511/2011 "10 § Kiihottaminen kansanryhmää vastaan - Joka asettaa yleisön saataville tai muutoin yleisön keskuuteen levittää tai pitää yleisön saatavilla tiedon, mielipiteen tai muun viestin, jossa uhataan, panetellaan tai solvataan jotakin ryhmää rodun, ihonvärin, syntyperän, kansallisen tai etnisen alkuperän, uskonnon tai vakaumuksen, seksuaalisen suuntautumisen tai vammaisuuden perusteella taikka niihin rinnastettavalla muulla perusteella, on tuomittava ..." Eli ihan karvan verran jälkijunassa päätettiin tehdä laki, joka periaatteessa kieltää propagandan. Mistähän sille sitten tuli oikeen innostus? Johtavatkohan jäljet samalle sylttytehtaalle?

Tämmöinen ainakin löytyi: "General Comment No. 11: Prohibition of propaganda for war and inciting national, racial or religious hatred (Art. 20) : . 29/07/1983. CCPR General Comment No. 11. (General Comments)" - YK:n ihmisoikeuskomission tjs. lausumana: "Article 20 of the Covenant states that any propaganda for war and any advocacy of national, racial or religious hatred that constitutes incitement to discrimination, hostility or violence shall be prohibited by law." - Eli tulisi lailla kieltää KAIKKI sodan ja vihan lietsonta kansalaisuuden, etnisyyden tai uskonnollisen vakaumuksen vuoksi. Kuulostaa ihan järkevältä kieltää lailla propagandan käyttö, jolla aiheutetaan ristiriitaa kansan keskuudessa toisia vastaan, eikö?

Ja jos ne lakien tulkitsijat olisivat lukutaitoisia, voitaisiin huomata ettei missään kohtaa, kummassakaan, puhuta mistään vähemmistöistä tai enemmistöistä. Lain oli siis ollut tarkoitus suojella ihan kaikkia, ei vain tarkasti valikoituja ryhmiä. Mutta koska Suomi on "oikeusvaltio", se merkitsee että lakeja voidaan tulkita agendan mukaisesti eikä kuten se on kirjoitettu, saatikka sillä tavalla kuten se on tarkoitettu. Se on vissiin sitä "positiivista erityiskohtelua", että "enemmistöä" (suomalaisia) saa lyödä kuin vierasta sikaa, kaikkien toimesta, mutta suomalaisten ei saa edes yrittää puolustautua. Juuri silleen se YK asian tietenkin tarkoitti, jo vuonna 1947?


Organisoitu vähemmistö

Hajautunut enemmistö on aina hävinnyt organisoidulle vähemmistölle. Vallanpitäjät, eli se pienenpieni vähemmistö, ovat onnistuneet muovaamaan lähes kaikista länsimaisista yhteiskunnista samanlaisen avoimen vankileirin, jossa kansa roikkuu löysässä hirressä vain yhden virheaskeleen päässä lynkkauksesta. Ja tämä kaikki on mahdollistettu propagandalla, joka lietsoo vihaa ja pelkoa tarkasti valikoidulla tavalla - niin, ettei yksikään aate tai ryhmä pääsisi koskaan oikeasti haastamaan järjestelmää. Vahtikoirat pitävät tarkasti silmällä ettei polulta poiketa...

Onkin jännä kuunnella kuinka ihmisoikeuksista ja tasa-arvosta jaksetaan paasata, samalla kun tehdään täysin päinvastaisia toimia ja tahallaan aiheutetaan sitä mitä muka ollaan vastustamassa. Toki epäpätevyysteoreetikot syyttelevät asiasta päättäjiä, mutta siinä haukutaan nähdäkseni aivan väärää puuta. Se on se järjestäytynyt vähemmistö, joka järjestelmän avulla on jakanut kansaa tarkasti rajattuihin lokeroihin ja kertoo jokaiselle lokerolle ketkä ovat heidän vihollisia joita tulee pelätä ja vihata. Sotapropagandaa se sisällissodan lietsontakin on, mutta onneksi sitä ei ole kielletty?

YK:n sodanjälkeisissä lausunnoissa on paljon samaa kuin Saksan peruslaissa (ei perustus, perus) - molemmat kun luotiin toisen maailmansodan kauheuksien jälkipuinnissa, tarkoituksena estää moisen tapahtuman uusiutuminen. Kansaa suojeltiin vallanpitäjiltä ja valtaa koetettiin kahlita ja rajoittaa, koska oltiin nähty mihin kaikkeen tämä organisoitu vähemmistö kaikkialla kykenee. Mutta nämä ihmisoikeudet, elämän perusedellytykset, on yksi kerrallaan kaikessa hiljaisuudessa lakaistu maton alle hymyssä suin. Koska meillä on kaikki hyvin, ei mitään nähtävää - teemme kaikki lait ja säännöt yhteisen hyvän vuoksi! Propagandaa tosin sekin, laillista semmoista, joten emme voi tehdä muuta kuin äänestää uudet rosvot jatkamaa... heeeetkonen, eikös tähän ratkaisu jo tiedetty?!

Epäpätevyysteoreetikko

Niin että mikä?

Salaliittoteoreetikon jokainen jo tietää, eikä sattumateoreetikko pitäisi liioin uusi tuttavuus olla, mutta tämä epäpätevyysteoreetikko mahtaa olla uusi tuttavuus monelle? Sattumateoreetikon kanssa hyvin läheistä sukua ole epäpätevyysteoreetikko tietää satavarmasti, että kaikki maailman ongelmat johtuvat lähes yksinomaan epäpätevistä tai vaan tyhmistä päättäjistä, asiantuntijoista ja muista alojensa ammattilaisista. Ja tälle on toki runsaasti näyttöä, kun sitä lähtee oikein kaivelemaan.

Maskisekoilu ja tämä koko häsmäkkä tässä 2020 aikana on vahvistanut monen uskoa siitä, että maamme virkamiehistössä ja päättäjien palleilla on täysin tehtäviinsä kelvottomia ihmisiä, jotka epäpätevyytensä, tietämättömyytensä tai tyhmyytensä vuoksi aiheuttivat tämän sirkusesityksen - syyttäen siitä kaikesta virusta. Suomessa ja muualla maailmassa ei ole koskaan aikaisemmin ollut flunssaa, minkä vuoksi on toki ymmärrettävää että asiat tulivat täytenä yllätyksenä eikä mitään aikaisempaa tietoa voida käyttää hyväksi päätöksiä tehtäessä, kuulemma. Ainoastaan uusimmat tiedot WHO:lta kelpaavat, joten voimme luottavin mielin sanoa, että ne maskit toimivat, eivät toimi, ovat turvallisia, pakollisia, turhia ja haitallisia samaan aikaan. Ja tämän varman tiedon saimme tietenkin epäpäteviltä tahoilta, joten tulos on sen mukainen.

Myöskin maamme päättäjät ja poliitikot ovat olleet jo vuosikausia täysin epäpäteviä (paitsi tietysti ne, joita itse äänestettiin) tehtäväänsä eikä heitä olisi saanut päästää päättävään asemaan missään tapauksessa. Jospa kansa olisi ollut niin viisas kuin jokainen äänestäjä ihan itse ja olisi äänestänyt sitä oikeaa puoluetta ja sitä pätevintä ehdokasta niin mitään ongelmaa ei koskaan pääsisi edes syntymään! Käytti sitten tarkentavana terminä mitä hyvänsä (hullu, tyhmä, avuton, jne.), kyseessä on joka tapauksessa täysin tehtäväänsä epäpätevä ihminen. Sama pätee tietenkin myös kaikkiin huonoja päätöksiä tekeviin virkamiehiin (mutta ei naisiin, koska tasa-arvoisessa maassamme ajetaan lakia, missä miehiä saa haukkua mutta naisia ei). Mutta mitä jos...


Tahallista ja tietoista toimintaa

Jonkun mielestä kaikki nämä ihmiset korkeilla paikoillaan ovat kuitenkin olleet parhaat tahot tehtäviinsä. Ei, ei hyvä, vaan paras - eli juuri paikkaan sopiva ja soveltuva. Jokainen nimitys tehtäväänsä on tapahtunut "ylempien" portaiden siunaamana ja ihan täysin syystä. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, etteikö mukana ole myös oikeasti hyviä ja päteviä ihmisiä - päinvastoin. Ne hyvät ja pätevät ihmiset niissä päättävissä tahoissa on se syy, miksi ihan kaikki ei ole päin helvettiä. Mutta se ei tarkoita, että ne epäpätevät ihmiset olisivat sitten syy näihin ongelmiin.

