Propagandan analysointia

Piilossa kaikkien nähtävillä

Jatketaan jälleen tiedon analysointia keskittyen tällä kertaa propagandan analysointiin, niin keinoihin kuin syihin. Mielipideanalyysissä selvitetään mitä mieltä ihmiset jostain asiasta ovat kun taas propaganda-analyysissä selvitetään mitä mieltä ihmisten halutaan olevan. Kaikki media on propagandaa, joten vaihtoehtoja propagandan analysointiin on runsaasti. Analysoinnin perustana käytän Paul Linebargerin 1954 kirjoittamaa psykologisen sodankäynnin oppikirjaa "Psychological Warfare", mutta modernisoituna nykypäivään soveltuvaksi. Mukaan on toki otettu palasia muistakin lähteistä, mutta pohjana toimii tuo Linebargerin teos.

Miksi yleensä lähteä analysoimaan propagandaa? Sehän on päivänselvää että meille tuputetaan ties mitä propagandaa, eli mielipiteiden muokkausta, päivittäin, joten miksi sitä edes pitäisi analysoida? Suurimmalle osalle tähän vastaus toki on "ei sitä kannatakkaan analysoida", koska tehdäksesi kunnollisen analyysin siihen tarvitaan pitkän ajanjakson otos valituista lähteistä, eikä vain rusinoiden poimimista pullasta todistaakseen oman kantansa. Kuukaudessa ei vielä saa kovin hyvää kuvaa, mutta puolen vuoden ajanjaksolla voidaan jo tunnistaa mitkä ovat ne tärkeimmät propagoinnin aiheet valitussa mediassa. Jos kaipaa runsaasti materiaalia, tämän hetken kuuma sana on "ilmastonmuutos" - sen huomaamiseen ei tarvita kovin syvällistä analysointia...

Eli alkuun valitaan yksi tai useampi media jota seurataan. Sanomalehti on siitä hyvä valinta, että se säilyy muuttumattomana alusta loppuun ja se on jokaiselle sama, toisin kuin yksilöity netissä toimiva virtuaalinen "etusivu" ja siihen liittyvät "tärkeät uutiset". Oli se valitsemasi media mikä tahansa, olisi löydettävä keino tallettaa myöhempää käyttöä varten jokainen osa. Televisiosta ja radiosta voi toki tallentaa lähetykset, mutta netissä kaiken tallettaminen siinä alkuperäisessä muodossaan vaatii jo hieman kikkailua. Esimerkiksi keskittymällä vain ajankohtaisiin uutisiin voisi saada hyvän kokonaiskuvan niistä aiheista, joita pidetään tärkeinä "kaikkihan sen tietää"-aiheina. Itse kokeilin joku vuosi sitten tilata Ylen uutiskirjeen ja tarkkailla mitä sieltä tungetaan kansan kurkkuun, mutta se projekti jäi kesken. Ehkäpä nyt uusin opein kokeilen uusiksi...


Mitä ja miten tietoa kerätään?

Koska tarkoitus on analysoida nimenomaan propagandaa, pitäisi se propaganda myös tunnistaa jollain tavalla. Tarkemmin asiasta tässä tekstissä, mutta lyhyesti "Jos olet jutun kanssa samaa mieltä, se on totta ja jos eri mieltä, se on selvästikin propagandaa." Oletuksena siis on, että jokainen mediassa julkaistu asia on sielä ihan syystä, eli valikoitua propagandaa. Käytännössä vain osa rauhan aikana julkaistusta tiedosta mediassa on sielä jostain suuremmasta syystä, mutta toisaalta, elämmekö edes rauhan aikaa vaiko kenties olemme jatkuvassa hybridisodassa?

Mitä sitten jokaisesta kohteesta otetaan huomioon? Ensiksi, lähde: alkuperäinen lähde, mistä he ovat tiedon saaneet, onko alkuperäistä viestiä muokattu ja onko viestissä merkkejä vilpistä. Toiseksi, aika: kauanko meni tapahtumasta että asia uutisoitiin, toistetaanko viestiä ja onko julkaisuajankohta jollain tavalla merkityksellinen. Kolmanneksi, yleisö: kenelle viesti on tarkoitettu ja kenet se saavuttaa niin vahingossa kuin tahallaan. Neljänneksi, aihe: otsikko tai vastaava, mikä on viestin pääsanoma, onko mukana avainsanoja tai muuta huomioitavaa. Viidenneksi, tehtävä: mitä sanomalla halutaan, mihin se on kohdistettu, puolesta tai vastaan, eli mikä on oletettu haluttu mielipide asiasta?

Jokainen osa, esimerkiksi artikkeli, siis saa lyhyen analyysin välittömästi ja samalla siitä kirjataan ylös tietoja, joita voidaan tilastoida ja täten huomata toistuvat kaavat. Melkoisen työlästä, kyllä, minkä vuoksi tarkempaa propagandan analysointia ei yleensä tehdä siviilikäytössä - mutta tiedustelupalveluille, armeijalle ja poliisille tiettyjen asioiden kirjaaminen samankaltaisella tavalla on ihan arkipäivää kun etsitään toistuvia kaavoja. Nykyään suuri osa tästä on automatisoitu ja kun ihmiset vielä ilomielin tarjoavat ne omat tekosensa koko maailman luettavaksi, voidaan vaan arvioida mitä kaikkea sillä valtavalla määrällä "metadataa" voidaankaan ihmisestä selvittää. Yksi esimerkki tästä on jenkeissä tapahtunut pieni "kömmähdys" mainoksissa - eräs perhe rupesi saamaan mainoksia lasten leluista/vaatteista/tarvikkeista ennen kuin asia oltiin tuotu julki että nainen oli raskaana. Mutta näin se homma toimii, jokainen pieni tiedonmurunen analysoidaan ja kun se kaikki yhdistetään, tiedetään toisesta ehkä enemmän kuin hän itse tietää itsestään.


Miksi propagandaa sitten tulisi analysoida?

Vihollisen tilanteen ja suunnitelmien tunnistaminen ovat tärkeimmät syyt tarkkailla sitä vastapuolen propagandaa. Esimerkiksi monet ovat jo nyt valmiita julistamaan että "valtamedia on paniikissa!", mutta onkohan näin kuitenkaan, tarkemmin analysoitaessa? Nopeasti vilkaisemalla ja jälleen ne rusinat poimien tilanne toki näyttää siltä että valtamedia tuntuu räiskivän mitä sattuu ja mihin sattuu, mutta sillä kovin vaatimattomalla omalla analysoinnillani väittäisin että ei ne mitään paniikissa ole. Ihmisille heitetään useammin tärppejä mistä vetää olympiaherne nenään, toki, mutta se ei ole paniikkia vaan tahallista kaaoksen luontia. Pitää muistaa, etteivät vallanpitäjät todellakaan ole ensimmäistä kertaa pappia kyydissä...

Jos haluaa selvittää mitä jossain maassa on edes suunnilleen meneillään, olisi sen maan mediaa kyettävä seuraamaan ja analysoimaan pidemmällä aikavälillä. Suomen tapauksessa pieni kielemme suojelee kohtuullisen tehokkaasti siltä, että ulkopuoliset saisivat selville mitä maassamme oikeen tapahtuu. Julkiset mediat jotka ovat kaikkien luettavissa kertovat tahtomattaan paljon maan tilanteesta kenelle tahansa joka pystyy mediaa seuraamaan. Sanoma on aina tarkoitettu niin oman maan kansalaisille, mutta myös vieraan vallan analysoijille.

Tarkkailemalla propagandan keinoja voidaan arvioida mitä asioita halutaan suojella ja mikä on arvokasta. Mitä asioita vältellään ja vähätellään kertoo myös omaa tarinaansa. Minkä tahansa tiedon analysointi on usein työlästä eikä sillä tiedolla tavallinen tallaaja voi paljoakaan tehdä, mutta oikeissa käsissä propaganda-analyysi voi olla kultaakin kalliimpi resurssi. Propaganda on piilossa kaikkien nähtävillä mutta ilman tarkempaa analysointia se ei ole kuin satunnaisia palasia vailla suurempaa kuvaa. En voi tosin kenellekään suositella tahallista altistamista valtamedian propagandalle... analysoinnin tuomat edut kun voivat olla alhaisemmat kuin saatu haitta.