lauantai 28. huhtikuuta 2018

Teknokratia

Taivas maan päällä...

Teknokratialla tarkoitetaan hallintomuotoa, missä paras ihminen tiedoiltaan ja taidoiltaan valitaan aina kuhunkin tehtävään. Siis nimenomaan valitaan, ei kansan äänestämänä, jonkin tahon toimesta joka on myös valittu tehtäväänsä meriittiensä ansiosta. Kuulostaa hienolta, eikö totta? Mutta ei tässä vielä kaikki - nykyaikaisen kestävän kehityksen aikakautena on mukaan liitetty myös älykäs resurssien käyttö ja ennen kaikkea jakaminen kaikkien ihmisten kesken. Kun luonto otetaan täysin huomioon ja ihmisten resurssintuhlausta rajoitetaan rankalla kädellä, on kaikilla mahtavaa olla. Mutta miten ihmeessä kaikki voidaan ottaa huomioon? Ei hätää, otetaan teknologia avuksi!

Tarvitaanko tähän täydelliseen resurssien hallintaan tekoälyä vai ei, se on vielä keskustelun alla, mutta selvää on että valtavien tietomäärien lajitteluun tullaan tarvitsemaan valtava tietojen prosessointiteho. Kaikki saatavilla olevat resurssit on tarkkaan huomioitava eikä mitään tuhlausta hyväksytä. Vain optimaalinen resurssien käyttö ratkaisee asian ja kun se yhdistetään tuotannon mukauttamiseen tarpeen mukaan, ei tuoteta enää mitään turhaa ja kaikki positiivinen tuotanto valuu siis tasaisesti jokaisen ihmisen kesken. Että kyetään hyvä jakamaan kaikille tasan, on resurssien lisäksi myös kaikki kulutus tiedettävä tarkasti ja oltava tarkan kontrollin alla, ettei vaan tuhlata mitään.

Kaikista asioista on siis pidettävä tarkkaa kirjaa, niin ihmisistä kuin hyödykkeistä. Jokainen asia on valvottava ja pienimmätkin poikkeamat heti korjattava. Kun ihminen tuottaa positiivista tuotantoa yhteiskunnalle, häntä voidaan palkita vaikkapa antamalla etuja kuten oikeus matkustaa pidempiä matkoja tai omistaa hieman enemmän kuin muut. Tärkein tarkkailtava asia on tietenkin energia ja sen kulutus, koska energian tuottaminen vie resursseja. Ja kaikki nämä asiat tulee olla keskitetysti valvottuja ja hallittuja, koska muuten eri maiden välillä voi syntyä kilpailua ja vääristynyttä resurssien hallintaa. Tarvitaan siis kokonainen... uusi maailmanjärjestys!


... vai maanpäällinen helvetti?

Mikä voisikaan mennä teknokratiassa pieleen? Ehkä suuntaa antaa se, että "oiligarkit", jotka jo nyt omistavat lähes kaiken, ovat teknokratian takana? Eli tahot, jotka omistavat 90% kaikista maailman resursseista haluavat yht'äkkiä jakaa kaiken tasan ihmiskunnan hyväksi? Tietysti näiden oiligarkkien puheet siitä, että maailmassa on miljardeja ihmisiä liikaa antaa myös osviittaa miten tasan niitä resursseja ollaankaan jakamassa? Ihmisten valitseminen näihin tärkeisiin maailmanjohtamisiin olisi tietysti täysin oiligarkkien vallassa, koska he omistavat tällä hetkellä kaikki tahot joista näitä "alansa parhaita" ihmisiä tuotetaan.

Kaiken valvonta on myös kovaa vauhtia puskemassa kansan keskuuteen. Kiinan sosiaalinen pistejärjestelmä on ensimmäinen suuren mittakaavan kokeilu miten teknokratia toimii ja sen tulokset ovat vähintäänkin lupaavia oiligarkeille. Toki pitää muistaa Kiinan täysin erilainen kulttuuripohja, eli lännessä tuskin kyetään aivan samoja keinoja alkuun käyttämään. Älylaitteita ja valvontaa ollaan kuitenkin lännessä lisäämässä käsittämättömällä vauhdilla, osin "turvallisuuden" tekosyyllä mutta myös ihmisten elämää näennäisesti helpottamaan - kasvojentunnistus avaa puhelimen, kun se PIN-koodin naputtelu olikin niin kauhean stressaavaa?

Energiaa ollaan jo nyt "säästämässä" ja ihmisiä pakkaamassa kaupunkeihin asumaan melkoisella tahdilla. Väestön karsiminen on myös kovassa huudossa, koska se on ilmaston kannalta niin tärkeää etteivät länsimaiset ihmiset lisäänny samalla kun taas kolmansissa maissa lisäännytään kiihtyvällä vauhdilla. Väestönvaihto helpommin hallittaviin kansoihin on kätevä tapa varmistaa väestön hiljainen hyväksyntä kun ihmisille myydään teknokratian ihanuutta tulevaisuudessa. Kaikki kuulostaa kovin salaliitolta, koska eihän esimerkiksi YK ikinä suostuisi moiseen kun he sentään ovat ihmisten puolella? Eihän?


Sinä päätät

Mihin suuntaan asiat tulevaisuudessa menevät on kuitenkin meistä kaikista itsestämme kiinni. Annammeko hiljaisen hyväksyntämme teknokratialle, vai vaadimmeko vallan olevan kansalla? Nythän valtaa ei kansalla juurikaan ole vaan elämme diktatuurin ja kleptokratian yhdistämässä oligarkiassa. Demokratian illuusio elää ja voi kuitenkin hyvin ja siitä illuusiosta on vain muutama askel teknokratiaan, missä muutama taho määrää kaikesta kaiken, myös sen onko minulla tahi sinulla oikeutta hengittää.

Mutta kumpikaan pelko tahi viha ei tätä hankalaa yhtälöä tule ratkaisemaan. Tarvitaan toivoa, empatiaa ja hyviä vaihtoehtoja. Vaihtoehtoja kuten omien eväiden kasvattaminen. Vaihtoehtoja kuten valtamedian valheiden hylkääminen. Mieli ja keho kun saadaan puhdistumaan kaikesta meille syötetystä roskasta ja myrkystä, voi jokainen havahtua tilanteeseen ja löytää keinoja millä itse voi asiaan vaikuttaa.

Kukkarolla voimme jo nyt äänestää niitä rakenteita mitä haluamme tukea ja mitkä asiat saisi jo kuolla sukupuuttoon. Vaikkei sielä kukkaron pohjalla ole kuin muutama roponen, on niistä jokainen sijoitettuna johonkin äänen antaminen sen asian puolesta. Toinen ja usein jopa ilmainen resurssi mitä me kaikki voimme käyttää on tieto. Tiedon jakaminen, oli se mitä tahansa tietoa, on myös aina ääni kyseisen tiedon puolesta. Valheet vahvistuvat toistamalla, samoin kuin mikä tahansa muukin tieto. Jokainen kuitenkin itse päättäköön mikä tieto on toistamisen arvoinen.

sunnuntai 22. huhtikuuta 2018

Lääke- ja Ruokateollisuuden liitto

Juuret syvällä rakenteissa

Kun "oiligarkit" käärmemöljyjään myyden 1800-luvun puolivälissä alkoivat kehittämään valtaansa, oli lääke- ja ruokateollisuus kovin toisenlainen. Vanhat tiedot joita oltiin sukupolvelta toisille välitetty, elivät ja olivat voimissaan - luonnosta saatiin lähes kaikki. Tässä vanhassa mallissa oli vaan pieni ongelma oiligarkeille - luontoa ei voitu patentoida eikä sen antimia kyetty riittävän tehokkaasti teollisesti tuottamaan. Tähän oli kuitenkin tulossa muutos heti 1900-luvun sarastuksen myötä ja kaikki mitä siitä vallankumouksesta koitui, on suoraa periytynyt nykyiseen järjestelmään missä terveys on kaupan. Alussa muutoksia vastaan kapinoitiin, nykyään propagandan avulla massat kapinoivat vastaanpuhujia hiljentääkseen...

Kaikki lähti koulutuksesta, koska indoktrinaatio pitää saada upotettua järjestelmän ytimeen. Kaikki oiligarkeille kiusalliset seikat piilotettiin ja hyvät puolet nostettiin esille. Yliopistojen valtaus oli helppoa, koska homma pyöri lahjoituksilla - opetatte asioita kuten sanomme ja rahaa virtaa järjestöllenne. Koulujen johtokuntiin sijoitettiin lahjarahan turvin "vahteja", jotka pitivät koulun opetussuunnitelman halutun kaltaisena. Siinä samalla kun historia rukattiin kuntoon, myös esimerkiksi lääketieteen opetus uudistettiin lähes täysin. Allopatia/koululääketiede muuttui ainoaksi hyväksytyksi menetelmäksi, kaikkine öljyn mahdollistamine "lääkkeineen". Nykyään vaihtoehtoisena lääketieteenä tituleerattu hoitomuoto oli vielä 150 vuotta sitten tavallista lääketiedettä. Tutkijoille kelpasi välittömästi iso tukku rahaa kun todisti oikeita asioita oikeille tahoille.

Myös ruuantuotanto mullistui öljyn ansiosta. Pian historiaa olivat kotona tuotetut ja rakkaudella kasvatetut kasvikset ja eläimet ja niiden tilalle jalostettiin massatuotantoon soveltuvia lajikkeita. Pientilallisten hävittäminen jatkuu vielä tänäkin päivänä kun jättiyhtiöt kasvattavat lonkeroitaan ympäri maailmaa niellen alleen kaikki maat ja mannut, vesiä myöten. Yliopistojen tuottamat "tutkijat" kehittivät jos jonkinmoisia kemikaaleja tehostamaan halpaa ruuantuotantoa, samalla kun tutkimus toisensa jälkeen hehkutti prosessoidun ruuan olevan ylivertaista kotona kasvatettuun nähden. Myöhemmin keksittiin termejä kuten "luomu", jota ennen oltaisiin kutsuttu vaan ruuaksi ja loppua oltaisiin kutsuttu oikeutetusti myrkytetyksi roskaksi. Mutta näin se kehitys etenee, tänäkin päivänä.


Muutama esimerkki Suomesta

"Oikeusasiamies voi tutkia vain viranomaisten, virkamiesten ja muiden julkista tehtävää hoitavien menettelyä. Oikeusasiamiehellä ei ole lain mukaan oikeutta tutkia yksityisten yritysten tai yhdistysten menettelyä. Käypä hoito-suositukset laatii Suomalainen Lääkäriseura Duodecim yhdessä erikoislääkäriyhdistysten kanssa. Suomalainen Lääkäriseura Duodecim on yksityinen yhdistys. Se, että suositustyöhön saadaan julkista rahoitusta, ei vaikuta oikeusasiamiehen oikeuteen valvoa toimintaa." - oikeusasiamiehen vastaus kun kyseenalaistettiin Käypä Hoito-suosituksia. Noudatamme siis yksityisen yrityksen tuottamia ohjeita orjallisesti, mutta meillä ei ole oikeutta valittaa siitä. Lääkärit, jotka eivät siihen nöyrry, saavat piiskaa viranomaisilta. Eli lääkeyhtiö määrää mitä hoitoja lääkärit saavat käyttää... ongelma? Ei vallassa olevien mielestä.

Ruokalobbauksen ehdoton kärkinimi Suomessa on Valio. Veden ja proteiinien kemiallinen sekoitus mahdollisesti rasvan ja monien muiden aineiden kanssa sai luvan tulla kutsutuksi "maidoksi". Lehmästä lypsetty alkutuote, joka siis on maitoa, on kovin kaukana siitä litkusta mitä purkissa kaupasta kotiin kannamme. Rasvaton maito ajettiin terveellisenä asiana kansalle aikana, kun Venäjälle vietiin kaikki voi vientitukien saattelemana. Tuottajalle ei maidosta jää litraa kohti kuin sentti-pari, jos sitäkään, mutta tämä "puhtaasti Suomalainen" kesälaitumen lehmä kiiltää mainoksessa ja kaikki hymyilevät kun teollista litkua kaupataan terveystuotteena massoille. Tiede sen todistaa että maito on terveellistä, sanotaan... ai mutta kenenkäs lobbaamana?

Ja mitäs saadaan kun voimat yhdistetään? Saadaan hienoja liittoja (kirjaimellisia ja teollisuudenalojen yhteisiä hyötymisiä) kuten diabetesliitto, joka mainostaa lääketehtaiden tuotoksia ja vähättelee tutkimuksia, jotka kertovat miten ruokavaliolla tauti voitaisiin jopa parantaa (LCHF). Sama vaiva on toki kaikissa "liitoissa", jotka muka puolustavat sairaita lääketehtaiden lobbausrahalla. Virallisen totuuden varpaille ei parane astua, mutta sairaiden kustannuksella kerätään rahaa pohjattomaan sankoon. MS-tautiin taas on enimmäkseen lääketehtaiden lobbauksen ansiosta kaupataan lääkkeitä, joiden toimivuutta edes maksettu tiede ole kyennyt osoittamaan mutta lääkärit niitä silti potilailleen kauppaavat. Osa taas saa avun MS-tautiinsa ruuasta, mutta siitä ei parane puhua...


Mutta mitä sitten?

Älä kuitenkaan usko mitä sanon, tutki mitä sanon. "Salaliittoteoriaa" on varmasti monella ensireaktio, jos edes vihjailee jonkin asian mättävän lääke"tieteessä" tahi virallisessa lautasmallissa. Olisiko syytä aloittaa siis miettiminen kysymyksestä "uskotko ihmisen ahneuteen?" Jos jollakin on mahdollisuus tienata toisten kustannuksella, ilman vaaraa jäädä siitä kiinni, suuria summia rahaa ja sitä kautta saavuttaa valtaa, voisiko joku ihminen olla niin ahne että niin tekisi? Yllä olevassa osassa yritin selittää miten se muiden kustannuksella tienaaminen voisi onnistua (ja onnistuikin), mutta jokainen joutuu itse päättämään olisiko se mahdollista että meitä kaikkia on huijattu jo pitemmän aikaa?

Pitää kuitenkin muistaa, että nykypäivän lääkärit, tutkijat ja esimerkiksi virallisen totuuden ruokaterapeutit ovat saman indoktrinaation uhreja kuin me kaikki muutkin. Jos ensimmäisestä päivästä lähtien sielä omassa oppilaitoksessa asiaa on opetettu täsmälleen sillä tavalla, josta ne tietyt tahot hyötyvät, ei ole ihme että koulusta valmistuu valheeseen täysin uskovia ihmisiä. Omalle vastuulle se asia siirtyy siinä vaiheessa, kun huomaa sen valheen. Valheeseen uskominen oman edun vuoksi on kovin yleistä ja kilpailuyhteiskunnassa toisten kustannuksella saa ja pitääkin tienata. Valtaa vastaan nousemisesta ei näissä piireissä palkita vaan rangaistaan välittömästi ja riittävällä voimalla että se toimii pelotteena kaikille muillekkin.

Mihin se siis jättää meidät, tavalliset kansalaiset ja/tai sairauksien kanssa elävät? Ei kovin mairittelevaan asemaan. Indoktrinaatio on uponnut niin syvälle, että on paljon helpompaa itselle hiljaa hyväksyä oma asemansa kuin edes yrittää korottaa ääntään vääryyttä vastaan. Tämäkin teksti tullee saamaan aikaiseksi niin samanmielisiä ajatuksia mutta varmasti paljon enemmän suuttumusta ja vihaa kun niitä omia uskomuksia ravistellaan. Vaikeassa tilanteessa olevalle on varmasti shokki kuulla että häntä on kusetettu kaikki nämä vuodet, mutta onko kuitenkin parempi kuulla karu totuus kuin uskoa kauniiseen valheeseen? En tiedä, siihen joutuu jokainen vastaamaan itse. Pidetään kuitenkin huolta itsestämme ja muista, lääkkeillä tai ilman, eikös?

lauantai 21. huhtikuuta 2018

Oiligarchy

Miten niin pääsi käymään?

Parempaa termiä, kuin "oiligarchy", ei tälle ilmiölle ole olemassa. Öljyn tuoma maailmanvalta ja miten se pääsikään valloilleen on selitetty loistavassa, noin kolme tuntia kestävässä, The Corbett Report - "How & Why Big Oil Conquered The World" (linkki kommenteissa), mutta raapaistaan nyt hieman pintaa. 1800-luvun puolivälin jälkeen muutama surullisenkuuluisa (Rockefeller ja Rothschild muutaman mainitakseni) suku on periaatteessa pyörittänyt koko maailman taloutta ja sitä kautta lähes kaikkea. Jo sitä ennen osa näistä rikkaista suvuista toki olivat vahvasti vallan kahvassa kiinni, mutta vasta öljy antoi heille ensimmäistä kertaa avaimet heidän perimmäisiin tarkoitusperiin. Rockefellerin (väitetty) sanoma "Kilpailu on syntiä" kuvastaakin hyvin tätä asennetta - kilpailu on syntiä, siksi monopoli on ainut oikea vaihtoehto.

Kaikki sodat on aina sodittu muutaman vallanhimoisen yksilön halujen täyttämiseksi. 1900-luvun alun jälkeen on syy ollut sama, mutta öljy on ollut se vallan ilmentymä jota on toisilta haluttu itselle ottaa. Vielä tänäkin päivänä samat tahot taistelevat keskenään siitä, kenen öljyä ja kaasua myydään ja millä säännöillä. Taustalla nämä oiligarkit ovat siirtyneet jo uusille markkinoille, mutta sodat jatkunevat resursseista vielä vuosikymmeniä. Mutta johonkin ne kaikki rikkaudet öljystä oli kuitenkin vuosien saatossa laitettava, joten mikä sen parempi paikka kaikille niille taaloille olisikaan ollut kuin ikioma pankki? Hommataan vielä itselle oikeus luoda rahaa tyhjästä ja lainata sitä korkoa vastaan muille niin ei ainakaan pääse massi loppumaan kesken. Sama taho siis rahoittaa kaikki sodan puolet, omistaa energian ja määrää miten hommat etenevät. Kiinnijäämisen riski oli kuitenkin ilmeinen, joten sille piti vielä tehdä jotain...

Ratkaisu: ostetaan loputkin - säännöt, informaatio, ruoka ja lääkkeet. Keräämällä kaikki kriittiset alueet ihmisen elämästä yhden tahon alle, voidaan ihmisiä ohjailla ja heille kertoa mikä on heidän omaksi parhaakseen. Ensin ostettiin historia, sitten koulutus ja sitä kautta lääketiede ja lääketieteestä päästiin ravintoon ja sääntöjä saa halvalla kun lobbaa poliitikkoja - samat tahot omistavat valtaosan ympäri maailmaa kaikista näistä. Loppu kruunataan kuitenkin sillä kaiken yhdistävällä asialla: media. Samat tahot kun omistavat vielä valtaosan kaikista maailman medioista, kaikki informaatio helposti saatavilla on siis samojen tahojen takana. Kuulostaa... salaliittoteorialta ja suuruudenhulluudelta?


Eikä vain miten... mutta miksi?

Jos uskot kaiken yllä mainitun olevan vain salaliittoteoriaa, joudut ikävä kyllä pettymään karvaasti jos lähdet väitteitä tutkimaan. Nämä suuruudenhullut oiligarkit, samoin kuin heidän edeltäjänsä, ovat haaveilleet vuosituhansia täydellisestä maailman hallinnasta. Kun sata vuotta sitten täydellinen jokaisen ihmisen hallinta oli vain megalomaanikon märkä uni, on massamedia antanut näille tahoille keinon millä siihen voitaisiin päästä. Propagandan keinot, jotka televisio ja radio ovat mahdollistaneet, riittivät uskottelemaan ihmisille miten elää ja olla, syödä ja lääkitä. Mutta parhainkaan koulutus ja massamedia ei yhdessä kykene pitämään kaikkia kurissa, joten keinoja tarvittiin lisää.

Netillä ja etenkin sosiaalisella medialla päästiin jälleen askelta lähemmäksi täydellistä hallintaa. Mutta eihän netillä voi ketään hallita? On toki totta, ettei netillä pysty ihmistä suoraan hallitsemaan, mutta sillä pystytään ihmistä valvomaan 24/7. Askel siitä eteenpäin onkin esineiden internet. Joku kykenee vahtimaan kaikki mitä teet, millä teet ja miten teet... ja tarvittaessa pystyy tekemään siihen stopin. Tämä asioiden internet on kovaa vauhtia valtaamassa tilaa ja se myydään aina positiivisena asiana - esimerkiksi... eCall 112, kuulostaako tutulta? Kuun alusta voimaan tullut lakimuutos määrää jokaiseen uuteen autoon pakolliseksi kuuluvana hätänumeroon automaattisesti soittavan laitteen. Tämä nukkuva laite herää sitten tarvittaessa ja lähettää tiedot sijaintia myöden hätäkeskukseen. Kysymys onkin, kenen tarpeesta?

Oiligarkkien märkä uni onkin maailma, missä he tietävät tarkasti missä kukin ihminen on ja mitä he tekevät. Teknokratiaksi kutsuttu järjestelmä takaa kaikille maailmassa yhtäläiset oikeudet ja resurssit, mutta osa on tietysti hieman tasavertaisempia kuin toiset ja ovat näin oikeutettuja valvomaan muita. Eikä vain valvomaan, vaan myös päättämään kaikkien muiden asioista, mukaan lukien oikeudesta hengittää. Millä oikeudella nämä tahot sitten luulevat olevansa siihen oikeutettuja? Verenperintönä, kuin kuninkaat aikoinaan, osa kuvittelee kuuluvansa etuoikeutettuun sukujuureen, jolla on oikeus hallita kaikkia kansoja. Eugeniikkaa, nykymalliin sopeutettuna. Jos kuvittelit natsien olleen asiassa hieman oudoilla ajatuksilla matkassa, vietä hetki aiheessa ja tutki mihin nämä nykypäivän rodunjalostajat pyrkivätkään. Natsit olivat amatöörejä näihin tahoihin nähden...


No mutta mitä sitten?

Kun vielä vuosikymmen sitten öljy oli se tärkein ja arvokkain resurssi, nykyään kärkipaikasta kilpailee aivan uusi, virtuaalinen, hyödyke. Tai no, hyödyke vain niille, jotka sitä tarvitsevat ja voivat sitä käyttää omiin tarkoitusperiin. Tieto ja vielä tarkemmin henkilökohtainen tieto. Minun, sinun ja kaikkien muiden henkilökohtaiset käyttäytymismallit ovat kultaakin kalliimpaa "oikeissa" käsissä. Täsmäpropagandalla yksilö saadaan hyvällä todennäköisyydellä tekemään juuri kuten halutaan ja esineiden internet kykenee siinä samalla myös rankaisemaan väärästä käyttäytymisestä - ai ei utopia kelpaa? Laitetaampas vaikka auton jarrut jäähylle tai ehkä jääkaappi pilaa ruuat ja kahvinkeitin annostelee aamun mielialalääkkeet uusiksi?

Vielä ei onneksi olla ihan noin pitkällä, mutta tahti senkun kiihtyy. Jenkeissä esimerkiksi älykkäät sähkömittarit jo tietävät kaiken käyttäytymisestäsi ja osaavat älykkäästi säätää sähkönkulutustasi juuri kuten sähköyhtiö sanelee. Vastustusta on kuitenkin alkanut ilmenemään tässä kehityksessä tavallisten ihmisten suunnasta ja hyvä niin - aniharva valitsee orjuuden vapauden sijaan. Siksi tätä "kehitystä" täytyykin jatkuvasti markkinoida positiivisena muutoksena ja esimerkiksi kestävänä kehityksenä. Kumpaakaan se ei ole, positiivista tahi kestävää, mutta propagandalla se saadaan kuulostamaan siltä.

Onkin jokaisesta itsestään kiinni mihin suuntaan maailmaa ajetaan. Olemmeko valmiita "helpon elämän" toivossa luovuttamaan kaikki oikeutemme ja vapautemme näille itseään herrarodun edustajina pitäville maailman omistajille? Tällä hetkellä meitä usutetaan taistelemaan ja kilpailemaan keskenämme kaikesta mahdollisesta ja kun asiat ovat riittävän huonosti, nämä messiaat tulevat sanomallaan meidät pelastamaan. Pelastamaan meidät vapaudelta, luovuttamaan kaiken harvan omistukseen ja saamaan tilalle loputtoman orjuutuksen. Vaihtoehto meillä kuitenkin on - kerrotaan omat tarinamme, jaetaan omat tietomme ja totuutemme, kasvatetaan omat ruokamme ja valitaan lääkkeet joilla parannetaan, ei vaan peitetä oireita. Helppoa, eikö totta?

tiistai 17. huhtikuuta 2018

Tarinaa vapaudesta

Tarinan kautta kerrottuna

Riittääkö ihmiselle pelkkä rauha, vai tarvitaanko vielä paljon enemmän, kuten vaikkapa vapaus? Aivan loistava lyhyt novelli vapaudesta, mikä tuli hiljattain vastaan on "... And Then There Were None", kirjoittanut Eric Frank Russell. Tulen paljastamaan kirjan juonta kahdessa ensimmäisessä osassa, joten jos haluat sen välttää, hyppää suoraan viimeiseen osaan tahi etsi kirja käsiisi ja lukaise se (alle 40 sivuinen opus). Tarina kertoo ihmiskunnan laajentumisesta toisiin galakseihin ja kuinka yhteisöt valitsivat itse mihin muuttavat ja kuinka he haluavat sielä elää. Reilu 500 vuotta myöhemmin maasta lähetetään alus katsomaan kuinka asiat ovat edenneet...

Eräälle planeetalle on asuttunut rauhaa ja vapautta rakastava joukko, joka kutsuu itseään nimellä "Gands", minkä he ovat ottaneet oppi-isältään Gandhilta. Kun joku maasta tullut häiritsee Gandia, hän saa vastaukseksi "myob", mikä paljastuu olevan lyhenne sanoista "Mind Your Own Business", huolehdi omista asioistasi. Tämä osoittaa hyvin sen asenteen, mitä vapaa ihminen voi toiselle sanoa jos tullaan häiritsemään. Yksi kerrallaan, viikkojen edetessä, Gandit onnistuvat käännyttämään maasta tulleita "antigandeja" liittymään heidän joukkoonsa. Tämä onnistuukin siitä syystä, että heillä on yksi voittamaton ase, jota ei voida koskaan kääntää heitä vastaan...

"F - I.W." on kirjainyhdistelmä taulussa monen gandin seinällä. Tämä on se voittamaton ase, jota ei heitä vastaan voi käyttää. "Freedom - I Won't" Vapaus - en tee. Gandit voivat, koska tahansa niin halutessaan, kieltäytyä toisen tekemästä tarjouksesta. Ja mikä tärkeintä, kukaan ei loukkaannu jos kieltäydyt. Yhteistyö on kuitenkin heille tärkeää ja jokainen palvelus toiselle siirtää heidän käyttämänsä järjestelmän "valuutan", jota he kutsuvat "Ob" eli "Obligation", velvollisuus. Ihmiset luottavat toisiinsa ja tekevät palveluksia toisilleen, joita he sitten voivat keskenään vaihtaa tarvitsemiinsa hyödykkeisiin. Mutta he voivat koska tahansa, mistä tahansa, kieltäytyä, jos he niin haluavat. Ja tämä ei mene kaikille antigandeille jakeluun saatikka kelpaa, kunnes ... heitä ei enää ole.


Mitä voitaisiin tarinasta oppia?

Niitä harvoja vapauksia, mitä ihmisellä oikeasti on, on vapaus kieltäytyä mistä tahansa. Kyllä, kieltäytymisellä voi olla seurauksia, mutta sitä vapaus on - oma valinta kieltäytyä. Jos joku uhkaa sinua väkivallalla, voit aina kieltäytyä tottelemasta ja saada selkääsi, mutta syy on silloin siinä toisessa. Jos jokainen kantaa henkilökohtaisen vastuunsa omista teoistaan, kuten pitäisikin, järjestelmä toimisi hienosti itsekseen. Väkivallattomuus ja luottamus yhdistettynä vapauteen tehdä mitä itse haluaa, kunhan ei sekaannu muiden asioihin, voisi myös käytännössä luoda yhteiskunnan millaista ei ole (kai) vielä nähty päällä maan?

Mitään hallitusta tai hallintoa ei liioin tarvita, koska kaikki kunnioittavat muita ja vaihtavat vapaasti palveluksia keskenään. Ainut instituutio, mikä tarinassa tulee vastaan on palokunta. Ihmiset vapaaehtoisesti antavat etukäteen palokunnalle muutaman "Obin" ja jos oma tupa sattuu roihahtamaan tuleen, on palokunta paikalla mahdollisimman nopeasti koska palomiesten ei tarvitse työskennellä muissa tehtävissä - he vain odottavat, kaiken varalta. Palokunnan jäsenet jakavat "Obit" keskenään tasan ja voivat elää tavallista elämää niiden varassa - heidän tehtävänsä on olla valmiina jos jotain sattuu. Sama toimisi myös sairaanhoidossa, mutta siitä ei kirjassa mainita mitään.

Myös omistaminen on hoidettu mielenkiintoisella tavalla. Jos löydät hylätyn talon, voit muuttaa siihen asumaan ja niin kauan kuin asut siinä, se on sinun talosi. Toiselta ei saa varastaa, mutta jos joku on jonkin asian hylännyt, kun niin valitsi tehdä, voi sen kuka tahansa tarpeeseensa ottaa haltuunsa. Suuria kaupunkeja ei Gandit muodostaneet lainkaan, ainoastaan pieniä kyläyhteisöjä joiden laitamilla ihmiset sitten esimerkiksi viljelivät maata ja huolehtivat omista asioistaan, kunnes halusivat tehdä jotain muuta. Ihmiset eivät liioin tehneet asioita velvollisuuden vuoksi, vaan siksi että olemalla luotettava, paransi omia mahdollisuuksia selvitä elämässään. Huijarit joutuivat loikkimaan häntä koipien välissä muualle kun kukaan ei enää suostunut vaihtamaan palveluksia moisen kanssa.


Kahden kerroksen väkeä

Olisiko oikeasti vapaa yhteiskunta sitten mahdollinen? Ilman hallintoa, ainoastaan ihmiset vuorovaikutuksessa toistensa kanssa? Ehkä, mutta kuten kirjassakin kerrottiin, se ei kuitenkaan sopisi kaikille. Osa ihmisistä haluaa ja jopa tarvitsee, tai ainakin luulee tarvitsevansa, jonkin tahon antamaan selviä ohjeita tahi määräyksiä, mitä pitää milloinkin tehdä. Mutta niille, joilla on vapauden tarve ja jano, on nykyinen järjestelmä kovin tukahduttava kokemus. Olisiko tässä ainakin osa selityksestä siihen, miksi niin moni voi pahoin tässä holhousyhteiskunnassamme? Suurin osa on sopeutunut ja jopa kukoistaa järjestelmässä, missä käskyt tulevat ylhäältä alas. Kun osan on taas päästävä siitä pakoon...

Pään vetäminen sekaisin tavalla tai toisella on yksi keino paeta kestämätöntä tilannetta. Eikö kuitenkin olisi itselle parempi vaihtoehto tehdä omalle tilanteelle jotain? Koko yhteiskuntaa ei tuosta vaan muuteta, mutta esimerkin voimalla voisi näyttää muulle maailmalle keinoja vapauttaa itsensä vallan kourista? Tätä ruohonjuuritason kapinaa valtaa vastaan on nähtävissä jo nyt useammassakin paikassa. Syödään miten itsestä tuntuu hyvältä, sen sijaan että auktoriteetti kertoo mikä ateria on keskimäärin "terveellinen". Omiin vaivoihin ei etsitä valkotakkista auktoriteettia arvaamaan mikä voisi olla pielessä, vaan selvitetään asiaa itse ja luotetaan vaikkapa siihen, että kaikki löytyy luonnosta. Entäpä teknologian käyttö omaksi eduksi, eikä itseään vastaan tahi muiden pakottamana?

Idea koko yhteiskunnan muutoksesta onkin utopistinen, mutta pieniä paikallisia vapauden ilmentymiä voisi syntyä mihin tahansa? Jo pelkästään vaihtaminen supermarketin valmisruuasta paikallisesta REKOsta ostettuun ja omalla kylällä tuotettuun on askel lähemmäksi vapautta. Vapaus vaatii kuitenkin aivan uskomattoman määrän rohkeutta. Rohkeutta sanoa ei käy, vaikka olisi ase ohimolla. Jokaisella se raja menee jossain, kuinka pitkälle on valmis omaa vapauttaan puolustamaan. Uhmakkuutta, voisi ajetella? Ei, vain vapautta... rohkeutta olla vapaa. Ehkä jopa se tärkein osa vapaudesta - kieltäytyä mistä tahansa, jos niin päättää?

lauantai 14. huhtikuuta 2018

Propagandan keinot tutuksi - Portinvartija

Mistä puhutaan?

Kun kuka sanoi, ei mitä sanottiin on tärkeämpää, voi olla varma että ongelmia on odotettavissa. Kukaan ei ole aina oikeassa kaikesta, minkä takia asioita pitää voida kyseenalaistaa ja niistä täytyy keskustella. Portinvartija (engl. Gatekeeper) tarkoittaa henkilöä, joka on oman maineensa ansiosta noussut asemaan, jossa kyseenalaistaminen loppuu ja henkilöpalvonta on alkanut. Kaikki julkisuuteen nousseet henkilöt eivät tietenkään ole laskettavissa portinvartijoiksi, vaan siihen statukseen tarvitaan yksi poikkeava asia omissa sanoissaan ja/tai teoissaan, mikä erottaa nämä ihmiset muuten vain palvonnan kohteena olevasta ihmisestä.

Kaikki mitä portinvartija sanoo ja tekee on häntä palvovan mielestä okein. Mutta sivusta katsovalle saattaa aiheuttaa melkoista ihmetystä kun portinvartijan kertoma tarina tekee joskus täysin käsittämättömiä loogisia harppauksia ja ristiriitaisuuksia. 90+% jutuista voi olla täyttä rautaa, mutta pieni osa sanomisista puhuu lähes täysin sitä kaikkea muuta sanomaa vastaan. Propagandakeinona metodi onkin hyvin yksinkertainen - hommataan hyvä puhuja, joka kerää samanmieliset kasaan ja sitten ujuttaa sinne sanoman joukkoon jotain ihan muuta agendaa. Aihe voi olla lähes mikä tahansa, koska se puhujan esittämä ja havaittu pääaihe ei tarvitse olla se tärkeä asia, ainoastaan se mukaan ujutettu haluttu sanoma on tärkeä - heille, jotka portinvartijan ovat paikalleen asettaneet.

Siinä päästäänkin asian ytimeen, eli onko kyseessä portinvartija vaiko vain joku julkkis puhumassa läpiä päähänsä ymmärtämättä edes itse sanomansa ristiriitaisuutta? Ollakseen portinvartija, on tämä pieni, mutta suuremmassa kuvassa tärkeämpi asia tietoisesti ja syystä mukana koko kerrotussa tarinassa. Ulkoa palkattu, ulkoa ohjattu tai vain oman aatteen palon johdattamana, portinvartija käyttää saavuttamaansa statusta ja kunnioitusta häikäilemättä ajaakseen tiettyä asiaa joka voi sotia hyvinkin vahvasti jopa kaikkea muuta sanottua vastaan. Kenen pillin mukaan tanssitaankaan ja mikä on se motivaatio moiseen? Jokainen tapaus on tutkittava irrallaan muista vastaavista, ellei taustalta löydy selviä yhteyksiä jotka antavat suuntaan kenen leipää ollaan syömässä.


Muutama mahdollinen esimerkki

Noam Chomsky on ehkä kuuluisin esimerkki portinvartijasta. Suureen maineeseen useilla hyvillä lausunnoillaan päässyt Chomsky on muutamilla muilla lausunnoillaan aiheuttanut melkoisesti ihmetystä tietyissä piireissä. Hänen halukkuutensa vältellä ja vähätellä tiettyjä aiheita voidaan toki myös tulkita siten, että hän toimii käskyjen alaisena. Suunta, mistä asiaa voit itse lähteä tutkiskelemaan: keskuspankit ja salaliittoteoriat. Toisena älymystöön kuuluvana, mutta varmasti paljon enemmän erilaisia näkemyksiä muodostavana nostan kuitenkin esiin Jordan Petersonin. Päällepäin kaikki on loistavasti - nerokas puhuja sananvapauden puolella ja poliittista korrektiutta vastaan. Itsekin hänen töitään runsaasti tutkineena ajatus siitä, että Peterson olisi muka portinvartija tuntui alkuun täysin mahdottomalta, mutta... Lähes fanaattinen kannattajakunta, check. Loistava puhuja ja suurimmaksi osaksi yhdenmukainen ja mukaansa tempaava tarina, check. Löydätkö sinä säröjä tarinoista?

Bill Gates, George Soros ja muut vastaavat "filantroopit" ovat jo pitkään nauttineet massojen kannatusta ja suosiota, saaden valtamedialta aina aikaa omille sanoilleen. Kuka nyt ei haluaisi lahjoittaa rahaa näille kansojen aidoille ystäville ja hyväntekijöille? Yleisö hurraa kun ökyrikkaat muka-hyväntekijät vievät länsimaista rikkautta vaikka kehitysmaihin. Mitä sitten vaikka sivussa hieman rahoitetaan vallankaappauksia, terroristijärjestöjä, pakkosteriloidaan tuhansia tyttöjä ja suljettujen ovien takana saarnataan eugeniikkaa ja rodunjalostusta? Media kertoo vain ne positiiviset asiat näistä portinvartijoista ja mediaa uskovat avaavat kukkaronsa heille luullessaan pelastavansa koko maapallon ilmaston, samalla kun heidän omistamansa ja ohjaamansa tahot tekevät kaikkensa täysin päinvastaisessa...

Politiikassa puheiden ja tekojen täsmäämättömyys on normi, joten portinvartijaa ei välttämättä tarvita. Kuitenkin aina välillä joillakin poliitikoilla on taipumusta toimia kuin portinvartija puheissaan. Teot eivät täsmää puheita kuitenkaan, mutta valtaosalle ihmisistä riittää hyvät puheet. Vallassa oleville puolueille ei portinvartijasta ole yleensä mitään hyötyä, mutta oppositiossa hyvin valikoitu portinvartija voisi saada aikaiseksi näennäisen vallanvaihdon, kun kovien puheiden jälkeen takki kääntyykin aivan täysin. Moinen sirkus nähtiin jo hiljattain Suomessa, kun jytkystä muodostuikin smurffit. Samat merkit ovat kuitenkin päällä myös tälläkin hetkellä, mutta asiasta vihjaaminen aiheuttaa suurta närää monessa. Se ei silti muuta asiaa, että samoin kuin Peterson ensimmäisessä esimerkissäni, myös Halla-aho täyttää portinvartijan varoitusmerkit.


Aatetta suuremmat henkilöt

Aina kun jonkin aatteen tai asian yläpuolelle nostetaan jokin henkilö, on vaarana että tämä messiaana näyttäytyvä henkilö on jotain ihan muuta. Periaatteessa asia on pohjimmiltaan vain toinen nimi kontrolloidulle oppositiolle, mutta siinä kun oppositiota voidaan kontrolloida myös joukkona, toimii portinvartija pitkälti yksin. Tai no, näkyvästi yksin, koska taustalla voi olla suuri joukko ihmisiä vetelemässä oikeista naruista ettei totuus paljastuisi. Tarve kuulua joukkoon ja mahdollisuus päästä "voittajan kelkkaan" ovat omiaan piilottamaan portinvartijan sisäpiirissä lipsahtavat asiat.

Aatteella voi olla monta "sankaria", mutta jos yksi nousee keulakuvaksi ja kyseenalaistaminen kannattajilta loppuu, on ilman ulkopuolista apua jo mahdollisuus että "kusi nousee päähän" ja koko asia menee pahasti metsään. Aatteen tahi asian fanaattiset puolustajat ovatkin ehkä minkä tahansa aatteen/asian suurin vihollinen. Jos siihen päälle vielä johtoon nousee portinvartija, voidaan koko kannattajakunta johdatella ihan mihin tahansa, jopa kannattamaan asioita joita alkuun vastustettiin hampaat irvessä.

Puhumallahan asiat voitaisiin selvittää, mutta käytännössä riita on jo valmiiksi aluillaan jos edes vihjaa jonkin asian olevan "suurella johtajalla" hieman oudolla laidalla. Kognitiivinen dissonanssi iskee täyden jarrun päälle ja reaktio on saman kaltainen kuin kertoa fanaattiselle uskovaiselle hänen uskonsa olevan hölynpölyä. Mutta niin ei maailmaa korjata. Asiat korjataan kyseenalaistamalla ja väittelemällä, tutkimalla ja funtsimalla. Kaivamalla valheet esille mutta samalla muistamalla, että ei ole vain yhtä totuutta ja pohjimmiltaan kaikki tieto on vain uskomuksia. Siksi pitäisikin olla jo sanomattakin selvää: Älä usko mitä minä sanon, tutki mitä minä sanon.

perjantai 13. huhtikuuta 2018

Propagandan alkeet

Mitä propaganda tarkoittaa

Toisin kuin valtamedia haluaa sinun uskovan, propaganda tarkoittaa jotain ihan muuta kuin Venäjän tuottamaa informaatiota länttä vastaan. Termi "propaganda" sai nykyisen maineensa toisen maailmansodan aikana ja etenkin jälkeen, kun sillä viitattiin natsi-Saksan tuottamaan informaatioon sodan aikana. Kuitenkin termi itsellään ei sisällä mitään latausta, muuta kuin propagandalla siihen luodun erittäin negatiivisen mielikuvan. Ja sitä propaganda juuri onkin - mielikuvien luomista asioista ja aatteista. Propaganda tarkoittaa yksinkertaisesti mitä tahansa informaatiota, jolla tietoisesti yritetään ajaa jotain aatetta tai agendaa kaikin käytettävissä olevin keinoin. Kaikki media on siis propagandaa.

Kun avaat minkä tahansa uutislähteen, valtamedian tai vaihtoehtomedian, on lähes jokainen julkaistu "uutinen" sielä ihan syystä. Joku, jossain, on päättänyt että juuri tämä yksittäinen ja usein lähes täysin tyhjänpäiväinen asia julkaistaan juuri sillä kyseisellä hetkellä ja juuri kyseisellä tavalla. Tätä jo yksistään voidaan pitää perustellusti propagandana. Vaikka itse uutinen oltaisiin kirjoitettu 100% faktoihin perustuen (mitä se ei yleensä ole) eikä se sisältäisi tippaakaan journalistin omaa mielipidettä asiasta (mitä se lähes aina sisältää) eikä myöskään mitään osaa uutisesta oltaisi kieputettu haluttuun muotoon (mitä se lähes aina on), olisi uutinen siltikin propagandaa, jos sillä halutaan ajaa jotain tiettyä aatetta tai agendaa. Ihmiset pitävät tuttua ja usein toistettua tietoa luotettavampana, joten samaa tarinaa toistetaan usein päiväkausia, jos sen halutaan uppoavan yleisöönsä.

Kun liikkuva kuva ja ääni saatiin vihdoin jokaisen olohuoneeseen asti (televisio), sai propaganda aivan uuden ulottuvuuden massojen manipulointiin. Tämä pieni ikkuna toiseen maailmaan uskotteli ihmisille kaikkea mahdollista tupakoinnin olevan terveellistä aina sodan olevan hyvä asia asti. Kun ennen oli uskomus "kun sen pappi kertoi" tai "jos se lukee kirjassa", mikä kehittyi "jos se lukee lehdessä", mistä päästiin "jos se kerrottiin radiossa" ja pian sen jälkeen "jos se sanottiin televisiossa" ja lopulta "kun se luki netissä", on propagandaa aina tuotettu jonkin tahon toimesta. Köyhillä ei ollut ensimmäisten askelten aikaan mitään mahdollisuutta saada sanaansa kuulumaan, joten propaganda oli lähes täysin yksipuolista aina netin alkuaikoihin asti. Nyt tilanne on toinen ja kuka tahansa voi yrittää vaikuttaa toisten mielipiteisiin ja asenteisiin.


Havaitsetko propagandan sanoman?

Helpoin tapa välttyä propagandalta olisi laittaa televisio kiinni ja jättää uutiset ja some lukematta netissä. Mutta kun kuitenkin haluamme, koska niin opetettu, seurata maailman tilannetta "uutisista", on hyvä tietää muutama asia propagandasta ja kuinka ainakin osan siitä voi välttää. Jos koko valtamedia toistaa jotain asiaa samalla tavalla ja samaan suuntaan nojaavana, ajetaan virallista totuutta pakkosyöttönä kansalle. Ensiksi pitää kysyä kysymykset: kuka hyötyy ja mitä asiaa nyt oikeasti ollaan ajamassa? Niihin ei vastausta yleensä heti löydy, joten "uutinen" on paloiteltava. "Uutisesta" pitää aluksi perata pois kaikki kuvaavat ja tunnetiloihin viittaavat sanat (esim valtava järkytys), samoin kuin kaikki toimittelijoiden mielipiteet ja omat näkemykset asiasta.

Kun itse "uutinen" on irrotettu tunnelatauksesta, päästään tutkimaan itse aihetta. Yleensä hyvinkin pitkä uutinen, kun siitä perataan pois kaikki kieputukset ja vääristelyt, on hyvin lyhyt tai vielä tarkemmin - täysin olematon. Miksi siis se edes päätyi uutisiin asti? Mikä taho suoraan hyötyy kyseisestä asiasta? Kuka/mikä itseasiassa aiheutti koko asian? Jos "uutinen" löytyy jossain muodossa kaikista valtamedioista, on sama perkaaminen tehtävä jokaiselle lähteelle. Entä löytyykö jostain "uutista" vastaan puhuvia asioita? Vaihtoehtomediat ovat nykyään hyviä kaivamaan valtamedian uutisten faktat esille, mutta sama tunnelatauksellinen tapa kertoa asioista vaivaa lähes kaikkea mediaa. Kaikki media on propagandaa.

Usein ei edes riitä selvittää vain yhtä "uutista" aiheesta, koska kaikki liittyy kaikkeen. Mitkä asiat luovat assosiaatioita tutkimaasi asiaan? Mitä viimeaikoina on asiaa sivuten tai samankaltaisista asioista puhuen uutisoitu? Sirpaloitua tietoa on media pullollaan ja sen kasaaminen suuremmaksi kokonaisuudeksi on erittäin hankalaa ja aikaa vievää puuhaa. Siksi valtaosa ennemmin hyväksyy propagandalla luodun kokonaisen kuvan, koska asiaa ei tarvitse itse ajatella lainkaan. Helppoa, nopeaa ja tehokasta tiedonhankintaa, kertoo ystävällinen valtamedia. Todellisuudessa: asenteellista propagandaa usein harvojen eduksi ja valtaväestöä vastaan.


Miksi propagandaa on kaikkialla?

Eikö olisi helpompaa vain kertoa totuus asioista? Kyllä, ja sitä tehdään niissä asioissa, joilla ei ole mitään merkitystä. Urheilutuloksia, julkkisten toilailuja ja "viihdettä" ei kannata niitä uutisoidessa vääristellä, koska siitä jää kiinni helposti. Nämä asiat jo itsessään ajavat omaa tarkoitustaan, joten niitä ei tarvitse vääristellä enää uutisointivaiheessa. Entäs ne kaikki muut asiat sitten? Palaamme jälleen kysymykseen "kuka hyötyy?" Kaikesta maailman mediasta yli 90% on hyvin pienen joukon omistuksessa, mikä antaa jo hieman vihjettä miksi propagandaa on kaikkialla.

Jos ensimmäinen ajatuksesi on "salaliittoteoriaa", voit onnitella propagandan luojia hyvin tehdystä työstä. Propagandaa on aikojen alusta asti käytetty hallitsemaan ihmisiä ja se ei ole muuttunut miksikään. Ainoastaan keinot ja etenkin laajuus on räjähtänyt käsiin. Sosiaalisen median aikakautena jokaiselle kyetään räätälöimään henkilökohtainen propagandapläjäys suoraan omalle naamalle asti. Perinteinen media piirtää suuret vedot, sosiaalinen media lokeroi ihmiset omiin mielipidekupliin ja näin varmistaa että kansoille kerrotaan yhtenäisiä asioita keskenään tapeltavaksi. Siksi se, mistä "kaduilla" puhutaan, onkin tavallaan se pahin propagandan keino.

Entä jos sen sijaan keskityttäisiin omiin asioihin? Niihin, jotka koskettavat juuri itseä, läheisiä ja omaa yhteisöä? Maailman tapahtumat toki monimutkaisten ketjujen kautta vaikuttavat jopa sinne omaan kotiin asti, mutta lähellä olisi niin paljon enemmän asioita joihin voisimme myös itse suoraan vaikuttaa. Siksi propaganda kertoo omaa satuaan ja yhtenäistää näennäisesti kansan, luoden illuusion "yhteisestä hyvästä" jota kaikkien pitää omilla toimillaan ajaa. Ai mitä yhteisiä asioita? Vaikkapa... veronmaksu, kuluttaminen ja kilpailu - nämä meitä yhdistää, koska propaganda niin kertoo. Ja paljonko voit niihin itse suoraan vaikuttaa? Paljon... jos kieltäydyt. Lopuksi vielä linkki, jos haluat tutkia propagandaa hieman pintaa syvemmältä: "Propagandaa..."

tiistai 10. huhtikuuta 2018

Miksi?!?

Usein kysyttyjä kysymyksiä

Miksi asiat ovat niin päin prinkkalaa Suomessa? Eivätkö poliitikot ymmärrä mitä he tekevät? Miksi poliitikot tekevät päätöksiä kansan enemmistön kantaa vastaan? Entä miksi ihmeessä media ei kerro meille totuutta? Miksi journalistit valehtelevat tärkeistä asioista? Miksi Venäjää pidetään syyllisenä kaikkeen? Miksi Syyrian sota jatkuu edelleen ja näyttää eskaloituvan? Miksi tietyistä asioista ei saa puhua? Miksi niin paljon tiedosta salataan kansalta? Miksi?!? Kysymysten litania olisi loputon, mutta kun aamulla selaan some-seinääni läpi (kyllä, vieläkin päivittäistä, pitää skarpata enemmän), on niin moni suu pyöreänä ihmetellessään maailman menoa. Tutkitaan tätä ihmettelyä nyt hieman enemmän.

Väitän, että kaikki moisia kysymyksiä kysyvät ovat älykkyydeltään vähintään keskiarvoa, mutta todennäköisimmin yli keskiarvon. Hänen tietonsa maailman menosta (median kertomana) ovat myöskin vähintään keskimääräisiä, koska on kyetty havaitsemaan vähintään muutamia säröjä kuvassa. Myös looginen ajattelukyky mahtanee olla keskiarvoa parempaa, koska median kertomat asiat on havaittu olevan ristiriidassa jopa heidän itsensä antamiin tietoihin nähden. Poliitikoilta ei voi olettaa saapasta suurempaa järjenjuoksua, mutta he eivät olekaan kyseenalaistamassa median sanomaa vaan he usein tuottavat ne toistettavat asiat median eteen. Onko media sitten latvasta lahoa kun näin tapahtuu?

