sunnuntai 25. kesäkuuta 2017

Ideologioiden yhteentuomista - Neoliberalismin synty

Huxley ja Orwell

Uusi uljas maailma ja 1984 ovat tärkeitä teoksia siinä mielessä, että varoituksen sijaan niistä on tehty oppikirjoja ihmisten orjuuttamiseen. Huxleyn maailmassa kaikki on hyvin, kaikilla on kivaa ja mukavaa mutta kansa on jaettu omiin luokkiinsa, mistä ei ulos pääse. Orwell taas hallitsi pelolla ja raa’alla voimalla. Kenelläkään ei ollut mukavaa, mutta tottelevaisesti tehtiin mitä käskettiin. Molemmissa teoksissa kansa on lähes täysin hallinnassa ja ulos työntyvät naulat lyödään takaisin tappavalla tehokkuudella. Molempien teosten ohjeistus on otettu nykymaailmassa käyttöön ja niitä yhdistämällä saatu aikaiseksi uudempi ja uljaampi maailma, mitä kumpikaan Orwell tahi Huxley ei ihan tainnut suunnitella kirjoissaan.

Huxleyltä lainassa on hyvänolontunnetta maksimoiva kuluttamisen kulttuuri. Kaikkea on saatava lisää ja uusi & parempi on aina saatava hetijustiinsa. Media pitää kansan viihdytettynä ja informaatiotulvan alle peitetään ne vähäisetkin totuuden jyvät, mitä kansan tietoisuuteen aina välillä lipsahtaa. Onneksi kansa on opetettu tehokkaasti kieltämään kaikki virallisesta totuudesta poikkeava, ettei se oma täydellinen maailma vaan paljastu joksikin ihan muuksi. Lääkkeet ja päihteet auttavat pitämään hymyn naamalla, koska meillähän on kaikki niin hyvin. Alemmat kastit vaan sielä alhaalla kitisevät, menisivät töihin!

Orwell taas antoi lahjana valvonnan, terrorin ja historian sovittamisen viralliseen totuuteen. Kaikkea tarkkaillaan, kyylätään ja mahdolliset ajatusrikolliset hoidetaan tarvittavalla voimalla pois kuvioista. Lahjonta, kiristys ja uhkailu vaimentaa riittävän suurisuisen virallisen totuuden vastustajan, jahka ”hyvät ihmiset” ovat ensin käräyttäneet tämän terroristin ajatuspoliisille. Jatkuva uhkakuvien maalailu taas pitää ihmiset peloissaan ja pelkäävä ihminen kuluttaa eikä turhaa käytä aikaansa ajatteluun. Terrorismi siis kuuluu tärkeänä osana hallintaan, ennen riitti pelkkä väkivaltaviihde mutta nyt kun siihen on turruttu, pitää väkivalta tuoda kotiovelle saakka.


Kulttuurimarxismi ja kilpailu

Nyt kun on saatu oppikirjan mukaiset toimet alkuun, tarvitaan vielä jokin ideologia ratkaisemaan kaikki maailman ongelmat. Kulttuurimarxismi antaakin tähän hienon pohjan: kaikki vanha ja vakaa on tuhottava, että olemme kaikki samalla viivalla - siis valmiina olemaan eliitin orjana kehdosta hautaan. Lisätään vielä soppaan mukaan hassunhauskoja käsitteitä kuten demokratia ja kapitalismi, niin saadaan ujutettua kilpailu mukaan sotkemaan pakka lopullisesti. Illuusio valinnasta ja vapaudesta täydellisen totalitarismin alla on valmis käyttöönotettavaksi.

Kulttuurimarxismi haluaa tuhota kodin, perheen, uskonnon ja isänmaan. Kaikki yhtenäisyyttä luovat asiat tulee romuttaa, koska se uhkaa hallintoa jo pelkällä olemassaolollaan. Lapset annetaan yhteiskunnan hoiviin heti alusta asti ja lopussa onkin täysin yhteiskunnan normeja käskystä suoltava orja. Arvoja ei saisi olla alkuunkaan, muuta kuin ylhäältä annetut ja varmasti oikeassa järjestyksessä olevat. Kaikki on siis yhdenvertaista, tosin osa on hieman enemmän yhdenvertaista ja tarvitsee siis positiivista syrjintää.

Ellei tämä kaikki olisi vielä riittävä yhdistelmä surkeita uskomuksia ja järjestelmiä, lisätään mukaan vielä kaikesta kilpaileminen. Kilpailussa vain yksi voi voittaa, kaikki muut häviävät. Laitetaan kaikki samalle viivalle, tasoitetaan mahdollisuudet voittaa positiivisella syrjinnällä ja ammutaan lähtölaukaus jo valmiiksi sovittuun kilpailuun, missä voittajat jo tiedettiin ennen alkua. Koska kisaan haluttiin saada joka iikka, piti naiset repiä irti kotoa lastensa luota ja samalla saatiin lapset järjestelmään heti alusta lähtien. Näppärä pieni yksityiskohta, eikö totta?


Yhtä kuin Neoliberalismi

Nimiä tälle nykyiselle järjestelmälle on varmasti useita, eikä yhtenäistä termiä ole olemassakaan. Tämä on toki myös osa uuspuheen (Orwell+Marxismi) periaatteita, ettei asioille anneta kunnolla nimiä kun niitä halutaan piilotella. Itse kutsun tätä järjestelmää neoliberalismiksi - kaikki omiin arvoihini nähden vaarallisimmat ja haitallisimmat ideologiat yhdessä nipussa. Koska aate on vielä kehittelyn alla, massamanipuloinnin uudet keinot löytynevät tämän ideologian alta nyt ja myös tulevaisuudessa.

Lähes jokainen mahdollinen ihmisen elämään liittyvä osa-alue on tavalla tai toisella väännetty palvelemaan yhtä ja samaa ideologiaa. Länsimaiset kulttuurit on saatu kuristettua neoliberalismilla, kun taas eteläisemmät maat polvistuvat uskonnon eteen. Elämme siis kilpailussa, missä testataan kumpi kansan orjuutus toimii tehokkaammin - neoliberalismi vai islam. Vallassa oleville itse valinta kummalla mennään on täysin yhdentekevää. Molemmilla saadaan lähes täysi tottelevaisuus ilman itsenäistä ajattelua. Sama saapas on kuitenkin valmis polkemaan joka iikan uskomuksista huolimatta.

Sananvapaus mahdollistaisi kuitenkin kaiken tämän valheiden ja orjuutuksen lopun. Sattuneesta syystä jokainen orjuutusjärjestelmä haluaakin eroon tästä kiusallisesta ihmisen ominaisuudesta, joka etsii aina parempia keinoja olla ja elää. Tämä jatkuva halu parantaa niin omaa kuin muidenkin elämää on ihmisessä syvällä, eikä sitä sieltä saa pois kaivamallakaan. Mutta se voidaan peittää valheisiin ja uskomuksiin systemaattisella aivopesulla. Yleensä 5% on se määrä ihmisiä ryhmässä, joka voi muuttaa yhteisvoimin koko ryhmän suunnan. Mihin suuntaan sinä olet valmis ruoria kääntämään, vai seilaatko muiden mukana orjalaivalla hamaan loppuun asti?

tiistai 20. kesäkuuta 2017

Tämäkö on sitä demokratiaa?

Mitä demokratia tarkoittaa?

Yksinkertaisesti, demokratia tarkoittaa kansanvaltaa. Valta on siis kansalla, ei millään ylemmällä tasolla olevalla, kuten kuningas tai vastaava. Yleinen väärinkäsitys demokratiassa onkin se, että demokratia tarkoittaa äänestämistä. Useimmille se tosin tarkoittaa vaan sitä - annetaan oma ääni ja kannatus jollekin toiselle ja pyyhitään omat kädet vastuusta. Tällä luodaan edustuksellinen demokratia. Edustuksellinen demokratia ei tosin tarkoita kansanvaltaa vaan harvainvaltaa. Äänestämällä siis luovut omasta vallasta ja sanot, että tuo tyyppi edustaa nyt sinua, vaikka sinulla ei ole pätkääkään sananvaltaa ehdokkaan tekosiin ja sanomisiin.

Kansanvaltaa lähempänä olisi suora demokratia, mutta siinäkin on omat ongelmansa. Koska media manipuloi ihmisten mielipiteitä, siirrettäisiin median haltuun entistä suurempi osa kansan ohjailusta. Ei sillä etteikö media jo nyt ohjailisi edustuksellisen demokratian marionettiedustajia… Suorassa demokratiassa se ääni sentään tulisi siltä kansalta, eikä siltä ostetulta seteliselkärankaiselta edustajalta. Annettaisiinko moista valtaa kansan haltuun? Ei ainakaan EUssa, se on varmaa.

Edustuksellisen demokratian yhtäläisyydet demokratiaan ovat samaa tasoa kuin merihevosen yhtäläisyydet hevoseen. Nimi on sama, kaukaa katsoen niissä on samoja piirteitä, mutta tarkemmin katsottuna puhutaan aivan eri asiasta. Eri valtapuolueet ajavat kaikki omien etujärjestöjensä asiaa, eikä niistä yksikään aja kansan asiaa. Edustuksellinen demokratia on siis vain merihevosen varjo seinää vasten - illuusio jostain aivan muusta. Mutta miksi näin annetaan tapahtua? Kaikki tämä on yleistä tietoa, vapaasti saatavilla ja helposti nähtävissä. Silti kansa ryntää äänestämään vaaleissa ja syyttää äänestämättömiä demokratian pilaamisesta.


Koska niin on aina opetettu

Kaikkihan sen tietävät, että äänestämällä voit vaikuttaa ja se on sitä aitoa demokratiaa. Kaikki moista epäilevät ovat päästään sekaisin eivätkä ymmärrä miten järjestelmä toimii. Äänestämällä valitut ihmiset tekevät kaikki päätökset puolestamme, jotta meillä on hyvä elämä ja kaikilla on turvallista olla. Koulussa jo opimme nämä tärkeät asiat ja media meitä muistuttaa riittävän usein. Äänestämättä jättäminen halventaa demokratiaamme, äänestä ja voit vaikuttaa tulevaisuuteesi. Hyvä kansalainen luottaa demokratiaan.

Oikeasti? Uskooko joku ihan aikuisten oikeasti, että sillä omalla äänellä voi vaikuttaa siihen valitsemansa seteliselkärankaisen lieron toimintaan? Että tämä valtaan pyrkivä omaa napaa tuijottava ihminen pelastaa koko kansan, kunhan vain kaikki äänestävät ”oikein”? Vuodesta toiseen on vastaus kysymykseen: kyllä, enemmistö kansasta uskoo niin. Koska niin on opetettu jo pienestä pitäen. Äänestämällä voit vaikuttaa. Vuodesta toiseen todisteet kertovat päinvastaista tarinaa, mutta ei pidä antaa moisen pilata hyvää tarinaa.

Kun ihmisten annetaan äänestää huonoista vaihtoehdoista se itselle vähiten huono, saadaan poikkeuksetta valittua aina huono vaihtoehto. Tässä kohtaa se suora demokratiakin viimeistään kusee, kun annetaan äänestää huonoista vaihtoehdoista. Hyvää vaihtoehtoa ei edes yritetä löytää, vaan tyydytään joka ikinen kerta siihen pienimpään pahaan. Yleensä se pienin paha on kuitenkin ihan surkea vaihtoehto, mutta siinä itselle tärkeässä asiassa oli sentään samaa mieltä, vaikka kaikessa muussa astuttiin pahemman kerran paskaan. Mutta ainakin se yksi asia on nyt kunnossa, kun äänestin oikein, eiks jeh?


Vaihtoehdottomuutta

Kun tässä valedemokratiassa saa kansa valita kuka saa kansalta ryöstetyt rahat, voidaanko eri puolueita edes pitää vaihtoehtoina? Kaikki ovat valmiita myymään maan varallisuuden, ryöstämään kansan rahat ja polkemaan heikot lyttyyn. Ihan joka ikinen valtapuolue niin tekee, mutta jokainen puolue jättää sen oman porukkansa rauhaan ja tukee tiettyjä tahoja - ryöstäen sitten kaikilta muilta hieman enemmän. Onko tämä nyt sitten sitä kansanvaltaa?

Jos 60% kansasta äänestää, mistä valitaan vaikka 60% enemmistöhallitus, puhutaan todellisuudessa vain noin kolmanneksen koko kansasta tekemästä päätöksestä. Koulussa opetettiin että demokratia on enemmistön päätös, mutta eihän kolmannes ole enemmistö? On se, kun sen opettaja ja media toistaa riittävän usein. Enemmistö päätti, että viedään tuhkatkin pesästä, myydään maan varallisuus ulkomaille ja kustaan lähes koko kansaa silmään. Näin sen täytyy olla, kun kerran ollaan demokratiassa, eikös?

Äänestämällä antaa tukensa edustukselliselle demokratialle. Äänestämättä ei, toki samalla antaen enemmän painoa niille, jotka äänestävät. Järjestelmä onkin nerokkaasti luotu suojelemaan itse itseään. Demokratian illuusio siis jatkaa voittokulkuaan ja orjuutettu kansa antaa hiljaisen hyväksyntänsä alati uudistuvalle sirkukselle, jonka suurimmat pelurit media tuo kansan ällisteltäväksi päivittäin. Ja kun kaikki aika menee sirkuksen vetonaulojen paremmuudesta väittelemiseen, saa tirehtööri rauhassa lypsää orjiensa omaisuuden muiden taskuihin. Onko tämä siis se, mihin sinä annat äänesi?

perjantai 16. kesäkuuta 2017

Seteliselkärankaiset

Sirkus jatkuu…

Jälleen kerran on nähty surkuhupaisa esitys populistien esittämänä - äänestämällä valittiin uusi suuri johtaja ja sitten ei mikään muuttunutkaan. Kun puhun populisteista, tarkoitan kaikkia poliitikkoja, en vain median kännissä ja läpällä osoittamia väärinajattelijoita. Pian viikon ajan on kuultu ja nähty ensiluokkaista sirkusta ja sen jälkikauhisteluja ja jeesusteluja jokaiselta mahdolliselta taholta. Toki tämäkin teksti voidaan luokitella samaan sarjaan, tosin koetan ottaa hieman etäisyyttä tähän yksittäistapaukseen.

Yksittäistapaukseen, koska tämä sama on toistunut useampaan otteeseen hieman eri tavalla jo useampaan kertaan. Silti ihmiset jaksavat aina yllättyä kun äänestämällä politiikan koukeroissa ei se yhteispäätös oikeastaan muuttanutkaan mitään muuta kuin puhuvan pään naaman. Kun jälleen kerran valitaan ihminen, jonka puheet ja teot eivät täsmää alkuunkaan, luulisi että takinkäännöt eivät tulisi yllätyksenä? Mutta ei, yhden asian taakse kun on niin helppo mennä huutamaan että se kaikki muu unohtuu täysin. Hyvä tarina ja riittävästi median hehkutusta niin jälleen saadaan valittua ihmisiä valtaan joita ei saisi päästä päättämään muiden asioista.

Mutta näin se mediasirkus toimii - luodaan kansalle toivoa nostamalla jalustalle kaunopuheinen poliitikko, joka lupaa pelastaa koko maan ratsastamalla yhdellä tai korkeintaan muutamalla asialla. Kukaan ei huomaa tahi välitä että muut ajetut asiat ovatkin täsmälleen samaa kuin ne kaikki muut valtapuolueiden lupaukset. Mutta miksi välittää? Nyt on tekemisen meininkiä ja kun media kertoo että valittiin populisti valtaan, sen täytyy olla hyvä asia kun noin kovasti syytetään. Juu, onhan se, jos unohtaa mitä se populisti tarkoittaakaan: sanat ja teot ei täsmää.


…kansan kustannuksella

Kyllähän viihdettä on hyvä olla, leipää ja sirkushuveja osattiin kansalle jakaa jo ammoisista ajoista lähtien. Siinä vaan unohdetaan se pikkuseikka, että tämänkin sirkuksen maksaa kansa omasta selkänahastaan. Kun jälleen kerran annetaan valita huonoista vaihtoehdoista se (muka)vähiten huono, saatiin taas vaihteeksi yhdistelmä valehyvää ja paljon samaa vanhaa paskaa. Asiat eivät siis selvästi ole vielä läheskään riittävän huonosti, että hyväksyttäisiin se karu tosiasia, että kaikki nykyiset (ja toki menneetkin) valtapuolueet eivät yksikään aja kansan asiaa.

Valtapuolueiden ainut tehtävä on jakaa kansalta varastamansa rahat kansan valitseman voimasuhteen mukaan puolueen omille eturyhmille. Mukana on myös oltava se pakollinen protestipuolue, jonka tarkoituksena on ylläpitää illuusio siitä, että joku muka ajaa kansan etua sielä eduskunnassa. Hiljainen hyväksyntä, eli äänensä antaminen yhdellekkään valtapuolueista, tarkoittaa että antaa siunauksensa tälle rosvoukselle. Se on toki jokaisen oma valinta haluaako kaataa omat rahansa kankkulan kaivoon.

Jo useamman vuosikymmenen kestänyt ihmiskauppa saavutti 2015 tapahtuneen invaasion myötä oivallisen keinon lyödä uusi sumuverho kansan silmien eteen. Normaalin varastamisen päälle voitiin ”hyvien ihmisten” avustuksella viedä tuhkatkin pesästä ja polkea oman kansan köyhät kyykkyyn, samalla varmistaen että tuleva oppositiojohtaja tulee saamaan suuren kannatuksen. Loistava vedätys, ei siinä, ja sama meno tullee jatkumaan vielä vuosia. Euroopassa huomattiin tämän ihmiskaupan olevan ilmastohuijauksen ohella tehokkain tapa lypsää jokainen penni kansan kukkarosta ja vielä saada kansa pyytämään lisää selkäsaunaa itselleen.


Seteliselkärankaisten aikakausi

Toisen maailmansodan jälkeen saatiin aikaiseksi loistava illuusio hyvän demokratian voitosta natseja vastaan. Uusia hyvän ja pahan välisiä leikkitaisteluja keksitään sitten tarvittaessa lisää, että voidaan oikeuttaa varastaminen ja nöyryyttäminen. Tämä on mahdollistanut uuden seteliselkärankaisten ”rodun” kehittyä kansan keskuuteen - rahasta työkseen valehteleva ihminen (homo politicus mulkvisti). Ja miten kansa on reagoinut tähän uuteen ilmiöön? Hurraamalla, kun voidaan hyveliputtaa milloin mistäkin asiasta.

Jos länsimaisella demokratialla olisi mitään tekemistä alkuperäisen ajatuksen eli kansanvallan kanssa, ei asiat ehkä olisi ihan näin päin prinkkalaa. Ehkä sielä eduskunnassa on kourallinen ihmisiä, jotka luulevat ajavansa kansan asiaa, mutta kokonaisuutena ei edustuksellinen demokratia ole muuta kuin naamioitu diktatuuri. Rahalla saa ostettua minkä tahansa päätöksen ja kun seteliselkärankaiset lyövät tyhmät päänsä yhteen, on se idioottimaisten ideoiden kirjo lähes rajaton kun ollaan muiden taskuista ottamassa omille kavereille.

Onko se päivä, kun tavalliset ihmiset nousevat sortajiaan vastaan sitten tulossa? Toki, jokainen sivilisaatio on tähän mennessä romahtanut ja tulee romahtamaan omaan mahdottomuuteensa. Tuleeko yksikään nyt elossa oleva sitä näkemään onkin taas toinen asia. Huxleyn ja Orwellin oppikirjojen yhdistelmästä luotu orjuus tulee vielä näkemään huippunsa ennen tätä romahdusta, ellei ihmiskunta herää ennen sitä. Siihen asti siis hukuttakaamme itsemme viihteeseen, annetaan pelolle valta ja kulutetaan ne loputkin maapallon resurssit kulutusjuhliessa kuin viimeistä päivää. Tai sitten tehdään asialle jotain?

lauantai 10. kesäkuuta 2017

Populismia

Vaihtelevaa populismia

Populistilla tarkoitetaan yleensä poliitikkoa, joka sanoo ajavansa kansan asiaa. Useammin tarkoitetaan kuitenkin ihmistä, joka on väärää mieltä virallisen totuuden asiassa mutta kuitenkin osan kansasta kanssa samaan suuntaan puhuva politiikkaan pyrkivä jantteri. Voidakseen saada populistin leiman, olisi ensin päästävä valtaan ja näyttää miten puheet ja teot täsmäävät. Tämä ei tietenkään mediaa haittaa vaan leimaa lätkitään kaikille väärää mieltä oleville.

Pölhöpopulismia taas on luvata kuun taivaalta jos tulee valituksi. Tosin siinä kohtaa herää kysymys onko vika ehdokkaassa vai äänestäjässä jos moista uskoo? Tätä unelmahöttömarkkinointia on runsain mitoin luvassa vasemmalle kallistuvissa populisteissa. Luvataan maailmanrauhan lisäksi puhdas luonto ja ilmaiset palvelut ihan kaikille. Raha kun kasvaa puussa ja sähkö tulee töpselistä, voi pölhöpopulisti parantaa maailman kertaheitolla. Jostain syystä media ei ole ottanut tätä termiä käyttöön laajemmin.

Oikeistopopulisti on median kiertoilmaisu natsille, rasistille, fasistille ja mille tahansa väärinajattelijalle, joka ei suostu unelmahöttöä myymään. Vahvasti ladattu sana kertoo jo valmiiksi hyvälle ihmiselle että valtaan päästessään oikeistopopulisti vie kaikilta tuhkatkin pesästä, vähemmistöt hävitetään ja ilmasto lämpenee kiehumispisteeseen kuukaudessa. Medialta saatua oikeistopopulistin leimaa voikin monissa piireissä pitää sulkana hatussa ja todistaa muille olevansa ainakin joissain asioissa eriävää mieltä unelmahötön kanssa.


Opportunisti, ei populisti

Kuten jo kuntavaalien aikoihin asiasta kirjoitin, on kotimaisilla päättäjillä pitkät traditiot äänestää päinvastoin kuin lupaa vaaleissa. Koska populismin määritelmä viittaisi siihen, että luvataan tehdä mitä kansa haluaa mutta ei välttämättä tehdäkään niin, tarkoittaa tämä sitä että kaikki poliitikot ovat enemmän tai vähemmän populisteja - omalle äänestäjäkunnalle luvataan ajaa heidän asiaansa. Parempi nimitys olisikin opportunisti, joka hyväksikäyttää kansan luottamusta demokratiaan.

