Vertauskuvia
Vertauskuvat eivät ole leipälajini ja tämäkin tulee varmasti vuotamaan kuin seula, mutta toivottavasti edes osa viestistäni välittyy... Suomi on 100-vuotias purjelaiva. Paljon on merta takana, laidat narisevat ja purjeissa on reikiä. Joku on mennyt vielä muutaman aironkin katkomaan. Kuitenkin eteenpäin seilataan, vaikka kapteeniksi onkin päässyt mielipuoli, joka haluaa myydä laivan ja perämies tahtoo osansa tästä kaupasta. Kokki syöttää pilaantunutta leipää miehistölle, samalla kun laivalla vieraileville katetaan kapteenin kanssa juhlaherkut pöytään.
Jos tämä ei vielä riittäisi, on miehistö kapteeninsa valheiden vuoksi jakautunut eri leireihin, tehtävänään pelastaa vuotava laiva. Liberaalit/vasemmisto uskoo, että repimällä purjeet ja katkomalla airot, he voivat porukalla vallata peräsimen ja seilata haluamaansa suuntaan. Konservatiivit/oikeisto taas vahvistaa ja korottaa laitoja, ettei vesi eikä laivaan pyrkijät upottaisi jo valmiiksi huonosti kelluvaa paattia. Postmodernistit/neoliberaalit taas ovat ruumassa, poraamassa isoja reikiä runkoon koska uskovat pelastuvansa upottaessaan laivan.
Mikä on siis Suomen suunta? Vettä yritetään äyskäröidä, mutta paatti jatkaa painumistaan pohjaa kohti. Kapteeni on jo myynyt suurimman osan arvoesineistä matkan varrella, eikä olekaan varmaa onko itse laivalla enää arvoa kenellekään - muille kuin miehistölle, joka on kaikki nämä vuodet pitänyt laivan seilaamassa maailman myrskyjä vastaan. Kapinaa ei kuitenkaan ole lähipiirissä, kun oikeisto ja vasemmisto tappelevat keskenään eivätkä käännä katseitaan yhteiseen ongelmaansa - kapteeniin ja perämieheen.
Vähemmän vertauskuvallista
Vertauskuvaa ei parane mennä aukomaan muille vaan jokaisen on itse yhdistettävä pisteet, tai olla yhdistämättä. Kun tätä menoa on vuosia seurannut osin ulkopuolelta, on kuva aika ankea. Hyviä ihmisiä kustaan silmään ja köyhiltä viedään tuhkatkin pesästä. Hyvesignalointiin keskittynyt liberaali (muka)älymystö mesoaa milloin mistäkin täysin merkityksettömästä ongelmasta eikä oikeiston yhteisrintama ole paljoa sen parempi - siis sen lähes täydellinen puute. Samaan aikaan neoliberaalien unelma, eli kaiken vanhan tuhoaminen, on lähempänä kuin koskaan ennen.
Yhtenä suurena pelurina tässä valtakamppailussa onkin kunnostautunut Suomen ev.lut. kirkko. Fariseukset ovat vallanneet kirkon johdon ja lisäävät siihen omia ideoitaan yrittäen kannustaa liberaaleja liittymään mukaan. Onko pian siis odotettavissa uusi uskontokunta, missä kristillisyydestä poistetaan sanoma ja korvataan se hyvesignaloinnilla ja korkean kulttuurin ikoneilla, kuten sateenkaarilippu? Ihan vapaasti, sanon minä. Älkää vaan sotkeko sitä vanhoihin arvoihin vaan rakentakaa uusi herätysliike. Molemmille on tilaa ja kysyntää, mutta ei saman katon alla.
Useiden eri arvomaailmojen törmäykset ja kyvyttömyys keskustella eri näkemyksen omaavien ihmisten kanssa onkin johtanut maamme tilaan, mistä ei ihan heti palauduta. Hajottavia voimia kyllä löytyy vaikka muille jakaa, mutta niitä uudelleenrakentavia voimia ei enää näkösällä paljoa ole. Mutta jos halutaan rakentaa uusi ja parempi laiva, ei se vanhan polttaminen miehistön ollessa vielä laivassa ole kovin järkevä ratkaisu? Mitä nyt tarvittaisiin, on useita moninkertaistajia jokaisesta ryhmittymästä, jotka yhdessä saisivat kansan heräämään ja nousemaan sortajiaan vastaan.
Potentiaalia
Sanotaan, että ihmisen tulisi täyttää oma potentiaalinsa elääkseen hyvän elämän. Mutta kun kukaan ei tiedä mikä se oma potentiaali on, miten voisi edes kuvitella elävänsä hyvän elämän? Potentiaalin saavuttamiseksi pitää jokaisen kehittyä ja oppia uutta. Ainut tapa oppia ja kehittyä onkin tutkia tuntematonta. Yksi mahdollinen tapa tutkia uutta edes etäisen turvallisesti, on seisoa vakaalla maalla. Jos ei lähtökohta ole vakaa, on edessä vain vapaa pudotus tuntemattomaan. Löytyykö sitä uutta luvattua maata ja parempaa elämää tuhoamalla se vanha ja hyppäämällä pois kyydistä?
Rakentaakseen paremman maailman, ihminen tarvitsee ihan jokaisen apua. Jokainen pelaa oman osansa tässä maailmassa. Kuinka suuren osan, sitä on mahdotonta sanoa. Samoin kuin paljonko vastuuta kukin ottaa tekosistaan on myös aivan toinen asia. Kumpi kuulostaa sinusta pelottavammalta ajatukselta: mitään, mitä teet, ei vaikuta mihinkään ja kaikki on turhaa VAI kaikki mitä teet vaikuttaa kaikkeen/kaikkiin ja olet siitä vastuussa? Vaikea kysymys, mutta samalla se, joka kertoo suuntaa oletko osa ongelmaa vaiko ratkaisua.
Ongelma on se, että kukaan ei ota vastuuta mistään. Paskaa puhumalla pelataan kaikki omaan pussiin ja koetetaan pakottaa muutkin tähän leikkiin oman edun tavoittelemiseksi. Kaikesta kilpaillaan ja vain vahvin voi selviytyä. Ratkaisu on taas se, että kaikki kantavat OMAN vastuunsa tekemisistään. Ratkaisu on asioiden kertominen kuten ne ovat ja yhdessä etsitään se ratkaisu jokaiseen ongelmaan mitä maailma eteemme heittää. Jokaisen yksilön tieto ja mielipide yhdistettynä toisiinsa mahdollistaa ratkaisun jokaiseen ongelmaan. Siksi sananvapaus on Suomen ja samalla koko ihmiskunnan voimavara, ehkä jopa pelastus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti