Tuesday, February 13, 2018

Kyseenalaistamisen veteen piirretty viiva

Kyseenalaistusta

Elämme kaikki illuusiossa, jonka rajoja emme tunne ja voimme lähinnä vain arvailla mikä on totta ja mikä tarua, samalla kuitenkin toivoen että omat uskomuksemme eivät johtaisi meitä täysin harhaan. Olisikin siis ensiarvoisen tärkeää ainakin välistä hieman tarkastella omia uskomuksiamme ja kyseenalaistaa niiden paikkansapitävyyttä. Valtaosa ihmisistä ei kuitenkaan niin tee, vaan he luottavat sokeasti mitä heille kerrotaan median välityksellä niin kuin kouluissa. Yhden totuuden yksilö viis veisaa kyseenalaistamisesta ja tämän seurauksena saammekin nauttia esimerkiksi kerta toisensa jälkeen korruptoituneista johtajista ja poliitikkojen suhmuroinnista. Mutta jokainen on vapaa uskomaan mitä haluaa, onhan Suomessa sentään uskonnonvapaus. "Virallisen totuuden usko" taitaa olla Suomessa se laajimmalle levinnyt uskonto...

Ei pysty, ei kykene, ei osaa, ei uskalla vaiko vain ei viitsi, on vaikea sanoa mikä se pohjimmainen syy kyseenalaistamattomuuteen on. Siinä kun osa ei kyseenalaista mitään, on nykyään hitaasti kasvava joukko niitä jotka taas kuvittelevat kyseenalaistavansa asioita. Kaikki kyseenalaistetaan mikä ei tule viralliselta lähteeltä ja toisin kuin ne jotka eivät kyseenalaista, nämä illuusiossa elävät haastavat välittömästi kaikki ne jotka yrittävät illuusiota avata. Mikään lähde ei kelpaa todisteeksi vastaan ja selitykset kuten "liian iso asia, ei voida salata" ovat arkipäiväisiä - perusteettomia, mutta arkipäiväisiä. Vallassa oleville tämä vahtikoirien joukko tekeekin suuren palveluksen, koska he pitävät suuren massan kurissa kaivelemasta totuutta asioista saatikka edes kyseenalaistamasta asioita.

Ja lopuksi sitten ne, jotka kyseenalaistavat näkemänsä illuusion. Sekalainen joukko eri elämän laidoilta joko piilossa tahi jopa täysin julkisesti nostavat kissan pöydälle. Kaksi edellä mainittua ryhmää kutsuu heitä foliohatuiksi ja salaliittoteoreetikoiksi, usein sen jälkeen kun omat argumentit loppuvat kesken ja kognitiivinen dissonanssi alkaa lätkimään omaan takaraivoon. Tämä ei tietenkään tarkoita automaattisesti sitä, että kyseenalaistava ihminen olisi oikeassa omasta kannastaan - se vaan tarkoittaa sitä, että hän kyseenalaistaa vallitsevan "virallisen totuuden" jota media jatkuvasti paasaa. Yksi asia kuitenkin yhdistää näitä kolmea eri ryhmää: jokaisen ryhmän jokainen yksilö voi vain itse itseensä vaikuttaa, joten oman kantansa todistelu on usein turhanpäiväistä - kyseenalaistamaton ei hyväksy todisteita, kuvittelevalle ne eivät kuitenkaan kelpaa ja kyseenalaistava tarkistaa tiedon itse ja joko hyväksyy tahi hylkää sen.


Veteen piirretty viiva

Jokainen yksilö voi tosin valikoivasti kyseenalaistaa asioita. Tämä raja onkin veteen piirretty viiva, joka vaihtelee jatkuvasti. Mitä syvemmissä vesissä seilataan, sitä harvempi tuntee olonsa sielä mukavaksi ja jääkin mieluummin turvallisen rajan taakse missä massamedian valheet ovat tutun turvallisia. Mitä syvemmällä ollaan, sitä suurempi mahdollisuus on toki myös törmätä karille ja laittaa uskonsa vaihtoehtoiseen valheeseen. Matalissa vesissä oleva taas usein näkee kaukana syvempänä vain pelkkiä valheita, johon vain tyhmät foliohatut uskovat. Selvää syvyysrajaa ei tietenkään voida vetää eri "salaliittojen" välillä, eli jokainen asia on tulkittava yksilön erikseen. Kyseenalaistamattomat tosin osaavat vetää tarkan rajan totuuksien välissä ja jos rajaa rikkoo yhdeltä osin, on kaikki siitä eteenpäin samaa foliohattuosastoa.

Mutta kaksi väärää ei tee yhtä oikeaa, eikä kaksi oikeaa liioin tee yhtä oikeaa. Vaikka tekijänä olisi sama taho joka on ennenkin suhmuroinut, se ei automaattisesti tee sen tahon jokaisesta teosta suhmurointia. Todennäköistä se tosin on, mutta ei automaattista. Kyseenalaistuksen suurin ongelma onkin usein todisteiden puute mitä oikeasti tapahtui. Virallinen totuus monilta osin vuotaa kuin seula ja sen virheet voi kohtuu helposti näyttää toteen. Mutta koska "hyvä ihminen" vaatii täydellisen tarinan että se voisi korvata tunnetun valheen. Tätä täydellistä ja todistettavaa tarinaa ei usein ole saatavilla, joten joudutaan luomaan eri teorioita - salaliittoteorioita. Helpompaa olisi toki suoraan sanoa ettemme tiedä mikä on totuus, mutta osaamme osoittaa valheelliset osat - jos tapahtumaketju katkeaa, se tekee siitä koko ketjusta mahdottoman.