Kyllä, sieltä varmasti löytyy myös niitä ihmisiä, jotka eivät ole niitä penaalin terävimpiä kyniä ja soveltuisivat huomattavasti paremmin joihinkin muihin tehtäviin, mutta joku taho on tietoisesti ja tarkoituksella valinnut nämä epäpätevät ihmiset tehtäviinsä. No mutta kun ei niistä epäpätevistä pääse eroon koska säännöt... niin, miksi ne säännöt on kirjoitettu niin, että haitallisista tahoista ei pääse eroon? Lisää osaamattomuutta, vaiko kenties ihan vaan tarkasti etukäteen suunniteltua? Sattumaa tietenkin!?

Sama pätee myös poliitikkoihin. Maata johtaa jo nyt se terävin kärki joka on onnistunut ajamaan omaa etuaan vuosikaudet. Ei, ei ne poliitikot, hyvänen aika - he ovat sielä eduskunnassa painamassa nappia miten käsketään. Sinne tarvitaan mannekiineja ja puhuvia päitä, jotka osaavat myydä itsensä kansalle - ei mitään päteviä alojensa ammattilaisia, joiden tietotaidoilla voitaisiin ongelmat korjata. Eivät ne poliitikot mitään epäpäteviä ole: osaavat kaikki hienosti painaa nappia ja puhua kauniita satuja äänestäjilleen, aivan kuten heidän pitääkin. Vaalituloshan sen todistaa joka kerta: 200 parasta paskanpuhujaa pääsee aina kansan kustannuksella tekemään mitä käsketään ylhäältä. Annetaas näille päteville tyypeille pienet!


Hullu teoria

Ovatko epäpätevyysteoreetikot sitten oikeassa näkemyksessään, vai onko kyseessä vain hullu uskomus, jolle ei todisteita löydy kuin iltapäivälehtien lööpeistä? Helppohan se on syyttää eri tahoja huonoista päätöksistä, kun voi pestä omat kätensä siitä ongelmasta jota on edesauttanut. Ai miten niin edesauttanut? Äänestämällä niitä epäpäteviä tahoja noudattamaan ylempiensä käskyjä ja selittämään kaikki ongelmat ties millä verukkeella, mutta ei koskaan sillä että "hittolainen, tuenkohan minäkin tätä läpimätää systeemiä omilla teoillani"...

Vai onko kenties syy siinä, että kansa on epäpätevä päättämään omista asioistaan? Monen mielestä ongelma on juuri siinä, että kansa on liian tyhmä valitsemaan itselleen oikeat päättäjät - eli ovat epäpäteviä päättämään edes omista asioistaan. Siksi tarvitaankin niitä oikeita ja hyviä päättäjiä käskemään koko kansaa, koska emmehän voi jättää ihmisille oikeutta päättää omista asioistaan koska ovat epäpäteviä edes siihen tehtävään?! Juu näin se varmasti toimisi, koska ongelmat johtuvat epäpätevistä tahoista monella tasolla...

... mutta ei lainkaan siitä, että koko järjestelmä toimii juuri kuten se on suunniteltu. Jokainen ihminen soveltuu yhteen jos toiseenkin tehtävään hyvin ja toisiin ei sitten lainkaan. Nyt valitaan ne härskeimmät "päättäjiksi", ahneimmat "edustajiksi" ja puhuvat (tyhjä)päät mannekiineiksi kertomaan kansalle uskottavia satuja. Ei, ei epäpäteviä ihmisiä tehtävissään vaan tarkasti valikoituja, jonkun muun kuin kansan omaksi eduksi. Mitä tapahtuisikaan, jos päättäjämme olisivat rehellisiä aikomuksistaan ja motiiveistaan? Kummelin "pääministeri" sketsi, "No Penahan sen viimemetreillä keksi, veti ässänä hihasta...", voisikin olla raikastava muutos sen tyypillisen jaskan pauhannan sijaan.

Otetaanko erä 6D shakkia?

Siis että mitä?!

Netin syvemmässä päässä kahlaavat ovat saattaneet kuulla puhuttavan 3D/4D/5D asioista ja nyt Trumpin aikana etenkin "5D shakista". Tällä tarkoitetaan siis (käsittääkseni) tätä nykyistä geopoliittista valtapeliä, jota ei tavan kansa eikä edes vain "osin heränneet" kykene ymmärtämään - ainoastaan asiaan oikeasti vihkiytyneet kykenevät sen ymmärtämään. Niin siis ymmärtämään, mitä? Miksi sota on oikeasti rauhaa, näin rankasti yleistäen. Vain riittävän valaistuneet (siis vähintään 5D-tasolla) kykenevät tulkitsemaan jokaisen maailmalla tapahtuvan asian "oikein", eli sillä tavalla että se tukee sitä omaa näkemystä. Täysin mahdotonta siis on, että ne omat suosikit tekisivät joskus huonoja päätöksiä, koska kyseessähän on se *x*D shakki jossa välissä uhrataan tavan kansalaisia yhteiseksi hyväksi. Miten tämä sitten käytännössä eroaa siitä, kun surkeat johtajat uhraavat kansaansa omaksi edukseen, sitä en kyllä tiedä...

Kyseenalaistamisesta ja sen rajoista olen ennenkin kirjoittanut, mutta tämä aihe tuntuu tunkevan mukaan keskusteluihin harva se päivä - kuka on riittävän valistunut tai valaistunut ja kuka ei ole? Koska emme voi millään tietää mitä muut tietävät, saatikka miten muut ne tietonsa edes ymmärtävät, on tämä (omasta mielestään) korkeamman tiedon omaavien lähestymistapa vähintäänkin ongelmallinen. Valtavirrassa tätä selitetään ylivertaisuusvinoumalla, eli ongelma typistetään vain mielen vinoumaksi missä joidenkin mielestä he nyt vaan ovat parempia kuin toiset ja tietävät enemmän, samalla kun muut ovat vain säälittäviä lampaita. Ihan varmasti näinkin, koska suuresta ryhmästä aina tietty osa pitää itseään ylivertaisena - riippumatta siitä mihin oikein sitten uskookaan. Melkein väittäisin sitä omaa ylivertaisuutta löytyvän enemmän sieltä virallisen tarinan suunnalta, mutta asiaa pitäisi varmaan tutkia tarkemmin?

Tiedämme kuitenkin sen, että yksi jos toinenkin käsitysten ohjaus-projekti on ollut käynnissä kaiken "vaihtoehtoisen" tiedon hiljentämiseksi. "Salaliittoteoreetikkovainot" ovat siis olleet käynnissä jo hyvän aikaa, eikä sille muutosta ole näkyvillä - enemmänkin päinvastoin. Kun ne "väärät mielipiteet" yleistyvät, joudutaan asiaan puuttumaan entistä rankemmalla otteella. Ja tämä näkyy niin valtamediassa, kuin myös vaihtoehtoisissa tietolähteissä. Uutinen toisensa jälkeen kertoo "vaarallisista ääriryhmistä", viitaten niihin joille se valtamedian pääuutislähetys ei ole enää 100% totuus. Osa näistä projekteista on myös vuotanut julkisuuteen, joista tässä ajattelin nostaa tuon otsikon 6D:n esille.


GCHQ - JTRIG

Esitellään aluksi muutama kirjainyhdistelmä, jotka asiaan liittyvät: Government Communications Headquarters (GCHQ), eli Brittien tiedustelupalvelu ja Joint Threat Research Intelligence Group (JTRIG) joka on sen yksi erikoisryhmä, jonka tehtävänä on: “discredit, disrupt, delay, deny, degrade, and deter” - 6D shakkia siis. JTRIGin papereita pääsi livahtamaan nettiin ja ne voi kuka tahansa käydä itse lukaisemassa. Discredit, mustamaalata, Disrupt, häiritä, Delay, viivyttää, Deny, kiistää, Degrade, halventaa, Deter, pidätellä... 6D kuulostaa paremmalta kuin MHVKHP, eikös? Yksi jos toinenkin "trollitehdas" on paljastunut ja nämä lännen omat sukkanuket ovat löytäneet tiensä aina valtavirtamedioihin saakka, mutta jostain syystä vain "Putinin trollien" olemassaolo myönnetään - ilman kunnon todisteita, tosin, mutta ei anneta faktojen pilata hyvää tarinaa.

Tiedustelupalveluilla on etunaan se, että he kykenevät seuraamaan hyvin tarkasti ihmisten muodostamia verkostoja ja tarvittaessa puuttumaan niin solmukohtiin kuin iskemään pullonkauloihin. Koska heikkoihin kohtiin voidaan iskeä niin suoraan, esimerkiksi jumittamalla ikävien tahojen tietokoneet (Ambassador's reception), kuin kiertämällä, eli syöttämällä sinne verkostoon ristiriitaista tietoa, voitaisiin sanoa että heillä on homma hanskassa. Ja kun laki vielä antaa heille oikeudet tehdä kuten haluavat, voidaankin taas ihmetellä että mihin se kansanvalta onkaan kadonnut... Suomi halusikin seurata perässä ja urkintalait saatiinkin juuri passelisti käyttöön. Eli terkkuja sinne joka näitäkin sielä viestikeskuksessa lukee!

Jos kyseessä olisi siis kansan etua ajava porukka, jonka tehtävänä olisi suojella sitä kansaa, ei moisia keinoja tahi projekteja tarvittaisi lainkaan. Ainiin mutta ne pahat ulkovallat ovat tietenkin vaikuttamassa maan asioihin! Kun se oma järjestelmä perustuu valheelliseen tietoon, ulkovaltojen on helppo pilata se oma tarina kertomalla totuuden. Jos nimittäin ne auktoriteetit olisivat rehellisiä kansalleen, eikö se valheiden kumoaminen olisi helppo ja nopea tapa pysäyttää se vihollisten propaganda jota hybridisodaksi nykyään kutsutaan? Mutta sitä vaaraa ei maailmassa ole vielä kertaakaan tainnut olla, että vallanpitäjät olisivat olleet kansansa puolella. Sen sijaan he ovat panostaneet kansan ohjaamiseen tiedon avulla...


Kontrolloitu oppositio

Aikaisemmassa artikkelissa käteisvapaasta yhteiskunnasta tätä asiaa jo hieman sivusinkin. Kun tiedetään että jotain asiaa tai aatetta tullaan vastustamaan, on syytä ottaa omana ohjaukseen se vastustus. No mutta eihän vallanpitäjillä ole aikaa käydä vahtimaan ja ohjailemaan kaikkia tahoja, eli esimerkiksi jokaista vaikuttajaa joka netissä saarnaa omalle yleisölleen?! Ei niin, siksi heille onkin helpompaa pelata 6D shakkia ja syöttää mukaan niihin tarinoihin ne kaikista tärkeimmät elementit. Onkin mielenkiintoista kuunnella yhden jos toisenkin asioista perillä olevan kertomuksia, koska yllättävän monessa pilkottaa ne halutut tarinat täysin tutkan alla lentäen.

Toki myös itse myönnän niin jakaneeni kuin tulevani jakamaan niitä vallanpitäjien haluamia asioita, koska en tiedä mitä kaikkea heillä onkaan suunnitelmissa. En siis tietoisesti ja tarkoituksella, kuin ei varmasti niin moni muukaan valtavirtaa vastaan puhuva... Mistä siis puhun? Käteisvapaan yhteiskunnan esimerkissäni yritin osoittaa, kuinka syöttämällä eri versioita eri ryhmille voidaan saavuttaa tilanne, missä oppositio muuttuukin kontrolloiduksi oppositioksi jolloin se tietämättään saarnaa samaa aatetta mutta täysin eri kulmasta. Kun siis joku neuvoo kyseenalaistamaan järjestelmää, siinä samalla neuvoen että tukemalla järjestelmää sillä "oikealla" tavalla maailma pelastuu niin voi miettiä että kenen tarinaa siinä oikeastaan ollaankaan edistämässä.

Mutta näin tavan tallaajana on vaikea sanoa mitä kaikkea sielä suljettujen ovien takana päämme menoksi oikein suunnitellaan. Monen mielestä on hullua salaliittoteoriaa, että jotkut ihmiset ajaisivat omaa etuaan muiden kustannuksella. Että niillä, joilla on oikeaa valtaa ajaisivat omaa ja kaveriensa etua kaikkien edun sijaan. Vaikea sanoa mikä on totta, mutta sen me tiedämme että keinot siihen manipulointiin on olemassa, mekanismit ovat valmiina ja aktivoituna, mutta silti se on niin monen mielestä vain salaliittoteoriaa että meitä manipuloidaan. Ja jotkut ovat satavarmoja siitä, että heitä ei voida kusettaa... ei vaikka sen kusetuksen pystyisi todistamaan.

Pienin yhteinen nimittäjä

Kriittinen osa toimivaa aatetta

Palataanpa muutaman vuoden takaisen tekstin, "Aatteet ja moninkertaistajat", tunnelmiin kun näitä miekkareita näyttää pukkaavan kaikkialla maailmassa ties minkäkin asian puolesta tahi vastaan. Että aatteella, tai mielenilmauksella, olisi mitään mahdollisuutta kerätä enemmänkin kuin se oma pieni kaveriporukka kasaan, on löydettävä se "pienin yhteinen nimittäjä" siitä omasta agendasta. Eli yksinkertaisesti ne ajatukset, joihin (lähes) kaikki voivat samaistua. Jonkin määrityksen mukaan, joka hiljattain tuli vastaan, pienin yhteinen nimittäjä on "tarkoituksella yksinkertaistettu ajatus että se vetoaisi kaikkiin". Voitaisiin jopa sanoa, että ollaan kaikki samaa mieltä ettei tuu kenellekään paha mieli.

Mallia olisikin syytä ottaa siinä aatteen typistämisessä useammastakin viimeaikaisesta liikehdinnästä. Ei siksi, että ne olisivat ajaneet jotain kansan kannalta positiivista asiaa, vaan koska ne oltiin typistetty ja yksinkertaistettu esimerkillisesti - tosin ulkoa ohjaten, mutta mitäs pienistä. Eli "ilmastokultti", "BLM" ja "rasismin vastustaminen" ovat ne mistä nyt puhun. Jokainen saa ymmärtää aatteen ja mitä se ajaa täsmälleen omalla tavallaan, mutta kaikki ovat yhtä mieltä niiden ytimessä olevasta asiasta. Yhteen kerääntyneet ihmiset muodostavat siitä joukkomielen, joka kaipaa sitä yksinkertaista yhtenäistä ydintä.

Mikä tahansa ytimeen lisättävä asia kun automaattisesti leikkaa potentiaalisen kannattajakunnan määrää. Sen lisäksi se "mausteiden lisääminen" tuppaa leimaamaan koko ryhmän, mikä joissain tapauksissa voi toki olla se haluttu asia mutta yleensä se on vain ja ainoastaan se heikko kohta, johon "vastapuoli" tulee puremaan. Media osaa myös leimata minkä tahansa aatteen kertaheitolla vallanpitäjien sille haluamaan ryhmään. Kannatettavat asiat saavat positiivista valoa ja kaikki yhtenäisyyttä heikentävät asiat karsitaan pois, antaen mahdollisimman kutsuvan kuvan koko aatteelle. Samalla taas vallanpitäjien näkökulmasta vastustettavat asiat leimataan kaikilla siitä löytyvillä negatiivisilla asioilla ja pyritään paloittelemaan koko aate mahdollisimman pieniin osiin jotka sitten riitelevät keskenään siitä väärin vastustamisesta. Divide et impera.


Tärkeä osa politiikkaa

Sama pienimmän yhteisen nimittäjän käyttäminen on hyvin yleistä politiikassa. Voidaan sanoa, että kaikki poliittiset puolueet voidaan yksinkertaistaa alle tusinaan kuvaavaan termiin, joiden taakse halutaan sitten samanmielisten lähtevän äänestämään. No mutta sehän kuulostaa hyvältä, eikös? Juu, kyllä, tasan siihen asti kun se äänestyslippu pudotetaan sinne laatikkoon. Siihen pisteeseen asti puolueet pyrkivät keräämään kannattajia sekä niillä ydinaatteilla, kuin omaamalla lavean edustajakannan, joista jokainen äänestäjä voi löytää juuri sitä omaa lisäkilkettä satuilevan tyypin. Jokainen edustaja kun esittää sen "ennen vaaleja näytöksensä" muodossa: oman puolueen pienimmät yhteiset nimittäjät + ne omat tarkennukset ja lisäykset.

No mutta missä se ongelma on? Ensiksi siinä, että nyt jokainen äänestäjä kuvittelee saavansa mitä tilasi, eli sen yhteisen nimittäjän, maustettuna juuri halutulla tavalla. Sillä ehdokkaalla kun ei ole mitään sananvaltaa puolueessa, joten se mauste katoaa heti alkuun aiheuttaen niitä pettymyksiä äänestäjissä. Ei yleensä niin suuria pettymyksiä, etteikö uudestaan yrittäisi samalla taktiikalla seuraavissa vaaleissa, mutta pettymys joka tapauksessa. No okei, ei tullut aatetta maustettuna, mutta tuli sentään se oma kannatettava aate sinne eduskuntaan? Ai ei sekään, miten se nyt noin...

