Simulaatio vai illuusio?

Alkuun hieman terminologiaa

... sotkemaan soppaa entisestään ja antamaan niille aivonystyröille hieman tekemistä. Simulointi on teeskennellä jotain mitä ei ole, dissimulointi taas teeskennellä ettei jotain ole vaikka oikeasti onkin. Mutta jos teeskentelet sairasta, et ole sairas, siinä kun simuloidessasi sairautta tunnet ne oireet. Jos taas uskottelet itsellesi ettet ole sairas, vaikka oletkin, dissimuloit sitä sairautta... mutta jos et tunne enää oireita, oletko sittenkään enää sairas? Noh, niin tai näin, siirrytään aiheeseen. Monet kertovat, että elämme simuloidussa maailmassa eikä missään "oikeassa", fyysisessä todellisuudessa. Itse taas olen useastikin verrannut esimerkiksi tätä poliittista järjestelmäämme illuusioon ja pseudo-todellisuuteen. Kumpi siis pitää paikkansa? Vai pitääkö kumpikaan?

Simulaatiosta puhuttaessa voidaan oikaista ja viitata suoraan Matrix-elokuvien maailmaan. Se, asummeko oikeasti jossain kotelossa johtoja täynnä vaiko jossain muussa järjestelmässä on keskustelu erikseen, mutta se virtuaalinen, simuloitu maailma eli "Matrix" on yksi teoria tästä todellisuudestamme. Mikään ei siis ole aitoa vaan kaikki on simuloitua ja me sitten jollain tavalla aistimme tämän simulaation ja toimimme siinä, tietämättä että kyseessä on simulaatio. Eri malleja kuinka tämä kaikki toimii on lukuisia ja jokaisesta on omat todisteensa niin puolesta kuin vastaan. Nihilistiseen kuvaan nähden simulaatio on tietysti hieno homma - kaikki paskaksi, ei siinä käy muille kuinkaan koska kaikki on vaan kuvitelmaa.

Illuusio eli havaintoharha sopisi myös kuvaamaan nykyistä menoa. Havainnot reaalimaailmasta ja se mitä kerrotaan esimerkiksi mediassa eivät tunnu täsmäävän, joten jommassa kummassa, joko havainnoissa tai mediassa on jotain häiriötä. Ihminen sitten mielessään pyrkii tätä eriäväisyyttä itselleen selittämään, jolloin voidaan puhua esimerkiksi kognitiivisesta dissonanssista. Jos kyseessä olisi pelkkä havaintoharha, pystyttäisiinkö se sitten osoittamaan toiselle ja siinä tulisi sitten se "ahaaaaa"-ilmiö ja ongelma korjautuisi? Joskus tämä toki onnistuu ja sen kuvassa olevan virheen osoittaminen saa yksilön miettimään asian uudelleen, mutta tämä ei läheskään aina pääse tapahtumaan. Ehkä siis kyseessä ei ole illuusio, vaan jotain jotain muuta?


Simulacrum

Tai monikossaan simulacra, latinan sana simulacrum kääntyisi saman näköiseksi, samankaltaiseksi. Simulacrum on siis kopio, imitaatio tai esitys jostain asiasta. Esimerkiksi patsas, joka kuvaa ihmistä. Mutta kuten tiedämme, patsas voi olla tarkka kuvaus, taiteellinen näkemys, irvikuva tai vaikkapa karikatyyri. Entä patsas joka kuvaa Jumalaa? Kuinka lähelle todellisuutta moinen voi päästä, jos emme ole koskaan nähneet alkuperäistä? Olisiko maailmamme simulacrum maailmasta jota ei ole olemassakaan? Kopio joka ei vastaa todellisuutta, jokaisen omassa päässä? Kuva olisi siis yhtenäinen, jolloin mieli ei sitä hylkisi, mutta silti vain jäljitelmä... Vieläpä muiden tekemä halpa kopio.

Historia on tästä hyvä esimerkki. Todelliset tapahtumat ovat muuttuneet myyteiksi, joita meille tulkitaan vallanpitäjien toimesta. Tapahtumat, joita emme itse kokeneet ovat muiden kertomia versioita heidän näkemyksestään, parhaassa tapauksessa. Pahimmassa tapauksessa historiamme on voittajien säveltämää satua, jota tulkitaan tarkkaan valitulla tavalla luoden ne antiikin tarujen sankarit ja hirviöt soveltumaan omiin tarkoitusperiin. Ja se ikioma simulacrum, kopio niistä tarinoista, luo tapamme ymmärtää maailmaa, mistä tulimme ja miksi täällä olemme... vaikka tarina voi olla yhtä kaukana todellisesta kuin vaikkapa Star Wars?

Media taas tekee simulaation todeksi, uskotellen ihmisille että heille kerrottu on totta ja ihmiset käyttäytyvät sen mukaan kuin se median kertoma olisi oikeasti tapahtunut. Keksitty tarina tai vääristynyt kopio muuttuu ihmismielessä osaksi todellisuutta ja saa ihmiset toimimaan kuten kyseessä olisi ollut oikea tapahtuma joka meni juuri kuten kerrottiin. Kaikki muiden kertoma kun on parhaimmillaankin vain kuvaelma siitä, mitä oikeasti se toinen ihminen on kokenut ja aistinut. Vai pystytkö kuvaamaan vaikkapa ruutusi yläpuolella avautuvaa näkymää niin, että joku muu voisi aistia juuri samalla tavalla kuin sinä itse? Silti voit koettaa sitä kuvailla ja tehdä siitä näin kopion, jonka voit välittää toisille - simulacrum.


Kenen kopiokonetta sitten käytämme?

Jos katsoo mihin maailma on menossa, väittäisin että ne simulacra-koneet ovat sosiopaattien ja psykopaattien käsissä. Kuka muu omaksi ilokseen ja edukseen loisi maailmaa, jossa ne toiset ihmiset ja itse se maailmakin ovat vain pelinappuloita, joita voi manipuloida haluamallaan tavalla? Kuka muu kuin täysi mielipuoli haluaisi luoda asioita, jotka saattavat lopettaa kaiken elämän maailmassamme ja pahimmassa tapauksessa pyyhkäistä koko planeetan olemattomaksi? Tieteen väitetään tutkivan asioita ihmiskunnan eduksi, mutta ketään ei tunnu kiinnostavan jos se "koe" meneekin hieman pieleen ja lopputuloksena ei ketään ole enää jäljellä?

Illuusio ei tietenkään voisi suoraan toista vahingoittaa, ellei nyt sitten säikähdä kuoliaaksi vaikkapa median luomaa satua tappavasta viruksesta katsoessa? Simulaatio ei liioin olisi aito, mutta simuloitu kahden tornin tuhoaminen lentokoneilla voi johtaa lukemattomiin seuraamuksiin vaikkei tapahtumaa olisi itsessään edes oikeasti tapahtunut. Siitä olemattomasta tuleekin totta, kun vain osa mukana olevista tietää asian olevan vain teeskentelyä. Ja kun ne illuusioiden, simulaatioiden ja halpojen kopioiden todellisuudesta luojat ovat joko menettäneet inhimillisyytensä, tai eivät sitä koskaan ole omanneetkaan, on se jokaisen oma simulacrum tästä maailmasta enemmän tai vielä enemmän päin honkia.

Mutta jokainen päätelköön itse missä ja miten maailma pyörii tai on pyörimättä. Voimme havainnoida itse kuinka historiankirjamme ja mediamme vääristelevät todellisuutta, mutta sitäkään ei kaikki tule uskomaan vaikka se esitettäisiin kuinka seikkakohtaisesti tahansa. Onko maailmamme vain simulaatio ja oikeasti istumme jossain maailmankaikkeuden tuolla puolen ruutuun katsoen ja kokien mitä nämä meidän liha-hahmomme nyt sattuvatkaan kohtaamaan? En tiedä, mutta tuo simulacrum, kopio olemattomasta, pisti ainakin meikäläisen ajattelemaan... vai olisiko tämäkin vain illuusiota?