Sunday, April 1, 2018

Kriitikko, Skeptikko ja Tolkun ihminen menivät baariin

Hauskaa, koska se on totta?

Kriitikko, Skeptikko ja Tolkun ihminen menivät baariin. Baarimikko kysyi mitä laitetaan ja kaikki olivat samaa mieltä että television ääntä kovemmalle. Illan ykkösuutinen oli uusi mahtava asia, josta iltapäivälehti oli aamulla kirjoittanut ja jonka oli Ruotsalainen yliopisto oli juuri tutkinut. Iltauutisen faktatkin oli tarkastettu - iltapäivälehti oli tosiaan kirjoittanut, että Ruotsissa oli tutkittu asiaa.

Kriitikko tiesi jo etukäteen että asia on täyttä totta, koska asiasta oli jo 99 aikaisempaa tutkimusta. Itse tutkimus oli toki naapurimme tasoa, mutta se suvaittakoon, ajatteli Kriitikko. Skeptikko taas tiesi heti valmiiksi, että asia on täyttä puppua, koska se julkaistiin iltapäivälehdessä ja konsensus oli juuri eilen iltauutisissa vahvistanut asian olevan puppua. Tolkun ihminen taas tiesi asian olevan jotain siltä väliltä ja molempien ääripäiden olevan väärässä, koska hän oli kerran tolkun ihminen joten asia oli sanomattakin selvä.

Ilta siinä asiaa väännettiin eikä asiasta päästy yksimielisyyteen. Skeptikolle ei kelvannut mikään Kriitikon todiste eikä Kriitikolle mikään Skeptikon todiste. Tolkun ihminen ei voinut asettua kummankaan puolelle, koska olihan nyt ääripäät tappelemassa keskenään. Paikalle ilmaantui iltauutisten toimittelija, joka uteli mistä kolmikko tappeli. Asiaa hetken kuunneltuaan toimittelija tilasi kolmikolle lisää viinaa ja tokaisi että "tapelkaahan nyt pojat oikeen kunnolla, huomenna meillä on teille uusi asia tapeltavaksi" ja käveli hymyillen ulos baarista. Varttia myöhemmin poliisi haki riitapukarit säilöön ja he jatkoivat riitelyään seuraavana päivänä uudestaan - mutta hieman eri asiasta, aivan kuten toimittelija lupasi.


Eihän tässä ole mitään järkeä

Mikä tätä kolmikkoa oikein yhdistääkään? Kriittinen ajattelu ja asioiden kyseenalaistaminen olisi ehkä lähimpänä, jos asiaa menee kolmikolta itseltään kysymään. Tarkastellaan kuitenkin ensin kolmikkoa erillään, rajusti yleistäen kuten kuuluukin. Kriitikko on yleensä ihminen, joka ei niele median kertomia satuja vaan kyseenalaistaa ne. Omaa valittua mielenkiinnon aihetta tutkitaan yleensä runsaasti ja siitä usein osataan argumentoida vahvasti. Argumenttien voimakkuus onkin ikävä kyllä usein se suurin painoarvo sanottavalla, ei niinkään tarkkuus, mutta yksilöissä on tietysti suuria eroja. Aiheesta riippuen retoriikka myös vaihtelee suuresti ja kriitikoiden joukosta löytyykin rautaista tietoa ja taitoa jolla todistetaan valtamedian sadut valheellisiksi. Kriitikoiden joukosta löytyy toki myös hieman korkealentoisempiakin teorioita eri asioista, mutta niistä joutuu jokainen vetämään omat johtopäätöksensä.

Skeptikko taas pääpiirteittäin on ihminen, joka kyseenalaistaa kriitikoiden sanomiset sekä iltapäivälehtien klikkiotsikoiden taakse piilotetut "tutkimukset". Virallinen konsensus on kuitenkin monelle se pyhä lehmä, jota ei saa kyseenalaistaa. Kriitikkoa skeptikko pitää usein jonakin ihme hulluna salaliittoteoreetikkona, mutta piilottaakseen halveksuntansa, puhuu kriitikolle "kiltisti" kuin nelivuotiaalle lapselle. Skeptikko saa toki usein samalla mitalla takaisin, koska aivopesty lammas ei voisi käsittää maailman menosta mitään, vai kuinka se menikään? Näiden kahden välisiin keskusteluihin ei välttämättä kannata sekaantua, vaikkakin ulkopuolinen huomautus saattaakin laukaista pattitilanteen. Ensimmäinen natsikortin pelaaja voidaan kuitenkin julistaa hävinneeksi, koska sen jälkeen keskustelu menee viemäristä alas melkoisen vauhdikkaasti.

Entäs se tolkun ihminen? Skeptikko ja kriitikko ovat ne ääripäät, joten tolkun ihminen on kantansa kanssa jossain siinä välillä, tosin yleensä jomman kumman osapuolen kantaa enemmän kompaten. Maltillinen, harkitseva ja rauhallinen on se ulospäin itsestä ulos annettava kuva, kun julistautuu tolkun ihmiseksi. Skeptikon ja kriitikon kannalta tolkun ihminen ei ole kunnolla valinnut puoltaan ja "flirttailee vastapuolen kanssa, usein turhaan". Onko tolkun ihminen ihminen sitten ratkaisu ongelmiin? Ei, mutta hän kykenee puhumaan asiasta muiden tolkun ihmisten kanssa kenenkään varpaille tallomatta. Jaa miksei muka se sitten ratkaise ongelmia? Koska suurimmissa ongelmissa ei ole tolkkua alkuunkaan ja vain "radikaali" muutos voisi asiat korjata. Poliitikot ovat usein tolkun ihmisiä jotka kykenevät piilottamaan argumenttien puutteen korulauseisiin ja poliittisesti korrektiin puppuun. Uskooko joku että poliitikko muka ratkaisisi mitään ristisanatehtävää suurempaa ongelmaa?


Eli missä se kolmikkoa yhdistävä asia nyt olikaan?

Kaikki kolme pelaavat yleensä kiltisti median luoman illuusion pelisäännöillä. Kun valtamedia sylkee ulos seuraavan suuren asian, käydään sen kimppuun kaikin voimin ja jätetään se edellinen järkytystä aiheuttanut asia taakse. Jaettu suuttumus on vain häilyvää, verrattuna siihen että yhteen asiaan keskityttäisiin kunnes se olisi käsiteltynä - ehkä jopa ratkaisumallikin luotuna. Mutta siihen pisteeseen ei juurikaan päästä, koska media järjestää sen seuraavan katastrofin taas riideltäväksi. Ja miksi riideltäväksi, miksei keskusteltavaksi? Koska media on myös opettanut, että eri mieltä olevien kanssa ei voi keskustella - vain omassa lokerossa mukana olevien kanssa saa olla samaa mieltä.

Skeptikko ja kriitikko pelaavatkin tässä median pelissä suurta roolia. Kriitikko on usein se "pahis" ja skeptikoksi itseään kutsuva kuvittelee olevansa "sankari" jonka tehtävänä on pelastaa muut ihmiset. Paitsi että keneltä sitä ollaan pelastamassa? Ihmisiltä itseltään? Vahva vastakkainasettelu kaipaa kuitenkin molempia osapuolia vaikka totuus ei kaipaakkaan puolustajia - ainoastaan valheita pitää puolustaa. Virallisen totuuden valhe jatkaa voittokulkuaan vain tasan niin kauan kuin siihen uskotaan ja sitä puolustetaan. Tärkeää olisikin ymmärtää ne motivaatiot tekojen takana. Virallinen totuus on tahallaan luotu illuusio kontrolloimaan kaikkea ja kaikkia, ei sen vähempää. Salaliittoa? Ei, vaan piilossa kaikkien nähtävillä.

Entä ruohonjuuritasolla, miten tähän ongelmaan voitaisiin löytää ratkaisu? Yksi "helppo" ratkaisu olisi lopettaa kilpaileminen ja sen sijaan hakea onnistumista totuuden löytymiseksi. Se olisi niin kriitikon, skeptikon kuin tolkun ihmisen etu, jos onnistuttaisiin löytämään riitaa aiheuttavien asioiden faktat - joskus fakta onkin: emme tiedä. Tietämättömyydessä eläminen on toki pelottavaa, mutta monissa asioissa ei niitä faktoja voi "tavallinen ihminen" edes löytää. Mutta vaikka totuutta jostain asiasta ei kyettäisikkään löytämään, yhdessä asiassa voisimme onnistua yhdessä: valheiden paljastaminen. Kun virallinen totuus kerta toisensa jälkeen jää valheista kiinni, olisiko jo pian aika lopettaa sen kuunteleminen kokonaan? Ja heittää nuo lokerot roskakoriin...

6 comments:

  1. Kolme eri arvomaailmalla varustettua ihmistä lukee saman uutisen, jokainen omalla tavallaan muokkaa samasta jutusta omanlaisensa tarinan karsien yhtä ja lisäten toista. Sitten alkavat kiivailemaan tajuamatta puhuvansa eri asioista, mahdotonta löytää yhteisymmärrystä saatikka ratkaisua. Ennenkuin tajuavat olevansa eri astioiden äärellä, uusi uutinen aloittaa pelin alusta. Näinhän se menee.

    ReplyDelete
  2. Esim. lehdessä lukee pakolainen. Yksi ajattelee kyynelsilmäistä lasta, toinen omahyväistä i-phone geelitukkaa, kolmas Karjalan evakkoa. Ei oikein synny asiallista vuorovaikutusta.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mutta hyvä riita saadaan aikaiseksi melkein joka kerta. Ja sehän se on tarkoituskin...

      Delete
  3. Missäköhän vaiheessa homma pääsi lipsahtamaan nykyiseen malliin? Nassikkana sci-fiä lukiessa haaveili avaruusmatkoista ja lentävistä autoista, vanhempana huomaa elävänsä Orwellin dystopiassa, ei tän näin pitänyt mennä:(

    ReplyDelete
    Replies
    1. Vaikea sanoa koska ajettiin metsään näin pahasti eikä edes huomattu asiaa. Yhtenä muutoskohtana voitaneen pitää koulujärjestelmien muutoksia ja historian valjastamista propagandaa varten, eli 1900-luvun vaihdetta ja sen jälkeen. https://m.youtube.com/watch?v=ySnk-f2ThpE Corbett reportin dokkari asiasta.

      Delete