Enemmistön harha

Enemmistö on aina oikeassa?

Monelle enemmistön kanta merkitsee "demokraattista kantaa", eli ryhmältä on kysytty mielipide asiasta ja enemmistö oli asiasta jotain yhtäläistä mieltä. Se, että enemmistö kansasta käsittää demokratian tällä tavalla ei tietenkään tarkoita sitä, että demokratia tarkoittaisi enemmistön mielipidettä. Enemmistödiktatuuri olisikin sopivampi nimitys monessa kohtaa eikä sekään tarkoita oikeassa olemista. "Syö paskaa, miljardit kärpäset eivät voi olla väärässä" - tämä sanonta kuvaakin hyvin tätä enemmistön ja konsensuksen harhaa, mikä on harmittavan yleinen nykyään. Ryhmän painostuksesta noin 99% ihmisistä muuttaa mielipidettään, eli vain noin 1% on tästä ainakin osin vapaita. Enemmistö voi toki olla myös oikeassa, mutta mikä se "enemmistö" edes yleensä on?

Jos enemmistön oikeassa oleminen on yksi harha, on se toinen, vielä hankalampi harha se enemmistö itsessään. Kysyttiinkö kaikilta mielipide? Jos katsotaan tätä "demokraattista" järjestelmäämme, on jo siinä havaittavissa enemmistön ongelma - enemmistöhallitus muodostuu usein 50-80% äänioikeutettujen tuloksesta, josta sitten haetaan 55%+ "enemmistö", eli käytännössä reilu neljännes, joskus jopa kolmannes kansasta oikeasti äänesti tämän "enemmistön" valtaan. Kun vaihtoehtoja ei voi itse päättää, on se pienimmän huonon vaihtoehdon valinta monen mielestä parempi kuin jättää äänestämättä. Mutta jokainen ääni on silti "kyllä, tämä systeemi ja tuon porukan haluaisin valtaan, mutta hyväksyn äänestyksen tuloksen joka tapauksessa".

Monessa paikassa se "enemmistö" on kuitenkin kaikkea muuta kuin enemmistö. Yleensä se, kuka huutaa voimakkaammin, pääsee ääneen ja mediassa lompakon paksuus on suoraan verrannollinen äänen voimakkuuteen. Samalla on hyvä muistaa, että ihminen jonka elintaso riippuu jostain tietystä mielipiteestä ei juurikaan kyseenalaista omaa kantaansa. On siis lähestulkoon turha lähteä väittelemään semmoisen ihmisen kanssa, jonka palkka juoksee "konsensuksen" kannattajien suunnasta. Ja kun rahalla on ostettu ääni ja kannatus, sen kutsuminen enemmistöksi onkin melkoinen harha. Hyvin yleinen harha, toki, mutta harha yhtä kaikki. "Kenen leipää syöt, sen lauluja laulat" - eikä ketään kutsuta pöydän ääreen jos jo valmiiksi on väärä laulu huulilla.


Kolme yleisintä enemmistön harhaa

Koko poliittinen järjestelmä ja lähestulkoon jokainen siinä mukana oleva on "vallassa" perustuen siihen harhaan, että toiminta olisi jollain tavalla "enemmistön halu" ja täten oikeutettuja valtaan. Samalla jokaisen poliitikon ura nojaa hyvin vahvasti siihen, ettei mene haastamaan muita vallanpitäjiä muuten kuin pintapuolisesti - tämä keskinäinen nokittelu on taas tärkeä osa koko illuusiota, missä "oppositio" muka haastaa sen hetkisen vallan... ja kun oppositio ja hallitusvastuussa olevat vaihtuvat aika-ajoin, kaikki ne valitukset ovat täysin tyhjän kanssa koska valittajat ovat lähes poikkeuksetta olleet itse vallassa ja olisivat voineet korjata asian aikaisemmin.

Journalistit taas esittävät tärkeitä, kaikkien huulilla olevia, keskustelun aiheita ja kertovat mikä on sen hetken "kansan tahto" milloin mistäkin asiasta. Eli käytännössä luovat kansan "enemmistön mielipiteen", juuri sen mukaan kuinka median omistajat ja johtajat kertovat. Yksikään yhtään korkeampaan asemaan päässyt median edustaja ei ole sielä asemassaan sattumalta, vaan on osoittautunut olevan hyvä ryhmäpelaaja sekä omaavan halutun kaltaisia aatteita. Muutaman vähemmistö kykenee siis luomaan enemmistön asiassa, joka luo vielä suuremman illuusion enemmistön harhana. Jos tästä median konsensuksesta poikkeaa, sitten ollaankin "valeuutisia levittävä Venäjän trolli" tai vastaava alta aikayksikön. Mutta eiväthän ne päätoimittajat tietenkään käskyjä saa ylhäältä - heidät valittiin tehtäväänsä sopivana jo ennakolta.

Tutkijat ja tiedemiehet ovat myöskin vahvasti enemmistön harhassa elävä joukko. Konsensusta vastaan puhuva saatetaan potkaista ulos tiedeyhteisöstä ja pahimmassa tapauksessa koko uralleen saa sanoa hyvästit - joko mustamaalattuna tai jopa mullan alla, jos sattui löytämään jotain liian suurta. Tyypillinen argumentti omalle kannalle tuntuu olevan "sinun kantasi on mitätön, koska siitä ei ole julkaistua vertaisarvioitua tutkimusta!" Ja kun sama konsensus päättää mikä läpäisee vertaisarvioinnin tai päätyy julkaistavaksi, samoin kuin mitä asioita edes saa tutkia muilla kuin omilla rahoilla, niin siinäpä se "enemmistö" taas todistaa oikeellisuutensa kerrakseen. Väärät mielipiteet voidaan vaimentaa lähes täysin, viimeistään sitten median läpi jyllättynä. Ja tämän kaiken sitten kerrotaan olevan "enemmistö" ja "konsensus", eli yksinkertaisesti oikeassa. Monella tuntuu vaan unohtuvan, ettei tiede ole demokraattinen järjestelmä.


Onko jotain tehtävissä?

Ihmisen omille ominaisuuksille, kuten paljon puhuttu kognitiivinen dissonanssi tai vahvistusvinouma ja muut vastaavat vinoumat ei paljoa taida mahtaa. Olisi toki mahdollista saada aikaiseksi järjestelmä, jossa kriittistä ja analyyttistä ajattelua suosittaisiin jokaisella mahdollisella tasolla. Jos ihan jokainen asia olisi sallittua kyseenalaistaa ja uudelleen arvioida, yksi jos toinenkin ongelma voitaisiin ratkaista. Mutta jos katsoo miten asioita nykyään tehdään, näyttäisi asioiden olevan entistä vinoutuneempaa - kulttuurien rappeuttamista ajavat tahot kertovat mitä asioita pitää kyseenalaistaa ja mihin asioihin ei saa koskea lainkaan. Ja tämä sitten esitetään mediassa "enemmistön tahtona"...

Entistä enemmän vastuuta siitä harhoista irti murtautumisesta jääkin yksilölle itselleen. Koko koneisto on rakennettu luomaan valtaosin yhtenevästi ajattelevia, mutta valituista aiheista erimielisiä ja toisiaan vastaan kilpailevia ryhmiä. Koko propagandakoneisto on valjastettu tähän tiedon yhtenäistämiseen ja enemmistön harhan pönkittämiseen, samalla kun valituista asioista eripuran kylvämiseen. Enemmistö on esimerkiksi sitä mieltä että elämme demokratiassa ja syyllinen ongelmiin löytyy väärin äänestäneissä, ei koskaan itse järjestelmästä. Jokainen saa siis tuntea itsensä osaksi yhteisöä, enemmistöä, samalla kun kuuluu pienempään ryhmään joka on vielä parempi kuin muut.

Eli kyllä, asia olisi korjattavissa jahka ne enemmistöjen ohjailun mekanismit saadaan pois vähemmistön käsistä. Tämä onkin helpommin sanottu kuin tehty, koska enemmistö tietää ettei asia tietenkään niin ole ja että enemmistö on oikeassa tai ainakin oikeutettu kantaansa ja täten valtaansa. Siispä enemmistödiktatuuri päättää, että vähemmistön kuuluu olla vallassa ja vain tämä tietty vähemmistö saa sitten päättää kuka on oikeassa ja kuka väärässä. Moista järjestelmää voitaisiin tietysti kutsua fasismiksi, mutta sitäkään sanaa ei vähemmistön päätöksellä saa enää käyttää kuin niistä, jotka haluaisivat päästä eroon vähemmistön diktatuurista? Mikä siis lääkkeeksi tähän harhaan? Tieto, totuus ja hiljainen vallankumous.