Ai minä vai?
Uskomusten kautta pääsemmekin seuraavaan osaan, eli persoonan käsittelyyn. Tälle asialle löytyy useita eri nimityksiä ja eri koulukunnat tieteen eri haaroissa käyttävät vaihtelevia termejä ja niputtavat hieman eri asioita tähän osaan ihmisestä. Itse tarkoitan persoonalla sitä synnynnäistä osaa ihmisestä, mikä muovautuu kokemusten mukana läpi koko elämän ja muodostaa sen "minä" osan. Se jokin pieni osa, joka kulkee alusta loppuun ja tekee ihmisestä uniikin, joita ei ole maailmassa kahta. Sielu, ehkäpä?
Identtisiä kaksosia on tutkittu tieteen haaralla usein. Milloin minkäkin teorian todistamiseen kaksosia parempaa tutkimuskohdetta saa hakea, siinä kun on kaksi identtistä fyysistä olentoa jotka kuitenkin käyttäytyvät hieman eri tavalla. Tämä voitaisiin siis ottaa merkkinä siitä, että kaksi täsmälleen samalla tavalla kasvatettua ja geneettisesti identtistä ihmistä eivät kuitenkaan ole samoja. Jossain on siis eroa, mutta ei millään nykylaitteella mitattavissa saati havaittavissa. Tätä uniikkia osaa joka sitoo kaiken yhteen kutsun tässä persoonaksi.
Mutta mitä muuta siihen persoonaan sitten kuuluukaan? Huumorintaju on yksi hyvä esimerkki tällaisesta yksilöllisestä ominaisuudesta. Kulttuuri voi sanella mikä on hyvää ja mikä huonoa huumoria massoille, mutta jokainen sen omalla kohdallaan joutuu ratkaisemaan onko jokin asia hauska vai ei. Persoona muodostuu annettujen rajojen sisään ja sopeutuu yksilöön, kasvaen läpi koko elämän. Moni ihminen taistelee persoonaansa vastaan eikä liioin anna sen tulla esiin, koska on pelottavaa antaa muiden oppia tuntemaan se syvin "minä". Naamarin alla pysyy persoona suojattuna...
Miten persoona vaikuttaa uskomuksiin, havaitsemiseen ja arvoihin
Kuka tahansa voi uskoa mihin tahansa, mutta usein samoihin asioihin uskovat ihmiset muodostavat kohtalaisen yhtenevän ryhmän. Kuitenkin tarkemmin tarkastellessa ei ryhmä usein olekaan niin yhtenevä muilta osin kuin siltä uskomuksen ytimeltään. Persoona saattaa vaikuttaa minkä tyyppiset uskomukset voivat saada jalansijaa ihmisessä, mutta persoonan vaikutus itse uskomuksiin rajoittuu enemmän uskomuksen painotukseen. Uskomuksen ja persoonan yhteensulautumisesta saadaan arvojärjestys omalle kohdalle sopivaksi.
Koska persoona on mukana alusta lähtien, voisiko se vaikuttaa myös fyysisiin ominaisuuksiin? Mitä aisteja ihminen päätyy käyttämään elämässään on myös jossain syvällä määriteltynä. Eikä vain mikä aisti, vaan miten ja mihin huomio kiinnittyy. Yksi huomaa mitättömiä värivivahteita, toinen näkee kauaksi ja pystyy arvioimaan etäisyyksiä kun kolmas huomaa liikkeen. Aisteja voi toki harjoittaa, mutta jotkin asiat tulevat ihmiselle luonnostaan ja täysin yksilöllisesti. Osa näistä voidaan selittää fyysisillä eroavaisuuksilla, mutta ihminen on sen verran monimutkainen olento että kaikkea tuskin tullaan koskaan selvittämään... laitetaan moiset asiat siis persoonan piikkiin?
Kun uskomus otetaan osaksi ihmisen ajatusmaailmaa, muovataan niistä persoonan kanssa arvojärjestys sopivaksi. Vaikka identtisille kaksosille oltaisiin opetettu täsmälleen samat uskomukset, voi heidän arvonsa erota joiltain osin hyvinkin merkittävästi. Ei liioin ole väliä kuinka tarkka ja tiukka kuri on yhteiskunnassa, aina löytyy muutama yksilö joiden arvot eivät täsmää valtaväestöön. Yhteiskunnan rakenteet sitten määrittävät kuinka näitä "vääriä" arvoja omaavia yksilöitä kohdellaan. Hulluja, narreja tai neroja, erilaiset arvot näkyvät ja kuvastavat persoonaa.
Satumaisten sattumien summa
Entäpä onko ihmisillä jokin kollektiivinen tietous, mistä persoona ottaa kopion ennen kuin ilmaantuu ihmisessä? Tarinoiden yhteneväisyydet ympäri maailmaa ja esimerkiksi pelko käärmeitä kohtaan vaikuttaisi olevan yhteistä "perimätietoa" yhdistettynä jotenkin muuten kuin ihmisten kanssakäymisessä. Paljon samaa, mutta valtavasti eroja kuvaa hyvin koko ihmiskuntaa. Tabula rasa, tyhjä taulu, sitä ei ihminen syntyessään kuitenkaan ole. Luoja tietää, jos sekään, miten kaikki oikein toimii...
Kuinka suurta osaa persoona sitten loppuviimein oikein pelaa tässä ihmisen aivotuksessa? Ei niin kovin suurta, useimmissa tapauksissa. Opetetut ja uskomukset ja arvot peittävät alleen lähes koko persoonan, minkä takia se "tuntematon" elementti voidaan häivyttää mielen teorioista lähes olemattomiin. Riittäisikö siis mielen teoriaan vain maininta jostain tuntemattomasta, joka aiheuttaa epäsäännöllisyydet tutkimustuloksissa? Tämä tuntematon osa onkin aiheuttanut sen, ettei osa pidä psykologiaa edes tieteenä, pelkästään arvailuna ja hataria todisteita esitellen. Niinhän se toki onkin - arvailuja ja hataria todisteita äärettömän monimutkaisesta asiasta.
Olkoon se osuus pieni tahi suuri, on se ihmisen persoona mukana soppaa sekoittamassa kun ihminen ajattelee niin automaattisesti kuin tietoisesti. On se sitten kieroutunut huumorintaju, sujuva sarkasmi ja kevyt kenttävittuilu joka selvimmin havainnollistaa ne persoonan piirteet, jäänee asian tarkempi tutkiminen jälkipolville. Siihen asti arvaillaan ja kehitellään ideoita miten se nuppi oikein toimii jokaisella yksilöllä. Ehkä persoonalle olisi myös kuvaavampikin nimi olemassa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti