Wednesday, February 15, 2017

Demokratisointia

Kun demokratisaatio uhkaa

Demokratisaatiolla tarkoitetaan tilannetta, missä vallassa olevaa järjestelmää yritetään muuttaa demokraattisemmaksi. Tällaisia liikkeitä on ilmaantunut aina silloin tällöin ja ne ovat onnistuneet ajamaan yleensä kansan asiaa edes vähän eteenpäin. On edistetty tasa-arvoa ja ihmisoikeuksia, estetty työväen riistoa ja milloin mitäkin. Kansaa on kuultu ja riittävän massan saavutettuaan on asiat muuttuneet ainakin lyhyeksi aikaa hieman paremmaksi kansalle.

Mutta se ei käy ollenkaan päinsä - demokratia on kauhistus omistavalle luokalle. Jos jokaisen ääni on yhtä arvokas, miten saadaan pidettyä valta vallassa olevien käsissä eikä anneta "tyhmälle kansalle" sanaa? Tähän kysymykseen on eri maat valinneet hieman eri keinoja ja Suomi on päätynyt näennäisdemokratiaan, eli edustukselliseen demokratiaan. Demokratian kanssa tällä järjestelmällä ei ole nimen lisäksi juurikaan yhtäläisyyksiä, mutta se uppoaa kansaan. Saahan sentään puhelimella äänestää omaa Euroviisu-edustajaa, eli täytyy se oma vaalilippuraapustus olla ainakin yhtä suuri kannanotto?

Lainsäätäjät määräävät minkä verran kansan ääntä tarvitsee kuulla ja nykyään se osuus on lähes hälyyttävän pieni. Propaganda on kuitenkin purrut ja yhden totuuden kansa hurraa suureen ääneen valitessaan vaaleissa tulevia johtajiaan. Taitavasti kirjoitettuun propagandaan on kuitenkin tarkkaavaisemmalle luettavissa hälytysmerkkejä, mutta kun mainospuheet on kunnossa, kaikki on hyvin. Päättäjien suuret puheet saavat kansan hurraamaan, vaikka luulisi että jo ties kuinka monennen kerran on todistettu vaalipuheiden olevan ihan täyttä paskaa.

Piiri pieni pyörii

Kuten oletettavasti tulee seuraavissakin vaaleissa käymään, vanhat puolueet säilyttävät asemansa ja pienpuolueiden korkeintaan pari ehdokasta saattaa päästä hallitukseen asti, missä heillä on sananvaltaa tasan nolla. Valtapuolueet pitävät valtansa määräämällä esimerkiksi lakeja, jotka asettavat pienpuolueet epäreiluun asetelmaan - kannattajakortteja pitää kerätä uudestaan ja uudestaan ja rahoitusta ei tipu ellei edustajia pääse läpi. Näillä helpoilla konsteilla voidaan jo karsia melkein kaikki pienpuolueet pois leikistä.

Kun äänestäjä on lippuunsa rustannut numeron, kenelle se ääni oikeastaan meneekään? Edustajalle, joka saa käskynsä ylhäältä - puoluekuri pitää Suomessa todella hyvin. Edustaja voi julkisuuteen puhua omia mielipiteitään puolueesta riippuen vaihtelevalla vapaudella, mutta kun äänestys on kohdalla, nappia painetaan miten käsky kävi. En ole tarkemmin eri puolueiden nokkimisjärjestyksiä tutkinut, mutta ne seuraavat poikkeuksetta suunnilleen seuraavaa kaavaa: edustaja - "piiska" - puolueen johtaja - puolueen hallitus - puolueen rahoittajat - rahoittajien rahoittajat - omistava luokka.

Ja kun viesti omistavalta luokalta on valunut edustajalle asti, hän kiltisti painaa nappia lakimuutosten puolesta, jotka suoraan hyödyttävät omistavaa luokkaa - yleensä kaikkien muiden kustannuksella. Eli kenelle se sinun äänesi taas menikään? Puolueen rahoittajista on vaihtelevasti tietoa saatavilla ja rahoittajien rahoittajat pysyvät yleensä visusti piilossa. Heille "oikea" demokratia on suurin uhka - se prosentin murto-osa, mikä naruista vetelee, ei halua jakaa enemmistölle senttiäkään omaisuudestaan. Enemmistö kun voisi tehdä päätöksen, että omaisuus jaettaisiin tasan...

Kohti uutta maailmaa

Merkkejä uudesta demokratisaation aallosta on nähtävissä ympäri maailmaa. Brexit, Trump ja EUn rakoilu antaa pientä toivoa muutokseen, missä kansa saisi edes murto-osan oikeuksistaan takaisin. 70-luvulla tavallinen duunari saattoi kovalla työllään ruokkia koko perheensä ja ostaa oman pirtin, missä kasvatti oman katraansa. Nykyään ei riitä että molemmat puolisot tekevät ylitöitä ja se 1.5 lasta on kunnallisessa päivähoidossa, samalla kun vuokra syö loputkin rahat. Valtio on lakeja säätämällä onnistunut kyykyttämään yli 99% kansasta ja alimpaan kastiin poljetut, työttömät, sairaat ja eläkeläiset, on jo haudattu niin syvälle suohon että vaarana on väkivaltainen nousu niitä edustaja-nukkeja vastaan.

Maahan poljettu kansa jaetaankin sitten tasaisesti eri valtapuolueiden kesken, että saadaan illuusio vaikuttamisesta. Jokainen puolue ottaa oman kantansa ja haalii osan kansasta kannattajakseen, samalla kertoen kuinka ne muut ovat niin pahoja ja huonoja vaihtoehtoja. Äänestämällä voit siis vaikuttaa mitä naamoja katselet televisiosta seuraavat vuodet. Jos siis äänestät yhtäkään nykyistä puoluetta. Pienpuolueissa on siis se toivo, mutta mikään ei tietysti estä niitä muuttumasta samanlaisiksi kansan kyykyttäjiksi valtaan päästyään.

Kuitenkin joukossa on voimaa. Kulutuskäyttäytymisellä voit ohjailla sitä, kenellä on varaa vedellä edustajien naruista. Yhden kieltäytyminen kannattamasta jotain järjestelmän osaa ei vielä tee kesää, mutta kun yhdestä tulee kymmenen, kymmenestä sata ja sadasta tuhansia, alkaa se ääni kuulumaan. Äänestämättä jättäminen tosin taas antaa vallan takaisin valtapuolueille - osa äänestää samaa puoluetta kehdosta hautaan, tietämättä edes miksi niin teki. Elämme siis jännittäviä aikoja ja koska aina voi oppia, on aika oppia että oppimasi avuttomuus on vain järjestelmän keino pitää sinut passiivisena toimijana.

2 comments:

  1. Vaalirahoitusjupakoita odotellessa... :D

    Minä päätin, että alan äänestämään tyhjää. Näin ikäluokkani äänestysprosentti nousee, se ehkä vaikuttaa johonkin, mutta mun ei tarvitse antaa ääntä kellekään, jolle se ääni ei kuitenkaan mene (vaan puolueelle).

    ReplyDelete
    Replies
    1. Äänestämättä jättäminen voidaan tulkita niin, että koko järjestelmä ei nauti luottamusta edes sen vertaa että antaisi äänen. Tyhjän äänestämisellä hyväksyy ainakin osittain järjestelmän ja sen laillisuuden. Käytännön vaikutus toki molemmilla on lähes sama ja tärkein onkin itselle selvittää miksi tekee oman valintansa kuten tekee :)

      Tutkiva journalismi voisi, jos sitä jossain vielä olisi, selvittää kenen rahoilla mikäkin puolue pelaa ja äänestäjät saisivat tämän tiedon ennen päätöstään...

      Delete