Saturday, March 18, 2017

Poliittista korrektiutta pintaa syvemmältä

Kahdet kasvot

Ihmisten jakaminen eri lokeroihin yleistää asioita turhankin paljon, mutta samalla helpottaa monimutkaisien asioiden selvittämistä. Yksilötasolla aniharva on 100% johonkin malliin sopiva, vaan jokainen asuu sielä omassa pienessä kuplassaan. Selvyyden vuoksi nyt kuitenkin jaetaan poliittisesti korrektit ihmiset kahteen eri ryhmään - (PC) egalitaarit ja (PC) autoritäärit. Jätän PC, eli political correctness, osan termistä pois tästä eteenpäin, mutta puhuessani egalitaarista ja autoritääristä, tarkoitan nimenomaan PC-versiota.

Autoritäärille maailma on kovin mustavalkoinen. Ihmisten eroavaisuudet ovat pääosin biologisia ja maailma tasataan määräyksillä ja pakottamisella. Jos ei tasa-arvoa pakolla saavuteta, kiristetään sääntöjä entisestään ja sillä ongelmat ratkeavat. Kognitiiviset verbaaliset kyvyt ovat usein keskivertoa heikommat, eli puheesta/tekstistä ei välttämättä pääse asiaan perehtymätön edes kärryille. Suvaitsevaisuus on itsensä mukaan rajatonta, todellisuudessa hyvinkin tarkkaan rajattua. Oppi on yleensä saatu jo kotoa, pienestä pitäen, mutta mikään ei estä oppimasta vanhempanakin kunnon autoritääriksi.

Egalitaari taas haluaa pitää kaikesta ja kaikista huolta. Eroavaisuuksien syyt löytyvät kulttuureista ja yhdenvertaisuus viedään niin pitkälle, että sen pitäisi yltää lopputulokseen asti. Ihmiset lokeroidaan tarkasti omiin ryhmiinsä ja nykyisen, alistavan, arvojärjestyksen sijaan lokerot tulisi järjestää uudelleen ja yhteiskunta pelastuisi. Kognitiivisilta verbaalisilta kyvyiltään egalitaarit ovat usein keskiarvoa korkeammalla, mikä mahdollistaa hyvinkin monimutkaisten selitysten muodostamisen niin, että ne päällisin puolin kuulostavat järkeviltä. Oppi ei välttämättä ole lähtöisin kotoa, vaan egalitaari on hakeutunut itse oppia saarnaaviin ryhmiin - esimerkiksi rasisminvastaiset mielenosoitukset.


Yhdistelmän voima

Kumpikin ryhmittymä, egalitaarit ja autoritäärit, pystyvät yksistään ajamaan poliittisen korrektiuden sanomaa eteenpäin. Mutta kun nämä kaksi tyyppiä yhdistetään, saadaan aikaiseksi jotain uutta ja paljon voimakkaampaa. Autoritäärin lapsenomainen kaikesta loukkaantuminen yhdistyy egalitaarin voimakkaaseen suojeluviettiin. Kuin äiti suojaa vauvaansa, haluaa egalitaari suojata autoritääriä pahalta maailmalta kaikin keinoin. Suojeluvaisto, mikä on vahvasti synnynnäinen ominaisuus lähtee ylikierroksille eikä huomaa yhtä kriittistä virhettä ajattelussa: autoritääri ei ole vauva vaan yleensä jo aikuinen ihminen.

Vaikka valtaosa yllä kuvatuista asioista sopiikin paremmin kuvaamaan nykyistä vasemmistoa, ei poliittinen korrektius ole rajoittunut vain vasemmalle - oikeistosta löytyy samoja autoritäärejä mutta vain päinvastaisilla opeilla varustettuna. Siinä kun oikeisto luo homogeenistä yhteiskuntaa tiukin säännöin rajaamalla ihmisiä ulos, haluaa vasemmisto myös täysin homogeenisen yhteiskunnan omine tiukkoine sääntöineen. Erona onkin se, että vasemmisto muuttaisi koko kansan harmaaksi massaksi, jossa kaikki ovat yksilöitä ilman mitään hyväksyttävää eroa.

Joka tapauksessa, poliittinen korrektius on mutkainen tie kohti totalitaarista yhteiskuntaa. Oli syy mikä tahansa, jokainen rajoite vapaaseen sanaan kaventaa ihmiskunnan potentiaalia kehittyä. Siksi toki ei olekaan ihme, että neoliberalismiin, jota kaikkialla länsimaissa ollaan ajamassa, kuuluu moinen keino hallita kansoja. Oikeus ilmaista mielipiteensä on asia, jota ei tulisi rajoittaa kuin äärimmäisissä tilanteissa - suora väkivallalla uhkaaminen ei kuulu sivistyneeseen yhteiskuntaan.


Mahdollisuuksien valtameri

Aatteiden päinvastaisuudet estävät tehokkaasti ihmisten välisen kommunikoinnin. Kun aatteen palo on kirkkaana molempien osapuolien silmissä, ei keskustelu ole ihmisten vaan aatteiden välillä - aatteet kertovat aina oikean ratkaisun jokaiseen ongelmaan, kaikki muu on väärin. Jos aatteet pystytään edes hetkeksi jättämään pois keskustelusta, voisi faktoilla yrittää selvittää yhteistä polkua. Aatteet kuitenkin muokkaavat vahvasti arvomaailmaamme, joten aatteiden jättäminen pois on lähes mahdottomuus. Aina voi kuitenkin yrittää, koska kaikkien ihmistyyppien voimien yhdistäminen edistäisi asioita täysin eri tavalla kuin nykyinen kaikesta kilpailemisen asenne.

Oikeistolaisia pidetään usein tiukkoina ja tuotteliaina, siinä kun vasemmistolainen on avoin ja luova. Yhdistämällä siis luovuuden ja avoimmuuden kehityksessä tuotteliaisuuteen johtamisessa, saadaan esimerkiksi yritys jonka uudet ideat tulevat yhdeltä suuntaa ja käytännön asiat hoidetaan toiselta taholta. Helposti manipuloitava autoritääri-työläinen oppii tehtävänsä ja velvollisuutensa nopeasti ja on tehokas osa koneistoa, missä jokainen tekee oman osansa.

Jos koulu suunniteltaisiin ihmisten vahvuuksia kasvattavaksi tahoksi, eikä nykyisen kaltaiseksi "kaikki samaan muottiin" leimasimeksi, saatettaisiin välttyä monilta nyky-yhteiskuntaamme riivaavilta ongelmilta, mitä poliittinen korrektius yrittää epätoivoisesti korjata. Ongelman havaitseminen ja analysointi on kuitenkin vasta ensi askel sen korjaamiseksi. Varmaa on kuitenkin se, että suita tukkimalla milloin minkäkin syyn takia, ei tulla koskaan korjaamaan yhtään mitään asiaa. Paras argumentti siis voittakoon... paitsi että argumenttien ei pitäisi kilpailla vaan löytää se kaikille sopiva ratkaisu.

No comments:

Post a Comment