Melkein, mutta samalla ei likikään
Hiljattain törmäsin vertaukseen, missä selitettiin ettei ole olemassa montaa eri tiedettä kuten itämainen lääketiede ja vastaavat, vaan on olemassa vain yksi tiede ja sen takia vaikkapa lentokoneet lentävät paikasta riippumatta. Päällisin puolin väite kyllä pitää paikkansa että tiede joko on tai ei, mutta vertaus lentokoneeseen nyrjähti niin pahasti että asia vaati hieman miettimistä. Muut kuin länsimainen lääketiede on kehittynyt vuosituhansien aikana ja vaikka tiedon löytämiseen ei ole käytetty mikroskooppia, ei tätä saatua kokemustietoa tulisi pyyhkäistä olemattomiin sen takia ettei siitä ole "tieteellistä näyttöä", eli vertaisarvioitua tutkimusta.
Jos lentokoneen rakentamiseen käytetty tiede olisi samaa tasoa kuin nykyinen lääketiede, oli tilanne jotenkin tähän malliin... Viidestä koneesta keskimäärin yksi pääsee määränpäähän. Useimmat koneet jäisivät kentälle ja osa räjähtäisi kappaleiksi lähdön aikana tai kesken lennon. Rikkoontunut siipi osattaisiin kyllä korjata pääosin, mutta johdotusta ja polttoainejärjestelmään tulleita vahinkoja siinä siivessä osattaisiin paikata vain osittain. Ohjaamossa syttyneitä varoitusvaloja ei kukaan oikein tiedä, mutta jos laittaa teipin päälle niin se ei häiritse. Ongelmat kyllä tiedettäisiin, mutta niitä ei korjausfirman tarvitse kertoa koska se haittaisi bisnestä.
Lentokoneen tekniikka perustuisi laboratoriossa pienoismalleissa toimiviin ratkaisuihin, joten paperilentokone olisi yhtenä vaihtoehtona. Jonkin aineen lisäämisen vaikka runkomateriaaliin jälkeen tutkittaisiin muutamaa asiaa, mutta kukaan ei edes yrittäisi tutkia sen vaikutusta kokonaisuuteen. Lyijystä tehty kone on hyvin turvallinen säteilyä vastaan, tosin se ettei se muuten kyllä lennä tai vaatii moninkertaisen määrän voimaa noustakseen ilmaan on vain sivuhuomautus. Ankaraa yleistystä? Totta hitossa, mutta räikeimmät ongelmat saattoi jo joku huomata.
Mistä tätä ajetaan?
On hyödyllistä tutkia miten joku aine reagoi johonkin. Tuloksista voidaan myöhemmässä vaiheessa kehittää jotain, mutta tiede kaikessa viisaudessaan on (tahallaan) unohtanut yhden pienen asian: ihminen ei ole kone. Ihminen on tajuttoman monimutkainen, ajatteleva olento, missä kaikki vaikuttaa kaikkeen. Muutama tieteellinen tutkimus ei ole edes pintaraapaisu, kun taas sadan sukupolven kokemus jostain asiasta voi antaa hieman suuntaa sille "oikealle tieteelle" mitä kannattaisi ehkä tutkia.
Ihminen joka kuvittelee tietävänsä miten ihminen oikeasti toimii onkin pahasti hakoteillä. Tiede voi antaa todennäköisyyksiä jonkin asian toimivuudelle tai haitallisuudelle, mutta omalla hengellä lottoaminen ei tulisi monelle mieleenkään. Paitsi että useat niin tekevät ja antavat vielä vastuun siitä lääkärille/ravintoterapeutille, minkä jälkeen voi itse tyytyväisenä pelata venäläistä rulettia omalla hengellään ja kun jotain menee pieleen, niin onhan se "ammattilainen" sentään joka kantoi sen vastuun? Paitsi että ei ole, koska ammattilainen teki virallisen totuuden mukaisen ohjeistuksen antamat temput ja vastuu katosi kuin tuhka tuuleen.
Jos "vaihtoehtoinen" hoitaja tekee jotain ja hoidettava kuolee, on syynä puoskarointi. Kun laillistetun terapeutin hoidossa joku kuolee, syy oli taudissa tai jossain, mutta ei terapeutissa kun kaikki tehtiin ohjekirjan mukaan. Mutta kun ihmisellä ei ole ohjekirjaa mukana maailmaan tullessaan (tai sitten olen hukannut omani, en tiedä), on outoa että rahan sanelema ohjekirja (eli esim. hoitosuositukset) tietää miten ihminen toimii. Ainoastaan ihminen itse tietää mitä tuntee, kaikki mittaukset ja kokeet kertovat sillä hetkellä olevan tilanteen numerojen valossa, mikä usein ei kerro yhtikäs mitään ihmisen tilasta.
Yhteisvoimin
Kun sukupolvien kokemus kertoo jostain, voisi tiede yrittää selvittää miksi asia niin on. Koska jokainen ihminen on yksilö ja jokainen "vaiva" täysin yksilöllinen, ei se kokemuskaan tietenkään pysty sen parempaan kuin "tämä yleensä toimii" veikkaukseen. Koska emme pysty kaikkea mittaamaan saatikka ottamaan huomioon, on paraskin veikkaus mikä mättää ja miten sitä hoidetaan vain jokin todennäköisyys asialle. Ja ne pienet, huomaamattomat asiat ja täysin sattumanvaraiset asiat ovat monasti syynä myös siihen, miksi ne lentokoneetkin joskus tippuvat taivaalta.
Tieteen itseään korjaava luonne auttaisi, jos se oikeasti tapahtuisi kuten kuuluukin. Mutta kun raha pääsee tieteeseen mukaan, ei virheitä korjata ennen kuin niistä on ensin saatu maksimaalinen hyöty. Konsensus vaikkapa ravinnosta on vain harha, jota pönkitetään suurella määrällä mainosrahaa. Tutkimuksia jotka todistavat Suomen viralliset hoito/ravintosuositukset virheelliseksi löytyy läjäpäin, mutta konsensus säilyy koska kaikki tietävät mitä tapahtuisi jos virallinen taho myöntäisi oikean laidan: meille valehdellaan jatkuvasti, koska sillä tienaa niin paljon enemmän... niin mistä valehdellaan? Kaikesta.
Terveelliset ruokailutottumukset suojaisivat kansaa suurelta osalta sairauksista. Kuitenkin poliittisista syistä kansaa myrkytetään väärillä ohjeistuksilla niin ravinnon kuin lääketieteen suunnalta, aiheuttaen paljon turhaa kärsimystä voittojen maksimoimiseksi. Kuka sitten tietää sen "totuuden" asioista? Ei kukaan, koska ihminen on liian monimutkainen olento yhteen totuuteen mahtuvaksi. Jos oma "fiilis" on hyvä mutta labratulos näyttää päin prinkkalaa, onko syytä huoleen? On ja ei, koska ei voi tietää mistä jonkun arvon nykytieteen määrittelemä virheellisyys johtuu. Paska fiilis mutta arvot kohdalla on siltikin paska fiilis ja varma merkki siitä että jokin mättää. Usko siis itseäsi, mutta neuvoa ja vinkkiä voi kysyä niiltä jotka jotain asiasta tietävät - kunhan muistaa että paraskin veikkaus on silti vaan veikkaus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti