Kansalla on asiaa

Karpon sijaan

Kun on riittävän kauan itse hakannut omaa päätään seinään (hyvinkin turhaan, näin jälkiviisaasti ajateltuna) saattaa joskus törmätä johonkin asiaan, josta ne palaset vihdoin loksahtavat paikoilleen... ainakin näin muutaman päivän pohtimisen jälkeen. Tapahtumaketju meni jotenkin tähän tapaan: ensiksi vastaan tuli artikkeli "Dissident Circles Too Often Become Another Nerdy Hobby Group" - Caitlin Johnstone. Siitä seurasi idea, millä perustuslakituomioistuinta voisi koettaa ajaa eteenpäin, mikä taasen kirvoitti keskustelua jossa mainittiin erä asiasta jo vuosikausia taistellut mies jonka kirjan sitten välittömästi kahlasin läpi: "Kovaa peliä : muistelmat" - Aurejärvi, Erkki. Puretaan ketjua hieman osiin että järjenjuoksu ehkä hieman selviää...

Johnstonen artikkeli on loistava muistutus kaikille, itseni mukaan lukien, jotka ovat osallistuneet nettikeskusteluihin erinäisissä "toisinajattelijoiden" ryhmissä. Muistutus, mistä? Siitä, että ne ryhmät ennemmin tai vielä ennemmin, lähes poikkeuksetta, muuttuvat pienen porukan väännöksi mikä on juuri se oikea tapa tehdä se asia mitä oltaisiin tekemässä jos löydettäisiin se juuri oikea tapa. Kuulostaako tutulta? Ainoastaan oikeaoppiset jäävät ryhmään, mutta ne hienoiset vivahde-erot varmistavat sen, ettei se asia tule oikeastaan missään vaiheessa etenemään yhtään mihinkään. Mutta aikaa ja energiaa kuluu paljon...

Perustuslakituomioistuimen aikaisemmassa artikkelissa olin jo maininnut "pienimmästä yhteisestä nimittäjästä", eli miten löydettäisiin se yhteinen lanka kaikille vedettäväksi. Asian olisi oltava riittävän tarkkaan rajattu, että kaikki tietäisivät mistä puhutaan mutta samalla riittävän vapaa, ettei se menisi siihen "yhden ainoan oikean tavan" etsimiseksi... tai siis kansankielellä rinkirunkkaamiseksi. Perustuslakituomioistuin itsessään olisi passeli yhteinen lanka, mutta keskustelut aiheesta ovat usein päätyneet toteamaan ettei se tulisi koskaan onnistumaan ja eihän sitä edes tarvita. Aurejärven lyhyt radiohaastattelu Suomen oikeusjärjestelmän tilasta innosti kuitenkin lukemaan miehen muistelmat ja voi sanoa että koko "oikeusjärjestelmä" on kyllä niin sekaisin ettei sitä uskokkaan... Toki ei voida poissulkea mahdollisuutta, että Aurejärvi on puheissaan/kirjassaan ihan kuutamolla ja valtakunnassa onkin kaikki hyvin, mutta todisteet eivät tätä juurikaan tue.


"Oikeuslaitos"

Sanotaan, että Suomi on demokraattinen oikeusvaltio, mutta todisteet eivät ole kovin vahvat sen puolesta. Demokratiaa ei ole nimen lisäksi juurikaan ja oikeusvaltiolla on viimeistään EU:iin liityttäessä pyyhitty persettä. Mutta tässä tullaankin tämän kupletin juoneen hyvinkin konkreettisesti kiinni. Nimittäin näitä kahta asiaa, demokratiaa ja oikeusvaltiota erottaa yksi hyvinkin kriittinen asia: mielipide vastaan fakta. Kyllä, molempia voidaan faktojen pohjalta osoittaa, että kyseessä ei ole demokratia saatikka oikeusvaltio, mutta oikeusvaltion kohdalla meillä on runsas määrä mustaa valkoisella, lakipykälien muodossa.

Demokratiasta ja sen tilasta kun ollaan kovin montaa eri mieltä. Ihmisten arvot eroavat suuresti ja yhden mukaan kaikki on hyvin siinä kun toinen väittää järjestelmämme olevan demokratian irvikuva. Moni politiikassa vahvasti mukana oleva ei suostu hyväksymään ajatusta, että koko demokraattinen järjestelmä ei ole demokraattinen, eli kansanvaltainen, jolloin mahdollisuus saada minkäänlaista vastakaikua sieltä suurista saleista on lähes olematon. Mutta asia kerrallaan, ongelma ei ole mahdoton, koska se "oikeusvaltio"-kohta luulisi olevan riittävän yksiselitteinen ja lähestulkoon jokaisen hyväksymä ja kannattama kanta.

Nimittäin ollakseen oikeusvaltio, lain on oltava kaikille sama. Tämä tarkoittaa sitä, että oli se sitten kuka tahansa, aina maan ylintä johtoa myöden, ne yhteiset lakipykälät koskevat ihan jokaista ihmistä. Ei siis mitään poikkeuksia aseman, lompakon paksuuden tai muunkaan asian suhteen. Tässä onkin se kohta, missä tämä maamme "oikeusvaltio" kompastuu naamalleen pahemman kerran. Täysin lainvastaisia (tulkitsi niitä lakeja kuinka leveästi tahansa) päätöksiä on tehty maassamme runsaasti vuosien saatossa. Mutta koska maassamme ei liioin ole mitään toimijaa, jolla olisi valta puuttua moiseen, nämä rikolliset toimet ovat saaneet jatkua ihan kaikessa rauhassa. Paitsi että, on olemassa yksi taho jolla olisi valta puuttua tähän muutamien ihmisten rötöstelyyn. Tiedätkö mikä?


Kansa

Tämä koko demokratia ja oikeusvaltio on kansaa varten, ei vallanpitäjiä varten. Ihmiset voivat kyllä kuvitella ollessaan sielä päättävissä asemissa, että heillä olisi valtaa ihmisten yli, mutta heillä on tasan sen verran valtaa kuin kansa heille antaa. Tai no, niin asia olisi jos ei ne vallanpitäjät olisi kaapanneet valtaa kansalta ja vääristäneet niin demokratian kuin oikeusvaltion palvelemaan harvoja, monen kustannuksella. Tästä päästäänkin sitten kysymykseen, että milläs ihmeellä se valta saataisiin kansalle takaisin? Ratkaisisiko se perustuslakituomioistuin nämä ongelmat?

Johnstone ehdottaa omassa tekstissään totuutta suurimmaksi ratkaisuksi tähän ongelmaan. Mutta kun jokaisella on se oma totuus, omiin arvoihin perustuen, niin auttaako se totuus tässä kohtaa? Auttaa, mutta vain silloin kun se totuus on yhteinen. Ja missäs meillä olisikaan kaikille yhteinen totuus, jokin säännöstö tai vastaava jonka mukaan kaikkien tulisi toimia? Perustuslaki. Sen päälle onkin sitten kasattu melkoinen nivaska muita lakeja, joiden mukaan myös pitäisi ihan kaikkien toimia. Toimivassa yhteiskunnassa ei lakeja juurikaan tarvittaisi, mutta siihen on vielä niin pitkä matka, että tässä vaiheessa olisi tyytyminen oikeusvaltioon, joka oikeasti valvoisi niitä lakeja aina sinne huipulle saakka.

Koskas viimeksi olet kuullut jonkun poliitikon puhuvan moisesta asiasta? Että vaatisi sitä, että joutuisi itse noudattamaan lakeja ja joutuisi vastuuseen rikkoessaan niitä lakeja? Aika hiljaista on sillä rintamalla, koska EU:iin liittyminen tehtiin laittomasti ja kaikki sitä seurannut jouduttaisiin tekemään toisin ja uusiksi, jolloin se poliitikon oma perse olisi myös tulilinjalla. Mutta kansalle luulisi tämän oikeusvaltion kelpaavan? Asian tiimoilta on jo muutama projektinpoikanen suunnitteilla ja tekeillä, mutta tässä kohtaa tarvittaisiin ihan koko kansa vaatimaan sitä oikeusvaltion periaatetta noudatettavaksi. Valtamedialle tämä nykyinen vallanpitäjien suojelu tuntuu olevan tärkeämpää, joten siitä suunnasta en lähtisi tukea etsimään. Miten on, kiinnostaisiko sinua asua oikeusvaltiossa, jossa rikolliset joutuvat vastuuseen asemasta riippumatta?