Populistinen protestipuolue

Kyllä kansa tietää?

Populismista olen raapustellut jo muutamaan otteeseen (tässä, tässä ja etenkin tässä), mutta aihe on jälleen vahvasti pinnalla vaikka itse sanaa ”populismi” pyritäänkin välttämään kuin ruttoa vaihtoehtoista näkemystä omaavien parissa. Tämä ei tietysti ole mikään ihme, koska sanaa käytetään yleensä lähinnä vain leimakirveenä eikä sillä ole mitään selvää, jokaisen samalla tavalla ymmärtämää määritystä, mikä taas itsessään on yhtä suuri yllätys kuin että aurinko nousee samasta ilmansuunnasta lähes joka kerta. Koko liberaalin demokratian idea toki pohjimmiltaan on juuri populismi, eli kansan tahto, yleinen mielipide, on se joka määrittää maan suunnan. Toisaalta järjestelmämme itsessään on rakennettu pitämään kansa erossa vallasta, jolloin populismi on suoraan järjestelmän vastainen aatesuunta. Omalla tavallaan ”demokraattinen” ja ”populistinen” tarkoittaa yhtä ja samaa asiaa, mutta ensimmäinen on positiivinen ja jälkimmäinen negatiivinen termi samalle kansan tahdolle. Populistinen demokratia taas olisi radikaalia tai suoraa demokratiaa, mutta semmoisia ei tasavallassa hyväksytä.

Vaikka suurelle osalta suomalaisista nimi ”Timo Soini” onkin petturuuden, takinkäännön ja valeopposition kanssa synonyymi, mies kyllä tietää mistä populismissa on kyse. Hänen päättötyönsä ”Populismi - Politiikka ja Poltinmerkki” selittää asian varsin selvästi ja voisi ainakin kuvitella, että kun puolueen johtaja itse asian selittää mitä populistinen protestipuolue loppuviimein on, hänen tehdessään oman kirjansa mukaisesti yllättyneitä ei tarvitsisi etsiä kovinkaan kaukaa? Mutta kun koko koneisto suojeli tätä protestipuoluetta mediallaan, merkit olivat varsin selvästi näkyvillä ja silti ne jäivät huomaamatta sillä kansalla, jonka syviä tuntoja koko puolue edelleenkin kertoo tulkkaavansa. Nyt persut ovatkin vakiinnuttaneet asemansa maamme poliittisessa kentässä ja usean kannattajan usko on mennyt fanaattisuuden puolelle, joka näkyy varsin selvästi kommenteissa jos joku uskaltaa loukata heidän (Soinin tarkasti valitsemaa) messiasta (Jussi) tai hänen seuraajaansa (Riikka), jonka nousu valtaan oli myös tarkasti laskelmoitu aivan muualla kuin tavan jäsenistön parissa. Aivan kuten Soini kertoikin, mutta eipä sekään ketään kiinnosta?

Syy miksi populismista ei sillä nimellä haluta juuri nyt puhua ja miksi media on myös asiasta hiljaa on se, että poliittisella kentällämme on kaksi ”suurta” populistista protestipuoluetta - VKK ja VaLi-koalitio. Riippuen keneltä kysyy, on näiden kahden ryhmän ”kansan tahtoon” vetoaminen yleisimmin joko virheargumentti tai sitten se ainoa oikea tapa protestoida koneistoa vastaan. Galluppien valossa (kyllä, olen täysin tietoinen miten ne toimivat) kyse olisi virheargumentista, koska kansan keskuudessa kummankaan puolueen kannatuksella ei Saksan järjestelmässä edes vaaliliitossa keskenään olisi mitään asiaa hillotolpalle. Ei siis voida parhaalla tahdollakaan puhua kansan syvien tuntojen edustamisesta, kun kansan syvät tunnot uskovat varsin vahvasti nykyisiin puolueisiin ja heidän yhdessä pyörittämään yksipuoluesirkukseen. Mutta maailmalla vahvasti nouseva protestiliike ”estäblismenttiä” vastaan on ihan todellinen ilmiö, jonka siivellä meilläkin ollaan pyrkimässä valtaan.


Protestipuolue

Enemmistö kansasta edelleenkin uskoo järjestelmäämme ja kiltisti vuodesta toiseen noudattaa vallanpitäjiemme käskyjä ”äänestää oikein” myös niissä seuraavissakin vaaleissa. Koneistolle ei ole mitään väliä ketä äänestää, kunhan äänestää. Perinteinen tapa protestoida olisi boikotoida asiaa jota vastustaa sen tukemisen sijaan, mutta kun jälleen on keksitty pyörä uudestaan niin kyllähän se tällä kertaa onnistuu kunhan kaikki vaan tekevät täsmälleen oikein. Nimittäin se pyörä on juuri se sama populistinen protestipuolue josta Soini puhui. Kerätään yhden lipun taakse kaikki nykyiseen menoon kyllästyneet ja sillä ratsastetaan hillotolpalle elämään kansan rahoilla - tästä on yleisimmin kyse protestipuolueissa. Jos liike paisuu ja pääsee missään kohden millään tavalla merkittävämmäksi osaksi näkyvää valtaa, voidaan median reaktiosta päätellä onko kyseessä sallittu (persut) vaiko kielletty (AfD) protestipuolue. Ja kuten Soini kertoi, sallitut protestipuolueet sulautuvat osaksi koneistoa ennemmin tai myöhemmin. Kielletyillä siihen menee vain hieman kauemmin…

Protestipuolueellahan on kaksi vaihtoehtoa osoittaa vahvuutensa: boikotoimalla vaaleja ja julistamalla sen olevan osoitus juuri heidän kannatuksestaan, tai sitten saada oikeasti ihmiset raapustamaan se heidän numeronsa vaaleissa siihen lappuun. VKK osoittikin niissä sote-vaaleissa protestoivien mutta järjestelmään uskovien määrän olevan riittävän suuri, että sillä on mahdollista nostaa ainakin muutama tyyppi nostamaan sopeutumiseläkettä. Ja sitten egojen törmäys jakoi porukan pienempiin leireihin ja sotki hyvin alkaneen protestoinnin. Juuri tämä jakautuminen nostikin hienosti esiin sen strategian, jolla nämä kaksi puoluetta pyrkivät tekemään samaa asiaa, eli osoittamaan olevansa ne kansan syvät tunnot. VKK koettaa saada riveihinsä niitä tavan kansalaisia, mieluusti omien yhteisöjensä luottoihmisiä tai muutoin tunnettuja tahoja, joihin sitten ne tavan kansalaiset voivat samaistua. VaLi taas tekee Soinit, eli yrittää löytää sen seuraavan Halmeen nostamaan puhtaalla julkkispelillä muutaman tyypin eduskuntaan. Aatteella ei siis ole kuin toissijainen merkitys, julkisuus ja sitä kautta vaalikarjaan vetoaminen on toimivaksi todettu strategia, ei siinä. Tietysti ”ei aatetta vaan pelkkä asialinja” on ”Vennamolaisen” ajattelun kulmakivi… joka oli myös Soinin oma suuntaus. Mutta mitä ihmettä nyt ollaan protestoimassa? Maailmalla nousua saaneilla puolueilla oli aina selvästi osoitettu juttu mitä vastustetaan.

Tulevat vaalit osuvat nimittäin varsin hankalaan paikkaan protestipuolueille. Zombievirus-pelleily on jo vanha uutinen, se liike kuoli miekkareiden mukana ja ”tutkitusti turvallisen” aiheuttama valtava terveyskatastrofi ei ole vielä saanut riittävästi tuulta purjeisiin eikä taida ehtiä pelastamaan protestiliikettä. Ilmastohumppa ei juuri ketään kiinnosta koska elämme sotataloudessa jolloin kansa hakee vahvaa johtajaa, eikä lillukanvarsista saarnaavia ”viisaita”. Sähkö/energiakriisikin ehti liukua pois alta juuri sopivasti ja kolminkertainen hintahan ei tunnu missään, kun vähentää kulutuksen kolmannekseen? Jäljelle jäisi oikeastaan digi-id, jota 90% kansasta lännessä vastustaa tällä hetkellä, eli siinä olisi lähestulkoon ainoa yhdistävä asia joka kaikesta vastustuksesta huolimatta tulee joka tapauksessa menemään läpi, mutta sillä kykenisi yhdet vaalit ratsastamaan. Ainoa yhteinen asia mitä nykyiset protestipuolueet kuitenkin vastustavat, on näkemys siitä että ehkä se äänestäminen ei ehkä ole se juttu jota kannattaisi tehdä. Ei siinä, nykyisellä argumentoinnin tasolla ennustan suurta vaalivoittoa äänestämättömien puolueelle!


Kun vapaus ja etiikka unohdettiin heti alkuunsa…

Jos koko poliittista sirkusta pitäisi kuvata yhdellä termillä, se olisi ”ruma peli”. Se koneisto ajaa ihmiset lihamyllyyn ja ulos tuleva mössö puristetaan yhteen ja samaan muottiin, kunnon kansalaisen malliin. Kunnon kansalainen tekee työtä, tottelee käskyjä eikä kyseenalaista mitään osaa siitä koneistosta - kehdosta hautaan saakka. Näin suurin osa ihmisistä käyttäytyy, koska se antautuu siihen lihamyllyyn joka ei missään vaiheessa ole ollut sen yksilön edun mukainen. Väitteet siitä, että tämän koneiston voisi sisältä käsin muuttaa osoittaa lähinnä joko tietämättömyyttä tai ymmärtämättömyyttä, mutta pahimmassa tapauksessa vielä hulluutta tai sulaa pahansuopaisuutta. Viimeiset sata vuotta on tätä neoliberaalia järjestelmää pönkitetty valtavilla summilla riihikuivaa ja kun sitä nyt ollaan ”korjaamassa” suurella nollauksella niin siinä ei ole kyseessä muu kuin uudelleenbrändäys pysäyttämään se protestiliike, oikea semmoinen.

Pyhittääkö tarkoitus sitten keinot? Päästäkseen sinne koneiston sisään vaikuttamaan yhtään mihinkään, on osattava pelata koneiston peliä. Siinä lassipallossa sääntöihin ei voi itse vaikuttaa vaan täysin samaa kansalaisten kusetusta hyväksi käyttäen on sinne valtaan pyrittävä. Siinä kohtaa monella iskeekin se moraalinen dilemma, että onko oikein hyväksikäyttää muita päästäkseen itse asemaan, jossa (pitäisi ainakin) tietää ettei kuitenkaan voi mihinkään isompaan asiaan vaikuttaa. Mutta kun kaikkea pitää yrittää ja kyllähän ne pienetkin asiat vaikuttavat, eikös? Niin… vaikuttavatko? Jos katsoo nykyisiä poliitikkoja, moniko heistä lähti mukaan valmiiksi ”pahat mielessä” vai muuttiko se peli heidät nykyiseen tilaansa, missä se kansalainen on vain numero paperilla joka otetaan laskutoimituksessa huomioon? Koneisto ei ole rikki, se toimii juuri kuten on suunniteltukin ja tuottaa täten hyviä kansalaisia kumpaiseenkin asemaan: hallittavaksi ja hallitsijaksi. Valtaahan näillä näkyvillä hallitsijoilla ei juurikaan ole, mutta kuten jokainen byrokratian kanssa mitään leikkinyt tietää, ne pikkuhitlerit ovat useimmiten ne kaikista paskamaisimmat tyypit joiden kanssa joutuu toimimaan.

Loppuviimein kysymys on hyvin yksinkertainen: koetko sinä olevasi oikeutettu valtaan muiden yli? Onko sinulla oikeus päättää muiden asioista heidän näkemystään huomioon ottamatta? Onko sinulla lupa päättää muidenkin puolesta kuka saa myös heidän ylitseen kävellä? Jos vastasit yhteenkään kohtaan ”kyllä”, vapaus ei taida olla kovin korkealla arvoasteikossasi. Yhteiseksi hyväksi ja juuri sinun turvallisuutesi vuoksi voi mennä itselle vielä läpi, mutta kun katsoo mitä se reaalimaailmassa tarkoittaa niin asiaa kannattanee pohtia kahteen otteeseen? Asiaa ei voi myöskään selittää pois typerillä ”no mikä sitten tilalle?”-argumenteilla. Tämä ei ole ”ei täydellinen, mutta paras mitä meillä on” vaan tarkoitukseen luotu malli, joka on indoktrinoitu heti syntymästä lähtien jokaiseen kansalaiseen. Ja se Agentti Smith nostaa päänsä juuri siinä kohtaa, kun se oma raja ylittyy. Mitä syvemmältä asioita tutkii, sitä kauemmaksi se Smith painuu… mutta aina välillä se nostaa päätään vaikka kuinka yrittää. Sananvapaus on kuitenkin se asia, jolla sinne ytimeen päästäisiin, mutta tämä meidän kapitalistinen sananvapautemme on vapautta juuri yhtä paljon, kuin merihevonen on hevonen. Suurin osa ihmisistä ei tule koskaan kyseenalaistamaan järjestelmää vaan tulee noudattamaan sen sääntöjä prikulleen. Täysin riippumatta siitä, mikä järjestelmä on kyseessä. Ja vastaus kysymykseen ”miten ihmeessä?” on propagandalla.