Mitä kaikkea sitten nykyään pidetään hyväksyttynä salaliittona ja mitä ei saisi sörkkiä? "Monikulttuurisuus on rikkaus" on ehkä yleisin kyseenalaistettu virallinen totuus. 9/11 taas on hieman syvemmällä, vaikkakin "architects and engineers for 911 truth" on kaivanut melkoisen todistepaketin kasaan. Rokotteista, lääkemafiasta ja ruoka-asioista saa myös tietyissä piireissä puhua, mutta valtaosalle nämä on jo aivan liian arkaa asiaa. Kuussa käynti, holokausti ja kemikaalivanat (ilmastonmuokkaus) menee jo liian syvissä vesissä että niihin uskaltaisi edes omaa kantaansa sanoa. QAnon ja pizzagate taas on pullollaan todisteita, mutta eihän ne kelpaa oikeudessa eikä niitä tuoda Ylessä esiin - ihan täyttä foliota jos ei halua varpaitaan kastella. Ja toki pitää vielä mainita lättymaan - kaikkien salaliittojen äiti johon moni on hurahtanut täysillä mukaan. Lättymaahan uskominen ja siitä puhuminen vie satavarmasti kaiken uskottavuuden...


Vain omia uskomuksia kannattaa kyseenalaistaa

Toisen puolesta jonkin asian kyseenalaistaminen ei vaan onnistu. Voit yrittää todistella omaa kantaasi maailman tappiin asti ja jääräpäisimpiä et saa edes katsomaan suuntaasi. Mutta koska veteen piirretty viiva siirtyy joskus hyvinkin helposti, nousee vapaa sana ja sananvapaus täysin omaan luokkaansa. Emme kuitenkaan pysty lukemaan toisten ajatuksia, joten jokainen tiedonjyvä voi olla täyttä totta tahi puhdasta valhetta. Mitä sinne sanojen ja rivien taakse onkaan piilotettu, se on jokaisen selvitettävä itse omalle kohdalleen.

Ankaraa huutamista ja solvauksia on nettikeskustelut pullollaan, mutta kun asiaa on tutkittu hieman enemmän, on huomattu että ns. foliohatut kykenevät usein perustelemaan kantansa siinä kun virallista totuutta kannattavat osaavat lähinnä jakaa näkemänsä uutisartikkelin. Samaan kokemukseen olen omissa tutkimuksissani törmännyt, mikä olikin syynä tämän artikkelin kirjoitukseen. Itse kun en ole juurikaan salaliittoja tutkinut, mutta massamanipulaatiota sitäkin enemmän. Ja jos jokin näyttää paskalta ja haisee paskalta, viimeistään maistamisen jälkeen sen kyllä usein pystyy paskaksi tunnistamaan... Kenen paskaa ja miksi se siinä keskellä juntua onkaan ei tosin näillä konsteilla vielä voi määrittää.

Jos edes yksi ihminen tämän tekstin luettuaan alkaa kyseenalaistamaan omia uskomuksiaan, lasken sen onnistumiseksi. Jos edes yksi keskustelu hankalista aiheista ei repeäkkään tavalliseksi nälvimiseksi, lasken sen onnistumiseksi. Mitä maailma tarvitsee on enemmän rauhallista keskustelua vaikeista asioista ja ennenkaikkea ratkaisujen löytämistä näihin ylhäältä alas luotuihin ongelmiin. Hankalaa se tulee olemaan ja ylhäältä käskytetty kansan jakaminen vaikeuttaa kaikkea kommunikointia jo aivan tavallisistakin asioista, vaikeista asioista puhumattakaan. Ehkä yhtä kerralla niitä päitä saadaan kuitenkin kääntymään? Nostan siis hattua ihan jokaiselle, joka uskaltaa kyseenalaistaa sen virallisen totuuden - siis sen valheellisen illuusion.

4 comments:

  1. Aivan tajuttoman hyviä juttuja, ei taas toviin lukeminen lopu. Itsellä tiukasti foliohattu jo kymmeniä vuosia päässä. Vaikka asioiden kyseenalaistaminen saattaa massoja pelottaa, itselleni totuuksien(vaikka sitten omieni)löytäminen on ollut todella vapauttavaa. Mitä enemmän jotain asiaa toistellaan, mistä asioista ei saa puhua sieltä se paskakasa löytyy yleensä perin pienelläkin penkomisella. Pitää myös kyetä kyseenalaistamaan omat päätelmänsä ja arvonsa aika-ajoin, niin elämä pysyy tuoreena ja mielenkiintoisena.
    PS. Foliohatulle maailma näyttäytyy huomattavasti mielenkiintoisempana kuin yleiseen illuusion uskovalle.

    ReplyDelete
    Replies
    1. :)
      Itse pidän narrinhatustani tiukasti kiinni ja onhan se toki myös foliovuorattuna :-D

      Delete
  2. On tullut tässä muutaman vuoden aikana kaikkia edellämainituttuja salaliittoja tutkittua. Silloin kun vielä enemmän juttelin kyseisistä asioista tuttavien kanssa, välttelin sanaa salaliitto tai salaliitto-teoria koska niillä tuntuu olevan negatiivinen vaikutus ihmisiin ja tieto on vaikeampi omaksua.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Selitystä tälle salaliitto-sanan huonolle maineelle voi hakea tältä suunnalta: stereotyypit. Ihmiset yhdistävät välittömästi salaliiton johonkin huuhaa-tietoon eivätkä edes yritä enää ajatella asiaa objektiivisesti.

      Delete