Politiikan punapillerin kolme tasoa

Puhuvat päät

Tästä aiheesta olen kirjoittanut useasti aikaisemminkin, mutta otetaan uusi yritys ilman viittauksia vanhoihin raapustuksiin. Aiheena on siis tämä "edustuksellinen demokratia" valtakunnan tasolla ja siihen liittyvät uskomukset joita toistetaan jatkuvasti vaikka todisteita niille on hyvin vähän. Eli "vain äänestämällä voit vaikuttaa" ja "Suomi on demokraattinen tasavalta", mitkä toki paperilla pitävät paikkansa mutta käytännössä ei juurikaan. Tasavallassa valtaa on siis kaikilla yhtä paljon, paitsi jos valta halutaan antaa "edustajille" jotka sitten ilman mitään vastuuta käyttävät myös sinun valtaasi. Nämä "edustajat" sitten valitaan vaaleilla, eli äänestämällä, jolloin jokainen äänensä antava sanoo hyväksyvänsä tuloksen sekä antavansa sen valtansa valituille "edustajille". Virkamiehet, joita ei edes äänestetä, olisi vielä oma pitkä lukunsa tässä sotkussa. Tämä ei ole enää juurikaan tasavaltaa, eikä se äänestäminenkään mene ihan kuten uskotaan. Usein nimittäin luullaan, että Suomessa äänestetään ehdokasta...

Suhteellinen vaalitapa ja avoin listavaali jossa voittajat ratkaistaan D'Hondtin menetelmällä merkitsee käytännössä sitä, että vaikka ääni annetaankin edustajalle, se menee ensisijaisesti puolueelle. Kyllä, puolueen sisällä sitten eniten ääniä saanut pääsee jatkoon, mutta jokainen ääni menee ensisijaisesti puolueelle ja kaikille sen kanssa vaaliliitossa olleille puolueille. Samoin kuin se annettu ääni, menee myös sen edustajan valta puolueelle koska Suomessa jokaisessa puolueessa noudatetaan tiukkaa puoluekuria, eli nappia painetaan äänestyksessä tasan tarkkaan kuinka käsketään. Edustaja voi antaa vaikka kuinka mahtavia puheita ja ennen vaaleja luvata kuun taivaalta, mutta kun eduskunnassa tulee aika painaa nappia, sitä nappia painetaan täsmälleen kuten käsketään jos edustaja haluaa pitää paikkansa omassa hyvä veli-verkostossaan.

Ja kukas sen puolueen kannan sitten päättää? Se riippuu puolueen sisäisestä rakenteesta, eli jokaisessa puolueessa on sisällä se heidän oma nokkimisjärjestyksensä. On se sitten puolueen johtaja tai hallitus, yksi tai useampi henkilö sanelee kaikille muille mitä ja miten toimitaan. Voidaan toki uskotella, että puolueen jäsenillä olisi valtaa päätöksiin, mutta käytännössä se on raha joka puhuu - lobbaamalla oikeita tahoja oikealla tavalla voidaan vaikuttaa suoraan eduskunnan toimintaan. Tästä lobbauksesta on kirjoitettu ja puhuttu useassa paikassa, mutta siltikään se ei tunnu menevän äänestäjien jakeluun että se yksittäinen ääni mahdollistaa ainoastaan sen, että kyseinen puolue on lobbaajille houkuttelevampi kohde. Mutta lobbaajat ovat vain pieni osa siitä järjestelmästä, joka vaikuttaa tahoihin jotka puolestaan käskevät nappia painamaan tietyllä tavalla...


Mediasirkus

Neljäs valtiomahti, eli media, kykenee nostamaan minkä tahansa asian kansan eteen jalustalle. Sama mahti kykenee sen jalustan myös kaatamaan, eli jokainen poliittinen toimija tietää tasan tarkkaan että median kanssa ei leikitä. Lobbaamalla puoluetta voi saada yhden osan eduskunnasta äänestämään halutulla tavalla, mutta valjastamalla media jonkin asian puolelle tahi vastaan ei yksikään sillä hetkellä vallassa oleva puolue lähde taistelemaan mediaa vastaan. Propagandalla on kansoja johdettu iät ja ajat, se fakta ei ole muuttunut mihinkään. Mutta median propaganda ei yksistään riitä ohjaamaan kansakuntia - tehokkaaseen ohjaamiseen tarvitaan mahdollisimman suotuisa kohdeyleisö. Ja missäs ne hyvät kansalaiset sitten saadaan opetettua alttiiksi propagandalle?

Koulussa, tietysti. Kotoa saadut opit tulevat vanhemmilta, jotka ovat itse jostain oppinsa saanet. Sukupolvien aikana koululaitoksella on täten muovattu halutunkaltaista yhteiskuntaa. Taho, joka hallitsee koulutusta hallitsee siis kansan syviä tahtoja ja perususkomuksia. Jos siis halutaan vaikuttaa mitä kansalle opetetaan, on syytä varmistaa että oikein ajattelevat ihmiset ovat vastuussa siitä kenestä tulee opettaja missäkin laitoksessa. Ennen sosiaalisen median aikakautta yksittäisen eriävän mielipiteen omaava "korkea auktoriteetti", kuten vaikkapa jokin yliopiston professori, kykeni levittämään omaa maailmankatsomustaan vain rajalliseen yleisöön. Mutta nykyään kun jokaisella on periaatteessa mahdollista tulla kansan kuultavaksi, on syytä pitää huoli siitä että vain "oikeat" asiantuntijat saavat äänensä kuuluviin.

Siksi median, niin perinteisen kuin sosiaalisen, on syytä rajoittaa levitettävää mielipidettä. Vaarana kun on se, että kokonainen kulttuuri voidaan ohjata uusille raiteille kun siihen tehtävään soveltuvat yksilöt pääsevät ääneen - niin että koko kansa kuulee sanoman. Siksi kaikkia vähänkään vaikutusvaltaisempia vaikuttajia pidetään tarkasti silmällä ja tarvittaessa myös kurissa. Yhdessä sukupolvessa tapahtuva muutos on mahdollinen, jos muutosta ajavat tahot kykenevät saamaan näppinsä peliin vaikuttamalla suurimpaan osaan yllä mainituista "vallan portaista". Mutta kenellä olisi muka niin paljon valtaa, että kykenisi vaikuttamaan mediaan, koulujärjestelmään ja puolueisiin/poliitikkoihin?


Isot voimat takana

Näkyvästi edellä mainitun kaltaista määrää valtaa ja voimaa löytyy esimerkiksi EU:lta, YK:lta ja monelta muulta kirjainlyhenneryhmältä. Kun nämä tahot suuressa viisaudessaan (tai hulluudessaan) päättävät että nyt tehtään näin, koko mediakenttä kysyy hyppykäskyn saatuaan kuinka korkealle, ei miksi. Ja jokainen lisää julkisuutta halajava edustaja tai vastaava marssii median eteen papukaijana toistamaan ilosanomaa. NATO:n ja jenkkien kanssa hyvää pataa ollessaan ei liioin pääse pommitettavien listalle ja "demokratisoitavaksi", joten onhan siinä toki tiettyjä etuja kumartaa kuinka käsketään... vaikkakin Suomen tapauksessa taistelutantereeksi päätyminen on oikea uhka tässä muiden käskyjen mukaan tanssimisessa.

Mutta monet näistä näkyvistä tahoista saavat kuitenkin käskynsä vieläkin "korkeammalta" taholta. Toki tässä kohtaa ollaan viimeistään valmiita jo huutamaan "salaliittoteoriaa!", jos aikaisemmat askeleet ovat vielä menneet hammasta purren. The Council on Foreign Relations (CFR), The Mont Pelerin Society (MPS) ja Bilderberg-ryhmä ovat vain muutama esimerkki näistä piilossa kaikkien nähtävillä olevista ryhmistä, joilla on vaikutusvaltaa huomattavasti luultua enemmän. Kun CFR pitää julkisen esityksen tärkeästä aiheesta X, ei menee aikaakaan kun Suomen akateemikot ja poliitikot toistavat samaa tarinaa, mediasta puhumattakaan. Samat "tärkeät asiat" kun toistuvat kaikkialla, lähes täsmälleen samalla kannalla. Sattumaa? Toki, jos uskoo että valta on kansalla eikä näillä valtakeskittymillä joilla on lähes rajattomasti resursseja käytettävissään.

Niin että äänestämälläkö meinasit tämän kelkan kääntää? Ettäkö joku puolue voisi päästä valtaan ilman sitä koneistoa siellä takana? Kauniisti puhuva edustaja korjaa koko tilanteen ollessaan 1/200 eduskunnasta, joka ei kysy miksi hypätään vaan kuinka korkealle? Noh, jokainen uskokoon itse mihin haluaa. Suosittelen kuitenkin tarkistamaan esittämäni väitteet tästä "demokraattisesta" järjestelmästä jossa vain äänestämällä voidaan vaikuttaa. Lompakolla äänestämällä, kyllä, sillä voi vaikuttaa - rahalla kun on semmoinen kummallinen valta. Tosin se, joka luo sen rahan, on oikeasti vallassa. Muut leikkivät vain lainatulla rahalla... Ilman omaa rahaa on liioin turha puhua mistään itsenäisyydestä.