Tämä demokratian irvikuva onkin kerännyt puoleensa suuren joukon opportunisteja, joiden ainut tavoite on oman edun maksimointi muiden kustannuksella. Tilanne on kuitenkin hieman muuttumassa populismin osalta, koska ihmiset ovat kyllästyneet tyhjiin lupauksiin. Tähän media on kuitenkin jo löytänyt keinot ja poliitikot ovat hypänneet kelkkaan, missä ei tarvitse ottaa pienintäkään vastuuta yhtään mistään: osoitetaan ongelmia ja luodaan mielikuva että tässä on ratkaisu.

Kun ei lupaa yhtään mitään, ei voida syyttää valehtelijaksi tai takinkääntäjäksi. Nostamalla suuria yhteiskunnallisia ongelmia esiin ja lätkäisemällä mahdollisesti jonkin sortin ratkaisun kylkeen, kuitenkin lupaamatta tehdä asialle yhtään mitään, on nykypoliitikon mahdollista ratsastaa uljaalla ratsulla aina huippuvirkoihin asti lupaamatta tehdä yhtään mitään. Suuret puheet ja mitättömät teot ovatkin nykypäivän huippupoliitikon eväät hoitaa maan asioita. Kukaan ei edes huomaa niitä omia tekosia kunhan vaan puheissa on tekemisen meininkiä vaikka muille jakaa.


Mutta tarina menee vielä läpi

Missä kohtaa ihmiset sitten kyllästyvät jatkuvaan kusetukseen? Puheista päätellen mitta on ollut täysi jo vuosikaudet, teoista päätellen kaikki on varsin hyvin eikä muutosta haluta. Kerta toisensa jälkeen valtaan äänestetään opportunistien armada, joista kourallinen, jos niinkään moni, haluaisi asiaan muutosta. Näennäisdemokratia pitää kuitenkin huolen siitä, ettei muutama jäärä venettä saa edes keikutettua. Kusettaa on vaan niin paljon helpompaa kuin saada joku ymmärtämään että häntä on kusetettu.

Valemuutoksia luvataan kerta toisensa jälkeen ja jytkyt paukkuvat luoden illuusion siitä, että nyt ollaan muuttamassa Suomea parempaan suuntaan. Kerta toisensa jälkeen osa kuitenkin joutuu pettymään, kun taas monelle tämä "uusi ja mahtava muutos" tuo uutta virtaa itsepetokseen taas vuosiksi eteenpäin. Tämä helppo tapa, muutoksen lupaaminen, toistetaan aina tarvittaessa ja näin kansa pysyy tyytyväisenä. Auktoriteettiuskovaisena hyvä kansalainen puolustaa järjestelmää ja kieltäytyy uskomasta siihen, että taas on astuttu uuteen paskakasaan.

Mutta kuten sanottu, ei toista saa uskomaan että on tullut kusetetuksi. Sama juna jatkaa matkaansa, turhautuminen kiehuu kansan keskuudessa ja mikään ei juurikaan muutu. Uusia keinoja kyykyttää kansaa kehitellään jatkuvasti ja kuuliaiset orjat tekevät kuten mestarinsa heille kertoo. Onko tässä mitään järkeä? Ei, mutta toisaalta eipä tässä ole koskaan ollutkaan. Kaukana ollaan vielä siitä, että ihmiset ottavat vastuun itsestään ja omasta onnellisuudestaan. Sitä odotellessa, jatketaan vaan harjoituksia kun on vieläpä noin kaunis ilma ulkona.

keskiviikko 7. kesäkuuta 2017

Kuunatsinpelkoa

Natseja, natseja kaikkialla

Jos yhtään valtamediaan on uskominen, on natseja jokaisen nurkan takana ja he aikovat räjäyttää kaiken. Äärioikeistoksi myös joskus kutsuttu, tuttavallisemmin natsit, ovat kaiken pahan alku ja juuri. Tätä ihmisryhmää on pelättävä ja samalla vainottava kaikin mahdollisin keinoin, koska jokainen on elokuvista nähnyt miten pahoja natsit oikein ovat. Kuka tahansa voi olla natsi ja helpoiten natsin tunnistaakin siitä, että hän on eri mieltä "hyvän ihmisen" kanssa mistä tahansa asiasta.

Nämä kuvitteelliset natsit uhkaavat kokonaisia valtioita jo pelkällä olemassaolollaan ja Euroopassa jo vuosikymmeniä kestänyt pelon lietsonta on saavuttanut viimeisten vuosien aikana aivan uudet ulottovuudet. Ketä tahansa "oikeistolaista" saa syyttää natsiksi ilman mitään perusteluita ja näitä leiman saaneita voi sitten ihan vapaasti, ilman pienintäkään rangaistuksen pelkoa, lyödä kuin vierasta sikaa. Korkeammissa viroissa toimivat poliitikot harvemmin käyttävät natsi-nimitystä, mutta samaa "vapaata riistaa"-leimaa lätkitään samalla innolla väärinajattelijoiden otsaan.

Rasisti on nykyään natsin kevytversio, jolla tarkoitetaan samaa väärin ajattelevaa ihmistä. Tämä leima on kuitenkin jo menettänyt liiallisen käytön vuoksi valtaosan voimastaan. Kuitenkin molempia käytetään argumenttina keskusteluissa, aivan kuin se olisi jokin perustelu yhtään mihinkään. Toki vastaavaa leimasin-argumenttia käytetään yleisesti aiheesta kuin aiheesta siinä vaiheessa kun omat perustelut eivät enää pure tai kuten yleisimmin, niitä ei koskaan ollutkaan. Mutta keskitytään nyt näihin maagisiin kuunatseihin, joita on lähes kaikkialla...


