Lokerointia

Omaan lokeroon, mars

Ei riitä, että jokainen piiloutuu omaan kuplaansa. Yhteiskunta haluaa asiat järjestykseen ja mikä sen tehokkaampi tapa kuin lokeroida ihmiset. Löytyy lokerot niin sukupuolen, iän, ammatin, poliittisen suuntautumisen mukaan - oikeastaan kaikki asiat, mitä voidaan käyttää kuvaamaan ihmisryhmää. Jokainen ihminen kuuluu yhteen tai useampaan lokeroon.

Voisi luulla, että ryhmässä on voimaa ja niinhän siinä onkin, mutta vain siinä tapauksessa kun ryhmä on riittävän suuri. Suuren ryhmän saaminen samaan lokeroon onkin haasteellista, koska kaikkien lokeroon mahtuvien on täytettävä samat vaatimukset. "Väärin vastustettu" on tyypillinen Suomalainen tapa jakaa lokeroita pienempiin osiin - lähes samoin ajattelevat jakautuvatkin useampaan lokeroon, koska yksi tai useampi (usein hyvin vähäpätöinen) vaatimus ei täytykkään.

Kun kaikki on saatu omiin lokeroihinsa, voivat eri lokeroissa olevat aloittaa sitten heittelemään kiviä "vastustajien" lokeroihin. Lähes samalla tapaa ajattelevat lokerot saattavat väliaikaisesti liittoutua muiden samankaltaisten kanssa, mutta päivän päätteeksi jako on selvä ja rajat on pidettävä. Lokeroillahan on kuitenkin oltava hierarkia, joten kahta saman tasoista lokeroa ei voi olla.


Miksi näin?

Kun asiaa tarkemmin funtsii, ei siinä ole kovinkaan suurta järkeä mukana - jos siis katsoo asiaa vain lokeroiden sisällä olevien kannalta. Miksi jakaa ihmiset ryhmiin, jotka sitten riitelevät keskenään lokeroiden ideologioiden mukaan? Yksi suurin syy tähän löytyykin lokeroiden "ulkopuolelta". Ihmisistä, jotka asustavat sielä lokerikon yläosassa, hierarkian huipulla. Tekniikka on yksinkertainen: hajoita ja hallitse.

Kuten aikaisemmin mainitsin, joukossa on voimaa. Tämän voiman jakaminen onkin tehokkain tapa pitää ihmiset kurissa. Jos kansa yhdistyisi vallassa olevia vastaan, siinä ei muutama kauaa voisi vastustaa suurta joukkoa. Siksi kansa pitää jakaa pieniin lokeroihin, joita sitten ohjaillaan hienovaraisesti (tai vähemmän hienovaraisesti) toisiaan vastaan.

Keksintö ei sinällään ole mikään uusi, mutta nykyaikaiseen jakoon löytyy kaksi (tai kolme) hienoisesti toisistaan poikkeavaa "oppikirjaa": neoliberalismi ja kulttuurimarxismi. Frankfurtin koulukunta kuuluu tähän samaan kastiin, mutta näillä kolmella ideologialla on hieman eri päämäärät. En nyt kuitenkaan lähde niitä tämän enempää tässä vaiheessa käsittelemään - kaikki nuo ideologiat ovat paljon tätä yksinkertaistusta monimutkaisempia.

Kun lokeroita voidaan jakaa lähes rajattomasti, on mikä tahansa ryhmä jaettavissa entistä pienempiin osiin. Politiikassa samaa jakoa on myös helppo käyttää, mutta enemmän vahinkoa moinen lokerointi tekee kansassa. Jokaisen lokeron identiteetti ja sijainti hierarkiassa määrittyy sekä lokerossa olevien ihmisten mukaan, mutta myös ylhäältä ohjaten määrittelyssä - kun media sanoo jonkun porukan olevan "hyvä" ja toisen "paha", määritellään lokeroiden hierarkiaa.


Individualistien joukkovoimaa

Länsimaisia yhteiskuntia pidetään yleensä individualistisina, eli yksilökeskeisenä. Kuitenkin jokaisen ihmisen tarve kuulua johonkin aiheuttaa ongelmia - yksilönä on vaikea pysyä kun on yhdessä muiden kanssa. Ehkäpä juuri siksi lokerointi toimiikin niin hyvin - yhteiskunta määrittää lokerot ja jokainen saa itse valita mihin lokeroon kuuluu. Kuitenkin tämä keinotekoisesti ja ulkopuolelta määritetty lokero on hauras rakennelma oikeaan yhteisöön nähden - lokero on helppo jakaa kun sen voi kuka tahansa tempaista hatusta uudelleen määritellen.

Onko tämä sitten ongelma? Ei, välttämättä. Osa yhteiskunnan ongelmista moisesta lokeroinnista toki johtuu (esimerkiksi ne, jotka on laitettu "hylkiö" ja "halveksittava" lokeroihin), mutta kyseessä on aina valinta, minkä ihmiset itse saavat tahi joutuvat tekemään. Toimisiko jokin muu yhteiskuntamalli sitten paremmin, sitä on vaikea sanoa - kaikki mallit ovat erilaisia ja toimivat eri tapaan.

Yhteistyö on se asia, mikä tulee kuitenkin ratkaisemaan tämän maan ja isommassa mittakaavassa koko maailman selviytymisen. Jos ihmiset antavat muiden sanella mihin lokeroon kukin kuuluu ja mikä on lokeroiden hierarkia, on turha kuvitella kovin suurta yhteistyötä ihmisten välille. Kuinka suuri harppaus on ymmärtää, että jokainen on oma, uniikki, itsensä, mutta samalla osa mahdollisesti suurtakin ihmisjoukkoa, jotka puhaltavat yhteen hiileen. Aika tulee näyttämään...