Tiedon analysointia

Mieli on kuin laskuvarjo...

... se toimii ainoastaan avattuna. Edellisessä tekstissä "Tiedon analysoinnin ongelmista" pohdittiin pientä osaa niistä ongelmista, mitä kohdataan tietoa analysoitaessa. Ongelmien havaitseminen ja tunnistaminen on ensiaskel ongelman ratkaisemiseksi, mutta mennään tästä vielä hieman pidemmälle ja tutkiskellaan mahdollisia keinoja millä jokainen voi itse parantaa sitä omaa analyyttistä ajatteluaan. Totuus velvoittaa... "Kaikki totuudet käyvät läpi kolme vaihetta. Ensimmäisessä se tehdään naurunalaiseksi. Toisessa sitä vastustetaan väkivaltaisesti. Kolmannessa se hyväksytään itsestäänselvyytenä." - Arthur Schopenhauer.

"Laatikon ulkopuolelta" ajattelua hehkutetaan monessa paikassa ja on aivan totta että ongelmien ratkaisuun tarvitaan usein uusia ajatusmalleja - johtivathan ne vanhat mallit kerran siihen ongelmaan? Toisen näkökulman saaminen samaan asiaan voikin jo auttaa, mutta kun on sama pää kesät talvet, mistäs sen toisen näkökulman sitten voisi yht'äkkiä saada? Yksi keino voisi olla taaksepäin kelaaminen, eli tutkitaan ne askeleet läpi miten tähän kuseen jouduttiin, askel askeleelta lopputulemasta lähtien. Tapahtumaketjun selvittäminen mikä-johti-mihin voi osoittaa sekä ne kohdat missä mentiin pieleen kuin myös sen, oliko koko ketju edes mahdollinen. Virallisia tarinoita kun lähtee purkamaan, niissä usein se ketju katkeaa ja tämä tekee koko tarinasta mahdottoman. Mutta ei anneta faktojen pilata hyvää tarinaa, kuten sanonta menee?

Suuremmassa porukassa tietoa analysoitaessa voidaan kokeilla "roolipelaamista" tai "paholaisen asianajajaa". Näissä kummassakin joku ottaa sen ns. "vastapuolen" kannan joko tekeytyen vastapuoleksi tai etsien tarkoituksella kaikki ne "oman puolen" kannan virheet. Jonkun toisen ajatusmalliin pääseminen ei kuitenkaan ole helppoa, koska ihminen ei niitä omia uskomuksia ja näkemystään maailmasta voi tuosta vain vaihtaa. Tätä voi kokeilla myös itsekseen ja väitellä itse itseään vastaan jostain aiheesta. Itsensä kanssa väittely kannattaa myös tehdä usealla eri tavalla, eli kirjoittamalla, ajattelemalla hiljaa tai puhumalla ääneen, koska aivot käyttävät eri osia analysoidessaan tietoa eri lähteistä. Kannattaa myös muistaa suuria salaliittoja tutkiessaan, että tavalliselta ihmiseltä ei kovin helposti onnistu samaistua megalomaaniseen psykopaattiin joka haluaa yksin johtaa koko maailmaa...


Oletusten kyseenalaistamista

Ehkä tärkein analysointityökalu on herkkyyden analysointi: mitkä ovat ne kriittiset osat ja kuinka varmoja ne ovat. Jos koko tarina perustuu muutamaan avainasiaan joissa jo pieni heitto kerrotusta aiheuttaa suuria muutoksia kokonaisuuteen, on näihin asioihin syytä kiinnittää eniten huomiota. Näiden kriittisten pisteiden löytäminen ei tietenkään ole mikään helppo tehtävä, joten alkuun on jokainen osa on käytävä läpi kokeillen kuinka pieni tai suuri eroavaisuus voi muuttaa koko tarinan ja kuinka varmoja ja ajan tasalla olevia tiedetyt asiat ovat. Tarinan ristiriitaisuudet ja jälkeenpäin siihen tehdyt korjaukset ovatkin usein hyvin kertovia siitä että jotain jää edelleen kertomatta tai osa kerrotusta ei pidäkään paikkansa.

Vaihtoehtoisten mallien tunnistaminen ja tutkiminen on myös hyvä keino analysoida sitä omaa näkökantaa asiasta. "Vastapuolen" tarkkailu ja heidän teorioidensa ymmärtäminen voi olla erittäin hyödyllistä siinä oman analyysin teossa. Jos sen oman kantansa on lyönyt lukkoon ja tarkistamatta tietää jo etukäteen vastapuolen olevan väärässä voi olla varma että jossain vaiheessa tulee olemaan väärässä. Itse niiden omien virheiden huomaaminen on yleensä vaikeaa, joten yksi keino sen oman analyysin heikkouksien tunnistamiseksi on etsiä vastakkainen tai vaihtoehtoinen näkemys ja käydä se läpi. Ongelmaksi tässä tosin saattaa tulla ns. vahvistusvinouma, eli sille omalle kannalle haetaan vain lisää pönkitystä toteamalla sen "vastapuolen" argumentit virheellisiksi ja täten se todistaa että se oma kanta oli oikein... molemmat osapuolet kun voivat olla yhtä väärässä.

Vältä peilikuvia - muut eivät näe maailmaa samalla tavalla kuin sinä. "Jos minä olisin ollut tuossa tilanteessa, niin minä kyllä ...", mutta kun yleensä et ollut. Niin hullulta kuin se kuulostaakin, ihmiset ajattelevat ja näkevät asioita kovin eri tavalla ja yhden mielestä "ainoa oikea ratkaisu" on toisen mielestä täysin mielipuolinen ajatus. Koska emme voi koskaan todella tietää mitä muut ajattelevat, on kaikki analysoimamme tieto enemmän tai vähemmän sitä meidän omaa maailmankuvaamme peilaava. Tietoa analysoitaessa onkin siis huomioitava onko kyseessä ihmisten aikaansaannos tai näkemys vaiko jokin asia joka ei välitä mitä mieltä ihminen siitä on. Totuus ei taida liioin välittää uskooko siihen vai ei...


Mitä tästä opimme?

Yllättymistä pidetään hyvänä merkkinä siitä, että sitä omaa näkemystä on kolautettu kovaa. Luonnollinen reaktio siihen on vetäytyä, suojautua ja kieltää tapahtunut. Mutta siinä on samalla se kohta, josta ihminen voi oppia jos kykenee tunnistamaan sen oman tunteensa yllättymisestä. Tämä ei tietenkään tarkoita, että aina kun vastaan tulee se yllättävä tieto, olisi tiedossa jotain joka muuttaisi sitä omaa maailmankuvaa - vastaan tuli siis ainoastaan tieto, joka oli ristiriidassa siihen omaan näkemykseen. Omien tunteiden tarkkailua pidetään monasti turhana hömpötyksenä, eikä niitä omia tuntemuksia ihan tuosta vaan kykene kukaan edes tunnistamaan. Olkoon mieli kuinka looginen ja analyyttinen tahansa, voi niistä perstuntumista kuitenkin löytyä avain ratkaisuun. Miten on, yllätyitkö siitä?

Tiedon analysointi, looginen ajattelu ja omien uskomusten kyseenalaistaminen ovat kaikki taitoja, jotka lähes kuka tahansa voi oppia. Helppoa se ei ole ja osalle ihmisistä nämä tulevat lähes luonnostaan, siinä kun toiset taas ovat kotonaan seuratessaan uskollisesti vain ja ainoastaan ulkoa saneltua tarinaa. Näistä kaikista on kirjoitettu kirja jos toinenkin, joista jokainen voi löytää juuri itselleen sopivia keinoja parantaa omia kognitiivisia kykyjään selviytyäkseen nykypäivän tietotulvassa. Yksi asia näissä opuksissa kuitenkin kannattaa ottaa huomioon: lähes poikkeuksetta, vaikka ne kuinka kertovatkin useista eri tavoista kuinka teemme ajatteluvirheitä ja huijaamme näin itseämme, niiden tärkein sanoma on kuitenkin että älä kyseenalaista auktoriteettien konsensusta. Onkin huvittavaa kuinka samaan pakettiin saadaan argumentointivirhe auktoriteettiin vetoamisesta ja kuinka ne auktoriteetit ovat kuitennii oikeassa...

... Toki moisia tiedon analysoijia kutsutaankin usein "skeptikoiksi" - kyseenalaistetaan kaikki se, mikä ei ole virallista tarinaa. Samalla pitää tietysti muistaa, että nimittely ja syyttely ei liioin auta yhtään mitään ja saa ainoastaan mielen suojelemaan itseään entistä vahvemmin. Mitä siis oikeasti tästä kaikesta opimme? Vapaa sana olisi ensiarvoisen tärkeää jos halutaan löytää se totuus asioista. Asioilla on lukemattomia eri laitoja joista niitä voi tutkailla, eikä kaksi päinvastaista näkemystä ole välttämättä ristiriidassa keskenään - ne vain kertovat eri näkökulman. Olisiko siis mahdollista saada aikaiseksi kokonainen kuva keräämällä kaikki näkemykset yhteen ja analysoimalla ne? Mikäettei, ainakin joistain asioista. Suuremmista kokonaisuuksista kun jää väistämättä osa piiloon jolloin jääkin yksilöstä kiinni miten kaikki ne palaset sovitetaan kokonaiseen kuvaan.