Saturday, March 11, 2017

Olet mitä syöt

Kaiken summa

Ihminen on kaiken ulkoa tulleiden asioiden summa. Kuinka paljon mitäkin asiaa, vaihtelee suuresti ja sillä selittyy lähes täysin suuret eroavaisuutemme toisistamme. Kortit mitä alussa on jaettu, eivät meitä määritä niinkään paljon kuin yleensä oletetaan vaan se ympäristö missä olemme vaikuttaa kaikkiin ominaisuuksiimme. Ei siis ole ollenkaan yhdentekevää, millä itseämme ruokimme niin henkisesti kuin fyysisesti. Samat keinot toimivat niin mielen ehdollistamisessa kuin kehon muodostamisessa.

Ihminen on äärimmäisen hieno yhdistelmä koko luomakuntaamme. Harmittavasti kovinkin yleinen kuva ihmisestä on virallisen totuuden mukaan varsin konemainen - keho on iso moottori jolle petroolia antamalla se nakuttaa valmistajan määräämällä tahdilla. Mieli antaa ohjeellisia käskyjä keholle ja keho tekee työtä käskettyä. Jokainen osa voidaan tarkastella erillään ja määrittää sen toiminta ja tehokkuus - leikataan irti ja laitetaan mikroskoopin alle. Hitaasti ollaan kuitenkin heräämässä aivan toisenlaiseen käsitykseen ihmisestä.

Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Aivan kuten ihmismieli oppii kertaamalla soittamaan instrumenttia, keho oppii loputtomalla toistolla mukautumaan ympäristöönsä. Kaikki mitä kehoon sisään tungetaan, joko käytetään johonkin, varastoidaan tai poistetaan turhana/haitallisena. Tässä kuitenkin törmätään yhteen suurimmista nykypäivän haasteista. Keho ei tiedä mihin kategoriaan mikäkin aine kuuluu, kun uusia ja varsin outoja, ihmisen luomia, yhdisteitä pumpataan niin kurkusta alas kuin vaikka suoraan suoneen. Ihmisen evoluutio ei pysy perässä mutta sitä ei haluta myöntää.


Lisää pökköä pesään

Kuten eräs vanhusten kanssa töitä tekevä totesi, "kaikki keskusteluaiheet ovat suun ja peräaukon välillä". Taistelu "oikeasta" ruokavaliosta on jatkunut jo aivan liian pitkään, vaikka yhteinen ulospäin kerrottu tarkoitus kaikilla osapuolilla on sama: terve ihminen. Tässä törmätäänkin yhteen suurimmista ihmiskunnan vitsauksista - kilpailu. Kilpailu siitä, kuka saa myytyä omat tuotteensa ja tienattua eniten. Ihminen on tässä vain kuluttajan osassa ja terveydestä viis veisataan kun kehitetään uusia tuotteita. Riittävästi taaloja pöytään ja tiede rientää todistelemaan kaiken olevan hyvin.

Tiede tutkii jatkuvasti mikä olisi hyvää ja mikä pahaa ruokaa. Välistä joku aine on pahinta myrkkyä ja seuraavana päivänä sen parempaa ei olekaan. Sopivasti valikoimalla tutkimuksia, voidaan samaa tuotetta markkinoida vastakkaisiin asioihin - esimerkiksi rypsiöljy on niin hyvä ja loistava tuote jota syömällä laihtuu tuosta vaan... ja samalla aineella, tosin ilman puristamista, saadaan siat lihomaan. Maito taas sisältää paljon luille tärkeää kalsiumia, joten se täytyy olla ihan parasta juomaa kaikille... ja samalla maidon on huomattu imevän kalsiumia luista, jopa enemmän kuin se sitä keholle tarjoaa. Esimerkkejä voisi kertoa paljon enemmänkin, mutta jo noista kahdesta voisi alkaa miettimään miksi mikäkin aine on myynnissä ja tuotannossa...

Koska tiede ei pysty yksilöä huomioimaan sitäkään vähää kun se osaa tehdä arvauksia jonkin aineen vaikutuksista ryhmään, miten ihmeessä sitä voisi tietää mitä sinne suuhun sitten uskaltaa laittaa? Onneksi suunnittelupöydällä moinen ominaisuus on ihmiseen jo lisätty - ihminen osaa luonnostaan vaatia "oikeaa" ruokaa, jonkin asian himo viestittää puutteesta. Mutta tässä törmätään taas oikeen kunnolla seinään. Kun suuri osa ruuasta nykyään on mitä sattuu, on ihminen oppinut toistoilla tulkitsemaan signaalit väärin ja vielä pahempaa, ruuasta johon himo kohdistuu ei tarvittavaa osaa välttämättä enää löydy syystä tai toisesta.


Uudelleenoppimista

Usein se vaatii sen pää edellä seinään juoksemisen, että haluaa tehdä muutoksen elämäänsä. Jos homma pelaa, ei muutokseen ole tarvesta. Mutta miksi tyytyä vähempään, kun mahdollisuuksia nykypäivänä on enemmän kuin koskaan ennen? Emme elä Suomessa enää (tai ainakaan vielä) pula-aikaa, jolloin ruokaa ei yksinkertaisesti ole saatavilla. Ennen jouduttiin pärjäämään vähemmällä ja yksipuolisella ruualla, koska vaihtoehtoja ei yksinkertaisesti ollut. Mutta nykyään markettien hyllyt notkuvat jos jonkinmoista tuotetta niin läheltä kuin kaukaa.

Samalla kun valtavat määrät vaihtoehtoja tarjoaa lähes rajattomasti vaihtoehtoja, voi se vaihtoehtojen määrä myös pelottaa. Mitä jos valitsen väärin? Kun se oma kompassi osoittaa mitä sattuu, voi matka kaupassa päätyä suklaahyllylle ja innostus vaihtua johonkin negatiiviseen, siinä kotimatkalla suklaapatukkaa mutustellen. Helpoin ensiaskel olisikin se karkkihyllyn ohittaminen kokonaan, vaikkakin se on tehty kaupoissa täysin tahallaan mahdollisimman vaikeaksi. Se pieni palkinto ihan itselle, vaikka vaan yksi sokeripommi kun keho sitä oikeen huutaa...

Hyvien vaihtoehtojen löytäminen löytäminen ei ole sieltä helpoimmasta päästä. Netistä kaivamalla törmää niin loistaviin neuvoihin, kuin ihan hirvittäviin ja vaarallisiin vaihtoehtoihinkin. Koska jokainen ihminen on yksilö, ei yhtä ja oikeaa vaihtoehtoa valmiiksi välttämättä löydy. On siis kokeiltava mikä sopii juuri sille omalle itselleen. Löytääkö sitä omaa optimiaan jää vain nähtäväksi jos uskaltaa ottaa sen askeleen oman tilanteensa haltuunottamiseksi, vaikka yhteiskunta kuinka toisin opettaa. Parhaassa tapauksessa ihminen voi parantaa minkä tahansa vaivan sopivalla elämäntapamuutoksella.

No comments:

Post a Comment