Yhdenmukaistutaan
Kun yhteiskunnan rakenteet ovat riittävän vahvalla pohjalla, muodostuu jokaisella osa-alueella kohtuullisen keskenään yhdenmukaisia ryhmiä, esimerkiksi ammattikuntia. Tästä muodostuu stereotyypit, joita sitten käytetään useassa eri tilanteessa helpottamaan kanssakäyntiä kyseisen ryhmän kanssa. Nykyään stereotyyppejä pidetään huonona asiana, koska ihmiset ovat yksilöitä eikä vain stereotyyppisiä ryhmään X kuuluvia henkilöitä. Paitsi että, ovatko he täysin yksilöitä? Jos kysyt lapselta mikä hänestä tulee isona, on vastaus hänen muodostamien stereotyyppien eri ammattikunnista varassa.
Sanotaan että valta korruptoi, mutta ehkäpä kyseessä on se, että valtaan pyrkiviä yhdistää tietyt piirteet ja he tunnistavat kaltaisensa ja haluavat leikkiin mukaan? Sama pätee myös muihin ammattikuntiin, kuten esimerkiksi poliisit, palomiehet, lääkärit ja sairaanhoitajat. Vaaditaan tietyn tyyppinen ihminen joka haluaa kyseisiin ammatteihin hakeutua, joten ainakin ennen homma toimi kohtuullisen hyvin näiden auttavien ammattikuntien kanssa. Pientä muutosta toki vuosien varrella aina tapahtuu, kun ammattikuntien yhteiset ominaisuudet muuttuvat yhteiskunnan mukana. Joskus parempaan suuntaan, mutta useammin ei niinkään parempaan suuntaan.
Hoitajat ja palomiehet ovat pysyneet kohtuullisen samassa paikassa, keräten joukkoonsa auttamista tärkeänä pitäviä ihmisiä joukkoonsa. Hoitajien jatkuva potkiminen yhteiskunnan suunnalta on tosin heikentänyt kiinnostusta tehdä heikommin palkattua mutta todella vaativaa ja tärkeää työtä. Lääkärit taas ovat huomanneet hyvän liksan ja se taitaakin olla nykyään yksi suurimmista houkutuksista tähän ammattikuntaan. Poliittinen poliisi on myös nostamassa päätään tavallisen rivipoliisin rinnalle. Pilaako muutama "mätä omena" sitten koko ammattikunnan? Ei, mutta se muuttaa stereotyyppiä suuntaan, joka ei mairittele ja osaltaan pilaa maineen myös niiltä hyviltä tyypeiltä.
Salaliittoa ei edes tarvita, kaikki tietävät jo paikkansa
Propagandistit, joita joskus journalisteiksikin kutsutaan sekä poliitikot ovat malliesimerkki tästä yhdenmukaistumisen luomasta ja itseään ruokkivasta ongelmien paisumisesta. Kaikki tietävät miten peli toimii tai oppivat (tai itkevät ja oppivat) muiden esimerkkiä noudattaen miten hommat toimivat. Näille aloille suuntaava tietää yleensä jo valmiiksi miten tulee käyttäytyä ja mitä mielipiteitä tulee omata. Rivipoliitikko voi tosin tehdä uransa valtapuolueessa ilman yhtäkään omaa ajatusta ja painaa vaan aina kiltisti käskettyä nappia...
Jokainen poliittiseen valtaan pyrkivä tietää, että ulospäin on annettava kuva juuri siitä ihmisestä joka myy, ei siitä kuka oikeasti on. Toki helpompaa on näytellä roolia, joka on lähempänä omaa itseään kuin yrittää myydä ihan täyttä illuusiota. Pitää kuulua oikeisiin ryhmiin, postata somessa juuri oikeita asioita ja hyvesignaloida juuri sen oman kannattajakunnan aatteiden mukaisesti, samalla kun pitää muistaa pitää huoli siitä, ettei vahingossakaan astu virallisen totuuden varpaille vääristä asioista. Ja sitten kun valtaan pääsee, kerätä vain voitot taskuun (tyhmien) äänestäjien ansiosta, pönkittäen kaikkia niitä nykyisiä valtarakenteita joita vastaan (tai puolesta) muka niin kovasti oltiin ennen vaaleja.
Entä propagandistit, kuinka valtamedia onkaan saanut haalittua niin yhdenmukaisen henkilökunnan leipiinsä? Opiskelusta se lähtee, eli propaganda opitaan jo opiskeluaikana ja opettajan tarkka silmä huomaa tulevaisuuden propagandistit jo koulun penkiltä. Vedetään sopivista naruista ja ura on jo melkein valmiina virallisen totuuden torvena. Pieni määrä itsenäistä ajattelua on hyväksi, koska aina voi löytää uusia tapoja kusettaa kansaa, mutta vahva aatteen palo on jokaisella oltava - muutoin joku voisi lipsauttaa väärää totuutta. Ei siihen salaliittoa tarvita vaan vahva hyväveli-verkosto, joka jokaisessa valtamediassa siellä taustalla häärää. Ei kukaan propagandisti ole niin tyhmä, että tuhoaisi koko uransa taistellessaan tuulimyllyjä vastaan.
Onko muutos edes mahdollinen?
On, mutta ei niin kauan kun suurin osa haluaa jatkaa samaa peliä. Muutos lähtee yksilöstä, rakenteet sisältäpäin muuttaen, mutta käytännössä se on lähes mahdotonta pelaamalla samoilla säännöillä kuin muutkin. Kilpailu, joka ongelman on luonut, ei ole ratkaisu ongelmaan jota yritetään korjata. Suurin osa järjestelmää vastustavista lankeaa juuri tähän järjestelmässä mukana menemiseen, eli sen oman roolin pelaamiseen esimerkiksi kontrolloituna oppositiona. Mutta peli on jo sovittu, siihen ei voi osallistumalla vaikuttaa...
Olisi siis vaihdettava taktiikkaa, mutta miten ja mihin? Lompakolla äänestäminen on hyvä ja helppo aloitus, mutta tuskin mikään lopullinen ratkaisu. Vaihtuisiko esimerkiksi median propaganda jos kaikki tilaajat kaikkoavat? Entä vaihtuisivatko poliitikot, jos kukaan ei valtapuolueita äänestäisi? Loppuisiko korruptio, jos oikeat journalistit kaivelisivat rakenteita syvältä? Väittäisin että se muutos lähtee yksilöstä joka ottaa vastuun itsestään ja on luotettava, totuudenmukainen. Kun luotettavat ihmiset tekevät yhteistyötä, he voivat saavuttaa mitä tahansa. Kun rehelliset ihmiset lopettavat keskenään kilpailemisen, voisi maailma oikeasti muuttua.
Mihin nykyään voi sitten luottaa? Voit luottaa, että kilpailuun vahvasti uskova on valmis puukottamaan sinua selkään jos siitä saa riittävästi etua. Voit luottaa, että propagandistit ja poliitikot syöttävät sinulle potaskaa joka paikassa. Mutta voit myös luottaa siihen, että (lähes, psykopaatteja ei lasketa tähän joukkoon) jokainen ihminen syntyessään ei ollut kiero, valehteleva ja kilpaileva kusipää vaan hän oppi semmoiseksi yhteiskunnan ansiosta. Nyt ei tarvitse kun unohtaa vanhat opit ja vaihtaa ne yhteistyöhön. Helppoa kuin heinänteko, eikös vaan? Eli kolme päivää auringonpaistetta ja tuulta tarvittaisiin, vaikka joka toinen päivä sataa ja aurinkoa ei näy välissä kertaakaan. Helppoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti