Tarinankerronta propagandan työkaluna

Aivokemiaa

Artikkelissa "Tarinankerrontaa" tarkasteltiin tarinoita hieman yleisemmällä tasolla, mutta tällä kertaa pohditaan tarinoiden toimintaa propagandassa. Virallinen tarina sisältää samoja keinoja sen uskottavuuden pönkittämiseksi kuin mikä tahansa satu - tunteisiin vetoamalla ihmisen analyyttinen ajattelu häiriintyy pahemman kerran. Tiedon analysointi on jo valmiiksi kovin haasteellista, mutta kun päästää tunteet mukaan siihen soppaan, voi olla varma että analyysin lopputulos on kaukana objektiivisesta näkemyksestä. Joten... miksi näin on?

Osa voidaan selittää aivokemialla: dopamiini, oksitosiini ja endorfiini - kolme ainetta (hormonia) joita ihmisen kehossa kehittyy ja jotka vaikuttavat suuresti olotilaan. Dopamiini lisää keskittymistä, motivaatiota ja auttaa muistamaan kyseisen positiivisen asian. Dopamiinia saadaan luomalla jännitystä, jonkin asian odottamista tapahtuvaksi (cliffhanger) - eli lähestulkoon se mitä kaikki tarinat tekevät. Hyvä tarina saa ihmisen keskittymään siihen tarinaan. Oksitosiini taas lisää luottamusta, anteliaisuutta ja sitoo sinut osaksi tarinaa - empatiaa, välität siitä mitä tapahtuu tarinassa. Nyyhkytarinat ovat malliesimerkki oksitosiinia lisäävistä tarinoista. Endorfiinia taas erittyy kun jokin saa sinut nauramaan - tuloksena rentoutuminen, keskittyminen ja luovuus.

Kortisoli ja adrenaliini taas ovat tavallaan tuon aikaisemmin mainitun kolmikon vastakohtia - loppuu se hyvänolontunne ja pukataan stressiä ja pelkoa päälle. Stressi luo pitkään kestäessään traumoja, samalla kun erittäin korkeat tasot noita kahta ainetta aiheuttaa välitöntä ärsyyntymistä, sietämättömyyttä, luovuus katoaa, kriittisyys lisääntyy, muisti ei pelaa ja nämä kaikki johtavat yleensä huonoihin päätöksiin. Ärsyttämällä ja säikyttämällä saadaan siis myös aivokemia kiehumaan, mutta tulokset ovat kovin erilaisia positiivisiin tuntemuksiin nähden. Ja taitava propagandisti osaa yhdistellä näistä ja toki muistakin välittäjäaineista juuri tilanteeseen sopivan cocktailin kohteelleen "nautittavaksi". Sehän kuulostaa hyvältä?


Ravistettuna, ei sekoitettuna?

Millä eri keinoin näitä haluttuja tuntemuksia sitten luodaan? Kuvat ja mielikuvat ovat jo itsessään tehokkaita asioita, mutta yhdistettynä tarinaan niillä saavutetaan lähes transsin kaltainen tila jolloin aivot laitetaan narikkaan ja otetaan sanoma sellaisenaan vastaan. Tiedäthän, nälkää näkevä lapsi käsi pitkällä, leipäjonot, ihminen sairaalasängyssä hengityskoneessa, naisia ja lapsia verkkoaidan takana... vähemmästäkin tulee tippa linssiin ja mukana tuleva tarina menee kertakulauksena?

Siksi viihde soveltuukin propagandaan niin loistavasti. Tuotesijoittelu on yksi esimerkki tästä viihteen käytöstä - "Do you feel lucky, punk?" ja S&W model 29 .44 Magnumit suorastaan lensivät hyllyiltä (ja palautuivat pian kauppoihin, mutta se on toinen tarina). Ei vain tuotteet mutta myös mallit kuinka missäkin tilanteessa tulee käyttäytyä on helppo ujuttaa mukaan tarinaan. Sopivasti sekoitettuna ihmiset saadaan rakastamaan tai vihaamaan tiettyjä asioita heidän itsensä edes sitä huomaamatta. 24/7 mediapommituksen alla oleva maailma on ihan syystäkin aivokemialtaan aivan sekaisin...

Joskus se tarinan kertojan seuraaminen voi olla myös paljon kertova. Saksan televisiossa hiljattain julkaistu Bill Gatesin haastattelu kuinka hän haluaa rokottaa 7 miljardia ihmistä ei sinänsä kertonut mitään uutta tai ihmeellistä, mutta Bill omalla käytöksellään antoi mielenkiintoisia vinkkejä. Kasvoja ja suuta peiteltiin ottamalla hörppy juotavaa, tietyille kommenteille taas saatiin nähtäväksi virnistelyä ja huulen puremista - kaikki keinoja peitellä esimerkiksi huvittuneisuutta ja iloa. Käyttäytyminen olikin sopivaa esimerkiksi sosiopaatille, joka tietää tienaavansa miljardeja viis veisaten ihmisten hengistä... mutta koska ihmisten diagnosointi videon perusteella on rumaa, en väitä Billin olevan sosiopaatti joka kertoo haluavansa poistaa miljoonia ihmisiä maapallolta. Onneksi hän kertoo sen itse toisissa haastatteluissa?


Voiko tästä cocktailista sitten kieltäytyä?

Voi, laittamalla ne mediat ne kiinni. Jokaisen oma valinta on altistaa itsensä propagandalle jonka tehtävänä on manipuloida sinua toimimaan jonkun muun haluamalla tavalla. Käytännössä tämä onkin paljon helpommin sanottu kuin tehty, mutta on olemassa keinoja laimentaa sitä cocktailia. Kuvan ja äänen yhdistelmä on yleensä se vaikein lantrattava, koska kaikki paukutetaan täyttä vauhtia takaraivoon asti. Mitä kauemmin saat sulatella sitä annettua sanomaa ja mitä tarkemmin tarkkailet omia tuntemuksia annetusta viestistä, sitä helpommin voit yrittää antaa analyyttiselle aivotoiminnallesi mahdollisuuden koittaa päästä jyvälle mitä sillä propagandalla yritetään saavuttaa. Mutta kuten sanottu, helpommin sanottu kuin tehty.

Satiiri, parodia ja yleinen vallanpitäjien pilkkaaminen onkin samasta syystä kovin ikävä asia vallanpitäjille. Muistia parantava vaikutus yhdistettynä paremman uskottavuuden ja samaistuvuuden kanssa on melkoista myrkkyä kun vallanpitäjien suhmurointia ollaan paljastamassa kansalle. Siksi "maalittaminen rikoslakiin" ja vastaavat keinot on otettu käyttöön. Muistakaa nyt ettette missään tapauksessa käyttäkö tässä tekstissä annettuja tietoja hyväksenne tuottaessanne tarinoita jotka kertovat vallanpitäjien kusetuksista! Emmehän halua että siirtyisimme Totuuden Aikaan!

Miljardi toisensa jälkeen sijoitetaan vuosittain niin mainostajien kuin kovempien propagandistien osalta tuotekehitykseen, eli etsitään uusia ja tehokkaampia keinoja kusettaa kansaa. Enää ei riitä muutama mainosmies ja tarinankertoja, vaan mukaan kiikutetaan aivotutkijoita, psykologeja ja muita tiedemiehiä jotka tutkivat ihmisten käyttäytymistä ja miten siihen voidaan vaikuttaa. Tarinat itsessään ovat tosin vuosituhansien kokemuksella yksi tehokkaimmista tavoista välittää haluttuja oppeja sukupolvilta toisille, joten voidaan kysyä löytyisikö sieltä myös keinoja rikkomaan tämä median illuusio? Nauru ainakin pidentää ikää, joten päätetään tämäkin tarina vitsiin: Suomi on demokraattinen oikeusvaltio!