Väitän, että lähes kaikki valtamedian journalistiksi uraansa päätyneet ovat myöskin keskivertoa tai sitä älykkäämpiä. Heidän tietonsa uutisoimistaan asioista ovat mitä todennäköisimmin vielä suuremmat, kuin mitä he paperille asti tuottavat. Miten ihmeessä sitten on mahdollista, että ulos tuotettu sanoma on sitten niin vahvassa ristiriidassa jopa itseään vastaan? Pieni osa voitaisiin ehkä selittää logiikan täydellisellä pettämisellä, mutta siitä tuskin on kysymys. Osa sanomasta on suoraan poliitikkojen satujen toistoa, mutta kun niitäkään ei kyseenalaisteta, voisi ihmetellä miksi ihmeessä joku kutsuu itseään journalistiksi eikä vain poliitikkojen toistokoneistoksi? Nimi "journalisti" onkin monasti pahasti harhaanjohtava, kyse kun on jostain ihan muusta...


Propagandistit

Kaikki media on propagandaa, ainoastaan kenen ja mitä sillä haetaan, vaihtelee. Kourallinen monikansallisia yrityksiä omistaa yli 90% koko maailman mediasta saattaa antaa hieman perspektiiviä ongelman laajuudesta. Hyvin öljytyn koneiston jokainen osa osaa automaattisesti tehdä oman osansa turhia kyselemättä, mikä mahdollistaa todella laajan propagandapeiton olemassaolon ilman sen suurempia vaivoja. Se, mikä yksittäistä propagandistia motivoi, sitä on mahdoton sanoa, mutta tiettyjä yhtäläisyyksiä on havaittu ja tutkittu.

Suomen valtamedian propagandistit asustavat melko tiukasti omassa punaviherkuplassaan. Mutta koska tämäkin kupla on vain osa samaa illuusiota jossa me kaikki elämme, onko mikään ihme että propagandistien maailmankuva on niin yhtenevä ja samalla niin kovin eriävä valtaväestön mielestä? Jokainen propagandisti tietää, että päätoimittaja määrää mitä tuutista tulee ulos ja mitä ei, joten pelko omasta tulevaisuudestaan väärää mielipidettä jakaessa valtamedian sisällä lähes varmistaa kielen pysyvän kurissa. Virallinen totuus on säilytettävä, vaikka kuinka havaitsisi säröjä kuvassa. Mutta kun omat uskomukset ovat rakentuneet täydellisen illuusion varaan, huomaako propagandisti itse edes niitä säröjä?

Jos Suomessa olisi valtamedia yhtä vahvasti jakautunut kahtia (dem vs. reb) kuin jenkeissä, joutuisivat propagandistit muuttamaan hieman tapojaan. Nyt sama tarina toistetaan samassa muodossa kaikkialla, mikä tietysti helpottaa sanoman läpäisyä, mutta samalla nostaa vahvemman vastareaktion niissä jotka koijauksen huomaavat. Sama vastakkainasettelun puute saattaa osaltaan myös vaikuttaa siihen, miksi osa propagandisteista niin sokeasti jatkaa samalla narratiivilla - jos yksikään kolleega ei ole eri mieltä, asian täytyy olla oikein. Koko selitys propagandistin syistä voidaan kiteyttää kolmeen kohtaan: raha, sosiaalinen paine ja aivopesu.


Mutta mitäs sitten?

Nyt on kysytty tärkeitä kysymyksiä ja etsitty ainakin mahdollisia selityksiä niille, seuraakin kysymys "mutta mitä sitten?" Ihmetellä asiaa uudestaan ja uudestaan, se ei juurikaan asiaa eteenpäin tule viemään. Sama propagandaongelma vaivaa niin perinteistä kuin sosiaalista mediaa ja sielä taustalla on ne samat syyt - raha ja valta. Kuka hallitsee tiedon, hallitsee kansan. Cui bono? Kuka hyötyy? Pieni piiri omistaa valtaosan maailman omaisuudesta ja heille ei riitä se, että he omistavat vain valtaosan - kaikki ja vähän päälle on hakusassa. Kovin kauaksi ei jäljitystä tarvitse edes tehdä, kun muistaa että jokainen asiasta hyötyvä on kuitenkin omalla panoksellaan vastuussa asiasta ja jos ne alimmat toimijat kieltäytyisivät tekemästä "pahaa", se paha loppuisi maailmasta.

Jos siis tutkitaan yksittäistä ja satunnaista propagandapläjäystä, vaikkapa uutista Syyrian tilanteesta, miten se hyötymisketju oikein eteneekään? Propagandisti eli toimittelija saa ensin leivän omaan pöytäänsä. Koko toimitus päätoimittajaa myöten siunaa uutisen ja kiittää palkkashekistään. Mediatalo ottaa kansalta verolla tai muulla tavoin siivunsa, jonka jälkeen päästäänkin paljon isompiin piireihin mukaan. Hallitus, joka sanelee Suomen virallisen totuuden kannan asioihin ottaa käskynsä EU:lta, joka taas kumartaa jenkkien suuntaan. Jenkeissä meno menee sekavaksi, koska suoria hyödynsaajia on niin lukemattomia: sotateollisuus niistä ehkä suurimpana. Ja sama hyötymisketju valuu lopulta takaisin Suomeen, kun SPR kuittaa vastaanottokeskuksesta saamansa tuen kansan taskusta.

No mutta mitä sitten? Yhteenkään tuon ketjun osaan emme voi vaikuttaa suoraan. Mutta se ei tarkoita ettemmekö voi tehdä asialle jotain. Jokainen valtamedian "uutisen" jakaminen, siitä keskustelu ja etenkin sen kannattaminen palkitsee sitä ketjua ja saa sen tapahtumaan aina uudestaan. Voimme siis jatkaa ihmettelyä ja antaa asioiden jatkua, tai voisimme kääntää koko pelin uusiksi. Unohdetaan se "perinteinen" valtamedia, joka lietsoo sotaa ja kurjuutta kaikille kansoille. Etsitään keinoja joilla voimme auttaa itseämme, läheisiämme ja yhteisöjämme löytämään ne keinot hyvään ja onnelliseen elämään. Aloitetaan vaikka oman, puhtaan, ruuan kasvatuksesta? Laajennetaan myrkkyjen hylkäämiseen, kuten vaikkapa valtamedian myrkyllinen sanoma...

lauantai 7. huhtikuuta 2018

Vihalla ohjaamista

Tunteen paloa

Pelolla on helppo pitää kansa kurissa, mutta pelkkä pelko ei riitä. Tarvitaan myös muiden voimakkaiden tunteiden tarkkaa ohjaamista haluttuihin asioihin. Siinä kun pelolla passivoidaan, on joissain tapauksissa parempi vaihtoehto saada aggressiot purettua hallitusti. Ärsyyntyminen jostain asiasta kiinnittää huomion ja kun jakaa runsaasti vaihtoehtoja ärsyyntymiseen, voidaan se kiukuttelu jakaa turvallisesti vähäpätöisiin ongelmiin. Media hoitaa tämän ärsyyntymisen jakamisen loistavasti, antaen tusinoittain aiheita päivittäin joista voi mennä kiukkuaan purkamaan vaikka someen. Suuttumalla johonkin asiaan ollaankin sitten enää vain muutaman askeleen päässä mahdollisesta katastrofista...

"Fear is the path to the dark side. Fear leads to anger. Anger leads to hate. Hate leads to suffering." - Yoda. Pelko on polku pimeälle puolelle. Pelko johtaa suuttumukseen. Suuttumus johtaa vihaan. Viha johtaa kärsimykseen. Star Wars lainaus pitää paikkansa paremmin kuin hyvin miten ihmisiä voidaan ohjata ulkopuolelta tunteita manipuloimalla. Vihan sokaisemana ihminen voi tehdä mitä tahansa, mutta sitä varten on taas valmiina rankaisukeinot - ei ehkäisemiseksi vaan pelotteeksi muille. Viha ja pelko ovatkin äärimmäisiä, mutta ei vastakkaisia, tuntemuksia jostain asiasta ja onneksi vain harvoin tunteet iskevät ihan sinne ääripäähän asti. Haukkuva koira ei pure pitääkin sinänsä paikkansa, että netissä meuhkaava harvoin lähtee astalon kanssa asioitaan ulos selvittämään. Mutta jos netissä meuhkaaminen kielletään, kuten nykyään yritetään, se suuttumus johtaa vihaan ja viha johtaa kärsimykseen.

Taas jos mediaa on uskominen, Suomessa on suurimpana ongelmana kaksi vastakkaista vihan ja pelon yhdistelmää: natsit ja muukalaiset. Natseja vihataan ja ulkomaalaisista ollaan foobikkoja, ainakin termien perusteella. Käytännössä molempia kohtaan koetaan vahvoja tunteita laidasta laitaan ja mikä molemmissa on yhteistä, on kuten lähes aina näissä asioissa - ongelma on ulkoa tahallaan luotu ja paisuteltu niin näennäisesti kuin todellisesti paljon suuremmaksi, kuin ne olisivat omaa tahtiaan edenneet. Avainsana onkin "tahallaan". Media tarvitaan avuksi kun vihataan tai someraivotaan. Mutta eikait ketään nyt voida huijata vihaamaan jotakuta, jonka kanssa on paljon enemmän yhteistä kuin mistä ollaan eri mieltä? Helposti...


Vihan (ja pelon) kohteen luonti

Oikeisto vastaan vasemmisto on ehkä pisin ulkoa luotu ja ohjailtu vihan aihe Suomessa. Tavalliset ihmiset on lokeroitu omaan puoluekantaansa ja kerrottu kaikkien ongelmien johtuvan niistä muista puolueista. Vihervassarit pilaa ja mädättää koko maan, kepu pettää aina, kokoomuksen kapitalistit tuhoaa hyvinvoinnin, persut myi perseensä, RKP kannattaa vaan pakkoruotsia ja KD haluaa kieltää kaiken. Ja kaikkien puolueiden kannattajat ovat pääpiirteittäin tavallisia työssäkäyviä ihmisiä jotka eivät sekaantuisi muiden asioihin ja haluavat vain hyvän elämän itselleen ja läheisilleen. Paitsi että jokaisen puolueen fanaattiset kannattajat vihan sokaisemana ovat avoimessa sanasodassa keskenään, osoittaen ainoastaan ne eroavaisuudet joilla voidaan riidellä. Todellisuus... jotain ihan muuta.

Suvakit vastaan rajakit on myös ulkoa luotu ongelma ja median loistavasti paisuttama ongelma. Yksi osapuoli kuvataan natseiksi, joka on jo vanha mutta loistavasti toiminut propagandakampanja ihmisten leimaamiseen hirviöksi. Toinen puoli taas taas on saanut maineen järjettömänä kaikensuvaitsevana kukkahattutätinä, jonka puheissa ei ole mitään tolkkua. Väliin jäävät maassa olevat ulkomaalaiset jotka taas saavat pelätä henkensä edestä koska jollakin napsahtaa se viha seuraavalle tasolle ja jonkun muun saman näköisen ihmisen teon takia saa itse kärsiä. Hieno kolmiodraama, jota ei olisi koskaan tapahtunut nykyisessä mittakaavassa jos vallassa olevat olisivat noudattaneet aikaisemmin kirjattuja lakipykäliä. Media vaan myy syyn löytyvän siitä vastapuolesta, riippuen mihin leiriin nyt sattuukaan itse itsensä määrittämään.

Mutta ehkä se salakavalin vihan aihe mitä lietsotaan jatkuvasti onkin vain harvojen kohdalle näyttäytyvä. NWO, neoliberalismi, kansainvälinen klikki, keskuspankkimafia, eurostoliitto, rakkaalla lapsella on lukemattomia nimiä, mutta taustalla on se sama ajatus koko ihmiskunnan orjuuttamiseksi. Kyllä, asiasta pitää tulla tietoiseksi, asiasta saa ja kuuluukin suuttua, mutta jos tunteet muuttuvat vihaksi, on peli hävitty. Miksi? Koska viha ja raivo ovat heidän työkalujaan ja he tietävät miten asiaan vastataan. Rajattomilla resursseillaan he voivat murskata alleen minkä tahansa, joka lähtee heitä vastaan hyökkäämään vihan sokaisemana. Väkivaltamonopoli on aina valmiina murtamaan sen keihään kärjen ja samalla pelottamaan pois muut samaan suuntaan asiaa ajavat.


Ei vihalla vihaa vastaan

Vihan sammuttaminen vihalla on kuin tulipalon sammuttaminen tulella. Kyllä, se joskus toimii, mutta silloin poltetaan kaikki pohjaa myöten ja jälleenrakennus on aloitettava nollasta. Monet puhuvat vääjäämättömästi lähestyvästä sisällissodasta Suomessa, mikä onkin täysin mahdollinen jos nykymenon annetaan jatkua. Vihalla vihaa vastaan, vallan marionetit saatetaan siinä samassa vaihtaa mutta järjestelmä itse tullee säilymään samana, jos tilanne siihen asti etenee. Asiaa voitaisiin verrata Windows tietokoneeseen - voit buutata sen uusiksi vaikka kuinka monta kertaa, mutta se sama vanha järjestelmä ei siltikään tule toimimaan kuin hetken ja silloinkin vain näennäisesti. Mutta tämä järjestelmä on rakennettu kestämään uudelleenkäynnistyksen ja palaamaan samaan vanhaan tilaansa - pelon ja vihan sanelemaan maailmaan.

Ongelman korjaamiseksi se on ensin paikannettava. Paikannuksen jälkeen on ymmärrettävä mikä se ongelma oikein onkaan, ettei lähdetä paikkaamaan oiretta vaan itse ongelman ydintä. Syyllisen löytäminen voi olla taas toisarvoinen asia, koska se ei auta ongelman ratkaisussa useissa tapauksissa. Poliittisen järjestelmän korjaamisessa toki sitä puhuvan pään vaihtoa on nyt semmoiset satakunta vuotta kokeiltu ja joskus on näennäisesti asiat parantuneet, mutta kokonaisuutena katsoen suunta on ollut vakaa jo pidemmän aikaa - pöntöstä alas. Kuitenkaan viha "vastapuolta" kohtaan tahi edes koko järjestelmää kohtaan ei tule ratkaisemaan asiaa. Eikä liioin pelko muutoksesta.

Miten sitten voisimme rakentaa paremman maailman? Jos asiaa lähdetään ruohonjuuritasolta korjaamaan, ainut mihin jokainen voi itse suoraan vaikuttaa on oma kulutuskäyttäytyminen. Jos niiltä tahoilta, jotka nyt lobbaavat isolla rahalla omaa agendaa viedään tulot, loppuu se lobbaus ja he joutuvat itse muuttamaan toimintatapojaan. Kilpailua ei voi voittaa, mutta jokainen voi valita lähteekö siihen itse mukaan - kieltäytyminen on niitä harvoja vapauden muotoja mitä meillä on. Radikaalista demokratiasta on paljon kirjoitettu, mutta asia vaatii vielä paljon tutkimista ennen kuin uskallan siitä sanoa juuta tai jaata. Miten sinä lähtisit korjaamaan asioita? Rauhaa ja rakkautta vai bensaa liekkeihin ja paikat palamaan, rakennetaan sitten lopuksi kaikki uudestaan?

perjantai 6. huhtikuuta 2018

Pelolla hallintaa

Selviytymiskamppailu

Stressi aiheuttaa traumoja ja nykypäivänä stressiä riittääkin lähes kaikille. Länsimaissa elo on kuitenkin melkoisen rauhallista, eikä monesta asiasta tarvitse sen kummemmin murehtia jos vertaa esimerkiksi moneen Afrikan maahan. Rauhallinen ja hyvinvoiva valtio loisi onnellisia kansalaisia, joilla on aikaa nauttia elämästä ja ratkaista suuria ongelmia. Siksi asialle on tehtävä jotain - vallassa oleville omia aivojaan käyttävä kansa on huono vaihtoehto, jos vallassa sattuu olemaan epärehellistä ainesta. Ja sitähän niin monessa länsimaisessa "demokratiassa" piisaakin, siis sitä epärehellistä ainesta maan johdossa. Onneksi asiaan on olemassa helppo ratkaisu - terrorismi omaa kansaa vastaan.

Ongelmien luominen ja niistä hyötyminen on ollut pitkään vallassa olevien keino uskotella kansalleen, että kansa tarvitsee juuri heidän kaltaisia johtajia jotka ratkaisevat ongelmia. Vanhat pelotteet kuten työttömyys, kodittomuus, sairaudet ja niistä väärin parantumiset, rikollisuus ja monet muut ongelmat oltaisiin usein voitu korjata jo ajat sitten, samalla kun niistä jatkuva muistuttaminen ja ylläpito täyttää terrorismin määritelmän. Uudempi keksintö oli monessa maassa tapahtunut terroristien maahantuonti, minkä ansiosta ihmiset saivatkin vihdoin ja viimein kunnolla pelättävää. On se uhka sitten todellinen tahi kuviteltu, vaikutus on kuitenkin sama - pelkäävä kansa kääntyy vahvan auktoriteetin puoleen ja toistaa mielihyvää tuottavia rituaaleja, kuten sokerin syöminen ja kuluttaminen.

Mitkä uhat sitten ovat todellisia ja mitkä kuviteltuja? Suomi on vielä onneksi kohtuullisen turvallinen maa, missä rikollisuutta ja terrori-iskuja ei tarvitse suuremmin pelätä - jos vain noudattaa tiettyjä sääntöjä kuten: ei saa liikkua yksin pimeällä, turvasumutin mukana joka paikassa, välttelee tiettyjä alueita, syö lautasmallin mukaan, älä sairastu, älä saa potkuja töistä ja niin edelleen. Helposti välteltäviä asioita siis? Korjattavissa olevia asioita, ehdottomasti, mutta myös osin vältettävissä omalla käyttäytymisellä olevia asioita. Onko näitä median luomia kauhukuvia sitten syytä kuunnella? Oman turvallisuuden kannalta katsottuna - ehkä. Ennemmin kannattaisi ehkä miettiä miten omia pelkojaan voisi vähentää?


Suuri herätys?

Usein puhutaan ihmisten heräämisestä "totuuteen" ja sen jälkeen vallassa olevat ovat kusessa. Toki siihen pyrin myös itse näillä teksteilläni, eli että ihmiset alkaisivat funtsimaan omia asioitaan ja ehkä löytämään ratkaisuja itselle ja mahdollisesti muillekin. Kaikilla olisi kyllä aikaa funtsia, mutta onnistuuko asioiden hahmottaminen jos joutuu kamppailemaan henkensä edestä? Jos psykologiaa tieteenä on uskominen, vastaus kysymykseen olisi: ei onnistu. Peloissaan oleva ihminen ei edes yritä ajatella mitään seuraavaa askelta omassa tulevaisuudessa, vaan kaikki huomio keskittyy siihen käsillä olevaan uhkaan - duuni menee alta ja ruoka jää ostamatta jos ei seuraavaa hommaa löydy kun se aktivointimalli veisi tuhkatkin pesästä...

Katsellessani uutisotsikoita läpi, sama viesti toistui lähes poikkeuksetta "uutisissa" ja loppu olikin sitten "viihdettä", eli kuka on nyt ahdistellut ja ketä. Ja mikä se viesti oli? Maailma on pelottava paikka, pahoja asioita tapahtuu jatkuvasti ja ennen kaikkea: mitään et voi tehdä asialle. Jos peloteltu ihminen ei kykene ajattelemaan yhtään pidemmälle elämäänsä, miten luulisit asiaan vaikuttavan ne kymmenet eri varomiset, katastrofit ja tragediat mitä muille onkaan tänään tapahtunut? Toivottomuutta ja pelkoa on helppo levittää ja jakaa kansan keskuuteen ja se toimii todella tehokkaasti.

Viimeisenä, muttei vähäisimpänä pelon aseena on vallassa olevilla heidän monopoliasemansa väkivallassa. Poliisi ja armeija ovat määrältään vain murto-osa kansasta, mutta aseistautuneena ja uniformuissaan he seisovat vahtina kansan ja vallan välissä. Pelottelu toimii kun yksi kannetaan näyttävästi pois paikalta ja annetaan vähän pamppua päälle. Oikeuslaitos, vaikkakin ilman aseita, taas hoitaa lynkkaamisen ja vasara iskee "syyllinen" leiman niille, jotka halutaan vaimentaa. Suojella ja palvella, joka luki ainakin joskus jenkkien poliisiautojen kyljessä, herättää toki enemmän luottamusta kuin "vallanpitäjien piiska, omasta tahdostaan"?


Pelkokerroin

Onko olemassa sitten keinoja millä voisi ainakin osan näistä peloista hälventää? Kylmästi laskemalla kuinka todennäköistä asian osuminen omalle kohdalle oikeen onkaan, saattaa auttaa antamaan hieman perspektiiviä kyseiseen pelottavaan asiaan. Oman käyttäytymisen muuttaminen esimerkiksi ulkona liikkuessa voi, kiitos vallassa olevien päätösten, olla myös mielenrauhan kannalta mahdollinen korjaus? Rahaan liittyvät pelot ovat jo astetta hankalampia, eikä siihen juuri muuta keinoa ole kuin opetella mikä on tarpeellista ja mikä ei. Suurin pelkoja lietsova asia on kuitenkin todella helppo poistaa omasta elämästä kertaheitolla...

