Kaksi kysymystä joita ei vallan kahvassa ollessaan kysytä

Missä vallassa?

Valtaa on monenlaista niin vaikutukseltaan kuin mittakaavaltaan. Joku voi kuvitella olevansa kovinkin iso kiho komentaessaan kourallista alaisiaan tai muita ryhmän jäseniä, mutta valtaa on siinä vaiheessa vielä hyvinkin rajallisesti. Toisesta ääripäästä löytyy taas ihmisiä, jotka pystyvät toimillaan määrittämään mitä esimerkiksi netistä voi jollain tietyllä haulla edes löytää. Mutta vaikka vaikutus suureen joukkoon onkin melkoinen, molemmat pelaavat silti vielä ainakin pääpiirteittäin kaikille yhteisillä pelisäännöillä. Tässä toki tullaankin jo ensimmäiseen suureen eroon siinä vallassa.

Vaikka pelataankin vielä yhteisillä pelisäännöillä, tahot jotka voivat niitä sääntöjä halutessaan muuttaa ovat huomattavasti tavan kansan yläpuolella. Demokratiassa, eli kansanvallassa, tämä onkin hieman outo ilmiö - poliitikot voivat rikkoa lakeja ja muuttaa niitä halutessaan kysymättä kansalta kävisikö moinen päinsä. He siis eivät enää edusta kansaa vaan omia etujaan. Silti heidän toimiaan sitovat lait sekä säännökset, ainakin teoriassa, jolloin ainakin etäisesti oikeisvaltiota muistuttavassa maassa joutuisi vastuuseen jos niitä lakeja rikkoo ennen kuin niitä menee muuttamaan itselle sopivampaan muotoon.

Tässä kohtaa tuleekin sitten se oikean vallan raja vastaan, josta ei tavan tallaajalla ole mitään asiaa. Poliitikoksi asti kyllä vielä voi päästä, kun tekee kiltisti mitä herrat käskevät, mutta siitä ylöspäin vaaditaan aivan toisenlaisia yhteyksiä. Puolueiden johtajatkin ovat vielä sielä tavan tallaajan tasolla, kun puhutaan oikeasta vallasta. Toki nämä puhuvat isot päät vaikuttavat jo kovinkin mahtavilta tahoilta, mutta todellisuudessa kun heille käy käsky hypätä, he eivät kysy miksi, vaan kuinka korkealle. Mistä sitten tietää, että on päässyt oikeasti vallankahvaan kiinni?


Turhia kysymyksiä

Onko se laillista? Ensimmäinen huoli, jota vallanpitäjillä ei enää ole, on välittäminen jostain ihmisten tekemistä lakipykälistä. Jos jotain halutaan tehdä, se tehdään täysin siitä huolimatta onko se kiellettyä vai ei. Tekniset yksityiskohdat voivat toki vaatia alempien tahojen muuttavan niitä lakeja, tai tarvittaessa törkätään joku alempiarvoinen junan alle kantamaan vastuu rötöstelyistä. Mutta siinä kohtaa kun isoja suuntaviivoja ollaan vetämässä, ei kukaan huomioi moista pikkuseikkaa kuin "onko se edes laillista". Kun siitä ei tarvitse enää välittää, ollaan oikeasti vallassa.

Onko se moraalista? Toinen turhanpäiväinen murhe on jonkin asian moraalinen kysymys - pitäisikö näin tehdä, onko se oikein vai väärin? Ihmishenki ei ole minkään arvoinen ja maapallolla on vielä paljon tilaa asustaa vaikka isompiakin alueita pistetään pysyvästi pilalle. Oikein, väärin? Ei, vaan nyt tehdään niin tai näin, koska yhdessä päätettiin että tämä on oman edun mukaista. Paskan hailee miten se muihin vaikuttaa, kunhan itse saadaan aikaiseksi se mitä halutaan. Jos joku tulee asiasta vinkumaan niin sitä varten on propaganda ja koko poliittinen sirkus valmiina selittämään asiat parhain päin. Moraalista? Ketä kiinnostaa...

Nyt ei siis oteta kantaa siihen onko se teko laillista tai "oikein", vaan ainoastaan siihen että tarvitseeko niistä välittää. Vallanpitäjä voisi teoriassa tehdä hyvinkin oikeamielisiä ja kaikkia hyödyttäviä tekoja, välittämättä niistä moraalisista ja laillisista kysymyksistä. Kun ei moisista tarvitse välittää, tietää että on oikeasti vallassa. Moiseen asemaan tosin ei taida päätyä ne kaikista parhaat tyypit, vaan näin kansan suunnasta katsoen vain se pahin ihmiskunnan pohjasakka...


Outo uskomus vallanpitäjistä

Adam Smith puhui aikoinaan näkymättömästä kädestä joka ohjailee markkinoita. Tämän näkymättömän käden voidaan sanoa olevan myös ne vallanpitäjät. Eli siis ne kaikista röyhkeimmät, laskelmoivat, itsekeskeiset ja omahyväiset ahneet ryöstäjät jotka luovat kylmäverisintä politiikkaa - he tuottavat hyvää kaikille muille. Monet kuvittelevat, että nämä näkymättömät tahot omilla tahoillaan ovat kansan puolella ja tuottavat heille hyvää. Koska sehän olisi puhdasta salaliittoteoriaa, että vallanpitäjät muka toimisivat omaksi edukseen sen sijaan että toiminnallaan suojelevat maailmaa vaikkapa ilmastonmuutokselta!

Karu totuus on kuitenkin se, että miljoona pientä ei ole mitään, muutama jättiläinen vastaa kaikesta. Tavan kansa, vaikka meitä onkin miljoonia(?) yhtä oikeaa vallanpitäjää kohti, me emme paina siinä vallan vaakakupissa yhtään mitään tällä hetkellä. Syy siihen on tosin yksinkertainen - olemme jakautuneet lukemattomiin pieniin ryhmiin, jotka yhdessä toimimisen sijaan taistelevat jämistä keskenään. Identiteettipolitiikka on tästä ehkä paras esimerkki - on keksitty, että ihonväri ja seksuaalinen suuntautuminen asettaa ihmisen hierarkiaan jossa uhri ja alistaja ovat kuitenkin molemmat tasan saman verran vallassa, eli ei yhtään. Rasistifasistia ollaan huutamassa niille, joilla ei ole mitään tekemistä niiden kanssa jotka ovat toimillaan aiheuttaneet suuren osan nykypäivän ongelmista.

"Suuri herääminen", jota ei edellisilläkään kerroilla päässyt tapahtumaan, tuntuu nyt kuitenkin viidennellä kierroksellaan saavan ihmiset ihan täpinään. Ensimmäistä kertaa yleisesti uskotun historian mukaan ihmiskunnalla on kuitenkin nyt mahdollisuus yhdistyä ja käyttää sitä ainoaa ihmisoikeuttaan - sananvapautta - kyetäkseen paljastamaan ja kaatamaan nämä näkymättömät voimat jotka ovat oikeasti vallassa. Väärin vastustettu on kuitenkin vielä niin suuri synti, ettei yhteistyöstä ainakaan tällä hetkellä tosin taida tulla juurikaan mitään. Tai ehkä olen vain liian kyyninen ja oikeasti kaikki menee juuri kuten on suunniteltu? Paitsi että, kenen suunnitelman mukaan sitä nyt ollaan oikeasti tanssimassa? Historiasta jos otetaan yhtäläisyyksiä nykypäivään niin nyt ollaan menossa kyllä ihan eri suuntaan kun väitetään, mutta mistäs minä sen tietäisin...