Se "aate" kun ei voi sielä eduskunnassa painaa nappia, vaan puolueen johto kertoo miten sitä aatetta tulkitaan, vai tulkitaanko lainkaan. Joka tapauksessa kourallinen ihmisiä määrittelee sitten tapauskohtaisesti mitä se "puolueen kanta" on jokaisessa tapauksessa erikseen. Ei siis se kanta, jota äänestäjä kuvitteli sillä tarkoitettavan. Osalle tämä merkitsee että puolue petti lupauksensa, mutta valtaosalle se merkitsee sitä, että se oma puolue teki täsmälleen kaiken oikein ja sitä on puolustettava! Aatteesta viis, tämä meidän puolueen kulttijohtaja on aina oikeassa! Se pienin yhteinen nimittäjä kun ei koskaan tule vastaamaan yhteenkään kysymykseen, vaan antaa ne suuntaviivat joilla puolueet sitten käytännössä pyyhkivät vain perseensä koska se oma etu ajaa kansan edun edelle joka ikinen kerta.


Kauniista tarinasta todellisuuteen

Kun puolueen ohjelma ja toiminta viestintänsä osalta on etenkin ennen vaaleja vain sitä yksinkertaistettua liibalaabaa, on turha olettaa että tulisi koskaan saamaan sitä mitä tilasi. Jos unohdetaan kaikki ne länsimaisen demokratian ongelmat ja meillä olisi oikeasti toimiva edustuksellinen demokratia, se ei siltikään tulisi koskaan toimimaan tämän pienimmän yhteisen nimittäjän hakemisen vuoksi. Suuria puheita ja tyhjiä lupauksia, ei mitään muuta. Kun puolueet ja edustajat saavat puhua ummet ja lammet niiden konkreettisten ja mitattavissa olevien asioiden sijaan, on turha odottaa asioiden muuttuvan parempaan suuntaan. Niin kauan kuin edustajat tahi puolueet eivät siis ole vastuussa puheistaan, ei edustuksellinen demokratia voi toimia.

No mutta se on vain politiikkaa, kyllähän ne pienemmät aatteet, joiden puolesta nytkin miekkaroidaan, kykenevät toimittamaan minkä lupaavat... eikös? Ehkä... mutta pääosin, ei. Koko idea pienimmästä yhteisestä nimittäjästä kun on se, että kerätään ihmisiä asian puolelle. Mutta kun sitten pitäisi tehdä sen asian eteen jotain, koko homma yleensä kosahtaa kasaan koska asiasta tulee lukemattomia eri näkemyksiä ja sitten taas vastustetaan väärin. Niin kauan kun se yksinkertaistettu aate ja tekeminen ovat samalla tasolla, voidaan saada muutos aikaiseksi kyseiseen asiaan. Esimerkiksi mielenosoitus kasvomaskien käyttöä vastaan missä kukaan ei pidä maskia naamallaan toimittaisi juuri sen mitä lupaa. Aina sitä tekemistä ja tulosta ei tietenkään voi siltä seisomalta saavuttaa, mutta ymmärtänet mitä tarkoitan...

Tulemme siis tulevaisuudessakin näkemään runsaasti mielenosoituksia, joista 1) osa ei kykene sitä pienintä yhteistä nimittäjää onkimaan ja paikalle ilmaantuu vain kourallinen ihmisiä, 2) osa kykenee sen nimittäjän löytämään mutta ei tule koskaan toimittamaan mitä lupasi ja 3) aniharva tekee mitä lupaa. Jos siis haluat suuria joukkoja kansaa paikalle, etsi pienin yhteinen nimittäjä. Mutta jos haluat muuttaa maailman, on sinun löydettävä nimittäjiä, jotka siihen muutokseen kykenevät. Helppoa kuin heinänteko, eikös? Otetaan "helppo" esimerkki: rauha. Kukaan ei tartu aseisiin toista vastaan. Tällä samalla tyylillä ne tyrannitkin kaadettaisiin...