...nimittäin se valtamedian jatkuva paasaaminen kuinka huonosti asiat ovatkaan. Suomi, samoin kuin muut länsimaat ovat vielä toistaiseksi hyvin turvallisia maita olla ja elää. Yritykset asian muuttamiseksi huonompaan ovat tosin melkoisia monella eri osa-alueella, joten jääkin nähtäväksi miten asiat etenevät. Mutta toistaiseksi helpoin tapa poistaa se valtava määrä negatiivista ja pelkoa aiheuttavaa roskaa on lopettaa uutisten (ja mieluiten koko TV:n) seuraaminen. Heti perässä tulee sosiaalinen media, jonka käyttöä ainakin rajoittamalla on usein helposti huomattavia positiivisia vaikutuksia elämään. Avuttomuus maailman vaaroihin on järjestelmän indoktrinoimaa opittua avuttomuutta, eli pelkkiä valheita vallassa olevien piiskan säestämänä.

Jos ihmiset ymmärtäisivät kuinka suuri määrä valtaa ja voimaa heillä olisikaan jo pelkästään yksinään, mutta ennen kaikkea joukossa, voitaisiin lähes kaikki yhteiskunnan ongelmat ratkaista rauhanomaisesti. Nyt rauha ja järjestys luodaan pelolla aseistautuneiden ja uniformuihin pukeutuneiden ihmisten luomalla uhalla. Tai siis, luodaan illuusio siitä että olisi rauha ja järjestys, koska sielä vartijoiden selkien takana saa vallassa olevat häärätä täysin rauhassa muista piittaamatta omaa etua ajaen. Se on se oikea mörkö, joka saataisiin karhattua ulos komerostaan jos riittävän moni yhdessä niin päättäisi. Mutta jokainen päättäköön itse tekeekö mitä käsketään vai mikä on oikein.

sunnuntai 1. huhtikuuta 2018

Kriitikko, Skeptikko ja Tolkun ihminen menivät baariin

Hauskaa, koska se on totta?

Kriitikko, Skeptikko ja Tolkun ihminen menivät baariin. Baarimikko kysyi mitä laitetaan ja kaikki olivat samaa mieltä että television ääntä kovemmalle. Illan ykkösuutinen oli uusi mahtava asia, josta iltapäivälehti oli aamulla kirjoittanut ja jonka oli Ruotsalainen yliopisto oli juuri tutkinut. Iltauutisen faktatkin oli tarkastettu - iltapäivälehti oli tosiaan kirjoittanut, että Ruotsissa oli tutkittu asiaa.

Kriitikko tiesi jo etukäteen että asia on täyttä totta, koska asiasta oli jo 99 aikaisempaa tutkimusta. Itse tutkimus oli toki naapurimme tasoa, mutta se suvaittakoon, ajatteli Kriitikko. Skeptikko taas tiesi heti valmiiksi, että asia on täyttä puppua, koska se julkaistiin iltapäivälehdessä ja konsensus oli juuri eilen iltauutisissa vahvistanut asian olevan puppua. Tolkun ihminen taas tiesi asian olevan jotain siltä väliltä ja molempien ääripäiden olevan väärässä, koska hän oli kerran tolkun ihminen joten asia oli sanomattakin selvä.

Ilta siinä asiaa väännettiin eikä asiasta päästy yksimielisyyteen. Skeptikolle ei kelvannut mikään Kriitikon todiste eikä Kriitikolle mikään Skeptikon todiste. Tolkun ihminen ei voinut asettua kummankaan puolelle, koska olihan nyt ääripäät tappelemassa keskenään. Paikalle ilmaantui iltauutisten toimittelija, joka uteli mistä kolmikko tappeli. Asiaa hetken kuunneltuaan toimittelija tilasi kolmikolle lisää viinaa ja tokaisi että "tapelkaahan nyt pojat oikeen kunnolla, huomenna meillä on teille uusi asia tapeltavaksi" ja käveli hymyillen ulos baarista. Varttia myöhemmin poliisi haki riitapukarit säilöön ja he jatkoivat riitelyään seuraavana päivänä uudestaan - mutta hieman eri asiasta, aivan kuten toimittelija lupasi.


Eihän tässä ole mitään järkeä

Mikä tätä kolmikkoa oikein yhdistääkään? Kriittinen ajattelu ja asioiden kyseenalaistaminen olisi ehkä lähimpänä, jos asiaa menee kolmikolta itseltään kysymään. Tarkastellaan kuitenkin ensin kolmikkoa erillään, rajusti yleistäen kuten kuuluukin. Kriitikko on yleensä ihminen, joka ei niele median kertomia satuja vaan kyseenalaistaa ne. Omaa valittua mielenkiinnon aihetta tutkitaan yleensä runsaasti ja siitä usein osataan argumentoida vahvasti. Argumenttien voimakkuus onkin ikävä kyllä usein se suurin painoarvo sanottavalla, ei niinkään tarkkuus, mutta yksilöissä on tietysti suuria eroja. Aiheesta riippuen retoriikka myös vaihtelee suuresti ja kriitikoiden joukosta löytyykin rautaista tietoa ja taitoa jolla todistetaan valtamedian sadut valheellisiksi. Kriitikoiden joukosta löytyy toki myös hieman korkealentoisempiakin teorioita eri asioista, mutta niistä joutuu jokainen vetämään omat johtopäätöksensä.

Skeptikko taas pääpiirteittäin on ihminen, joka kyseenalaistaa kriitikoiden sanomiset sekä iltapäivälehtien klikkiotsikoiden taakse piilotetut "tutkimukset". Virallinen konsensus on kuitenkin monelle se pyhä lehmä, jota ei saa kyseenalaistaa. Kriitikkoa skeptikko pitää usein jonakin ihme hulluna salaliittoteoreetikkona, mutta piilottaakseen halveksuntansa, puhuu kriitikolle "kiltisti" kuin nelivuotiaalle lapselle. Skeptikko saa toki usein samalla mitalla takaisin, koska aivopesty lammas ei voisi käsittää maailman menosta mitään, vai kuinka se menikään? Näiden kahden välisiin keskusteluihin ei välttämättä kannata sekaantua, vaikkakin ulkopuolinen huomautus saattaakin laukaista pattitilanteen. Ensimmäinen natsikortin pelaaja voidaan kuitenkin julistaa hävinneeksi, koska sen jälkeen keskustelu menee viemäristä alas melkoisen vauhdikkaasti.

Entäs se tolkun ihminen? Skeptikko ja kriitikko ovat ne ääripäät, joten tolkun ihminen on kantansa kanssa jossain siinä välillä, tosin yleensä jomman kumman osapuolen kantaa enemmän kompaten. Maltillinen, harkitseva ja rauhallinen on se ulospäin itsestä ulos annettava kuva, kun julistautuu tolkun ihmiseksi. Skeptikon ja kriitikon kannalta tolkun ihminen ei ole kunnolla valinnut puoltaan ja "flirttailee vastapuolen kanssa, usein turhaan". Onko tolkun ihminen ihminen sitten ratkaisu ongelmiin? Ei, mutta hän kykenee puhumaan asiasta muiden tolkun ihmisten kanssa kenenkään varpaille tallomatta. Jaa miksei muka se sitten ratkaise ongelmia? Koska suurimmissa ongelmissa ei ole tolkkua alkuunkaan ja vain "radikaali" muutos voisi asiat korjata. Poliitikot ovat usein tolkun ihmisiä jotka kykenevät piilottamaan argumenttien puutteen korulauseisiin ja poliittisesti korrektiin puppuun. Uskooko joku että poliitikko muka ratkaisisi mitään ristisanatehtävää suurempaa ongelmaa?


Eli missä se kolmikkoa yhdistävä asia nyt olikaan?

Kaikki kolme pelaavat yleensä kiltisti median luoman illuusion pelisäännöillä. Kun valtamedia sylkee ulos seuraavan suuren asian, käydään sen kimppuun kaikin voimin ja jätetään se edellinen järkytystä aiheuttanut asia taakse. Jaettu suuttumus on vain häilyvää, verrattuna siihen että yhteen asiaan keskityttäisiin kunnes se olisi käsiteltynä - ehkä jopa ratkaisumallikin luotuna. Mutta siihen pisteeseen ei juurikaan päästä, koska media järjestää sen seuraavan katastrofin taas riideltäväksi. Ja miksi riideltäväksi, miksei keskusteltavaksi? Koska media on myös opettanut, että eri mieltä olevien kanssa ei voi keskustella - vain omassa lokerossa mukana olevien kanssa saa olla samaa mieltä.

Skeptikko ja kriitikko pelaavatkin tässä median pelissä suurta roolia. Kriitikko on usein se "pahis" ja skeptikoksi itseään kutsuva kuvittelee olevansa "sankari" jonka tehtävänä on pelastaa muut ihmiset. Paitsi että keneltä sitä ollaan pelastamassa? Ihmisiltä itseltään? Vahva vastakkainasettelu kaipaa kuitenkin molempia osapuolia vaikka totuus ei kaipaakkaan puolustajia - ainoastaan valheita pitää puolustaa. Virallisen totuuden valhe jatkaa voittokulkuaan vain tasan niin kauan kuin siihen uskotaan ja sitä puolustetaan. Tärkeää olisikin ymmärtää ne motivaatiot tekojen takana. Virallinen totuus on tahallaan luotu illuusio kontrolloimaan kaikkea ja kaikkia, ei sen vähempää. Salaliittoa? Ei, vaan piilossa kaikkien nähtävillä.

Entä ruohonjuuritasolla, miten tähän ongelmaan voitaisiin löytää ratkaisu? Yksi "helppo" ratkaisu olisi lopettaa kilpaileminen ja sen sijaan hakea onnistumista totuuden löytymiseksi. Se olisi niin kriitikon, skeptikon kuin tolkun ihmisen etu, jos onnistuttaisiin löytämään riitaa aiheuttavien asioiden faktat - joskus fakta onkin: emme tiedä. Tietämättömyydessä eläminen on toki pelottavaa, mutta monissa asioissa ei niitä faktoja voi "tavallinen ihminen" edes löytää. Mutta vaikka totuutta jostain asiasta ei kyettäisikkään löytämään, yhdessä asiassa voisimme onnistua yhdessä: valheiden paljastaminen. Kun virallinen totuus kerta toisensa jälkeen jää valheista kiinni, olisiko jo pian aika lopettaa sen kuunteleminen kokonaan? Ja heittää nuo lokerot roskakoriin...