Aikojen alusta saakka
Ihminen on luotu kestämään ja selviämään stressaavista tilanteista ja asioista. Kyky selvitä mitä rankimmistakin tapahtumista ja pystyä kertomaan niistä on antanut aikojen alusta ihmiselle selvän edun muihin nähden. Ihminen voi silmänräpäyksessä vaihtaa omaa käyttäytymistään tilanteeseen tulkitsemallaan tavalla - pakene tai taistele, näin esimerkkinä. Kun tilanne on ohi, kehon kuuluisi palata sitä edeltäneeseen tilaan, mutta joskus se ei onnistu ja ongelmat alkavat. Pahimmassa tapauksessa stressi aiheuttaa pysyviä traumoja, jotka saattavat vaivata koko loppuelämän ajan.
Mikä stressin voi aiheuttaa, on täysin yksilöllistä. Aikojen saatossa yleiset uhat ovat vaihdelleet suuresti, mutta tuntematon on lähes aina ihmistä jännittänyt. Jatkuva uhan alla oleminen, esimerkiksi sota, on varma tapa jättää pysyvä jälki ihmiseen. Pienillä asioilla, kuten uhan ennustettavuus ja varoitus etukäteen ovat merkittävässä osassa, koska keho oppii tulkitsemaan varoituksen signaalina valmistautumiseen, eli jatkuvaa valppautta ei tarvita. Riittävästi kertaamalla voi ihminen päästä muille stressaavista asioista omalla kohdallaan lähes täysin eroon - siksi sotilaat harjoittelevat ja kertaavat.
Nykyään aivokuvantamisella on pystytty huomaamaan merkittäviä muutoksia traumatisoituneen ihmisen aivoissa. Osa aivoista saattaa kytkeytyä pois päältä, eli suuria kognitiivisia ongelmia on varmasti luvassa. Kaikki ovat kuitenkin yksilöitä ja ihminen voi palautua takaisin normaaliin tilaansa vaikka kyseessä oli kuinka paha trauma tahansa. Kuinka todennäköistä ja nopeaa se taas on, onkin aivan toinen asia. Kaikkea stressiä ei voi välttää, mutta turhan stressin välttely on terveellistä, samoin kuin stressin laukaisu vaikkapa nostamalla sykkeen urheilusuorituksella ylös.
Nykyajan juoksuhaudat
Sotaa ja kaaosta on nähtävissä ja koettavissa ympäri maailmaa, mutta toistaiseksi vielä suurimmassa osasta länsimaita meno on vielä aika rauhallista. Tuntemattoman uhka, eli terrorismin uhka on kuitenkin todellinen ja aiheuttaa jo nyt monessa samankaltaisia oireita kuin sielä pommien alla juoksevat ihmiset. Koska reaktiot ovat täysin yksilöllisiä, voi tieto mahdollisesta terrori-iskusta traumatisoida yhtä paljon kuin todistaa vierestä terrori-isku. Jo paljon pienempikin uhka voi pilata elämän - työpaikan YT-neuvottelut uhkaavat viedä koko perheen elannon voi pahimmillaan tuhota mielen.
Otetaan vielä muutama harppaus herkempään suuntaan, eli poliittisesti korrekteihin sosiaalisen oikeuden sotureihin (SJW). Kun jo mahdollisesti hyvin pienestä pitäen toistetaan tiettyjä ideologioita ihmisen päähän, saadaan aikaiseksi ajatusmaailma, missä itse ollaan kaiken keskellä ja kaikkeen ulkopuoliseen pitää pystyä suoraan vaikuttamaan. Kaikki eriävä on loukkaavaa ja se pitää kieltää ettei itse tai joku muu, vielä herkempi, vain loukkaannu. Kierre onkin lähes loputon, kunnes kaikki on kiellettyä ettei kukaan vaan loukkaannu ja saa siitä traumoja.
Niin järjettömältä kuin asia kuulostaakin, on kaiken edellä mainitun aiheuttama stressi ja siitä johtuvat traumat kuitenkin todellisia. Yksi vääränä pidetty twiitti on kuin tykistökeskitys omaan kotikylään. Vähemmän yllättävästi kielloilla ja määräyksillä saavutetaan ainoastaan entistä kireämpi tilanne, johon reagoidaan kiristämällä sääntöjä entisestään. Asia on toki paljon monimutkaisempi kuin antamani esimerkit, mutta neoliberalismin ideologiaan ne soveltuvat oikein hyvin. Toki se ei ole liioin se yksi ja ainut vastaus, mutta antaa ainakin lähtökohdan, mistä asiaa voi enemmän tutkia.
Terapian tarpeessa
Yhtä kaikki, nykyihmisen hektinen elämä kaiken stressin keskellä on johtanut jos jonkinmoisiin psyykkisiin ja fyysisiin ongelmiin. Sen sijaan että etsitään ratkaisuja stressin vähentämiseksi, koetetaan etsiä vain keinoja miten stressiä aiheuttavia asioita voitaisiin kieltää. Mutta kun ei oteta huomioon yksilöiden eroja, voi herkin lumihiutale loukkaantua ja traumatisoitua pysyvästi nähdessään toisen lumihiutaleen. Turha provosointi ei toki asiaa ainakaan paranna, mutta sanoista traumatisoitumiselle olisi tehtävä jotain. Suunta on kuitenkin tällä hetkellä vastakkainen - kouluissa opetetaan entistä enemmän loukkaantumista ja uhriutumista. Opitaan siis uusia tapoja syrjiä ja tuntea itsensä syrjityksi.
Ratkeaisiko ongelma sitten palkkaamalla tuhansia ja taas tuhansia psykologeja ja psykiatreja auttamaan? En usko, mutta ehkä kaikista vakavimmat tapaukset olisi syytä saada ajoissa hoitoon. Jo pienestä pitäen opittu avuttomuus on omiaan pahentamaan ongelmaa. Jos ihminen osaisi lukea varoitusmerkit ja toimia tarvittavalla tavalla, olisi minkä tahansa uhan kohtaaminen ja ratkaisu paljon helpompaa. Tämä kuitenkin tarvitsisi aivan toisenlaisen tavan opettaa ihmisille "elämän perusteita".
Tällä hetkellä asia on siis jokaisen omalla vastuulla, tai ainakin lasten vanhempien vastuulla. Omaa suhtautumistaan useimpiin stressiä aiheuttaviin asioihin voi yrittää muuttaa, mutta helppoa se ei toki välttämättä ole. Avun saanti on ainakin Suomessa hyvin vaikeaa mihin tahansa psykologisiin ongelmiin, minkä lisäksi avun tarpeen tunnistaminen ja myöntäminen ovat valtavia loikkia. Olisiko se toimiva ensihoito sitten vaikkapa luonto? Raikas ulkoilma tekee hyvää niin keholle kuin mielelle ja jo pienikin liike vähentää kehon tuottamia stressin vasteita. Ylös, ulos ja lenkille, jos vain kykenet...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti