Tuesday, April 18, 2017

Aatteleppa itte

Tietoista ajattelua

Kaikki ihmiset ajattelevat omalla yksilöllisellä tavallaan (vaikkei sitä kyllä aina uskoisi). Samaan tapaan ajattelevia on toki paljon, mutta juuri sillä omalla tavalla ajattelevia ei ole kuin se yksi: sinä itse. Että pääsisi yhtään jyvälle siitä mitä toinen ajattelee, joudutaan kommunikoimaan sen toisen yksilön kanssa. Voiko sen toisen aivotuksia sitten koskaan todella ymmärtää? Ei, ei oikeastaan. Voi kuvitella ymmärtävänsä tai hyväksyä jonkin riittävän ymmärryksen tason, mutta täysin ei sitä toista ihmistä voi ymmärtää.

Tietoista ajattelua voi myös helposti harjoittaa, jos niin haluaa. Opettelemalla uusia asioita ja niiden mukaan muokkaamalla omaa maailmankuvaansa, voi omaa ajatustapaansa muuttaa radikaalisti. Kun ihminen tiedostaa jonkin asian, hän voi muuttaa suhtautumistaan siihen. Omia asenteitaan voi muokata halutessaan suhteellisen pienellä työllä. Toistamalla haluamaansa riittävän usein, voi esimerkiksi omia ennakkoluuloja säätää toivottuun suuntaan. Tässä tietoisessa ajattelussa on kuitenkin rajansa, jotka tulevat vastaan hyvinkin pian, jos asiaa yhtään tarkemmin miettii.

Paljonko siitä kokonaisesta ajattelusta onkaan sitä tietoista ajattelua? Valintoja tehtäessä jokin päätös voi tuntua tarkkaan harkitulta, vaikka tarkemmin tutkiessa se olikin yhdistelmä aikaisempaa kokemusta ja mielikuvia. Jos emme tiedosta jotain asiaa, voimmeko siihen edes vaikuttaa? Kun tieto nykyään tarjoillaan valmiiksi pureskeltuna, ei ihmisen tarvitse edes miettiä kuulemaansa vaan se voidaan tallentaa suoraan myöhempää käyttöä varten sille kuuluvalla tunnelatauksella. Massamanipulointi takoo sen virallisen totuuden syvälle tietoisen ajattelun taakse, automaattiseksi ajatusmalliksi.


Automaattista ajattelua

Siitä hetkestä, kun ihminen alkaa havaitsemaan asioita ympäristössään, hänen ajattelunsa muovautuu ympäristöön soveltuvaksi. Ihminen alkaa muodostamaan skeemoja eri asioista mielessään. Skeema kertoo esimerkiksi sen, mikä on vaikkapa koira; 4 jalkaa, häntä, kuono, karvoja ja isot, terävät hampaat. Kaikesta luodaan automaattisesti jonkinlainen esimerkkiversio, johon palataan aina kohdattaessa. Ihmismieli osaa tietyissä rajoissa yleistää ja tunnistaa myös skeemasta poikkeavan asian - kolmijalkainen koira on siltikin vielä koira.

Entäs ihminen, minkälainen skeema kohdattavasta ihmisestä onkaan vuosien saatossa muodostunut? Mitä ympäristö on opettanut ja mitä toimintatapoja siihen liittyy? Jos pienenä oppi että koira-skeemaan liittyy riski joutua purruksi, ihminen automaattisesti reagoi kohtaamistilanteessa täysin eri tavalla kuin toinen, jonka koira on ihana halisöpö. Näihin automaattisiin skeemoihin voi toki vaikuttaa, mutta silloin on oltava tietoinen siitä ongelmallisesta skeemasta. Tietoisesti voi yksittäisen kohtaamisen "ohittaa" ja järkeillä itselleen, mutta toistuvat automaattisen ajattelun ongelmat eivät poistu kauniilla ajatuksilla.

Halutessaan ihminen voi muokata skeemojaan. Toistamalla riittävän usein haluamansa mallin, voi niitä automaattisia ajatusmalleja yrittää muovata. Mutta jos ensimmäiset 20 vuotta on sinne kaaliinsa jotain mallia takonut, vaatiiko se toiset 20 vuotta että sen unohtaa? Neuroplastisuus antaa aivoille mahdollisuuden uudistaa kaiken oppimansa. Mahdollisuuden, kyllä, mutta kaukana ollaan vielä oikeasta muutoksesta. Jos ihmisellä ei ole tahtoa muuttaa jotain malliaan, on turha kuvitella että sitä voitaisiin pakottaa - muuten kuin rankalla ehdollistamisella. Istutetaan ihminen vuosikausiksi television ääreen tunneiksi päivittäin niin kyllähän se sieltä uppoaa.


Irtiottoja

Täysin ei niistä omista, virheellisistä, skeemoistaan voi irti päästä. Syy on yksinkertainen: et pysty tunnistamaan ja tiedostamaan kaikkia ongelmakohtia. Jos muokkaisit kaikki omat skeemasi, olisit täysin eri ihminen. Toisaalta, olisiko se huono asia? Jos et itse pidä itsestäsi tai tilanteestasi, saatat joutua itse tekemään itsellesi jotain. Nykyajan outous onkin se, että sen oman itsensä muuttaminen unohdetaan ja vaaditaan ympäristön muuttuvan omien arvojen kaltaiseksi. Vaaditaan muiden hyväksyvän omat (harha)kuvitelmat ja käyttäytymään niiden mukaan. Kun ei niitä toisen aivotuksia pysty tulkitsemaan kuin pieniltä osin, joutuu muiden muuttumista vaativa pettymään joka kerta.

Heittämällä yksilö täysin eri tilanteeseen kuin mihin hän on tottunut, on myös varma keino aiheuttaa ongelmia. Muutoksen vaatiminen tältä yksilöltä on harhakuvitelma, minkä seurauksesta joutuu ympäristö useimmiten kärsimään. Se häviävän pieni mahdollisuus on toki aina olemassa, että yksilö pystyy sopeutumaan ja muokkaamaan oman ajatusmaailmansa uuden ympäristönsä mukaiseksi. Todennäköisyys kenen tahansa kyvystä ja halusta muuttaa oma itsensä uuden ympäristön vaatimuksen mukaiseksi on kuitenkin hyvin lähellä nollaa - samoin kuin se järjen määrä vaatia ympäristöä muuttumaan yksilöön.

Kun tiedostaa, että ei tiedosta kuin pienen osan omista ajatuksistaan, voi sitä tietoisuuden osaa kasvattaa. Kun ymmärtää, ettei voi vaatia kenenkään muun muuttavan omia ajatuksiaan, näkee maailman hieman selvemmin ja pystyy käsittämään miksi jotkin asiat tapahtuvat kuten ne tapahtuvat. Kaikkea ei kukaan ei voi ymmärtää, saatikka tietää, mutta yrittämällä ymmärtää edes pienen osan siitä mitä tietää, on hyvä alku.

No comments:

Post a Comment