Erimielisyyksien suo
Pitkään sivusta seuranneena ja aina välillä osaa ottaen, törmäsin jälleen kerran ties kuinka monenteen kertaan ankaraan vääntöön kiistanalaisesta asiasta. Virallisen totuuden puolustaja vastaan hörhöt, olisi monen diagnoosi moiselle keskustelulle. Mutta yksi argumentti, joka on tullut usein vastaan, syystä tai toisesta nyt iski kunnolla naamaan ja harmaat aivosolut käymään ylikierroksilla. Argumentti oli kaikessa lyhykäisyydessään "edut > haitat". Ai niin kenen mukaan?!
Sinällään argumentti on ihan kelpoisa, mutta samalla törmätään kohtaan minkä yli ei keskustelussa nähdäkseni yleensä kannattaisi sosiaalisessa mediassa edes edetä - ollaan siirrytty "faktoilla" väittelyn sijaan arvomaailmojen törmäykseen. Jokainen ihminen saa heti pienestä pitäen läksytystä moninaisilta tahoilta mikä on "oikein" ja mikä "väärin". Asioita arvioidaan siltä omalta kannalta ei vain oikean ja väärän välillä, vaan myös sen mukaan kuinka paljon painoarvoa milläkin asialla on. Absoluuttista arvoa kun ei millään asialla ole, joutuu jokainen muuttamaan eri asiat omalle valuutalleen.
Paljonko on arvoa rahalla? Entä terveys ja ihmishenki? Onko sananvapaus arvokkaampi kuin oma turvallinen alue? Näihin ja lukemattomiin muihin kysymyksiin ei yhtä vastausta ole, saatikka sitten sitä oikeaa vastausta. Kun arvomaailmat kohtaavat, on faktoilla usein hyvin vähän painoa. Vielä kun moisia argumentteja ja ajatuksia ei juurikaan missään opeteta saatikka asioista keskustella, onko mikään ihme että ollaan toistemme kurkuissa kiinni melkein joka asiasta?
Omalla vastuulla
Vastuun antaminen muille on helppo tapa tuntea ylemmyyttä omasta kannastaan. Seuraavassa ajatusharjoituksessa haastankin sinut miettimään omia arvojasi; Edessäsi seisoo 100.000 ihmistä. Heistä sattumanvaraisesti kuolee seuraavan minuutin aikana 10, ellet sinä itse tapa yhtä heistä. Tässä on ase, minuutti aikaa. Mieti rauhassa ja päätä pystytkö sinä vetämään liipaisimesta? Aseen antaminen jollekin toiselle ei nyt auta. ... ... Seisooko edessäsi 1 vai 10 vähemmän? Annoitko arvan valita vai valitsitko harkiten? Mutta ei laiteta asetta vielä pois, mennään seuraavaan harjoitukseen. Jos kädet vieläkin tärisevät, ota pieni tauko ennen jatkoa.
Uusi ryhmä, 100.000 ihmistä seisoo edessäsi. Heistä sattumanvaraisesti SAATTAA kuolla 10, jos et minuutin aikana heistä ammu yhtä. Et voi myöskään olla varma, ettet vahingossa satuta useampaa muuta ihmistä laukauksellasi. Taaskaan et voi antaa asetta muille, sinun on päätettävä ainakin yhden ihmisen kohtalosta ja tiedät, ettei tekosi muuta välttämättä mitään. Onko oikeutus jo heikolla jäällä? Mieti rauhassa. ... ... Entä nyt, moniko joukosta puuttuu? Joka tapauksessa, vielä kolmas harjoitus kun on kerran päästy vauhtiin, eikös?
Viimeinen ryhmä, 100.000 ihmistä mutta uusi ase. Liipaisimen veto sattumanvaraisesti laukaisee vähintään yhden, mutta mahdollisesti n. määrän muita laukauksia, mutta määrää ja vaikutusta sinulle ei kerrota. Jos kieltäydyt, 100.000sta ihmisestä SAATTAA kuolla jälleen se 10. Jos kuitenkin vedät liipasimesta, sinulle maksetaan 100.000€ eikä sinua pidetä laillisesti vastuussa yhdestäkään vahingosta. Paljonko ihmishengellä on arvoa? Entäs jos saisit miljoonan? Entä 100 miljoonaa? Entä jos tiedät, että aseen omistaja tietää mikä vaikutus on, mutta ei vain kerro sinulle? ... ... Paras käydä pesemässä kädet seuraavaksi. Paljonko verta niissä onkaan?
Ei helppoja vastauksia, vain uusia kysymyksiä
Kun suuri osa "faktoista" on nykyään valhetta (pidempi selitys tästä), ihmisten arvomaailmat saattavat perustua valheelliseen tai vaan virheelliseen tietoon. Kun asioita ei suostuta kyseenalaistamaan, on maailmankuva monella jämähtänyt ylhäältä ohjattuun indoktrinoituun tilaan. Kukaan muu kuin ihminen itse ei kuitenkaan tästä kahleesta pysty irtautumaan.
Hektinen elämä ja ainainen kiire ei jätä paljoa aikaa asioiden miettimiseen. Median ja koulutuksen vaikutus ihmismieleen on suuri, kun ei ole aikaa kyseenalaistaa kerrottua. Järjestelmä siis toimii lähes optimaalisella tavalla. Virallinen totuus kertoo asiat omaksi edukseen ja sen arvomaailma, jos avattaisiin kaikkien nähtäville, saattaisi aiheuttaa melkoisen vastareaktion. Paljon avoimia kysymyksiä, vähän totuudenmukaisia vastauksia, runsaasti mielipidevaikuttamista ja rajattomasti valheellista tietoa - siitä kaikesta on maailmankuvamme luotu. Miten siitä kaikesta voi edes kuvitella rakentavansa oikeudenmukaisen arvomaailman?
Tarkoitukseni tällä, samoin kuin aikaisemmilla ja tulevilla, teksteillä ei ole pakottaa ketään ajattelemaan asioista tietyllä tavalla. Tarkoitukseni on saada ihminen kyseenalaistamaan omat uskomukset ja arvot - jos ne kaiken pohdinnan jälkeen vieläkin kelpaavat, hieno homma. Kehdosta hautaan ihminen voi oppia uutta. Omien näkemysten kyseenalaistaminen, samoin kuin asioiden selittäminen muille ovat mielestäni loistavia keinoja kehittää itseään. Mihin suuntaan se kehitys vie, se taas on toinen asia...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti