Yurin ihmeellinen tarina

Loikkarin tarina

Yuri Alexandrovich Bezmenov alias Tomas David Schuman taitaa olla tuttu hahmo tämän blogin lukijoille. Netistä löytyy useita haastatteluja ja esitelmiä, niin englanniksi kuin tekstitettynä suomeksi, hänen ihmeellisestä tarinastaan ja matkasta KGB:n hoivista lännen lihapatojen ääreen. Kuinka suurta osaa tarinasta voidaan sitten uskoa, kun kyseessä on kuitenkin koulutettu agentti? Kaksoisagentti voisi pelotella länttä ja saada ihmiset näkemään vieraan vallan agentteja kaikkialla, näin murentaen yhteiskunnalle kriittistä keskinäistä luottamusta. Mene ja tiedä, mikä tahansa on mahdollista näiden suurvaltojen välisessä pelissä.

Sinänsä hänen kertomansa pitää paikkaansa: yhteiskuntaa voidaan muovata hitaasti hivuttamalla haluttuja asioita kansan keskuuteen. Propagandalla voidaan siirtää Overtonin ikkunaa hitaasti haluttuun suuntaan, eli mahdottomasta ajatuksesta voidaan ajan kanssa saada jokapäiväinen asia. Yleinen mielipide asiasta kuin asiasta voi ajan kanssa muuttua myös itsestään, mutta yleensä sielä taustalla on enemmän tai vähemmän määrätietoista ohjaamista haluttuun suuntaan.

Yuri kertookin monessa luennossaan, kuinka Neuvostoliitto/KGB onnistui hivuttamaan kaikenlaisia kulttuuria rapauttavia asioita jenkkien yhteiskuntaan. Hänen rakkautensa jenkkien kulttuuriin ja elämäntapaan sai hänet kirjoittamaan asiasta ja puhumaan julki näistä vaarallisista kulttuurimarxistisista asioista. Lopputulos toki on nähtävissä ja länsimaisten yhteiskuntien suunta on ollut jo pidemmän aikaa Yurin varoitusten mukainen, mikä lisää tarinan uskottavuutta melkoisesti. Mutta siinä tarinassa on semmoinen iiiihan pikkiriikkinen ongelma, mitä ei voida olankohautuksella ohittaa ja vannoa Yurin tarinan olevan 100% aito.


Pieni ongelma

Lopputulos siis täsmää kerrottuun pelottavan hyvin, mutta siinä tarinassa on semmoinen pienehkö ongelma jolle esitän selitykseksi muutaman hypoteesin. Se pienenpieni ongelma kun on propagandan levitys vieraan vallan alueelle. Jenkeissä oltiin noihin aikoihin jo käyty kaksi suurta propagandasotaa sekä niiden välissä pitkähkö uuvutustaistelu kommunismia vastaan. Koko 1900-luvun alkupuoli oltiin kansaa valistettu vieraan vallan sanoman vaaroista ja painotettu oikeiden tiedonlähteiden uskottavuuteen. Koska Neuvostoliitolla ei ollut omia TV/radio-lähettimiä tai maanlaajuisia sanomalehtiverkostoja käytössään propagandan levittämiseen, miten he siinä sitten oikein onnistuivat?

Ensimmäinen hypoteesi, jota itse en pidä kovinkaan todennäköisenä on se, että Neuvostoliitto onnistui korruptoimaan kaikki propagandalähteet ja ottamaan haltuunsa jenkkien omat tiedon välittämisen verkostot ilman että kukaan jenkkien tiedustelupalveluista asiaan havahtui. Tätä samaa selitystä toki tunnutaan osin käyttämään tänäkin päivänä, kun Venäjästä ja heidän "trolliarmeijasta" pelotellaan. Nyt vaan väitetään että lähes kaikki vaihtoehtoiset tiedonlähteet ovat Venäjän hallussa ja ne kykenevät yhdessä saavuttamaan ison osan kansasta. Mahdollista? Njuu, mikäettei, jos Venäjällä olisi keinot (tai NL:llä oli silloin aikanaan keinot) saada yhteys kaikkiin tarvittaviin tahoihin ja saamaan heidät toimimaan halutulla tavalla.

Mutta entäs jos mitään vallankaappausta ei tarvittukaan - vallanpitäjät halusivat länsimaisen kulttuurin etenevän Yurin pelottelun suuntaan. Media oli jo tuolloin hitaasti valumassa harvojen haltuun ja koulujärjestelmä oli kaapattu jo 1900-luvun alkuvaiheissa. Samat suuret neoliberaalit ajattelijat jotka kaappasivat Chilen -73 ja toimivat Reaganin takapiruina olivat enemmän kuin kykeneviä ohjaamaan koko jenkkien mediakenttää ja kulttuurimarxismi sopi heidän agendaansa enemmän kuin hyvin. Hommataan vielä päälle joku soppeli syntipukki niin kansa on ihmeissään mikä meni pieleen mutta syyllinen sentään tiedetään - Neuvostoliitto.


Vain havaittu sanoma vaikuttaa

Propagandalla on ollut aina sama iänikuinen ongelma - miten saada viesti jokaiselle kohteelle. Jos unohdetaan maholliset alitajuntaan vaikuttavat piiloviestit, valtaosa propagandasta on täysin julkista esitystä eri medioissa. Viestin halutaan saavuttavan mahdollisimman suuri osa kohdeyleisöstä ja sitten toivotaan että sanomalla on vielä haluttu lopputulos. Toki on mahdollista, että minulla on jäänyt jokin osa huomaamatta tahi huomioimatta propagandan levityksessä Yurin tarinassa, mutta tämän hetkisiin tietoihin perustuen pidän lähes täysin mahdottomana ajatusta, että NL olisi kyennyt levittämään haluamaansa propagandaa tarvittavalla laajuudella.

Selitykseksi voidaan toki antaa vaikutus yliopistojen kautta, mikä olisikin periaatteessa mahdollista ellei Rockefeller olisi ehtinyt jo useita vuosikymmeniä aikaisemmin ottaa niitä haltuunsa. Edistyksellisillä tahoilla on ollut niin aikaisemmassa kuin nykyisessä muodossaan aina vahva edustus korkeammissa kouluasteissa - he kun ovat olleet se edistystä ajava voima. Onko tämä nykyinen edistyksellisyys enää edistystä vaiko vaan taantumusta, se taas on jokaisen omasta näkemyksestä kiinni. Mistä päästäänkin viimeiseen osaan tätä mietintöä - onko niin, että tarina kulttuurimarxismin leviämisestä Neuvostoliiton pirullisista päämääristä johtuen onkin vain tarinaa?

On ja ei. Mikään ei nimittäin estä sitä, etteikö samat tahot olleet osallisena myös sielä idässä ajamassa omia agendojaan kansan kustannuksella. Samaan aikaan samankaltaisia ajatuksia ei tietenkään tarkoita mitään salaliittoa, vaan yksinkertaista yhteistyötä ihmisten kesken. Mitään suurta juonta taustalla ei tarvita (tosin mikään ei sitä vaihtoehtoa liioin sulje pois) kun pieni joukko vallassa olevia ihmisiä ympäri maailmaa haluavat ajaa omaa etuaan ja agendaansa. Yurin tarina onkin siitä mielenkiintoinen, että se voi olla täysin totta tai ihan täysin mielikuvituksen tuotetta, kuin myös puhdasta agenttien selkäänpuukotusta ja eri ryhmittymien valtataistelua. Suosittelen siis vilkaisemaan hänen esityksiään ja avoimin mielin tekemään omat johtopäätökset kerrotusta.