Mikä ihmeen kuunatsi?

Hollywood on onnistunut vuosikymmenten aikana luomaan täydellisen hirviön - natsin. Nämä maagiset olennot pystyvät lähes mihin tahansa hirmutekoon ja jopa rakentamaan tukikohtia kuuhun asti (tämä tosin on myös kotimaisessa tuotannossa nähty asia). Tämä täydellinen mörkö, josta paasataan riittävän usein, yhdistetään median toimesta oikeisiin natseihin (kansallissosialisti, eli äärivasemmisto) luoden sellaisen kuvan, että vielä nykypäivänä on oikeasti uhka että natsit nousevat jälleen. Mikä sen pelottavampaa olisikaan, kuin kaikkeen kykenevä äärimmäinen paha nousisi valtaan?

Kun on onnistuttu luomaan täydellinen mörkö, pystytään sitä käyttämään monessa eri asiassa ihmisten pelotteluun. Minkä tahansa poliittista asiaa väärällä tavalla ajava voidaan helposti leimata kuuluvaksi näihin kuunatseihin ja jos asia heidän mukaan etenee, on polttouunit jo pian kuumana. Mitään järkiperusteluita ei tarvita, koska kaikki tietävät miten natsit ajattelevat, mihin he kykenevät ja mikä heidän kaikella toiminnallaan on päämääränä. Tähän "kaikkihan sen tietävät" koko kusetus perustuukin.

Valtamedian viikottaiset natsikortit pitävät tarinan hereillä ja "hyvien ihmisten" ajatuksissa. Jokaisen takaraivoon on natsi kaiverrettu tavalla tai toisella, luoden vahvat yhteydet eri asioihin. Tärkein niistä on kuitenkin pelko siitä, että tämä tunnettu paha nousisi jälleen. Uudemmat pelot, kuten esimerkiksi islamofobiaa taas käytetään päinvastoin: islaminpelko on paha asia ja vain natsit pelkäävät moista. Nykyiset terrori-iskutkin ovat natsien aikaansaamisia, eikä niillä ole mitään tekemistä minkään kanssa... näin kertoo meille luotettava media.


Puhutaan asioista niiden oikeilla nimillä

Fobialla tarkoitetaan jonkin asian selittämätöntä pelkoa. Jos joku ihminen oikeasti pelkää kuollakseen vaikkapa hämähäkkejä, valtamedian logiikalla pitäisi moiselle ihmiselle nauraa päin naamaa ja heitellä leikkihämähäkkejä nurkan takaa naamalle. Hämähäkeistä kriittisesti ajatteleva saattaisi taas pitää huonona asiana päästää vapaaksi satoja tappavan myrkyllisiä hämähäkkejä ihmisten keskuuteen. Näitä kahta asiaa ei vaan media, kuin myös poliitikot ja "hyvät ihmiset" kykene erottamaan toisistaan. Onko silloin kyseessä järkifobia?

Natsit taas ovat valtaosin kuolleet ja kuopattu, vaikkakin Saksassa muutamaa jäljellä olevaa vielä onnistutaan syyllistämään vanhoista teoista. Harvalukuisia kansallissosialisteja on vielä toki olemassa, mutta heidän yhtäläisyydet vanhoihin natseihin löytyy vain nimessä. Hollywoodnatsit taas ovat täysin mielikuvituksen tuotetta, joita löytyy elokuvista ja TV-sarjoista. Yhtäläisyydet "oikeisiin" löytyy jälleen vain nimestä. Pelko siitä, että elokuvien satuolennot nousisivat valtaan on siis täysin perusteeton - toki joku voi kehittää hollywoodnatsifobian, mikä ei taas ole leikin asia vaan saattaa tarvita apua.

Niin kuin ihmisten välinen kommunikointi ei olisi jo valmiiksi riittävän vaikeaa, on median luoma hysteria tiettyjen asioiden osalta luonut täysin järjettömän ilmapiirin Suomeen. "Ei saa antaa.." luo ilmapiirin, joka talloo kaiken pelon ja ahdistuksen alle. Poliisi on vielä valjastettu pitämään sananvapaus kurissa, joten olemme yhden askeleen lähempänä totalitaarista yhteiskuntaa. Lähempänä sitä yhteiskuntaa, jota kuunatseja pelkäävät "hyvät ihmiset" luulevat kaikilla teoillaan estävän. Apaattinen kansa on se mihin vallassa olevat pyrkivät. Tarttisko tehdä jotain? Jos vaikka aloitettaisiin sillä sananvapaudella...

sunnuntai 4. kesäkuuta 2017

Yhden totuuden kansa?

Minä olen oikeassa, sinä väärässä

Virallinen totuus kertoo miten asiat ovat, jos satut olemaan hyvä ihminen. Virallisen totuuden vastustajat taas ovat huonoja ihmisiä, joiden kanssa ei mistään voi keskustella ja heidän levittämää disinformaatiota pitää oikein poliisin avustuksella vastustaa. Kun valtamedia kertoo kuinka kaikki ovat asiasta samaa mieltä, eihän siinä tavallinen tallaaja uskalla sanoa vastaan, vaikka omien tietojensa mukaan onkin eri mieltä.

Joistain asioista taas saa olla hieman eri mieltä kuin virallinen totuus, vaikkakin silloin ollaan taas väärässä ja asia pitää muistaa oikaista voimasanojen kera. Mutta mitä sitä voi muutakaan auktoriteettiuskoon jo pienestä käännytetty ihminen tehdä? Opittiinhan sitä jo koulussa, että opettajan sana on aina oikeassa ja vastaan puhuvia pilkataan porukalla. Tätä samaa oppia jatketaan sitten vaikka hautaan asti, koska niinhän sitä on opetettu - totuus on totuus ja jokainenhan tietää totuuden kun siitä tuttu setä televisiossa kertoi.

Sosiaalisessa mediassa asiaa on helpotettu erottamalla ihmiset toisistaan ja muutettu ympäristö virtuaaliseksi leikkikentäksi, missä jokaisella on oikeus ja melkeinpä velvollisuus lyödä kuin vierasta sikaa kaikkia eri mieltä olevia. Olethan sinä kuitenkin aina oikeassa ja eri mieltä olevat väärässä? Kun jokaisesta asiasta on olemassa vain yksi, oikea, totuus, miten ihmeessä asioista voidaan edes keskustella kun kaikkihan on selvää pässinlihaa ja muu on valhetta? Ja hyvä ihminen sentään aina tietää mistä sen virallisen totuuden löytää: valtamedia.


Järjen käyttö sallittua, ei pakollista

Jos isolla rahalla ostetaan propagandaa vaikka lääkkeistä, ruuasta, ilmastosta tai vastaavista kaikkia koskettavasta ja samalla aivan tajuttoman suurista rahasummista koskevista asioista, on hyvä ihminen valmis puolustamaan sitä virallista totuutta. Samaan hengenvetoon sama, hyvä ihminen, haukkuu kaikki autokauppiaat huijareiksi kun yrittävät myydä käytettyä autoa selvästikin epärehellisin tiedoin ja vain omaa etua ajatellen. Koska kyllähän se muutaman satasen huijaus on paljon vakavampi asia kuin miljardihuijaus isoissa piireissä?

"Kun on lusikalla annettu, ei voi kauhalla vaatia" onkin hyvä sanonta tähän tilanteeseen. Kun on lusikalla syötetty propagandan tiedonmurusia pienestä pitäen, ei voida vaatia että pahasti aivopestyltä irtoaisi muuta kuin sitä syötettyä valhetta. Tämä vielä varmistetaan useammalla eri massamanipuloinnin tekniikalla, huolehtien siitä ettei tavallisella kansalaisella riitä aikaa, energiaa tai tietoa selvittää oikeastaan mistään asiasta koulukirjojen ulkopuolelle jäävää informaatiota. Samalla tekniikalla toki varmistetaan myös minkä tahansa muunkin kusetuksen uppoavuus ihmiseen - virallinen totuus voidaan vaihtaa toiseen, yhtä valheelliseen, totuuteen.

Siksi pitää muistaa, ettei se muukaan informaatio ole välttämättä yhtään sen luotettavampaa kuin mitä valtamedia ulos tuuttaa. Kaikki media on propagandaa ja lähes kaikilla on se oma lehmä ojassa. Jos jostain asiasta nousee epäilys ja sille epäilykselle löytyy vahvistuksia, luulisi kuitenkin olevan ihan kaikkien etu selvittää miten joku asia onkaan? Kun ihminen myrkyttää niin itsensä kuin ympäristönsä ja väittää asian korjaantuvan heittämällä nappia naamaan ja maksamalla bensasta ylihintaa, on jossain kohtaa mopo karannut pahasti käsistä.


Väärässä oleminen on pelottavaa

Sen pelottavampaa asiaa ei taida ollakaan kuin että on ollut väärässä. Opettajalta saa keppiä, kaverit nauraa ja maine on mennyt. Kun kukaan ei halua ottaa vastuuta virheistään, ei sen virheen myöntäminen liioin käy päinsä. Huutamalla saa sen vastapuolen hiljaiseksi, eri mieltä ei voi edes kuvitella sopia olevan koska silloin toinen on väärässä... ja itse ollaan aina kuitenkin oikeassa. Tämä idioottimainen ajatusmalli on kuitenkin opetettu meille kaikille ja iso kiitos siitä kuulunee koulujärjestelmällemme.

Sen sijaan että oppisimme sen yhden totuuden, olisi koko ihmiskunnalle tärkeämpää oppia ennemmin kommunikoimaan muiden kanssa. Kun kaikki osaisivat kommunikoida rauhallisesti, voitaisiin eri asioita tutkia usealta eri suunnalta ja hyväksyä myös sen tosiseikan, että yhtä totuutta ei ole olemassakaan. Jokaiselle on se yksi, oma totuus ja todellisuus, johon muut eivät voi suoraan vaikuttaa. Asioista voidaan olla samaa mieltä tai sitten täysin päinvastaista mieltä. Molemmat kannat voivat olla yhtä oikeassa kuin myös yhtä väärässä.

Varmin tapa pitää yhden totuuden malli voimissaan on poliittisen korrektiuden sananvapauden rajoittaminen. Virallisen totuuden tapa syöttää jokaisen informaatiopalasen mukana myös se malli, miten asiasta pitää tuntea ja olla mieltä, vahvistaa yhden totuuden mallia ja auttaa ohjailemaan kansan mielipidettä joka asiasta. Tästä manipuloinnista irrottautuminen onkin yksi vaikeimmista asioista ja kokonaan irrottautuminen ei ole edes käytännössä mahdollista. Jaetaan siis informaatiota ja annetaan jokaisen itse päättää omalle kohdalle mikä on totta?

torstai 1. kesäkuuta 2017

Kuvitteellinen Suomi

Varkaat johtaa

Millaista olisi elää maassa, jossa asiat olisivat ihan päin helvettiä? Annetaan mielikuvituksen laukata ja tutkiskellaan asiaa hieman. Valitaan hallintomuodoksi Kleptokratia, joka on wikipedian mukaan: "... viittaa hallintoon, joka on niin korruptoitunut, että varastaminen on institutionalisoitu." Myydään hallinto demokratiana kansalle ja lypsetään maasta ja kansasta joka sentti omiin ja kavereiden taskuihin - täydellinen tapa piilottaa kleptokraattinen hallinto luomalla näennäisdemokratia useista eri puolueista, jotka käytännössä ajavat kaikki täsmälleen samoja asioita.

Että moinen puhallus onnistuisi, on propagandan oltava ajan tasalla. Yhden totuuden valtamedia pystyy vaientamaan lähes kaikki säröäänet, myös ne pienet yritykset kansalaisaktivismia voidaan myydä täysin eri valossa. Kun sekä media että poliitikot ovat kaikki samalla puolella, saadaan yhtenevä rintama jota kaikki hyvät ihmiset osaavat puolustaa. Hyvien ihmisten tuottaminen on toki myös aloitettava aikaisessa vaiheessa - neuvolasta lähtien on oppikirjat miten asiat tulee tehdä ja kun ihminen on riittävän vanha hyväksymään oppinsa lähipiirin ulkopuolelta, laitetaan kaikki samaan instituutioon aivopesua varten. Kutsutaan tätä aivopesulaitosta leikkisästi vaikkapa kouluksi...

Varmistaakseen vallassa pysymisen on myös huolehdittava siitä ettei kansa nouse sortajiaan vastaan. Poliisi ja tarkkaan poliittisesti ohjattu poliisijohto varmistaa että juuri oikeanlainen rikollisuus pidetään aisoissa. Media taas varmistaa että vain tietyt rikokset saavat huomiota ja juuri halutulla tavalla. Koska jo pienestä on opittu tottelemaan käskyjä ja oman nahan suojaaminen on ihmisellä veressään, ei tavallinen poliisi uskalla uhmata käskyjään vaikka kuinka tajuaisi tekevänsä hallaa niille, joita on vannonut puolustavansa.


Hullut ohjaa

Että valtaväestö pysyisi tiukasti otteessa, on median lisäksi oltava myös muita hallintaan erikoistuneita organisaatioita. Uskonnot ja sopivat ismit täyttävät tämän tehtävän ja kun jokaisen johtohahmoksi valitaan sopivan fanaattisia "uskovaisia", saadaan aikaiseksi useampikin helposti ohjailtava vaihtoehto sitä haluaville. Sopivalla motivoinnilla nämä oman "uskontonsa" johtajat saadaan pitämään omat kannattajansa ruodussa ja poissa häiritsemästä vallanpitäjiä.

Kun vielä media antaa näille kaikista fanaattisimmille johtajille sopivasti tukea, he saavat kaikista hulluimmatkin ideat kuulostamaan kannattavilta. Vaihtoehtoja on kuitenkin hyvä olla, joten useampaa eri lahkoa on kulloisenkin tilanteen mukaan joko hieman kehuttava enemmän tai sitten vastaavasti syyllistettävä enemmän. Mukaan kun saadaan vielä sopivasti julkisuuden henkilöitä, jotka ovat leivän & sirkushuviensa ohella kunnostautuneet osallistumalla "hyvien ihmisten" ismeihin, alkaa kattavuus täysin ohjailtavalla kansalla olevan täydellinen.

Kuitenkin aina muutama uskaltaa nostaa päätään ja olla eri mieltä asiasta. Näille pitää löytää leimakirves heti alkuunsa ja toitottaa useammasta eri lähteestä heidän olevan vähintäänkin täysin pahoja ihmisiä. Sananvapaus on siis lopetettava välittömästi, koska eihän sitä tarvita mihinkään: kaikki oikeat tahot kertovat vain ja ainoastaan oikeaa totuutta, kaikki muu on valhetta. Totalitaarinen hallinta on siis ainut vaihtoehto, koska yksilöön ei voi luottaa millään tavalla. Hyvä yksilö tekee vain mitä käsketään, ajattelee mitä halutaan ja puhuu vain virallista totuutta toistellen.


Vasemmistofasismia

Kun kaikki vedetään yhteen, valeoikeiston kansanriiston ja poliittisen korrektiuden yhteenliittymällä muodostunutta mallia voitaisiinkin kutsua vasemmistofasismiksi. Kaikilla on lähes yhtä huono olla ja vain tietyt, tarkkaan valitut väestöryhmät saavat kaikki edut, varmistaen loputtoman kateellisuuden. Sosiaalisena kokeiluna moista järjestelmää ei pitäisi pystyä edes toteuttamaan sen rikkoessa useita ihmisoikeuksia...

Onneksi kyseessä on vain kuvitteellinen Suomi, millä ei ole mitään tekemistä nykymenon kanssa... ja toisaalta, kun kääntää nuppeja hieman esitettyä äärilaitaa lievemmäksi, ollaan hyvin lähellä todellisuutta. Asian näkeminen ja tunnistaminen sen sisältä, eli nauttimalla tätä Suomen menoa ihan paikan päällä, ei ole kuitenkaan niin helppoa. Vielä vaikeampaa on kuitenkin myöntää, kuinka pitkään ja pahasti ollaankaan menty päin honkia.

Valtaan päästyään ei kukaan siitä vapaaehtoisesti halua luopua. Valtapuolueet, media, suuryritykset ja hyvä-veli verkostot ovat pönkittäneet asemiaan vuosikymmenten ajan. Vaihtoehtoina myydyt organisaatiot ja pelurit ovat yksi toisensa jälkeen näyttäneet olevansa vain osa samaa koneistoa - kuitenkin ihmiset jaksavat uskoa muutokseen todistetusti heitä kusettaneiden tahojen osalta. Kuinkahan huonoksi asioiden onkaan muututtava, ennen kuin uskalletaan nousta sortoa vastaan?